Sain ensimmäisen epilepsiakohtaukseni puoli vuotta sitten , jonka seurauksena todettiin aivokasvain. Siitä lähtein elämä on mennyt kuin sumussa ja tuntuu,että tervettä päivää ei enää ole. Kasvain poistettiin, ilmeisesti onnistuneesti.(ensimmäinen kuvaus pian),mutta sen seurauksena sairastuin epilepsiaan,.
Kohtaus, jonka sain (2vkk sitten) oli raju. Kouristeluja ja tajunnanmenetys pitkäksi aikaa.Kohtaus tuli niin pian etten ehtinyt ennakoida ollenkaan.Onneksi en ollut yksin.
Nyt pelkään seuraavaa kohtausta kokoajan. En uskalla jäädä olenkaan yksin ja tarkkailen kokoajan itsenäni milloin mahdollisen kohtaus olisi tulossa.
Elämästä on suoraan sanottuna tullut yhtä helvettiä! Miten tästä eteenpäin? Tuleeko elämä olemaan jatkuvaa pelkoa ja sopeutumista? Voiko enää haaveilla tavallisesti elämästä ja arkista ilonaiheista?
Sopeutumisvaikeuksia
4
166
Vastaukset
- Tottunut jo
Kohtaukset on tullakseen jos tulee ei mahd kohtauksen tulemista kannata murehtia eikä asiasta masentua.
- kokenutkans
Mieti mitä positiivista tässä kuitenki on. Olet (ilmeisesti) parantunut syövästä ja saat elää edelleen.
Epilepsia laittoi minulla elämän uuteen uskoon, mutta ennemmin tämä kuin esim. ms-tauti tai syöpä! Epilepsia ei estä elämistä, välillä vain saattaa hieman hidastaa ;)
Mutta. Noita samoja kysymyksiä meistä jokainen käy läpi. Tässäkään tapauksessa mikään muu ei auta kuin aika. Aika näyttää millainen on kohtaustasapainosi, sitä ei voi kukaan ennustaa. Paljon on kii myös itsestäsi. Älä anna tämän alkaa hallita elämääsi, vaan mene ja tee asioita niin kuin ennenkin.
Toki alku shokki on normaalia mut ajan myötä kyllä sopeudut ja totut tähän, toivon mukaan. Voit myös pyytää neurologilta lähetettä psykiatriselle puolelle ns. kriisi apuun. - epileptikkotyttö
Aluksi kohtauksia voi tulla ihan yllättäen, mutta kun on löydetty sopiva lääkitys niin kohtauksetkin tasoittuu tai voi loppua kokonaan! Kyllähän se vie oman aikansa tottua kohtauksiin, mutta jonkin ajan päästä osaat jo ennakoida niitä. Ei missään tapauksessa kannata ottaa stressiä tai pelätä epilepsiaa koska sehän niitä kohtauksia voi laukaista. Itse sairastuin epilepsiaan 3 vuotiaana ja olen nyt 15. Kaiken kanssa oppii elämään. Tsemppiä sulle ja kyllä elämä alkaa kohta helpottaa :)
- vihreäbanaani
Näin 11vuotta sairastaneena ja nyt 24vuotiaana voin sanoa suoraan, että on täysin mahdollista elää normaalia elämää! :) Itse käyn kokopäivätyössä sähkömiehenä, ajan autoa, juon alkoholia (joo on huono esimerkki, mutta ei tämä sairaus sitäkään estä!). Teen siis mitä tahansa mi muutkin tekee :) Toki ammattikuskina en voi työskennellä mutta ei se mulle niin iso juttu ole. 13 vuotiaana unelma oli että voisin joskus olla ammattilentäjä, mutta aina ei mee nallekarkit tasan :D Nyt vaan kovasti tsemiä, pää pystyyn ja kohti uusia haasteita! :)
Ps. Se parhaiten nauraa kellä on vahvin lääkitys
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.691870Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1641499- 881272
- 1251265
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te491190Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-270989- 75952
- 107905
Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi104857Nainen, millainen tilanne oli
kun huomasit ihastuneesi häneen oikein kunnolla. Missä tapahtui ja milloin46695