surullinen aikuisuus

vanha 28-vuotiaana

Mitä mieltä te olette vanhenemisesta? Miten koette sen? Minulla on aikuisuus aika ollut surullinen... masentunut... en kestä vanhenemista... rappeutumista, kuolemaa... mitä millään on väliä kun rappeudut minuutti minuutilta...

10

112

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • sekava viestini

      Olen vähän yli parikymppinen nainen ja kuolema on ollut aina hyvin voimakkaasti osa elämääni, koska olen toivonut omaa kuolemaani ainakin puolet elämästäni, kun olin masentuneena niin mahdottoman kauan. Elämä tuntuu edelleen pahemmalle haasteelle kuin kuolema. Elämässä jokainen meistä joutuu kärsimään, elämässä sinä nyt koetkin nämä kaikki pelot, etkä kuoleman jälkeen oli kuoleman jälkeistä elämää sitten tai ei. Kuoltua sitä tuntee korkeintaan rauhaa, jos ylipäätään mitään.

      Aikuistumiseen itse liitän vastuun. Vastuuta taas on hyvin monenlaista, mutta hyvin montaa laatua oppii jo ihan pienestä lähtien pikkuhiljaa, kuten toisista huolehtimista ja itsestään, suhteiden ylläpitämistä, omien ajatusten ja tunteiden käsittelyä, kodin ylläpitämisestä. Koulua käydessä oppii taas pitämään työtä/opintoja tärkeänä osana elämää. Vastuu siitä mihin suuntaan haluaa omaa elämäänsä yrittää viedä on ehkä hankalin, kun ei voi tietää haluaako lopulta sitä ja onnistuisiko mikään. Vastuuta ja aikuistumista kumminkin harjoittaa koko elämänsä ajan, eli sitä ei kannata pelätä, voit vain parantaa omia suorituksiasi ja yllättää itsesi.

      Minulle kuulostaa sille että tunnet itsesi yksinäiseksi, et saa tukea itseltäsi taikka muilta. Jotakin muutakin elämästäsi varmaan puuttuu, en usko että olisit tässä tunnemyrskyssä jos tuntisit itsesi onnelliseksi työssä, kotona tai mahdollisen perheesi kanssa, jos sitä on. Rappeutumisen pelko voi yhdistyä siihen ettei sinulla ole kumppania joka näyttää että rakastaa sinua edelleen, vaikka vuosia kuluu. Mitä unelmia sinulla on tai on ollut? saisiko mitään niistä totetutettua? Ajattele realistisesti ja ota mahdollisuuksistasi kokeilemallakin selvää, äläkä mollaa itseäsi.

    • Oukei

      No ethän sä vielä vanha ole... Muutaman vuoden päästä ajattelet, että voi kun olisin vasta 28 -vuotias. Jätä nuo ikäpohdinnat pois ja keskity tähän hetkeen. Ei siinä sen kummempaa... :)

    • Vielä vanhempi

      Sulla on vaan kolmenkympin kriisi. Kyllä se ohi menee.

    • Asenne ratkaisee

      "Joka sanoo, että nuoruus on kypsää ikää onnellisempi, väittää, että näköala tornin juurelta on parempi kuin sen huipulta." (W:L. Phelps)

      Vaikka kuori vanhentuu, sisällön ei tarvitse sitä tehdä. Aloittaja tosin kuulostaa toivottomalta tapaukselta, mutta ihmeitähän tapahtuu. Ja juttu on kiinni vain ja ainoastaan itsestä ja omasta sisällöstä.

    • Keissa

      Ei kolmikymppisenä tullut ajatelleeksi kuolemaa vielä kovin usein. Nyt 60-kymmenen korvilla se alkaa olla ajankohtaisempaa mietittävää. Ei tätä elämää maan päällä enää kovin paljoa ole - sen sanoo jo luonnonlaki.

      • aaaalotus

        Toivoton tapUs sanoi joku no niin onki... ja oonki... vanhassa suhteessA olen jotaki puhutaan joskus.... mies arvostaa eniten äitiään mua aika vähän... tottunu ja pistän kyllä takas ... tätä samaa vanha suhde... paska työ... pienet ihanat lapset , joista joudun oleen erossa paskassa työssä.... muuten olen aina kotona............


      • saanähä88

        Voi, oma ukki teki kuolemaa jo viisikymppisenä mielestään ja varas jo hautapaikan ja kaikki valmiiksi. mitä lie kohtalon ivaa kun nykyään jo yli 90 v ja elossa, tosin sängyn vankina. Kukaan muu ole meillä yhtä vanhaksi suvussa elänyt.


      • Elämää vuosiin

        Riippuen terveydestäsi ja toimintakyvystäsi sitä voi olla jäljellä 30 - 40 vuotta. Joten ei ole lainkaan yhdentekevää, miten olet ja elät ja odotat huomista.


    • Blu

      mielestäni tämä aloitusviesti kuuluu tuonne henkinen hyvinvointi ja mielenterveys -osastolle. kysymys on ilmiselvästi masennuksesta. en ymmärrä miksi aikuisuudesta pitäisi puhua kuolema ja suru -otsikon alla.
      kun ihminen on 28, hän on vasta elämänsä alussa. nykyisin eletään helposti 80-90 -vuotiaiksi. jos tuossa iässä on jo noin lamassa niin eiköhän olisi syytä tehdä lähtöä lääkärille, joka ohjaa eteenpäin masennuksen hoidossa.

    • ---------

      Olen 70v, onnellinen ja tyytyväinen. Ei nuoruus ole mikään itseisarvo, jokainen on nuori yhtä kauan.
      Kun ikää tulee, tulee myös hyväksyntä elämän rajallisuudesta.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      74
      3290
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2852
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      22
      2676
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2628
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      20
      2506
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2345
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1803
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1747
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1620
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1476
    Aihe