Karvoilla vai ilman?

Jos olet kissa. Tai koira. Tai hamsteri tai pikku marsu, tottakai pitää olla karvainen.
Jos apinaa haluan katsella, menen eläintarhaan.

Kaikki pois. Ja mielellään niin ettei koko vartalo ole sängellä. Hyi!

Pidän miehistä. Toki karvoista saa pitää paremmin kii? (hiihee puujalat rulaa)

Eli, pitäisikö sokeroinnin sijaan vaan olla sellainen ihminen, että toinen voi pitää huolimatta ulkomuodosta? Ei kai hyvänen aika ihmisten karvoilla pitäis olla mitään merkitystä? Kun kaiken lisäksi sehän vaihtelee aika paljon elämän mittaan...
Mitäs jos se pitkätukkainen nainen sairastuu syöpään, niin karvojen pudotessa rakkaus putoaa myös?
Tai ruumiinsa sokeroinut ja öljynnyt ei sitä vaikkapa yhteisellä lomamatkalla ehdi tehdä ja karvoittuu, niin jättäähän se pitää?

Tämä on niitä kysymyksiä, joiden vuoksi olen vähän skeptinen ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen...

Siis olen minäkin ihminen, ja omaan oman kauneuskäsitykseni; jos vaikka näen Yhdistyneet Kulmakarvat, niin tekisi mieli vähän nyppäistä... mutta yhtä lailla olen edelleen katkera siitä, että marvel elokuvien wolverine ei ollut sarjakuvien esikuvan mukaan lyhyt ja karvainen. Höh.

Ei selkäkarvat haittaa. Suuseksissä voi munakarvat haitata ja niihin tarttuu muutenkin kusen haju helposti. Kainalokarvat kanssa helposti haisee. Parta kutittaa, joten siinä mielessä ei parta oo kiva. Lisäksi partaan tarttuu helposti ruoan hajut. Eli parta pitää muistaa pestä tarpeeksi usein. Karvainen mies on miehekäs!!!

Olen nainen. Minulla kasvaa karvoja paikoissa joissa yleisen mielipiteen mukaan naisilla ei saisi (eli muualla kuin päässä) enkä itsekään niitä sinne haluaisi. Tukka taas on turhankin ohut. Nämä ovat asioita joille en itse mitään voi (karvanpoisto ei muuta sitä tosiasiaa että se karva nyt vaan haluaa kasvaa siinä), ja ymmärrän että tämä koskee myös muita kanssaihmisiäni. En vaadi miestä kasvattamaan enemmän tai vähemmän karvaa, hän on sellainen kun sattuu olemaan. Karvoja voi toki poistaa halutessaan, lisäähän niitä ei saa, mutta ei se mikään kynnyskysymys ole. En aio lopettaa rakastamasta miestäni vaikka hänelle kasvaisi kuinka paksu turkki. Toivon myös että hän pysyy luonani vaikka tukkani huononisi entisestään.

Minulla keski-ikäisellä miehellä on rinnasta ja alavatsasta ajeltu karvat pois ja selkään ei kasva :)
jalat ja kainalot ovat aika vähä karvaiset nekin.
Hiukset on tummat luonnon kiharat sekä parran sänki kuultaa mustana.

Karvat päässä ja parransängessä riittää minulle mainiosti.

Sokerointi varsinkin selästä on jees, muttei välttämätöntä, jos nyt ei ole mallia karhuntalja. Jos karvat on kovin harjaksisia, pahinta mitä voi tehdä on ajaa ne sängelle. Varsinkin alapääsänki sattuu seksissä eikä se ajellen aikaan saatu sänki muuallakaan kivalta tunnu. Jos karvat on pehmeämpää sorttia niin silloin ei niin haittaa. Huom. Naisella on herkempi tuntoaisti, joten kysymällä selviää: haluatko mieluummin luomun vai sokeroidun? Kaksi vaihtoehtoa, niin naisen ei tarvitse pahoittaa miehen mieltä, "Joo kyllä itse asiassa pistelee ja sattuu." Nuo on aika herkkiä asioita täräyttää päin näköä...

Yhden miehen kanssa ei voinut parransänkisenä pussailla, kun repi niin ihoa, toisen kanssa halusin nimenomaan sänkileuan, kun tuntui niin sopivan miehekkäältä ja kiihottavalta. Eli ei voi antaa yleispätevää vastausta.

Täysin karvaton mies tuntuu oudolta, mutta jos on mallia puoliapina, ei sekään ihan hyvä oo... Mutta tärkeintä on se ihminen, kun osuu oikea kohdalle. Ja hyvä hygienia, (muttei hysteerinen puunaus ja hajustelu).

Itselläkin karvankasvuongelma ja toivoisin joskus löytäväni sellaisen miehen jonka vuoksi ei tarvitse ihan joka toinen päivä käyttää epilaattoria. Karvankasvu kun on sitä luokkaa että jos haluaa täysin sileää, se kestää epiloinnin jlk 1-2 päivää. :(