Dissosiaatio

Noh itse oon saanut post-traumaattisen stressireaktion ohella dissosiaatio oire diagnoosin tosin nää kaksi on hyvin saman kaltaisia sairauksia. Noh oot läsnä, tuet lastas ja sano sille, jos haluat keskustella/ tukea multa voi sitä saada. Läsnä olo ja se, että oot tukena varmasti riittää.. ps. Kumpa munkin äiti ajattelis noin ): Oot ihana lastas kohtaan, kun oikeesti nyt ajattelet, miten voisit auttaa häntä.

Kuuntelu ja keskustelu auttavat parhaiten. Yleensähän dissosiaatiohäiriö johtuu lapsuuden traumoista. Ehkä lapsesi haluaisi puhua kanssasi lapsuuden tapahtumista. Ota kuitenkin huomioon että näin ei välttämättä ole.

Itselläni on dissosiatiivinen identiteettihäiriö ja syynä on lapsuuden/nuoruuden aikaiset tapahtumat. En kuitenkaan missään nimessä haluaisi keskustella niistä isäni kanssa.

Oletan että lapsesi on vielä kuitenkin suht nuori. Se on hyvä että saa apua ajoissa. Minulla meni 20 vuotta ennen diagnoosia ja ennenkuin viimein ohjattiin dissosiaatioon perehtyneelle ihmiselle. 90-luvulla koko dissosiaatio oli olematon asia. Vasta nyt siihen ollaan alettu perehtymään enemmän. Ennen dissosiaatio diagnoosia olen ehtinyt saamaan varmaan parikymmentä erilaista diagnoosia.

Luulen, että toi mies tossa se "pahis" on ollut. Sun pitäisi puhua sun lapsille, mustamaalaamatta turhaan kuitenkaan heidän isäänsä. Auttaisiko jos menisitte yhdessä perheterapiaan, ainakin sinä ja poika? Omien virheiden myöntäminen auttaa, ja anteeksipyyntö myös.