TOTUUS vaihto-oppilasbisneksestä

"Reissussa olemisen henkiset vaikeudet
« : 01.09.2013, 17:02:10 »
Olin nuorena vaihto-oppilaana. Kokemus oli ihan jees. Siitä ei jäänyt pysyvästi mieleen mitään kielteistä, joskaan ei myönteistäkään. Kohdemaassa lapsille ja nuorille pidettiin tiukka kuri, vapauksia oli vähän ja elämä oli perhekeskeistä.

Jouduin vaihtamaan isäntäperhettäni kaksi kertaa. Kummassakin tapauksessa isäntäperheeni tahtoi minusta eroon. Tyhmyyksiä en tehnyt. En vain jostain syystä kelvannut. Syitä ei kerrottu ääneen.

Vaihtojen välissä aluevalvojani luona asuessani minulle selvisi, että perheitä vaihtavat vaihtarit ovat yleisiä. Heitä asui valvojan luona läjä, ja monet heistä olivat vähintään toisella kierroksella niin kuin minäkin. Vaihtojen yhteydessä saattoi vaihtua kaupunki ja ainakin koulu. Entiset tuttavuudet jäivät taakse.

Kuitenkin vaihto-oppilasjärjestöjen mainoksissa luodaan kuva, että vaihtarina saa elämäänsä "toisen perheen" ja suuren joukon uusia kavereita. Totuus on erilainen. Todellisten kavereiden hankkiminen on vaikeaa ja perheet ovat perheitä missä tahansa päin maailmaa. Niissä on usein jo valmiiksi omat sisäiset vaikeutensa, joita vaihtarit helposti vain vahvistavat.

Suomeen palattuani kehuin kokemusta. Löpertelin kavereille, sukulaisille ja tuttaville asiat kuin mainoskuvastosta. Aloin uskoa niihin itsekin. Vasta vuosia myöhemmin pystyin myöntämään, että suhteutettuna reissusta maksettuun rahaan kokemus oli laiha. Ei huono, mutta rahallisesti kehno sijoitus.

Itsensä pettäminen on yleistä. Mitä voimakkaammin johonkin asiaan sitoutuu ja mitä enemmän sen eteen tekee työtä, sitä vaikeampi on myöntää, jos odotukset eivät täyty.

Minä olen tehnyt reissuja, joilla en ole viihtynyt. Kerättyäni niihin pitkään rahaa en ole osannut kuitenkaan kotiinkaan tulla. Olen vain kiertänyt totuuden ja kiinnittänyt katseeni kokonaisuuden sijaan hyvään. Näin huonot asiat ovat jääneet piiloon. Tovi itsepetosta on usein parempi vaihtoehto kuin raaka totuus suoraan päin näköä.

Rupesin kirjoittamaan aiheesta, koska törmäsin tähän blogiin. Postauksista syntyy mielikuva, ettei reissu yhtä juhlaa ollut, vaikka myönteisiäkin kokemuksia mahtui mukaan. Taisi maailmalla palloillu myös jäädä suunniteltua lyhyemmäksi."

Toden totta ulkomaille ehtii myöhemminkin. Lukion jälkeen alkaa pikku hiljaa aikuistua, mieli ja käytös on tasaisempaa, uusien asioiden ja tapojen vastaanottokyky parempi.

Teini-ikäisten maailmalle lähettäminen outoihin oloihin selviytymään on aina iso riski. Mikään järjestö ei voi tätä tosiasiaa muuksi muuttaa.

Edellistä EF uutista (Sandra Woods) koskeva juttu englanniksi:
http://www.csfes.org/California_Treatment.html
...ja EF on tapansa mukaa jälleen hiljaa ja kommentoimatta!!

http://usasandra.blogg.se

Tässä kanssa esimerkki yleisestä toimintatavasta järjestöissä. Tämä tyttö vietti USA:ssa kaksi kuukautta, josta vain yhden viikon kävi koulua. Muu aika oli perheen-, ja osavaltionvaihtosotkuja ja järjestö tarkoituksella erotti toisesta vaihtarista! Että silleen ajateltiin taas nuorten parasta.

Edellisen tytön blogista poimittua.

"Ni som frågade. Ja, jag har farit hem. Fick ingen hjälp av EF och jag tror på riktigt inte att de kollar upp familjerna och husen de placerar eleverna i. Blev behandlad som skit sen jag kom till California. Vet fler som verkligen inte trivs i California och inte trivs med människorna som finns där. Jag vet att många verkligen vill fara till California om de ska till usa, men nej. Folk där är inte trevliga. Jag hoppas att ni blir placerade i nån stat i norra usa som Iowa, Minnesota, Nebraska eller nåt. De personerna som är där har det bäst och där är människor i allmänhet trevligare.

Jag var riktigt glad före jag for att jag äntligen skulle få fara till usa och testa nåt nytt. Bara släppa allt här hemma. Det var så mycket jag ville göra i usa, men allt blir ju inte som man tänkt sig. Det här skulle bli det bästa året i mitt liv och jag skulle få testa nya saker, leva i ett nytt land, i en ny kultur i en ny familj. Men nej. Jag fick det värsta året i mitt liv. Kul. Jag var i usa sammanlagt 2 månader och fick gå i skola 1 vecka. Tack för att man fick göra nåt man betalat för.

Har inte skrivit allt som hänt för det får man inte göra och folk förstår ändå inte, så jag säger väl bara att jag aldrig blivit behandlad så här illa i mitt liv."

Vapaa suomennos:" Teille, jotka kysyitte. Kyllä, olen lähtenyt kotiin. En saanut mitään apua EF:ltä, enkä oikeasti usko, että ne tarkastavat perheet ja kodit, joihin sijoittavat oppilaat. Minua kohdeltiin kuin paskaa kun tulin Kaliforniaan.
Tuedän monia, jotka eivät todellakaan viihdy Kaliforniassa eikä siellä olevien ihmisten kanssa. Tiedän, että monet haluavat juuri Kaliforniaan, mutta ei, ihmiset siellä eivät ole mukavia. Toivottavasti teidät sijoitetaan johonkin pohjoiseen osavaltioon kuten Iowa, Minnesota tai Nebraska.

Olin tosi iloinen ennen lähtöäni, että vihdoinkin saisin matkustaa USA:n ja kokeilla kaikkea uutta. Halusin tehdä siellä niin paljon asioita, mutta kaikki ei mene kuten on ajatellut. Tästä piti tulla elämäni paras vuosi, jolloin saisin kokeilla uusia asioita ja asua uudessa maassa, uudessa kulttuurissa ja uudessa perheessä. Mutta ei. Sain elämäni hirveimmän vuoden. Kiva. Olin USA:ssa kaiken kaikkiaan 2 kuukautta, josta sain käydä koulua viikon. Kiitos, että sain tehdä jotain mistä oli maksettu.
En ole kirjoittanut kaikkea mitä tapahtui, sillä sitä ei saa tehdä eivätkä ihmiset silti ymmärtäisi. Sanon siis kai vaan, että minua ei ole eläessäni kohdeltu nöin huonosti."

http://blog.nationmultimedia.com/print.php?id=1648

Näistähän on varoitettu jo vuosikausia!