Ihastun jatkuvasti muihin. Oma mieheni on ihana, rakastava, fixu, empaattinen. Mutta tietty intohimo puuttuu. Hän ei juuri tee aloitteita, ja seksi on minun makuuni liian hellää. Joskus ihan ok, mutta kaipaisin joskus enemmän... Ja kokea olevani nainen. Nyt olen välillä kuin kämppis. Muilta miehiltä saan sitä huomiota, tuntea olevani haluttu. En ole pettänyt, mutta välillä tuntuu kuin olisin häkissä. Toisina hetkinä taas olen onnellinen omani kanssa ja tuntuu, että hän on se oikea. Mitä tehdä? Asiasta on puhuttu, mutta tuntuu että olemme perusluonteelta vähän erilaiset. ....
Väärä mies?
anti-passion
20
300
Vastaukset
- intohimoa oltava
Onko tuollaista ollut alusta asti? Jos alussa on ollut miehenkin puolelta aloitteita ja seksi sinulle mieluista, niin nyt miehesi pitää sinua itsestään selvyytenä.
Sano, että haluat erota, kun et saa suhteelta mitä tarvitset. Jos miehesi hätääntyy ja alkaa tekemään muutoksia, että jäisit, jää. Jos mies antaa sinun mennä vapaaehtoisesti, mene.- 20.2
Tosi upea neuvo... "uhkaa erolla..."
- hirohito
Noh näitähän on näitä kauppoja joista saa leluja ja muita juttuja aikuisten leikkeihin. Aina ei ole kaikille ihan selvää mistä oikein pitävät vällyjen välissä ja kun se kiinnostuksen kohde löytyy voi olla ettet saa olla rauhassa enää koskaan.
- lörppö2007
Kuulostaa että sinun pitää vähän mennä ja kokea elämää. Vakiinnut sitten myöhemmin.
- et silleensä:)
Kantsis varmaan miettiä mikä tärkeää elämässä.Mitä arvoja sulla on?Onko pelkkä intohimo sulle niin tärkeää että esim hieno kumppanuus ja luotettava suhde ei riitä.Outoa on ihmiset nykyään, mikään ei riitä.Itse elän intohimottomassa suhteessa ja olen tyytyväinen.Suhteessa paljon tappelua ja erimielisyyttä.Siitä huolimatta olen uskollinen ja luotettava vaikak en toisesta olekaan varma.En halua heti jonkun toisen syliin.Tiedän kyllä mitä elämälläni teen ja tulen tekemään.Arvot elämässä kohdillaan ja selkärankaa riittää eli kannattais varmaan miettiä mistä sitä lapsellista huomiota hakee.Voi olla etrtä elämä sen jälkeen pilalla.
- katkera kokemus
Hieno kumppanuus avioliitossa ei riitä. Liian moni ''hyvä'' aviomies usein huolehtii vain omasta hyvinvoinnistaan mössäämällä illat ja yöt nameja ja muuta hyvää. Lapsista ei välitetä, huolehdita, vaimosta puhumattakaan. Heitä tuollainen vässykkä kartanolle ja hanki oikea mies joka tuo sinullekin hyvän olon ja toimeentulon.
- Jussijussijussijussi
Oliko alussa samanlaista, vai olitko ihastunut häneen. Olisikohan vaan arki tullut suhteeseen? Sinun pitää miettiä tarkkaan, mitkä asiat ovat niitä sinulle tärkeitä. Nyt kun olet (ilmeisesti) vielä vasta seurustelusuhteessa, voi olla aika itsekäskin kun tekee päätöksiä.
Haluan tuoda kuitenkin sen näkökulman, että on hyvin harvinaista että löytää täydellisen kumppanin. Kun arki tulee suhteeseen, huomaa, mitkä asiat eivät olekaan niitä, joita itse haluaisi kumppanissa olevan. Toista ei pysty muuttamaan. Intohimo, rakkaus ja ihastuminen ovat ainakin asioita, joita ei kyllä pysty keskustelemalla saamaan aikaan. Tarvitaan jotakin muuta, aikaa ja tahtoa.
Olen ennenkin sanonut, että seurustelun tarkoitus on katsoa, onko toinen sopiva ja hyvä kumppaniksi itselle. Mielestäni tämä pätee edelleen. (Oletan että seurustelette.) - Mies 53
Ei taida sulle olla ihan oikea kumppani jos ihastut jatkuvasti muihin ja toi seksi on suhteessa aika tärkee asia, jos siitä ei nauti kumppanin kanssa ni ei homma pelaa. Itellä vähän vastaava tilanne haluaisin välillä sitoa ym mukavaa vaihtelua avopuolison kanssa mutta hyvä kun sais touhuta edes pimeässä peiton alla ja olen alkannut harkitan eroomista ihan tosissaan mut tsemppiä sulle ja harkitse tarkkaan mitä haluat suhteelta.
- 8+11
Saman tyyppinen tilanne. Seksi oli vaisua pari ekaa vuotta avioliitosta, mutta sitten tehtiin ihan fyysisiä muutoksia itseemme( olemme pudottaneet painoa 40kg) ja nyt seksin määrä on 6-8 kertaistunut. Meillä kyllä sidotaan ja leikitään leluilla ja saa sellaista seksiä kuin haluaa,nykyään. Vika ei olekaan enää seksissä vaan jään henkisellä puolella ilman. Mieheni on käsistään hurjan kätevä ja arkijärkikin pelaa jos ei tarvitse mitään virastojuttuja ym. hoitaa. Hänen kanssaan ei voi kuitenkaan käyttää huumoria, ei leikkiä ajatuksilla ja venyttää omaa ajatusmaailmaansa. Hänen maailmansa on täysin yksiulotteinen ja hänellä on jäykät käsitykset kaikesta. Bonuksena järjettömän huono itsetunto. Minä kun kohtaan keskustelutaitoisen ja monimutkaisempaan ajatteluun pystyvän miehen jolla on huumorintajua ja hyvä itsetunto niin se on ihan liian usein ihastumisen paikka. Mies kummasti osaa haistaa sen varmaan siksi, että hänen aistinsa on jatkuvasti virittyneet minun menettämisen pelkoon. Minä taas herään kuin eloon näiden miesten seurassa. Hymyilen aurinkoisesti, äänen sävyni muuttuu ja keskityn täysin keskusteluun heidän kanssaan. Miehen iällä ja ulkonäöllä ei ole mitään väliä. Minulla on vain puhtaasti henkinen jano kun asun aavikolla. Tietysti sitten saan huomiota ja menee flirttailuksikin joka on minulle vain keskustelua värittävää leikkiä. Illan päätyttyä erotaan ja jutellaan taas kun nähdään. Ei vaihdella puhelinnumeroita eikä aleta face kavereiksi. Minä jään hyväntuuliseksi ja olo on keveä jonka sitten latistaa miehen vihainen olemus. Kyllä sitä välillä miettii, että mikä tuossa miehessä oikein alkujaan vetosi kun luonne se ei voinut olla. Ehkä minä halusin sitten tekevän miehen oltuani toistakymmentä vuotta taivaanrannanmaalarin kanssa. Kun olisi tajunnut sen olevan ohi menevä vaihe. Mutta tässä ollaan ja rakastan kyllä syvästi miestäni enkä voi kuvitella elämää ilman häntä. Välillä on vaan pakko saada aivoille ruokaa.
- aivan näin
loistava teksti ja loistavia huomioita, siinä oli paljon ajatuksia joita allekirjoitan.
"Hänen kanssaan ei voi kuitenkaan käyttää huumoria, ei leikkiä ajatuksilla ja venyttää omaa ajatusmaailmaansa. Hänen maailmansa on täysin yksiulotteinen ja hänellä on jäykät käsitykset kaikesta. Bonuksena järjettömän huono itsetunto."
Tää on kans minun omassa parisuhteessani kova pala nieltäväkseni. Olen jopa varmasti täällä palstalla nyt kirjoittamassa siksi, että janoan ajatustenvaihtoa ja kuten tosihyvin sanoit
"Minulla on vain puhtaasti henkinen jano kun asun aavikolla."
Juuri näin. Olen etsinyt sopivaa sanamuotoa ettei se menisi siihen pikkaisen polleaan lauseeseen että "olen liian älykäs miehelleni" , ja tää miten sanoit tuntuu täyttävän juuri sen raamin miltä musta tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Koska en tietenkään tiedä olenko paljon fiksumpi miestäni todella koska kun kaksihan meitä suhteessa on, ja olen mieheni itselle valinnut. Se on vain se venyttämisen tarve, haasteiden ja ajatuskuvioiden eteenpäinviennint arve, ja käytän paljon ääneen ajattelemista ja pääsen joskus tosi pitkälle kun saan oiken jonkun kanssa kehittää tilannehuumoria tai muuta.
Meillä on kans miehellä itsetunto huono ja hänen vakavuuttaan ja eräänlaista jopa huumorintajuttomuuttaan tehostaa kokoajan menettämisen pelko. Tulee vain lisää tylsemmäksi suhde, kun aistin miehestä hänen epämukavan olonsa, eikä hänellä polla säkenöi silloin sitäkään vähää mitä muuten.
Hän on todennut että seksi on hyvää ja ehkä hän inspiroituu minun seurastani? Ei haluaisi millään eroa tai että minulla olisi hauskaa jonkun muun miehen kanssa.
Mutta minä tunnun tarvitsevan täydennystä henkiseen varantoon muualta, jotta taas löytäisin tasapainoa hetkeksi sen tylsyyden ja pysähtyneisyyden välillä.
Ja sama juttu minullakin, että jossain kohtaa kyllästyin taivaanrannan maalareihin, ja miehiiin jotka hädin tuskin osaavat autosta renkaita vaihtaa ja kertovat niin paljon niitä omia ajatuksiaan, että puolestaan minulle ei siinä mielessä jää tilaa. Taivaanrannan maalareissa on myös monesti se huono puoli, että he ovat itsekkäitä ja ylpeitä. Ei ole kiva jos mies ei edes ovea avaa naiselle tai anna takkiaan sateessa, koska ollaan niin älyllisen tasa-arvoisia.
Ja hekin tuppaavat etsimään hempukoita joskus vastapainoksi, ja sille hempukalle kyllä availlaan ovia.
Jonkin verran olen jo epätoivoisen kyllästynyt koko miehiin, siksi vaihtaminenkaan ei houkuta koska kun sinkkuna olin nin oli tosi vaikea luottaa miehiin ja se älynvenytyskin meni turhan nopeasti siihen että mies haluaa toteuttaa älylliset kiemuramme sängyssä loppuun..varattuna oleminen hieman suojaa häntäheikeiltä, koska tottakai minäkin joskus haksahdin luulemaan jotain kun mies osoittaa kiinnostusta.
Inhosin niitä draamakuvioita ja sitä miten fiksu mies on ensin hauskaa seuraa, mutta sitten rupeaakin hyödyntämään sitä suhdetta minuun ja houkuttelemaan sänkyyn "järkisyiden varjolla" kuin pelkkä elukka.
Sitten kun nää taivaanrannan maalarit ei koskaan nöyrry..Mun mies sentään sanoi heti että haluaa olla mun kanssa, ja sillä selvä. Käyttää selviä sanoja ja osaa sängyssä olla selkeä, eikä jokin hiplari.
Mut taivaanrannan maalarin kosintakin on jotain ihme pelaamista, ei sanota suoraan rakastaako vai ei, ei niistä selkoa saa koskaan koska minun tapaan myös he ovat epäluuloisia ja johtuisiko se sitten liian vilkkaasta verenkierrosta aivoissa, mielikuvituksesta ja siitä että ajatellaan jo toisenkin puolesta. varsinaisesti älykkääksi en taas itseäni tai taivaanrannan maalareita jotka ie osaa edes karttaa lukea, mene kehumaan mutta jotain ylivuotamista päänsisällön suhteen välillä kyllä on hyvässä tai pahassa. - 8+11
aivan näin kirjoitti:
loistava teksti ja loistavia huomioita, siinä oli paljon ajatuksia joita allekirjoitan.
"Hänen kanssaan ei voi kuitenkaan käyttää huumoria, ei leikkiä ajatuksilla ja venyttää omaa ajatusmaailmaansa. Hänen maailmansa on täysin yksiulotteinen ja hänellä on jäykät käsitykset kaikesta. Bonuksena järjettömän huono itsetunto."
Tää on kans minun omassa parisuhteessani kova pala nieltäväkseni. Olen jopa varmasti täällä palstalla nyt kirjoittamassa siksi, että janoan ajatustenvaihtoa ja kuten tosihyvin sanoit
"Minulla on vain puhtaasti henkinen jano kun asun aavikolla."
Juuri näin. Olen etsinyt sopivaa sanamuotoa ettei se menisi siihen pikkaisen polleaan lauseeseen että "olen liian älykäs miehelleni" , ja tää miten sanoit tuntuu täyttävän juuri sen raamin miltä musta tuntuu jokapäiväisessä elämässä. Koska en tietenkään tiedä olenko paljon fiksumpi miestäni todella koska kun kaksihan meitä suhteessa on, ja olen mieheni itselle valinnut. Se on vain se venyttämisen tarve, haasteiden ja ajatuskuvioiden eteenpäinviennint arve, ja käytän paljon ääneen ajattelemista ja pääsen joskus tosi pitkälle kun saan oiken jonkun kanssa kehittää tilannehuumoria tai muuta.
Meillä on kans miehellä itsetunto huono ja hänen vakavuuttaan ja eräänlaista jopa huumorintajuttomuuttaan tehostaa kokoajan menettämisen pelko. Tulee vain lisää tylsemmäksi suhde, kun aistin miehestä hänen epämukavan olonsa, eikä hänellä polla säkenöi silloin sitäkään vähää mitä muuten.
Hän on todennut että seksi on hyvää ja ehkä hän inspiroituu minun seurastani? Ei haluaisi millään eroa tai että minulla olisi hauskaa jonkun muun miehen kanssa.
Mutta minä tunnun tarvitsevan täydennystä henkiseen varantoon muualta, jotta taas löytäisin tasapainoa hetkeksi sen tylsyyden ja pysähtyneisyyden välillä.
Ja sama juttu minullakin, että jossain kohtaa kyllästyin taivaanrannan maalareihin, ja miehiiin jotka hädin tuskin osaavat autosta renkaita vaihtaa ja kertovat niin paljon niitä omia ajatuksiaan, että puolestaan minulle ei siinä mielessä jää tilaa. Taivaanrannan maalareissa on myös monesti se huono puoli, että he ovat itsekkäitä ja ylpeitä. Ei ole kiva jos mies ei edes ovea avaa naiselle tai anna takkiaan sateessa, koska ollaan niin älyllisen tasa-arvoisia.
Ja hekin tuppaavat etsimään hempukoita joskus vastapainoksi, ja sille hempukalle kyllä availlaan ovia.
Jonkin verran olen jo epätoivoisen kyllästynyt koko miehiin, siksi vaihtaminenkaan ei houkuta koska kun sinkkuna olin nin oli tosi vaikea luottaa miehiin ja se älynvenytyskin meni turhan nopeasti siihen että mies haluaa toteuttaa älylliset kiemuramme sängyssä loppuun..varattuna oleminen hieman suojaa häntäheikeiltä, koska tottakai minäkin joskus haksahdin luulemaan jotain kun mies osoittaa kiinnostusta.
Inhosin niitä draamakuvioita ja sitä miten fiksu mies on ensin hauskaa seuraa, mutta sitten rupeaakin hyödyntämään sitä suhdetta minuun ja houkuttelemaan sänkyyn "järkisyiden varjolla" kuin pelkkä elukka.
Sitten kun nää taivaanrannan maalarit ei koskaan nöyrry..Mun mies sentään sanoi heti että haluaa olla mun kanssa, ja sillä selvä. Käyttää selviä sanoja ja osaa sängyssä olla selkeä, eikä jokin hiplari.
Mut taivaanrannan maalarin kosintakin on jotain ihme pelaamista, ei sanota suoraan rakastaako vai ei, ei niistä selkoa saa koskaan koska minun tapaan myös he ovat epäluuloisia ja johtuisiko se sitten liian vilkkaasta verenkierrosta aivoissa, mielikuvituksesta ja siitä että ajatellaan jo toisenkin puolesta. varsinaisesti älykkääksi en taas itseäni tai taivaanrannan maalareita jotka ie osaa edes karttaa lukea, mene kehumaan mutta jotain ylivuotamista päänsisällön suhteen välillä kyllä on hyvässä tai pahassa.Kokeiltu on olla "älykkäänkin" miehen kanssa, mutta oikeasti en jaksa aloittaa aamuani diskurssianalyysillä tai tekemällä nokkelia huomioita päivän politiikasta ennen kello yhdeksää. Kyllä aamuisin on parasta seuraa tuo oma mörkö joka ei edes ärähdä hyvää aamua ennen tupakkaa ja kahvia. Rutiinien jälkeen se jaksaa jo antaa aamuhalin ja puristaa pyllystä :D Tasapainoa ei taida löytyä ikinä parisuhteessa. Aina jää jotain ilman. Minä ilman älykästä keskustelua ja mies ilman silikonibimboa.
- aivan näin
8+11 kirjoitti:
Kokeiltu on olla "älykkäänkin" miehen kanssa, mutta oikeasti en jaksa aloittaa aamuani diskurssianalyysillä tai tekemällä nokkelia huomioita päivän politiikasta ennen kello yhdeksää. Kyllä aamuisin on parasta seuraa tuo oma mörkö joka ei edes ärähdä hyvää aamua ennen tupakkaa ja kahvia. Rutiinien jälkeen se jaksaa jo antaa aamuhalin ja puristaa pyllystä :D Tasapainoa ei taida löytyä ikinä parisuhteessa. Aina jää jotain ilman. Minä ilman älykästä keskustelua ja mies ilman silikonibimboa.
Jaa, no mulla on ongelma että oma mies on liian romanttinen ja haluaa heti aamulla jo pussata ja höpistä hempeyksiä. Sitten tuijottaa uutisia ihan kuin niistä jotain ymmärtäisi..
On kaksi vaihtoehtoa, joko seisoo muna tai aivot..
Mua kyllä ärsyttää miehellä se millaisia monet heistä on aamuisin.Oikeastaan kaikki, olipa puhelias tai hiljainen.
voi olla etten kestä miehiä aamuisin - 8+11
aivan näin kirjoitti:
Jaa, no mulla on ongelma että oma mies on liian romanttinen ja haluaa heti aamulla jo pussata ja höpistä hempeyksiä. Sitten tuijottaa uutisia ihan kuin niistä jotain ymmärtäisi..
On kaksi vaihtoehtoa, joko seisoo muna tai aivot..
Mua kyllä ärsyttää miehellä se millaisia monet heistä on aamuisin.Oikeastaan kaikki, olipa puhelias tai hiljainen.
voi olla etten kestä miehiä aamuisinMinä luulen, että mies ei edes katso uutisia jos en ole paikalla. Eiköhän ne ole simpsonit ja poliisit mitkä pyörii. Joskus yritän virittää jotain keskusteluakin uutisten pohjalta, mutta kun asia ei nimenomaan juuri nyt kosketa häntä henkilökohtaisesti niin siitä ei voi puhua. Joskus miettii, että koskahan se pohja tulee vastaan tässä itsensä alas rajaamisessa. Lopetin sivistyssanojenkin käytön miehen takia kun se ei osaa ainuttakaan eikä tajua, että yhdellä sivistyssanalla voi kattaa kokonaisia lauseita. Eipä kyllä ole tullutkaan sivistyssanat tarpeeseen kun tajusin, että keskustelu kulkee aina syödään-panettaa-olutta linjalla. Voi että kun kuulostaa ruikutukselle...Se on kyllä totta, että kummassakin päässä on mahdotonta pitää toimintaa yllä yhtäaikaa. Mutta menee tämä elämä näinkin asuen juntin kanssa ja käy sitten "vieraissa" kun tarvitsee henkistä kiihoketta.
- eiymmärrä
Eikö sitä "aivoruokaa" voisi etsiä samasta sukupuolesta.. ainiin, kun pitää olla myös sitä flirttiä ja seksuaalista jännitystäkin.. se on jo aika harmaalla alueella laskeeko sen kukakin pettämiseksi vai ei... jos tuo kuitenkin loukkaa kumppania niin se on silloin väärin.
- 8+11
eiymmärrä kirjoitti:
Eikö sitä "aivoruokaa" voisi etsiä samasta sukupuolesta.. ainiin, kun pitää olla myös sitä flirttiä ja seksuaalista jännitystäkin.. se on jo aika harmaalla alueella laskeeko sen kukakin pettämiseksi vai ei... jos tuo kuitenkin loukkaa kumppania niin se on silloin väärin.
Minä olen biseksuaali. Olen varattu mieheen. Naisten kanssa kun alkaa flirttailemaan ja vielä löytyy vastakaikua niin siinä sitä sitten olisikin vaarallisilla vesillä. Mies ei voi minun shakissa päihittää miestä, mutta nainen. Eihän sille pärjää yksikään mies!
- 0asis 79
Sama juttu kuin aloittajalla. Olen myös kyllästynyt haisevaan ukkooni joka syö vain naksuja, karkkeja ja juo limsaa kaiken aikaa.
- Ei pidä vain tyytyä
En ymmärrä näitä ihmsiä, jotka valittavat kuinka puolisosta puuttuu sitä, tätä ja tuota... "mutta kuitenkin rakastetaan NIIIIIN HIRVEÄSTI" ja "ei uskalleta lähteä etsimään uutta, koska muutkin miehet on samanlaisia".
Haloo, onko naiset samanlaisia kaikki? Eivät ole. Miksi miehet sitten olisivat? Jos pitää vierailta miehiltä etsiä keskusteluseuraa ja muita yhteisiä mielenkiinnonkohteita, niin seksikö parisuhteet pitää kasassa, tai oikeastaan lapset ym. mukaan lukien? Vai pelätäänkö, että jää yksin?
Itse olen aina elänyt elämäni siten, että jos jokin jäi kumppanista puuttumaan, niin vaihdoin. Kovin montaa ihmistä ei edes matkalla ollut, kun osuin jättipottiin. Saan nykyiseltä kumppanilta kaiken, eikä tarvitse puolituttujen ja tuntemattomien kanssa flirttailla tai jutustella, koska "puolisoni olisi jotenkin huono". Ensi keväänä yhteisiä vuosia tulee 17. Rohkeutta peliin, ihmiset. Ei pidä tyytyä ja sitten valittaa.- 5+9
Kaikki ei ole "jättipotin" arvoisia. Jos on huono markkina-arvo niin silloin tyydytään siihen mitä pöydän reunalta tippuu.
- heluna5
5+9 kirjoitti:
Kaikki ei ole "jättipotin" arvoisia. Jos on huono markkina-arvo niin silloin tyydytään siihen mitä pöydän reunalta tippuu.
Ei pidä paikkaansa. Jos itsetunto on kohillaan, niin kyllä sopiva kumppani löytyy. Olen kaukana täydellisyydestä, ja samoin on mieheni, mutta silti olemme toisillemme juuri noita lottovoittoja. Ei ole minun ainakaan tarvinnut valittaa.
- 5+9
heluna5 kirjoitti:
Ei pidä paikkaansa. Jos itsetunto on kohillaan, niin kyllä sopiva kumppani löytyy. Olen kaukana täydellisyydestä, ja samoin on mieheni, mutta silti olemme toisillemme juuri noita lottovoittoja. Ei ole minun ainakaan tarvinnut valittaa.
Kun on ylipainoinen eläkkeellä oleva iho-ongelmainen mielenterveyspotilas jonka talous on ulosotossa ja lapset lastensuojelun piirissä niin mitään kriteerejä ei laiteta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kyllä suoraan
Sanottua vi.tu.taa. Miksi en toiminut silloin. Sama kun olisi heittänyt smagardin menemään.661632Voisitko nainen kertoa mulle
Tykkäätkö sä musta, vai unohdanko koko jutun? Mä en viitti tulla sinne enää, ettei mua pidetä jonain vainoajana, ku sun1621369- 881212
- 1201194
Miehelle naiselta
Ajattelen sinua aina, en jaksa enää. Ja luulin, että pidit minusta, mutta silloin olisit tehnyt jotain. Mutta sinä et te481076- 67828
- 104815
Iäkkäät asiakkaat ärsyttävät kaupoissa
Miksei Kela järjestä palvelua, jolla toimittaisivat ostokset suoraan ikäihmisille? https://www.is.fi/taloussanomat/art-184713Olen syvästi masentunut
En oikein voi puhua tästä kenenkään kanssa. Sillä tavalla että toinen ymmärtäisi sen, miten huonosti voin. Ja se että mi92707Mitä vastaat jos
Kysyn maanantaina jutteluaikaa ihan arkipäivisistä asioista, rauhassa? Koska nimittäin aion 😍36644