Pelkoon suhtautuminen

fowlman260

Hei.

Olen kärsinyt ahdistuksesta ja paniikkihäriöstä jo pitkään. Vaikka elämä joskus tuntuu vaikealta, olen pystynyt helpottamaan oloani huomattavasti tutkimalla paniikkihäiriön teoriaa; miten se syntyy, mitä sen aikana ihmisessä tapahtuu ja miksi se tapahtuu. Olen oppinut mielestäni paljon asioita jotka ovat tuoneet minulle mielenrauhaa ja auttaneet selviämään paniikin kanssa. Itselläni on ollut pitkään ns. pelon pelko, eli pelkään kohtausten uusiutumista ja pelon kokemista. Haluaisin nyt jakaa oppimaani muiden kanssa.

Paniikki saa alkunsa, kun ihminen pyörittelee jatkuvasti sitä ''mitä jos'' -kysymystä päässään, ja alkaa pelätä mahdollista kohtausta. Tässä vaiheessa hänessä tapahtuu fyysisiä muutoksia; Sydämen syke nousee, hengitys tihentyy tai se vaikeutuu, saattaa tuntua heikolta raajoissa, ja niin edelleen. Ihminen sitten tulkitsee nämä normaalit fyysiset muutokset uhaksi, ja alkaa pelätä lisää. Lisääntynyt pelko taas johtaa fyysisten oireiden voimistumiseen, jotka taas lisäävät pelkoa, ja noidankehä on syntynyt, mikä muuttuu paniikiksi. Kyse on siis siitä, miten suhtaudut näihin fyysisiin oireisiin; suhtaudutko pelolla, vai jollakin muulla tavalla.

Pelossa ei sitäpaitsi ole mitään pelättävää. Miksikö? Koska pelko on todella hyvä ystäväsi. Pelko on tunnetila, joka aktivoituu, kun aivot tulkisevat jonkin tilanteen uhaksi. Pelko valmistaa kehosi pakoon tai taisteluun, ja näin auttaa sinua selviämään tilanteesta. Pelko siis auttaa sinua, pelko pelastaa sinut. Pelko on kuin henkilökohtainen avustajasi, joka rientää apuun kun vaarallinen tilanne on edessä. Pelko on jotain, mitä sinun tulisi kiittää; se pelastaa ihmisiä enemmän kuin uskotkaan.

Toivottavasti tästä oli edes vähän apua ahdistuksen ja paniikin kanssakärsijöille, tsemppiä!

3

109

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • aaaiiii

      itselläni on myös paniikkokohtauksia ja aikoinaan huomasin myös pyörittäväni mitä jos-ajatuksia, siitä ne sitten lähti..omalla kohdalla meni sen verran huonoksi että oli pakko hakea lääkitys mutta nyt pystyy käsittelemään, kiitos lääkityksenkin näitä ajatuksia mitkä ennen saivat kauhun valtaan. olen myös huomannut vaikka kuinka epämukavalta tuntuukin, olisi nämä pelon alkutekijät kohdattava, mentävä esim. sinne paikanpäälle missä paniikki iskee. vaikka vain hetkeksi istumaan että saat aivosi tajuamaan hetki hetkeltä ettei kyseinen asia olekaan niin paha kuin mitä ajatusmaailma suoltaa. sekin on jo osana kohti parempaa huomista. tiedän että näiden asioiden kanssa taistelevien ei todellakaan ole helppoa ja toivon paljon henkistä voimaa ja jaksamista, kotiin ei kannata jäädä ajatuksia pyörittelemään. tukihenkilön tärkeys on merkittävä.

    • artsi7

      Oon täysin samaa mieltä - kun pelko/uhka valtaa mieltä, alkaa erinäiset fyysiset oireet kehossa.

      Itselläni ahdistus/paniikki alkoi kun koin työnantajan ja kodin vaatimukset kovemmiksi kuin mihin itse kuvittelin pystyväni. Nyt kahden vuoden jälkeen olen lähes terve ja olen ollut kolme viikkoa ilman lääkitystä.

    • panikoija myös

      Helpottaa kun antaa kohtauksen tulla vaan ja sen jälkeen jatkaa, kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.. Sain tällä viikolla paniikkikohtauksen täydessä junassa, tunsin kun päässä alkoi sumeta, sydän hakkaa sataa ja puristava tunne hiipii..
      Istuin vain ja tuijotin ikkunasta ulos ja ajattelin, että antaa tulla vaan en minä tähän kuole.. Kohtauksen jälkeen jotenkin helpotti.. kukaan ihminen ei tuijottanut vaikka niin kohtauksen alettua ajattelee, nousin ´' voittaja fiilis' tunteella junasta ulos ja nyt jotenkin tuntuu taas helpommalta mennä junaan..

      Kulkuneuvot omat kohtaukseni usein laukaisee.. varsinkin täyteen ängetyt junat.. kohtaus tulee, jos on tullakseen, mutta mitä siitä.. ei siihen kuole..
      uskon siedätyshoidon nimeen täysillä.. mitä useammin vaikean tilanteen kohtaa sitä helpompaa se kerta toisensa jälkeen on..

      Toinen paha itselläni on viikoittaiset kokoukset töissä jossa tulee puheenvuoro, sain myös niissä alkaa paniikkikohtauksia, kartoin kokouksia alkusi.. Lopulta kun oli pakko osallistua, annoin kohtauksen tulla vaan ja nykyään kokoukset eivät ahdista enään niin pahasti.. kohtauksen aikana piirtelen kalenteriin, vähän hymyilytti, kun tuntuu, että taju lähtee ja tässä minä istun ja piirtelen kukkasia :D Ajattelin asian mielessäni jotenkin näin, että jos et kestä tätä tilannetta niin sitten täytyy lopettaa työt, sillä nämä kokoukset ovat osa työtä.. Siedätyshoitoa siis..

      Tsemppiä kohtalotoverit!

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      71
      3240
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      201
      2832
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      22
      2648
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2608
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      20
      2486
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2325
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1783
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1727
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1600
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1446
    Aihe