Mun miehellä on naispuolinen ystävä, josta jauhaa ja jonka kanssa näkee ja puhuu viikottain. Avoimesti. Ne on tunteneet jo ennen mua. Mitä viddua mun pitäis ajatella?! Kuulemma viatonta mutta samassa sängyssäkin on nukuttu, olen kuullut. Kyllä väkisten alkaa mielikuvitus laukata.........:-/ Vituttaa!!
"Ystäviä" ??
Leluko mä olen?
33
381
Vastaukset
Jos et voi hyväksyä ystävyyttä, joka on alkanut jo ennen seurusteluanne, niin nyt on korkea aika erota miehestä.
- Löysää vähä
Hyväksy.
- Lelu mä olin
Olis kyllä vaikea kestää. Luulisi että jos olisivat halunneet yhteisen suhteen niin olisivat menneet yhteen aikaisemmin kun kerta ovat tavanneet ennen sinua. Vai oliko heillä silloin mahdollisuus mennä, ettei nainen tai miehesi ollut parisuhteessa silloin jonkun toisen kanssa?
Jos teillä parisuhde on muuten kunnossa niin en sinuna puhuisi mitään.
Yleensä kun asiasta nostaa hälyn, niin se menee pahemmaksi. Tästä on kokemusta. Omalla kyselemisellä, epäluulolla, itkulla ja syyttelyllä loitonnin ex-mieheni kauemmaksi itsestäni. Jäljestäpäin tajusin, että se oli hänen tapansa päästä eroon, kun ei itse uskaltanut sanoa vaikka ei minua rakastanut. Antoi ihmisten silmissä sellaisen kuvan, että "kunnes kuolema.... mutta kun tuo vaimo on noin mustasukkainen ja mieleltään sairas".
Kerron tämän siksi että saatan hyvinkin tietää miltä sinusta tuntuu, vaikka usein me koemme tunteet eri tavoin. Itse olen iloinen erosta, joskin se oli hirveä kokemus. Tasapainoinen elämä on löytynyt. - Totuus, mitä?
Tuollaista on todella vaikea hyväksyä. Väistämättä herättää epäilyksiä. Kysy mieheltäsi, että mille hänestä tuntuisi, jos sinä käyttäytyisit samalla tavalla. Uskon ettei hänkään pystyisi ihan pureksimatta nielemään suhdettasi toiseen mieheen.
Itse en pystyisi hyväksymään tuollaista käytöstä mieheltäni. Olisi vakavan keskustelun paikka. - selvitä mitä se on
Jos minulta kysytään, niin tuntuu että siellä on jotain menossa. Mies tuskin tunnustaa. Ja loukkaantuu jos kokee syytökseksi jos mainitsee, oli siellä menossa jotain tai ei. Toista kautta saa todisteet. Ainakin todella rasittavaa että jauhaa naisesta, miksi olla sellaisen kanssa. Sama sänky, minusta siellä ei vain nukuta missään siskonpedissä. Hyvin vaikea kuvitella.
Toki kiva jos paljastuu ystävyydeksi, mutta niin vaikea uskoa. Mitä heillä on aiemmin ollut, entä nyt. Voivat vetäytyä jos nyt kyselet suoraan, jätä se myöhemmäksi, älä paljasta epäilyä. Eli toista kautta selvittämään itse, luotettavan kaverin kanssa tai yksityisetsivän avulla. Ainakin jos jatkat suhdetta. Tuntuu ettei mieheen voi luottaa helposti. Ei ole mitään näyttöä tässä vaiheessa, että naisella ja hänellä on pelkkä ystävyys.
Minkälainen arvomaailma miehellä on. Entä juoko tai polttaako, käykö baareissa. Näitä voi miettiä. Jos mies nukkuu siskon petiä toisen naisen kanssa edelleen kun on sinun kanssa se on kyllä pettämistä.
Kukaanhan ei myönnä kun on salasuhde ja se on usein se suola. Se sala. Kukaan mies jos kemiat muutenkin pelaa ei nuku siskon petiä toisen naisen kanssa ellei ole sitten enukki.- onsekummakuneiuskota
Minä en luovu hyvästä ystävästä, vain siksi että hän on vastakkaista sukupuolta ja PISTE. Meniks kaaliiiiin... hä??
- Ei "mutsist" mustis
Minulla on miehellä paras ystävä, joka on häntä 14 v. vanhempi ja voisi melkein olla äiti. En tiedä, mikä heidän suhde on ennen minua ollut, mutta eukko oli kuin myrkyn niellyt, kun näki minut. En jaksa olla mustasukkainen. Kenestäkään ei kannata olla mustis.
- bbvvhhggyytt
Vähän pitää olla mustis välillä ainakin, se saa energain virtaan ja pitää hereillä, että missä tässä oikein mennään. Hyvästä ystävästäkin saa olla vähän mustis hyvää tarkoittavalla tavalla.
- Ei "mutsist" mustis
Niin, tälläkin hetkellä suututtaa tosi paljon, mutta ei se paljon auta.
- sopii miettiä
Jos mustasukkaisuutesi on aiheellista, niin miksi mies on sinun kanssasi eikä tämän toisen naisen?
- minun elämästäni
Minulla oli miesystävä. Odotin lasta hänelle, kun sain puhelinsoiton naiselta. Minut oli esitelty hänelle vain ystäväksi. En tiennyt. Jäin odottamaan lasta sitten yksin. Olen synnyttänyt ja kasvattanut hänet yksin. En halunnut varattua miestä. Mutta olin silloin tyhmä, en tajunnut.
- htfhtfjygkuku
No mites toi aiheeseen liittyy? Tommoinen mies ei ollut ystäväsi, sen enempää kuin rakastava elämänkumppanikaan. Roska.
- xxccddffeerr
Mustasukkainen voi olla vaikka luottamus pelaa, jännä juttu. Mustasukkaisuus voi olla ihan positiivistakin, oikeassa mittasuhteessa tietenkin
- Miesystävät <3
No voi hevon pimppa teijän kanssa. Minä olen nainen ja mulla on useita miespuolisia YSTÄVIÄ. Joidenkin kanssa on sitäkin harrastettu, millon ollaan vapaita oltu, mutta varattuina ei ikinä. Mä en ole kenenkään miestä viemässä, ja mun miespuoliset ystävät kunnioittaa mun varattuja aikoja. Sillon ei mitään sopimatonta ole koskaan mulle heidän taholtaan ehoteltu. Naiset kyllä luulee vaikka mitä ja saaneet joskus karmeita laakeja. Ilman syytä. Miehet on paljon asiallisempia kuin akat. Mä en ystävistäni kummiskaan luovu. Parisuhteet tulee ja menee, ystävät pysyy :)))))
- miesvm_1967x
"Parisuhteet tulee ja menee, ystävät pysyy "
Asian pitäisi kuitenkin olla juurikin päinvastoin! Huutomerkki siksi etten yhtään ymmärrä tuollaista ajatusmetodia. Eikö parisuhteessa kuuluisi juurikin jakaa ne kaikkein intiimeimmät jutut "total" joita ei ystävien kanssa voi tehdä?
ilmeisesti sulla ei ole ollut oikeaa parisuhdetta oikean ihmisen kanssa vaan jotain hälläväliäpanosuhteita missä ei ole ollut rakkautta ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi.
Jos oikeasti rakastaa kumppaniaan puhtain sydämin niin ei voi ymmärtää sun kommenttia ollenkaan.. - Ystävät kunniaan
miesvm_1967x kirjoitti:
"Parisuhteet tulee ja menee, ystävät pysyy "
Asian pitäisi kuitenkin olla juurikin päinvastoin! Huutomerkki siksi etten yhtään ymmärrä tuollaista ajatusmetodia. Eikö parisuhteessa kuuluisi juurikin jakaa ne kaikkein intiimeimmät jutut "total" joita ei ystävien kanssa voi tehdä?
ilmeisesti sulla ei ole ollut oikeaa parisuhdetta oikean ihmisen kanssa vaan jotain hälläväliäpanosuhteita missä ei ole ollut rakkautta ollenkaan tai ainakaan tarpeeksi.
Jos oikeasti rakastaa kumppaniaan puhtain sydämin niin ei voi ymmärtää sun kommenttia ollenkaan..1967, puolet avioliitoista kaatuu ja avosuhteista vielä useempi. Tosiystävyydet pysyvät hautaan asti. Niin se vain on, halusit sä mitä tahansa. Kaikki ei edes mitään ydinparisuhdetta halua. Jos sä haluat, hyvä sulle ja järkkäät elämäs sitten niin. Muista kuitenki sallia ystävät molemmista sukupuolista elinikäiselle puolisolles :)
- Tänään
Ystävät kunniaan kirjoitti:
1967, puolet avioliitoista kaatuu ja avosuhteista vielä useempi. Tosiystävyydet pysyvät hautaan asti. Niin se vain on, halusit sä mitä tahansa. Kaikki ei edes mitään ydinparisuhdetta halua. Jos sä haluat, hyvä sulle ja järkkäät elämäs sitten niin. Muista kuitenki sallia ystävät molemmista sukupuolista elinikäiselle puolisolles :)
Höpsistä pöö, ystävyyssuhde voi päättyä, ihan siinä missä muutkin. Ja sekin sattuu, niinkuin parisuhteenkin päättyminen. Jos ystävyyssuhde on siis ollut intensiivistä, kaveruussuhteesta luopuminen lienee helpompaa.
Mutta jos ei koskaan ota ketään lähelleen, ei tarvitse käydä läpi erotuskaakaan. Etäisyyden päästä toisen tai itsensä kipeät piirteet eivät nouse esiin, eikä toiselta eikä suhteelta vaadi niin paljoa, suhde ei vaadi huolenpitoa. Juuri tästä syystä ystävyyssuhteita on hiukkasen vähemmän, kuin niitä mukavia tuttavussuhteita - kenenkään energia ei riitä satoihin intensiivisiin ihmissuhteisiin. Parisuhde on ystävyyssuhde sekin, mutta siinä on paljon erityisiä piirteitä - siinä yhdistyy vahva ystävyys, vahva kumppanuus (vrt.yhteinen yritys), seksuaalisuus.... Siis silloin kun puhutaan hyvästä parisuhteesta:). Jos sellainen suhde voi kaatua, mikä ihmeen luonnonlaki pakottaisi ystävyyssuhteet pysymään koossa halki elämän?
Sulla on tietty hyvä pointti, mutta en vaan tuudittautuisi tuohon ikuisuusajatukseen missään ihmissuhteessa. Yksin tänne ollaan synnytty, ja tässä elämässä meillä on vaan tämä hetki. Ne ihmiset, jotka meillä ovat tässä ja nyt. Huomiseen ei tarvitse keskityä vielä, luottaa vaan. - Tänään
Tänään kirjoitti:
Höpsistä pöö, ystävyyssuhde voi päättyä, ihan siinä missä muutkin. Ja sekin sattuu, niinkuin parisuhteenkin päättyminen. Jos ystävyyssuhde on siis ollut intensiivistä, kaveruussuhteesta luopuminen lienee helpompaa.
Mutta jos ei koskaan ota ketään lähelleen, ei tarvitse käydä läpi erotuskaakaan. Etäisyyden päästä toisen tai itsensä kipeät piirteet eivät nouse esiin, eikä toiselta eikä suhteelta vaadi niin paljoa, suhde ei vaadi huolenpitoa. Juuri tästä syystä ystävyyssuhteita on hiukkasen vähemmän, kuin niitä mukavia tuttavussuhteita - kenenkään energia ei riitä satoihin intensiivisiin ihmissuhteisiin. Parisuhde on ystävyyssuhde sekin, mutta siinä on paljon erityisiä piirteitä - siinä yhdistyy vahva ystävyys, vahva kumppanuus (vrt.yhteinen yritys), seksuaalisuus.... Siis silloin kun puhutaan hyvästä parisuhteesta:). Jos sellainen suhde voi kaatua, mikä ihmeen luonnonlaki pakottaisi ystävyyssuhteet pysymään koossa halki elämän?
Sulla on tietty hyvä pointti, mutta en vaan tuudittautuisi tuohon ikuisuusajatukseen missään ihmissuhteessa. Yksin tänne ollaan synnytty, ja tässä elämässä meillä on vaan tämä hetki. Ne ihmiset, jotka meillä ovat tässä ja nyt. Huomiseen ei tarvitse keskityä vielä, luottaa vaan.Pakko vielä jatkaa, jottei tarvitsisi siivota:D
Mikä siis saa ne parisuhteet kestämään? Siis vaalimaan kaikkia noita parishteen osa-alueita, vaikka omassa elämässä ja omassa ihmisenä kasvamisessakin on haasteensa? Eikö se olekin sitoutuminen. Molemmat sitoutuvat siihen, että parisuhde kestää ja pysy hyvänä kasvualustana molempien omalle elämälle. Parisuhde vaatii siis sitoutmista ja tahtoa.
Ja kun miettii tuota työtä, niin ei ihmettele sitäkään, että parisuhteita on hiukkasen vähemmän kuin niitä mkavia ystävyyssuhteita - kenenkään energia ei riittäisi useampaan intensiiviseen parisuhteeseen.
Eikö tätä taustaa vasten tuo AP:n kysymys ole aika olennainen? Että huoli ei lopulta ehkä olekaan se, että saako kumpanilla olla muita ystäviä - vaan se, että jos ap itse sitoutuu juuri tähän kumppaniin, niin onko kumppani riittävän sitoutunut myös? Vai liikkuuko kumppani toisen naisen kanssa alueella, joka kuuluisi osoittaa parisuhteelle? Pahus, en osaa vastata siihen - mutta jos tuohon kysymykseen ei löydä vastauksia ja silti tilanne jatkuu, niin aika raskasta se on. - Ystävät tärkeintä
Tänään kirjoitti:
Höpsistä pöö, ystävyyssuhde voi päättyä, ihan siinä missä muutkin. Ja sekin sattuu, niinkuin parisuhteenkin päättyminen. Jos ystävyyssuhde on siis ollut intensiivistä, kaveruussuhteesta luopuminen lienee helpompaa.
Mutta jos ei koskaan ota ketään lähelleen, ei tarvitse käydä läpi erotuskaakaan. Etäisyyden päästä toisen tai itsensä kipeät piirteet eivät nouse esiin, eikä toiselta eikä suhteelta vaadi niin paljoa, suhde ei vaadi huolenpitoa. Juuri tästä syystä ystävyyssuhteita on hiukkasen vähemmän, kuin niitä mukavia tuttavussuhteita - kenenkään energia ei riitä satoihin intensiivisiin ihmissuhteisiin. Parisuhde on ystävyyssuhde sekin, mutta siinä on paljon erityisiä piirteitä - siinä yhdistyy vahva ystävyys, vahva kumppanuus (vrt.yhteinen yritys), seksuaalisuus.... Siis silloin kun puhutaan hyvästä parisuhteesta:). Jos sellainen suhde voi kaatua, mikä ihmeen luonnonlaki pakottaisi ystävyyssuhteet pysymään koossa halki elämän?
Sulla on tietty hyvä pointti, mutta en vaan tuudittautuisi tuohon ikuisuusajatukseen missään ihmissuhteessa. Yksin tänne ollaan synnytty, ja tässä elämässä meillä on vaan tämä hetki. Ne ihmiset, jotka meillä ovat tässä ja nyt. Huomiseen ei tarvitse keskityä vielä, luottaa vaan.Tossa luki TOSIystävyydet. Ne kestää.
- enluovuystävyydestä
Ystävät tärkeintä kirjoitti:
Tossa luki TOSIystävyydet. Ne kestää.
Näin on, tosiystävyys vaan vahvistuu, mitä enemmän yhteisiä vuosia takana. Tosiystävät tietävät sanattomasti, missä raja kulkee kumpaisenkin parisuhdetta ajatellen.
Tässä iässä(yli 50v.) en ikinä lopettaisi yhteydenpitoa ja tapaamisia tosiystävän kanssa, jonkun täysin uuden ihmisen tullessa lähipiiriin. Käsittämätöntä, että joku niin tekisi, silloin ei tosiystävyys kyseessä. - miesvm_1967x
enluovuystävyydestä kirjoitti:
Näin on, tosiystävyys vaan vahvistuu, mitä enemmän yhteisiä vuosia takana. Tosiystävät tietävät sanattomasti, missä raja kulkee kumpaisenkin parisuhdetta ajatellen.
Tässä iässä(yli 50v.) en ikinä lopettaisi yhteydenpitoa ja tapaamisia tosiystävän kanssa, jonkun täysin uuden ihmisen tullessa lähipiiriin. Käsittämätöntä, että joku niin tekisi, silloin ei tosiystävyys kyseessä.Mä taas näen asian niin että mun kumppani on samalla mun paras ystävä. Hänen kanssaan voin kokea elämän koko kirjon. Harrastukset, lomat ja sitten se meidän oma ulottuvuus avioliitossa. Yhdessä tekeminen on kivaa, olkoon se ruoanlaittoa, laskettelua, mökkeilyä tai mitä tahansa, mutta juuri tuon ihmisen kanssa haluan ne asiat tehdä. Kumpaakaan ei ahdista. Kummallakaan ei ole niitä "tosiystäviäkään" joiden on nähty häipyvän utuun elämänmuutosten myötä.
Asiahan on oikeasti niin, että vaikka kuinka väitätte ettei "tosiystävä" hylkää niin ei se mene niin. Ei ehkä hylkää silloin kun itsellään on asiat hyvin, mutta jos joutuu valitsemaan "minun elämäni" tai "sinun elämäsi".. siihen tilanteeseen kun se ystävä joutuu niin se valitsee tietysti oman elämänsä. Tosiystävyyttä ulkoisesti tuskin on olemassa mutta tosikumppanuus on ja siellä sisällä on myös tosiystävyys. - miesvm_1967x
miesvm_1967x kirjoitti:
Mä taas näen asian niin että mun kumppani on samalla mun paras ystävä. Hänen kanssaan voin kokea elämän koko kirjon. Harrastukset, lomat ja sitten se meidän oma ulottuvuus avioliitossa. Yhdessä tekeminen on kivaa, olkoon se ruoanlaittoa, laskettelua, mökkeilyä tai mitä tahansa, mutta juuri tuon ihmisen kanssa haluan ne asiat tehdä. Kumpaakaan ei ahdista. Kummallakaan ei ole niitä "tosiystäviäkään" joiden on nähty häipyvän utuun elämänmuutosten myötä.
Asiahan on oikeasti niin, että vaikka kuinka väitätte ettei "tosiystävä" hylkää niin ei se mene niin. Ei ehkä hylkää silloin kun itsellään on asiat hyvin, mutta jos joutuu valitsemaan "minun elämäni" tai "sinun elämäsi".. siihen tilanteeseen kun se ystävä joutuu niin se valitsee tietysti oman elämänsä. Tosiystävyyttä ulkoisesti tuskin on olemassa mutta tosikumppanuus on ja siellä sisällä on myös tosiystävyys.Tarkoitan että rakkautta on monenlaista. Ystävää rakastaa eri tavalla kuin puolisoaan. Jos mun pitäis valita ystävän ja puolison välillä niin homma olis ihan selvä. Valitsen puolisoni. Koska rakastan häntä paljon syvemmin kuin ketään ystävää voisin rakastaa. Rakastan lapsianikin eikä sellaista ystävää ole joka voisi tuon siteen katkaista jos pitäisi valita. En nyt vittu osaa selittää tätä oikein, ehkä joku sai langan päästä kiinni paitsi se sinkku ystävän ylistäjä :D
- enluovuystävyydestä
miesvm_1967x kirjoitti:
Tarkoitan että rakkautta on monenlaista. Ystävää rakastaa eri tavalla kuin puolisoaan. Jos mun pitäis valita ystävän ja puolison välillä niin homma olis ihan selvä. Valitsen puolisoni. Koska rakastan häntä paljon syvemmin kuin ketään ystävää voisin rakastaa. Rakastan lapsianikin eikä sellaista ystävää ole joka voisi tuon siteen katkaista jos pitäisi valita. En nyt vittu osaa selittää tätä oikein, ehkä joku sai langan päästä kiinni paitsi se sinkku ystävän ylistäjä :D
Minkälaisessa tilanteessa pitäis valita?
Kukaan ei omista ketään eikä rajoita toisen elämää, rajansa fiksu ihminen ymmärtää. - miesvm_1967x
enluovuystävyydestä kirjoitti:
Minkälaisessa tilanteessa pitäis valita?
Kukaan ei omista ketään eikä rajoita toisen elämää, rajansa fiksu ihminen ymmärtää.Ellet tiedä missä tilanteessa joutuu valitsemaan et ole nähnyt elämän karumpaa puolta :P
Se juuri onkin haihattelijoiden suurin ongelma, todellista hätää ei ole tullut nähtyä joten kuvitellaan että elämää rullaa :D
Kyse ei ole todellakaan fiksuudesta. - h,jhvjhv
enluovuystävyydestä kirjoitti:
Minkälaisessa tilanteessa pitäis valita?
Kukaan ei omista ketään eikä rajoita toisen elämää, rajansa fiksu ihminen ymmärtää.Avioliitossa alkaa olla kaikenlaista elatusvelvollisuutta ynnä muuta jo paperillakin vaikka yhteistä pesää parit rakentaa avonakin usein melko isoillakin keskinäisillä sitoumuksilla. Hyvä toki että ymmärtää viheltää pelin poikki uudessa suhteessa välittömästi jos huomaa että ei ole samanhenkinen ihminen, ihmetyttää vaan vähän kuinka paljon sen ystävyyden nimissä ollaan valmiita loukkaamaan sitä varsinaista kumppania... Kukaan ei ole ketään määräämässä eikä rajoittamassa vaan päätös siitä että ei halua aiheuttaa kumppanilleen pahaa oloa täytyy tehdä ihan itse ja ratkaisut sen mukaan. Missä vaiheessa sitten aletaan neuvotella luopumisista ja siitä yhteisestä sävelestä vai onko se kenkää samantien jos uusi tuttavuus ei osaa olla kaikessa oman maun mukaan? Se kun ei ole mahdollista että olisi kaksi niin samanlaista ihmistä että koskaan ei joutuisi kompromissien eteen jos ylipäänsä parisuhdetta kehenkään haluaa.
Jos työskentelisit yrityksessä A ja saisit sieltä palkan ja täten perustan kaikelle mitä sinulla on, koti, ruoka, turva. Mutta kävisit vapaaehtoistyössä myös yrityksessä B. Niin tosiaanko pomppaat samantien liikkeelle kun yrityksessä B tapahtuu jotain ja jos se elämäsi turvaaja yritys A huutelee vähän perään että olis täälläkin vähän apua tarvittu niin haistatat pihkat ja toteat että kyllä nyt tämä yritys B on huomattavasti tärkeämpi ja tarvittaessa otat vaikka potkut tahi loparit varsinaisesta työpaikastasi? Ja jos yritys A ilmaisee selkeästi että hommat täällä ei pyöri ja aletaan olla tosissaan pulassa koska työskentelet mielummin siellä yrityksessä B niin aina ja edelleen valitset niin että yritys A kuihtuu ja silminnähden kärsii koska kertakaikkiaan pidät yritystä B paljon tärkeämpänä. Vapaaehtoistyösi yrityksessä B on sinulle niin antoisaa että pidät yrityksen A vaikeuksia tulla toimeen ilman työntekijää ainoastaan sinun kiusaksesi pilan päiten keksittyinä esteinä joilla yritetään ilkeyttään torpata antoisa elämäsi yrityksessä B.
Toivottavasti ei ikinä tule itse rekrytoitua näitä tapauksia kuin määräajaksi tai tarvittaessa kutsuttavana.... :-P Itse en turhasta ruikuta mutta jos on joskus jotain asiaa eli ihan oikeasti ongelma ja paha mieli minulle niin kyllä uskallan olettaa ettei sitä asiaa rakkaimpani sivuuta vain olankohautuksella niin kuin en minäkään hänen murheitaan? Asia on varmaan aika selvä jos vastaus on tyly ota tahi jätä mutta mitään en elämässäni muuta vähääkään tai asiasta edes neuvotella. Ei voi jäädä sellaiseen seuraan joka aiheuttaa jollain tavalla ahdistusta ja pahaa mieltä, jollain tavalla siitä yleensä pois pyristelee ennemmin tai myöhemmin. Mielenkiintoista on vaan se, millaisia vaatimuksia syyttelijät lähtijälle asettaa: Olisi pitänyt kestää elämänmittainen rupeama pahaa oloa koska muuten on jotenkin tiukkapipo.... :-D Itseltä ei taideta vaatia vastaavasti paljoakaan jos minkäänlainen vastaantulo ei onnistu. Onneksi pariutuminen ei ole pakollista joten ystävyyssuhteita voi keskittyä vaalimaan ihan täyspäiväisestikin ja pitää ihmissuhteet sen verran etäisinä ettei tarvitse ikinä neuvotella mistään kuin itsensä kanssa. - Tänään
h,jhvjhv kirjoitti:
Avioliitossa alkaa olla kaikenlaista elatusvelvollisuutta ynnä muuta jo paperillakin vaikka yhteistä pesää parit rakentaa avonakin usein melko isoillakin keskinäisillä sitoumuksilla. Hyvä toki että ymmärtää viheltää pelin poikki uudessa suhteessa välittömästi jos huomaa että ei ole samanhenkinen ihminen, ihmetyttää vaan vähän kuinka paljon sen ystävyyden nimissä ollaan valmiita loukkaamaan sitä varsinaista kumppania... Kukaan ei ole ketään määräämässä eikä rajoittamassa vaan päätös siitä että ei halua aiheuttaa kumppanilleen pahaa oloa täytyy tehdä ihan itse ja ratkaisut sen mukaan. Missä vaiheessa sitten aletaan neuvotella luopumisista ja siitä yhteisestä sävelestä vai onko se kenkää samantien jos uusi tuttavuus ei osaa olla kaikessa oman maun mukaan? Se kun ei ole mahdollista että olisi kaksi niin samanlaista ihmistä että koskaan ei joutuisi kompromissien eteen jos ylipäänsä parisuhdetta kehenkään haluaa.
Jos työskentelisit yrityksessä A ja saisit sieltä palkan ja täten perustan kaikelle mitä sinulla on, koti, ruoka, turva. Mutta kävisit vapaaehtoistyössä myös yrityksessä B. Niin tosiaanko pomppaat samantien liikkeelle kun yrityksessä B tapahtuu jotain ja jos se elämäsi turvaaja yritys A huutelee vähän perään että olis täälläkin vähän apua tarvittu niin haistatat pihkat ja toteat että kyllä nyt tämä yritys B on huomattavasti tärkeämpi ja tarvittaessa otat vaikka potkut tahi loparit varsinaisesta työpaikastasi? Ja jos yritys A ilmaisee selkeästi että hommat täällä ei pyöri ja aletaan olla tosissaan pulassa koska työskentelet mielummin siellä yrityksessä B niin aina ja edelleen valitset niin että yritys A kuihtuu ja silminnähden kärsii koska kertakaikkiaan pidät yritystä B paljon tärkeämpänä. Vapaaehtoistyösi yrityksessä B on sinulle niin antoisaa että pidät yrityksen A vaikeuksia tulla toimeen ilman työntekijää ainoastaan sinun kiusaksesi pilan päiten keksittyinä esteinä joilla yritetään ilkeyttään torpata antoisa elämäsi yrityksessä B.
Toivottavasti ei ikinä tule itse rekrytoitua näitä tapauksia kuin määräajaksi tai tarvittaessa kutsuttavana.... :-P Itse en turhasta ruikuta mutta jos on joskus jotain asiaa eli ihan oikeasti ongelma ja paha mieli minulle niin kyllä uskallan olettaa ettei sitä asiaa rakkaimpani sivuuta vain olankohautuksella niin kuin en minäkään hänen murheitaan? Asia on varmaan aika selvä jos vastaus on tyly ota tahi jätä mutta mitään en elämässäni muuta vähääkään tai asiasta edes neuvotella. Ei voi jäädä sellaiseen seuraan joka aiheuttaa jollain tavalla ahdistusta ja pahaa mieltä, jollain tavalla siitä yleensä pois pyristelee ennemmin tai myöhemmin. Mielenkiintoista on vaan se, millaisia vaatimuksia syyttelijät lähtijälle asettaa: Olisi pitänyt kestää elämänmittainen rupeama pahaa oloa koska muuten on jotenkin tiukkapipo.... :-D Itseltä ei taideta vaatia vastaavasti paljoakaan jos minkäänlainen vastaantulo ei onnistu. Onneksi pariutuminen ei ole pakollista joten ystävyyssuhteita voi keskittyä vaalimaan ihan täyspäiväisestikin ja pitää ihmissuhteet sen verran etäisinä ettei tarvitse ikinä neuvotella mistään kuin itsensä kanssa.Minusta tämä oli hyvä vertaus, kiitos siitä:)
- vvbbnnmmkkjjhh
Niin, hyvä ystävyyssuhde ja hyvä parisuhde, niiden perusta on sama, mutta ulottuvuuksissa on eroa.
Hyvää ystävää ei siis saa olla kummallakaan, naisella hyvää naisystävää, miehellä miesystävää? - Näin on
Aika hakoteillä tuntuu moni olevan tuon ystävyyden kanssa. Ystävyyteen ei kuulu seksi millään muotoa. Entisten panojen kanssa ei voi olla pelkkä ystävä.
- Elämäni ihmiset
Se on sun käsitys. Mä ainakin mainioissa väleissä entisten kanssa, samaten kumppanini exiensä kans. Miks ihmeessä pitäs alkaa vihaamaan jotain jota on joskus rakastanu? Ollaan joulujakin vietetty yhteisporukalla entiset ja nykyset, sun ja mun ja noiden ja meidän lapset :)
- kummitus
Suhteitahan on tietty erilaisia, mutta ei meillä tulisi kuuloonkaan nukkua toista sukupuolta edustavat henkilön kanssa samassa sängyssä. Ja luotamme toisiimme täysin, kyse ei ole siitä. Vaan toisen kunnioittamisesta. Siitä, että kun oikeasti rakastaa toista, niin ei edes halua käyttäytyä toista loukkaavalla tai tarpeettomia epäilyksiä aiheuttavalla tavalla. Mutta vain sinä itse voit vetää omat rajasi, millaisen ihmisen kanssa haluat seurustella ja millaista käytöstä olet valmis sietää. Ja lopputuloksesta olet itse vastuussa.
- R.H78
Mä en ikinä vois loukkaantua vaikka mun puoliso nukkuis kaverinsa kanssa. Olipa kaveri mies tai nainen. Meil se on juuri kunnioitusta toista kohtaan, ettei mitään rajottavia sääntöjä ole :)
- Puhelinsuhde
Minulla on miesystävä, ollut jo 30 vuotta, eli olemme tutustuneet ihan nuorina molemmat juuri naimisiin menneinä. Näin jälkeenpäin miettien olisimme saattaneet mennä yhdessä jos olisimme olleet vapaita.
Hän soittaa pari-kolme kertaa vuodessa aivan satunnaisesti. Näemme niinikään satunnaisesti ehkä viiden vuoden välein. Aiheitamme ovat esim. runous ja yleinen elämänmeno. Koskaan ei ole pyytänyt kanssaan nukkumaan eikä mihinkään nurkkasuhteisiin. Se on naisen ja miehen ystävyys parhaimmillaan, tuskin koskaan loppuu.
Mieheni hyväksyy ystävyytemme täysin. Hänen vaimonsa ei hyväksy ja se on kurjaa. Siksi minä en soita ollenkaan, etten aiheuttaisi riitaa, joka kuulemma joka kerta tulee, jos vaimo tietään miehensä soittaneen minulle. Olen joskus miettinyt että soitan vaimolle ja kerron että oma psyykeni ei ikinä kestäisi toisen avioliittoon sekaantumista, mutta ei sitten ole tullut soitetuksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1002886
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1042440- 912220
- 182029
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1711852- 421846
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en451797- 781746
Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1331539Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411314