Mistä tietää milloin erota?

Tuolta toisesta ketjusta luin:

"Joidenkin tapana on valehdella juuri niin kuin kerroit, silmääkään räpäyttämättä ja syyttää epäilijää sairaaksi. Mitä muuta hän valehtelee, raha-asiat? Olet karussa tilanteessa, mutta totuus on parempi kuin nykytilanne. Hyvään parisuhteeseen kuuluu rehellisyys, avoimuus, luottamus. Sinäkin olet ansainnut sellaisen. Luota itseesi, omiin tuntemuksiisi."

"Nimenomaan. Päästä pälkähästä itse leimaamalla toinen hulluksi, sepä se. Ylipäätään tuo, että haukkuu toista hulluksi tai vainoharhaiseksi osittaa sen, että jottai on pielessä. Tietty poikkeuksiakin on."

Kyllä surulliseksi vetää kun tajuaa että on kuin omasta suhteesta. Kyllä ajatus herää että on toisenlaisiakin miehiä. Meillä ei kyse pettämisestä mutta ei ukko hyvin usein totuutta pajattele, valheita lipsuu ihan huomaamatta enkä jaksa niistä enää edes kiihtyä. Välillä ei edes muista mitä on tullut sanoneeksi kun ilmeisesti niin paljon pahkaa puhuu.

Ja surullista on sekin että sitä muistaa hyvin selvästi miksi mieheen rakastui ja millaista alussa oli. Sama ihminen se on nykyäänkin ja rakas. Mutta tuskallista on nykyarki. Ja sitä puntaroi paljonko tuskaa haluaa tai pystyy rakkauden takia sietämään. Eikö rakkaus pitäisi olla voimavara niin kui parisuhteenkin eikä tuskien taival?

Miehesi on narsisti ja jos siinä suhteessa on ripau alkoholia cocteil on vaarallinen ja muuttuu väkivaltaisemmaksi ainakin henkisellä tasolla jota ei kenenkään tarvitse kestää.
Eroa heti on minun neuvoni, itse tein sen ja olen mies.
Elä omaa elämääsi se kannattaa ja löydät paremman pian;-)

Hei Väsynyt avioliittoon,

Olen pahoillani puolestasi. Sen takia, että avioliittosi on huonossa jamassa että sen takia, että tilanne on selvästi hyvin raskas ja kuluttava.

Ulkopuolisen on vaikea sanoa milloin suhde on siinä tilanteessa, että ero on paras ratkaisu. Jotain hälytyskelloja toki on, yksi on se, että minkäänlainen väkivalta - henkinen, fyysinen tai hengellinen - ei ole hyväksyttävää.

Ydinkysymys ehkä on se, voitko vielä ajatella yhteistä tulevaisuutta miehesi kanssa?

Jos suhde on aivan solmussa, yksi mahdollisuus olisi myös selvittää tilannetta perheneuvojien kanssa. Sekä kunnilla että seurakunnilla on perheneuvontaa joka on tarkoitettu juuri tällaisia tilanteita varten. Vaikka päätyisitte eroamaan, perheneuvonta voi silti auttaa selvittämään tilannetta.

Toivottavasti tilanne helpottaa,

Vilppu H.
pappi

Yksi mittari on myös, miten lapset voivat. Ap on niin kuin kuoirmajuhta tottunut arkea pyörittämään, olemaan se ainoa vastuullinen aikuinen, että on ehkä tullut kotisokeutta sen suhteen, mikä on lasten henkisen hyvinvoinnin tila ja tilanne. Miten koulu menee, onko ystäviä ja harrastuksia? Jos lapset/lapsi on jo yli 10-12 v., voisit mielestäni ihan hyvin rauhassa kahdenkesken (vaikka ulkona kävelyllä) kysellä isomman lapsen mietteitä perheestään, millaisina hän kokee isän ja äidin, mitä toivoo jatkossa perheeltään jne. Pienemmät, alle kymmenvuotiaat, olisi hyvä käyttää juttelemassa vaikka neuvolapsykologilla, jotta saat ulkopuolisen puolueettoman käsityksen lastesi hyvinvoinnista. Älä näistä miehelle yritäkään sanoa, mietit ja järjestät itse.

Miehesi käyttää valtaa ylitsesi rähjäämällä, ja näin ollen saa olla ja elää "kuin sika pellossa" ilman että uskallat puuttua mihinkään. Jotenkin en usko hänen kovin häävi miehenmalli olevan edes lapsille.

Pelkäävätkö lapset isäänsä? Räjähteleekö heillekin? Moittiiko, kehuuko koskaan?

Olikohan niin ettei miehesi tuntuvasti olevan kyllin hyvä sinulle. Mikäli miehelläsi on ongelmia itsetuntonsa kanssa hän ei ole taipuvainen puhumaan kanssasi.

Vaikeaa on teillä. Itsellä helpo,paa, kun ei ole yhteisiä laosia ja omaisuudestakaan ei tule riitaa. Voimia.

Ihan kuin meillä. Miehellä selvästi paha olla ja syy on yleensä minun tai lasten. En tiedä kauanko jaksan olla syyllinen ja lasten puolesta olen todella pahoillani. Onneksi kuitenkin yleensä minä olen se pahis (ennemmin kuin lapset). Tuntuu kuitenkin todella hurjalta ajatukselta lähteä rikkomaan perhettämme, mutta olen myös niin väsynyt.... Ja miten onkaan helppo ja hyvä olo silloin, kun mies on poissa. Ei tämä ole mikään avioliitto, vankila tämä on....

"Muutenkaan emme enää ole kovin läheisiä, en tiedä ollaanko koskaan olleet."
Napasi ympärillä ääriselvästi pyörit, niin kuin myös tilanteessa jossa menit avioon sinulle epäläheisen henkilön kanssa.
Noh, teehän elinikäennusteesi, niin tiedät milloin kantapäät vastakkain.

Moi
Jotenkin tunnistan hiukan itseäni tarinassasi.
Mietit isoja siirtoja elämässäsi, ja varmaan käyt tietynlaista irrottautumista miehestäsi. Kysyn nyt sulta mitä itse tahdot elämältäsi ?? Näin mietin itse kun lähin mieheni luota En sano että on ollut helppo matka mutta pikkuhiljaa alan sopeutumaan tähän yksin elämiseen ja jopa kykenen jo nauttimaankin olostani. Sanoit että on lapsia ?? minkähän ikäisiä ? Rohkasen sua käymään puhumassa jonkun kanssa sillä sinäkin olet vain ihminen. Et tule jaksamaan elämääsi jos et hae jonkun sortin apua toivon oikeestin sulle kaikkea hyvää matkallesi
Ehkä huominen on parempi päivä tehdä omia valintoja