Kiusaamiseen on puututtava...

Olet oikeassa. Se, että väkivalta kitketään Suomen yhteiskunnasta. Temppu, miten tehdään?

http://www.iltalehti.fi/iltvviihde/201409270091630_a2.shtml

Kyllä tällaista "kiusaamista" katselee!

Hän virvoittaa minun sieluni ja antaa minulle vapauden...
vapauden palvella hyvyyttä..

Sitä kiusaaja ei arvannut, mutta niin kävi

Suomi on johtava työpaikkakiusaamisen maa Euroopassa. Tämä ei ole sattumaa. Suomessa ei ymmärretä, mikä on kiusaamisen koko kuva. Kaikki lähtee jo kouluista. Ei osata tarttua koulukiusaamiseen oikealla tavalla. Sääntönä on, että kiusattu siirretään toiseen kouluun. Tämä on viesti kiusaajalle, että hän on tehnyt oikein. Mikä on tämä kiva koulu-hanke. Se on pehmoilua eikä tartu siihen pahan ytimeen. Kiusaaja tekee väärin. Siihen pitäisi puuttua. Kiusaaja pitäisi laittaa kuriin. Sitä ei osata tehdä. Monesti opettajat rientävät ilmoittamaan, että meillä on kaikki hyvin, meillä ei kiusata. Usein on kyse vain katseen kääntämiseltä toiseen suuntaan, kun kiusaamisen voisi huomata.

Henkinen väkivalta on piiloutuvaa rikollisuutta, joka usein verhoutuu oikeassaolemisen ja hyvyyden kaapuun, lampaan vaatteissa olevaksi sudeksi. Sen suden näkevät vain kiusatut. Muut näkevät lampaan. Näin kiusaaja on tarkoittanutkin. Hän pelaa vastenmielistä peliä, jonka tarkoitus on tuhota kiusatun työ ja koko elämä.
Kiusaaja naamioi tekonsa hyväksyttävään kaapuun. Siirto toiseen työhön, on yksikön työn kehittämistä. Kiusaaja on puuttunut kiusatun huonosti tehtyyn työhön ym. Usein kiusattu on puolustuskyvytön. Sehän on yksi työpaikkakiusaamisen kriteereistä.Joskus kiusattu kykenee puolustautumaan. Se tulee yleensä kiusaajalle yllätyksenä. Kiusaaja on pohjimmiltaan paha ihminen, joka ei kykene näkemään tekojensa vaikutusta. Ei kykene, ei halua.
Puolustuskyvyttömän on opittava puolustautumaan. Siitä kaikki lähtee.

Piiloutuva väkivalta pitää tehdä näkyväksi

Minä en pidä kiusaajan toimia pahana - hänen psyykkisen ja fyysisen toiminan väliltä on vain piuhat poikki.
Kun jätämme kiusaajan toimimaan yksin niin hän paheksuu hetkeksi aikaa sitä, ettei kukaan välitä hänestä - hänestä tulee kuin murroikäinen lapsi joka kiukuttelee kun ei saanut jotain....
Mutta laantuu hetken päästä.
Pahimpina pidän heitä jotka lähtevät kiusaajan "kelkkaan" liehittelevät kiusaajaa jotteivat itse joudu kiusaajan hampaisiin. Tämä saa kiusaajan tuntemaan itsensä halutuksi ja toimensa oikeutetuksi.
Elikkä Sinä joka tunnet kiusaajan, ellet pysty puolustamaan läheistä, älä kuitenkaan hyväksy kiusaajan toimia.
Ja lopuksi, moni sanoo: kyllä aika haavat parantaa. Tai: jätän Jumalan käsiin kyllä Hän asian hoitaa. Tuo on erittäin väärä ajatus. Ei kiusattu tiedä tuosta lupauksestasi mitään vaan hän tuntee olevansa yhä kiusattu ja sinun tukevan kiusaajaa. Siis nöyrry ja pyydä anteeksi kiusatulta ja anna kiusaajan ymmärtää, ettei kiusaaminen ole oikein

Perheissä, joissa käytetään lapsia seksuaalisesti hyväksi, on se paha hyväksikäyttäjä, on se minun mielestä vielä pahempi, sivusta katsoja, joka ei ole näkevinään eikä ymmärtävinään ja sitten se uhri, lapsi. Usein tuo hyväksikäyttäjä on isä, veli tai muu lähipiiriin kuuluva mies. Se sivusta katsoja on useimmiten äiti, joka tietää ja näkee, mutta ei ole tietävinään eikä näkevinään. Se lammasmainen nainen, joka on jos mahdollista vielä pahempi ihminen.Näin on asia myös siinä pelissä, jonka työpaikkakiusaaja on aloittanut, kuvio on samanlainen.

Työyhteisö, jossa kiusaamista harjoitetaan on sairas. Siellä vuorovaikutussuhteet ovat vinoutuneet. Kiusaajan liehittelijät luultavasti tietävät, mistä on kyse, mutta heidän moraalinsa ei riitä kiusatun puolustamiseen.On myös totta, että jos kiusattua puolustetaan tulee itselle vaikeuksia. Ja ne vaikeudet ovat kohtalokkaita paikkakunnalla, jossa ei ole työpaikoissa valinnanvaraa.

Pahoja ihmisiä on olemassa. Se pahuus tulee empatiakyvyttömyydestä. Paha ihminen voi näytellä empatiaa, mutta ei siihen kykene. Paha ihminen käyttää hyväkseen muiden empatiakykyä, mutta ei itse osoita sitä. Voi sanoa, että työpaikkakiusaaja ei voi itse mitään sille, että on kiusaaja. Silloin korostuu esimiesten vastuu. Heitä kiusaaja uskoo, koska hän arvostaa valtaa ja voimaa. Kiusaaja halveksuu heikkoutta ja sellaisen heikon ihmisen kiusaaja näkee kiusatussa.

Työpaikkakiusaamiseen tarvitaan kiusaajan lisäksi työyhteisö, joka hyväksyy kiusaamisen.

Työpaikkakiusaaminen on erittäin suuri ongelma Suomessa. Älä odota, että joku muu puolustaa kiusattua. Ole sinä se, joka puolustat kiusattua. Silloin ei tarvitse hävetä ei omissa eikä muiden silmissä.

Usein työpaikka- tai koulukiusatun elämä yksin eteenpäin taistellessa on osoittautunut mahdottomaksi. Silloin ratkaisuna on ollut useammin kuin kerran, että kiusattu ei ole nähnyt muuta mahdollisuuta kuin lopettaa oma elämänsä. Syytetäänkö kiusaajaa ja työ- tai kouluyhteisöa, joka ei ole puuttunut asiaan kuolemantuottamuksesta. Vaikkakaan elämä ei päättyisi näin traagisesti, jää kiusattuun elämänikäiset arvet, joiden kanssa on elettävä loppuelämä.

Työpaikkakiusaaminen on henkistä väkivaltaa, joka vahingoittaa uhrin terveyttä, työtä, perhettä ja koko elämää. Kiusaaja on rajoittunut ihminen, joka ei ymmärrä uhrin kärsimystä. Kiusaajalla ei ole kykyä itsearviointiin. Häneltä puuttuu tuntosarvet, joiden avulla voi perääntyä silloin, kun on astunut rajan yli. Työpaikkakiusaaja on rajaton, hän ei tiedä, missä toinen ihminen alkaa henkisellä tasolla.

Kiusaajalla on hyvä vainu sen suhteen, kuka olisi sopiva uhriksi.Sanoisin, että se on pedon vainu. On totta, että yhteiskunnassa on kiusaajia ja kiusattuja. Kiusaaja on sitä mieltä, että kiusaamista ei ole olemassakaan, ei hän ainakaan. Tyypillistä on, että kiusaaja ei tunnusta eikä ilmeisesti tunnista kiusaavansa. Yleensä kiusaaaminen pahenee silloin, kun siihen yritetään puuttua. Perussääntö on, että uhri yritetään nitistää lopullisesti silloin, kun hän vaatii tilanteeseen muutosta.

On pitkä tie kulkea uhrista selviytyjäksi. Tie täytyy kuitenkin kulkea. Se toinen vaihtoehto on liian huono. Se on sairaus, sairasloma, eläke, lääkkeet, työttömyys ja kaikista pahin itsemurha. Kun työpaikkakiusaaja kuulee uhrin itsemurhasta, häntä vain naurattaa:" Kyllähän minä tiesin, hulluhan se on".

Olen miettinyt paljon, mitkä ovat ne tekijät, joiden perusteella kiusaaja valitsee uhrinsa. Yksi asia on liiallinen kiltteys, joustavuus ja auttamishalu.Kiusaaja ymmärtää tällaiset ominaisuudet heikkoudeksi. Kiusaajalla käy mielessä: " Siinäpä minulle kynnysmatto". Näin se menee valitettavasti.

Onko minulla mitään hyvää sanottavaa. On. Olen oppinut paljon kiusaajalta. Se mikä ei tapa, vahvistaa. Vanha sananlasku pitää paikkansa tässäkin asiassa.

Eilinen TV 2 ilta koulukiusaamisesta oli ihan myönteinen kokemus. Kasvattajat, asiantuntijat, opettajat olivat paikalla. Oli niitä koulukiusaamisen uhreja, jotka olivat selviytyjiä.ja niitä kiusaajia, jotka olivat myös selviytyjiä. Asian sisäistäneitä.

Yksi oli joukosta poissa. Se koulukiusaaja, joka ei ollut aikuisenakaan ymmärtänyt, mitä on tehnyt. Jos olisi kutsuttu, ei olisi tullut.

On näyttöä siitä, että koulukiusatut voivat olla myös myöhemmin työpaikkakiusattuja.Työpaikkakiusattuja on tutkittu, eikä selkeitä viitteitä siitä, kuka tai millainen ihminen joutuu kiusatuksi, ole saatu. Sanotaan, että kuka tahansa voi joutua työpaikkakiusatuksi. Ilmeisesti on kyse kontekstista, tarvitaan se työyhteisö, joka hyväksyy kiusaamisen ja sitten se kiusaaja. Käsittääkseni tämän tragedian toteutuminen on tilannekohtainen.

Onko koulukiusaaja tuleva työpaikkakiusaaja. En tiedä, mutta valistunut arvaus on, että näin todennäköisesti on. Eivät tietenkään kaikki. Työpaikkakiusaajia on vaikea tutkia, koska he eivät myönnä kiusaavansa eivätkä ole halukkaita millään tavalla selvittämään kiusaamisprosessia saatikka osallistumaan mihinkään tutkimukseen.

Eilisessä ohjelmassa eräs nuori mainitsi kiusaajan motiiviksi oman egon pönkityksen , kun polkee toista, voi kokea olevansa korkeammalla. Näin juuri asia on myös työpaikkakiusamisessa. Siinä on se motiivi.

Työpaikkakiusaamisesta pitää puhua. Se pitää tehdä läpinäkyväksi. Sillä tavalla taistelemme tätä piilossa tapahtuvaa poikkeuksellisen vastenmielistä väkivallan muotoa vastaan.

Sanomme, että emme hyväksy kiusaamista, mutta silti me kiusaamme, emmekä edes huomaa sitä.
Kiusaajallskin on kiusaajansa, sillä koko yhteisunta perustuu toisenhyväksikäyttöön, joten se on vallanpitäen vallassa pysymisen edllytys (hajota ja hallitse)
Tällaisiin pienempiin tapauksiin on alettu puuttua, niihin perusteisiin,
että mistä kiusaaminen perimältään johtuu ei haluta puuttua.


Kaikki johtuu imisen syntymässään saamaan psykologiseen perimään joka on toisen hyväksikäyttö, sekä taloudellisesti, että henkisesti
Sillehän koko yhteiskunta perustuu, ja näemme sen seuraukset kaaoksena ja sotina

Entäpä jos ei kiusaannu kun kiusataan eikä loukkaannu kun loukataan, sillä kun kiusaannumme kun kiusataan ja loukkaannumme kun loukataa, silloin loukattu alkaa ajattelemaan kostoa kun ei ole voinut anteeksiantaa loukkauksi, ja siitä on seurannut tämä yhteskunta.

Silloinko ihminen ei loukkaanu kun loukataan, eikä kiusaannu kun kiusataan, silloin ne on anteeksiannettu jio etukäteen

Sen seurauksena ei synny koston kierrettä ei yksityishenkilöiden ei valtioiden välisissä suhteissa, niin ei synny väkivaltaa eikä sotia

En ole niitä nöyriä uskovaisia, joka kääntää toisenkin posken, kun lyödään ja antaa anteeksi, vaikka ei ole edes pyydetty. En ole myöskään niitä uskovaisia fariseuksia, joka pitää itseään muita parempana, lähtee homo-ja naispappivastaiselle marssille.

Kiusatun täytyy oppia puolustautumaan. Täytyy sanoa ääneen, jos on loukattu ja pahoinpidelty. Pitää lähteä siitä, että tunnistaa, että on kohdeltu väärin. Pitää loukkaantua, kun loukataan. Pitää hankkia tukiverkosto, jonka kanssa voi puhua siitä, mitä on saanut kokea. Pitää mennä terapiaan ja juurta jaksain käydä läpi tämä asia. Miksi minua kiusataan? Olenko itse jollakin ominaisuudellani aiheuttanut kiusaamiseni. Olenko niin huono työntekijä, että minua sen vuoksi kiusataan. Olenko niin hyvä, tehokas, pidetty, että minua sen vuoksi kiusataan. Kiusaajalla on yleensä huonot vuorovaikutustaidot. Hän ei osaa eikä halua kertoa, miksi kiusaa.

Elämme ihmisten maailmassa ja täällä on paljon pahuutta. Paha ei kuitenkaan vähene sillä, että silmät ummistetaan.Se lisääntyy sellaisesta käyttäytymisestä.

On totta, että työpaikkakiusaaja, joka on paha ihminen, kiihdyttää kiusaamista silloin, kun kiusattu puolustautuu. Työpaikkakiusaaja uskoo nokkimisjärjestykseen. Hän katsoo, että kiusattu on heikko ja arvoton ja häntä voidaan kiusata. Sen sijaan auktoriteetteja ja ylempänä oleviaan hän kuuntelee.

Nettikiusaaminen on sitä mitä sairaat harrastaa. Olĺaan kahtamieltä.

Kiusaaja on hyvä kiusaamaan. Tämän hän on oppinut jo varhain. Jo koulussa kiusaajan ympärillä on joukkio, joka tukee kiusaamista hiljaa vaieten tai naureskellen.Opettajat usein ummistavat silmänsä, eivät ole näkevinään. Kiusaamiselle annetaan usein myös toisenlaisia selityksiä kuten mm. lasten vuorovaikutustaidot eivät ole vielä kehittyneet, he hakevat paikkaansa, on kyse normaalista vuorovaikutustaitojen harjoittelusta. Kusatun kotiolot ovat huonot, hän purkaa pahaa mieltään jne...Tuodaan esille myös kiusatun ominaisuuksia, on arka, vetäytyvä eli halutaan sanoa, että on kiusatun oma syy, että häntä kiusataan.

Sama jatkuu työelämässä.Kusaaja on oppinut, että hän on hyvä kiusaamaan. Tätä sanaa hän ei käytä, ei edes salaisimmissa ajatuksissaan. Kiusaaja vierittää syyn kiusatun harteille: Huono työntekijä, on arka, ei ole tehnyt sitä tai tätä, ei noudata määräyksiä. Syntilista on pitkä. Ja sama toistuu. Ympärillä jälleen se hiljaa asian hyväksyvä porukka. Ymmärtävätkö he, että kyse on työpaikkakiusaamisesta. Jotkut ymmärtävät, jotkut eivät.
Kiusaaja pitää kiusattua heikkona. Ellei näin olisi, kiusaaja ei uskaltaisi hyökätä kiusatun kimppuun. Joskus kiusaaja erehtyy. Kiusattu osaakin puolustautua. Se on suuri yllätys kiusaajalle. Miten kiusaaja reagoi. Hän ei ole kuuleman sellaista tarkoittanut. Kaikki maton alle. Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on kiusatun harhaa. Kiusattu on sairas. Ja niin edelleen. Kiusaaja ei luovu koskaan , ei missään tilanteessa kiusaamisestaan. Asiat pannaan välillä piiloon.Kaikki pahuus vaietaan kuoliaaksi. Odotetaan, että pöly laskeutuu ja kiusaaminen jatkuu edelleen. Uudet uhrit, mutta samat toimintatavat.

Kuusamolaisissa on kiusaamisen aatelisia!

Yhteiskunta on jatkuvassa muutostilassa. Entisaikaan piialla ja rengillä ei ollut minkäänlaista ihmisarvoa nykymittapuun mukaan. Kun mennään vielä vähän taaksepäin historiassa tullaan orjayhteiskuntaan, jossa orjan omistaja sai vaikka tappaa orjan, jos oli sellainen halu isännällä.

Nykyyhteiskunnassa työpaikkakiusatulla ei ole ihmisarvoa. Häntä saa kohdella miten tahansa. Mikään yhteiskunnan instanssi ei puutu tähän vakavaan rikollisuuden muotoon. Kiusaajia suojellaan kaikin tavoin. Kiusaajat ymmärtävät, että he saavat harjoittaa kiusattujen, jotka ovat useimmiten niitä parhaita työntekijöitä, pahoinpitelyä edelleen. Syynä kiusaamiseen on useimmiten kateus ja tarve rääkätä toista ihmistä.
Nämä ihmisoikeusrikokset ovat sellaisia, että niitä ei ymmärretä. Yhteiskunta kuitenkin muuttuu ja ponnisteluja ihmisarvoisemman yhteiskunnan puolesta jatketaan.

Kiusaamisesta on puhuttu ainakin 70 vuotta ilman minkään lista tulosta,ja tulee jatkumaan toiset 70 kymmentä.

Olen tutustunut työpaikkakisaamiseen perinpohjaisesti eräässä Kemijärven yksikössä, jonka tarkoituksena on ihmisten auttaminen. Jos on työteliäs, kiltti, joustava ja halukas antamaan apuaan joka suuntaan, niin joutuu kiusatuksi. Näin kävi minulle, koska en osannut puolustaa itseäni ajoissa. Kiusaaja ymmärtää asian niin kierosti, että jos on työntekijällä on edellämainittuja ominaisuuksia, niin tällaista henkilöä voidaan rääkätä katkeamispisteeseen asti. Kiusaaja taas on empatiakyvytön, nauttii toisen ihmisen rääkkäämisestä. Häneltä puuttuu kyky vastavuoroiseen kommunikointiin, kyky vaistota, miltä toisesta ihmisestä tuntuu tai ehkä hän ei välitä, ei pidä toista ihmistä ihmisenä lainkaan. Työpaikkakiusaajalla on merkittävässä määrin psykopaattisia ominaisuuksia.

Tässä kesäkuussa tulee 50 vuotta siitä, kun lähdin ensimmäiseen työpaikkaani. Paljon on nähty ja koettu vuosien aikana. Työpaikat ovat olleet pääasiassa hyviä ja työpaikan ihmissuhteet onnistuneita niin, että edelleen voin jatkaa työelämässä.
Olen siitä kiitollinen, että kukaan ei ole koskaan nimennyt minua työpaikkakiusaajaksi. Itse sen sijaan olen nähnyt paljon työpaikkakiusaamista ja ilmiö on minulle erittäin tuttu itseni, työtovereiden ja asiakkaitteni kautta. Tämä ilmiö on äärimmäisen tuskallinen. Kyseessä on sen laatuinen pahuus, että minun on siitä vaikeaa lukea tai katsoa dokumentteja. Samantyyppistä tuskaa koen, jos joutuisin katsomaan eläinrääkkäystä tai natsien hirmutekoja. Sellaisia elokuvia en pysty lainkaan katsomaan.
Työpaikkakiusaaja on ihan omanlaisensa ihminen. Erityisesti kesälomat ovat sitä aikaa, jolloin kiusaaja suunnittelee seuraavan vuoden manööverejään. Usein kimppuun hyökkäys tapahtuu heti lomien jälkeen. Valmisteluja on tehty jo aikaisemmin, mutta ne ovat olleet niin huomaamattomia, että uhri ei ole ymmärtänyt, mitä on tekeillä. Se on salakavalaa maton alta pois vetämistä. Ensin uhri ei ymmärrä, mitä on tekeillä.Olo on hyvin hämmentynyt. Sitten iskut alkavat vähitellen. Silloinkaan uhri ei ymmärrä, mistä on kysymys. Ehkä voi jo jotain ymmärtää, mutta ei usko näkemäänsä. Toiminta on niin törkeää, että sitä on vaikeaa uskoa. Menee kauan aikaa ennenkuin ymmärtää, että tämä kaikki on tehty tahallisesti ihan silkkaa pahuutta tarkoituksena yksinomaan tuhota toisen ihmisen elämä, työ ja ihmisarvo kokonaan.
Onko tämäkin kesä sellainen, että uhri on jo näköpiirissä. Luulen, että niin on. Siitä on jo merkit olemassa. Uskaltaako kiusaaja hyökätä nyt kimppuun?

http://www.mtv.fi/sport/muut-lajit/ufc/artikkeli/kuvat-naisten-ufc-titteliottelusta-muodostui-todella-verinen-naytelma/5193742
Kiusaamisen sijasta,harrastakaa urheilua.Kyllä on hienolaji tämä:"vapaaottelu".
Tämäkö on sitä urheilua?

Onko työpaikkakiusaaminen vitsi, niinkuin jotkut luulevat. Kyllä me muistamme lapsuudestamme ja myös eräiltä työpaikoilta, kuinka pääkiusaaja rääkkäsi uhria ja ympärillä oli niitä, joita asia kovasti nauratti. Työpaikkakiusaamisessa se naurava porukka useimmiten puuttuu, mutta tilalla on lammaslauma, joka on hiljaa eikä tue millään tavalla kiusattua. Minun kimpussa oli sitkeä jyrsijä, joka ei antanut minkäänlaista rauhaa. Kun pitää keskittyä työhön ja samalla roikkua pedon hampaissa niin tilanne on kestämätön.

Jälleen kerran on tapetilla työpaikkakiusaaminen. Tällainen kiusaaja harjoittaa henkistä väkivaltaa useimmiten kahden kesken. Toimintaa pyritään harjoittamaan salassa. Tyypillistä on uhkailu ja salassapitomääräykset. Kiusaaja tietää olevansa pahassa teossa, muutenhan ei olisi mitään salattavaa.Kiusaaja on tietyntyyppinen persoona, silmänpalvoja. Hän mielistelee ylempänä oleviaan ja suhtautuu esineellistävästi hierarkiassa alempana oleviin. Tämä tunnoton tyyppi jakaa ihmiset kolmeen ryhmään, niihin joista on hyötyä, niihin joista on haittaa ja merkityksettömiin.
Voi käydä niin, että sellainen, josta on ollut hyötyä muuttuukin haitalliseksi. Hyväksikäyttö muuttuu äärimmäisen räikeäksi ja uhrin silmät avautuvat. Tämä kiusaaja ei ymmärrä, että kiusattava ja hyväksikäytettäväkin on ihminen.
Henkinen väkivalta on traumatisoivaa. Ylimielinen kiusaaja haluaa unohtaa asia, eihän sitä ole ollutkaan. Kiusattu kokee vielä vuosienkin jälkeen rääkkäyksen kuin eilisen päivän.
Kiusaajan toimintatapoihin kuuluu, että hän pyrkii koiransa avulla korjaamaan tilannetta. Kun kiusaamisesta on kulunut vuosia niin kiusaaja pyrkii saamaan kiusatun takaisin,koska kiusaaja on menestynyt työssään maailmalla. Kiusaamisia ei ole unohdettu. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
Uskonnollisissa piireissä on paljon pahuutta. Nykyään ihan niinkuin ennen nämä kaksinaamaiset silmänpalvojat korostavat hyvyyttään kuulumalla johonkin uskonnolliseen ryhmittymään. Siellä on erityisesti johdossa empatiakyvyttömiä henkilöitä ympärillään lammaslauma, joka ei ymmärrä, mistä on oikein kysymys. He eivät tunnista silmiensä edessä olevaa pahuutta.

Kiusaamiseen liittyy ns, salaisuussyndrooma. Tämä on tuttua vuosien takaa liittyen insestiin. Insesti oli hyväksyttyä insestiperheen sisällä. Sen sijaan siitä puhuminen ei ollut hyväksyttyä.Sama koskee työpaikalla harjoitettavaa henkistä väkivaltaa. Siitä ei saa puhua, sitä ei myönnetä, mutta sen harjoittaminen on sallittua. Työpaikkakiusaaminen vaurioittaa vakavasti työntekijän terveyttä ja koko elämää. Siitä täytyy puhua.
Työpaikkakiusaamisen käsittely tulee siirtää traumaterapiaan korkeatasoisesti koulutetuille psykologeille ja lääkäreille.

https://youtu.be/ox3-VjBmeR4

Kiusaamisen syihin on puututtava, miksi kiusaamme ja miksi kiusaannumme

Syyt ovat kaukana menneisyydessä, ja se on osa psykologista perimäämme,
eli perisyntiä
Emme ole siitä tietoisia, mutta teemme käytännössä niinkuin tuo perimä vaatii, samoin olemme kiusauksen uhreja tuon perimän mukaan.

Uskonto puhuu perisynnistä. mutta ei edes tiedä mikä sen , ne luulee että kun kun pyytää anteeksi jumalta, niin se on siinä ja jatkaa entiseen malliin.

Noiden menneisyydessä tapahtuneiden syiden ymmärtäminen ja tuleminen tietoiseksi niistä, niin silloin emme kiusaa, emmekä kiusaannu

Kiusaaminen on valtava ongela kaikilla yhteiskunnan tasoilla, niimpä tämä maailma onkin sen mukainen.

Kiusaamme alempiarvoisena pitämiemme ihmisinä. joten se alkaa ylätasolta alaspäin, joten siinä ketjussa tulee joossain vaiheessa kiusatustakin kiusaaja.

Armeijassakin aliupseerit kiusaavat alokkaita, ja kun kun kiusatut alokkaat tulevat aliupseereiksi niin niin heistä tulee kiusaajia.

Ei auta, että kiusaaminen kielletään , sillä ihminen tekee tiedottomasti sitä mikä on hänen perimänsä, joten tulemalla tietoiseksi tästä perimästään kokonaisvaltaiset, sillä yksistään äly ei voi sitä ymmärtää, sillä siihen tarvitaan kohdistumatonta tunnevoimaa joka voi nähdä nuo syyt ja vapautua niistä