Kuolemanjälkeinen elämä.

"Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani."

Joh. 14:1-21

Jeesuksen ja Martan keskustelusta ote Johanneksen evankeliumin mukaan. kun Lasarus oli ollut kuolleena jo kolme päivää.
Jeesus sanoi Martalle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?"
Martta sanoi hänelle: "Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan". Joh. 11: 25 - 27

Evankeliumi on todella ilosanoma. Emme sittenkään kuole, vaan kuolema ja myös kärsimys on kerran pois pyyhitty.

Moi

Mä uskon ja toivon, että on. Ja haluan uskoa myös sen, että kohtaamme rakkaamme, tavalla tai toisella. Raamattu kertoo jotain iankaikkisesta elämästä. Mutta ajattelen myös niin, että se on jotain, joka ylittää ihmisen ymmärryksen ja siksi myöskään inhimillinen kieli ei voi tavoittaa sitä, mitä tuo kuolemanjälkeinen elämä voi olla.

En jaksaisi kaikkia niitä hautajaisia, joita työkseni hoidan, jos minulla itselläni ei olisi toivoa taivaasta. Tuota toivoa haluan olla välittämässä myös toisille.

Terv Päivi-pappi Hämeestä

Ei ole. Pohdi hieman historiaa ja katsele maailmaa, niin huomaat että moni juttu on olemassa pääasiassa kuolemanpelon vuoksi ja epätoivoisesta uskosta kuolemanjälkeiseen elämään. Suuri osa uskonnoista, hienot haudat, muistomerkit jne. Ihminen tekee itsestään naurettavan, kun luulee voivansa huijata kuolemaa. Kunnioita kuoleman pohtimisen sijaan elämääsi ja elä se iloiten.

Erään saattohoitokodin johtaja sanoi haastattelussa, että ihmisestä jää kuori jäljelle sielu menee muualle ja hän on kertomansa mukaan tieteeseen uskova henkilö.
Voisi kuvitella, että hän tietää mistä puhuu, mutta perusateistit tyrmäävät luonnollisesti tämänkin.

Tämä on tietysti uskonasia, mutta itseltäni mennyt läheisiä ja on tullut tunne, että ei ole mitään elämää. Ruumis kuolee ja "sielu" jää muistoissa elämään meidän keskelle. En usko jälleentapaamiseen. Eletään tätä elämää ja nautitaan elämästä niin kauan kuin sitä on. SItten joskus tulee loppu ja en usko että sitten on enää mitään.. Joku toinen usko jollain toisella tavallla, hyvä näin, jokainen olkoon tyytyväinen omaan uskoonsa.

Kuoleman jälkeen on kasa luita ja ei ole tippaakaan kärsimystä. Toivottavasti kuolema saattaisi rakkaat ihmiset yhteen<3 Toisaalta... Olemme olleet olemassa myös ennen syntymäämme. Uskon että elämä on määrättyä ja kuolemaa ei tarvitse pelätä<3

En usko eläväni kuolemani jälkeen, vaan elämäni jatkuu lapsissani, jotka toivon mukaan voivat jatkaa sukua. Kuoleman jälkeen en ainakaan kärsi lainkaan ja en oo menossa Helvettiin, ku Helvetti on satua.