Mieheni ei ole onnellinen

Epätoivoinen kohta..

Avopuolisoni kertoi minulle jonkin aikaa sitten ettei tiedä onko onnellinen kanssani. Olemme seurustelleet useita vuosia ja asettuneet niin sanotusti aloillemme. Nyt hän heitti ilmoille tällaisen kriisin aiheen, jonka ansioista eroaminen ajatuksentasolla on käynyt hänen mielessä. Minä taas olen ollut onnellinen ja luullut että niin on hänkin. Olemme aikaisemmin sopineet että menemme ensi kesänä naimisiin (kihloissa oloakin on tullut harrastettua pari vuotta), että onko tämä jotain sitoutumiskammoa vai mitä? Mitä voisin tehdä? Yritän olla oma itseni arkiaskareiden lomassa, mutta tämä epätietoisuus tuntuu niin raskauttavalta että se henkilö jonka luulin että "teen onnelliseksi" ei olekaan.. Mieheni sanoo kuitenkin ettei onnettomuus johdu minusta ja sitä mieltä minäkin olen että onnellisuuden voi löytää ensin itsestä ja sitten vasta toisen kanssa.

12

3479

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • 12 + 3

      Onni ja rakkaus eivät mahdu samaan suhteeseen.

    • mitä on onnellisuus?

      Mitä luulet..miksi hän ei koe itseänsä onnelliseksi? Tiedän, että on tosi vaikea olla iloinen ja mukava jos eroajatus on tuotu esiin. Minä olen saanut kuulla jo yli vuoden ajan, että mies haluaa erota ja että avioliittomme oli pelkkä virhe jne. Sitten kun olen sanonut, että ok, niin mies ei haluakaan, kun meillä on lapsi. Siinä on tosi vaikea rakastaa enää täydellä sydämellä. Minunkin sydämeeni kasvoi vähitellen muuri enkä enää välitä miehestäni kuten ennen kuin hän aloitti nuo erouhkailut. En enää koe itseäni minäkään erityisen onnelliseksi tässä avioliitossa mutta en tiedä mitä tehdä. Kaipaisin rakkautta, mutta en jaksa enää uskoa mieheni rakkauteen, koska hän ei ole kohdellut minua kuten sellaista ihmistä kohdellaan, jota rakastaa. Voisinko tulla onnellisemmaksi ilman miestäni? Monesti haaveilen aviomiehestä, joka kohtelisi minua siten, että voisin edes kuvitella hänen rakastavan minua. Mieheni sanat rakastan sinua ovat nykyään minulle tyhjää täynnä enkä enää itsekään sano hänelle rakastavani häntä.

    • Epätoivoinen kohta..

      Sepä se juuri onkin.. Ennen tätä meillä on ollut paljon rakkautta arjessa ja ollaan tosiaan oltu yhdessä liki 10 vuotta. Mutta nyt tämä yhtäkkinen muutos pilaa kaiken.. Jos totta puhutaan en tiedä miksei hän ole onnellinen ja kun olemme keskustelleet asiasta hän sanoo myös "en tiedä" . Minuakin pelottaa että jos tilanne ei muutu tulen myös turraksi ja en pystykään enää luottamaan ettei tällaista enää tapahtuisi.. Juurikin se ajatus että kun/jos on lapsia joskus ja tämä tilanne toistuu niin jään loukkuun tähän tilanteeseen..

      • maukonen

        Teillä on yhteistä taivalta kymmenisen vuotta, joten ns. arki on tullut suhteeseen jo jokin aika sitten. Toisille hyvä arkikin riittää hyvin, kuten sinulle, valitettavan useat alkavat haikailla parisuhteen kihelmöivää alkuhuumaa liikaa, joka saa ihan hyvän arjen täyttämien rutiinien tuntumaan puisevilta ja mietiskelemään alkuhuuman palauttamista uudella suhteella. Tällöin tulee tehtyä todella suurta hallaa olemassa olevalle suhteelle, jos kertoo näitä ajatuksia parisuhteen toiselle osapuolelle, varsinkin jos nämä ajatukset eivät pyöri kokoajan mielessä, vaan esim. sillloin kun sattuu olemaan vain huono päivä ja niitähän on jokaisella.
        Tällöin vastapuoli tietysti suhtautuu asiaan kuitenkin siten, että toinen ajattelee kokoajan niin. Tämä tietysti taas johtaa siihen, jolloin vastapuolen suhtautuminen muuttuu paljon varovaisemmaksi ja viileämmäksi, joka puolestaan lisää toisen osapuolen tuntemuksia vielä aiempaa selvästi huonommaksi ja kierre jatkuu helposti eroon, eli jos hän olisi pitänyt arjistumisen omana tietonaan, joka olisi luultavasti ajan myötä laimentunut tai mennyt kokonaan pois mielestä. Eli ei aina kannata kertoa mikä mieltä painaa, tai vaivaa. Toivottavasti teille ei käy niin.


    • Kalteritan'go

      Yksinkertaisesti ja rehellisesti pariasi pelottaa sitoutuminen niin vakavasti kuin avio on. Se kun vanhan mallin mukaan tarkoittaa itsestään ja omasta persoonastaan luopumista ja kaiken elämän muuttumista luvan varaiseksi.

      Itsekin olisin muinoin kieltäytynyt tahdon-amenesta kokonaan, jos olisin käsittänyt mitä se yleisesti ihmisille tarkoittaa: näkymättömiä kahleita, kulttuurin, uskonnon, yhteiskunnan yms. tuuban luomia kirjoittamattomia sääntöjä ja ahtaita ohjeita, joiden mukaan pariutuneen olisi loppuelämänsä vietettävä. Sekopäistä.

    • mahku2

      Olisiko nyt helpointa että palautat kihlasormuksen ja alat tehdä valmisteluja erilleenmuuton varalle. Tämä ei tarkoita riitaa eikä välien rikkomista, toteat vain kylmän rauhallisesti että miehen on nyt aika itse päättää haluaako sinut puolisoksi vai ei. Erillisyys muutamaksi kuukaudeksi ja sinulle itsellesi vapaus huomioida vain itseäsi, kuntoilla, laittautua oikein kauniiksi jne. Kesään mennessä mies lienee jo valintansa tehnyt tässä isossa asiassa? Menette sitten vaikka syyskesästä pienimuotoisesti vihille, jos löydät hänet oveltasi ruusukimpun kanssa?

    • Bride -86

      Ei kannata vielä alkaa panikoimaan. Jos kaikki on ihan hyvin, niin todennäköisesti kyse on väliaikaisesta asiasta. Itselleni tuli sama tilanne eteen nyt kesällä. Olemme olleet yhdessä miehen kanssa about 8 v. ja itselleni tuli tunne, että haluan olla yksin ja etten ole onnellinen mieheni kanssa. Juttelimme asiasta perin pohjaisesti ja mieheni otti asian tosi hyvin vastaan ja fiksusti. Pitkän keskustelun ja itkemisen jälkeen tajusin, ettei vika ollut miehessäni vaan minussa. Tajusin, että minun pitää alkaa elämään omaa elämääni ja hankkia aktiviteettia arkeen. Itsekin ihan tosissani pyörittelin ero-asiaa mielessäni monet kerrat ja tein jo oikeastaan henkistä eroa mieheeni, kunnes tajusin, etten oikeasti voisi olla kenenkään kanssa onnellisempi, koska olemme sielunkumppaneita. Itselle täytyy osata antaa anteeksi, on normaalia, että pitkässä suhteessa ajatukset harhailee ja haluaisi muutosta elämäänsä jollakin tapaa, joskus jopa eron muodossa. Tietty on mahdollista, että miehesi oikeasti ei ole onnellinen kanssasi, mutta luulen oikeasti, että ongelma on hänen omien korvien välissä. Ero on helpoin vaihtoehto, asioiden työstäminen on vaikeampaa ja siihen vaaditaan tahtoa ja sitoutumista. Naimisiinmeno-asiaa tosin olisi hyvä lykätä vaikka vuodella tai parilla, hoitakaa suhteen perusta kuntoon ennen sitä.

    • Juutti

      Tuon ikäisessä parisuhteessa käy helposti niin, että elää jo niin kiinteästi toisen kanssa, että oman onnensa ikään kuin huomaamattaan ulkoistaan "meille", sen sijaan että tekisi itse aktiivisesti ratkaisuja. Tietyllä tavalla se on tietenkin hyvä ajatella me-lähtöisesti, mutta vuosikymmenen parisuhteen jälkeen omia tunteitaan alkaa helposti projisoida toiseen ja alkaa elää elämäänsä suhteen kautta itsensä sijaan. Samalla logiikalla kumppani saattaa alkaa tuntea syyllisyyttä toisen onnettomuuden tunteesta. Miehesi kuitenkin sanoi, ettei koe sinulla olevan vikaa, mikä varmasti onkin täysin totta.

      Esimerkiksi: Sanna on jo pitkään ajatellut kouluttautuvansa puusepäksi, mutta ei ole jotenkaan vain saanut sitä aikaiseksi. Opintojen ajaksi tulot laskisivat ja nykyisen vakituisen, mutta tylsän, työn hylkääminen pelottaa. Sen sijaan, että hän päättäisi opiskella tai olla opiskelematta, jää hän saamattomuuden tilaan ja alkaa pohtia parisuhteensa merkitystä. Sanna alkaa kokea, että jos hänen parisuhteensa olisi aidosti hyvä ja onnellinen, ei elämän muiden vastoinkäymisten pitäisi tuntua niin vaikeilta. Ehkä vika onkin siis parisuhteessa, ja sen vuosi Sannasta vain on tullut niin saamaton?

      Yksi ihmiselämän vaikeimmista totuuksista on se, että kukaan muu kuin sinä itse ei voi tehdä sinua onnelliseksi. Rakkaus ja parisuhde rakentuu hyvän yksilöllisen elämän päälle - ei päin vastoin. Parisuhteessa tämä tarkoittaa sitä, että joskus täytyy tehdä asioita täysin oman mielensä mukaan, mutta silti säilyttää kunnioitus toiseen.

      Ehkä teidän kannattaisi hyvässä hengessä puhua, mitä onnellisuus teille kummallekin merkitsee? Älkää lähestykö asiaa parisuhteen kautta, vaan yksilöinä, jolloin voisitte lopuksi pohtia, kuinka parisuhdettanne voisi kehittää näiden asioiden saavuttamiseksi.

    • Kuulostaa tutulta

      Minun eksäni käytös muuttui tietyin väliajoin hyvin epäileväksi onko hän onnellinen kanssani ja haluaako ylipäätään olla naimisissa. aina samaan aikaan asian tullessa tapetille hän kävi viattomasti kahvilla jonkun tapaamansa naisen kanssa. he olivat vain ystäviä ja minä vainoharhainen hullu kun nostin asiasta äläkän.
      Olen sitä mieltä,että mies ei suhteessa ollessaan hevin kyseenalaista suhdetta ellei ole tavannut toista naista ,johon tunteet kohdistuu enemmän kuin sinuun. Tässä vaiheessa alkaa onnellisuushöpötys. Tarkoitan nyt parisuhteita jossa asiat ns.hyvin. Eli ollaan tasa-arvoisia ,ei päihteitä yms.paskaa. Miehen epäily onnellisuudesta kanssasi tarkoittaa ,että hän on tavannut toisen ja miettii eroa. Saa sinut sekopäiseksi ja riitaa ja on helppo erota. Yritä pitää pääsi kylmänä ja jos et ole tietoisesti loukannut voi kysymys olla tästä. kokemusta on ja ero tuli.

      • semmottiiz

        Mikä siinä on että aina pitää pelotella ihmisiä tällä pettämis asialla? että joka hommassa ois kyse uskottomuudesta.. Varmasti ap jo ihan tarpeeksi murheissaan ilman tämmöstä pelotteluakin. Hänen kirjoituksensa ei kuitenkaan mitenkään viitannut tämmöseen.

        Älä ap kuuntele tommosta, koska yleensä uskottomuuteen kääntyy semmoset jotka ei koe rakkautta ja hyväksymistä puolisoltaan, mikä ei näytä teidän tapauksessa olevan totta. Se jo että sinä olet ollut onnillen ja tyytyväinen suhteeseen on varmaan luonut rakkautta ja hyväksyntää sinulta puolisolle päin. Varmaan nyt ois järkevin että tukisit puolisoasi miettimään omaa elämäänsä, toiveitaan, haaveitaan.. mitä puutuu, mitä haluaa tehdä erillä lailla? Kuitekin teillä on yhteisen elämänne lisäksi myös omat elämänne ja omat tarinanne kirjoitettavana.

        Muista että vaikka tuo varmasti tuntui pahalta mitä mies sanoi, se oli kuitenkin rehellistä ja avointa että sanoi ja kertoi sulle ja ehkä tavallaan myös avunpyyntö. Yritä unohtaa itsesi hetkeksi ja antaa toiselle, saat varmasti itsellesikin enemmän sitä kautta. Totta kai kannattaa kuitenkin kertoa että eron mainitseminen tuntuu pahalta koska rakastat miestä ja haluat olla hänen kanssa.


      • äläs liioittele

        Sä olet kyllä täysin väärässä väittäessäsi että jokaiseen eroon liittyy kolmas osapuoli. Miksi mies ei saisi sanoa, jos hän tuntee olonsa parisuhteessa huonoksi? Sä oletit teidänkin suhteessa, että kaikki on hyvin. Mutta kysyitkö koskaan mieheltäsi missä mennään? Ihan omasta aloitteestasi? Kun mies alkoi puhua ettei ole onnellinen, niin miten suhtauduit? Heititkö heitit uskottomuuskortin esiin?

        Eikö miehellä muka ole tunteita? Eikö hän pysty ajattelemaan omilla aivoillaan miltä hänestä tuntuu ilman että on ihastunut johonkin toiseen? Mun mielestä sä olet väärillä jäljillä. Joku syy siihenkin on, että miehesi löysi toisen. Se syy on teissä molemmissa, ei vain yksin hänessä.

        Ap: mun mielestä miehesi käytös ei mitenkään viittaa toiseen naiseen. Hän on kasvamassa aikuiseksi, joka miettii, mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa. Hän tutkiskelee itseään, miltä hänestä tuntuu. Ja se on suotavaa ihmisen kehityksen kannalta. Hienoa että hän pystyy puhumaan tuntemuksistaan. Harva mies sen uskaltaa tehdä.


      • 12 + 8
        äläs liioittele kirjoitti:

        Sä olet kyllä täysin väärässä väittäessäsi että jokaiseen eroon liittyy kolmas osapuoli. Miksi mies ei saisi sanoa, jos hän tuntee olonsa parisuhteessa huonoksi? Sä oletit teidänkin suhteessa, että kaikki on hyvin. Mutta kysyitkö koskaan mieheltäsi missä mennään? Ihan omasta aloitteestasi? Kun mies alkoi puhua ettei ole onnellinen, niin miten suhtauduit? Heititkö heitit uskottomuuskortin esiin?

        Eikö miehellä muka ole tunteita? Eikö hän pysty ajattelemaan omilla aivoillaan miltä hänestä tuntuu ilman että on ihastunut johonkin toiseen? Mun mielestä sä olet väärillä jäljillä. Joku syy siihenkin on, että miehesi löysi toisen. Se syy on teissä molemmissa, ei vain yksin hänessä.

        Ap: mun mielestä miehesi käytös ei mitenkään viittaa toiseen naiseen. Hän on kasvamassa aikuiseksi, joka miettii, mitä elämältä loppujen lopuksi haluaa. Hän tutkiskelee itseään, miltä hänestä tuntuu. Ja se on suotavaa ihmisen kehityksen kannalta. Hienoa että hän pystyy puhumaan tuntemuksistaan. Harva mies sen uskaltaa tehdä.

        "Hienoa että hän pystyy puhumaan tuntemuksistaan."

        Aina pitää harkita sanomisiaan eikä aina suinkaan pidä avautua.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haluaisitko nähdä

      Hänet alastomana?
      Ikävä
      68
      3189
    2. Hilirimpsistä

      Hyvää huomenta ja kivaa päivää. Ilmat viilenee. Niin myös tunteet. 🧊☕✨🍁❤️
      Ikävä
      200
      2801
    3. Nainen lopeta pakoon luikkiminen?

      Elämä ei oo peli 😔😟
      Ikävä
      22
      2618
    4. Älä elättele

      Toiveita enää. Ihan turhaa. Sotku mikä sotku.
      Ikävä
      49
      2588
    5. Olet täällä. Mutta ei minulle.

      Nyt olen tästä 100% varma. Satuttaa. T: V
      Ikävä
      20
      2466
    6. Kuule rakas...

      Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl
      Ikävä
      41
      2305
    7. Miten hitsissä ulosoton asiakas?

      On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez
      Kotimaiset julkkisjuorut
      210
      1753
    8. Törmättiin tänään

      enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v
      Ikävä
      24
      1707
    9. Vieläkö sä

      Rakastat mua?❤️😔
      Ikävä
      37
      1560
    10. Dear mies,

      Hymyiletkö ujosti, koska näet minut? 😌
      Ikävä
      18
      1416
    Aihe