Lopettaako lääkitys kokonaan?

Lääkärisi on tehnyt sinusta lääkeriippuvaisen määräämällä vuodesta toiseen noita lääkkeitä. Lääkäri ei ole mikään ennustaja joka tietää, että jos et syö lääkettä tulee kaksisuuntainen. Tällainen on jo virkavirhe.

Vieroitusoireita ei yksin pysty enää kestämään, vaan täytyy etsiä joku tukihenkilö, toinen lääkäri tai muu asiasta tietävä henkilö. Lääkehaitat ovat jo osa persoonallisuuttasi ja se täytyy opetella uusiksi jos pystyy lopettamaan lääkkeet.

Ilmeisesti et ole opiskelemassa tai työelämässä??

Sitä mä pelkäänkin et jos en kestäkään vieroitusoireita kun oon niin kauan lääkkeitä syönyt. Olisin voinut puhuu asiasta mun psykologin kans, se ymmärsi mua ees hiukan, mut se ei enää oo mun psykologi kun siirryin aikuispuolelle. Täytin siis 23 elokuussa ja tutustuin eilen juuri uuteen psykologiin, tai no en mä varsinaisesti ees tutustunu, kunhan kuuntelin välil mitä se sanoi. Lääkärikin vaihtui juuri, ehkä pitää sen kans puhuu täst asiasta, jos se kuuntelis paremmin ku edelliset. Ahdistaa toi psykologin vaihtokin tosi paljon, se oli ainoo järkevä psykologi joka mul on ollut. Mut en haluu antaa periksi, haluun vaan lopettaa lääkkeet. Oon kuntoutustuella, en oo opiskellut mitään peruskoulun jälkeen, paitsi kävin pari viikkoa kymppiluokka mut se jäi siihen. En pysty ees ajattelemaan mitään työntekoa, eikä mun sosiaalisuus tunnu riittävän mihinkään, pelkään ihmisiä ja puhumista niin paljon. Tällä hetkellä yritän keskittyä siihen et saan pidettyä kämpän siistinä ja saan hoidettuu kissaa ja koiraa. Ostin muutama viikko sitte koiranpennun ja se tuntuu auttavan paljon paremmin kuin mitkään lääkkeet. Ainakin mulla on seuraa noista elukoista ja joku aina lohduttamassa kun on kamala olo.

Sanottakoon heti alkuunsa, että kukaan täysjärkinen ja ammattitaitoinen psykiatri eikä lääkäri kirjoita psyykenlääkkeitä 14-vuotiaalle. Lääkehistoriasi mukaan olet syönyt kamalan läjän erilaista roskaa viimeiset yhdeksän vuotta, joten ei ihme ole, että aivot ja kroppa huutavat apua.

Muistiongelmat ovat yksi helpoimmin tunnistettavista ja aikaisimmin esiin tulevista vaikutuksista, samoin kuin kroonistunut huonovointisuus, masentuneisuus ja ahdistus. Tästä luonnollisesti seuraa, että moni alkaa miettiä elämänsä päättämistä ennen pitkään. Ajoittaiset "maniat" eli "pilvet" ovat myös tuttu seuraus mm. SRI (esim. fluoksetiini, sertraliini ja essitalopraami) ja SNRI (venlafaksiini) aineista. Siksi tietämättömät lääkärit ja psykiatrit erehtyvät luulemaan ihmisiä "kaksisuuntaisiksi". Ymmärrä kuitenkin, että kaksisuuntainen ei mitenkän puhkea. Sellaista sairautta ei ole olemassa eikä risperidoni mitään "puhkeamista" estä. :) Psyykenlääkkeiden aiheuttamat aivovauriot aiheuttavat monelle mielialan edes takas sahaamista, jota virheellisesti kutsutaan milloin "bipoksi/kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi" milloin "skitsofreniaksi" ja niin pois päin, vaikka oikeasti puhutaan aivovaurioista. Toisin sanoen psyykenlääkkeet aiheuttavat aivovaurion, jota ne osittain samalla maskeeraavat alleen. Kun lääke vedetään pois käytön seuraamuksen paljastuvat, mutta ne käytännössä ~aina tulkitaan väärin "mielisairauden paluuksi" tai uuden "puhkeamiseksi". Vitsikästä eikö?

Mikäli olet kiinnostunut psyykenlääkkeiden vieroituksesta saat parhaiten tietoa osoitteesta www.cepuk.org. Lääkäreitä eikä psykiatreja ole koulutettu ymmärtämään, tunnistamaan tai hoitamaan vieroitusoireita. Katso em. sivustolta kaikki videot rauhassa sekä erityisesti 'Recovery Stories' ja 'Withdrawal Advisors" -osiot.

Riippuu ihan tapauksesta. Ei missään nimessä pidä jättää ´lääkitystä pois. Tätini eli normaalia arkea hyvä ja tasaisen lääkityksen avulla. Kun vointi oli hyvä, hän jätti lääkkeet omin päin niiden lievien sivuoireisen vuoksi ja kuvitteli, että mieli on nyt terve ja ei enää pillereitä tarvita. No muutama viikko meni, sairauden oireet alkoivat tulla pintaan ja kolmen kuukauden kuluttua oli enemmän sekaisin kuin seinäkello. Tämä toistui kolme kertaa. Muori tuli ihan hulluksi ilman lääkitystä.
Jälleen kaupungimme kaduilla ja ihmisten ilmoilla on toinen tällainen tapaus. Lääkityksen avulla henkilö pysyy aisoissa ja voi elää omassa asunnossaan, mutta pikkuhiljaa lääkkeiden otto muuttuu satunnaiseksi, tai unohtuu kokonaan ja poliisit tai biipaaauto toimittaa lataamoon.

Hei "ei leikitä lääkäreitä".

Et ole vielä tiedostanut lääkkeiden lopettamisesta johtuvia vieroitusoireita, joita tädilläsi alkoi esiiintyä. Hänen sairautensa ei palannut takaisin. En osin tiedä mihin sairauteen täti söi lääkeitä. Mutta arvelen, että uudestaan sairastunut tätisi oireet eivät olleet enää samanlaiset kuin ne mihin hän sai lääkkeet. Tuskin hän oli silloin enemmän sekaisin kuin seinäkello.

Se että kun lääkkeet aloitetaan uudestaan olo paranee, kertoo riippuvuudesta, siis krapulaan annetaan krapularyyppyjä. Kun ne lopetetaan taas sekaisuus alkaa. Olen seurannut usean henkilön sik sakkia tässä ja oppinut tuntemaan lääkkeiden vaikutukset koska tunnen ihmiset hyvin ja osaan tunnistaa muutokset lääkkeiden aiheuttamiksi.

Täytyy sanoa, että karmivaa tekstiä. Psykiatrien julmuus on pöyristyttävää ja pelottavaa. Tuntuu, että vielä on keskiaikaiset raakuudet meneillään.

Niin kauan kuin pakkopsykiatria on olemassa, maa ei ole vapaa. Ei varsinkaan alemmille sosioekonomisille luokille.

lääkkeet pois vaan, haittavaikutukset tosiasia ja suomipakkovalta vieläpä määrää näitä.

lopeta pois vaan. parantuminen alkaa siitä.

minulla on pissiä päässä....

No niin, kävin sitten uudella lääkärillä. Se sanoi että on mun oma päätös että lopetanko lääkkeet vai en, se ei voi kuulemma pakottaa niitä syömään. Näiden vuosien jälkeen löysin vihdoin lääkärin joka jopa kuunteli mua, aika hyvin. Jotenkin kuitenkin iski pelko, pärjäänkö ilman lääkkeitä ja millainen musta tulee ilman niitä. Vai muutunko mihinkään. En oikein osaa kuvitella millaista on ilman lääkkeitä kun oon niitä niin kauan syönyt. Mutta ehkä mä vaan rohkeasti lopetan pikku hiljaa, eipä niistä hyötyä oo niin ei kai niitä turhaan kannata syödä. En mä tiedä, oon jotenkin taas ihan hukassa ja masentaa koko ajan. Mutta se lääkäri lupasi että etsitään mulle joku tyyppi jonka kanssa voin keskustella nyt kun en enää voi käydä entisen psykologin luona kun oon liian vanha. Tuntuu vaan niin rankalta, ei oo helppoa tutustua uusiin ihmisiin.. No, vaihdan nyt ainakin nuo psyykenlääkkeet vitamiineihin niin ehkä se voi jopa auttaa.

joo lopeta ne ja lopeta koko hoito muutenkin.

polullesi dark_thing! Asennoidu niin, että tämä on nyt tätä elämää ja otan vastaan sen mitä tuleman pitää.Vaikeudet = vieroitusoireet tulevat ja menevät, niihin ei voi vaikuttaa. Koeta saada joku tukihenkilö tai hakeudut johonkin ryhmään. Aina uuden tilanteen edessä istu ja ihmettele ensin rauhassa niin keksit miten etenet.

Kiitos :) Jatkan vielä keskustelukäyntejä että saisin jotain tukea joltain, lääkkeet lopetan pikku hiljaa. Yritän olla miettimättä liikaa vaikka se on kyl vaikeeta. Tästä tulee varmaan ihan älyttömän kamalaa ja hankalaa mut haluun silti tehdä tän. Seuraavaksi ostan jotain vitamiineja jos ne vaikka auttais piristymään vähän. Onneksi mulla on perhe lähellä vaikka ne ei kyl edes ymmärrä kuinka isoja ongelmia mulla on. Mut ainakin ne on lähellä. Ja kissa ja koira on aina mun kans kun haluun, en oo koskaan yksin. Onneksi mulla on nyt se uus lääkäri, tosin sekin jää kohta äitiyslomalle, niin mun tuuria.. Mut ehkä se löytää mulle jonkun hyvän tyypin jolle voin jutella, toivottavasti ainakin.

Nyt oon jo viikon syönyt cipralexia 10mg annostuksella, eipä tuo vielä missään tunnu. Mietin tässä vaan et koskakohan uskallan laskea annosta lisää. Mielenkiintoista, kyl mä oon nainen :D Jännää tuo et diagnoosin saaminen kestää välillä niin kauan, mäkin sain kunnon diagnoosit vasta pari kuukautta sitte eli kun olin jo siirtymässä aikuispolille. Ennen oli vaan maininta että vakava mielenterveyshäiriö :D Nyt lukee jo että keskivaikea masennus ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Tosin masennus tuntuu vaihtelevan keskivaikean ja vaikean välillä, nyt on taas mennyt enemmän vaikean puolelle, aika monimutkasta. Lisäksi on mietitty et onko mulla ahdistuneisuushäiriö, saattaapa siitäkin tulla kohta maininta. Voisi muuten sanoa et kiva kun löytyy kohtalotovereita mut tässä asiassa se ei ehkä kuitenkaa oo niin positiivinen asia :D

Jos saa uuden diagnoosin silloin kun on jo syönyt mielialalääkkeitä, silloin voi olla varma että se on väärä. Diagnoosi tulee silloin lääkkeiden aiheuttamista oireista ja sivuvaikutuksista. Valitettavasti lääkärit eivät osaa sitä tunnistaa vaan luulevat virheellisesti, että sairaus on vai pahentunut.