Onkohan jokin vialla, kun aikasemmin ahdistuin ja jännitin hirveästi sosiaalisia tilanteita, juhlia ym. Tunsin suoranaista kauhua fyysisesti ja psyykkisesti. Nyt kuluvien kuukausien aikana olen mystisesti parantunut tästä kauhun tunteesta. Ongelmana vain on että en tunne mitään. En tervettä pelkoakaan, en muista mitä minulle on puhuttu. Vaivun ajatuksiin jatkuvasti vaikka en oikeasti edes ajattele mitään. Välillä vaan kaikki menee ohi ympärillä kuin leffassa ja sitten yhtäkkiä herään todellisuuteen enkä tiedä mitä hetki sitten tapahtui. Olen kuin robotti. Enkä syö lääkkeitä.
Miksi en tunne mitään? Olenko parantunut peloista vai onko pelot menneet yli sietokyvyn?
Yhtäkkiä en tunne mitään?
muilla samaa?
19
263
Vastaukset
- sama_juttu
mulle käy joskus noin. se on jonkinlainen puolustuskeino ahdistavassa tilanteessa ja suljet ympäristön pois. kannattaa harjoitella vuorovaikutustaitoja niin ennen pitkää helpottaa
- tuttua..
Tutulta kuulostaa täälläkin. Ehkä tuntemuksesi ovat jääneet jollain tavalla käsityskykyksi ulkopuolelle, ilman yhdistämistä itseesi ka verbaaliseen ilmaisuun. Nyt kehosi on uupunut, etkä jaksa tuntea enää mitään. Suosittelisin sinulle hyvää terapiaa, jossa pääsisit kosketuksiin tunteisiisi, kehoosi ja aistimuksiisi. Sen avulla sinun on mahdollista parantua.
- Avuton aloittaja
Mä olen käynyt terapiassa ja parikin vuotta. Siitä en tiedä onko se sopivaa terapiaa itselleni ja näihin ongelmiin. Kuitenkin siis sen jälkeen tämä zombie olo on lisääntynyt. Ajattelin alussa että hyvä, nyt en enää tunne kauhua mutta ei sellainen aivokuollut olokaan ole kiva. Tuntuu että en välittäisi vaikka joku uhkaisi aseella tuolla kadulla. Joskus jopa salaa toivon että mulle sattuisi jotain sellaista ja kuolisin pois tajuamatta. Ajattelen itsetuhoisia ajatuksia mutta en kykenisi tekemään sellaista. Usein toivon että joku vaan ampuisi mut kadulla. Kuulostaa varmaan huolestuttavalta mutta en hae sääliä tai huomiota vaan näin tunnen sisimmissäni vaikka vieraille esitän että pärjään ja aina hyvä tsemppi päällä. Se on pelkkää kulissia. Kyllä jotkut näkee mun silmistä että olen ihan kuolemanväsynyt. Oikeasti olen aivan ahdistuksen murtama mutta pidän jokseenkin normaalia maskia yllä. Koko ikäni olen kärsinyt sosiaalisesta pelosta ja se ei lievene vaan muuttaa muotoaan!! Nyt on joku lamaantumisvaihe ja varmaan vaikea masennus.
Oonkohan avun tavoittamattomissa?
- historiikki
Ennen kuin asiaan voi ottaa kunnolla kantaa on kysyttävä oikea kysymys: Oletko joskus aikaisemmin käyttänyt "psyykenlääkkeitä"?
- Avuton aloittaja
Olen! Neuroleptejä ainakin 4 vuotta. Enkä ole koskaan ollut psykoottinen. Myös masennuslääkkeitä varmaan kuutta erilaista mutta nyt olen ollut "kuivilla" pitkään.
Seuraavaksi arvaan että sanot että negatiiviset vaikutukset voivat kestää vuosia, ikuisestikin? Hermosto sekoitettu myrkyillä.. - historiikki
Avuton aloittaja kirjoitti:
Olen! Neuroleptejä ainakin 4 vuotta. Enkä ole koskaan ollut psykoottinen. Myös masennuslääkkeitä varmaan kuutta erilaista mutta nyt olen ollut "kuivilla" pitkään.
Seuraavaksi arvaan että sanot että negatiiviset vaikutukset voivat kestää vuosia, ikuisestikin? Hermosto sekoitettu myrkyillä.."Neuroleptejä ainakin 4 vuotta."
Jep. Siinä on sinulle syy. Valitettavasti tämä ei ole mikään vitsi vaan fakta homma. Toivosi on, että pysymällä irti aineista voit saada jotain takaisin, mutta rehellisyyden nimissä 2 vuotta ilman mitään on jo pitkä aika ja merkki pysyvistä vaurioista aivoissa. Viimeistään 4-5 vuoden kohdalla, jos ongelma ei ole korjaantunut voidaan pysyvää vaurioitumista pitää jo selvänä.
Tee ilmoitus asiasta 'hoitaneelle' 'lääkärillesi' sekä lääkeviranomaisille. - historiikki
historiikki kirjoitti:
"Neuroleptejä ainakin 4 vuotta."
Jep. Siinä on sinulle syy. Valitettavasti tämä ei ole mikään vitsi vaan fakta homma. Toivosi on, että pysymällä irti aineista voit saada jotain takaisin, mutta rehellisyyden nimissä 2 vuotta ilman mitään on jo pitkä aika ja merkki pysyvistä vaurioista aivoissa. Viimeistään 4-5 vuoden kohdalla, jos ongelma ei ole korjaantunut voidaan pysyvää vaurioitumista pitää jo selvänä.
Tee ilmoitus asiasta 'hoitaneelle' 'lääkärillesi' sekä lääkeviranomaisille.Meni ekaksi ohi, että kirjoitit vetäneesi myös näitä niin sanottuja 'masennuslääkkeitä.' Tekevät saman seuraamuksen kuin neuroleptit, mutta hieman eri mekanismin kautta. (Eli ennusteen kannalta mikään ei muutu.)
- Aloittaja taas
historiikki kirjoitti:
"Neuroleptejä ainakin 4 vuotta."
Jep. Siinä on sinulle syy. Valitettavasti tämä ei ole mikään vitsi vaan fakta homma. Toivosi on, että pysymällä irti aineista voit saada jotain takaisin, mutta rehellisyyden nimissä 2 vuotta ilman mitään on jo pitkä aika ja merkki pysyvistä vaurioista aivoissa. Viimeistään 4-5 vuoden kohdalla, jos ongelma ei ole korjaantunut voidaan pysyvää vaurioitumista pitää jo selvänä.
Tee ilmoitus asiasta 'hoitaneelle' 'lääkärillesi' sekä lääkeviranomaisille.Ensimmäinen masennuslääke minulle määrättiin 14-vuotiaana masennukseen. Se taisi olla silloin seroxat. Sen jälkeen muutamia muita, ainakin venlafaksiini,cipralex,sepram ja muita joiden nimen olen unohtanut. Aika riskialtista lääkitä nuoren masennusta lääkkeillä kun aivot kehittyvät silloin. Moni sen aikainen ongelma olisi mennyt nuoruuden piikkiin sekä levottomiin kotioloihin. Silti en jaksa uskoa että aivot olisivat lopullisesti pilalla? Eivätkö aivot kuitenkin ole melko muokkautuva systeemi? En halua uskoa että vaurio olisi peruuttamaton. Olin siis kova jännittämään jo ennen lääkkeitä. Ja kyllä mun omat kokemukset sekä tulkinnat vaikuttavat myös siihen miten asiat ympärilläni hahmotan. Ei pelkkä vinksahtanut aivokemia vaan menneisyys kokemuksineen.
Tämäkään tieto ei ole uusi eikä hetkauta sinäänsä mua. Mutta kuuluvatko myös itsemurhatoiveet psyykenlääkkeiden lopettamiseen? Vai puhkeaakohan masis uudelleen? En kumminkaan ole älyllisesti menettänyt yhtään kapasiteettia, sen huomaan. - Kaiken kokenut 102
Aloittaja taas kirjoitti:
Ensimmäinen masennuslääke minulle määrättiin 14-vuotiaana masennukseen. Se taisi olla silloin seroxat. Sen jälkeen muutamia muita, ainakin venlafaksiini,cipralex,sepram ja muita joiden nimen olen unohtanut. Aika riskialtista lääkitä nuoren masennusta lääkkeillä kun aivot kehittyvät silloin. Moni sen aikainen ongelma olisi mennyt nuoruuden piikkiin sekä levottomiin kotioloihin. Silti en jaksa uskoa että aivot olisivat lopullisesti pilalla? Eivätkö aivot kuitenkin ole melko muokkautuva systeemi? En halua uskoa että vaurio olisi peruuttamaton. Olin siis kova jännittämään jo ennen lääkkeitä. Ja kyllä mun omat kokemukset sekä tulkinnat vaikuttavat myös siihen miten asiat ympärilläni hahmotan. Ei pelkkä vinksahtanut aivokemia vaan menneisyys kokemuksineen.
Tämäkään tieto ei ole uusi eikä hetkauta sinäänsä mua. Mutta kuuluvatko myös itsemurhatoiveet psyykenlääkkeiden lopettamiseen? Vai puhkeaakohan masis uudelleen? En kumminkaan ole älyllisesti menettänyt yhtään kapasiteettia, sen huomaan.Et ole lopullisesti menettänyt mitään. Keskustelu jonkun luotettavat ihmisen kanssa nopeuttaisi lopullista selviämistäsi. Olet vielä kaikesta elämässäsi tapahtuneesta hämilläni. Aivoissa ja koko ihmisen neurologiassa on kapasiteettia ja muovautumiskykyä. Ota rauhallisesti,älä panikoi silloin on parhaat mahdollisuudet selvitä.
- 10+3
Kuinka pitkään olet ollut ilman?
- aloittaja taas
Pari vuotta.
- Avuton aloittaja
Vielä lisään että se tunne tai tunteettomuus ei ole samanlainen olo kun epätodellinen olo, josta täällä on paljon kyselty ja puhuttu. Tai on se sinnepäin mutta ei ihan. Mä en osaa määrittellä sitä kovin hyvin. Se on vähän kuin huumautunut ja "tyhjä" olo. Siinä mielessä myös epätodellinen että välillä ihmisten puheet kuulostavat korviini täysin käsittämättömältä vaikka puhuisivat selvää suomea. Joudun jatkuvasti kyselemään että "Mitä??"
Joskus myös sanon ääneen asioita joita ei pitäisi ollenkaan sanoa tai joita muut eivät ymmärrä. Asiaankuulumattomia asioita. Sitten mua katotaan vaan monttu auki. Tämä teksti on suht selkeää koska saan tehdä sitä omaan tahtiini mutta tosielämässä tuntuu että kaikki menee vain hurjaa vauhtia yli ymmärryksen. Ajatus harhailee, keskittyminen katoaa, jähmettyy niille sijoilleen. Kyllä jännittäminen voi olla lamauttavaa...- historiikki
Tiedätkö, että kaikki jo tässä lyhyesti kuvaamasi oireet ovat tyypillisiä seuraamuksia käyttämillesi aineille. Ajatuksen harhailu ja katkonaisuus, pään tyhjyyden tunne, muist- ja keskittymisvaikeudet, hankaluudet ymmärtää kuulemaansa/lukemaansa, seisova katse, vaikeus ilmaista itseään kunnolla, apaattisuus, tunteettomuus, pään sekavuus. Jotkut kuvaavat aivovauriota sanoilla "kuin olisi lasiseinän takana tai juustokuvun alla." Em. kokemus tuo mukanaan automaattisesti epätodellisuuden tunteen. Puhutaan derealisaatiosta (ja depersonalisaatiosta).
- TiFi
historiikki kirjoitti:
Tiedätkö, että kaikki jo tässä lyhyesti kuvaamasi oireet ovat tyypillisiä seuraamuksia käyttämillesi aineille. Ajatuksen harhailu ja katkonaisuus, pään tyhjyyden tunne, muist- ja keskittymisvaikeudet, hankaluudet ymmärtää kuulemaansa/lukemaansa, seisova katse, vaikeus ilmaista itseään kunnolla, apaattisuus, tunteettomuus, pään sekavuus. Jotkut kuvaavat aivovauriota sanoilla "kuin olisi lasiseinän takana tai juustokuvun alla." Em. kokemus tuo mukanaan automaattisesti epätodellisuuden tunteen. Puhutaan derealisaatiosta (ja depersonalisaatiosta).
En tiedä, liittyykö tämä nyt varsinaisesti aloitukseen, mutta tässä on vähän toisenlainen näkökulma depersonalisaatioon:
http://siivola.org/markku/omia/depersonalisaatio.html - historiikki
TiFi kirjoitti:
En tiedä, liittyykö tämä nyt varsinaisesti aloitukseen, mutta tässä on vähän toisenlainen näkökulma depersonalisaatioon:
http://siivola.org/markku/omia/depersonalisaatio.htmlMielenkiintoinen kirjoitus. On erotettava kaksi eri derealisaation/depersonalisaation syytä. Kuten linkin tekstissäkin mainittiin oire voi olla aivovaurioperäisestä (keskushermosto) syystä tai psyykkisesta reaktiosta. Jälkimmäistä taas kokevat jutun mukaan hyvin useat ihmiset jossain määrin jossain elämänsä vaiheessa tai tilanteessa, mikä on mielestäni ihan hyvin uskottavissa.
Diagnostiikka derealisaation syystä onkin vaikeaa varsinkin, jos kokija itse ei ole perehtynyt aiheeseen tai ei muutoin kykene luotettavasti asiaa arvioimaan ja, jos lääkäri jättää alkamisajankohdan liian vähäiselle huomiolle. Derealisaatio on yleinen seuraamus mm. SSRI-aineiden käytön aikana että sen jälkeen entisilläkin käyttäjillä. Kun oire on kestänyt riittävän pitkään psykoaktiivisen aineen käytön lopettamisen jälkeen voidaan luotettavammin epäillä sen johtuvan aivovaurioperäisestä syystä. Sama ilmiö voidaan havaita laittomienkin huumeiden entisten käyttäjien kohdalla, kuten esimerkiksi amfetamiinin tai runsaan kannabiksen käytön seurauksena.
Huomautettakoon vielä, että aivovaurioiden synty erilaisten psykoaktiivisten aineiden käytön seurauksena on hyvin yksilöllistä.
- Hans*
Noita tuntemuksia tulee myös ilman lääkkeidenkäyttöä..
- 6+5
Minulla on myös samanlainen tunne lähes koko ajan. Tuntuu, kuin pää olisi jumissa tai tyhjä ja on vaikea keskittyä lähes mihinkään. Enää ei osaa nauttia oikein mistään vaikka haluaisikin. Ei sillä, että tuntisin itseni masentuneeksi tai mitään sellaista. Jotenkin ei osaa nauraa tai itkeä esim. hautajaisissa ja luonnostakaan ei osaa nauttia enää niinkuin ennen, vaikka kovasti yritän. On kuin olisi menettänyt tunteensa/ sielunsa tai jotain.
- I.Haapamäki.
ei voi muuta sanoa että kun että v_tuttaa tämä psyykenlääke ilmiö suomessa.
ihan selviä sivuvaikutuksia tulee kun mömmöjä syötetään ja jopa pakkosyötetään.
Tässähän tämä asia taas tuli ilmi kun luin ketjun... sama juttu oli itselläni mutta lopetin onneksi lääkkeet ajoissa.
Meillä on siellä lääkärien palleilla rikollisia viemässä ihmisoikeuksia ja syöttävät myrkkyjä. - moivaantekaikki
Minulla on lähes sama ongelma monienkin asioiden kanssa... Voi olla että ne ovat menneet yli sietokyvyn tai jtn mut mä en oo ihan varma muuteski täs on tapahtunu mun itteni kanssa jotain omitusta... En ole enää sama ihminen kuin ennen syystä tai toisesta, en enää tunne itseäni... Olen tullut vastuuntunnottomaksi ja ehkä jopa vähän ilkeäksi en ollut koskaan ennen sellainen.. Ehkä sellaiseksi tulee kun jotuu kärsimään elämänsä aikana liikaa pahaa ja epäreiluutta, tulee liian mukavuudenhaluiseksi, että unohtaa muut kokonaan kokoajan etusialla olen minä minä minä miksi minua rangaistaan teoistani vaikka ne olisivatkin vielä vähemmän pahempia kuin tuon tuolle ei tapahdu mitään vaikka tekee kokoajan jotain pahaa muille ja sitten tällainen joka ei ole tehnyt koskaan kenellekkään mitään pahaa, hyväsydäminen, kiltti, mukava, avulias ym. ym. pistetään kärsimään oikein kunnolla kun hän haluaisi vain olla kiltti ja mukava, onnellinen nauttia elämästään niin ei. Ja... Entiseen palaten.. Olen kuin joku muu.. Elän jonkun toisen elämää.. Ja se ei ole tarkoitettu minulle.. Ja minun on tehtävä jotain mikä voisi ehkä muuttaa elämäni (positiivistesti). Mutta asiat eivät tapahdu hetkessä. Niitä saa välillä odottaa kauankin... Mutta asioilla on yleensä tapana järjestyä.. Ja sitä minäkin toivon että sinä, "muilla samaa?" odotat kyllä ne asiat siitä sitten järjestyy ja älä tee itsaria odota se kaksi viikkoa mene sinne puhu siellä:) se varmasti auttaa. Ei välttämättä heti mutta ajan myötä.. Meillä kaikilla on tietty tarkoitus elämässämme ja me tulemme menemään sen mukaan. Sinä et voi ikinä tietää mitä huominen tuo tullessan. Joten älä turhaan murehdi sitä etukäteen. Ole rohkea ja varma ja mene kohti uusia haasteita. Onnea ja iloa sinullekkin elämääsi. Tiedän että kaikki vielä järjestyy sekä sinun että kaikkien muidenkin kohdalla:) Ei sitä tiedä vaikka sinustakin vielä jokin maailman kuulu popstara tulee;) Mutta huh huh tulipas nyt paljon tekstiä:D ja taisin poiketa ehkä vähän aiheestakin:D mutta tällaisia on kiva kirjotella ja näitä voisi kirjoitella vaikka ikuisuuden mutta nyt pitää lopettaa, moi moi:D
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
KUPSinpelaaja vangittu törkeästä rikoksesta
Tänään tuli uutinen että Kupsin sopimuspelaajs vangittu törkeästä rikoksesta epäiltynä. Kuka pelaaja kysressä ja mikä ri161429- 281285
Minun oma kaivattuni
Ei ole mikään ilkeä kiusaajatyyppi, vaan sivistynyt ja fiksu sekä ystävällinen ihminen, ja arvostan häntä suuresti. Raka631192Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha111072Tervehdys!
Sä voit poistaa nää kaikki, mut mä kysyn silti A:lta sen kokemuksia sun käytöksestä eron jälkeen. Btw, miks haluut sabot651026Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.271015Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?91003Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan30989Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se6981Kaupungin valtuuston yleisötilaisuus
YouTubessa katsojia 76 Buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha buahahaha1980