Elämä menee kaikkine katastrofeineen ja vaikeuksineen

* kaiken muun edelle. Uskovatkaan ei, vaikka evankelistojakin ja saarnaajia ja muita puheloisa ovat, ei jakseta puhua evankeliumista, vaan ihmisten suuri hätä monilla sektoreilla, kuin myös uskovasitenkin perheissä on sekasortoista, lapsia otetaan huostaan seurakuntalaisiltakin, niin kuka sitten enää voi tarjota ILOSANOMAA Jeesuksesta ?

* Viiasus saa sijaa, uskon ja Jumalaan sanaan luottamisen kustannuksella. On uudestaan taas annettu järjelle valta, ja on alettu mitiimään, lapsenomaisen uskon sijasta, onkohan se Jumala sittenkään luonut maailmakaikkeutta, ihmisetä puhumattakaan, viiasimmat yrittää sovittaa näitä kahta yhteen, luomiskertomusta ja evoluutiota, sopusoinnussa keskenään,. Sielunvihollinen on todella ovela, ajatukset pois RISTILLÄ kuolleesta maailman syntien VAPAHTAJASTA, toisarvoisiin jaarituksiin, joille annetaan tilaa herätyksen medioissa, on tyystin unohdettu, tai peräti romutettu , Jeesusken tulon läheisyys, miten äärettömän oikeaasa Jeesus olikaan, " Löytäneekö hän uskoa maanpäältä, kun hän tulee?"

* Saata-na on tullut valehtelemaan ja tappamaan ja tuhoaman, ja niin hän tekee valtaisella kkiireellä herätyksen seurakunnissa, joskin on tietenkin tervettäkin, muutoinhan koko herätys nuivettuisi olemattomiin, mutta liian paljon kiinnitetään muuhun, kuin siihen, mitä seurakunnan tehtävä on, mitä Jeesus käski tehdä, on tilalle kehitetty kaikkea muuta, arvotontakin, evanekliumin sanoman kustannuksella. Saata-na on varastanut parhaimman , mitä seurakunta omistaa ja mihin sille on taivaasta annettu valakirja, sanoman vieminen, todistaminen yhdestä ainoasta tarkeastä, Jeesuskesta Kristuksesta, ja uskoon tulleiden opettamisesta, pitämään kaikki se, mitä Jeesus opetti ja mitä Hän käski pitää tärkeimpänä seurakunnan ominaisuutena.

* Seurakunnan ei tulisi olla maailman parantaja, vaan Jeesuksen todistaja, ja sitä kautta auttaa ihmisiä, että löytäisivät sisäisen onnen HÄNESSÄ, Jeesuksessa Kristuksessa, sen voiman kautta ainoastaan voi parannusta olla, yksilö ihmisen tarpeeseen, rauha, joka käy yliymmarryksen, sen avulla voittaa maailman murheet, eli ajallisen pahanolon joka on tullut seurakuntiinkin jäädäkseen, ei ole sitä iloa, enkä tarkoita ulkoista kehon liikuntaa, vaan sisäistä, sitä rauhaa, jonka vain yksin Jeesus voi antaa, ei sitä iloa, jota maailma antaa, vaan iloa ja rauhaa Jeesuksen sisäisessä tuntemisessa. Seurakunta ei voi olla itse tarkoitus, vaan sen kautta tulla tuntemaan Jumala, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus, seurakunta on " paidan" vaihto välitila, päämäärä on sielunpellastus, joka on seurakunnan tehtävä ensisijaisesti. kaikki edelleytykset seurakunnan hyvinvoinnille kulminoituu, mitä se tekee Jeesuskelle ? Niin kuin yksilö uskovankin elämässä, Ilman Jeesusta ei voi olla seurakuntaakaan, joka on Hänen maailmalle näkyvä ruumis, jos se sairastaa ja voi huonosti, miten se voikaan auttaa maailassa huonosti voivia. Ensirakkauden tarve on ilmeinen herätyksessä, sen tilalle on tullut veljes riitaa kahtia jakautumista, minä, eikun sinä eipäs juupas , kun pitäisi rakastaa Jeesusta ylikaien, joka parantaa sairaatkin jäsenet Kristuksen ruumiin parhaaksi !