Missä kirkon kanta?

Pitäisikö kirkon edustajien voivotella täällä asiaa jotenkin ?

On täysin ymmärrettävää ettei kirkko lähde nyt tässä asiassa retostelemaan asiaa julkisuudessa, ja riittänee kun minäkin vain viittaan tämän päivän Iltasanomien julkaisemaan Eero Huovisen kirjoittamaan kolumniin, "Pahat ja pyhät", jossa hän nimenomaan arvio vahingoniloisia vihakirjoituksia seuraavaan ja hillittyyn tapaansa:

"Kristittyjenkin puheet toisista uskovista tai ei uskovista saattavat olla ikäviä. Some keskusteluissa ihmisten ryhmittely ja nimittely on saanut uuden, MUTTA USEIN MYÖS MÄDÄN KASVUALUSTAN. RAADOLLISTA TÄMÄ IHMISENÄ OLEMINEN ON."

Kirkossa ei varmaan kukaan sitten ole tulosvastuussa.

Päivi avaa suunsa ja pajatso helisee

Niin, en oikein tiedä mitä kohonneisiin erolukuihin pitäisi sanoa. Kirkon edustajana toivoisin ihmisten kokevan kirkon omakseen, mutta jokaisella on vapaus toimia uskonsa ja omantuntonsa mukaisesti. En minä ainakaan halua että kirkolla olisi jäseniä siksi, että se jotenkin ylläpitäisi jotain kirkon valta-asemaa yhteiskunnassa. Toisaalta niin kauan kuin miljoonat suomalaiset kuuluvat kirkkoon, on kirkolla ihan perusteet olla myös yhteiskunnallisesti kantaa ottava instanssi. Toivoisin, että muutkin löytäisivät ja kokisivat uskon, joka on elämässä kantava voima. Tai siis eihän se usko kannata, vaan Jumala, johon uskotaan.

Sinikka-pappi

Oon muuten niin samaa mieltä noista uruista. Oikeasti.

Eikä tietenkään oman tunteeni, siis toiveeni muiden uskomisesta, heitä mitenkään uskomaan saakaan. On minulla silti lupa toivoa muille jotain, minkä itse hyväksi koen.

Vaikka tulevaisuus ja nykyhetki onkin tuulinen, eivät kristityt lopu tästä maailmasta. Kirkko voi muuttua, mutta ei se lakkaa olemasta. Papin palkka voi niuketa tai loppua, mutta papin työ ei. Arvostan kyllä työstä saatua korvausta, mutta viimeiseen lauseeseesi minusta nousee vastaus: ihan sama. Jos en saisi enää korvausta papin työstä, en varmastikaan voisi käyttää papin tehtäviin aikaa samalla tavalla, mutta en kyllä kokonaan lopettaisikaan.

Sinikka-pappi

Toora ja profeetat kertovat ensilehdiltään asti Jeshuasta, Ha Mashiasta, ja antavat lupapuksia hänen tulemuksestaan polveutuen ja syntyen: Aabrahamin polveutuen Iisakin ja Jaakobin jälkeläisten keskuuteen, nimenomaan Juudan kuningassuvusta ja jopa sieltä Beetlehamistä: Miika 5:1.

Mitä aramean kieliseen Jumalaa tarkoittavaan sanaan tulee seeminkielinen yleisnimi "Ilah 'ellah" ei ole Danielin kirjassa omassa Raamatussa käytetyssä kontekstissaan suinkaan mikään arabien mekkalaisten omaksuman monijumalaisen hiemojumalan "Allahin" - kaltainen missään suhteessa.

Kirkko kieltää Jumalan voiman, mutta myös Jumalan sanan. Arkkipiispa ei usko Raamattuun. Piispat eivät usko Raamattuun. Kuinka ihmiset voisivat uskoa organisaatioon, joka ei usko enää omaan asiaansa?
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=38829

>>>Kukaan kirkon edustaja ei ole ottanut kantaa eropiikkiin.

Kristillisyyden peruskäsitys on se, että "tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani, ja tuonelan portit eivät sitä voita." Näin sanottiin 2000 vuotta sitten ja niin se vain on kristillisyys pysynyt pystyssä.

On samantekevää, kuinka paljon kirkosta erotaan. On samantekevää, onko luterilainen kirkko hengissä ollenkaan. Kristillisyys ei ole sama kuin kirkko ja sen olemassaolo on suuremmista voimista kiinni, kuin poliittisista värinöistä eri aikoina.

Luterilaista kirkkoa ei oikeastaan tarvitsei enää kukaan ja sen voisi lakkauttaa. Kristinuskon hoitaa aidot uskovat ja sosiaalitoimen voisi hoitaa yhteiskunta.

Hei ystävät!

Kirkosta eroaminen on kaikista huonoin vaihtoehto muuttaa asioita kirkossa ja yhteiskunnassa.
Meitä edeltäneet sukupolvet ovat rakentaneet tämän rakkaan maamme ja kirkkomme!
Miksi me tämän ajanihmiset olemme saaneet päähämme, että kaikki hyvät saavutetut etumme pitäisi nyt muka muuttaa ja purkaa. Mistä tämän ajan sukupolvet ovat omineet itselleen sellaisen viisauden, että sen avulla pitäis päivittää uudeksi yhteiskuntaamme koossa pitävät arvot ja kirkon vuosituhantiset arvot. Sanon, että ei mistään sitä uutta viisautta ole tullut, vaan ihmisten itsekkyys on tullut, niin suureksi, että on tultu niin minä keskeiseksi, ettei mikään auktoriteetti saa ohjata heitä. Ei ihmisten, eikä elämää suojelevat lait eikä arvot saa rajoittaa heitä eikä edes Jumalan Sana ja laki hillitse kaikkia.
Onneksi on vielä toivoa!!! Tässä maassa on vielä suurin osa niitä ihmisiä, jotka ottavat huomioon toiset ihmiset ja käytöksellään kunnioittavat toisia ihmisiä ja pyrkivät olemaan avuksi heikoimmille ihmisille, joita keskuudessamme on paljon.
Kirjoitan ensimmäisen kerran, joten asiaa on paljon.
Haluan rakentaa tätä maata ja rakastan tätä kansaa ja teen kaikkeni auttaakseni hiljaisessa hädässä olevia. Tuen kirkon toimintaa, rakastan kuulla Jumalan Sanaa ja
luen sitä mielelläni, koska saan saan sieltä erittäin paljon tietoa elämää ja ikuisuutta varten. Minulle ei ole Jumalan Sana eikä maalliset lait rasitteita, vaan noudatan niitä parhaan kykyni mukaan.
Olen seurannut julkista keskustelua, niin maallista kuin kirkollistakin tiiviisti ja olen tullut siihen tulokseen, että monilla ihmisillä on liian vähän oikeata tietoa lain säädännöstä, kirkon toiminnasta ja Jumalan Sanasta ja tahdosta.
Siispä haastankin meidät suomalaiset uudestaan kuluttamaan esivanhempiemme rakennuttamia (usein talkoilla) kirkon penkkejä niin usein kuin siihen on mahdollista ja liittymään takaisin kirkkoon ja osallistumaan vapaaehtoisina kirkon diakonia työhön.
Meillä on jotain niin arvokasta tässä maassa, jota kaikki edes arvakaan nimittäin kristinusko, joka on länsimaisen sivistyksen alku ja koossa pitävä voima ja joka on todellinen rauhan uskonto ja jonka pää on nimeltäänkin JEESUS KRISTUS eli meidän Vapahtajamme!
Siispä toivottavasti tapaamme nyt adventin alusta lähtien joulunajan kirkollisissa
tilaisuuksissa ja toivotan myös ne ihmiset, jotka ovat eronneet kirkosta tulemaan takaisin kotiin. NYT ON KOTIIN PALAAMISEN AIKA MYÖS KIRKOSSA.
Hymyillään kun tavataan ja tervehditään toisiamme. Kaikki kirkon ystävät olkaamme valmiina vastaanottamaan kaikkia, mutta varsinkin ensikertalaisia, sillä kaikki tarvitsevat tuntea kuuluvannsa meidän RAKASTAVAAN Taivaallisen Isämme suureen joukkoon.
Tehkäämme tulevasta joulusta suuri ja kaunis Perinteinen Lämmin Joulu, jossa
lähimmäinen on keskiössä.
Runsasta siunausta kaikille!