Elämälläni ei ole merkitystä loppujen lopuksi

"Joten, miksi eläisin, koska tulen olemaan samassa olemattomuuden tilassa..."


Elämä jatkuu kuoleman jälkeen, mutta vaan toisenlaisessa paikassa.

http://www.youtube.com/watch?v=VsyWGPoMiMI

Noin varmaan kokee, hän joka ei ole kohdannut todellista elämän lähdettä Jeesusta Kristusta. Eihän elämän päätepiste ole kuolema vaan portti Elämään.

Aloittajalla on tässä materialistiset oletukset, jonka mukaan hän on vain tuo keho, ja sen vuoksi hän ajattelee, että häntä ei ollut missään mielessä olemassa ennen kehonsa syntymistä vauvana ja hän lakkaa olemasta kehonsa kuollessa. Sen kaltaiset materialistiset oletukset tosiaan voivat luoda tarkoituksettomuuden tunnetta elämään. Asiasta on paljon tutkimuksia, jotka osoittavat henkisen elämännäkemyksen antavan tarkoituksellisuuden tunnetta elämään, mikä parantaa elämän laatua. Vastaavasti henkisen elämännäkemyksen puute on siihen usein liittyvän tarkoituksettomuuden tunteen takia yhteydessä masennukseen ja ahdistukseen.

Tässä esimerkiksi on yksi tutkimus, joka lähestyy suoraan aloittajan teemoja, nimittäin elämän tarkoituksellisuutta ja henkisen kasvun merkitystä.

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/21968697

Research largely shows that religion and spirituality have a positive correlation to psychological well-being. However, there has been a great deal of confusion and debate over their operational definitions. This study attempted to delineate the two constructs and categorise participants into different groups based on measured levels of religious involvement and spirituality. The groups were then scored against specific measures of well-being. A total of 205 participants from a wide range of religious affiliations and faith groups were recruited from various religious institutions and spiritual meetings. They were assigned to one of four groups with the following characteristics: (1) a high level of religious involvement and spirituality, (2) a low level of religious involvement with a high level of spirituality, (3) a high level of religious involvement with a low level of spirituality, and (4) a low level of religious involvement and spirituality. Multiple comparisons were made between the groups on three measures of psychological well-being: levels of self-actualisation, meaning in life, and personal growth initiative. As predicted, it was discovered that, aside from a few exceptions, groups (1) and (2) obtained higher scores on all three measures. As such, these results confirm the importance of spirituality on psychological well-being, regardless of whether it is experienced through religious participation.

Henkilöt oli siis jaettu seuraaviin ryhmiin:

(1) Runsas henkisyys ja runsas uskonnollisuus.
(2) Runsas henkisyys ja vähäinen uskonnollisuus.
(3) Vähäinen henkisyys ja runsas uskonnollisuus.
(4) Vähäinen henkisyys ja vähäinen uskonnollisuus.

Näistä kaksi ensimmäistä ryhmää pärjäsivät parhaiten kaikissa kartoitetussa kolmessa mittarissa, eli itsensä toteuttamisen, elämän tarkoituksellisuuden ja kasvun alueilla. Eli tämän mukaan henkisyys on eniten hyvinvointia edistävä tekijä; enemmän kuin pelkkä ulkoinen tai yhteisöön liittyvä uskonnollisuus ilman henkistä näkemystä (esim. sellainen "tyhjä" uskonnollisuus, jossa korostetaan tiettyjä dogmeja ja tapoja ilman omakohtaisuutta, ja jossa henkisyys jää sivuosaan ja suorastaan kartetaan kaikkea henkistä kasvua).


Sitten mitä tulee tuohon aloittajan pohdintaan siitä, miksi hän välittäisi perheestään, jos kerran nekin asiat jäävät historian hämäriin. Aivan siitä riippumatta, jatkuuko olemassaolomme ruumiin kuoleman jälkeenkin, on heillä kuitenkin jäljellä joka tapauksessa vielä tämän elämän loppuosa, joka tuntuu pitkältä rupeamalta. Siten jätämme itsemurhan yhteydessä muistona joka tapauksessa jäljen heidän jokaiseen nyt-hetkeensä tämän elämän aikana, sekä myös mahdollisten muiden heidän elämänsä laatua heikentävien kausaalisten seurausten muodossa, joten kyllä sillä on iso merkitys heidän ollessaan kokevia olentoja koko olemassaolonsa ajan.

Se paha olo mitä perheenjäseneni tuntevat kuolemani jälkeen ei ole mitään verrattuna siihen kidutukseen, että hammasta purren pakottaisin itseni elämään vielä mahdollisesti kymmeniä vuosia kunnes he olisivat kuolleet ja sitten vasta tappaisin itseni, kun voin tappaa itseni saman tien.

Ainiin, ja jos joku perheenjäsenistäni saa traumat siitä että tapoin itseni niin ainahan hän voi tehdä itsemurhan itse jos tuntuu niin pahalta. Ei se nyt sen pahemmalta voi tuntua.

jokainen päättää omista asioistaan, ellei ole lapsi.

Täytyy sanoa. SINÄ OLET TÄYSIN TURHA. Anna mennä vaan, saunan takana on tilaa kaltaisillesi.

Olet ymmärtänyt elämisen ytimen täydellisesti. Hyvä.

Maailma ei tee yhtään mitään noin täydellisen itsekkäällä ihmisellä.

"Fakta 2: Tieteellisesti katsottuna olen kuoleman jälkeen samassa tilassa ennen kuin synnyin eli olemattomuuden tilassa."

Ikävä kyllä, olet jossain mielessä nyky-yhteiskunnan uusavuton. Joku ei osaa tehdä ruokaa, joku luulee että tiede pystyy selittämään kaiken.

Pystytkö hetkeksi hellittämään omasta lyömättömästä viisaudestasi ja vastaamaan, että miksi uskot noin sokeasti tieteeseen, jonka tiedetään olevan pysyvää ainoastaan niiltä osin, että se muuttuu?

Aloittaja on harvinaisen oikeassa , tuota ei vain saa sanoa ääneen . Minulle on muotoutunut vuodenaikana tunne että minun velvollisuudet on täytetty , saatoin pitkäaikaisen elämänkumppanin hautaan . Joten tulevat valintani ovat henkilökohtaisia eikä niihin vaikuta ympäristö eikä muukaan yhteiskunnallinen järjestelmä . Olen melkein itseni herra , maksan toki asunnosta vastikkeen ,, toistaiseksi .

siis ihan uskomattomia vitun idiootteja tänne kirjottelee henkimaailmoista.. ei hyvänenaika mitä käpyaivoja vielä nykypäivänä. hävettää teidän puolesta.

Menetimme rakkaan tyttäremme vain 8kk sitten.Hän ilmeisesti vahingossa veti överit.Hän teki juuri muuttoa omaan kotiin ja oli suunnitelmia kesken jäänneiden opiskelujen jatkamisesta,elämä edessä.
Hänen kuolemallaan ei ollut mitään merkitystä kenellekkään,se jätti vain surua ja ikävää.Hän olisi täyttänyt joulupäivänä 24v.Niin turha oli hänen kuolema,jätti vain kysymyksiä ja tuskaa,jos päätät päiväsi,ajattele mitä jätät jälkeenjääville,mitä syyllisyyttä?Ei tämä elämä ole kenelläkään herkkua,mutta se on vain otettava ja kestettävä mitä se tuokin eteen.Luuletko että mulla on ollu hauskaa kun olen menettänyt paljon rakkaita ihmisiä ja elämä on päähän potkinut?Voi kun tyttäreni olisi vielä täällä niin kertoisi miten häntä rakastan ja miten tärkeä hän on tässä maailmankaikkeudessa!Voimia sulle kuitenkin jatkaa tätä elämää!

Minä tekisin itsarin vaikka nyt heti jos vain täällä ei olisi minulle niin tärkeitä ihmisiä kuin vanhempani, siskoni ja veljeni. Minä en halua aiheuttaa heille sitä tuskaa että he syyllistäisivät itseään asiasta :( En tosin usko että kuolemallani olisi juuri muille mitään merkitystä. Itse uskon että jos kuolisin (tai ainakin uskottelen että uskon) pääsisin taivaaseen mutta minusta siellä olisi tylsää jos A) ei tunne kipua B) kaikki olisivat ystäviä keskenään C) siellä ei olisi kuunneltavissa Juha Tapion levyjä. Pidän niistä ihan toden teolla :) Elämällä taivaassa ei olisi mitään väliä ... (?) Tai jos uskoisin karmaan ... entä sitten eläisin saman paskan vain uudestaan. Ei siis mitään järkeä! Lähinnä toivoisin että voisin vaan jäädä auton alle tuosta vaan niin etten voisi asialle mitään.

Kaikki haaveeni kuten se että voisin tavata erään kirjan henkilön (Patch Cipriano) mutta tiedän ettei häntä ole olemassa. Eli mitkään haaveeni eivät toteudu.

aloittajalle, minulla on leikattu pahanlaatuinen syöpä ja elän nyt sellaisessa ns löyhässä hirttoköydessä päivästä toiseen. Kesti vuoden ennenkuin tajusin että paistaa tuo aurinko sittenkin vielä. On oikeastaan hienoa elää vain päivä kerrallaan eikä tarvi suunnitella asioita eteenpäin. Todellakin me joka tapauksessa kuollaan kaikki aikanaan mutta päivääkään ei kannata jättää elämättä minkä elää saamme. Kontrollit ensi viikolla ja sitten tiedetään taas onko aikaa paljon vai vähän.

Ei ihminen kuole nykyaikana. Jäämme elämään kirjoituksina nettiin. Omat ajatukset 10 vuotta sitten ovat yhä olemassa netissä. Tämä on elämän tarkoitus.

Junalauta että oman navan ympärillä pyöriminen on kivaa joittenkin mielestä. Eikä saman levyn pyörittäjät ikinä huomaa eikä hokaa, että onnellisuus ja tyytyväisyys elämässä tulee ja kasvaa siitä, että muita auttamalla ja ajattelemalla unohtaa omat, maailmankaikkeuden kannalta vähäpätöiset ns. murheensa.

Jaa että miksi eläisit? Noh siihen en osaa puolestasi vastata, mutta itse elän kuten tahdon. Jos kuolen, olenpahan ainakin elänyt mukavasti.