Elämälläni ei ole merkitystä loppujen lopuksi

Tuo aloitus on anonyymina lainattu Kuolema ja suru-palstalta.

"Nappasin jälleen jonkun ateistin mietteitä" on vain oma lisäni.

Ei taida olla mitään lainattavaa vaan jonkin ateistin (jota ei ole ehkä edes olemassa) näkemykset on raiskattu oman tarkoitushakuisen aloituksen lähdeaineistoksi.

ateismi = kirjoitti:

Tuo aloitus on anonyymina lainattu Kuolema ja suru-palstalta.

"Nappasin jälleen jonkun ateistin mietteitä" on vain oma lisäni.

Siinä tapauksessa kommentoin, että eivät ateistitkaan ole turvassa surulta, ahdistukselta ja masennukselta. Kuten eivät teistitkään.

En tiedä mikä oli tämän avauksesi tarkoitus. Mutta jos tarkoituksesi oli kertoa tuo, että kyseinen ateisti kärsii tarkoituksettomuudesta tai ahdistuksesta, niin lienet oikeassa. Mikäli tarkoituksesi oli tehdä yleistys, että tuo koskisi kaikkia ateisteja tai ateistien enemmistöä, olet väärässä.

ateismi = kirjoitti:

Tuo aloitus on anonyymina lainattu Kuolema ja suru-palstalta.

"Nappasin jälleen jonkun ateistin mietteitä" on vain oma lisäni.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12846648

Hanna, mistä päättelet, että kirjoittaja on ateisti?

kaarne kirjoitti:

Siinä tapauksessa kommentoin, että eivät ateistitkaan ole turvassa surulta, ahdistukselta ja masennukselta. Kuten eivät teistitkään.

En tiedä mikä oli tämän avauksesi tarkoitus. Mutta jos tarkoituksesi oli kertoa tuo, että kyseinen ateisti kärsii tarkoituksettomuudesta tai ahdistuksesta, niin lienet oikeassa. Mikäli tarkoituksesi oli tehdä yleistys, että tuo koskisi kaikkia ateisteja tai ateistien enemmistöä, olet väärässä.

Lue lisää

Miksi uskovainen ei saa ottaa yhtä esimerkkiä ja (noita masentuneita ateja on palstoilla jatkuvasti). Teemme myös samoin. Jos yksi uskovaisiin piireihin kuuluva tekee syntiä tai lankeaa, niin teette siitä heti aloituksen.

ateismi = kirjoitti:

Miksi uskovainen ei saa ottaa yhtä esimerkkiä ja (noita masentuneita ateja on palstoilla jatkuvasti). Teemme myös samoin. Jos yksi uskovaisiin piireihin kuuluva tekee syntiä tai lankeaa, niin teette siitä heti aloituksen.

Lue lisää

ME emme tee aloituksia yksittäisistä uskovista. Jotkut ehkä tekevät, mutta emme me. MInä en ole koskaan yleistänyt yhden esimerkkitapauksen vuoksi.

Mutta yleisemmin: se, että joku tekee väärin, ei kyllä oikeuta muita toimimaan samalla tavalla. Ihan oikeasti.
Tämän palstan, koko somen, oman elämänsä ja lähipiirinsä elämän saa kyllä pahaan jamaan, jos perustaa toimintansa tuolle periaatteelle, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Se ei ole mikään todellinen peruste käyttäytyä tyhmästi tai paskasti.

Kukaan ei saa mielestäni käyttäytyä huonosti. Perusteeton yleistäminen on kaikilta väärin. Eikä oma toiminta muutu oikeammaksi, jos muut ovat edellä toimineet huonosti.

Jos itse tiesit, että teit perusteettoman yleistyksen, niin voit miettiä, paransiko se yhtään mitään sinun tai palstan elämässä, että tahallasi puhuit totuutta vastaan.
Jos itse taas uskot siihen, että tuo koskee ateisteja yleisesti, niin asiassa ei ole väärin toimimisen ongelmaa. Silloin voit perustella, miksi olet sitä mieltä ja me voimme keskustella asiasta.

Kommenttisi viittaa kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

Väärä kysymys. Minulla on kädessä lasi maitoa, mistä se tuli? Siihen vaadittiin tölkki, kyky kävellä, kauppa, myyjä, halu ostaa maitoa, lehmä, meijeriauto, aurinko, multaa, rahaa, kylmyyttä, pelto ja paljon muuta. Mikä näistä olisi se alkuperäinen syy, mistä se lasi maitoa tuli? Voit vapaasti päättää, sama pätee "kaikkeen". Jos teet "kaikesta" konseptin päässäsi, niin on loogista kysyä mistä se tuli. Jos taas et tee, niin kysymyksessäsi ei ole mitään järkeä.

Sarcisson kirjoitti:

Väärä kysymys. Minulla on kädessä lasi maitoa, mistä se tuli? Siihen vaadittiin tölkki, kyky kävellä, kauppa, myyjä, halu ostaa maitoa, lehmä, meijeriauto, aurinko, multaa, rahaa, kylmyyttä, pelto ja paljon muuta. Mikä näistä olisi se alkuperäinen syy, mistä se lasi maitoa tuli? Voit vapaasti päättää, sama pätee "kaikkeen". Jos teet "kaikesta" konseptin päässäsi, niin on loogista kysyä mistä se tuli. Jos taas et tee, niin kysymyksessäsi ei ole mitään järkeä.

Lue lisää

Ruoho unehtu.

Minä olisin valmis ottamaan riskin...

Pakana666

"Elämä on suoritus, josta pitäisi selvitä voittajana. Aivan hirveän lohduton maailmankuva."

En tunnista tästä kyllä omaa maailmankuvaani.
Uskonnottomuus ei tuo elämään lohduttomuutta tai suorituspaineita.

Sensijaan uskonnottomuus ei alista kärsimään tämänpuoleisessa siinä toivossa, että tuonpuoleinen korvaa kaiken.

"Lisäksi meille myydään sellaista fantastista unelmahöttöä esim. parisuhteesta ja lapsiperheen elämästä, että naiivit nuoret haluavat kiireellä sen parisuhteen, asuntolainan ja lapset, koska nämä on ne asiat mitä pitää elämässä saavuttaa. Sitten tulee joku katastrofi, joka kaataa kaiken ja jälki on sen mukaista."

Uskonnottomat nuoret eivät ole ensimmäisenä lapsia ja asuntolainaa hankkimassa.

Luin sellaisesta loukusta juuri kirjasta "Usko, toivo ja raskaus"
Kirjassa kokemuksistaan kertovat eivät suinkaan ole suurperhettä varhain hankkineet ateismin takia, päinvastoin...


" Ennen mennä retuutettiin elämässä joten kuten ja lähtökohta oli se, että elämä on kovaa. Nyt elämä ei saisi olla kovaa vaan pelkästään kivaa. On luotu harhakuvitelma jostain loputtomasta menestystarinasta nimeltä elämä."

Tuolla taas ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Pullamössönuori, jolla elämä on pelkkää puuhamaata, voi tulla niin uskovasta, tapaluterilaisesta kuin ateistiperheestäkin.

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

"Elämä on suoritus, josta pitäisi selvitä voittajana. Aivan hirveän lohduton maailmankuva."

En tunnista tästä kyllä omaa maailmankuvaani.
Uskonnottomuus ei tuo elämään lohduttomuutta tai suorituspaineita.

Sensijaan uskonnottomuus ei alista kärsimään tämänpuoleisessa siinä toivossa, että tuonpuoleinen korvaa kaiken.

"Lisäksi meille myydään sellaista fantastista unelmahöttöä esim. parisuhteesta ja lapsiperheen elämästä, että naiivit nuoret haluavat kiireellä sen parisuhteen, asuntolainan ja lapset, koska nämä on ne asiat mitä pitää elämässä saavuttaa. Sitten tulee joku katastrofi, joka kaataa kaiken ja jälki on sen mukaista."

Uskonnottomat nuoret eivät ole ensimmäisenä lapsia ja asuntolainaa hankkimassa.

Luin sellaisesta loukusta juuri kirjasta "Usko, toivo ja raskaus"
Kirjassa kokemuksistaan kertovat eivät suinkaan ole suurperhettä varhain hankkineet ateismin takia, päinvastoin...


" Ennen mennä retuutettiin elämässä joten kuten ja lähtökohta oli se, että elämä on kovaa. Nyt elämä ei saisi olla kovaa vaan pelkästään kivaa. On luotu harhakuvitelma jostain loputtomasta menestystarinasta nimeltä elämä."

Tuolla taas ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa.
Pullamössönuori, jolla elämä on pelkkää puuhamaata, voi tulla niin uskovasta, tapaluterilaisesta kuin ateistiperheestäkin.

Lue lisää

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

elämä on kovaa kirjoitti:

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

Lue lisää

Kärsiminen - mitä se on?

Kun kaksi sikaa suutelee, se on kärsimistä.

Hyvää päivänjatkoa.

elämä on kovaa kirjoitti:

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

Lue lisää

Sinä itse edustat maailmankuvaa, jossa ylivoimaisen valtaosan ihmiskunnasta ainoa tarkoitus on joutua ikuisesti kidutettaviksi siksi, että tekivät yhden väärän valinnan tai sattuivat vain syntymään väärään aikaan ja paikkaan, vaärään kulttuuriin.

Osaatko sinä kertoa mikä on näiden, sinun uskosi mukaan ikuisesti kidutettaviksi joutuvien miljardien, miljardien ja miljardien ihmisten olemassaolon tarkoitus?

ikuinen kidutus kirjoitti:

Sinä itse edustat maailmankuvaa, jossa ylivoimaisen valtaosan ihmiskunnasta ainoa tarkoitus on joutua ikuisesti kidutettaviksi siksi, että tekivät yhden väärän valinnan tai sattuivat vain syntymään väärään aikaan ja paikkaan, vaärään kulttuuriin.

Osaatko sinä kertoa mikä on näiden, sinun uskosi mukaan ikuisesti kidutettaviksi joutuvien miljardien, miljardien ja miljardien ihmisten olemassaolon tarkoitus?

Lue lisää

Mitä on ikuinen kidutus? Minulla ei ole sellaista uskoa, että joka paikassa vaan kidutaan. Usko tuo lohtua monelle vaikeuksien keskellä. Ateisteilla (hyvinvointivaltiossa) ei niin suuria vaikeuksia ilmeisesti voi olla, ainoastaan pelkkää fantsua elämää;).

"Elämä on suoritus, josta pitäisi selvitä voittajana. Aivan hirveän lohduton maailmankuva."

Ajatus elämästä suorituksena tai testinä on uskovien maailmankuva - ei ateistien. Tämä on maallista, mutta taivaassa on kotimme. Tai helvetissä jos tyrimme.

Elämästä tekee suunnattoman arvokasta ja ainutkertaista juuri sen rajallisuus. Se mitä on juuri tässä ja juuri nyt on jotain mitä ei ole ikinä enää juuri tällaisena. Se meni eikä toistu. Tämä antaa paitsi omalle elämälle myös muiden elämälle ainutkertaisen arvon. Elämän ainutkertaisuuden ja rajallisuuden suhteen olemme kaikki kohtalotovereita. Elämää ei voi elää oikein jos ei ymmärrä sen rajallisuutta.

Ikuisuudessahan millään ei olisi mitään väliä. Ikuisuudessa kaikki, minkä todennäköisyys on >0 tulee tapahtumaan, koska aikaa on rajattomasti. Jos joku voi teoriassa mennä paremmin, olla hauskempaa, kauniimpaa tai tyydyttävämpää niin ennen pitkää myös varmasti on.

"On luotu harhakuvitelma jostain loputtomasta menestystarinasta nimeltä elämä."

Tuohan on sitä pappien kauppaamaa ikuista elämää.

elämä on kovaa kirjoitti:

Mitä on ikuinen kidutus? Minulla ei ole sellaista uskoa, että joka paikassa vaan kidutaan. Usko tuo lohtua monelle vaikeuksien keskellä. Ateisteilla (hyvinvointivaltiossa) ei niin suuria vaikeuksia ilmeisesti voi olla, ainoastaan pelkkää fantsua elämää;).

Lue lisää

"Mitä on ikuinen kidutus?"

Se on sitä mitä raamatussa luvataan jokaiselle joka ei usko Jeesukseen
eikä palvo nöyrän kuuliaisen sokeasti tämän isää eli raamatun Jumalaa,
mikä on raamatun ja kristinuskon keskeisin ydinkohta ja sanoma.

Noita ihmisiä on maailmassa tälläkin hetkellä ainakin 5 miljardia.

"Minulla ei ole sellaista uskoa, että joka paikassa vaan kidutaan."

Eli sinulla ei ole kristinuskoa. Sinulla on siis ilmeisesti jokin itse keksitty rusinapullauskonto, joka ei perustu raamatun sanaan. Etkä muuten tietenkään osannut sanoa yhtään mitään siitä, mikä on noiden 5 miljardin ihmisen elämän ja olemassaolon tarkoitus - tai miksi heidän ainoa tarkoituksensa on vain joutua ikuisesti kidutettavaksi, ainakin jos uskoisimme raamatun sanaan.

elämä on kovaa kirjoitti:

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

Lue lisää

"Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?"


Elämän tarkoitus on elää ja siihen kuuluu sekä nautinto että kärsimys. Pelkkä nautinto on pidemmän päälle kärsimystä, mikään ei riitä vaan tarvitset aina vain voimakkaampia nautintoja, ajoittaiset kärsimykset pudottavat vaadittavan nautinnon tasoa. Pienetkin ilot tuntuvat suurilta surujen jälkeen. Teidän odottamanne ikuinen autuus ole mitään autuutta, sillä kaikki ilo menettää merkityksensä ikuisessa onnessa, et koe onnistumisen iloa jos ei ole pelkoa epäonnistumisesta ja epäonnistumisen jälkeen ilo on suurempi kuin jatkuvien onnistumisten jälkeen.

Kukaan ei pysty kertomaan toisen elämän tarkoitusta, kukin määrittelee elämänsä tarkoituksen itse ja se tarkoitus voi muuttua montakin kertaa elämän aikana.
Minullakin on ollut useita "elämän tarkoituksia" eri elämäntilanteissa ja myös hetkiä jolloin tarkoitusta ei ole. Tällä hetkellä olen "vailla" tarkoitusta jos ei lueta mukaan sitä mitä merkitsen lähimmäisilleni. Olen sairastanut masennusta toistakymmentä vuotta ja olen työkyvytön eikä elämä tällä hetkellä todellakaan ole mitään herkkua mutta rakastan silti itse elämää huolimatta ajoittaisista itsetuhoajatuksista ja kaikesta muusta ikävästä. Tämä on ainoa elämäni enkä anna kaikkien vastoinkäymisten pilata sitä tyystin. Minulla on edelleen unelmia vaikka niiden toteutuminen onkin erittäin epätodennäköistä, elämäni ei siihen kaadu.

Aika harva on siinä tilanteessa että sekä mennyt että tuleva elämä olisi pelkkää kärsimystä ja sellaisessa tapauksessa olisi hirveää ajatella että jumala haluaisi jonkun kärsivän koko elämänsä täällä ja saavan palkintonsa sitten taivaassa kun moni muu saa elää onnellisen elämän ja silti saa saman palkinnon. Elämä on paljon helpompaa kun ei kuvittele sille mitään "tarkoitusta", tärkeintä on että pyrkii tekemään elämänsä parhaaksi mahdolliseksi eikä odota että kuoleman jälkeen vasta se elämä alkaa, se on tämän ainutkertaisen elämän tuhlaamista ja halveksimista.

elämä on kovaa kirjoitti:

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

Lue lisää

elämä on kovaa

"Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen.
Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä
on pelkkää kärsimystä?"

Ateistit eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä joka luo jotain maailmankuvaa, mistä sinä tuollaista olet keksinyt?

Pahinta kärsimystä elämässäni olen kokenut kristittynä, olen toki kokenut erittäin hyviäkin aikoja.Nyt olen ateisti ja tyytyväinen monellakin tavalla elämääni.Kyllä ihmisen on itse otettava vastuu elämästään ja pyrittävä poispäin siitä kärsimyksestä, ei sillä mitään "kirkkaampaa kruunua" saa.
Jos jonkun elämä on pelkkää kärsimystä tulee muiden auttaa häntä niinkuin yleisesti ihmiskunnassa toimitaan.
Ihmisen tehtävä on vähentää toinen toistensa kärsimystä.Myös kristinusko tuottaa kärsimystä ja siksi sen tuottamista epäkohdista on keskusteltava, kuten tälläkin palstalla tehdään.
Mitä sinä ajat noilla kysymksilläsi takaa?

angelus_nigrum kirjoitti:

"Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?"


Elämän tarkoitus on elää ja siihen kuuluu sekä nautinto että kärsimys. Pelkkä nautinto on pidemmän päälle kärsimystä, mikään ei riitä vaan tarvitset aina vain voimakkaampia nautintoja, ajoittaiset kärsimykset pudottavat vaadittavan nautinnon tasoa. Pienetkin ilot tuntuvat suurilta surujen jälkeen. Teidän odottamanne ikuinen autuus ole mitään autuutta, sillä kaikki ilo menettää merkityksensä ikuisessa onnessa, et koe onnistumisen iloa jos ei ole pelkoa epäonnistumisesta ja epäonnistumisen jälkeen ilo on suurempi kuin jatkuvien onnistumisten jälkeen.

Kukaan ei pysty kertomaan toisen elämän tarkoitusta, kukin määrittelee elämänsä tarkoituksen itse ja se tarkoitus voi muuttua montakin kertaa elämän aikana.
Minullakin on ollut useita "elämän tarkoituksia" eri elämäntilanteissa ja myös hetkiä jolloin tarkoitusta ei ole. Tällä hetkellä olen "vailla" tarkoitusta jos ei lueta mukaan sitä mitä merkitsen lähimmäisilleni. Olen sairastanut masennusta toistakymmentä vuotta ja olen työkyvytön eikä elämä tällä hetkellä todellakaan ole mitään herkkua mutta rakastan silti itse elämää huolimatta ajoittaisista itsetuhoajatuksista ja kaikesta muusta ikävästä. Tämä on ainoa elämäni enkä anna kaikkien vastoinkäymisten pilata sitä tyystin. Minulla on edelleen unelmia vaikka niiden toteutuminen onkin erittäin epätodennäköistä, elämäni ei siihen kaadu.

Aika harva on siinä tilanteessa että sekä mennyt että tuleva elämä olisi pelkkää kärsimystä ja sellaisessa tapauksessa olisi hirveää ajatella että jumala haluaisi jonkun kärsivän koko elämänsä täällä ja saavan palkintonsa sitten taivaassa kun moni muu saa elää onnellisen elämän ja silti saa saman palkinnon. Elämä on paljon helpompaa kun ei kuvittele sille mitään "tarkoitusta", tärkeintä on että pyrkii tekemään elämänsä parhaaksi mahdolliseksi eikä odota että kuoleman jälkeen vasta se elämä alkaa, se on tämän ainutkertaisen elämän tuhlaamista ja halveksimista.

Lue lisää

angelus_nigrum

Olisin kysynyt sinulta kun kerroit masennuksestasi; etkö saa kuntoutuspsykoterapiaa?
Vaikutat älykkäältä ja että sinulla olisi kapasiteettia työelämäänkin.En nyt tarkoita että kaikkien pitäisi olla työelämässä, mutta olisi vain kiinnostanut.Jos on liian henkilökohtainen kysymys, unohda tämä.

Aada@ kirjoitti:

angelus_nigrum

Olisin kysynyt sinulta kun kerroit masennuksestasi; etkö saa kuntoutuspsykoterapiaa?
Vaikutat älykkäältä ja että sinulla olisi kapasiteettia työelämäänkin.En nyt tarkoita että kaikkien pitäisi olla työelämässä, mutta olisi vain kiinnostanut.Jos on liian henkilökohtainen kysymys, unohda tämä.

Lue lisää

Saan kyllä terapiaa, se vain ei poista syitä masennukseeni, välillä tuntuu että se vain lisää niitä.
Kapasiteettia työelämään olisi paljonkin, ei vain löydy sellaista työtä joka tarjoaisi riittävästi haasteita omalla osaamisalueellani ja joka myös sopisi meikäläisen sekamuotoiselle persoonallisuushäiriöille (asperger, skitsoidinen per. häir. ym.).
Koulutkin menivät poskelleen (varmaankin em. syistä) eli koulutus ei riitä vaikka kykyjä olisi ja viisikymppisenä on vähän myöhäistä lähteä lukemaan raketti tms. insinööriksi ;)
Viimeisin työpaikkani oli suuren kunnallisen teatterin lavastepajalla "Pelle Pelottomana" ja ongelmienratkojana (sitä ennen pitkään museokirvesmiehenä) ja 4:n vuoden jälkeen ei haasteet enää riittäneet ja masennus alkoi uudestaan. Nyt 5 vuotta poissa työelämästä ja kaikki mahdolliset hoidot sähköshokkeja myöten kokeiltu ilman apua. Yksi eläkehylky tullut, mutta varmaan yritän vuoden päästä uudestaan.
En olisi ikinä uskonut että kaipaisin työelämään mutta teatteri oli vioistaan huolimatta loistava paikka, työkaveritkin paljolti samanlaisia luovia sekopäitä (hermot eivät pitkään kestä "normaaleja" ihmisiä).

Kuten vastauksesta huomasit, ei ollut liian henkilökohtainen kysymys ;)

Näillä palstoilla "roikkuminen" on jostain "sairaasta" syystä aika terapeuttista, kun lukee uskovien juttuja tajuaa että itsellä menee itseasiassa oikein hyvin=D

angelus_nigrum kirjoitti:

Saan kyllä terapiaa, se vain ei poista syitä masennukseeni, välillä tuntuu että se vain lisää niitä.
Kapasiteettia työelämään olisi paljonkin, ei vain löydy sellaista työtä joka tarjoaisi riittävästi haasteita omalla osaamisalueellani ja joka myös sopisi meikäläisen sekamuotoiselle persoonallisuushäiriöille (asperger, skitsoidinen per. häir. ym.).
Koulutkin menivät poskelleen (varmaankin em. syistä) eli koulutus ei riitä vaikka kykyjä olisi ja viisikymppisenä on vähän myöhäistä lähteä lukemaan raketti tms. insinööriksi ;)
Viimeisin työpaikkani oli suuren kunnallisen teatterin lavastepajalla "Pelle Pelottomana" ja ongelmienratkojana (sitä ennen pitkään museokirvesmiehenä) ja 4:n vuoden jälkeen ei haasteet enää riittäneet ja masennus alkoi uudestaan. Nyt 5 vuotta poissa työelämästä ja kaikki mahdolliset hoidot sähköshokkeja myöten kokeiltu ilman apua. Yksi eläkehylky tullut, mutta varmaan yritän vuoden päästä uudestaan.
En olisi ikinä uskonut että kaipaisin työelämään mutta teatteri oli vioistaan huolimatta loistava paikka, työkaveritkin paljolti samanlaisia luovia sekopäitä (hermot eivät pitkään kestä "normaaleja" ihmisiä).

Kuten vastauksesta huomasit, ei ollut liian henkilökohtainen kysymys ;)

Näillä palstoilla "roikkuminen" on jostain "sairaasta" syystä aika terapeuttista, kun lukee uskovien juttuja tajuaa että itsellä menee itseasiassa oikein hyvin=D

Lue lisää

Nostan hattua rohkeudellesi.
Sen verran olen juttujasi lukenut, että voin sanoa ettet ainakaan älyllisesti jää palstan keskivertokirjoittajalle; paremminkin päin vastoin. En tiedä masennuksesi syitä, enkä lähden puoskaroimaan muilla neuvoilla kuin sillä, että jos palstalla roikkuminen on terapeuttista, niin jatka hyvä mies.
Palstan lukijat saavat jutuistasi ainakin sen kuin sinä palstasta.

agnoskepo kirjoitti:

Nostan hattua rohkeudellesi.
Sen verran olen juttujasi lukenut, että voin sanoa ettet ainakaan älyllisesti jää palstan keskivertokirjoittajalle; paremminkin päin vastoin. En tiedä masennuksesi syitä, enkä lähden puoskaroimaan muilla neuvoilla kuin sillä, että jos palstalla roikkuminen on terapeuttista, niin jatka hyvä mies.
Palstan lukijat saavat jutuistasi ainakin sen kuin sinä palstasta.

Lue lisää

Kiitoksia :)

Itseasiassa tuo "älyllisyys" oli itselleni suuri hämmästys 10 v. sitten kun uudelleensijoitusta varten minulle tehtiin erilaisia soveltuvuus ja psykologisia testejä. Olin vähintään yhtä hämmästynyt kuin testaajatkin tuloksista.
Koulussa olin suorastaan surkea kirjoittaja, esim. kielioppia en saanut päähäni millään ja voisi sanoa että opettelen vasta nyt kirjoittamaan.
40 vuotta olin pitänyt itseäni keskivertoa tyhmempänä ja nyt yritän ottaa kiinni menetettyjä vuosikymmeniä.

Masennukseeni on monia syitä mutta persoonallisuusrakenteeni on ehkä suurin tekijä, sen sopimattomuus työelämän ym. vaatimuksiin.

Täällä näkee monenlaista kirjoittajaa ja se auttaa ymmärtämään ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä ja sitä miksi koen olevani väärässä paikassa tai ajassa.
Maailman tapahtumat masentavat ja ahdistavat mutta kun on täällä nähnyt minkälaisia ihmiset ovat ymmärtää miksi asiat ovat niin kuin ovat mutta samalla täällä on myös ihmisiä jotka antavat toivoa että maailma voisi joskus olla parempi paikka.
Vaikka olen ollut ateisti reilut 30 vuotta on se ollut hyvin passiivista viime vuosiin saakka ja tavallaan heräsin kun tajusin sen mitä lähimmäiseni olivat tienneet jo kauan. "heräämisen" myötä kiinnostuin uudestaan psykologiasta, ihmisten ajatusmaailmasta ja varsinkin uskonnoista, taipumukseni väittelemiseen taas johdatti kirjoittamaan tänne.
Sosiaalinen aktiivisuus on minulle normaalisti hyvin vierasta mutta nåmä keskustelupalstat tarjoavat hyvän keinon omien ajatusten julkituomiseen ilman varsinaista sosiaalista kanssakäymistä, en siis viihdy ihmisten seurassa kovinkaan hyvin ja onneksi vaimokin on samanlainen ja myös erittäin älykkäänä hyvä keskustelukumppani.

Palsta myös auttaa pitämään aivot jonkinlaisessa kunnossa kun masennuksesta johtuen ei harrastuksiin pysty keskittymään eikä niistä nauti ( katossa roikkuu tusina keskeneräistä lennokkia, vajassa on keskeneräinen chopper projekti ja pihassa aloittamaton off road monstertruckprojekti). Kirjoittaminen on tällä hetkellä ainoa edes hieman älyllisesti haastava asia.

angelus_nigrum kirjoitti:

Kiitoksia :)

Itseasiassa tuo "älyllisyys" oli itselleni suuri hämmästys 10 v. sitten kun uudelleensijoitusta varten minulle tehtiin erilaisia soveltuvuus ja psykologisia testejä. Olin vähintään yhtä hämmästynyt kuin testaajatkin tuloksista.
Koulussa olin suorastaan surkea kirjoittaja, esim. kielioppia en saanut päähäni millään ja voisi sanoa että opettelen vasta nyt kirjoittamaan.
40 vuotta olin pitänyt itseäni keskivertoa tyhmempänä ja nyt yritän ottaa kiinni menetettyjä vuosikymmeniä.

Masennukseeni on monia syitä mutta persoonallisuusrakenteeni on ehkä suurin tekijä, sen sopimattomuus työelämän ym. vaatimuksiin.

Täällä näkee monenlaista kirjoittajaa ja se auttaa ymmärtämään ihmisten ajattelua ja käyttäytymistä ja sitä miksi koen olevani väärässä paikassa tai ajassa.
Maailman tapahtumat masentavat ja ahdistavat mutta kun on täällä nähnyt minkälaisia ihmiset ovat ymmärtää miksi asiat ovat niin kuin ovat mutta samalla täällä on myös ihmisiä jotka antavat toivoa että maailma voisi joskus olla parempi paikka.
Vaikka olen ollut ateisti reilut 30 vuotta on se ollut hyvin passiivista viime vuosiin saakka ja tavallaan heräsin kun tajusin sen mitä lähimmäiseni olivat tienneet jo kauan. "heräämisen" myötä kiinnostuin uudestaan psykologiasta, ihmisten ajatusmaailmasta ja varsinkin uskonnoista, taipumukseni väittelemiseen taas johdatti kirjoittamaan tänne.
Sosiaalinen aktiivisuus on minulle normaalisti hyvin vierasta mutta nåmä keskustelupalstat tarjoavat hyvän keinon omien ajatusten julkituomiseen ilman varsinaista sosiaalista kanssakäymistä, en siis viihdy ihmisten seurassa kovinkaan hyvin ja onneksi vaimokin on samanlainen ja myös erittäin älykkäänä hyvä keskustelukumppani.

Palsta myös auttaa pitämään aivot jonkinlaisessa kunnossa kun masennuksesta johtuen ei harrastuksiin pysty keskittymään eikä niistä nauti ( katossa roikkuu tusina keskeneräistä lennokkia, vajassa on keskeneräinen chopper projekti ja pihassa aloittamaton off road monstertruckprojekti). Kirjoittaminen on tällä hetkellä ainoa edes hieman älyllisesti haastava asia.

Lue lisää

Autismin kirjoon sopivia piirteitä on minussakin, kaksi lapsistani on vaikeasti autistisia.
Moni kertomasi asia tuntuu tutulta. Työn haasteellisuus ei ole ollut minulle kuitenkaan mikään työssä jaksamisen edellytys,olen toteuttanut itseäni harrastuksissani.

Aada@ kirjoitti:

elämä on kovaa

"Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen.
Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä
on pelkkää kärsimystä?"

Ateistit eivät ole mikään yhtenäinen ryhmä joka luo jotain maailmankuvaa, mistä sinä tuollaista olet keksinyt?

Pahinta kärsimystä elämässäni olen kokenut kristittynä, olen toki kokenut erittäin hyviäkin aikoja.Nyt olen ateisti ja tyytyväinen monellakin tavalla elämääni.Kyllä ihmisen on itse otettava vastuu elämästään ja pyrittävä poispäin siitä kärsimyksestä, ei sillä mitään "kirkkaampaa kruunua" saa.
Jos jonkun elämä on pelkkää kärsimystä tulee muiden auttaa häntä niinkuin yleisesti ihmiskunnassa toimitaan.
Ihmisen tehtävä on vähentää toinen toistensa kärsimystä.Myös kristinusko tuottaa kärsimystä ja siksi sen tuottamista epäkohdista on keskusteltava, kuten tälläkin palstalla tehdään.
Mitä sinä ajat noilla kysymksilläsi takaa?

Lue lisää

On erotettava sairas uskonnollisuus terveestä hengellisyydestä. Tiedetään, että terve hengellisyys edistää myös mielenterveyttä. "Onnelliset masentuneet" ateistit ei varmaan sitten mitään niin kamalaa ole elämässään kokeneetkaan. Vai onko defenssit niin vahvat? Kuitenkin tiedetään, että masennus ja skitsofreniakin liittyy lapsuuden traumoihin.

Joillain on kuitenkin tarve esim. sodan kauhujen keskellä kokea, että tämä maallinen elämä ei ole kaikki mitä on. Tämän kokemuksen on palstan ateistit halukkaita kieltämään. Omassa ahdistuksessaan kenties. Se on surullista.

http://www.rcpsych.ac.uk/mentalhealthinformation/therapies/spiritualityandmentalhealth.aspx

elämä on kovaa kirjoitti:

On erotettava sairas uskonnollisuus terveestä hengellisyydestä. Tiedetään, että terve hengellisyys edistää myös mielenterveyttä. "Onnelliset masentuneet" ateistit ei varmaan sitten mitään niin kamalaa ole elämässään kokeneetkaan. Vai onko defenssit niin vahvat? Kuitenkin tiedetään, että masennus ja skitsofreniakin liittyy lapsuuden traumoihin.

Joillain on kuitenkin tarve esim. sodan kauhujen keskellä kokea, että tämä maallinen elämä ei ole kaikki mitä on. Tämän kokemuksen on palstan ateistit halukkaita kieltämään. Omassa ahdistuksessaan kenties. Se on surullista.

http://www.rcpsych.ac.uk/mentalhealthinformation/therapies/spiritualityandmentalhealth.aspx

Lue lisää

Minusta taas tuntuu, että palstan ateistit eivät ole kieltäneet mitään kokemusta sinänsä. Sehän olisi tyhmää.
Kokemuksen alkuperästä ja johtopäätöksistä on sitten varmaankin erimielisyyttä.

Minustakin "on erotettava sairas uskonnollisuus terveestä hengellisyydestä." Mutta arvelen, että tästä erottelusta, eli mikä on se oikea erottelu, tästäkin vallitsee sitten erimielisyys.

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

Autismin kirjoon sopivia piirteitä on minussakin, kaksi lapsistani on vaikeasti autistisia.
Moni kertomasi asia tuntuu tutulta. Työn haasteellisuus ei ole ollut minulle kuitenkaan mikään työssä jaksamisen edellytys,olen toteuttanut itseäni harrastuksissani.

Lue lisää

"Työn haasteellisuus ei ole ollut minulle kuitenkaan mikään työssä jaksamisen edellytys,olen toteuttanut itseäni harrastuksissani."

Jostain syystä työ ja harrastaminen kulkivat käsi kädessä, jos ei työ suju ei suju harrastuksetkaan mutta toisinpäin harvemmin. Johtunee varmaan siitä esim. lavastajien ideoiden toteuttaminen tyydytti haasteiden tarpeen mihin harrastukset harvemmin pystyivät ja turhautuminen työssä taas vei mehut vapaa-ajaltakin.

Olen haaveillut isosta verstaasta kaikkine mahdollisine metallintyöstökoneineen jossa voisi toteuttaa kaikki ideat, nyt turhauttaa kun ei pääse toteuttamaan mitään, ei kotona eikä töissä ja masennuksesta ei tunnu pääsevän eroon ilman sopivaa ja haastavaa tekemistä.

Ikävä kuulla lapsistasi tuo, itselläni ei ole lapsia (omasta tahdosta).
Luulen että monia autismin kirjoon kuuluvia piirteitä ei edes ajatella autismiin kuuluvina, pidetään muuten vaan omituisena, tosin on vaikeaa vetää rajaa missä luonteenpiirre muuttuu sairauden piirteeksi. Itse en oikeastaan edes haluaisi olla "normaali" vaikka se varmaan helpompaa olisikin.

kaarne kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että palstan ateistit eivät ole kieltäneet mitään kokemusta sinänsä. Sehän olisi tyhmää.
Kokemuksen alkuperästä ja johtopäätöksistä on sitten varmaankin erimielisyyttä.

Minustakin "on erotettava sairas uskonnollisuus terveestä hengellisyydestä." Mutta arvelen, että tästä erottelusta, eli mikä on se oikea erottelu, tästäkin vallitsee sitten erimielisyys.

Lue lisää

Noo, taitavat olla maailmassa harvassa ne asiat, joista ei olisi erimielisyyttä. Eihän siinäkään ole järkeä, että jos joku kertoo havaintojaan jostakin asiasta, se torpataan sillä että tuosta asiasta on erilaisia näkemyksiä.
Kyllä tämän palstan ateistien enemmistöllä on niin sama ääni kellossa, että on ihan perusteltua sanoa kuten "elämä on kovaa" sanoi. Nimittäin. Miten esim. sodan kauhujen keskellä ihmisellä olisi se kokemus, että tämä maallinen elämä ei ole kaikki mitä on, jos hänellä ei ole uskoa tuollaiseen? Tuon kokemuksen synnyttäjä, usko, täällä haluttaisiin kieltää.

kaarne kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että palstan ateistit eivät ole kieltäneet mitään kokemusta sinänsä. Sehän olisi tyhmää.
Kokemuksen alkuperästä ja johtopäätöksistä on sitten varmaankin erimielisyyttä.

Minustakin "on erotettava sairas uskonnollisuus terveestä hengellisyydestä." Mutta arvelen, että tästä erottelusta, eli mikä on se oikea erottelu, tästäkin vallitsee sitten erimielisyys.

Lue lisää

Tervettä hengellisyyttä käytetään jo psykiatrian apuna. Se on sitä minkä avulla traumaattisista kokemuksista voi päästä eteenpäin. Traumat näkyvät aivokuvauksissa. Terve hengellisyys muokkaa ja purkaa traumoja, ei luo niitä lisää.

Se on surullista, että jos on tullut jonkun tahon (esim. vanhempien) osalta manipuloiduksi näillä uskon asioilla, niin haluaa kieltää koko hengellisyyden, joka on ihmisessä itsessään oleva asia ja voimavara. Uskonto on pelkkä väline hengellisyyden selittämiseen.

Ilman syvempää ymmärrystä, tällä palstalla lyödään luukut kiinni ja tehdään asiasta pilkkaa, vaikka omat traumat ja solmut olisi selvittämättä.

Sama asia jos häiriintynyt vanhempi kertoisi lapselle joka ilta kummitus ja noitajuttuja, ja kuinka pahat lapset laitetaaan pataan kiehumaan. Tämän jälkeen ihminen kieltäisi kaikenlaiset hyvätkin tarinat, koska on itse traumatisoitunut vanhemman vallankäytöstä. Vika on silloin vanhemmassa, ei tarinassa tai lapsessa. Ihmisellä on tarve onnellisiin loppuihin ja ymmärtää tarinoissa piilevä viisaus. Hengellisyys vaatii ajattelun kehittämistä. Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista.

elämä on kovaa kirjoitti:

Tervettä hengellisyyttä käytetään jo psykiatrian apuna. Se on sitä minkä avulla traumaattisista kokemuksista voi päästä eteenpäin. Traumat näkyvät aivokuvauksissa. Terve hengellisyys muokkaa ja purkaa traumoja, ei luo niitä lisää.

Se on surullista, että jos on tullut jonkun tahon (esim. vanhempien) osalta manipuloiduksi näillä uskon asioilla, niin haluaa kieltää koko hengellisyyden, joka on ihmisessä itsessään oleva asia ja voimavara. Uskonto on pelkkä väline hengellisyyden selittämiseen.

Ilman syvempää ymmärrystä, tällä palstalla lyödään luukut kiinni ja tehdään asiasta pilkkaa, vaikka omat traumat ja solmut olisi selvittämättä.

Sama asia jos häiriintynyt vanhempi kertoisi lapselle joka ilta kummitus ja noitajuttuja, ja kuinka pahat lapset laitetaaan pataan kiehumaan. Tämän jälkeen ihminen kieltäisi kaikenlaiset hyvätkin tarinat, koska on itse traumatisoitunut vanhemman vallankäytöstä. Vika on silloin vanhemmassa, ei tarinassa tai lapsessa. Ihmisellä on tarve onnellisiin loppuihin ja ymmärtää tarinoissa piilevä viisaus. Hengellisyys vaatii ajattelun kehittämistä. Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista.

Lue lisää

Ongelma on ainakin osin siinä, että termi hengellisyys venyy kuin purukumi. Kirjoitat terveestä hengellisyydestä, mutta löytyy takuulla aidosti ja terveesti hengellisinä itseään pitäviä ihmisiä, joille sinä olet aidosta uskosta osaton liberaali "sosiaaliteologi".
Tuskin uskovaisista kukaan pitää omaansa tai edustamansa suunnan hengellisyyttä epäterveenä, on se millaista hihhulointia tahansa.

Toki entisenä uskiksena allekirjoitan sen, että hegellisyydestä voi olla ihmiselle hyötyäkin.

elämä on kovaa kirjoitti:

Tervettä hengellisyyttä käytetään jo psykiatrian apuna. Se on sitä minkä avulla traumaattisista kokemuksista voi päästä eteenpäin. Traumat näkyvät aivokuvauksissa. Terve hengellisyys muokkaa ja purkaa traumoja, ei luo niitä lisää.

Se on surullista, että jos on tullut jonkun tahon (esim. vanhempien) osalta manipuloiduksi näillä uskon asioilla, niin haluaa kieltää koko hengellisyyden, joka on ihmisessä itsessään oleva asia ja voimavara. Uskonto on pelkkä väline hengellisyyden selittämiseen.

Ilman syvempää ymmärrystä, tällä palstalla lyödään luukut kiinni ja tehdään asiasta pilkkaa, vaikka omat traumat ja solmut olisi selvittämättä.

Sama asia jos häiriintynyt vanhempi kertoisi lapselle joka ilta kummitus ja noitajuttuja, ja kuinka pahat lapset laitetaaan pataan kiehumaan. Tämän jälkeen ihminen kieltäisi kaikenlaiset hyvätkin tarinat, koska on itse traumatisoitunut vanhemman vallankäytöstä. Vika on silloin vanhemmassa, ei tarinassa tai lapsessa. Ihmisellä on tarve onnellisiin loppuihin ja ymmärtää tarinoissa piilevä viisaus. Hengellisyys vaatii ajattelun kehittämistä. Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista.

Lue lisää

Meillä saattaa olla suunnilleen samanlainen käsitys siitä, mitä terve hengellisyys voisi tarkoittaa.

Tämä on hyvin kiinnostava aihe, jonka käsittelyä haittaa se, mihin agnoskepokin viittaa, eli näiden käsitteiden joustavuus ja venyvyys. Luulen että siinä vaikuttaa jonkunlainen epäluottamus siihen, mitä muut yrittävät noilla käsitteillä saavuttaa.

Hengellisyydestä on tällä palstalla kyetty kyllä keskustelemaan, kun on ensin määritelty hengellisyyden ja henkisyyden ero ja varmistettu, että hengellisyys ei tarkoita autromaattisesti jonkunlaista jumaluskoa :-) Mutta siihen tilanteeseen päästään yleensä vasta kun tämä määrittelykierros on käyty läpi.
Luulisin että sekä teistit että ateistit pystyisivät käsittelemään aihetta helpommin omissa piireissään: täällä täytyy aina ensin varmistaa, mistä toinen puhuu. Mutta toki toivon, että siitä kyettäisiin keskustelemaan yhdessäkin, koska omaseuraisuus on aina vähän sisäänlämpiävää.

"Ilman syvempää ymmärrystä, tällä palstalla lyödään luukut kiinni ja tehdään asiasta pilkkaa, vaikka omat traumat ja solmut olisi selvittämättä"
Kyllähän tuota tapahtuu paljon, mitä sanot. Täällä kuluu paljon energiaa jyvien erottamiseen akanoista. Silti minusta täällä on myös jyviä, puolin ja toisin.

"Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista."
Rinnastat sairaan uskonnon ja ateismin. Nämä on juuri niitä heittoja, joiden takia energiaa kuluu siihen jyvien ja akanoiden erottamiseen. Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?

kristitty * kirjoitti:

Noo, taitavat olla maailmassa harvassa ne asiat, joista ei olisi erimielisyyttä. Eihän siinäkään ole järkeä, että jos joku kertoo havaintojaan jostakin asiasta, se torpataan sillä että tuosta asiasta on erilaisia näkemyksiä.
Kyllä tämän palstan ateistien enemmistöllä on niin sama ääni kellossa, että on ihan perusteltua sanoa kuten "elämä on kovaa" sanoi. Nimittäin. Miten esim. sodan kauhujen keskellä ihmisellä olisi se kokemus, että tämä maallinen elämä ei ole kaikki mitä on, jos hänellä ei ole uskoa tuollaiseen? Tuon kokemuksen synnyttäjä, usko, täällä haluttaisiin kieltää.

Lue lisää

No, voi olla että minä en ymmärrä mistä nyt on puhe.

Minä vaan en ymmärrä, kuinka jonkun kokemus sinänsä voitaisiin kieltää.
Totta on, että monet ateistit mieltävät uskon yksinomaan uskonnollisesti ja kieltävät sen totuusarvon. Usko liittyy yleensä aina johonkin kohteeseen ja uskon totuusarvo kielletään sen kohteen perusteella, esim Jumalan.

Alempana "elämä on kovaa" sanoo että "Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista."

Jos pitäisi pohtia sitä, mitä terve hengellisyys tarkoittaa, se olisi ainakin mulle vaikeaa, jos koko mun maailmankuvallinen ateismini niputetaan samaan pinoon sairaan uskonnollisuuden kanssa. Mitä sanottavaa mulle voi jäädä terveestä hengellisyydestä?
Asiassa on virtahevon kokoinen erimielisyys jo lähtökohdassa. Samaa toki näkee myös toisinpäin ihan riittävästi.

elämä on kovaa kirjoitti:

Ateistit luo maailmankuvaa, että elämän tarkoitus on elämästä nauttiminen. Osaako ateisti vastata, mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?

Lue lisää

"...mikä on sellaisen ihmisen elämän tarkoitus, jonka elämä on pelkkää kärsimystä?"

Osaatko sinä?

kaarne kirjoitti:

Meillä saattaa olla suunnilleen samanlainen käsitys siitä, mitä terve hengellisyys voisi tarkoittaa.

Tämä on hyvin kiinnostava aihe, jonka käsittelyä haittaa se, mihin agnoskepokin viittaa, eli näiden käsitteiden joustavuus ja venyvyys. Luulen että siinä vaikuttaa jonkunlainen epäluottamus siihen, mitä muut yrittävät noilla käsitteillä saavuttaa.

Hengellisyydestä on tällä palstalla kyetty kyllä keskustelemaan, kun on ensin määritelty hengellisyyden ja henkisyyden ero ja varmistettu, että hengellisyys ei tarkoita autromaattisesti jonkunlaista jumaluskoa :-) Mutta siihen tilanteeseen päästään yleensä vasta kun tämä määrittelykierros on käyty läpi.
Luulisin että sekä teistit että ateistit pystyisivät käsittelemään aihetta helpommin omissa piireissään: täällä täytyy aina ensin varmistaa, mistä toinen puhuu. Mutta toki toivon, että siitä kyettäisiin keskustelemaan yhdessäkin, koska omaseuraisuus on aina vähän sisäänlämpiävää.

"Ilman syvempää ymmärrystä, tällä palstalla lyödään luukut kiinni ja tehdään asiasta pilkkaa, vaikka omat traumat ja solmut olisi selvittämättä"
Kyllähän tuota tapahtuu paljon, mitä sanot. Täällä kuluu paljon energiaa jyvien erottamiseen akanoista. Silti minusta täällä on myös jyviä, puolin ja toisin.

"Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista."
Rinnastat sairaan uskonnon ja ateismin. Nämä on juuri niitä heittoja, joiden takia energiaa kuluu siihen jyvien ja akanoiden erottamiseen. Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?

Lue lisää

"Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?" En pidä. Ajattelu on vaan yhtä kapeata kuin sairaassa uskonnossa.

Ei täällä päästä puusta pitkälle, koska sanaa hengellisyys ei siedetä. Asian yhteydessä voidaan käyttää kyllä henkisyys sanaa, mutta kyllä silloinkin ollaan tekemisissä korkeamman voiman kanssa (mikä myös täällä kielletty aihe), eikä puhuta esim. ihmisen henkisistä voimavaroista.

elämä on kovaa kirjoitti:

"Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?" En pidä. Ajattelu on vaan yhtä kapeata kuin sairaassa uskonnossa.

Ei täällä päästä puusta pitkälle, koska sanaa hengellisyys ei siedetä. Asian yhteydessä voidaan käyttää kyllä henkisyys sanaa, mutta kyllä silloinkin ollaan tekemisissä korkeamman voiman kanssa (mikä myös täällä kielletty aihe), eikä puhuta esim. ihmisen henkisistä voimavaroista.

Lue lisää

Se on kyllä totta, että jos keskustelun etenemisen edellytykseksi asetetaan korkeamman voiman tunnustaminen, niin eihän se keskustelu tahdo edetä Ateismi-palstalla, tai ainakaan ateistien kanssa :-)

elämä on kovaa kirjoitti:

"Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?" En pidä. Ajattelu on vaan yhtä kapeata kuin sairaassa uskonnossa.

Ei täällä päästä puusta pitkälle, koska sanaa hengellisyys ei siedetä. Asian yhteydessä voidaan käyttää kyllä henkisyys sanaa, mutta kyllä silloinkin ollaan tekemisissä korkeamman voiman kanssa (mikä myös täällä kielletty aihe), eikä puhuta esim. ihmisen henkisistä voimavaroista.

Lue lisää

elämä on kovaa

"Ei täällä päästä puusta pitkälle, koska sanaa hengellisyys ei siedetä..
Asian yhteydessä voidaan käyttää kyllä henkisyys sanaa, mutta kyllä
silloinkin ollaan tekemisissä korkeamman voiman kanssa(mikä myös täällä kielletty aihe), eikä esim puhuta ihmisen henkisistä voimavaroista."

Miten niin ei siedetä?Riippuu täysin siitä mitä hengellisyydellä tarkoitetaan ja miten se määritellään.Mistä sinä sen tiedät että ollaan tekemisissä jonkin korkeamman voiman kanssa?
Se että sinä haluat määritellä ja uskoa asiat omalla tavallasi ei tee korkeampaa voimaa tai Jumalaa yhtään sen olevammaksi.Nähty on sitovaa uskonnollisuutta ja myös useita vuosikymmeniä uskonnollisuutta joka monella tavalla tukee ihmistä ja toimii elämässä voimavarana.Ei kenenkään kokemukset tee Jumalaa olevaksi, mikä siinä on vaikea ymmärtää.Jumalasta ei ole minkäänlaisia luotettavia todisteita, ateismi on ihan ymmärrettävä johtopäätös tämänkin takia.

kaarne kirjoitti:

No, voi olla että minä en ymmärrä mistä nyt on puhe.

Minä vaan en ymmärrä, kuinka jonkun kokemus sinänsä voitaisiin kieltää.
Totta on, että monet ateistit mieltävät uskon yksinomaan uskonnollisesti ja kieltävät sen totuusarvon. Usko liittyy yleensä aina johonkin kohteeseen ja uskon totuusarvo kielletään sen kohteen perusteella, esim Jumalan.

Alempana "elämä on kovaa" sanoo että "Sairas uskonto on kapea tulkinta hengellisyydestä eikä älyllisesti paljon poikkea ateismista."

Jos pitäisi pohtia sitä, mitä terve hengellisyys tarkoittaa, se olisi ainakin mulle vaikeaa, jos koko mun maailmankuvallinen ateismini niputetaan samaan pinoon sairaan uskonnollisuuden kanssa. Mitä sanottavaa mulle voi jäädä terveestä hengellisyydestä?
Asiassa on virtahevon kokoinen erimielisyys jo lähtökohdassa. Samaa toki näkee myös toisinpäin ihan riittävästi.

Lue lisää

No minä reagoin vain lähinnä siihen, kun näytti että kuittasit asiat pelkiksi erimielisyyksiksi, joista ei kannata puhua, niitä kun vain on.

Tuo hengellisyyden luokittelu terveeksi ja sairaaksi on mielestäni kyseenalaista, koska se on vallankäyttöä. Siinä toinen osapuoli ottaa oikeudekseen määritellä toisten hengellisyyden sairaaksi, ja nämä eivät tietenkään hyväksy sitä, koska heidän mielestään juuri heidän hengellisyytensä on tervettä ja oikeaa, ja he määrittelevät puolestaan noiden toisten hengellisyyden vääräksi. Tuostahan agnoskepo kirjoitti. Siinä on jo pian avoin sota käynnissä. Tuota samaa sotimistahan se on ollut kirkossa jo vuosikaudet, niin että kirkko on ollut ihan vaarassa hajota.

Kristinuskon kohdalla on kovin helppo määritellä niin, että fundamentalistinen hengellisyys on sairasta ja liberaali tervettä, mutta kun se ei käytännössä mene niin. Fundamentalismi pystyy auttamaan elämään monia sellaisia, joita liberaali näkemys tai/ja psykoterapia eivät kykene auttamaan, esim. monet alkoholistit tai muuten elämän liiaksi rikki repimät ovat saaneet siitä avun ja päässeet jaloilleen. Toisia taas fundamentalismi on repinyt pahastikin ja traumatisoinut, ja monet heistä ovat löytäneet avun vapaammasta hengellisyydestä.
Ei ole yksinkertainen asia, koska ihmiset ja tapaukset ovat erilaisia.
Tuosta syystä vierastan mustavalkoisia jaotteluja ja ylhäältäpäin määrittelyjä, ne kun tekevät aina väkivaltaa todellisuudelle. Lisäksi ne lietsovat riitaa ja sotimista.
Kyllähän itsekin hölötän milloin mitäkin kielteistä fundamentalisteista ja -ismistä, mutta "virallinen" jaottelu ja leimaaminen on mielestäni vakavampi asia. On aika vakava paikka ja moraalisesti hyvin kyseenalaista, jos toisten ihmisten vakaumus leimataan sairaaksi. Se voi olla jopa oikeudellisesti kyseenalaista.

Tuo kaikki koskee siis kristinuskoa, Suomessa kun ollaan. Muiden hengellisyyksien edustajia on niin vähän hengellisyyttä kohti, että niiden "terveistä" ja "sairaista" muodoista ei tiedetä tarpeeksi.

Myös ateismin voisi jakaa terveeseen ja sairaaseen, ja kun nyt aggressiivinen uusateismi on niin äänekästä, ihmiset mieltävät helposti kaiken ateismin sellaiseksi. Se näyttäytyy ihan samanlaisena kuin fundamentalistinen uskonnollisuus. Ne ovat kuin kaksoset. Tuolta pohjalta sitten ateismi määritellään sairaaksi. Kuitenkin on myös maltillisia ja avarakatseisia ateisteja, mutta heidän ääntään ei oikein kuulu tuon mölyn keskeltä. Sinua pidän tuollaisena avarakatseisena.

kristitty * kirjoitti:

No minä reagoin vain lähinnä siihen, kun näytti että kuittasit asiat pelkiksi erimielisyyksiksi, joista ei kannata puhua, niitä kun vain on.

Tuo hengellisyyden luokittelu terveeksi ja sairaaksi on mielestäni kyseenalaista, koska se on vallankäyttöä. Siinä toinen osapuoli ottaa oikeudekseen määritellä toisten hengellisyyden sairaaksi, ja nämä eivät tietenkään hyväksy sitä, koska heidän mielestään juuri heidän hengellisyytensä on tervettä ja oikeaa, ja he määrittelevät puolestaan noiden toisten hengellisyyden vääräksi. Tuostahan agnoskepo kirjoitti. Siinä on jo pian avoin sota käynnissä. Tuota samaa sotimistahan se on ollut kirkossa jo vuosikaudet, niin että kirkko on ollut ihan vaarassa hajota.

Kristinuskon kohdalla on kovin helppo määritellä niin, että fundamentalistinen hengellisyys on sairasta ja liberaali tervettä, mutta kun se ei käytännössä mene niin. Fundamentalismi pystyy auttamaan elämään monia sellaisia, joita liberaali näkemys tai/ja psykoterapia eivät kykene auttamaan, esim. monet alkoholistit tai muuten elämän liiaksi rikki repimät ovat saaneet siitä avun ja päässeet jaloilleen. Toisia taas fundamentalismi on repinyt pahastikin ja traumatisoinut, ja monet heistä ovat löytäneet avun vapaammasta hengellisyydestä.
Ei ole yksinkertainen asia, koska ihmiset ja tapaukset ovat erilaisia.
Tuosta syystä vierastan mustavalkoisia jaotteluja ja ylhäältäpäin määrittelyjä, ne kun tekevät aina väkivaltaa todellisuudelle. Lisäksi ne lietsovat riitaa ja sotimista.
Kyllähän itsekin hölötän milloin mitäkin kielteistä fundamentalisteista ja -ismistä, mutta "virallinen" jaottelu ja leimaaminen on mielestäni vakavampi asia. On aika vakava paikka ja moraalisesti hyvin kyseenalaista, jos toisten ihmisten vakaumus leimataan sairaaksi. Se voi olla jopa oikeudellisesti kyseenalaista.

Tuo kaikki koskee siis kristinuskoa, Suomessa kun ollaan. Muiden hengellisyyksien edustajia on niin vähän hengellisyyttä kohti, että niiden "terveistä" ja "sairaista" muodoista ei tiedetä tarpeeksi.

Myös ateismin voisi jakaa terveeseen ja sairaaseen, ja kun nyt aggressiivinen uusateismi on niin äänekästä, ihmiset mieltävät helposti kaiken ateismin sellaiseksi. Se näyttäytyy ihan samanlaisena kuin fundamentalistinen uskonnollisuus. Ne ovat kuin kaksoset. Tuolta pohjalta sitten ateismi määritellään sairaaksi. Kuitenkin on myös maltillisia ja avarakatseisia ateisteja, mutta heidän ääntään ei oikein kuulu tuon mölyn keskeltä. Sinua pidän tuollaisena avarakatseisena.

Lue lisää

En halua kieltää uskomista.
Kuinka voisinkaan?


Jumaluskon totuusarvon toki kiistän, olenhan ei- uskova.

Keskustelupalsta on keskustelua varten, ja keskustelu helposti käydään kärjistettynä.

On myös äänekkäitä ihmisiä, jotka julistavat uskovaisten vähä-älyisyyttä, vaikka oma yleistieto ja argumentointitaito on niin ja näin...

elämä on kovaa kirjoitti:

"Pidätkö kaikkia ateisteja jotenkin sairaina ateisminsa vuoksi?" En pidä. Ajattelu on vaan yhtä kapeata kuin sairaassa uskonnossa.

Ei täällä päästä puusta pitkälle, koska sanaa hengellisyys ei siedetä. Asian yhteydessä voidaan käyttää kyllä henkisyys sanaa, mutta kyllä silloinkin ollaan tekemisissä korkeamman voiman kanssa (mikä myös täällä kielletty aihe), eikä puhuta esim. ihmisen henkisistä voimavaroista.

Lue lisää

Täällä on ollut joskus aika pitkäkin ketju henkisyydestä ja siitä kuinka ateisti sen kokevat. Mutta jos välttämättä haluat ateistien henkisyyden tulkita hengellisyydeksi johon liität jumalauskon niin voi olla että lyöt kirveesi kiveen tällä palstalla. Henkisyyteen ei tarvitse liittää noita korkeampia voimia mielestäni lainkaan.

Naitat nyt yhteen käsitteet henkisyys ja hengellisyys aika puhtaasi omista kristillisistä lähtökohdista käsin antamatta meille edes mahdollisuutta kertoa ettei se henkisyys olekaan meille ateisteille hengellisyyttä.

a-teisti kirjoitti:

Täällä on ollut joskus aika pitkäkin ketju henkisyydestä ja siitä kuinka ateisti sen kokevat. Mutta jos välttämättä haluat ateistien henkisyyden tulkita hengellisyydeksi johon liität jumalauskon niin voi olla että lyöt kirveesi kiveen tällä palstalla. Henkisyyteen ei tarvitse liittää noita korkeampia voimia mielestäni lainkaan.

Naitat nyt yhteen käsitteet henkisyys ja hengellisyys aika puhtaasi omista kristillisistä lähtökohdista käsin antamatta meille edes mahdollisuutta kertoa ettei se henkisyys olekaan meille ateisteille hengellisyyttä.

Lue lisää

Kristillisistä lähtökohdista? Te ette anna mahdollisuutta avata näitä käsitteitä mihinkään suuntaan eikä varsinkaan ilman uskontoja. Joku ehdotti jossain ketjussa uskonnottomien palstaa. Se olisi oikea paikka hengellisyydestä keskusteluun. Saisi ateistit keskustella täällä keskenään ilman vastaväitteitä. Mistäköhän te sitten mahtaisitte keskustella?;)

kristitty * kirjoitti:

No minä reagoin vain lähinnä siihen, kun näytti että kuittasit asiat pelkiksi erimielisyyksiksi, joista ei kannata puhua, niitä kun vain on.

Tuo hengellisyyden luokittelu terveeksi ja sairaaksi on mielestäni kyseenalaista, koska se on vallankäyttöä. Siinä toinen osapuoli ottaa oikeudekseen määritellä toisten hengellisyyden sairaaksi, ja nämä eivät tietenkään hyväksy sitä, koska heidän mielestään juuri heidän hengellisyytensä on tervettä ja oikeaa, ja he määrittelevät puolestaan noiden toisten hengellisyyden vääräksi. Tuostahan agnoskepo kirjoitti. Siinä on jo pian avoin sota käynnissä. Tuota samaa sotimistahan se on ollut kirkossa jo vuosikaudet, niin että kirkko on ollut ihan vaarassa hajota.

Kristinuskon kohdalla on kovin helppo määritellä niin, että fundamentalistinen hengellisyys on sairasta ja liberaali tervettä, mutta kun se ei käytännössä mene niin. Fundamentalismi pystyy auttamaan elämään monia sellaisia, joita liberaali näkemys tai/ja psykoterapia eivät kykene auttamaan, esim. monet alkoholistit tai muuten elämän liiaksi rikki repimät ovat saaneet siitä avun ja päässeet jaloilleen. Toisia taas fundamentalismi on repinyt pahastikin ja traumatisoinut, ja monet heistä ovat löytäneet avun vapaammasta hengellisyydestä.
Ei ole yksinkertainen asia, koska ihmiset ja tapaukset ovat erilaisia.
Tuosta syystä vierastan mustavalkoisia jaotteluja ja ylhäältäpäin määrittelyjä, ne kun tekevät aina väkivaltaa todellisuudelle. Lisäksi ne lietsovat riitaa ja sotimista.
Kyllähän itsekin hölötän milloin mitäkin kielteistä fundamentalisteista ja -ismistä, mutta "virallinen" jaottelu ja leimaaminen on mielestäni vakavampi asia. On aika vakava paikka ja moraalisesti hyvin kyseenalaista, jos toisten ihmisten vakaumus leimataan sairaaksi. Se voi olla jopa oikeudellisesti kyseenalaista.

Tuo kaikki koskee siis kristinuskoa, Suomessa kun ollaan. Muiden hengellisyyksien edustajia on niin vähän hengellisyyttä kohti, että niiden "terveistä" ja "sairaista" muodoista ei tiedetä tarpeeksi.

Myös ateismin voisi jakaa terveeseen ja sairaaseen, ja kun nyt aggressiivinen uusateismi on niin äänekästä, ihmiset mieltävät helposti kaiken ateismin sellaiseksi. Se näyttäytyy ihan samanlaisena kuin fundamentalistinen uskonnollisuus. Ne ovat kuin kaksoset. Tuolta pohjalta sitten ateismi määritellään sairaaksi. Kuitenkin on myös maltillisia ja avarakatseisia ateisteja, mutta heidän ääntään ei oikein kuulu tuon mölyn keskeltä. Sinua pidän tuollaisena avarakatseisena.

Lue lisää

En tunne tarpeeksi hyvin kristillisiä suuntauksia, että osaisin alkaa jakaa niitä eri kategorioihin.

Mikä tahansa maailmankuva voi toimia terveyttä edistävästi tai ehkäisevästi, riippuen siitä, millaisia konkreettisia muotoja tuo maailmankuva saa.

Ateismi ja uskonnot näyttävät minusta toimivan eri tavalla siinä, että uskonnoissa muodostuu eritasoisia yhteisöjä, joilla on sisäisiä normeja hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Yhteisölliset normit vaikuttavat yhteisön jäsenissä. Se on sikäli selkeää, että yhteisöjen rajat ovat nähtävissä ja niiden normit enemmän tai vähemmän näkyviä.
Ateismi ei tuota samalla tavalla yhteisöjä tai niiden sisäisiä normeja. Toki jotain "trendejä" on havaittavissa, mutta niiden perusteella ei juurikaan synny yhteisöllistä toimintaa sisäisine normeineen. Ateismi on joka tapauksessa yksilöllisempää, jolloin ateismin "terveitä" tai "sairaita" ilmenemiä on vaikeampi niputtaa minkään erityisen käsitteen alle.

Hengellisyys/henkisyys on mielestäni käsite, joka leikkaa kaikkia maailmankuvia olematta minkään yksityisomiaisuutta. Jotkut filosofiat toki painottuvat hengellisyyteen/henkisyyteen enemmän, jotkut vähemmän. En tiedä, onko olemassa jotain filosofioita, jotka kieltävät koko tämän olemisen tason inhimillisessä olemisessa.

Normitettu hengellisyys on minusta kuitenkin vaikeasti hallittava asia: yhteisöllinen hengellisyyden kokeminen on luonnollista, mutta se tuntuu kaksiteräiseltä miekalta, koska yhteisöllisyys luo kuitenkin aina myös normeja ja "vapaa henki" on aina vaarassa saada häkin ympärilleen.

kaarne kirjoitti:

En tunne tarpeeksi hyvin kristillisiä suuntauksia, että osaisin alkaa jakaa niitä eri kategorioihin.

Mikä tahansa maailmankuva voi toimia terveyttä edistävästi tai ehkäisevästi, riippuen siitä, millaisia konkreettisia muotoja tuo maailmankuva saa.

Ateismi ja uskonnot näyttävät minusta toimivan eri tavalla siinä, että uskonnoissa muodostuu eritasoisia yhteisöjä, joilla on sisäisiä normeja hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Yhteisölliset normit vaikuttavat yhteisön jäsenissä. Se on sikäli selkeää, että yhteisöjen rajat ovat nähtävissä ja niiden normit enemmän tai vähemmän näkyviä.
Ateismi ei tuota samalla tavalla yhteisöjä tai niiden sisäisiä normeja. Toki jotain "trendejä" on havaittavissa, mutta niiden perusteella ei juurikaan synny yhteisöllistä toimintaa sisäisine normeineen. Ateismi on joka tapauksessa yksilöllisempää, jolloin ateismin "terveitä" tai "sairaita" ilmenemiä on vaikeampi niputtaa minkään erityisen käsitteen alle.

Hengellisyys/henkisyys on mielestäni käsite, joka leikkaa kaikkia maailmankuvia olematta minkään yksityisomiaisuutta. Jotkut filosofiat toki painottuvat hengellisyyteen/henkisyyteen enemmän, jotkut vähemmän. En tiedä, onko olemassa jotain filosofioita, jotka kieltävät koko tämän olemisen tason inhimillisessä olemisessa.

Normitettu hengellisyys on minusta kuitenkin vaikeasti hallittava asia: yhteisöllinen hengellisyyden kokeminen on luonnollista, mutta se tuntuu kaksiteräiseltä miekalta, koska yhteisöllisyys luo kuitenkin aina myös normeja ja "vapaa henki" on aina vaarassa saada häkin ympärilleen.

Lue lisää

Olen omalta osaltani yrittänyt tuoda tätä hengellisyyden käsitettä esiin viittaamatta sillä mihinkään uskontoon, koska uskonto mielletään ulkoapäin annetuksi valmiiksi paketiksi, joka pitäisi purematta niellä ja heittää vielä aivot narikkaan. Pelottava ajatus suorastaan.

Itse kannatan hiljaista, henkilökohtaista hengellisyyttä ilman uskonnon julistamista, koska mielestäni hyvä asia menee pilalle, kun ihminen alkaa sitä selittämään. Silloin tulee mukaan ne egon ja oman luonteen vinoutumat, jotka luovat myös sitä sairasta uskonnollisuutta.

Tämä ei tarkoita, että pitäisi olla liberaali. En ole sitä itsekään. En vaan hyväksy sitä, että ihminen jatkaa jumalan nimissä toimintaa, joka voitaisiin luokitella psykopatiaksi. Ihminen on vastuussa omasta kasvustaan eikä kaikkia asioita voi hengellistää. Psykologiaa tarvitaan myös.

elämä on kovaa kirjoitti:

Kristillisistä lähtökohdista? Te ette anna mahdollisuutta avata näitä käsitteitä mihinkään suuntaan eikä varsinkaan ilman uskontoja. Joku ehdotti jossain ketjussa uskonnottomien palstaa. Se olisi oikea paikka hengellisyydestä keskusteluun. Saisi ateistit keskustella täällä keskenään ilman vastaväitteitä. Mistäköhän te sitten mahtaisitte keskustella?;)

Lue lisää

"Te ette anna mahdollisuutta avata näitä käsitteitä mihinkään suuntaan eikä varsinkaan ilman uskontoja."

Tuot esiin kaksi termiä: hengellisyyden ja henkisyyden liittäen molempiin jonkin korkeamman tason toimijan. Minä en voi nyt avata asettamiesi määritelmien puitteissa mitenkään sitä kuinka itse koen henkisyyden johon en siis liitä mitään yliluonnollista koska sinä määrittelit molempien sanojen sisältävän yliluonnollisen elementin.

Henkisyys voidaan toki määritellä monin tavoin ja yksiselitteistä määritelmää ei ole mutta vaikkapa savusauna, tähtitaivas tai korpimetsä voivat olla omakohtaisen kokemukseni mukaan minulle vahvasti henkisiä kokemuksia mutta ilman tarvetta liittää siihen mitään yliluonnollista.

Tunteet ovat mitä suurimmassa määriin henkisiä kokemuksia, rakkaudesta vihaan ja koska niihin kykenen ilman uskoa yliluonnolliseen niin ei ainakaan minun henkisyys sovi määritelmääsi jonka mukaan henkisyys tarvitsee sen yliluonnollisen taustavaikuttajan.

Kun ollaan ateisti-palstalla sanoja hengellinen ja henkinen voisi erottaa hyvin usko yliluonnolliseen ja epäusko yliluonnolliseen. Tällöin kenellekään ei jää epäselväksi mistä puhutaan.

Sinä kuitenkin määrittelit sanojen hengellisyys ja henkinen sisältävän molempien yliluonnollisen elementin joten en voi käyttää tällöin sanaa henkinen saadakseni itseni ymmärretyksi?

Voit ehdottaa siis aivan vapaasti jotakin kolmatta termiä joka kuvaa henkisyyttä ja henkisiä kokemuksia ilman että siihen sisällytetään tuota yliluonnollista toimijaa. Mikä sellainen olisi?

Tuollainen löytyi jossa asiaa pohditaan ja asia kiteytyy siinä mielestäni osuvasti. Näin siis:

"Uskontotieteilijä Ninian Smart kuvaa uskontoja seitsemän ulottuvuuden – rituaalisen, kokemuksellisen, myyttisen, opillisen, eettisen, yhteisöllisen ja materiaalisen – kautta. Myyttistä lukuun ottamatta nämä ulottuvuudet löytyvät myös ateistisesta henkisyydestä."

http://www.teologia.fi/artikkelit/uskonto-ilmiona/948-ateistinen-henkisyys-uuden-vuosituhannen-uskonto

a-teisti kirjoitti:

"Te ette anna mahdollisuutta avata näitä käsitteitä mihinkään suuntaan eikä varsinkaan ilman uskontoja."

Tuot esiin kaksi termiä: hengellisyyden ja henkisyyden liittäen molempiin jonkin korkeamman tason toimijan. Minä en voi nyt avata asettamiesi määritelmien puitteissa mitenkään sitä kuinka itse koen henkisyyden johon en siis liitä mitään yliluonnollista koska sinä määrittelit molempien sanojen sisältävän yliluonnollisen elementin.

Henkisyys voidaan toki määritellä monin tavoin ja yksiselitteistä määritelmää ei ole mutta vaikkapa savusauna, tähtitaivas tai korpimetsä voivat olla omakohtaisen kokemukseni mukaan minulle vahvasti henkisiä kokemuksia mutta ilman tarvetta liittää siihen mitään yliluonnollista.

Tunteet ovat mitä suurimmassa määriin henkisiä kokemuksia, rakkaudesta vihaan ja koska niihin kykenen ilman uskoa yliluonnolliseen niin ei ainakaan minun henkisyys sovi määritelmääsi jonka mukaan henkisyys tarvitsee sen yliluonnollisen taustavaikuttajan.

Kun ollaan ateisti-palstalla sanoja hengellinen ja henkinen voisi erottaa hyvin usko yliluonnolliseen ja epäusko yliluonnolliseen. Tällöin kenellekään ei jää epäselväksi mistä puhutaan.

Sinä kuitenkin määrittelit sanojen hengellisyys ja henkinen sisältävän molempien yliluonnollisen elementin joten en voi käyttää tällöin sanaa henkinen saadakseni itseni ymmärretyksi?

Voit ehdottaa siis aivan vapaasti jotakin kolmatta termiä joka kuvaa henkisyyttä ja henkisiä kokemuksia ilman että siihen sisällytetään tuota yliluonnollista toimijaa. Mikä sellainen olisi?

Tuollainen löytyi jossa asiaa pohditaan ja asia kiteytyy siinä mielestäni osuvasti. Näin siis:

"Uskontotieteilijä Ninian Smart kuvaa uskontoja seitsemän ulottuvuuden – rituaalisen, kokemuksellisen, myyttisen, opillisen, eettisen, yhteisöllisen ja materiaalisen – kautta. Myyttistä lukuun ottamatta nämä ulottuvuudet löytyvät myös ateistisesta henkisyydestä."

http://www.teologia.fi/artikkelit/uskonto-ilmiona/948-ateistinen-henkisyys-uuden-vuosituhannen-uskonto

Lue lisää

Minä oletan uskovallakin olevan henkisiä kokemuksia joita ei liitetä kuitenkaan Jumalaan. Millä sanalla näitä kuvailisit? Käytetään sitä :)

elämä on kovaa kirjoitti:

Kristillisistä lähtökohdista? Te ette anna mahdollisuutta avata näitä käsitteitä mihinkään suuntaan eikä varsinkaan ilman uskontoja. Joku ehdotti jossain ketjussa uskonnottomien palstaa. Se olisi oikea paikka hengellisyydestä keskusteluun. Saisi ateistit keskustella täällä keskenään ilman vastaväitteitä. Mistäköhän te sitten mahtaisitte keskustella?;)

Lue lisää

elämä on kovaa

>>>Saisi ateistit keskustella täällä keskenään ilman vastaväitteitä. Mistäköhän te sitten mahtaisitte keskustella?;)

kaarne kirjoitti:

En tunne tarpeeksi hyvin kristillisiä suuntauksia, että osaisin alkaa jakaa niitä eri kategorioihin.

Mikä tahansa maailmankuva voi toimia terveyttä edistävästi tai ehkäisevästi, riippuen siitä, millaisia konkreettisia muotoja tuo maailmankuva saa.

Ateismi ja uskonnot näyttävät minusta toimivan eri tavalla siinä, että uskonnoissa muodostuu eritasoisia yhteisöjä, joilla on sisäisiä normeja hyvästä ja pahasta, oikeasta ja väärästä.
Yhteisölliset normit vaikuttavat yhteisön jäsenissä. Se on sikäli selkeää, että yhteisöjen rajat ovat nähtävissä ja niiden normit enemmän tai vähemmän näkyviä.
Ateismi ei tuota samalla tavalla yhteisöjä tai niiden sisäisiä normeja. Toki jotain "trendejä" on havaittavissa, mutta niiden perusteella ei juurikaan synny yhteisöllistä toimintaa sisäisine normeineen. Ateismi on joka tapauksessa yksilöllisempää, jolloin ateismin "terveitä" tai "sairaita" ilmenemiä on vaikeampi niputtaa minkään erityisen käsitteen alle.

Hengellisyys/henkisyys on mielestäni käsite, joka leikkaa kaikkia maailmankuvia olematta minkään yksityisomiaisuutta. Jotkut filosofiat toki painottuvat hengellisyyteen/henkisyyteen enemmän, jotkut vähemmän. En tiedä, onko olemassa jotain filosofioita, jotka kieltävät koko tämän olemisen tason inhimillisessä olemisessa.

Normitettu hengellisyys on minusta kuitenkin vaikeasti hallittava asia: yhteisöllinen hengellisyyden kokeminen on luonnollista, mutta se tuntuu kaksiteräiseltä miekalta, koska yhteisöllisyys luo kuitenkin aina myös normeja ja "vapaa henki" on aina vaarassa saada häkin ympärilleen.

Lue lisää

Asia menee mielestäni vähän pieleen, jos tarkastellaan vain katsomuksia ja arvioidaan niiden "hyvyyttä" tai "huonoutta" eikä oteta huomioon ihmisiä, yksilöitä. Siinä oletetaan silloin jonkinlainen ihmisen prototyyppi tyyliin "tällainen ihminen on", ja sitten vertaillaan, millainen katsomus on tuolle prototyypille paras. Siinä on tehty ihminen tavallaan persoonattomaksi, viety hänen yksilöllisyytensä ja elämänhistoriansa ja kaikki se, mikä tekee hänestä juuri sellaisen kuin hän on. Ihmiset nähdään siinä homogeenisena massana. Siinä potkitaan päähän niitä, jotka eivät tuota kuviteltua prototyyppiä vastaa. Tiukasti normitetuissa yhteisöissä on noin, mutta miksi tehdä tilalle uusi tiukasti normitettu yhteisö (tässä = yhteiskunta), jonka normit vain ovat toisenlaiset? Minusta tuota henkeä, halua ahtaa kaikki ihmiset samaan muottiin on siinä, että ihanteena on tietynlainen sekulaari ihminen ja kaikki siitä liiaksi poikkeava nähdään huonona.

Koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia katsomuksia. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Se, mikä on yhdelle hyvä, on toiselle kauhistus. Jotkut esimerkiksi tarvitsevat tiukkanormista yhteisöä tuekseen, koska ovat sillä tavalla vahingoittuneita, etteivät pysyisi pystyssä ilman sitä.
Ongelma on vain siinä, että miten tulla toimeen keskenään erilaisine katsomuksineen. Melkein mahdoton asia ihmisille se tuntuu olevan. Nahistelua ja riitoja riittää, mutta eihän yleiselle diktatoriselle linjallekaan voi lähteä. Onhan meillä onneksi periaatteessa ihan kelvollinen laki. Sitten vain aina riidellään siitä, muutetaanko sitä ja miten.

Se, ettei ateismissa olisi yhteisöjä ja sisäisiä normeja, on minusta (ainakin nykyään) ateistien vaalima illuusio. Se kun vastaa sitä mielikuvaa, jota ainakin uusateistit hellivät, että juuri minä ateistina olen itsenäinen ja omilla aivoillani ajatteleva auktoriteeteista riippumaton vapaa yksilö. Sitten nuo itsenäiset yksilöt laulavat kuorossa samaa yhteistä laulua. Tämä ei tietenkään koske niitä ateisteja, jotka laulavat lähinnä omaa lauluaan, mutta tuo kuoro on nykyään yleisesti nähtävissä ja kuultavissa.
Ateisteilla on myös järjestäytyneitä yhteisöjä (kuten Vapaa-ajattelijat), mutta noin yleensä yhteisöllisyyden rajat ovat epämääräiset eikä sisäistä hierarkiaa ole. Se, mikä saa tietynlaiset ateistit ajattelemaan ja käyttäytymäänkin keskenään samalla tavalla, on toisilta omaksutut näkemykset sekä sosiaalinen paine. Sosiaalinen paine tekee nykyään monista ateisteja, kun halutaan toisten hyväksyntää ja aletaan ajatella "oikein". Etenkin joissakin kulttuuri- ja tiedepiireissä tuo paine on vahva.

En tiedä, mikä puheripuli mua nyt vaivaa, kun suollan tällaisia pitkiä lätinöitä. On kai aika panna pillit pussiin. Jos keskustelisitte tuosta henkisyydestä/hengellisyydestä, olisi kiinnostavaa lukea.

a-teisti kirjoitti:

Minä oletan uskovallakin olevan henkisiä kokemuksia joita ei liitetä kuitenkaan Jumalaan. Millä sanalla näitä kuvailisit? Käytetään sitä :)

Mielestäni ateistinen henkisyys on jotain sellaista kuin, että kyllä ateistissakin henki kulkee, koska heillä on hengityselimet. Mihinkään henkeen tai henkisyyteen ei jonain tuntemattomana voimana voida uskoa, koska se tarkoittaisi rationaalisesta ajattelusta luopumista.

elämä on kovaa kirjoitti:

Mielestäni ateistinen henkisyys on jotain sellaista kuin, että kyllä ateistissakin henki kulkee, koska heillä on hengityselimet. Mihinkään henkeen tai henkisyyteen ei jonain tuntemattomana voimana voida uskoa, koska se tarkoittaisi rationaalisesta ajattelusta luopumista.

Lue lisää

Ok, Ehkä kuitenkaan keskustelua ei tuolta pohjalta voi syntyä. Luulen niin, kokemukseni omasta henkisyydestäni ja sinun näkemyksesi ovat niin kaukana toisistaan :)

a-teisti kirjoitti:

Ok, Ehkä kuitenkaan keskustelua ei tuolta pohjalta voi syntyä. Luulen niin, kokemukseni omasta henkisyydestäni ja sinun näkemyksesi ovat niin kaukana toisistaan :)

Kokemukseni vaikkapa rakkaudesta ja myös sen kääntöpuolesta ovat nimenomaan henkisiä kokemuksia kuten vaikkapa nöyryys: tavallaan oman pienuuden ymmärtäminen (vaarallisesti sanottu, johtaa helposti virhetulkintoihin) osana maailmankaikkeutta.

Se ei vaadi rationaalisuudesta luopumista. Esimerkiksi juuri tunteet ovat paljolti rationaalisuuden ulkopuolella :) Yksi tapa määritellä henkisyys voisi olla tunnetilat vs. rationaalinen järkiajattelu (jossa siinäkin aina on enemmän tai vähemmän luultavasti tiedostamattomiakin vaikuttimia) vaikkakaan ei varmasti ainoa eikä välttämättä edes oikea.

elämä on kovaa kirjoitti:

Mielestäni ateistinen henkisyys on jotain sellaista kuin, että kyllä ateistissakin henki kulkee, koska heillä on hengityselimet. Mihinkään henkeen tai henkisyyteen ei jonain tuntemattomana voimana voida uskoa, koska se tarkoittaisi rationaalisesta ajattelusta luopumista.

Lue lisää

Mielestäni käsityksesi ateismista on olkiukko tai sitten käsityksesi henkisyydestä ei vastaa yleistä käsitystä. En tiedä kumpi on totta, mutta tuolla pohjalla keskustelua on turha edes yrittää, kuten a-teisi kirjoitti. Muutenkin noin tökerön väitteen esittäjän kyky keskusteluun on hyvin kyseenalainen.

elämä on kovaa kirjoitti:

Mielestäni ateistinen henkisyys on jotain sellaista kuin, että kyllä ateistissakin henki kulkee, koska heillä on hengityselimet. Mihinkään henkeen tai henkisyyteen ei jonain tuntemattomana voimana voida uskoa, koska se tarkoittaisi rationaalisesta ajattelusta luopumista.

Lue lisää

Voin ehkä ymmärtää asenteesi, koska olen itsekin lukenut näitä keskusteluja, joissa uskova puhuu sydäntietoisuudesta ja ateisti ilmoittaa että sydän on verenkiertoa ylläpitävä pumppu, eikä sillä ole tietoisuutta. jne.

Mutta jos olet yhtään pitempään seurannut keskusteluja, niin olet varmaan - toivottavasti - älynnyt erottaa ne jyvät akanoista. Jos et ole, niin olet langennut siihen halpaan, josta täällä aina varoitellaan: palstan ateistit ja palstan uskovat eivät edusta koko kenttää, vaan tänne valikoituu jostain syystä aktiivisia ihmisiä. Piiloon jää koko se kenttä, jossa tämä keskustelu ei juuri kiinnosta. Ja aktiivisista nousevat yleensä näkyvimmälle paikalle äänekkäimmät.
Jos tekee ateisteista tai uskovista yleistyksiä netin perusteella, menee ihan väistämättä metsään. Suurin vahinko siitä on itselle, jos antautuu tämmöiselle helpolle ajattelulle.
__________

Tuntematon voima on ihan eri asia kuin yliluonnollinen voima.

kristitty * kirjoitti:

Asia menee mielestäni vähän pieleen, jos tarkastellaan vain katsomuksia ja arvioidaan niiden "hyvyyttä" tai "huonoutta" eikä oteta huomioon ihmisiä, yksilöitä. Siinä oletetaan silloin jonkinlainen ihmisen prototyyppi tyyliin "tällainen ihminen on", ja sitten vertaillaan, millainen katsomus on tuolle prototyypille paras. Siinä on tehty ihminen tavallaan persoonattomaksi, viety hänen yksilöllisyytensä ja elämänhistoriansa ja kaikki se, mikä tekee hänestä juuri sellaisen kuin hän on. Ihmiset nähdään siinä homogeenisena massana. Siinä potkitaan päähän niitä, jotka eivät tuota kuviteltua prototyyppiä vastaa. Tiukasti normitetuissa yhteisöissä on noin, mutta miksi tehdä tilalle uusi tiukasti normitettu yhteisö (tässä = yhteiskunta), jonka normit vain ovat toisenlaiset? Minusta tuota henkeä, halua ahtaa kaikki ihmiset samaan muottiin on siinä, että ihanteena on tietynlainen sekulaari ihminen ja kaikki siitä liiaksi poikkeava nähdään huonona.

Koska ihmiset ovat erilaisia, tarvitaan erilaisia katsomuksia. Yksi sopii yhdelle ja toinen toiselle. Se, mikä on yhdelle hyvä, on toiselle kauhistus. Jotkut esimerkiksi tarvitsevat tiukkanormista yhteisöä tuekseen, koska ovat sillä tavalla vahingoittuneita, etteivät pysyisi pystyssä ilman sitä.
Ongelma on vain siinä, että miten tulla toimeen keskenään erilaisine katsomuksineen. Melkein mahdoton asia ihmisille se tuntuu olevan. Nahistelua ja riitoja riittää, mutta eihän yleiselle diktatoriselle linjallekaan voi lähteä. Onhan meillä onneksi periaatteessa ihan kelvollinen laki. Sitten vain aina riidellään siitä, muutetaanko sitä ja miten.

Se, ettei ateismissa olisi yhteisöjä ja sisäisiä normeja, on minusta (ainakin nykyään) ateistien vaalima illuusio. Se kun vastaa sitä mielikuvaa, jota ainakin uusateistit hellivät, että juuri minä ateistina olen itsenäinen ja omilla aivoillani ajatteleva auktoriteeteista riippumaton vapaa yksilö. Sitten nuo itsenäiset yksilöt laulavat kuorossa samaa yhteistä laulua. Tämä ei tietenkään koske niitä ateisteja, jotka laulavat lähinnä omaa lauluaan, mutta tuo kuoro on nykyään yleisesti nähtävissä ja kuultavissa.
Ateisteilla on myös järjestäytyneitä yhteisöjä (kuten Vapaa-ajattelijat), mutta noin yleensä yhteisöllisyyden rajat ovat epämääräiset eikä sisäistä hierarkiaa ole. Se, mikä saa tietynlaiset ateistit ajattelemaan ja käyttäytymäänkin keskenään samalla tavalla, on toisilta omaksutut näkemykset sekä sosiaalinen paine. Sosiaalinen paine tekee nykyään monista ateisteja, kun halutaan toisten hyväksyntää ja aletaan ajatella "oikein". Etenkin joissakin kulttuuri- ja tiedepiireissä tuo paine on vahva.

En tiedä, mikä puheripuli mua nyt vaivaa, kun suollan tällaisia pitkiä lätinöitä. On kai aika panna pillit pussiin. Jos keskustelisitte tuosta henkisyydestä/hengellisyydestä, olisi kiinnostavaa lukea.

Lue lisää

"Se, ettei ateismissa olisi yhteisöjä ja sisäisiä normeja, on minusta (ainakin nykyään) ateistien vaalima illuusio."

Ei ole. Iluusiosi koostuu ainoastaan siitä, että et ymmärrä, mitä ateismi on vaan yrität nähdä sen samaan tapaan kuin uskontosi vaikka se on täysin eri kategoriassa..

Miksi pitäisi uskoa huijaukseen?

En etsi "syytä" olemassaolooni, mutta elän mielestäni rikasta elämää.
Kovin on uskovaisen näkemys elämästä synkkä.

"Itsemurhat vähentyivät Suomessa yli 20 % vuodesta 1990 vuoteen 2000"
Samaan aikaan uskonnollisuus väheni. Miten sen selität?

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&ved=0CDIQFjAC&url=http%3A%2F%2Fwww.terveyskirjasto.fi%2Fterveyskirjasto%2Ftk.koti%3Fp_artikkeli%3Dsuo00029&ei=Uj5WVP6qNI_3at3AgIAP&usg=AFQjCNGrbiSHGl-0793bsqwWn1N29q7QPA&bvm=bv.78677474,d.d2s&cad=rja

"Ellei käänny ja nöyrry armon alle, ihminen jää etsimään syytä olemassaoloonsa."

Uskonnollinen usko perustuu usein suunnattomaan omahyväisyyteen. Yksi omahyväisyyden seuraus on se, että rakastuu itseensä niin tulisesti että ei kestä ajatusta elämän ajallisesta rajallisuudesta. Koska minä olen maailman napa, niin eihän minun elämä voi päättyä kuolemaan. Minulle täytyy olla ikuinen elämä. Ja koska olen niin fiksu niin minun täytyy olla oikeassa kun kuvittelen juuri tämän uskon antavan ikuisen elämän.

Lähtökohta ei ole ihan väärä, mutta johtopäätökset ovat. Olethan sinä maailman napa, mutta vain oman maailmasi. Ja olethan sinä ainutkertainen ja elämäsi epäreilun lyhyt tuon ainutlaatuisuuden toteuttamiseen, mutta sinulla on miljardeja kohtalotovereita. Siitä miten asioiden toivoisi olevan tai miten niiden pitäisi olla ei voi päätellä sitä, miten ne ovat. Fitti tsägä, mutta olemme biologisia olentoja, jotka eivät elä ikuisesti. Viime kädessä geenimme ovat tehneet sen vaihtokaupan, että antavat yksilöiden kuolla kunhan geenit jatkuvat seuraavissa sukupolvissa.

Koska olemme tiedostavia ja ajattelevia eliöitä (ainakin jos suostumme olemaan), niin meidän elämällämme ei voi olla kuin se tarkoitus, jonka me itse sille annamme ja jonka koemme keskeiseksi. Se on sekoitus viettien toteuttamista, kulttuurin ja kasvatuksen antamia vaikutteita ja itse annettuja merkityksiä. Niin se on meillä kaikilla.

Hänkin joka löytää elämänsä perimmäisen totuuden ja merkityksen Raamattua tai Koraania lukemalla valitsee itse mikä luetussa tekstissä on ydin. Tai sen että ydin yleensä löytyy hänen valitsemastaan kirjasta. Tai valitsee niin, että noudattaa jonkun toisen valintaa kuten vaikka lahkolaissaarnaajan. Suomessa aika harva valitsee, että totuus löytyy Avestasta. Kulttuuristamme johtuen on huomattavan paljon enemmän niitä joille totuus löytyy Raamatusta. Maahanmuuton myötä tänne tulee niitä, jotka valitsevat helpoiten Koraanin. Ja sitten on meitä, joille elämän merkitys löytyy elämästä eikä pyhistä kirjoituksista.

Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:

"Ellei käänny ja nöyrry armon alle, ihminen jää etsimään syytä olemassaoloonsa."

Uskonnollinen usko perustuu usein suunnattomaan omahyväisyyteen. Yksi omahyväisyyden seuraus on se, että rakastuu itseensä niin tulisesti että ei kestä ajatusta elämän ajallisesta rajallisuudesta. Koska minä olen maailman napa, niin eihän minun elämä voi päättyä kuolemaan. Minulle täytyy olla ikuinen elämä. Ja koska olen niin fiksu niin minun täytyy olla oikeassa kun kuvittelen juuri tämän uskon antavan ikuisen elämän.

Lähtökohta ei ole ihan väärä, mutta johtopäätökset ovat. Olethan sinä maailman napa, mutta vain oman maailmasi. Ja olethan sinä ainutkertainen ja elämäsi epäreilun lyhyt tuon ainutlaatuisuuden toteuttamiseen, mutta sinulla on miljardeja kohtalotovereita. Siitä miten asioiden toivoisi olevan tai miten niiden pitäisi olla ei voi päätellä sitä, miten ne ovat. Fitti tsägä, mutta olemme biologisia olentoja, jotka eivät elä ikuisesti. Viime kädessä geenimme ovat tehneet sen vaihtokaupan, että antavat yksilöiden kuolla kunhan geenit jatkuvat seuraavissa sukupolvissa.

Koska olemme tiedostavia ja ajattelevia eliöitä (ainakin jos suostumme olemaan), niin meidän elämällämme ei voi olla kuin se tarkoitus, jonka me itse sille annamme ja jonka koemme keskeiseksi. Se on sekoitus viettien toteuttamista, kulttuurin ja kasvatuksen antamia vaikutteita ja itse annettuja merkityksiä. Niin se on meillä kaikilla.

Hänkin joka löytää elämänsä perimmäisen totuuden ja merkityksen Raamattua tai Koraania lukemalla valitsee itse mikä luetussa tekstissä on ydin. Tai sen että ydin yleensä löytyy hänen valitsemastaan kirjasta. Tai valitsee niin, että noudattaa jonkun toisen valintaa kuten vaikka lahkolaissaarnaajan. Suomessa aika harva valitsee, että totuus löytyy Avestasta. Kulttuuristamme johtuen on huomattavan paljon enemmän niitä joille totuus löytyy Raamatusta. Maahanmuuton myötä tänne tulee niitä, jotka valitsevat helpoiten Koraanin. Ja sitten on meitä, joille elämän merkitys löytyy elämästä eikä pyhistä kirjoituksista.

Lue lisää

Omahyväisyyden eräs synonyymi on itseriittoisuus. Ateisti voi olla itseriittoinen ja myös omavoimainen mikä tarkoittaa, että ei halua tai uskalla luottaa mihinkään itseään suurempaan. Luottamus vaatii nöyrtymistä eli omahyväisyys suhteessa Jumalaan ei ole mahdollista. Toisia ihmisiä kohtaan voidaan olla mitä vaan.

elämä on kovaa kirjoitti:

Omahyväisyyden eräs synonyymi on itseriittoisuus. Ateisti voi olla itseriittoinen ja myös omavoimainen mikä tarkoittaa, että ei halua tai uskalla luottaa mihinkään itseään suurempaan. Luottamus vaatii nöyrtymistä eli omahyväisyys suhteessa Jumalaan ei ole mahdollista. Toisia ihmisiä kohtaan voidaan olla mitä vaan.

Lue lisää

"Ateisti voi olla itseriittoinen ja myös omavoimainen mikä tarkoittaa, että ei halua tai uskalla luottaa mihinkään itseään suurempaan."

Ateismi perustuu siihen johtopäätökseen, että mitään "itseään suurempaa" astraalihahmoa ei ole olemassa. Useilla uskovilla tuntuu olevan sellainen hassu kuvitelma, että ateisti ikään kuin tietäisi hyvin että jumalia on olemassa, mutta kieltäytyy vain myöntämästä sitä. Eihän se näin ole. Usealla ateistilla voi olla takanaan jonkinlainen uskonnollisen etsinnän aika, jolloin olisi halunnut vakuuttua siitä, että joku "korkeampi voima" on olemassa. Ei vain näytä olevan.

"Luottamus vaatii nöyrtymistä eli omahyväisyys suhteessa Jumalaan ei ole mahdollista. Toisia ihmisiä kohtaan voidaan olla mitä vaan."

Tämä ajattelutapa selittää ainakin sen, miksi useat uskovat voivat olla muita kohtaan niin käsittämättömän omahyväisiä ja itsekeskeisiä besserwissereitä. Kaikki nöyryys kohdistetaan Jumalaan ja muilla ei ole väliä.

vähenevät kirjoitti:

En etsi "syytä" olemassaolooni, mutta elän mielestäni rikasta elämää.
Kovin on uskovaisen näkemys elämästä synkkä.

"Itsemurhat vähentyivät Suomessa yli 20 % vuodesta 1990 vuoteen 2000"
Samaan aikaan uskonnollisuus väheni. Miten sen selität?

http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=3&ved=0CDIQFjAC&url=http%3A%2F%2Fwww.terveyskirjasto.fi%2Fterveyskirjasto%2Ftk.koti%3Fp_artikkeli%3Dsuo00029&ei=Uj5WVP6qNI_3at3AgIAP&usg=AFQjCNGrbiSHGl-0793bsqwWn1N29q7QPA&bvm=bv.78677474,d.d2s&cad=rja

Lue lisää

Vähenevät. Tilasto kertoo, että itsemurhia tehdään. Käsittääkseni kaikki väkivalta johtuu väärästä Jumala- ja ihmiskuvasta.

yurki1000js kirjoitti:

Vähenevät. Tilasto kertoo, että itsemurhia tehdään. Käsittääkseni kaikki väkivalta johtuu väärästä Jumala- ja ihmiskuvasta.

Eli kun on uskoa vähemmän ja itsemurhia tehdään vähemmän, on jumalkuva oikenemassa.

Muuten. Oletetussa evoluutioelämässä ei ole pysyvää totuutta. Siinä on ihmisten mielipiteitä. Ne muokkaavat yhteiskunnan arvoja. Näemme, ettei maallistunut yhteiskunta arvosta elämää. Se murhaa puolustuskyvyttömiä lapsia ja päästää murhaajia ulos vankilasta.

yurki1000js kirjoitti:

Muuten. Oletetussa evoluutioelämässä ei ole pysyvää totuutta. Siinä on ihmisten mielipiteitä. Ne muokkaavat yhteiskunnan arvoja. Näemme, ettei maallistunut yhteiskunta arvosta elämää. Se murhaa puolustuskyvyttömiä lapsia ja päästää murhaajia ulos vankilasta.

Lue lisää

Emme puhuneet evoluutiosta. Muista kuinka kuvittelemasi jumala tuhoaa koko ihmiskunnan mytologisessa menneisyydessä kuten kaikenlaisissa juutalaisuutta edeltäneissä uskonnoissakin kävi. Sitten kun siirrytään mytologisesta ajasta vähän lähemmäs todellista historiaa, jumalan nimissä toimineet tappavat sylivauvoja ja kotieläimiä(amalekilaiset).

Raamatusta ja historiasta näemme että uskonnollinen yhteiskunta arvostaa kaikista vähiten elämää. Tiedät varmaan kuinka sinunkin esi-isäsi pakkokäännytettiin kristinuskoon samaan tyyliin kuin ISIS leviää tänään. Miksi seuraat oppia joka on näin väkivaltaisesti tänne tuotu?

yurki1000js kirjoitti:

Muuten. Oletetussa evoluutioelämässä ei ole pysyvää totuutta. Siinä on ihmisten mielipiteitä. Ne muokkaavat yhteiskunnan arvoja. Näemme, ettei maallistunut yhteiskunta arvosta elämää. Se murhaa puolustuskyvyttömiä lapsia ja päästää murhaajia ulos vankilasta.

Lue lisää

Vaihdoit taas aihetta. Aina kun kysymykset vaikeutuvat, teet rapuväistön ja alat puhua asuan vierestä.

Siis miksi itsemurhat vähenevät samaan aikaan kun uskonnollisuus vähenee? Ajaako "synkkä jumalisuus" itsessään ihmisiä itsemurhaan, vai onko kyse siitä, että uskonnollisesta painostuksesta vapaat ihmiset jaksavat elää paremmin.

Juice:
"Asema on, ja vähän vankilaa, kristillinen opisto, josta tulvahtaa synkkä jumalisuus ja soi Pieksämäen asemalla blues..."

fda kirjoitti:

Emme puhuneet evoluutiosta. Muista kuinka kuvittelemasi jumala tuhoaa koko ihmiskunnan mytologisessa menneisyydessä kuten kaikenlaisissa juutalaisuutta edeltäneissä uskonnoissakin kävi. Sitten kun siirrytään mytologisesta ajasta vähän lähemmäs todellista historiaa, jumalan nimissä toimineet tappavat sylivauvoja ja kotieläimiä(amalekilaiset).

Raamatusta ja historiasta näemme että uskonnollinen yhteiskunta arvostaa kaikista vähiten elämää. Tiedät varmaan kuinka sinunkin esi-isäsi pakkokäännytettiin kristinuskoon samaan tyyliin kuin ISIS leviää tänään. Miksi seuraat oppia joka on näin väkivaltaisesti tänne tuotu?

Lue lisää

Sori. Oikea asia, mutta väärä osoite. Yurkille tuo oli.

"En tietenkään hyödy mitään kuoleman jälkeen, mutta miksi en nauttisi siitä mitä minulla on juuri nyt?"

Nämä uskova-parat taitavat elää vain "ikuisuusodotuksessa" eivätkä osaa nauttia siitä mitä elämällä on antaa tässä ja nyt. Ääridualistinen maailmankuva ajaa ajattelemaan, että "huvi" tai "palkkio" ja toisaalta "työ" ovat täysin erillisiä asioita.

Työssä tuskin kenelläkään aina on hauskaa, mutta itse olen ainakin ollut siinä onnellisessa asemassa, että kyllä työssäkin usein hauskaa on. Ja kun on käynyt niin, että ei enää ole, olen onnistunut vaihtamaan. Jos lapsien kasvattaminen ja hoitaminen ei tuntuisi palkkiolta sinänsä niin tuskin olisin hankkinut lapsia. Eikä minun olisi ainakaan pitänyt.

Tuntuu että uskonto pahimmillaan sekoittaa pahasti terveen ja normaalin asenteen elämään.

Epäjumalienkieltäjä kirjoitti:

"En tietenkään hyödy mitään kuoleman jälkeen, mutta miksi en nauttisi siitä mitä minulla on juuri nyt?"

Nämä uskova-parat taitavat elää vain "ikuisuusodotuksessa" eivätkä osaa nauttia siitä mitä elämällä on antaa tässä ja nyt. Ääridualistinen maailmankuva ajaa ajattelemaan, että "huvi" tai "palkkio" ja toisaalta "työ" ovat täysin erillisiä asioita.

Työssä tuskin kenelläkään aina on hauskaa, mutta itse olen ainakin ollut siinä onnellisessa asemassa, että kyllä työssäkin usein hauskaa on. Ja kun on käynyt niin, että ei enää ole, olen onnistunut vaihtamaan. Jos lapsien kasvattaminen ja hoitaminen ei tuntuisi palkkiolta sinänsä niin tuskin olisin hankkinut lapsia. Eikä minun olisi ainakaan pitänyt.

Tuntuu että uskonto pahimmillaan sekoittaa pahasti terveen ja normaalin asenteen elämään.

Lue lisää

"Ääridualistinen maailmankuva ajaa ajattelemaan, että "huvi" tai "palkkio" ja toisaalta "työ" ovat täysin erillisiä asioita."

Niin, sen voi nähdä arjen tasolla ("tee ensin työ, sitten huvit") tai kokonaisen elinkaaren tasolla ("ensin eletään maallinen elämä, sitten saadaan palkkiona taivaallinen elämä"). Toki tiettyä itsekuria pitää olla, että kykenee tekemään työnsä niinä vähemmän mukavinakin päivinä. Kristitty asenne saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ihmisen mielestä kärsimyksessä ei ole mitään väärää, palkkio kun tulee kuitenkin lopulta. Minusta jatkuvassa loputtomassa kärsimyksessä on paljonkin väärää, ihmisten pitäisi kyetä aktiivisesti parantamaan elämänlaatuaan. Sekä arvioimaan, milloin on kestänyt riittävästi ja on muutoksen aika.

kerettitytto kirjoitti:

"Ääridualistinen maailmankuva ajaa ajattelemaan, että "huvi" tai "palkkio" ja toisaalta "työ" ovat täysin erillisiä asioita."

Niin, sen voi nähdä arjen tasolla ("tee ensin työ, sitten huvit") tai kokonaisen elinkaaren tasolla ("ensin eletään maallinen elämä, sitten saadaan palkkiona taivaallinen elämä"). Toki tiettyä itsekuria pitää olla, että kykenee tekemään työnsä niinä vähemmän mukavinakin päivinä. Kristitty asenne saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ihmisen mielestä kärsimyksessä ei ole mitään väärää, palkkio kun tulee kuitenkin lopulta. Minusta jatkuvassa loputtomassa kärsimyksessä on paljonkin väärää, ihmisten pitäisi kyetä aktiivisesti parantamaan elämänlaatuaan. Sekä arvioimaan, milloin on kestänyt riittävästi ja on muutoksen aika.

Lue lisää

"Kristitty asenne saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ihmisen mielestä kärsimyksessä ei ole mitään väärää, palkkio kun tulee kuitenkin lopulta."

Tai kärsimys on ihmisen osa taivaaseen pääsyn ja helvetin välttämisen ehtona.

Hyvä esimerkki on vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa ei sallita ehkäisyä.
Väsyneet äidit lohduttelevat toisiaan:"Koetetaan kestää, lyhythän tämä elämä on ikuisuuden rinnalla.".

kerettitytto kirjoitti:

"Ääridualistinen maailmankuva ajaa ajattelemaan, että "huvi" tai "palkkio" ja toisaalta "työ" ovat täysin erillisiä asioita."

Niin, sen voi nähdä arjen tasolla ("tee ensin työ, sitten huvit") tai kokonaisen elinkaaren tasolla ("ensin eletään maallinen elämä, sitten saadaan palkkiona taivaallinen elämä"). Toki tiettyä itsekuria pitää olla, että kykenee tekemään työnsä niinä vähemmän mukavinakin päivinä. Kristitty asenne saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ihmisen mielestä kärsimyksessä ei ole mitään väärää, palkkio kun tulee kuitenkin lopulta. Minusta jatkuvassa loputtomassa kärsimyksessä on paljonkin väärää, ihmisten pitäisi kyetä aktiivisesti parantamaan elämänlaatuaan. Sekä arvioimaan, milloin on kestänyt riittävästi ja on muutoksen aika.

Lue lisää

"Toki tiettyä itsekuria pitää olla, että kykenee tekemään työnsä niinä vähemmän mukavinakin päivinä."

Isäni tapasi sanoa, että älä ikinä suunnittele harrastuksesta työtä.
Se lakkaa olemasta hauskaa, kun sitä työkseen tekee...

Vaikka nautin usein työstäni, ovat nuo sanat totta, ja nuo sanat ovat mielestä
hyvä lähtökohta suhtautumisessa työhön.

Tietyt hommat on tehtävä, vaikka ne eivät niin hauskoja olekaan.
Jos olosuhteet ja palkka ovat siedettävät(tai parempaa ei ole tarjolla, kuten usein on tilanne), tee hommasi niin hyvin kuin osaat ja hae elämään sisältöä ja toteuta itseäsi harrastusten kautta jos työ ei sitä tarjoa.

Nii, ja isäni ei ole uskonnollinen ihminen.

Kalju Pitkätukka kirjoitti:

"Kristitty asenne saattaa kuitenkin johtaa siihen, että ihmisen mielestä kärsimyksessä ei ole mitään väärää, palkkio kun tulee kuitenkin lopulta."

Tai kärsimys on ihmisen osa taivaaseen pääsyn ja helvetin välttämisen ehtona.

Hyvä esimerkki on vanhoillislestadiolaisuudessa, jossa ei sallita ehkäisyä.
Väsyneet äidit lohduttelevat toisiaan:"Koetetaan kestää, lyhythän tämä elämä on ikuisuuden rinnalla.".

Lue lisää

"Koetetaan kestää, lyhythän tämä elämä on ikuisuuden rinnalla."

On äärimmäisen surullista kun ainutkertainen elämä supistetaan sietämiseksi jonkun kuvitteellisen taivasosuuden toivossa.

Matti Nykänenkin oivaltaa asian paremmin kuin uskonnot: elämä on ihmisen parasta aikaa.

Kerros nyt Hanna, mistä päättelet, että lainaamasi olisi ateistin kirjoittamaa?

.... kirjoitti:

Kerros nyt Hanna, mistä päättelet, että lainaamasi olisi ateistin kirjoittamaa?

EN TIEDÄ!!!!!!!!

Maapallollakaan ei ole pitkässä juoksussa mitään merkitystä. viimeistään miljardin vuoden päästä ahteerikarvat käryävät ja maapallo sterilisoituu, mikäli ei tuhoudu kokonaan..

Ihmisillä näkyy olean vaikeuksia erottaa, että asioilla voi olla merkitys ja ei olla merkitystä, riippuen näkökulmasta. Minun elämäni ei ole merkityksetön vain koska universumin mittakaavassa se ei ole vaikuttava tekijä mihinkään suuntaan. Subjektiivinen merkityskin on merkitys.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12899082

Hanna, miksi vaanit mielenterveyspalstoilla?

Onko teksti sinun mielestäsi ateistin kirjoittama? Miksi?