Siis sitä niin, kun vaikkapa keskikokoinen maitotila tarkoitti 10-15 lehmän navettaa. Rahaa ja mammonaa tuli aika HUISIN PALJON VÄHEMMÄN kuin nyt, autonasi oli kenties Lada tai Opel Kadett, traktorina (1kpl) Massey Ferguson 265, mutta oli VAPAATA AIKAA. Navettatöiden välillä vaikka mopolla kalaan, tai puuhata mitä nyt sattui huvittamaan. Elämä oli yksinkertaisempaa, vailla nykyajan reistaavia ja monimutkaisia, vaikeasti opittavissa olevia laitteita. Sait tehdä samat iisit rutiinit navetassa, ja tuntea henkilökohtaisesti joka lehmän. Sitten olit siinä välillä vapaa, lähteä vaikka hiihtämään! :). Kirjanpito oli yksinkertaista, senkun täytit kerran vuoteen veroilmoituksen.
Olit vähemmän varakas, mutta onnellisempi kuin nyt?
Kaipaatko aikaa entistä?
-Elmukka-
8
90
Vastaukset
- maa-Jussi 10 lehmää
Kyllä kaipaan.
- sanon vaan
En kaipaa, mulla on vapaa-aikaa ihan riittävästi nytkin.
Rahaa ei ole tarpeeksi, mutta ei sitä ollut ennenkään tarpeeksi, joten tilanne ei ole muuttunut miksikään siinä mielessä. - saa olla
EN todella kaipaa, paremmin saan nytkin rahaa työttömänä, kuin helve--tin moisella tuntimäärällä ja stressillä kaiken sen byrokratia paskan kanssa joka lehmistä koitui.
- Asutustilan poika
Kyllä joskus kaipaan! Jos katselen vanhoja verokalentereita, niin meillä maanviljelijöillä oli ihan OIKEASTI tulojakin ja monet viljelijät olivat kuntamme suurimmat veronmaksajat. Isäntien autokantakin oli ihan toisenlainen, kuin nykyään, vaurailla tiloilla on järkiään uusia Mercedes-Benz 220 diesel 115 korimallia, henkilöautoja uutena ostettuja taikka vähän käytettyinä, japsiautot tekivät tuloaan ja niitä ostettiin aikamiespojille noin vain, pienempien tilojen isännät ostivat itselleen Opel Kadetin taikka Ford Taunuksen.
Traktoreita ostettiin uutena melkoisia määriä pienillekin tiloille, joko Ford 5000 taikka Massikka 165 tai 175, puimureita ostettiin uusia jo 24ha sadolla sai Massikan 186 taikka Fahr 600. Isännät ja emännät ramppasi Kanarialla ja Mallorcalla joka talvi. Etelän matkaamisesta tuli tapa monille.
Joka kuntaan rakennettiin vaikka mitä, kun oli verotuloja. Valtio rakensi tietä ja yliopistoja pitkin maata. Työttömiä oli muutama kymmenen tuhatta ja kun työttömiä tuli 60000 saatiin hätätilahallitus, ettei työttömyys vain pahene.
Kirjanpito oli aivan samanlainen, kuin nykyisinkin maataloudessa veroilmoituksen kohdalla, vanha pinta-alaverotus poistui maatalouden osalta 1967 ja tätä nykyistä systeemiä alettiin toteuttamaan 1968.
Pinta--alaverotus oli tosi kultakaivos ainakin meidän tilalla, meillä oli sikala ja lehmiä melkoisesti, niin paljon kun vain oli mahdollista pitää ja enempikin. Puimurilla sai puida rahtia niin paljon, kuin vain kantti kesti, kuivuri valitti yökaudet. Kenttäsirkkeli lauloi vuoteen 1967 asti, sitten tuli siihen liikevaihtoverotus ja toiminta vaikeutui muutenkin.
Elämässä oli aika paljon samoja asioita, kuin nykyäänkin, tietysti tietokone puuttui, mutta monta muuta asiaa oli yhtä lailla, kuin nykyäänkin. Meillä oli jossain vaiheessa oma lentokonekin. Nyt kuitenkin olemme köyhiä, vaikka tilamme koko on suurentunut huomattavasti tuosta ajasta.- sanon vaan
Joo, mettärahoilla niitä osteltiin ja mikään ei estä ostamasta nykyäänkään, jos on mettää mitä myydä.
- sepä se
sanon vaan kirjoitti:
Joo, mettärahoilla niitä osteltiin ja mikään ei estä ostamasta nykyäänkään, jos on mettää mitä myydä.
Taimikoita on paha myydä.
- Asutustilan poika
sanon vaan kirjoitti:
Joo, mettärahoilla niitä osteltiin ja mikään ei estä ostamasta nykyäänkään, jos on mettää mitä myydä.
Jotkut saattoivat ostella metsärahoillakin, mutta meillä oli asutustila ja metsää ei myyty, kuin piirimetsälautakunnan luvan kanssa ja tasan vain vuosikasvun verran, ettei valtion saatavat vaarantuneet. Ja näin oli monella tilalla, kun oli näitä pitkäaikaisia valtionlainoja jäljellä, niin oli rajoituksetkin.
Vaan oikeasti, tuotteista sai rahaa. Meillä oli sikoja niin paljon kun vain pankinjohtajan vekselillä irtosi porsaita, kesällä niille oli tehty tarha pihamaalle, sahattiin kenttäsirkkelillä lautaa ja lankkua aidoiksi omasta puutavarasta (kenttäsirkkelillä pystyi hieman kiertämään tuota puunmyyntii liittyvää rajoitetta, mutta ei paljoa, kerron myöhemmin), vekseli uusittiin kerran pankissa ja syksyllä rekka haki sikalastin. Vekseli maksettiin syksyllä pois pankkiin ja lopulla rahalla maksettiin velkoja taikka ostettiin koneita.
Leikkuupuimurin sai tosiaan aika pienellä pinta-alan tuotolla ostettua uuden Hankkijalta Massikan. Pankki siihenki rahat luototti, mutta rahtipuinnilla se Massikan velka pankkiin maksettiin ja siitä jäikin, että pystyttiin ostamaan koneita.
Metsänmyynti ei ainakaan meidän tilalla näytellyt mitään suurta roolia, kun 150m3 sai vaan myydä vuosittain. Isä sai siihen aina naristua pienen halkoleimikon lisäksi, kun halkoa ostettiin koulujen ja kerrostalojenkin lämmityksiin. Siitä halkoleimikosta sahattiin sitten kenttäsirkkelillä tyvitukit tuppeen huonekalutehtaalle ja niistä saatiin parempi hinta, mutta yksi kommunisti lautakunnasta alkoi valittamaan, että meillä tehdään kauppaa niillä halkoleimikon tyvipölleillä. Taas sai isäni selvittää.
Vaan tuotteilla sai silloin ihan oikeasti rahaa, että se joka osasi tuottaa, niin kyllä tienasi. Ruis, rypsi ja vehnä oli hinnoissaan. Ei tarvinnut olla kummoista kuormaa rypsiä, kun sai uuden traktorin.
- perseaikuinen
Tosi hyvä kirjoitus. Kaipaan vanhoja aikoja.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 743290
- 2012852
- 222676
- 492628
- 202506
Kuule rakas...
Kerrohan minulle lempivärisi niin osaan jatkaa yhtä projektia? Arvaan jo melkein kyllä toki. Olethan sinä aina niin tyyl412345Miten hitsissä ulosoton asiakas?
On tää maailma kumma, tässä haisee suuri kusetus ja ennennäkemättömän törkeä *huijaus*! Miten to.monen kieroilu on edez2101803Törmättiin tänään
enkä taaskaan osannut reagoida fiksusti. Menen aina lukkoon. Yksi asia on varma: tunteeni sinua kohtaan ovat edelleen v241747- 371620
- 181476