Kuinka kauan odottaa että tyttöystävä tulee kaapista?

Jätä se -.-

Mun tyttis ei kertonu kahteen vuoteen kellekää sukulaisellee/ perheejäsenellee. Vittu mulle riitti ja sit pia erottiinki. Muutenki se kohteli mua hienosti eikä jaksanu nähdä vaivaa pitääkseen mua onnellisena.

Itse en enää edes seurustelisi sellaisen kanssa, joka on kaapissa. Jaksoin sitä salailua ja "kämppiksenä" elämistä melkein kolme vuotta, kunnes pistin suhteen poikki. Tällä hetkellä seurustelen viidettä vuotta naisen kanssa, joka on ollut ulkona kaapista koko aikuisikänsä.

Minä odotin melkein vuoden, sekin oli liikaa. Erottiin ihan muista syistä kyllä. Hän sitten koitti pelastaa suhteemme tulemalla kaapista ulos, mutta se oli vaan too little too late.

Ei elämä ole noin mustavalkoista. Sitä voi merkitä toiselle tooosi paljon, mutta silti voi olla kokonaan tai osittain kaapissa, ainakin vanhemmille. Mielestäni se ei ole mikään välittämisen mittari se, tuleeko kaapista ja kenelle tulee ja milloin jos ikinä edes. Itse en noin muuten ole mitenkään erikoisemmin kaapissa, mutta toisaalta en sitä erikseen huomionhakuisesti julistakaan. En minä naapureillekaan erityisemmin julista olevani lesbo, bi tai hetero =) Vanhemmat ovat kuitenkin sen verran hitaasti lämpiäviä asialle, että olen päättänyt olla kertomatta yksityiskohtia omasta seurusteluelämästä. Vaikka olisin täysin heterokin, tuskin heille omaa seurusteluelämää kovin tarkasti lähtisin siltikään erittelemään, muutenkin hössöttävät ihan liikaa, joten parempi kun ei asialla mitenkään vaivaa heitä sen enempää=) Mielestäni seurustelujutut eivät heille kuulu, se on oma asiani se.

Lisäksi mielestäni olisi erittäin itsekästä, julmaa ja ajattelematonta sitä toista ihmistä kohtaan vaatia, että on pakko tulla kaapista vanhemmille tai joillekin muille ihmisille. Mitä jos sen toisen ihmisen suhteet vanhempiin katkeavat lopullisesti tai vaikkapa tulee nyrkkiä naamaan? Mitäpä jos he ovat jo sen verran vanhoja tai vaikkapa jo vakavasti sairaita vanhushöppänöitä? Tätäkö haluaisit tyttöystävällesi?

Lisäksi on ihmisiä, jotka elävät aikuisen ihmisen tavoin jo itsenäistä elämää ilman, että vanhemmat sitä elämää sen kummemmin kontrolloivat. Aikuinen ihminen tekee itsenäisesti omia valintoja elämässään eikä ole riippuvainen vanhempien tai muiden ihmisten hyväksynnästä. Aikuinen ihminen ei ole myöskään riippuvainen tyttöystävänsä vanhempien/sukulaisten hyväksynnästä. Aikuisuuteen kuuluu tietynlainen itsenäistyminen ja vastuu omasta seurustelusta.

Ju jokainen omaa tahtiaan. Sellainen tuli mieleen että jos on nuoresta lähtien tiennyt tykkäävänsä samasta sukupuolesta niin heille kaapista tulo, niin yleensäkin mitä ja miten paljon kertoo on jokaisen oma asia. Niin se kaapista tulo siis on helpompaa.

Minä en ainakaan pystynyt muuttamaan kaikkea hetkessä, en edes vuodessa. Joku on nopee ja toiset hitaita, jptkut ei koskaan kerro.

Se että on jonkun tyttäystävä ja tyttis on kaapissa ihan kaikille, vaatii Tosi paljon ymmärrystä ja rakkauttakin. Se ettei ole kaapista ulkona kellekään ei tarkoita sitä ettei rakasta tyttöystäväänsä, joskus vaan on elämä sellaista ettei ihan kaikkea saa heti ja joskus niinkin että vasta vuosikymmenien päästä totuus paljastuu ja joskus kaikki jää historian hämärään.

Minulla oli vahva tunne siitä että se nainen jonka tapasin aikoinaan muuttaa elämäni suunnan, mutta aikataulu ja miten se tapahtuu .. sitä en vain tiennyt.

No eipä ole tyttiksen tarvinnut tulla kaapista ulos. 7 vuotta.

Ymmärrän kaapissa oleilun, jos kyse on tosi nuorista henkilöistä tai muuten ihan äärimmäisen vaikeasta tilanteesta. Mielestäni on kuitenkin väärin, että kaapissa oleva tavallaan vie toisen puoliskon mukanaan kaappiin ollessaan itse siellä. En haluaisi sellaista parisuhdetta enää näin aikuisena, kun vielä avoimuus on itselleni tärkeä asia muutenkin. Salailu ja asian kiertäminen vie voimia turhaan kun voi nykyään kumminkin yleensä elää myös yleisen ilmapiirin takia kaapista ulkona. Tsemppiä aloittajalle, ihan niin kauan kuin susta tuntuu hyvälle ja parisuhde on vielä sen arvoinen.

Kuvittelisin että tämä nainen on minulle se oikea. Mutta voiko olla, jollei vielä näin monen vuoden jälkeen ole esimerkiksi vanhemmilleen kertonut minusta? On siis mennyt jo 10 vuotta. Rakastan häntä kyllä, mutta missä arvossa hän minua pitää? Itse olen kertonut vanhemmilleni ja esitellyt tyttöystäväni jo vuosia, vuosia sitten ja he olivat asian kanssa sinut heti.