Killing me softly

olinko vastuussa
alitajunnastani

yön laskeutuessa
syleilyn pehmeydellä

rehelliset,
tekopyhät ja
pettävät muodot
elämää

kuinka ne
tunkeutuvat salaa,
olemalla naurettavuus
ja tyhjyys

marionetin tapa
valloittaa
hyvien aikomuksien
päällysteillä

hyvästeillä, joissa
on niin paljon
hellyyttä

yrityksiä ymmärtää,
yrityksiä muovata
rakkaudelle
kauneutta tulviva
uoma

täydellinen yhtenäisyys,
persoonallinen
muoto
maailman silmien
katsoa

halu paljastua,
olla enemmän
kuin vanhempien
jatkettua elämää

limakalvojen kyky
kasvaa kotiloistaan

humaltumista
voittamattomuuden
kaipuusta

mikä on
sen isännän nimi,
joka johtaa
sielunsa voimia

olemisen karttaa
etsiä inhimillisyytensä
mahdollisuutta

mahdottomuutta,
joka on
äärimmäisyyden ja
toteutumattomuuden
kyky tihkua


tulevaisuus,
jossa elämä
juonne ja luonne
asuvat

ihmisen kyvystä
kertoa sisimpänsä

kuinka kummalista
on nähdä nainen,
jota ei rakasta
ja silti hän on
ainut ja tosi
rakkaus

olin taas kuin
metsään eksynyt
lapsi

hävittänyt piirteet,
joilla olisin
suunnistanut

tulkinnut sydämen
arvoa ja merkitystä

tyypillistä ihmistä
jakaa ihminen
onnellisiin ja
rakastaviin

kärsimyksen
perkele,
anna
nahattoman puutteesi
ruokkia
yksinkertaisen elämää

haluni ja
toteutukseni paeta
kauniiseen ja
voimakkaaseen

itseäni

janoamaani rakkautta

tiedostamatonta
alitajuntaa, joka
hellii mielikuvitusta

vastustaa
tehdessään
haluttavampaa

löytää ongelma
ongelmistamme

kokonaisuus tai
ehjyys,
omien tekojeni
summa, joka
menettää tasapainonsa

jokaisessa katseessa,
muodossa ja
kosketuksessa

suunta, joka
ottaa polttoaineensa
vuoteesta

kurvikkaasta muodosta

joka on halu,
paeten
jokaisen laukeamisen
jälkeistä tyhjyyttä

pelkoa
ettei
koskaan enää kokisi
samaa

yhteistä kehoa,
naisellisuutesi
haluttavuutta

enkä nyt
puhu pelkkää
fyysistä rajaa,
pehmeää ihoasi

yhteisiä ajatuksia
lukea silmistäsi
aivan kuin
mielikuvitusta voisi
muokata

jos pitää
mausta
alustasta
joka kiihottaa

onko lopussa
mukiin valuva
onnellisuus,
universaali tunne,
joka kestää
tuulen ja tuiskun

jumpperisi kyky
keinuttaa
ilman ehtoja,
rajoja joita
ruumiillistumasi
antaa ymmärtää

silloin kun
se siirretään
kasvojesi hellyydestä
monivuotiseen
vuoteeseen

mitä enemmän
jokainen kohtaaminen
on vieras
toinen toiselleen

sen taianomaisempi
mielikuvitus

on ihanampaa
kuin tyyneys

naiivi ero
sanoa mikä
on hyvää ja mikä
pahaa

sokeus ja
kuurous nousta
kaiken yläpuolelle

aika, jonka
tuntee olevansa
menneisyyden ja
tulevaisuuden
hetkessä

ajan ja ikuisuuden
käsitteessä

enemmän kuin
kokonainen
elämä hipaisee
kuolemaa

puhun nyt
hengitykseen ja
sydämenlyönnin
viettelyksistä

lemmensyleilyä
etsimässä
alitajuisia onnen
rippeitä
mielikuvituksen
kanniskella

saman tekevää
rakastaako
vai
ei,
jos tuntee
olevansa
puolikas

pelkkä halun
olemassaolo ja
itseään pakeneva
totuus

sanat ja lauseet
tulevat kuten
tahtovat

viettelevyytesi,
huomisen unohdus

on kyvyttömyyttä
myöntää elämän
suhteellisuus

että
kauneus, rakkaus
ja usko
ovat samassa
veneessä

joko ne ovat
perimmäinen ihanne

uskomaton
sisäinen tasapaino
tai
pelkkää väärinkäsitystä

kehä, joka
ruokkii itsensä,
värähtelee ympäristöönsä

kaikkien halujen salaisuudet

killing me so softly

kuin olisin unelmaa

pelkkiä sanoja
laulussasi


https://www.youtube.com/watch?v=dZB7FkYBrrM