Isä kuoli

Onpa törkeesti toimittu poliisin taholta. Uskoisin että heidän koulutukseen jo sisältyy antaa tietoa, miten suruviestit tulee kertoa ja ilmoittaa ja kun kyseessä keskenään olevat lapset. Ei tietenkään ole poliisien syy, että isäsi kuoli, mutta järkeä on lupa viranomaistenkin käyttää tuollaisessa tilanteessa.
Yski osa surua on viha. Yllättävä isän poismeno on ollut sinulle sellainen sokki, ettet ole pystynyt sitä aikaisemmin työstämään.
Sinua auttaa puhuminen asiasta, myös kirjoittaminen tuntemuksista on tärkeää. Silloin viha ja ahdistava epämääräinen möykky saa sanallisen muodon ja tulee mielestä ulos.
Liittyykö isän kuolemaan tapaturma, jonkun ulkopuolisen huolimattomuus, huonot olosuhteet ym. Tunnistako mitenkään, mihin vihasi erityisesti liittyy?

salille on ikäraja 15v.

sinulla...

Suosittelisin puhumaan asiasta jollekin kaverille, äidillesi tai muulle läheiselle. Tai terkkari koulussa saa varmasti sinulle ajan psykologilta, hän voi ohjata sinua miten saat vihan tunteet käsiteltyä. Kannattaa surra eikä padota tunteita sisälleen, ne pitää kuitenkin ennemmin tai myöhemmin käsitellä, sitten voit jatkaa elämääsi.

Hei Pikkupoika13v

Otan osaa suruusi, isän menttäminen noin nuorena on vaikeata. Tosi kurjasti sinut ja veljesi on jätetty kotiin isänne kuolinviestin kanssa, noin ei saisi tapahtua! On totta, että jos surua painaa sisimpäänsä, se pyrkii jossain vaiheessa ulos, esimerkiksi juuri vihana, josta sinä puhut. Ajattelen, että paras juttu olisi, kun menisit juttelemaan jonkun aikuisen kanssa; koulussa terveydenhoitajan tai koulukuraattorin tai seurakunnan nuoriso-ohjaajan. Tai sitten puhu äitisi kanssa ja hän voisi sinun kanssa jutella ja etsiä sinulle paikan, jossa voisit käydä keskustelemassa. Huolehdi itsestäsi ja tartu tähän asiaan nyt, kun olet jo kirjoittanut tilanteestasi tänne.

Kaikkea hyvää sinulle,
Pirkko-pappi