Minkälaisia sopimuksia teillä oikeudessa?

"Oikeus kuitenkin katsoi, että koska lapsella on äitinsä kanssa läheinen suhde, niin tämä tapaamisten määrä riittää. "
On siinä oikeudella perustelut!
Olisi ollutkin jos oikeus olisi perustellut: "lapsella ei ole isänsä kanssa läheinen suhde, niin tapaamisten määrää pitää lisätä jotta lapsen ja isän suhde tulisi läheisemmäksi"!

Jännä juttu että kun lapsella on jo läheinen suhde äitiinsä niin se läheinen suhde kärsisi jos tapaamisten lisääminen isän kanssa lisääntyisi...

Aika uskomatonta ulkopuoliselle mutta ero-oikeudenkäyntejä hiemankaan tunteva ymmärtää täysin tuollaiset "perustelut"...

Nimim. Hämis on selvästi joutunut tyytymään siihen mitä oikeudenkäynneistä käteen jäi sillä jos olisi lähtenyt hakemaan laajempaa tapaamista ja yhdessäoloa lapsen kanssa niin helposti olisi jäänyt vain pelkkä maksumiehen osa käteen, näin se vaan menee...

Oliko teillä ennen käräjiä yhteishuoltajuus?

Mikä oli oikeuden perusteena sille, että sinulle tuli yksinhuoltajuus?

Kysymys? kirjoitti:

Oliko teillä ennen käräjiä yhteishuoltajuus?

Mikä oli oikeuden perusteena sille, että sinulle tuli yksinhuoltajuus?

Oli yhteishuoltajuus. Ja peruste oli se, ettei etävanhempi ollut yhteistyökykyinen. Koska minä olen aina huolehtinut lapsesta pääsääntöisesti, oikeus katsoi huoltajuuden minulle. Esimerkkejä oli lukuisia lapsen isän hankalasta toiminnasta. Koska hänen linja ja tapa ei ole edelleenkään muuttunut, olen helpottunut yksinhuoltajuudesta.

Hankalaa oli ja on kirjoitti:

Oli yhteishuoltajuus. Ja peruste oli se, ettei etävanhempi ollut yhteistyökykyinen. Koska minä olen aina huolehtinut lapsesta pääsääntöisesti, oikeus katsoi huoltajuuden minulle. Esimerkkejä oli lukuisia lapsen isän hankalasta toiminnasta. Koska hänen linja ja tapa ei ole edelleenkään muuttunut, olen helpottunut yksinhuoltajuudesta.

Lue lisää

kesto yhäriruikkuäippä; näin se vaan menee..

eli olet kirjoitti:

kesto yhäriruikkuäippä; näin se vaan menee..

Varsin "mainio" kommentti ihmiseltä, joka ei tiedä mitään yksityiskohtia meidän tilanteestamme. Minä jos joku kannatan lapsen ja isän läheistä suhdetta, aina kun isä on lapselle hyväksi. Sama pätee äiteihinkin. Kun jollakin lapsella on henkisesti tai fyysisesti lasta vahingoittava äiti, en taatusti kannata sitä, että lapsi kasvaa äitinsä kanssa. Lisäksi kannatan ehdottomasti sitä, että lapsen vanhempien on tultava jossain määrin toimeen, että lasta voidaan yhdessä kasvattaa.

Minun exä on henkisesti sairas. Hänen kanssaan on mahdoton tulla toimeen. Ja olen muuten jo useita vuosia ollut avioliitossa nykyisen mieheni kanssa, joten en ehkä siinäkään mielessä tyypillinen yhäriruikkuäippä... ;)

Tässä nyt ihan tiedoksesi pari asiaa, joista olimme lapsen isän kanssa eri mieltä: lapsen uskonto, passin hankinta lomareissua varten, tarhapaikka, lähes kaikki kasvatukseen liittyvät asiat (kuten unirytmi jne), harrastukset, rokotukset ja muut lapsen terveyteen liittyvät seikat... Se että kumpi on missäkin asiassa ollut oikeassa on loppujen lopuksi vähemmän tärkeää, kuin se että me emme yhdessä kyenneet tekemään lapsen päätöksiä. Tästä johtuen oikeus ei kannattanut yhteishuoltajuutta. Loogisempi valinta yksinhuoltajaksi olin tietysti minä, koska lapsi asui minun kanssani.

Hankalaa oli ja on kirjoitti:

Varsin "mainio" kommentti ihmiseltä, joka ei tiedä mitään yksityiskohtia meidän tilanteestamme. Minä jos joku kannatan lapsen ja isän läheistä suhdetta, aina kun isä on lapselle hyväksi. Sama pätee äiteihinkin. Kun jollakin lapsella on henkisesti tai fyysisesti lasta vahingoittava äiti, en taatusti kannata sitä, että lapsi kasvaa äitinsä kanssa. Lisäksi kannatan ehdottomasti sitä, että lapsen vanhempien on tultava jossain määrin toimeen, että lasta voidaan yhdessä kasvattaa.

Minun exä on henkisesti sairas. Hänen kanssaan on mahdoton tulla toimeen. Ja olen muuten jo useita vuosia ollut avioliitossa nykyisen mieheni kanssa, joten en ehkä siinäkään mielessä tyypillinen yhäriruikkuäippä... ;)

Tässä nyt ihan tiedoksesi pari asiaa, joista olimme lapsen isän kanssa eri mieltä: lapsen uskonto, passin hankinta lomareissua varten, tarhapaikka, lähes kaikki kasvatukseen liittyvät asiat (kuten unirytmi jne), harrastukset, rokotukset ja muut lapsen terveyteen liittyvät seikat... Se että kumpi on missäkin asiassa ollut oikeassa on loppujen lopuksi vähemmän tärkeää, kuin se että me emme yhdessä kyenneet tekemään lapsen päätöksiä. Tästä johtuen oikeus ei kannattanut yhteishuoltajuutta. Loogisempi valinta yksinhuoltajaksi olin tietysti minä, koska lapsi asui minun kanssani.

Lue lisää

Lapsen isä ei ole yhteistyökykyinen koska on eri mieltä kuin sossutanttojen suosiollisella avustuksella lähiksi ja yksinhuoltajaksi päässyt yhäriruikkuäippä...
Noinhan se menee.... Siinä sitä on yhäriruikkuäipälle "mielenrauhaa" kun paperilla on "oikeassa ja lasten edun mukaisesti" lähi... Voi ZIISUS!!!!

Mitä vielä keksit jotta saat paistatella ja haukkua lapses isää????
Säälittävää normijuttua palstan vakiyhäriruikkuäipältä, TOSI SÄÄLITTÄVÄÄ touhua varsinkin lapsen kannalta!!!

Näin se vaan menee.. kirjoitti:

Lapsen isä ei ole yhteistyökykyinen koska on eri mieltä kuin sossutanttojen suosiollisella avustuksella lähiksi ja yksinhuoltajaksi päässyt yhäriruikkuäippä...
Noinhan se menee.... Siinä sitä on yhäriruikkuäipälle "mielenrauhaa" kun paperilla on "oikeassa ja lasten edun mukaisesti" lähi... Voi ZIISUS!!!!

Mitä vielä keksit jotta saat paistatella ja haukkua lapses isää????
Säälittävää normijuttua palstan vakiyhäriruikkuäipältä, TOSI SÄÄLITTÄVÄÄ touhua varsinkin lapsen kannalta!!!

Lue lisää

Eli kaikki isät ovat mielestäsi kykeneviä isyyteen? Ja jos eivät ole, niin siitä pitää olla ihan hys,hys, ettei "turvakodissa" työskentelevä mies loukkaannu, kun joku mies olikin huono isä (vaikka suurin osa on hyviä).

Sen sijaan tämä "turvakodissa" työkentelevä mies saa surutta haukkua kaikki yksinhuoltaja äidit ruikuiksi, vaikka minä mietin kyllä edelleenkin mitä olen ruikuttanut ex-mieheltäni.... Juuri eilen puhuin puhelimessa hänen vaimonsa kanssa, että haluaisiko hän pihavaunuiksi nuo minun lasten vanhat, kun ne ovat tuolla ullakolla turhanpanttina. No katsos, "näin se vaan menee" (vaikkei menekkään) me kaikki emme ole kuten sinä.

näin se on oikeasti kirjoitti:

Eli kaikki isät ovat mielestäsi kykeneviä isyyteen? Ja jos eivät ole, niin siitä pitää olla ihan hys,hys, ettei "turvakodissa" työskentelevä mies loukkaannu, kun joku mies olikin huono isä (vaikka suurin osa on hyviä).

Sen sijaan tämä "turvakodissa" työkentelevä mies saa surutta haukkua kaikki yksinhuoltaja äidit ruikuiksi, vaikka minä mietin kyllä edelleenkin mitä olen ruikuttanut ex-mieheltäni.... Juuri eilen puhuin puhelimessa hänen vaimonsa kanssa, että haluaisiko hän pihavaunuiksi nuo minun lasten vanhat, kun ne ovat tuolla ullakolla turhanpanttina. No katsos, "näin se vaan menee" (vaikkei menekkään) me kaikki emme ole kuten sinä.

Lue lisää

näin se vaan menee... he heee yhäriruikut!

olemme me kuten kirjoitti:

näin se vaan menee... he heee yhäriruikut!

Eli te olette ruikuttajia? Ihan kahdestaan vai?

Jos niin ajattelee, ettei sopimuksilla ole merkitystä, niin ei kannata lähteä käräjillekään. Eikö vain? Tässä ketjussa käsitellään sitä, minkälaisia sopimuksia käräjät ovat vahvistaneet, ja millä perusteilla.

lastenvalvojalla sovittiin suullisesti yhteishuolto ja tapaamisina joka toinen vkl ja kesällä 3 viikkoa jota ei koskaan suostuttu vahvistamaan lasten vaatiessa vuoro- asumista/ laajoja tapaamisia; sosiaalitoimi valehteli olosuhdeselvityksessään las
ten toiveet ja lausunnot tuomioistuimeen äidin vaatiessä yksinhuoltoa ja ei tapaa
misia..tuomioistuin päätti äidille yksinhuolto ja tapaamisia 12h/kk koska äiti ei
luota isään ja ristiriitoja, lasten ja isän suhteessa ei huomautettavaa..

meillä kirjoitti:

lastenvalvojalla sovittiin suullisesti yhteishuolto ja tapaamisina joka toinen vkl ja kesällä 3 viikkoa jota ei koskaan suostuttu vahvistamaan lasten vaatiessa vuoro- asumista/ laajoja tapaamisia; sosiaalitoimi valehteli olosuhdeselvityksessään las
ten toiveet ja lausunnot tuomioistuimeen äidin vaatiessä yksinhuoltoa ja ei tapaa
misia..tuomioistuin päätti äidille yksinhuolto ja tapaamisia 12h/kk koska äiti ei
luota isään ja ristiriitoja, lasten ja isän suhteessa ei huomautettavaa..

Lue lisää

Just joo.

Utelias kysymys: jos teillä on välit hyvät ja tapaamiset toimii hyvin, niin miksi käräjille? Miksi ette pystyneet sopimaan esim lastenvalvojalle?

Hienoa että teillä on toiminut hyvin tuo systeemi. Äkkiseltään vaikuttaa aika rikkonaiselta tuo aikaisempi mallinne, kun lapsi tulee su toiselle vanhemmalle ja palaa taas ti yhdeksi yöksi takaisin.

Itse kannatan arkitapaamisia vain joko ehkä päivällä pari tuntia, tai siinä tapauksessa yön yli, että vanhemmilla on hyvät välit, lapset jo kohtuullisen isoja ja säännöllinen vuoroviikko tms onnistuu. (Niinhän teillä siis toimii nykyään.) Satunnaisia yhden tai kahden yön arkitapaamisia en ymmärrä. Silloin ei puhuta lasten edusta, vaam yleensä joko etävanhemman vaatimuksista omista "oikeuksistaan" tai lähivanhemman laiskuudesta huolehtia arkea kokonaan.

No, minun näkemyksellä ei juuri väliä. Mutta siis miksi käräjille, minkä ikäisiä lapset olivat ja mitkä olivat oikeuden perustelut? Nähtävästi välit olivat käräjienkin aikaan edes jokseenkin kohtalaiset, ja lasten kannalta tapaamiset olivat sujuneet hyvin?

Kommenttiutelee kirjoitti:

Utelias kysymys: jos teillä on välit hyvät ja tapaamiset toimii hyvin, niin miksi käräjille? Miksi ette pystyneet sopimaan esim lastenvalvojalle?

Hienoa että teillä on toiminut hyvin tuo systeemi. Äkkiseltään vaikuttaa aika rikkonaiselta tuo aikaisempi mallinne, kun lapsi tulee su toiselle vanhemmalle ja palaa taas ti yhdeksi yöksi takaisin.

Itse kannatan arkitapaamisia vain joko ehkä päivällä pari tuntia, tai siinä tapauksessa yön yli, että vanhemmilla on hyvät välit, lapset jo kohtuullisen isoja ja säännöllinen vuoroviikko tms onnistuu. (Niinhän teillä siis toimii nykyään.) Satunnaisia yhden tai kahden yön arkitapaamisia en ymmärrä. Silloin ei puhuta lasten edusta, vaam yleensä joko etävanhemman vaatimuksista omista "oikeuksistaan" tai lähivanhemman laiskuudesta huolehtia arkea kokonaan.

No, minun näkemyksellä ei juuri väliä. Mutta siis miksi käräjille, minkä ikäisiä lapset olivat ja mitkä olivat oikeuden perustelut? Nähtävästi välit olivat käräjienkin aikaan edes jokseenkin kohtalaiset, ja lasten kannalta tapaamiset olivat sujuneet hyvin?

Lue lisää

Suostuisitko itse tapaamaan lastasi päivällä vain pari tuntia? Miksi vanhemmilla pitää olla hyvät välit, että lapsi voisi olla yötä? Jos äiti ei suostu yhteistyöhön niin niin miksi lapsi saa tavata isäänsä sen vuoksi vain joitakin tunteja? Lapsen parhaalla perustellaan kyllä kaikkea. Päiväkodissa voi olla 40 tuntia viikossa mutta isällä lapsen edun nimissä vain muutaman tunnin? Ei oikeasti mene jakeluun. Rakastan lastani niin että sattuu. On kuitenkin lapsen edun mukaista, että näemme joka toinen viikonloppu ja joitain tunnin rippeitä viikolla. Lapsi tietää että rakkautta riittää ja nauttii isän seurasta kovasti. Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä äidille eikä asiasta päättäville.

Huh. kirjoitti:

Suostuisitko itse tapaamaan lastasi päivällä vain pari tuntia? Miksi vanhemmilla pitää olla hyvät välit, että lapsi voisi olla yötä? Jos äiti ei suostu yhteistyöhön niin niin miksi lapsi saa tavata isäänsä sen vuoksi vain joitakin tunteja? Lapsen parhaalla perustellaan kyllä kaikkea. Päiväkodissa voi olla 40 tuntia viikossa mutta isällä lapsen edun nimissä vain muutaman tunnin? Ei oikeasti mene jakeluun. Rakastan lastani niin että sattuu. On kuitenkin lapsen edun mukaista, että näemme joka toinen viikonloppu ja joitain tunnin rippeitä viikolla. Lapsi tietää että rakkautta riittää ja nauttii isän seurasta kovasti. Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä äidille eikä asiasta päättäville.

Lue lisää

Ihan tuli mieleen se, ettei siellä päiväkodissa ainakaan haukuta sitä vanhempaa, mutta joissain tapauksissa etä-viikonloppu menee lähiä haukkuessa ja lapselle valehdellessa.
Sinun tilanteesta en tässä puhu, koska en sinua tunne. Mutta tiedän tällaisen tapauksen.

Huh. kirjoitti:

Suostuisitko itse tapaamaan lastasi päivällä vain pari tuntia? Miksi vanhemmilla pitää olla hyvät välit, että lapsi voisi olla yötä? Jos äiti ei suostu yhteistyöhön niin niin miksi lapsi saa tavata isäänsä sen vuoksi vain joitakin tunteja? Lapsen parhaalla perustellaan kyllä kaikkea. Päiväkodissa voi olla 40 tuntia viikossa mutta isällä lapsen edun nimissä vain muutaman tunnin? Ei oikeasti mene jakeluun. Rakastan lastani niin että sattuu. On kuitenkin lapsen edun mukaista, että näemme joka toinen viikonloppu ja joitain tunnin rippeitä viikolla. Lapsi tietää että rakkautta riittää ja nauttii isän seurasta kovasti. Näillä asioilla ei ole mitään merkitystä äidille eikä asiasta päättäville.

Lue lisää

Kuten joku muukin jo kirjoitti, niin vanhempien välien ollessa riitaiset tilanne välittyy useimmiten myös lapselle. Siksi ei ole lapsen etu, että hän jakaa arkensakin eri kodeissa, riitaisissa sellaisissa. On niin huomattavan usein tilanteita, joissa lapsi ei esimerkiksi saa edes puhua lähivanhemmastaan etävanhemman luona.

Lisäksi lapsella useimmiten on ystäviä, jotka liittyvät tarhaan, kouluun, naapurustoon ja harrastuksiin. Jos lapsi viettää säännöllisesti osan arjestaan muualla, lapsi jää helposti ulkopuoliseksi kaveripiirissä. Tämä on ikävä totuus jopa silloin, kun vanhempien välit ovat hyvät. Vanhempien välien ollessa huonot asia usein kärjistyy, koska etävanhemmalla ei ole mielenkiintoa ylläpitää lapsen ystävyyssuhteita, jotka ovat hyvin tuttuja myös lähivanhemmalle. Myös etäisyys saattaa vaikeuttaa tilannetta.

Käytännön asian, kuten läksyt, kotiin kesken jääneet leikit, kaikkien tavaroiden muistaminen... Asiat stressaavat lasta, tutkitustikin. Arjessa ei pitäisi olla tällaista ylimääräistä stressiä. Jos vanhemmilla on riitaisat välit, niin vanhempien yhteistyö tällaistan esioiden hoitamisessa ei toimi.

Tiedoksi: minun veljeni lapsella oli vuoroviikko-systeemi siihen saakka (4-7v), kunnes lapsi meni kouluun. Hyvä etä ja hyvä lähi. Hyvät välit ja toimiva yhteishuoltajuus. Mutta ETÄN toiveesta lapsen tapaamisen muutettiin koulun alkaessa suunnilleen joka toinen vkl tapaamisiksi ( huolheitt harrastuksiin viennistä yms) ja kesälomatapaamisiakin vähennettiin lyhyemmiksi pätkiksi, koska ETÄ halusi epäitsekkäästi ajatella lapsensa parasta. Hän halusi että lapsi saa kasvaa luonnollisesti, lähellä kaveripiiriä ja pääosin yhdessä kodissa. Etäisyyttä vanhempien välillä samassa kaupungissa on 10 km.

Mielestäni on vastenmielistä, että lapsen elämää revitään riekaleiksi vain siksi, että etävanhempikin rakastaa. Ymmärrän että rakastaa, mutta silloin on pystyttävä ajattelemaan lasta, ei itseään.

Ja kyllä, jos lapseni etu olisi, että tapaisin häntä vain joka toinen vkl, niin kyllä suostuisin. Joskus lapset muuten kasvavat kuitenkin. Ei vanhemmat omista lapsiaan.

Kommenttiutelee kirjoitti:

Kuten joku muukin jo kirjoitti, niin vanhempien välien ollessa riitaiset tilanne välittyy useimmiten myös lapselle. Siksi ei ole lapsen etu, että hän jakaa arkensakin eri kodeissa, riitaisissa sellaisissa. On niin huomattavan usein tilanteita, joissa lapsi ei esimerkiksi saa edes puhua lähivanhemmastaan etävanhemman luona.

Lisäksi lapsella useimmiten on ystäviä, jotka liittyvät tarhaan, kouluun, naapurustoon ja harrastuksiin. Jos lapsi viettää säännöllisesti osan arjestaan muualla, lapsi jää helposti ulkopuoliseksi kaveripiirissä. Tämä on ikävä totuus jopa silloin, kun vanhempien välit ovat hyvät. Vanhempien välien ollessa huonot asia usein kärjistyy, koska etävanhemmalla ei ole mielenkiintoa ylläpitää lapsen ystävyyssuhteita, jotka ovat hyvin tuttuja myös lähivanhemmalle. Myös etäisyys saattaa vaikeuttaa tilannetta.

Käytännön asian, kuten läksyt, kotiin kesken jääneet leikit, kaikkien tavaroiden muistaminen... Asiat stressaavat lasta, tutkitustikin. Arjessa ei pitäisi olla tällaista ylimääräistä stressiä. Jos vanhemmilla on riitaisat välit, niin vanhempien yhteistyö tällaistan esioiden hoitamisessa ei toimi.

Tiedoksi: minun veljeni lapsella oli vuoroviikko-systeemi siihen saakka (4-7v), kunnes lapsi meni kouluun. Hyvä etä ja hyvä lähi. Hyvät välit ja toimiva yhteishuoltajuus. Mutta ETÄN toiveesta lapsen tapaamisen muutettiin koulun alkaessa suunnilleen joka toinen vkl tapaamisiksi ( huolheitt harrastuksiin viennistä yms) ja kesälomatapaamisiakin vähennettiin lyhyemmiksi pätkiksi, koska ETÄ halusi epäitsekkäästi ajatella lapsensa parasta. Hän halusi että lapsi saa kasvaa luonnollisesti, lähellä kaveripiiriä ja pääosin yhdessä kodissa. Etäisyyttä vanhempien välillä samassa kaupungissa on 10 km.

Mielestäni on vastenmielistä, että lapsen elämää revitään riekaleiksi vain siksi, että etävanhempikin rakastaa. Ymmärrän että rakastaa, mutta silloin on pystyttävä ajattelemaan lasta, ei itseään.

Ja kyllä, jos lapseni etu olisi, että tapaisin häntä vain joka toinen vkl, niin kyllä suostuisin. Joskus lapset muuten kasvavat kuitenkin. Ei vanhemmat omista lapsiaan.

Lue lisää

Jes, just näin. Haluun vielä lisätä kommenttiis, että joskus on niinkin, että lähivanhempi (laiska ja saamaton äiti) haluaa "omaa aikaa" koska kaipaa menetettyä nuoruutta tai lapsi ei sovi jatkuvasti paikalle, kun on uusi romanssi, niin sitten lähivanhempi haluaa arkenakin lapsen etävanhemmalle. Ei siinä paljoa etävanhempi voi muuta ku suostua, että lapsi ei koe sitten lähivanhemmalla ollessaan olevansa epätoivottu asukas. (Kaverilla tämä tapaus.)

Siis vikaa voi olla sekä lähissä että etässä. Pointti on kuitenkin sama: lapsen arkea ei sais hämmentää vain siksi, että aikuisilla on oma etu mielessä. On se oma etu sitten oma kaipuu lapseen, oman ajan pula tai vaikka jomman kumman vanhemman kiusanteko toiselle vanhemmalle.

Siis: jos lapsella on sellainen lähivanhempi, joka pystyy huolehtiin lapsen turvallisesta elämästä, niin ei arkena pitkiä tapaamisia. Eikä sitten myöskään jonnekin kaukana asuvalle etälle mitään kuukauden reissuja. (Vai kuka olis lapsena halunnut olla kavereista erossa kuukauden???) Jos vanhemmat asuu ihan naapureissa ja välit on tosi hyvät, niin sitten sellainen arkijuttu voi hyvin toimia. Ja sellaiset tapaukset ei muuten oikeuteen yleensä lähde, joten siksi oikeudessa suositaan yleensä vain joka toinen vkl tapaamisia. Hyvä niin!!!!

Jos lapsen lähivanhempi (usein äiti) ei pysty takaamaan turvallista kasvuympäristöä (väkivaltaa, päihteitä...) niin sitten on syytä vaihtaa lähihuoltajuutta, jos etävanhempi on kyvykkäämpi lapsesta huolehtimaan. Isäkin voi olla erinomainen lähivanhempi, etenkin jos isä on ollut se, joka on lapsesta pääasiassa huolehtinut jo pienenä. (Ollut vanhempainvapaalla ja niin pois päin.)

Itse olen isä. Etä. Exä on mielestäni pinnallinen, tiukkapipo huumorissaan ja aika huomionhakuinen. Mutta tiedän että hänkin rakastaa meijän lasta. Hän pystyy tarjoomaan kodin lapselle, jossa on turvallista kasvaa. Huolehtii vaatteista (liikaakin...), antaa ruokaa (yli trendikästä tosin ja antaa mulle noottia makkarakeitosta), kannustaa harrastamaan, auttaa koulunkäynnissä ja niin pois päin. Lisäksi meidän tapauksessa huomioitavaa on, että lapsella on aika pienellä ikäerolla isosisko siellä äidin luona, joten kuuluuhan heidän luonnollisesti yhdessä kasvaa. Sellainen sisarussuhde menee kuitenkin yli sen, mitä vanhemmat voi tarjota. Kun vanhemmat kuolee, niin sisarukset yhä jää. Todennäköisesti. Sisarukset myös ovat lähemmin mukana niissä kasvun vaiheissa, jotka jää vanhemmilta piiloon. Lasten omat jutut. Hyväksyn sen, että minun roolini on etäisempi. Rakastan ja ikävöin, mutta oon lapsen puolesta onnellinen. Hänellä on asiat hyvin. Mullakin on toinenkin lapsi, mutta jo nuori aikuinen. Ei hänellä sellaista yhteistä kasvua pikkusiskon kanssa ollutkaan ison ikäeron takia, mutta tapaavat joskus kun kuopus tulee mun luokse.

Lopettakaa vanhemmat itsekeskeisyys. Ei ole kyse teistä ja teidän oikeuksista. Antakaa lapsen olla ja elää siten, mikä hänelle on luonnollisinta.

Neuvonen kirjoitti:

Jes, just näin. Haluun vielä lisätä kommenttiis, että joskus on niinkin, että lähivanhempi (laiska ja saamaton äiti) haluaa "omaa aikaa" koska kaipaa menetettyä nuoruutta tai lapsi ei sovi jatkuvasti paikalle, kun on uusi romanssi, niin sitten lähivanhempi haluaa arkenakin lapsen etävanhemmalle. Ei siinä paljoa etävanhempi voi muuta ku suostua, että lapsi ei koe sitten lähivanhemmalla ollessaan olevansa epätoivottu asukas. (Kaverilla tämä tapaus.)

Siis vikaa voi olla sekä lähissä että etässä. Pointti on kuitenkin sama: lapsen arkea ei sais hämmentää vain siksi, että aikuisilla on oma etu mielessä. On se oma etu sitten oma kaipuu lapseen, oman ajan pula tai vaikka jomman kumman vanhemman kiusanteko toiselle vanhemmalle.

Siis: jos lapsella on sellainen lähivanhempi, joka pystyy huolehtiin lapsen turvallisesta elämästä, niin ei arkena pitkiä tapaamisia. Eikä sitten myöskään jonnekin kaukana asuvalle etälle mitään kuukauden reissuja. (Vai kuka olis lapsena halunnut olla kavereista erossa kuukauden???) Jos vanhemmat asuu ihan naapureissa ja välit on tosi hyvät, niin sitten sellainen arkijuttu voi hyvin toimia. Ja sellaiset tapaukset ei muuten oikeuteen yleensä lähde, joten siksi oikeudessa suositaan yleensä vain joka toinen vkl tapaamisia. Hyvä niin!!!!

Jos lapsen lähivanhempi (usein äiti) ei pysty takaamaan turvallista kasvuympäristöä (väkivaltaa, päihteitä...) niin sitten on syytä vaihtaa lähihuoltajuutta, jos etävanhempi on kyvykkäämpi lapsesta huolehtimaan. Isäkin voi olla erinomainen lähivanhempi, etenkin jos isä on ollut se, joka on lapsesta pääasiassa huolehtinut jo pienenä. (Ollut vanhempainvapaalla ja niin pois päin.)

Itse olen isä. Etä. Exä on mielestäni pinnallinen, tiukkapipo huumorissaan ja aika huomionhakuinen. Mutta tiedän että hänkin rakastaa meijän lasta. Hän pystyy tarjoomaan kodin lapselle, jossa on turvallista kasvaa. Huolehtii vaatteista (liikaakin...), antaa ruokaa (yli trendikästä tosin ja antaa mulle noottia makkarakeitosta), kannustaa harrastamaan, auttaa koulunkäynnissä ja niin pois päin. Lisäksi meidän tapauksessa huomioitavaa on, että lapsella on aika pienellä ikäerolla isosisko siellä äidin luona, joten kuuluuhan heidän luonnollisesti yhdessä kasvaa. Sellainen sisarussuhde menee kuitenkin yli sen, mitä vanhemmat voi tarjota. Kun vanhemmat kuolee, niin sisarukset yhä jää. Todennäköisesti. Sisarukset myös ovat lähemmin mukana niissä kasvun vaiheissa, jotka jää vanhemmilta piiloon. Lasten omat jutut. Hyväksyn sen, että minun roolini on etäisempi. Rakastan ja ikävöin, mutta oon lapsen puolesta onnellinen. Hänellä on asiat hyvin. Mullakin on toinenkin lapsi, mutta jo nuori aikuinen. Ei hänellä sellaista yhteistä kasvua pikkusiskon kanssa ollutkaan ison ikäeron takia, mutta tapaavat joskus kun kuopus tulee mun luokse.

Lopettakaa vanhemmat itsekeskeisyys. Ei ole kyse teistä ja teidän oikeuksista. Antakaa lapsen olla ja elää siten, mikä hänelle on luonnollisinta.

Lue lisää

Mutta kun esim.meidän tapauksessa lapsi nimenomaan haluaa mennä arkena etälle yöksi ja se toimii meillä tosi hyvin. Samoin molemmat voidaan itse vaikuttaa omaan työaikaan, koska molemmille tulee välillä pitkiä viikottaisia reissupäiviä.

bbhn kirjoitti:

Mutta kun esim.meidän tapauksessa lapsi nimenomaan haluaa mennä arkena etälle yöksi ja se toimii meillä tosi hyvin. Samoin molemmat voidaan itse vaikuttaa omaan työaikaan, koska molemmille tulee välillä pitkiä viikottaisia reissupäiviä.

Lue lisää

Jokainen tapaus on erilainen, jokainen lapsi on yksilö ja kaikkien vanhempien kyky yhteishuoltajuuteen on erilainen.

Joissakin tapauksissa arkitapaamiset voivat toimia. Kyllä. Teidän tapausta en tunne, joten suoraa kantaa ei voi sanoa.

Mutta esimerkiksi se, että lapsi haluaa mennä etälle, voi johtua myös siitä, että lapsi on kasvanut niin, että kokee velvollisuudentuntoa molempia vanhempiaan kohtaan. Kokemusta on, sillä itse muistan lapsena surreeni sitä, kun pelkäsin isäni/äitini kaipaavan minua. Eihän minun olisi kuulunut sellaista miettiä! Ei vanhempien tunteet olleet minun vastuulla, olin vasta lapsi. Unohdin omat tarpeeni, ja halusin olla siellä, missä uskoin että minua sillä hetkellä eniten tarvitaan. Tällaista tilannetta ei pidä ratkaista sillä, että lasta riepotellaan kotien välillä, vaan takaamalla lapselle turvallinen olo, että vanhemmilla on molemmilla kaikki hyvin, vaikka lapsi olisi missä! Tämä oli tarkoitettu piikkinä niiden etä ja lähivanhempien sydämiin, jotka esimerkiksi puhelimessa nyyhkivät lapselle, kuinka paljon lasta kaipaavat, kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Hävetkää!

Mutta jos teillä arkitapaamiset ovat lapsen edun mukaisia, niin toteuttakaa ehdottomasti niitä, jos olette molemmat vanhemmat samaa mieltä. Kaikki on niin tilanneriippuvaista.

rausku3 kirjoitti:

Jokainen tapaus on erilainen, jokainen lapsi on yksilö ja kaikkien vanhempien kyky yhteishuoltajuuteen on erilainen.

Joissakin tapauksissa arkitapaamiset voivat toimia. Kyllä. Teidän tapausta en tunne, joten suoraa kantaa ei voi sanoa.

Mutta esimerkiksi se, että lapsi haluaa mennä etälle, voi johtua myös siitä, että lapsi on kasvanut niin, että kokee velvollisuudentuntoa molempia vanhempiaan kohtaan. Kokemusta on, sillä itse muistan lapsena surreeni sitä, kun pelkäsin isäni/äitini kaipaavan minua. Eihän minun olisi kuulunut sellaista miettiä! Ei vanhempien tunteet olleet minun vastuulla, olin vasta lapsi. Unohdin omat tarpeeni, ja halusin olla siellä, missä uskoin että minua sillä hetkellä eniten tarvitaan. Tällaista tilannetta ei pidä ratkaista sillä, että lasta riepotellaan kotien välillä, vaan takaamalla lapselle turvallinen olo, että vanhemmilla on molemmilla kaikki hyvin, vaikka lapsi olisi missä! Tämä oli tarkoitettu piikkinä niiden etä ja lähivanhempien sydämiin, jotka esimerkiksi puhelimessa nyyhkivät lapselle, kuinka paljon lasta kaipaavat, kun lapsi on toisella vanhemmallaan. Hävetkää!

Mutta jos teillä arkitapaamiset ovat lapsen edun mukaisia, niin toteuttakaa ehdottomasti niitä, jos olette molemmat vanhemmat samaa mieltä. Kaikki on niin tilanneriippuvaista.

Lue lisää

Miksi on niin vaikea käsittää se, että lapsi haluaa mennä etälle myös arkena, eikä se ole velvollisuudentuntoa. Miksi emme sitten kyseenalaistaisi sitä, että lapsi joskus arkena menee mummolaa tai vastaavaa!..eikös sekin ole aivan kauheaa..

cdffrr kirjoitti:

Miksi on niin vaikea käsittää se, että lapsi haluaa mennä etälle myös arkena, eikä se ole velvollisuudentuntoa. Miksi emme sitten kyseenalaistaisi sitä, että lapsi joskus arkena menee mummolaa tai vastaavaa!..eikös sekin ole aivan kauheaa..

Lue lisää

Jos lapsi kävisi säännöllisesti vaikka viikottain yökylässä keskellä viikkoa mummolassa, ja olisi siellä lisäksi joka toisen viikonlopun ja vieläpä lomilla pitkiä pätkiä, niin ei se olisi lapsen edun mukaista. Jos soppaan vielä lisätään, että isovanhemmat eivät kunnioittaisi lähivanhemman kasvatusta, välit ovat riitaiset yms, niin tilanne pahenisi entisestään. Tietysti sellainen tilanne kyseenalaistetaan!

Edellinen kirjoittaja sanoi, että jokainen tapaus on erilainen. Joskus arkikyläilyt voivat olla ok. Kuitenkin harvemmin on. Miksi oletat, että se olisi aina ok, koska se on juuri teillä ok?

Jurmisko kirjoitti:

Jos lapsi kävisi säännöllisesti vaikka viikottain yökylässä keskellä viikkoa mummolassa, ja olisi siellä lisäksi joka toisen viikonlopun ja vieläpä lomilla pitkiä pätkiä, niin ei se olisi lapsen edun mukaista. Jos soppaan vielä lisätään, että isovanhemmat eivät kunnioittaisi lähivanhemman kasvatusta, välit ovat riitaiset yms, niin tilanne pahenisi entisestään. Tietysti sellainen tilanne kyseenalaistetaan!

Edellinen kirjoittaja sanoi, että jokainen tapaus on erilainen. Joskus arkikyläilyt voivat olla ok. Kuitenkin harvemmin on. Miksi oletat, että se olisi aina ok, koska se on juuri teillä ok?

Lue lisää

Entäpä jos lapsi asusi lähin luona melkein kokoajan, eikä tapaisi esim. etää tai muita sukulaisia kuin esim 10 ktr/kk:ssä, vaikka lapsi itse haluisi tavata enemmän. Väitän, että ei ole lapsen edun mukaista.

cdcddcd kirjoitti:

Entäpä jos lapsi asusi lähin luona melkein kokoajan, eikä tapaisi esim. etää tai muita sukulaisia kuin esim 10 ktr/kk:ssä, vaikka lapsi itse haluisi tavata enemmän. Väitän, että ei ole lapsen edun mukaista.

Lue lisää

lapsen etu on ettei tapaa ollenkaan isäänsä ja isovanhempiaan äidin manipuloidessa ja vieraannuttaessa lapsi isästään ja suvustaan..

sossun mukaan kirjoitti:

lapsen etu on ettei tapaa ollenkaan isäänsä ja isovanhempiaan äidin manipuloidessa ja vieraannuttaessa lapsi isästään ja suvustaan..

Siis teillähän se onkin niin.