Moniko kehtaa myöntää että suurin syy mikä useimmissa itsestä kiinnostuneissa vastakkaisen sukupuolen edustajissa mättää on ulkonäkö??? Ehkä mulla alkaa kohta nuppi sekoamaan mutta kun katselee esim paikallisjunasta purkautuvaa ihmismassaa neljän ruuhkassa niin joukossa ei ole usein ole kuin kymmenkunta sen näköistä naista joiden kans vois kuvitella seurustelevansa vakavasti ulkonäön perusteella.Kaiken kruunaa se että vaatteet päällä näkee vain osan totuudesta ja niistäkin kymmenestä osa varmaan 'karsiutuisi' mun kieroutuneessa mielessä jos näkisin heidät ilman vaatteita.Alkaa mietityttään että onkohan tämä enää ihan normaalia vai onko tässä kohta alettava varaileen aikaa jofatohtorille...
Voikohan ihminen saada jonkun trauman siitä syyllisyyden tunteesta että jätti exän koska ei koskaan pitänyt häntä omasta mielestään kauniina ja tällä ajattelutavalla varmistaa sen että ei tee samaa ainakaan enää toista kertaa??
Olen samaa mieltä kanssasi aika pitkälti. VAIKKA mielellään vakuuttelee itselleen ja muille, "ettei sillä ulkonäöllä ole niin merkitystä"... Itse en etsi täysin komeaa Adonista, jonka kasvot ovat täydelliset. Ensiksikin: voisinko saadakaan sellaista ja toiseksi: voisinko saada pidettyä sellaisen uskollisena... Olisiko kiva, kun jokainen vastaantuleva nainen tuijottaisi häntä, pitäisi silmäpeliä ja muutakin...
Oma viimeinen kokemukseni oli seurustelusta suoraan sanoen ruman miehen kanssa. Hän oli mukava, empaattinen, asiat ok, ja monella tavalla turvallinen mies. Mutta. Alussa meillä oli niin kivaa yhdessä, että ajattelin tottuvani hänen ulkonäköönsä...että sulattaisin sen. Mutta. Oltuamme ensikerran sängyssä katsoin häntä ja täytyy myöntää, että tajusin, etten voisi koskaan haluta häntä seksuaalisesti todella. Ja jos en tunne intohimoa alkumetreillä miestä kohtaan, ei se siitä varmasti muutu. Jos toisen ulkoinen olemus suorastaan "etoo" katsella, vaikkapa juuri rakastellessa, niin EI tule mitään!
Vaikka luonne ym. henkiset asiat ovat tärkeämpiä, täytyy kumppaniaan kohtaan tuntea myös SITÄ vetovoimaa. Näin omalla kohdallani. Älä sä itseäsi tuosta syyllistä. Toiset nauttivat kaikesta kauniista, toisille visuaalisuus ei niin tärkeää. Pääasia on, että sitten kun miehen löydän, sitä rakkautta ja uskollisuutta riittäisi puolin ja toisin!!
ongelma yleensä vielä korostuu sängyssä.Arkielämässä asiaa ei silleen edes ajattele mutta siinä vaiheessa kun mennään sänkyyn ongelma hyppää niin sanotusti silmille.No näin miehenä seksiäkin pystyy harrastamaan vaikka toisen ulkonäkö ei nyt niin paljon miellyttäisikään silmää mut pussailu,helliminen ja muu vastaava oli ehkä se kaikista vaikein paikka mulle,varsinkin just seksin jälkeen kun toinen sitä eniten odotti.En mäkään oikeasti edes kuvittele että mulla ois mitään saumoja niihin n. 5 naiseen sadasta suunnilleen mun ikäisestä naisesta jotka mulle kelpais mutta minkäs itselleen teet jos kukaan muu ei kelpaa.
Ulkonäöllä on merkitystä, vaikka sitä ei haluaisi myöntää välttämättä edes itselle.
Jos aloittajan mittarilla ajattelen omaa mielipidettäni, niin korkeintaan 1-2 sadasta olisi sellaisia ulkonäön perusteella, että voisi kiinnostua/kiihottua oikeasti...kamalan pinnallista ja raadollista, mutta totta.
Ei seksikään oikein luonnistu, jos on asioita toisessa, jotka "tökkii" silmään.
No olen kuitenkinn varattu ja vaimoni on täydellinen minulle.
Muistakaa ja lohduttakaa itseänne, että hän, joka on sinulle täydellinen voi tökkiä toiselle pahasti ja toisin päin.
jatkaa samaa linjaa.ei haittaa mua.toivottavasti onnistaa.muista tsekkaa nainen nakuna,ennenkuin puhut läpiä päähäsi.minä uskon että on olemassa toinen taso elämässä.siellä on parempi olla.
Jatka vaan niiden pornoleffojen ja -saittien tiirailua. Kyllä se rupsahtaminen koittaa sinullekin siinä reilun kolmenkympin iässä... Sitten oletkin lopun elämääsi sellainen vanha kääkkä, joka kyttää epätoivoisesti nuoria pystytissisiä tyttöjä, ja edelleenkin turhaan ;P
Onneksi kaikki eivät mielly samoihin asioihin, edes ulkonäköseikoissa. ---- Minun kohdallani on vaan myönnettävä, että ulkonäkö merkitsee ehkä liiankin paljon. En edes pidä itseäni pinnallisena ihmisenä, mutta nytkin roikun itsekeskeisessä pettjäjämiehessä, koska tunnen suunnatonta vetoa häneen. Nautin hänen läsnäolostaan, läheisyydestään ja ulkonäöstään. Yritän päästä hänestä eroon, mutta masennun katsellessani ihmisiä ympärilläni, kun niin harvoin näen ketään toista, joka vähänkään miellyttäisi kuten hän. ARrrggg! Miksi olen niin visuaalinen. Hyvä kumppani olisi niin paljon helpompi löytää, ellei ulkonäkö olisi niin merkitsevää!! Että harmittaa!
ihmetellä voiko käsitys siitä mikä on hyvännäköistä vaihdella näinkin paljon ihmisten kesken koska suurin osa ihmisistä elää kuitenkin jonkinlaisessa parisuhteessa,tuskin suurin osa voi pitää kumppaniaan vähemmän hyvännäköisenä,vai voiko???? Kun miettii kuinka paljon tälläkin palstalla valitetaan toisen haluttomuudesta seksiin yms niin ehkä suuri osa ihmisistä todella elääkin tällaisessa suhteessa,mä en siihen kuitenkaan pysty.
Pienestä yksityiskohdasta voi tulla laaja ongelma, ja sitä on kiusallista joutua sanomaan.Pahinta on kun sulle ns. järkätään treffejä ja muka sopivia kandidaatteja, ja et voi vaan sanoa kenellekään, että sori en pidä tuon tai tuon näköisistä..Itse en ala kysyä syitä, jos mies ei ole kiinnostunut minusta. Pystyn itse päättelemään, että jokin minussa joko tökkii tai sitten olen hänestä mitäänsanomaton (tökkimisen ja miellyttämisen välimaasto).
Niin pitää musta toimia: lukea signaaleja, hyväksyä toisen eleet (kyllä/ei) vaatimatta selityksiä, ei saisi nolata ketään. Noloa on nimittäin sanoa "en pidä susta, en pidä sun ulkonäöstä".
Mulla kävi näin, että olen tässä jonkin aikaa deittaillut erästä ei, niin hyvännäköistä naista. Hän on kyllä mukava, hauska, rehellinen ja kroppakin on tosi hyvässä kunnossa. Mutta kasvoiltaan hän ei ole mikään helmi. Harmittaa vaan se, että muuten hän on juuri sellainen nainen luonteensa puolesta, jonka kanssa saattais viihtyä pitempäänkin, mutta ei vaan sytytä.
Lisäksi hän tuntuu olevan minusta enemmän kiinnostunut, kun minä hänestä. Harmittaa vaan huomata, että olenko minäkin sitten niin pinnallinen ihminen, vaikka toista yrittää itselleen väittää.
Onhan se ulkonäkö tärkeä asia. Mutta en tiedä onko kellekään käynyt näin, että tyttö/poikakaveri olsi kieltänyt olemasta hyvännäköinen? Ex-mieheni ei antanut minun meikata, laittaa hiuksiani, kulkea oikean kokoisissa vaatteissa (kaikki vaatteeni muka liian tiukkia), koska pelkäsi että kaikki katsovat minua. Vielä hel***ti yritti pakottaa syömään enemmän, että olis tullut isommat tissit ja muhkeempi perse ja vatsakin olis ollut sitten "ihanan pehmeä"! Aina vaan ihannoi, että voi kun sulla olisi edes pari makkaraa vyötäröllä! Ei todellakaan olisi ihanaa ja mun tulevassa ammatissa on säilyttävä timminä koko ikänsä, muuten ei ole kovin uskottavaa...
Jätkä haukkui ja oli aina tosi tyly, kun olin kohentanut ulkonäköäni. En kelvannut sille vaan mun olisi pitänyt muuttua sellaseksi kuin se olisi halunnut. Siis lihavaksi ja harmaahiirulaiseksi. Aivan kieroontunut tyyppi ja siksi se onkin EX nykyään. En todellakaan voi lähteä ihmisten ilmoille riihen seinästä repästyn näköisenä ja nuhruset verkkarit jalassa. Toivottavasti jollekin joskus kelpaa pyykkilautavatsa ja muuten kurvit oikeilla kohdilla sekä muutenkin huoliteltu ulkomuoto, en kyllä ala enää yhtään miestä miellyttämään ja muuttamaan ulkonäköäni ainakaan rumenpaan suuntaan.
Ihan samat fiilikset mulla. Tuntuu että komeita miehiä on todellakin hyvin harvassa. Onhan ulkonäöllä toki merkitystä, kuka haluaisi seurustella ihmisen kanssa jota pitää rumana? Ei kukaan. Tässä harmittaa vaan se, että kiinnostuu aina niin harvoista tyypeistä.
Kyllähän se ulkonäkö vaikuttaa, ei kai sitä kieltäminen käy. Tosin mullakin on sellanen maku ettei ehkä kaikki ois samaa mieltä, tykkään esim laihoista/hoikista miehistä, tosi treenatut ei yhtään kiinnosta eikä sellaset tosi muodikkaat antti tuiskut. Esim mua häiritsis kauheasti lihava mies. Ei haittaa jos on vähän pömppömaha niinkun jollain laihoilla on mutta oon vaan aina tuntenu vetoa jätkiin joilla on hoikka ruumiin rakenne. Ja tässä mun iso ongelma sitten onkin koska en ite mitenkään laiha oo. Se on ihan kauhean tekopyhää jotenkin mutten oikein sille mitään voi muuta kun yrittää laihduttaa.
Ja toimii tämä toisinkin päin eli kyllä mua pinnallisuudestani rankaistaan :( Ei musta miehet oo kiinnostuneita, ihan vasta exäkin jätti ulkonäön takia ja varsinkin sen kun paino on noussu. Enhän mä sitä voi syyttää, kukaan ei tunteilleen mitään voi eikä mielipiteilleen mutta sattuu se silti. Tuntuu vähän umpikujalta. On tää outo tää maailma joskus.
kaikki tykkää vähän erinnäköisistä ihmisistä,muuten tää maailma ei toimis koska todella harva ihminen lisääntyis kun ei löytäis sellasta ihmistä joka miellyttää.Esim ite en oo vielä koskaan tuntenut tai edes oikeastaan nähnyt sen näköistä blondia joka ois sytyttänyt mut muullakin kun petihommatasolla ja jotkut kaverit taas ei muita kun blondeja edes kattele.Mitä mä sun kuvaa vilkaisin niin et sä kyllä mun mielestä mitenkään lihavalta näyttänyt,oikeastaan aika hyvältä jos rehellisiä ollaan.
Painan 70kiloa ja oon 160cm pitkä... En mä ehkä siltä kyllä näytä, ei moni usko että painan noin paljon mutta kyllä sitä ylipainoa on. Kai se on näitä ratkasemattomia mysteereitä että voiko vähemmän nätti ihminen saada enemmän nätin kumppaniksi. Vastauksia kun en ite osaa ainakaan antaa. Se on vaan mun kokemus ettei mua esim baarissa iskemään tulla, sillon kun painoin 55kiloa niin sillon tultiin vaikka sillon olin nuorempi, pukeuduin tylsemmin, en ollu senkään vertaa naisellinen mitä nyt oon ja oli lyhyet hiukset.
muutamassa irckkigalleria kuvassa näytät mun mielestä aivan helvetin hyvältä,sen verran hyvältä että todennäköisesti skippaisin sua jututtamaan tulemisen baarissa ihan sen vuoksi et katsoisin et ei mitään saumoja.No ehkä tämä on just sitä että toinen tykkää äidistä ja toinen tytöstä.
Olet kyllä tosi soman näköinen. En tajua mikä kumppaneitasi on vaivannut, jos joku heistä on ulkonäön takia jättänyt sinut. Eiköhän kyse ollut siitä, että se poika ei osaa rakastaa ketään, tahtoo vaan etsiä kuviteltua onneansa jostain, mistä tahansa muualta, paitsi realiteeteista.
Kiitos, jätät siis plösähtäneet mulle ;) En pidä laihoista enkä treenipakkomielteisistä. Sixpäck kertoo mulle liian tiukoista elämäntavoista..En itse hirveästi treenaa, vaikka syntymälaiha olenkin. Pidän ns. "hyvinvoivan" näköisistä miehistä: ei tankki, mutta vähän enemmän "tukevahko" kuin niinsanottu humanistimies (laiha, hengellisellä rvainnolla toimeen tuleva).
Selvä esimerkki, miten yksi tökkii sulle mutta on OK mulle.
Hehe, siinähän sen tosiaan näkee. Monet jätkät jotka mun mielestä on ihania on mun monen kaverin mielestä liian laihoja.
Ihanteitahan ihmisillä on mutta totuus voi sitten olla erilainen. Jos mun pitäs äkkiä summata mun miesihanne niin se ois pitkä laiha gootti/hevari, mustat hiukset pörrössä. Yks exä oli kuitenkin keskimittanen kalju koripalloilija joka opiskeli opettajaksi ja silti tykkäsin siitä ihan mahdottomasti enkä välittäny noista asioista ollenkaan. Kun jostain lopulta tykkään niin kaikki "virheet" on osa sitä ihmistä ja niistäkin tykkää. Mutta ehkä mä en kuitenkaan kovin isomahaista jätkää silti ottais, tuskin edes ihastuisin. Vaan eipä sitä koskaan tiedä.
Enpä tiedä mitä tehdä, jotenkin häiritsee itseäkin se. Milloin on liian leveä perse, pienet rinnat, jne. Muuten ok ihminen tipahtaa tuollaisten seikkojen takia pois! En varmaan itsekään tiedä mitä etsin mutta joskushan tämä kostautuu kuitenkin.
Meneppä jonnekin muuhun maahan katselemaan junasta purkautuvia naisia, niin huomaat, että asiat voisivat olla paremminkin. Esim. Aasiassa ja Etelä-Amerikassa on taso ihan toinen.
On niitä naisia onneksi muuallakin kuin Suomessa. Minua ei ainakaan kiinnosta nämä kotimaiset Tarja Haloset pätkääkään...
