AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Leikattu nivusTYRÄ

Leikattu nivusTYRÄ

72 Vastausta 50 025 Lukukertaa
Mulla leikattiin n.6 päivää sitten (7.3) nivustyrä. Kipuja on vielä. Onko kellään kokemusta vastaavasta leikkauksesta? Kauanko kivut kestävät? (leikkaus avohaava, ei tähystysleikkaus) Pelkään kokoajan vahingossa ponnistelevani liikaa niin että tyrän piilossa pitävä verkko irtoaa, tai haava repeää. Mistä tiedän kaiken olevan kunnossa? Leikkausalue on hieman turvonnut, onko se normaalia? Miten voin varmistaa etten "revi" itseäni?

leikkauksen jälkeen..

Hei.Se aika yksilöllistä miten kauan noi kivut kestää,mutta yleensä neuvotaan n.kuukausi olemaan varovaisemmin,tarkoittaa ettei raskaita ( n.yli 2kg)nostoja,ei rajuja liikkeitä,pari viikkoa jopa auton ajoa vältettävä.myös raput kannattaa nousta varoen ,ei harppomista..Yleensä se kipu merkkinä että liikaa rehkiny,silloin ota särkylääke ja lepää..Turvotusta varmasti vielä viikonkin jälkeen on,mutta jos esim kuumotusta,eritystä(verta tms)tai kipua joka ei helpota ,niin ota yhteyttä lääkäriin,mutta luulen että se kipu jollain lailla tuntuu vaikka tilanne ihan normaali olisikin,sillä se haava just tossa nivusenalueella ,joten joka askel tuntuu..Mutta yleensä vie sen kuukauden ennenkuin haava täysin "kestävä,joten yleisohjeena vaan että omat tuntemukset kannattaa kuunnella.Siis jos kipua ,otat iisimmin.Liikkeellä pitää ja saa olla esim.kävelyä,päiväpäivältä huomaat että helpottaa...

Leikkaus

Mulla on kuukausi nivustyräleikkauksesta ja vieläkin on niin paljon kipuja, että en ole juuri kodin ulkopuolella liikkunut. Tämä on ilmeisesti ihan normaalia. Nivusalue saattaa kuulemma tuntua oudolta jopa kuukausia. Ei olisi pitänyt mennä koko leikkaukseen kun tyrästä ei ollut minulle mitään haittaa. Nyt on kesä pilalla:(

nivustyrä

pojalta leikattiin nivustyrä 2 /06 ja nyt se on jo uusinut ei onnistu aina nekään leikkaukset vaikka lukee ettei juuri koskaan uusiudu

hei

Nivustyrä kyllä uusiutuu helpommin jos on tehty avoleikkaus.
Mulla oli nivustyrä mollemminpuolin kun olin n. 2 vuotias.
Nyt olen 22 ja muutamia vuosia on jo ollut taas nivustyrä vasemmalla puolella ja nyt ilmeisesti puhkeamassa oikeallekin puolelle kivuista päätellen.
Suosittelen sitä tähystystä. Tässä yksi linkki jossa tietoa leikkauksista. http://www.diacor.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=326&catid=80&Itemid=65

Toivottavasti kaikki paranette kivuista, ne on kyllä välillä hermoja raastavia.

nivustyrä

nivustyrä leikattiin tähystämällä taysissa ja on nyt sit uusinut alle 2kk n kuluessa

Nivustyrä uusiutuu jos uusiutuu

Moi.

Vastaan tähän vanhaan viestiin, koska ajattelin tästä olevan hyötyä edes jollekkin... Nyt on niin, että minulta on leikattu nivustyrä erittäin monta kertaa. Toinen puoli on korjattu lapsena yhdesti se on aina ollut ok. Vasemman puolen kanssa sitten aikuisena on tullut ongelmia. Se vasen on korjattu tosi ammattilaisilla monta kertaa menetelmät on olleet oikein hyviä. Elikkä laparoskooppisesti eli pikkureijistä on korjattu niin monta kertaa, ettei enää kohta voi avata, kun hermoja on vaikea hahmottaa. Viimeisemmäksi tehtiin avoleikkaus, joka oli oikea ratkaisu. Nyt on ollut hyvä ja toimiva nivus. Viimeisin leikkaus oli tämän vuoden alussa. Vaikka on niin, että leikkauksia on useampi kannatti leikata. Nyt ei ole mitään kipuja ja vika tuli loppujen lopuksi kuntoon. Ainakaan vielä ei kiinnikkeetkään ole haitanneet. Eli kannustukseksi niille, jotka lukee netistä että tämä homma ei uusi. Asian laita ei välttämättä ole niin. Se uusii jos on uusiakseen. Millään omalla toiminnalla ei voi asiaan välttämättä vaikuttaa. Sanoisin tällä kokemuksella joka minulla on, ettei kannata leikitellä asialla, vaan antaa parantua rauhassa. Lääketieteellinen paraneminen kestää vuoden. Sen jälkeen residiivi tulee jos on tullakseen. Minullekkin on tehty uusimmalla tekniikalla leikkaukset ja niissä on käytetty verkkoa. Niitä on jo monta päällekkäin. Sanoisin kyllä että silti kanatti leikata eikä kannata pitkittää leikkaukseen menoa. Vaiva ei parane itsekseen, eli leikata kannattaa niin monta kertaa kun se vaatii, sitten on hyvä.
Nimim. kokemusta on..

nivustyrä

minulla on leikattu tämäm vuoden aikana jo 2 nivus tyrä ja nyt vielä kolmannen kerran tulee aika ennen joulua. Ja kyllä oon ollut kipee. siis mulla ainakin on uusiutunut.oon ollut vuoden jo sairaslomalla. ja sairaslomajatkuu vaan.

avoleikkaus

paras on avoleikkaus, jolloin nykyään laitetaan verkko tukemaan, ettei suolet pullistu ulos.. ennen vatsapeite ommeltiin kiinni ja näin ollen herkempi repeämään.

samaa mieltä

Itse olen pohdiskellut parasta nivustyrän korjausmenetelmää 1.5 vuotta ja päätynyt lopulta siihen että paras vaihtoehto on ns. Lichtensteinin tekniikalla tehty leikkaus mahdollisimman kokeneen ja asiaan erikoistuneen kirurgin suorittamana. Vaikka kyseessä on pieni operaatio, tarvitaan osaamista mm. hermojen käsittelyssä, verkon kireyden ja paikan arvioinnissa yms.

Yleinen käsitys lienee että tähystysleikkaus on tekniikaltaan kuten avoleikkaus, mutta instrumentit vain viedään kehoon pienemmistä haavoista. Näinhän asia ei ole. Itse luovuin viime hetkellä tähystysleikkauksesta kun luin artikkelin tähystysleikkauksella asennetun verkon mahdollisista pitkäaikaishaitoista. Verkkohan tulee vatsalihasten ja vatsakalvon väliin kun avoleikkauksessa se laitetaan lihasten pinnalle (tai niiden väliin). Lihasten päällä oleva verkko ei arpeudu niin helposti kiinni tärkeisiin elimiin ja verisuoniin kuin syvemmälle laitettu verkko. Se ei myöskään estä tai vaikeuta niin paljoa mahdollisia tulevia leikkauksia kuin vatsakalvoon kiinniarpeutunut verkko.

Vuoden 2010 alkupuolella menen leikkaukseen. Toiveena on paikallispuudutuksessa tehty operaatio, mutta kirurgi saa päättää. Löytämäni kirurgi kertoi tekevänsä homman 5 cm haavasta, mutta 7 cm haavaankin olisin tyytyväinen.

Omia kokemuksia...

Vastataanpa tähän viestiin kun itsekin luin tätä ketjua ennen leikkausta. Minut leikattiin neljä päivää sitten avoleikkauksella. Aamulla osastolle ja illalla noutajan kanssa kotiin. Lääkäri totesi tyrän kookkaaksi ja suositteli nukutusta, mitäpä siihen väittämään. Homma meni huomaamatta mutta herätessä oli jumalaton kohmelo & horkka joka meni mömmöillä ja pienellä ruokailulla ohi aikas nopeasti. Minulta on toiselta puolelta aiemmin operoitu tyrä spinaalissa ja ne fiilikset kun mikään ei alakerrassa liikkunut olivat pirullisia joten pahoinvoinnista huolimatta liputan nukutusta - minulla toimi.

Kivut oli kohtalaiset leikkauksen jälkeisenä päivänä mutta antoivat vahvempia kipulääkkeitä matkaan iltaa varten ja Buranaa päiväksi - kivut alkoivat vähetä aikas nopeasti ja nyt on eka päivä kokonaan ilman kipulääkkeitä ja hyvin menee. Kävellä olen yrittänyt paljon - tänään kaksi tunnin lenkkiä (eli leikkauksesta se neljä päivää) ja ei tuntunut oikeastaan missään.

Sairaslomaa sain viikon ja näillänäkymin se riittää mainiosti.

Nivustyräleikkauksen kivusta ja muustakin

Olen 66 vuotias mies. Sain nivustyrän ilmeisesti kuntosalilla marraskuun lopulla. Pientä kirvelyä ensin oikealla ja sitten havaitsin pullistuman. Tk-lääkäri totesi oikeanpuoleisen tyrän ja teki lähetteen sairaalaan. Sain poliklinikka-ajan tammikuun alussa ja siinä lääkäri totesi molemminpuolisen tyrän, siis myös vasemmalla. Leikkaukseen pääsin viisi päivää sitten, tehtiin avoleikkauksena. Yksi yö sairaalassa ja kotiin.
Leikkaus meni varmaan hyvin, mutta vatsan ummetuksesta johtuen jouduin ponnistamaan liikaa ja ilmeisesti sen johdosta jotakin tapahtui vasemmalla. Nyt olen menossa polille ylihuomenna. Varmaan uusintaleikkaus vasemmalla edessä.
Monilla näyttää olleen paljon kipuja, niin myös minulla. Asennon muuttaminen makuulta tai istualta vaatii vieläkin aikamoisia ponnisteluja. Särkylääkkeet auttavat jonkin verran.
Verenpurkautuma sukuelimiin on ainakin minulla melkoinen, ovat lähes kokonaan mustuneet ja turvonneet ja siten esim. hankaavat reisiin ja siten vielä hankaloittavat elämää.
Ohjeeksi muille, että pitää tarkkaan selvittää vatsan toiminnan hoitaminen ja tarvittaessa saada ohjeet oikeasta lääkityksestä ja hyvät särkylääkkeet.
Liikkua kannattaa varovasti ja kivun sallimissa rajoissa. - Näyttää siltä, että jälkihoito on tuskallisempaa kuin olin kuvitellut ja olen kokenut ohitusleikkauksenkin.
Olen jälkeenpäin pohtinut, oliko järkevää mennä leikkaukseen, mutta eihän jatkuvasti pullistelevan tyrän kanssa elämästä mitään olisi tullut ja onhan siinä vaara saada suoli puristuksen kautta kuolioon.
Toivon, että vielä pääsisin näillä lumilla hiihtämään, mutta aika näyttää.
Terveisiä kaikille "tyrijöille"!

Nivustyrä leikattu joulukuussa

Itseltäni leikattiin kookas nivustyrä joulukuun alussa (pari viestiä ylöspäin). Muutamia huomioita on jäänyt mieleen, mm. vatsan toimintaan liittyen kuten edellisessäkin viestissä viitattiin. Korostan että nämä ovat omia tuntemuksia ja omia päätelmiä jotka toimivat osaltani ja en tiedä voiko näitä kukaan soveltaa:

- vähensin leikkausviikolla syömistä (suolistolle helppoja sapuskoja) ja yli vuorokauteen ennen leikkausta en laittanut kiinteää suuhuni
- tyhjensin leikkausta edeltävänä iltana suolen huuhtelemalla etten joutuisi välittömästi leikkauksen jälkeen "ponnistelemaan"
- liikunnan aloitin leikkauksen jälkeisenä päivänä (kiersin talon lukuisia kertoja...)
- neljäntenä päivänä aloitin sauvakävelyn kaksi kertaa päivässä ja viidentenä päivänä lenkit olivat suhteellisen reippaita
- kipulääkkeitä söin maltillisesti
- kuuntelin elimistöäni ja varoin rehkimästä liikaa mutta kuitenkin koko ajan selkeästi ponnistellen
- viikon sairaslomalle en tarvinnut jatkoa (kevyt sisätyö)
- hiihdon aloitin neljän viikon kuluttua leikkauksesta ja sählyn samoihin aikoihin

Lopputulemana se että olen pirskatin tyytyväinen avoleikkaukseen ja siitä toipumiseen - tällähetkellä en huomaa edes koko arpea saati sitten tuntisin minkäänlaisia kipuja. Tyräleikkausta edeltäneet viikot (jouduin jonottamaan leikkaukseen pari kuukautta) kipuineen/pullistumineen ovat enää kaukainen muisto :).
Minulla leikattiin kookas tyrä oikealta puolelta avoleikkauksena 19.01.2009 eli tänään tuli vuosi leikkauksesta. Pullistuminen ym. on enää vain muisto. Välillä tuntuu outoja haamu tuntemuksia mutta lääkäri sanoi jo ennen leikkausta että semmoisia voi olla pitkäänkin. Leikkaus onnistui hyvin mutta tunnoton kohta on alavatsassa vieläkin. Minulle tuli 4vko sairaslomaa raskaan työn vuoksi.
Eilen leikattiin nivustyrä molemmilta puolilta avoleikkauksena. Lääkäri päätti, että tekee avoleikkauksena alapuoli puudutettuna. Selittivät perusteellisesti, mitä tehdään ja miten menetellä leikkauksen jälkeen. Ei siinä mitään yllätystä tapahtunutkaan ja vuorokausi leikkauksen jälkeen on olo ihan ok. Totta kai arkana on nivustaipeet, mutta nopeasti tuntuu paranevan kuitenkin.
Samana päivänä pääsin pois sairaalasta. Ennen leikkausta söin pari päivää kaurapuuroa ja join vettä vähän reilummin. Nyt leikkauksen jälkeen varmistan Levolacilla, että suoli toimii itsestään, niin ei tarvitse ähistellä. Kummallekin puolelle pistettiin verkot, ja arvelin, että nyt sitten kestää rehkiä entistä riuskemmin, kun on verkot tukena.
Koska olen yrittäjä, en tee sairaslomalla mitään, vaikka kaksi viikkoa siitä kirjoittivatkin. Ja luulenkin, että viikon päästä olen pelikunnossa, siihen saakka täytyy kai vähän rauhallisemmin liikkua.

Verkko repes ?

minulla leikattiin vasemman puolen nivustyrä noin 6kk sitten Helsinkikläisessä yksityissairaalassa
paikalle laitettiin verkko
leikkauksen jälkeen oli turvotusta ja jopa "miehen" jatkeessa ylimääräistä verenpurkaumaa ( = tummumaa ). joka meni sitten ohi

Itse tähystysleikkaus sujui hyvin nukutuksessa

nyt hiihtäessä tuli leikkauksen vanhaan haava kohtaan pullistuma ja punaa. Repesköhän verkon kiinnitys?

Menen tutkituttamaan lääkäriin

Kivut ei ole normaalia!

Itselläni leikattiin nivustyrä, ei ollut yhtään kipeä. Lepäät vaan, niin pitkään kun voit!

Nyt sitten leikattu

Kirjoittelin aiemmin että olen menossa leikkaukseen ja ajattelin nyt sitten kertoilla miten se minulla meni. Leikkaus tehtiin eilen avoleikkausena Lichtestainin menetelmällä. Olin aika flunssainen mutta koska kuumetta ei leikkausaamuna ollut, suostuivat leikkaukseen. Olin pyytänyt spinaalipuudutusta ja tämän he myös tekivät. Lisäksi anestesialääkäsi kysyi haluaisinko olla ihan hereillä vai 'puoliksi unessa'. Halusin olla ihan hereillä. Karvojen ajelu alkoi vasta tämän jälkeen ja ihmettelin hieman miksi tunsin niin hyvin toimenpiteen vaikka alaruumiinihan oli puudutettu. Kirurgi aloitti leikkauksen testaamalla tuntisinko mitään. Haavan viiltäminen kirpaisi aikalailla ja hieman kirvelikin kun ilm. desinfektioaine meni haavaan. Tällöin kutsuttiin anestesialääkäri takaisin (kirurgi testasi vielä lupaa kysymättä veistä haavassa ja kun sätkähdin kivusta, pitivät viimeistään puudutuksen epäonnistumista todellisena). Pyysin että minut nukutettaisiin ja anestesialääkäri totesi että niin tässä nyt täytyykin tehdä. Alkoi painamaan valkoista nestettä suoneen. Ehdin kysyä että tarvitseeko intuboida johon hän vastasi että ei, voit hengittää ihan normaalisti unen ajan. Tällaisesta nukutuksesta en aiemmin tiennytkään. Heräsin kuten normaalista hyvästä ja sikeästä unesta, olo oli mitä mainioin ja ajattelin että tämähän meni hienosti. Osastolla kipu oli todella vähäistä ja lähdin kotiin kun olin saanut pissan tulemaan. Tässä tosin kesti yllättävän kauan. Haavasidettä (lappu 4 x 4 cm) vaihdettaessa huomasin haavan olevan vain noin 4-5 cm pitkä ja kolmella tikillä kiinni (tarkkaa mittaa en vieläkään ole viitsinyt/pystynyt mitata). Arpi tulee jäämään jotakuinkin kokonaan 'karvoituksen' alueelle eli piiloon.

Seuraavana yönä kivut kovenivat, enkä päässyt vessaan ilman vaimon apua. Lisäksi meinasin pyörtyä, mutta onneksi ehdin sänkyyn takaisin. Tänään kivut ovat kipulääkkeistä huolimatta melko kovat liikkeellä ollessa, mutta täysin siedettävät selällään maatessa. Nouseminen sängystä on todella vaikeaa. WC:ssä ei huvittaisi isommalla hädällä käydä kun edes kaasuja ei pysty ns. poistamaan. Mutta eiköhän tämä tästä, en ainakaan vielä kadu leikkausta.

Nivustyrä

Olen nyt lukenut näitä kirjoituksia nivustyrästä koska itselläni todettiin sellainen. Miten on onko kirjoittajista yhtää naispuolisia? Kiinnostaisi miten naisten tyrän kanssa on toimittu ja millaisia kokemuksia? Minulla on ilmeisesti nivustyrä joka johtuu leikkausarvesta. Leikataanko yleensä, millaisia kipuja? Minulla on tyrä vasemmassa nivusessa ja vasen kylki on nyt ollut kipeä jo neljä päivää. Mahtaako johtua tyrästä. Tahtoisin tietää.
Minulle operaatio tehtiin paikallispuudutuksessa avoleikkauksena, olin hereillä koko ajan, rauhoittavia pyysin suoneen ja toimitus sujui nopeasti. Mitään kipuja en tuntenut koko aikana. Kahvia ja voilepää sain jo puolisen tuntia huilittuani ja kotiinpääsyyn meni parisen tuntia. Puudutuksessa rakon toiminnassa ei tule ongelmia, selkäpuudutuksessa kuulemma sen sijaan tulee. Buranareseptin sain mukaan ja kuulemma niitä olisi hyvä syödä varmuuden vuoksi. Jos on tuollainen edessä niin luottavaisin mielin vaan, ei se ole omassa kädessä joten ottaa sen mikä vastaan tulee.

Arpityä

Minut operoitiin nukutuksessa!
Leikkaus kesti yli tunnin ja sairaalassa olin yhden yön, toisenkin olisivat pitäneet!
Kivut olivat ihan hirveät niin kuin vieläkin tänäpäivänä!!!
Nähtävästi uuden tyrän jo iskenyt kutakuinkin samaan paikkaan..
Liekkö sit sitä kipua..tiedä häntä!

Molemminpuoleinen nivustyrä

Minulta leikattiin sekä oikea, että vasen nivustyrä spinaali (alaselkä) puudutuksessa kuukausi sitten. Tutuistani muutamalle on tehty kyseinen operaatio ja antoivat hyväksi ohjeeksi hommata valmiiksi tarpeeksi särkylääkettä. Kirurgi selitti ennen leikkausta toimenpiteen ja kävimme läpi mahdolliset seuraukset leikkauksesta. Yhdeltä tutultani leikattu nivustyrä n.20 vuotta sitten eikä vieläkään tunne arvenkohdalla mitään. Ilmeisesti aikanormaalia kaikissa leikkauksissa. Tarkoitan siis ettei arpikudokseen tule tuntoa, mut välittömään läheisyyteen tulee. Saman olen huomannut myös itselläni.
Leikkaus aamuna kävin ennen leikkausta fysioterapeutin kanssa läpi kuinka noustaan sängystä ja miten tulisi liikkua leikkauksen jälkeen. Kohta jo olin menossa leikkaussaliin ja siellä tervehdin kirurgia, anestesia hoitajaa, nättiä opiskelija tyttöä ja muita paikalla olevia laikkaukseen osallistuvia ihmisiä. Leikkauspöydälle asetuttuani minulle laitettiin kanyyli (tippa) ja sen jälkeen alaselkään puudutus. Kaikille sitä pelkääville voin sanoa ettei se sattunut yhtään, juurikaan itikan pistoa enempää. Kun jalkojen puutuminen oli edennyt napaan asti alkoi itse toimen pide. Juttelin koko leikkauksen ajan paikalla olevien kanssa ja kyselin kaikkee mitä mieleen tuli. Kun mahani viillettiin auki nivusten yläpuolelta se tuntui kuin joku olisi laittanut paksun pihvin mahan päälle ja leikannut sen kahteen osaan. Tämän jälkeen haava venytettiin auki ja kirurgi tutki kuinka iso tyrä on ja millaista tyyppiä. Minun tyräni oli ns. mediaalinen eli vatsan kalvo ei ollut vielä puhjennut mutta venyi sen verran, että suolet pääsivät pullahtamaan vatsalihasten päälle. Toimenpitäässä ensin ommeltiin tyrä umpeen jonka jälkeen sen päälle ommeltiin reilunkokoinen verkko. Sain nähdä verkon ennen sen ompelemista paikalleen. tämän jälkeen haava ommeltiin kiinni ja sama operaatio tehtiin myös toiselle puolen. Lopuksi molemmille puolin laitettiin vielä puudutus ainetta. Leikkaus kesti reilun kaksituntia, muttei siinä tajunnut kuinka nopeasti aika menee. Tuntui vain pariltakymmeneltä minuutilta. Puolituntia tämän jälkeen jalkani alkoi jo liikkumaan lähes normaalisti ja sain leippää ja kahvia sekä tietysti pienen konjakkipaukun. (konjakki paukku sen takia kun lievä määrä alkoholia ohentaa verta ja ja vähentää veritulpan riskiä, en kuitenkaan kehota kotona juomaan yhdessä lääkkeiden kanssa, enkä muutenkaan.) Parituntia myöhemmin sain lähteä saattajan kanssa kotia. Kannattaa siis ennakkoon sopia jonkun kanssa kyyti kotiin ja pyytää joku tuttu luokseen ensimmäiseksi päiväksi. Yksin ei saisi olla.
Kuten kirurgi sen mulle kertoi, leikkaus päivänä haavan kivut ovat hämäävän pieniä ja oikeat kivut alkoivat vasta seuraavana aamuna. Olin niin kipeä, että matka vessaan (5-metriä) kesti vartin verran. sama toiseen suuntaan. makoilin sohvalla koko päivän ja liikuin vain pakollisen vessa reissun matkan. Onneksi emäntä sai pariksi ekaksi päiväksi vapaata ja auttoi tuomalla lääkkeet ja oli tukena kun yritin liikkua. Neljäntenä päivänä leikkauksen jälkeen uskalsin ensimmäisen kerran olla hetken istualteen ja uskaltauduin ulos kävelemään pikku lenkin (n.100- metriä) seuraavana päivänä kävin pariin kertaa jo hiukan pidemmän lenkin ja joka päivä kävelin hiukan enemmän kivun sietämissä rajoissa. Lääkkeitä söin pariviikkoa leikkauksesta ja kolmannenviikon vielä tulehduksen estoon jotain lääkettä. sairaalasta sain mukaan ekaksipäiväksi lääkkeet ja seuraavaksi aamuksi jonka jälkeen söin resepti lääkettä. Jotain tulehdus kipulääkettä ja jotain kolmio lääkettä. lisäksi söin vielä ekanviikon tavallista kipulääkettä. annokset olivat isoja eikä niitä kannata vierastaa. Terveen ihmisen maksa kestää isojakin lääkeannoksia lyhyen aikaa. Ei jatkuvaa käyttöä. Toisen viikon loppupuolella pystyin jo kävelemään normaalista ja kolmannella reilusti paremmin tosin hetkittäin tuli sellaisia kipukohtauksia jolloin sai olla lähes paikallaan kymmenisen minuuttia ennenkuin pystyi jatkamaan matkaa taas normaalisti kävellen. Minulle sanottiin, että epämääräisiä kiristyksen tuntemuksia voi esiintyä jopa puolivuotta leikkauksen jälkeen johtuen arven kovuudesta ja että noin vuoden päästä arpikudos on pehmentynyt sen verran ettei enää pitäisi tuntua ja vaikuttaa mihinkään elämiseen.
Nyt kuukausi leikkauksen jälkeen olen erittäin tyytyväinen kun ei tarvitse jatkuvasti tuntea sitä kipua nivusissa jonka tyrä aiheutti. Ja voin suositella leikkausta kaikilla joilla tyrä on ja häiritsee elämistä. Elämä on nyt paljon helpompaa sen suhteen.
Leikkauksen huonoinapuolina voin sanoa liikuvana ihmisenä, että urheilemaan ei pääse pariin kuukauteen kävelylenkkiä kummempaa. Tosin jos ei olisi leikattu ja olisi tyrä jäänyt kuroutumatta takaisin joku kerta olisi ollut suuri vaara saada suolikuolio jonka jälkeen olisi pitänyt poistaa suolesta pätkä kaiken tämän muun lisäksi.
Mutta ei minulla sen enempää toivottavasti joku saa tästä kertomuksesta jotain hyötyä.
itsellä leikattiin huhtikuussa nivustyrä molemmilta puolilta,oikealla oli tyrä aluillaan,kevyttä kipua siellä,vasella puolella olikin sitten kureutunut tyrä,se vasta kipeä olikin.tyrä laskeutui kivespussin sisään,alkoi olla jo vaarallinen.no,sitten leikattiin,5-päivää meni ettei päässyt sängystä ylös kovan kivun takia,sitten alkoi toipuminen hyvästi,viikon päästä pystyi jo kävelemään varovasti pieniä matkoja.sitten tulikin takapakkia kun oikea puoli tulehtui ja meni todella kipeäksi,kipulääkettä meni perkeleesti eikä kunnolla auttanut,no siihen sitten antibiootti kuuri,muutaman viikon oli oli ettei kivut enää vaivanneet.sitten alkoi taas kovat kivut ettei pystynyt kävelemään saatikka muuta tekeemään,alkoi jatkuva lääkärissä ramppaaminen eikä aluksi meinannut löytyä syytä mikä kovan kivun aiheuttaa.heinäkuussa sitten ultrattiin jossa paljastui että päätehermo oli vahingoittunut leikkauksessa,sellaista kuulema sattuu.nyt pääsen kipupolille josta saa lääkityksen hermokipuun.
Itselläni leikattiin nivustyrä viimevuonna juurikin näihin aikoihin, ja nyt näyttää sekä tuntuu siltä että uusinut on. Arvelen että verkko vatsapeitteissä on revennyt tai sitte jostain on päästy ohittamaan se.
Niin ja viimekerralla leikkauksen aikana paljastuikin että tyrä ei olekkaan tyrä, vaan kysta !
Vuosi ja 2 kk sitten leikattu toisen puolen nivustyrä ja kipuja on ollut siitä lähtien molemmilla puolilla, mutta mitään pullistumia ei ole. On varmaan aika mennä tarkastettavaksi, koska kipu haittaa liikkumista. Jotain luulisi löytyvän, koska tämä häiritsee työntekoa aika lailla. Kipu tulee kyykkyyn menosta ja kumarasta asennosta.
tän vuoden toukokuus leikattu nivustyrä.. nyt ilmeisesti uusiutunut.. kivut takas ja pullotus myös.... takas lääkäril näyttämään jossain vaihees ku taas jaksaa..
Minulta leikattiin nivustyrä pari päivää sitten. Iltapäivällä leikkausosastolle ja 6 tunnin päästä olin jo kotisohvalla. Leikkaus oli avoleikkaus nukutuksessa. Hieman jännitti etukäteen, kun ei ollut aiempaa kokemusta mistään leikkauksesta. Mutta homma toimi kuin junan vessa. Nukuin pari tuntia sillä välin kun ammattilaiset hoiti homman, heräsin kuin päiväunilta, 10 minuutin makoilun jälkeen nousin sängystä syömään kevyen aterian. Seuraavaksi olinkin jo kotimatkalla lyhyen kotihoito-ohjeistuksen jälkeen. Sairaslomaa pari viikkoa. 10cm haava ja 15 tikkiä. Onhan siinä kipuja ja kävely on hieman hankalaa, mutta olo on ihan yllättävänkin siedettävä osittain varmasti särkylääkkeiden ansiosta. Viimeistään ylihuomenna ajattelin yrittää jättää särkylääkkeet kokonaan pois. Kävelylenkkejä pidennän asteittain. Ainut isompi huoli on, ettei vessassakäynti ("isohätä") ole vielä onnistunut. Johtuu varmasti myös turhasta jännittämisestä. Ajattelin hoitaa senkin asian kuntoon ulostuslääkkeillä, jos ei muuten onnistu. Mutta kaikinpuolin hyvin mennyt ainakin toistaiseksi, suosittelen leikkausta nukutuksessa kaikille tyrästä kärsiville. Ei ole yhtään paha operaatio.
Hei!

Poikaystäväni tyräleikkauksesta on aikaa 4 kk, leikkauskohta on ollut hyvin kipeä, liikuntaa ei ole kunnolla pystynyt harrastamaan. Nyt hän on aloittanut jääkiekon pelaamisen, ja aamuisin on esiintynyt oksentelua ja yleistä pahaa oloa. Voisiko tämä johtua tyränpoistamisesta tms?
Luin jostain että pahoinvointia voisi tulla jos suoli joutuu puristuksiin tms.. En sitten tiedä.
Minulta leikattiin tyrä oikealta puolelta ( nivustyrä ) Peika-Rekolan sairaalassa Vantaalla. Kipuja ei ollut missään vaiheessa ja olin sairaalassa vain yhden yön.
En saanut minkäänlaisia ohjeita kuin " ei saa nostaa "
Olen suihkutellut haavaa viileällä vedellä.
Verkko jäi sinne sisään nahan alle.
Voiko leikkaushaavan päälle sivellä Bepanthen voidetta, mikä on tarkoitettu iho- ja limakalvovaurioiden paikallishoitoon ?
Onkohan ilmestynyt uusi tyrä?
Minulta leikattiin nivustyrä kaksi viikkoa sitten vas.puolelta avohaava n.5s. ja sitten sinne verkko ja verkon päälle funikulus tämä homma tehtiin selkäydinpuudutuksella.Ensimmäinen viikko tosi kipee ei oikein tiennyt miten nousta sänkystä ja mennä sänkyyn.Nyt jo parempi vaan mieltäni kaiveluttaa leikkaus haavan ala puolella n1cm. kohtaan on n.3cm pitkä patti ja hiukan kipee et onko muilla vastaavaa kokemusta.
Minulta leikattiin molemminpuolinen nivustyrä puolitoista kuukautta sitten. Keuhkoahtauman vuoksi leikkaus piti tehdä avoleikkauksena spinaalipuudutuksessa. Leikkaushaavat ovat parantuneet hyvin, mutta minulla ei ole virtsaamisen tarvetta eikä virtsaa tule. Myös ulostamisessa on vaikeuksia. Olen joutunut käyttämään kertakäyttökatetreja leikkauksen jälkeen 4 kertaa päivässä. Kuinkahan kauan tällainen virtsaumpi saattaa kestää ja mistä se johtuu. Onkohan kenelläkään kokemuksia? Ennen leikkausta virtsaaminen oli normaalia.
Mietiskelen leikkaukseen menemistä.Minulla on siis lääkärin toteama nivustyrä vasemmalla puolella.Ollut jo pari vuotta.Lääkäri olisi kirjoittanut lähetteen leikkaukseen mutta samaan hengen vetoon hän totesi myös että jos ei ole kipuja tilannetta voidaan seurata,leikkauksissa kun aina on riskinsä..
Isompia kipuja ei ole,jotain tuntemuksia vain esim. lenkillä mutta jotenkin kuitenkin ärsytttää tuo patti mutta samalla jännittää leikkaukseen meneminenkin...
hei... onkos joukossa tyräreitä joilla eka tehty avona sit tähystyksenä? ja sen jälkeen onkin avo leikkauksessa laitettu verkko aiheuttanut ongelmia.. eli kipuja tunnottomuutta, yms kaikkea ei niin kivaa..
Olen 64 v. mies. Minulta leikattiin molemminpuolinen nivustyrä 10.9. Selkäydinpuudutus. Kotiin seuraavana aamuna. Nyt viidentenä päivänä kipuja on edelleen ja syön lääkkeitä. Kävelen kotona vartin kerrallaan, makoilen sängyssä. Virtsaaminen ok. mutta ulostaminen oli eilen hankalaa, ei tahtunut millään tulla. Ostin ulostuslääkettä, toivottavasti auttaa. Tänään keksin, että käytän ennen leikkausta pitämääni tyrävyötä (Thuasne). Siitä oli heti apua, mutta vyötä ei saa kiristää tiukalle. Tseppiä kaikille tyrävaivoista kärsiville.
mistä johtuu leikkauksen jälkeen kiveksessä yhä isohko möykky vaikka kaikki muuten ok. vai jääkö kives tavallista isommaksi vai eikö sitä saakkaan tyhjäksi suolesta. itsellä vielä oli ollut nestettä mikä kyllä oli poistettu..
itseläkin on molemmin puoleinen nivustyrä leikattu 5 viikkoa sitten tähystämällä ja nyt on molemmilla puolilla kivesten yläosassa semmoiset kovat pallukat.kävin lääkärin luona ja hän ultrasi kivekset jotka olivat ihan ok,mutta pallukat on leikkauksen jälkeen simenjohtimia/verisuonien ulkopintaa pitkin valuneen veren hyytymää joka pitäisi kuulemma poistua itsekseen ajan myötä.
Mulla leikattu kaksi viikkoa sitten nivustyrä oikealta puolelta ja haava on parantunu mielestäni hyvin mutta jäi kans kivespussien turvotuksen jälkeen semmonen ihme pieni patti leikatulle puolelle kiveksen yläosaan joka on myöskin arka(haittaa vähän kävelyä).Oliskohan kans jotai hyytynyttä verta,kun on toi reiden sisäpintakin vielä ihan mustansininen?.
Mulla leikattiin tyrä 4päivää sitten oikealta puolelta.Nukkuessa kivekset turpoavat ja joudun istahtaman kylmäänveteen!Täytyykö seuraavaksi mennä kiveksien poistoon eturauhanen on poistettu 3v.takaperin.Vastaako kukaan?Tikit vatsassa .
Itselläni leikattii umpilisäke alkutalvesta, ja nyt on arpikudoksen kohdalla ollut kovia kipuja ja lääkäreillä laukattu.. Todennäköisesti siellä on sitten tullut tyrä arven kohdalle ja taas leikkaukseen.
Kuauanko nivustyräleikkauksesta kestää toipua?
Onko kenelläkään jumittunut kives ylös tyräleikkausen jäkeen? Olin uusinta leikkauksessa yksityisellä 2 viikkoa sitten ja lääkäri kehotti vetämään kivestä itse alaspäin (kokeilin ei tule) ja odottamaan josko se sieltä alas tulisi, jos ei tule hän sanoi että ainoa vaihtoehto olisi kiveksen poisto,aika radikaali ratkaisu mielestäni.
Minut verkotettiin tähystyksellä viikko sitten, nukutus oli ihan mukavan raukea kokemus,yö sairaalassa ja aamulla kotiin. Yhtään kipulääkettä ei ole tarvinut kotona ottaa. Pari päivää piti olla varovainen noustessa ja maatekäydessä. Puuta on koputettava kun luin tämän ketjun läpi.
Olis kiva jos ihmiset kertois hieman enemmän taustastaan, esim. kauanko ollut se tyrä / ikä, jos tietää tyränsä tyypin jne., koska osa noista kuvauksista kuulostaa näkökulmastani lähinnä kauhutarinoilta. Osassa näistä tapauksista kyllä olikin ihan hyvin selitetty toi.

Itse olen nuori ja ilmeisesti perinnöllinen taipumus tyräytyä, joten mietin kannattaako mennä heti vai vasta joskus vanhana kun tyrä on jo haukannut aimo annoksen suolta sisäänsä.

Mun on myös jotenkin vaikea uskoa, ettei tähän mukamas ole mitään elintapoja tai muita asioita mitä vois tehdä ehkäistäkseen, mutta kai se sitten on pakko hyväksyä.
Iteltä leikattiin viikko (6.2,2013) sitten vasemmalta puolen nivustyrä Hyvinkäällä, avoleikkauksella paikallispuudutuksena ja verkko paikalle.

Olen 30 vuotias jääkiekkoilija, tyrä tuli kun jouduin pidempään pidättämään ulsotamista. Jumalaton kipu entisen tyrän kohdalla, melkein lähti jalat alta.

No tapahtuman jälkeen ei ollut turvotusta tai ei edes kummosia kipuja. Menin kuitenkin lekurille näyttään nivustani, kun kaaduin jäällä yllättäen ja tuli samanlainen kiputuntemus kuin tyrän tullessa.

Tyrä ultrattiin ja varmistuttiin siitä että se oli tyrä.

Leikkaukseen menin aamupäivällä, noin tunti ennen leikkausta sairaalaan. Heräämössä laitettiin tippa ja penisiliini. Sen jälkeen leikkaussaliin jossa sain särkylääkettä ja rauhoittavaa.
Leikkaus toteutettiin paikallispuudutuksena enkä edes huomannut kun lääkäri aloitti leikkauksen. Leikkaus tuntui, vaikka puudutusaine kivun poistikin niin tunne jäi. Tunsin kun sisäelimiä liikuteltiin ja ilmeisesti kun verisuonia poltettiin tökkäs lääkäri vahingossa nivusiin jollain koska kipu tuntui. Sain sitten lisää kipulääkettä.
Leikkaus kesti tunnin ja 10 minuuttia.

Leikkauksen jälkeen heräämöön, jossa olo oli ihan hyvä. Puoli tuntia istuin sängyllä kunnes lähdin kävelemään ja syömään leipää ja jogurttiaa ja pienen tetran mehua.
Leikkauksen jälkeen noin tunti olin jo omat vaatteet päällä lähdössä kotiin.
Särkylääkkeiksi sain buranaa 600mg ja panacodia, päivässä söin kolme kertaa edellä mainitun kuurin. Kahtena ekana päivänä olisin saanut ottaa kuusi panacodia päivässä. Ensimmäisenä yönä otin kaksi panacodia, mut muuten otin vain yhden kolme kertaa päivässä.

Panacodista olen ennenkin huomannu, et se voi käydä vatsan päälle (tulee ummetus) tällä kertaa niin ei ollut. Söinkin leikkauspäivän iltapäivänä pyttipannua (ei ehkä olis kannattanu aloittaa niin raskaalla ruualla) vaan kannattaa varmaankin syödä kevyempää ja helpommin ulostettavaa.

Neljä päivää leikkauksen jälkeen jätin panacodit pois ja viikko leikkauksesta niin jätin buranan pois. Kivuista tällä hetkellä, niin leikkausarpi tuntuu ja kun nousee sängystä tai sohvalta pyrin välttämään vatsalihasten käyttöä. Eli nousen ensin käsien avulla reunalle ja sen jälkeen jaloilla nostan itseni ylös.

Kivut olivat pahimmat päivä leikkauksen jälkeen. Leikkaus alueelle tuli aika paljon turvotusta ja myös reiden yläosaan. Mustelma tuli molemmin puolin leikkausarpea ja kiveksiin tuli jotain, en tiedä mitä mutta tuntuu että palleista on kivesten lisäksi muutakin. Virtsaaminen ja ulostaminen ovat onnistuneet hyvin, olen pyrkinyt välttämään ponnistanista ulostamisen aikana.

Alkuun liikuin aika vähän, mutta nyt viikko leikkauksesta olen alkanut kävelemään kävelylenkkejä kestoltaan 15-30 min. Ja ilman kipulääkkeitä, jotta tietää jos tekee jotain väärin.

Ohjeena oli ettei kahdella ensimmäisellä viikolla saa olla hikiliikuntaa, ensimmäisellä viikolla ei myöskään saa saunoa eikä uida. Tarkoituksena olisi pikkuhiljaa alkaa liikkumaan pidempiä lenkkejä, nyt on viikko kulunut leikkauksesta. Reenaamisen osalta, eka viikko rauhassa ja hissun kissun, toka viikko kävelylenkit ja tilanteen haistelu, kolmannella viikolla pitkät yli tunnin kestoiset kävelylenkit ja neljännellä viikolla kevyt hölkkä tai hiihto, jos ei satu. Kuus viikkoa leikkauksesta "pitäisi" periaatteessa olla liikuntakykyinen. Aina tilanteesta, leikkauksesta ja yksilöstä riippuvainen. Katotaan koska saan hokkarit jalkaan.

Tällä hetkellä haasteena on kenkien nauhojen sitominen, oikealle puolelle voin hyvin laittaa nauhat kiinni, mutta vasemmalle puolelle (operoitu puoli) on hankalaa kumartua.

Nämä asiat jotka kerroin ovat tapauskohtaisia, katotaan miten äijän käy.
Vielä jatkoa kuinka tyrän voi saada.

Miehillä todennäköisempää että tulee tyrä, koska meillä on kivekset ja alavatsan peitteissä on tästä syystä aukkoja joihin tyrä voi tulla. Eli evoluutista johtuen tyrä on miehellä.yleisempi kuin naisella...
Myös pienille lapsille voi tulla tyrä, ilmeisesti sen takia kun vatsan peitteet eivät ole kehittyneet ja ne tuppa pusertamaan aika paljon kun tekevät tarpeitaan.

Lisäksi myös voimannostajilla tai painonnostajilla tyrä voi tulla herkemmin, koska kroppa joutuu esim takakyykystä käyttämään paljon jalkojen ja keskivartalon lihaksia.

Tyriä on ilmeisesti ainakin napatyrä tai nivustyrä.

Ja niinkuin yllä mainittiin niin tyrän tulemista ei pysty itse estämään. Se tulee jos on tullakseen.

Leikkaukseen meneminen on varmaankin aina tapauskohtaista, mutta pahimmassa tapauksessa tyrän kohtaan voi tulla suoleen kuolio. Joka on sitten ilmeisesti isompi juttu juttu.

Tosta vielä lisäspeksit:
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00895
Minulta leikattiin tyrä neljä päivää sitten ja se tehtiin avoleikkauksessa.
Osoittautui, ettei se ollutkaan nivustyrä vaan nk. reisityrä ja jotain rasvakertymiä.
Olin koko toimenpiteen ajan nukutuksessa ja herääminen sujui ongelmitta.
Leikkauspäivänä ei ollut pahempia kipuja kun olin vähän "huuruissa", mutta seuraava päivä oli jo melkoista kipuilua. Olen syönyt tulehduskipulääkettä kipulääkkeen ohella, sekä Losec nimistä närästyslääkettä näiden ohella.
Nyt neljä päivää leikkauksesta kivespussini ovat turvoksissa kuin sonnilla.
Pussukat ovat tummanpuhuvat samoin kuin myös heppi siinä yläpuolella.
Sängystä nouseminen ja sinne meneminen on edelleenkin vaikeata ja huvittavankin näköistä. Haavani on noin 10 cm pitkä joten särkylääkettä kuluu maksimimäärät vuorokaudessa. Onko kellään näitä palleihin kohdistuvia turvotuskokemuksia ja kuinka kauan ne yleensä kestävät?
Jääkiekkoilija jatkaa omasta kokemuksestaan ja vähän yllä olevaan kyssäriin.

Mulla oli kanssa kiveksis jokin ihme möykky, siis sisällä ja muistaakseni oli vehkeet normaalista isommat lue turvonneet.

Nyt on itellä leikkauksesta kolme kuukautta ja seuraavia kokemuksia:
- Kun aloitin punttireenin pari viikkoa sitten, niin vatsalihasten teko teki todella mielenkiintoisia tuntemuksia leikkaus alueella.

- Jalkapalloa kun olen käynyt potkimassa niin täytyy kyllä varoa tuota leikkaus kohtaa, on todella hellä ja kipeä. Varsinkin kun jalkapallossa tukijalkani on vasen jalka. Nivustyrä leikattiin vasemmalta puolelta.

- Leikkaus kohta on muuten ihan ok kunnossa, leikkausarpikaan ei näytä kovin pahalta.
Välillä nykyäänkin on tyrän aluella samanlaisia kiputiloja kuin ennen leikkausta.

Lisäksi leikkauskohdan alla tuntuu selvä kovempi kohta, ilmeisesti verkko ja kun yskii niin tuntee verkon läpi ilmeisesti sen pullahtaneen suolen pätkän...

Kaipa tämä tästä
35v mies, suora eli mediaalinen nivustyrä leikattu helmikuussa 2013 toiselta puolelta kroppaa. Avoleikkaus paikallispuudutuksella ja Lichtensteinin tavalla eli verkko laitettiin. Leikkaus maksoi Terveystalolla noin 1600e, vakuutus maksoi kaiken paitsi itse omavastuun noin 100e.

Itse leikkaus oli miellyttävä kokemus, kiitokset Terveystalon mukaville ihmisille!

Pari viikkoa söin kipulääkkeitä ja noin kuukauden oli kipeä leikkausalueelta, sitten pahimmat kivut hieman helpottivat kun arpi alkoi parantua ja turvotus laski. Noin viikon ajan oli verta valunut ja sukukalleudet puoliksi mustana, jos niin käy niin ei tarvitse huolestua, tummumiset poistuvat aikanaan.

Nyt on leikkauksesta noin 3kk ja edelleen on kuitenkin kipuja ja vielä molemmin puolin, tosin ne on satunnaisesti, eli on huonoja päiviä ja parempia. Yleensä kun herään ei kipuja ole, mutta päivän edetessä ne alkavat. Kumpikaan puoli ei turvota, mutta jos tunnustelen nivusten seutuja niin kipu yleensä pahenee loppupäiväksi. Painavia nostoja yms. olen koittanut pääasiassa vältellä, mutta ei tunnu auttavan vaan loppupäivän kestävä kipuilu voi alkaa yllättäen vaikka edelliset tunnit olisi vaan istuskelu vaikka tietokoneen tai tv:n ääressä. Eniten ehkä ihmetyttää kuitenkin miten kipuja on molemmi puolin, ja vielä vuoronperään eikä yleensä yhtä aikaa. Pääosin elämä on kivutonta ja yöt menneet aina kivutta, mutta pitää varmaankin aloittaa lääkärissä käynnit jos ei lähiviikkoina nämä murheet helpotu.
Olen 50v mies ja kaksi kuukautta sitten nivustyrä leikattiin, avoleikkaus nukutuksessa ja verkkotettiin. Todella onnistunut operaatio, suosittelen.

Olin Saksassa työkomennuksella ja kun tyrä oli vaivannut kaksi viikkoa (pullistuma ja lievää kipua), niin menin siellä suoraan yliopiston kirurgiselle klinikalle, tyrä todettiin ja siitä viikon päästä sain jo leikkausajan. Sanoivat että heillä tehdään vain avoleikkauksia, huonoja kokemuksia tähystysoperaatioista. Suomesta sain Kelalta todistuksen, ja sen kanssa paikalliseen sairaskassaan, josta sain tarvittavat paperit leikkausta varten. Koko hommasta olen itse maksanut vain 20eur (sairaalapäivästä).

Aamulla vuodeosastolle ja heti leikkaussaliin, nukutettuna olin kaksi tuntia, heräsin kuin päiväunilta, ei mitään ongelmia. Kolmen tunnin päästä hoitsun kanssa kävelyä käytävällä, ja sitten itse sain liikkua vapaasti. Yö sairaalassa ja aamulla kotiin. Pari päivää makoilin kotona, nivus oli arka esim sängystä noustessa ja yskiessä, mutta yhtään särkylääkettä en tarvinnut. Neljäntenä päivänä kevyttä pyöräilyä ja kuudentena päivänä takaisin töihin, kevyttä konttorihommaa.

Ainut takaisku tuli parin viikon päästä, silloin kivespussien vierestä tuli kipeäksi ja kävin uudestaan klinikalla, tutkivat tosi tarkkaan, mutta ilmeisesti haavasta oli valunut nestettä kiveskanavaan, joka aiheutti kipua. Parin päivän päästä kipu meni ohi. Ehkä en malttanut olla riittävän varovainen eka viikkoina, kun ei niitä kipujakaan ollut.

Nyt kahden kuukauden kuluttua nivus on parantunut tosi hyvin, vain kun pyörällä ajaa ylämäkeen niin tuntuu jotain leikkauskohdassa ja täytyy vähän höllätä.

Siis omalta kohdalta suosittelen leikkausta, jos kipua on ja tyrä todetaan, niin leikkaukseen vaan, nivustyrä kun ei itsestään parane ja aina on riski suolitukoksesta. Ilmeisesti nykyään suositaan tähystysleikkausta, nopeammin paranee kaiketi, mutta ainakin minun kohdalla myös avoleikkaus oli onnistunut.
Sama 35v mies joka kirjoitti yläpuolelle 23.5.2013 20:27: Leikkauksesta on nyt noin 5kk ja aiemmin valittamani kivut on käytännössä pois, kaikki hyvin.

Minunkin käsitykseni on, että avoleikkaus on parempi kun siinä ei mennä niin syvälle kuin tähystysleikkauksessa. Hyöty tulee jos myöhemmällä iällä sinulle joudutaan tekemään jotain muita operaatioita alavatsaan, tällöin tähystysleikkauksen verkko voi olla pahemmin edessä.
Minulla leikattiin kohta 3 viikkoa sitten nivustyrä, joka oli minulla noin alle 4kk,josta 3kk tyrä oli laskeutuneena kivespussiin..noh eli melko kookas tyrä kyseessä. Noh avoleikkauksella nukutuksessa leikattiin Kirurgisessa sairaalassa. Ihan ok meni ei mitään ja muutaman tunnin jälkeen kotia. Muutaman päivän jälkeen rupesin ihmettelemään kun oikean puolen kivestä ei löydy. Soitin kirurgiseen ja sanoivat että kyllä se ilmestyy sinne kun turvotus laskee?! just no kohta neljäs viikko alkamassa ja turvotus laskenut. Löysin kivekseni peniksen juuresta jossa sen ei kyllä kuuluisi olla!? Ensi viikolla soittoa uudestaan ja jonkinlaista lääkärin/kirurgin tsekkausta mikä homman nimi. Kyllä mä henk kohtaisesti haluisin paikat kuntoon tältäkin osa-alueelta.
Oon 39v sekatyömies.
Ensimmäisiä kipuja koin ehkä jo noin vuosi sitten. Tarkkaan en muista kun ne oli niin harvoin ja en kiinnittänyt niihin juuri huomiota.
Ajan kuluessa tein havainnon, että kipu ilmaantuu iltapäivästä jos olen ollut koko pv:n liikkeessä ja ylipäänsä jalkeilla. En silti osannut yhdistää sitä vielä tyräksi. Sanoin vain vaimolle, että liekkö minullakin munasarjat joita kolottaa silloin tällöin.

Viime käsänä tajusin mistä on kyse ja menin lääkäriin. Hän laittoi lähetteen kirurgille. Heinäkuussa kävin sitten kirurgilla, joka totesi, että molemmin puoliset tyrät on vaikka vain oikea puoli on oireillut. Kannattaa kuulemma leikata molemmat samalla ja avona, kun minulla on muista aiemmin tehdyistä leikkauksista mahdollisesti kiinnikkeitä, jotka voivat estää tähystyksellä operoimisen.

Eilen sain ajan joulukuun alkuun. Harmittaa kun just eilen aloitin erään mielenkiintoisen, kk:n mittaisen kurssin, jonka joudun jättämään nyt alkuunsa kesken, koska ei ole järkeä jatkaa, kun se jää pahasti kesken jokatapauksessa.
Ensin ajattelin, että poden muutaman pv:n kotona ja jatkan seuraavana ma. kurssia, mutta ei siinäkään järkeä ole. Ei kannata tämänkin ketjun perusteella, alkaa ennen aikaisesti liikkumaan ja riskeeraamaan parantumista.

Toivon, että saan nukutuksen. Jotenkin tuo alaraajat "halvaantuneena" oleminen ei yhtään ajatuksena houkuttele. Kärsin muutenkin välillä levottomista jaloista ja jo ajatus siitä, että en saisi niitä liikkumaan saa minussa aikaan liki klaustrofobisia tuntemuksia. Kuin olisin vanki omassa ruumiissani. Myöskin nuo virtsaumpikokemukset täällä puoltaa nukutusta.

Vähän tietenkin mietityttää koko leikkaukseen meno, koska oireeni ovat tähän asti olleet kuitenkin siedettäviä, eivätkä edes joka päiväisiä. Sulkapalloakin esim. olen voinut pelata ongelmitta. Mutta kai se loppupeleissä on järkevämpää mennä nyt kuin vasta sitten kun on pakko. Itsestäänhän nuo ei kuitenkaan parane, eikä niihin muuta parannusta tunnu olevan kuin leikkaus.

Palaan asiaan kun (toivottavasti) selviän operaatiosta.
61v. mies. Tyrä (kumpu havaittu eka kerran heinäkuulla 2013. Diaknotisoin oikein nivustyräksi. Ongelma paheni vikkojen kuluessa. Lähete elokuulla ja kiirehtimisten jälkeen leikkaukseen jo lokakuun alussa, mutta siirsin mm. hirvijahdin johdosta marrakuun 13 pv. Käytin viimeisen kahden kuukauden aikana itse kehittämääni "tyrävaljaita/tyrävyötä". Leveä vyö lantion ympäri ja armeijan aikainen repun nahkainen solkihihna pallien vierestä alakautta, jotta vyö ei nousisi liian korkealle. Ongelmakohdalle solkihihnan alle tennissukka painamaan tyräkohtaa. Oireilu loppui ja tyrä ei pahentunut tällä onnistuneella tilapäisratkaisulla. Ison hirven vetokaan ei aiheuttanut oireita.
Leikkaus tehtiin päiväkirurgiana nukutuksessa ja avoleikkauksena (= vallitseva paras käytäntö ensimmäisellä leikkauskerralla). Leikkaushaava ei aiheuttanut kipuja missään vaiheessa, kiitos oikealle anestesialle. Kotiinlähdössä ohjeet, noutaja ja Paranol 1000 mg + vain maitopurkin saa nostaa. Ei kipuja puuri ollenkaan. Seuraavana aamuyönä otin 1 kpl Panadol 600 mg.
Haava parani ilman konplikaatioita. Alkuun vaikea liikkua ja noudatin ohjeita mahdollisuuksien mukaan.
Kalevan hain heti seuraavana aamuna postilaatikolta ja luin eka aamuna sängyssä. Seuraavina päivinä olen lukenut tv-tuolissa lähes vaaka-asenossa.
Nyt kulunut 18pv. Kipuja tulee (mietoa epämukavaa vihlontaa) kun nostaa painavampaa tai lieden ääressä liian kauan seisomassa.
Haava oli 7 cm. Sen yläpuolella on varsinkin keskiosalla n. 1 cm paksu palle (ohutta rasvakerrosta ihon alla?) ja palle kasvaa jos liikkuu enemmän. Mitään suurempia oireita ei ole ollut kivesten suunnalla mutta täysin taistelukykyinen ei ole vielä. Edellä olevista kuvauksista päättelen, että oireet poistuvat pikkuhiljaa, kun maltaa rehkimistä ja kuuntelee kehon merkkejä.
Vielä ohjeeksi henkilöille, jotka ovat menossa leikkaukseen. Syökää kuitupitoista ravintoa säännönmuksisesti (porkkana, marjat, omenat ym.) joka päivä jo edeltävinä päivinä ja jatkaen samalla kaavalla leikkauksen jälkeen ja välttäkää vähäkuituisia. Tämä auttaa ja vähintään lievittää ulostusongelmissa. Sain idean edellä olleista kuvauksista ennen leikkausta. Tällöin ei tarvitse eikä pysty ponnistelemaan ainakaan ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä.
Pytyllä ei tarvitse ponnistella. Ostakaa apteekista peräruiskeita.
Kirjotin tuossa 3 viestiä ylöspäin. Nyt on leikkaus takana ja siitä on aikaa kulunut 8vrk.

Molemmat puolet siis leikattu avona ja verkot asetettu.
Klo 12:30 leikkauspöydälle.
N klo: 14 heräilin heräämössä. Olin siis nukutettuna. 17:15 pääsin kotiin. Olisin voinut tehdä vaikka vatsalihasliikkeitä ja juosta, niin hyvin oli haavat puudutettu. Kivut tuli vasta seuraavana päivänä. Silloinkin sidettävinä.

Toisena tai kolmantena päivänä alkoi heppi tummua tyvestään. Samalla kivespussit alkoi täyttyä verestä. Tämä aiheutti kipuilua ja turvotusta kiveksissä. Kassit on luumun punaiset kauttaaltaan, edelleen.

Kivut pysyneet edelleen kutakuinkin hallinnassa 600:lla Buranalla ja 1g Panadolilla. Otan noita siis yhdessä 1 kpl:n 3-4 kertaa vrk:ssa.
Sappivaivojen vuoksi en ole uskaltanut käyttää Panacodia Buranan kanssa, joka olisi kyllä tehokkaampi kipulääke.

Nyt edelleen eniten kipuilee kivekset. Välillä tuntuu kuin joku antaisi luunappeja kiveksiin. Äkillisiä "sähköiskumaisia" kipuja siis. Melkoisen epämiellyttävää. Mutta eiköhän se siitä. Meikäläisellä nyt on muutenkin niin jumalattoman herkät pallit.
Pitemmän ajan tuntemukset nivustyräleikkauksesta

Olen 34-vuotias mies ja ennen nivustyrän tuloa pari kuukautta sitten liikuin monipuolisesti. Ruokaa laittaessa tuli yhtäkkinen kiveskipu ja peukalon kokoinen pullottava tyrä ilmestyi kolmen päivän päästä. Syyt lienevät tapauksessani vahvasti perinnöllisiä ja siten puhkeaminen oli vain ajan kysymys.

Tietoa ja vertaiskokemuksia etsiessäni huomasin, että netistä löytyy paljon ohjeita ensimmäisistä päivistä ja viikoista selviämiseen, mutta aika vähän tietoa pitemmän ajan tuntemuksista. Ihmiset eivät enää akuutin hädän jälkeen päivitä tilannettaan. Tämähän on todennäköisesti ihan positiivista ja viestii toipumisen sujuneen hyvin. Toisaalta tämän takia negatiiviset kokemukset saavat keskustelupalstoilla ylivallan.

Itseäni kuitenkin kiinnostaa nimenomaan pitemmän ajan toipuminen ja paluu liikuntaharrastusten pariin; nivustyräleikkaus kun tuntuu olevan välttämätön paha. Itsellenikin jo parinkymmenen minuutin paikoillaan seisominen aiheuttaa melkoista kipua, mutta silti tuleva leikkaus tuntuu hieman arveluttavan ja masentavan. Kroonisten kiputuntemusten valitettava yleisyys ja jo se, että köyhissä maissa tyrän korjaukseen käytetyn halvan moskiittoverkon on todettu toimivan aivan yhtä hyvin (tai huonosti) kuin superkalliiden huipputeknisten verkkojen, kertovat siitä, että tyrien hoidossa ei vielä olla lähelläkään unelmatilannetta. Aion ottaa pitkään rauhallisesti leikkauksen jälkeen, ettei täysi toipuminen ainakaan omasta syystä vaarantuisi. Toki liikkua pitää ja kävely lienee tähän ykköslaji.

Olisin kiitollinen pitemmän ajanjakson tilannetta valaisevista kertomuksista. Esim.
a) Onko toipuminen ja paluu liikuntaharrastuksiin sujunut niin hyvin, että olet jo lähes unohtanut nivustyrän koskaan olleenkaan vaivana? Kuinka todennäköistä näin täydellinen paraneminen mielestäsi on?

b) Oletko joutunut luopumaan jostain urheilulajista, koska se aiheutti kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia vielä pitkänkin ajan kuluttua leikkauksesta?

c) Jos sinulla on kipua tai epämiellyttäviä tuntemuksia liikkuessasi, uskotko näiden ratkeavan vielä ajan myötä? Eli onko toipumisen suunta mielestäsi parempaan?

Kiitoksia kaikille ketjuun jo kirjoittaneille. Uskon kokemuksistanne olevan apua yllättävän laajalle mutta hiljaiselle joukolle. Tulen itsekin vastavuoroisesti kertomaan kokemuksistani leikkauksen jälkeen.
Hyviä kysymyksiä, niitä itsekkin miettinyt olen 10-vuoden ajan. Mietteesi kuulostaa hyvin paljon omaltani.

a. Kyllä, siihen asti kun taas pettää voi liikkua ihan hyvin. Täydellistä paranemista en usko olevan, leikkauksia takana useampia.
b. Ei ehkä suoraan noin. Voi kaikkia harrastaa mutta joku sen uusiutumisen jostain saa aikaan.
c. Sitten kun on tarpeeksi monesti leikattu kyllä sitä kunnossa on. Jos kipuja on se tietää aina uutta leikkausta. Isosta haavasta kiristämällä leikattu saattaa olla kipeä noin 1,5 vuotta. Kauppakassien kantokin tuntui niin kauan.
mut on leikattu jo kolmasti asian tiimoilta ja taas oireilee. mietinkin et montakohan kertaa pitää leikell et tulis kuntoon/ pahemmaksi... ja viimeset 2 leikkausta 2011-12 alle vuoden välil toisistaan avattuna. sanomattakin selvää et harrastuksista ihan vain pikkasen väliin jää kun ei pysty..
Hei! Itsekin mietin milloin pääsee kunnolla liikkumaan. Nyt nivustyräleikkauksesta (avoleikkaus) 3 viikkoa ja kävelyä kummempaa en voi tehdä. Kiristystä ja pientä lipua tuntuu ja vatsa on vieläkin turvonnut.
Minulta leikattiin nivustyrä (kananmunan kokoinen vasemmalta puolelta) eilen ja on vieläkin vaikeuksia päästä tuolilta ylös.En tiedä miten kauan tämä "90":sen kunto kestää, Buranat ja Panacolit ei auta mitään. Ei sittenkään olisi kannattanut näköjään mennä leikkaukseen,tuskasta on kaikki liikkuminen. Saa nähdä kauanko tätä kestää. Nim.m. Juha.
Multa leikattiin oikean puoleinen nivustyrä reilu kolme viikkoa siitten avoleikkauksella ja kun oli tyrä päässy sen verran isoks jo "kasvamaa" niin kirurgi joutui käyttämään sekä Bassinin että Lichtensteinin menetelmiä saadakseen tyrän pois. Eli alle ensin vatsalihas kiinni nivuseen ja siihen päälle vielä verkko... Voin sanoa, että oli kyllä tuskainen koko ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen. Vain maatessa tai puoli-istuvassa asennossa olo oli kelvollinen kun oli ensin turruttanut itseään Burana / Panacod -yhdistelmällä tai Paramax / Tramolan Retard -yhdistelmällä. Onneks oli vaimo auttamasa ensimmäisen viikon...

Seuraavat kaksi viikkoa onkin sitten menny jo paremmin eli pystyi jo kävelemään... Tosin Ozzy-kävelyä / hiipimistä kuitenkin. ;) Kipuja ei nyttemmin enää ole itse haava-alueella mutta kiristystä ja ajoittaista vihlomista ilmenee "sisemmällä".

Muutaman maallikon neuvon voisin vielä antaa muille leikkaukseen menijöille:
- suolen toiminnan parantamisen ostakaa vaikka Levolacia valmiiksi
- särkylääkkeitä kannattaa ostaa ennakkoon ja samalla virtsapullo apteekista, jolla voit välttää "turhat" nousut sängystä vessaa kohti muutamana yönä ( ja päivänä)
- sängystä nousussa ja sinne menemisessä kannattaa todella noudattaa ohjetta leikatun puolen käytöstä; vähentää / helpottaa kipua /haavan venymistä
- haavan tulehtunisen "estämiseksi" sen suojana kannattaa pitää haavalappua muutaman päivän päivittäin vaihtaen, vaikka haava ei enää erittäisikään
Minulta leikattiin nivustyrä Helmikuun 5 pv.Leikkauksen jälkeen tuli kamalat kivut mihin eivät auttaneet mitkään lääkkeet sairaalassa.Sitten hb putosi 7,7 sain 4 pussia verta ennen kuin hb nousi 118.Oli ollut sisäinen verenvuoto.Sitten kotiin ja seraavana päivänä jouduin kutsumaan ambulanssin ja sain kipulääkkeitä suoneen,sitten taas kotiin ja vielä monta kertaa jouduin turvautumaan ensi-apuun olen myös joutunut osasto-hoitihin saanut kovia lääkkeitä mutta mikään ei ole vienyt kipua pois kuin muutamaksi päiväksi.Selityksenä kipuihin on ollut verenvuodon aiheuttama hematooma joka ärsyttää vatsakalvoa ja painaa jotakin hermoa jota jouduttiin siirtämään leikkauksessa..Nyt on jo 6 vk kulunut ja älyttömät kivut vaan jatkuvat.Sain kutsun kipuklinikalle toivottavasti siitä on apua.minulla on ollut hyvin monta isoakin leikkausta tätä ennen mutta mistään ei ole ollut tällaisia kipuja jälkeenpäin.En missään nimessä olisi mennyt leikkaukseen jos olisin tiennyt jälkiseurauksista.Olen 70 nainen.Onko kellään ollut vastaavia kokemuksia?
Leikkauksesta nyt kuukausi, tasan. Toivoin, että olisi tehty keskussairaalassa tähystyksenä, mutta operoiva kirurgi sanoi, ettei tee tähystyksiä vaan Lichtensteinin plastian ensimmäistä kertaa nivustyrä operoitaessa!

Leikkauspäivä sujui joutuisasti, sillä hieman ennen yhdeksää aamulla vaivuin anestesiaan ja jo yhdeltä iltapäivällä olin kotisohvalla. Leikkausalue oli puudutettu hyvin, eikä minulla ollut mainittavammin kipuja leikkauspäivänä. Lisäksi sain Panacod-kipulääkityksen sekä Burana 800 mg, joita söin torstaista sunnuntaihin kolme tablettia päivässä - sen jälkeen lopetin lääkkeiden käytön... Tottakai liikkuminen oli varovaista ensimmäiset päivät leikkauksen jälkeen, mutta ei mitenkään tuskaista - yöt pystyin nukkumaan ihan mainiosti selällään tai kyljellään -asennossa. Kävelylenkit aloitin heti leikkausta seuraavana päivänä tekemällä pieniä ostosreissuja lähikauppaan noin puolen kilometrin päähän kotoa.

Parin viikon jälkeen leikkauksesta toipuminen eteni jo niin hyvin, että varovainen "etukenokävely" :) hävisi kuin itsestään ja sen jälkeen toipuminen on ollut ripeää. Pieniä nipistelyitä faskian alueella, jonka läpi leikkauksessa edettiin tyräpussille saakka oli kaksi-kolme viikkoa, ei sen kummoisempaa. Nyt kun kuukausi on kulunut leikkauksesta, leikkaushaava on pelkkä noin viiden sentin mittainen ohut ja viivamainen arpi. Kipujakaan ei enää ole, pystyn ainoastaan tuntemaan transversaalilihaksen päälle kiinnitetyn nylonverkon kulman ihon alla oikean puolen alavatsaa tunnusteltaessa. Paineen tunne ja nivusen kevyt pullotus on historiaa!

Kaikille nivustyrästä kärsiville voin sanoa, että vaiva kannattaa EHDOTTOMASTI hoitaa kuntoon leikkauksella, jos tyrä vähänkin vaivaa! Oma kokemus on ollut sen verran "helppo" ja kivuton, ettei leikkausta kannata pelätä - edes avoleikkauksena tehtävää Lichtensteinin plastiaa. Omalla kohdallani nopeaa ja helpohkoa toipumista on toisaalta varmasti auttanut hyvä fyysinen kunto ja nuorehko ikä sekä kirurgin taito. Leikkaushaava ommeltiin nimittäin itsestäänsulavilla ompeleilla todella siististi - taisi kirurgi olla käsityöihmisiä! :D Oma tekijä leikkauksen onnistumiselle lienee lisäksi se, ettei minulla ole ylimääräistä rasvaa leikkausalueella, joten kirurgin oli helpompi työskennellä, vaikka funikkelin kyljestä poistettiin kyllä samalla kertaa lipooma :)

Tsemppiä kaikille, jotka nivustyrästä kärsivät, se on ikävä vaiva, mutta potilas tuntee suurta helpotusta korjaavan leikkauksen jälkeen! :)
Leikattu molemminpuoliset nivustyrät tähystyksenä ja nukutuksessa Raahen sairaalassa, josta nyt aikaa 1 kuukausi. Itse toimenpide tapahtui täysin kivutta, säryttä ja ilman mitään harmeja 64 v miehelle.
Kävelin jo leikkauspäivän iltana hieman, mutta jo seuraavina päivinä kilometritolkulla, lisäten matkaa aina 15-25 km päivältä ilman mitään ongelmia tai minittavia kipuja. Sauvakävely on tuntunut erityisen hyvältä koska siinä alavatsalihakset saa tukea. Tunsin jo toipuneen täysin koko hommasta.
SITTEN HÖLMÖILIN : Lähdin mökille. Siellähän piti nostella laituria, vetää venettä, kannella ja vetää jos mitä. Tosin kaikkea yritin tehdä tosi varovasti ja turhia ponnistamatta mutta pari kertaa vihlaisi toisesta nivusesta. Nyt on sitten kipuja, jomotusta, vihlontaa alavatsan/vasemman nivusen alueella jopa enempi kuin toipumisajan alussa. HYVÄ NEUVO: KANNATTAISI PYSYÄ KAUKANA JA USEAMMAN KUUKAUDEN AJAN TILANTEISTA JOISSA TOSI HELPOSTI JA HUOMAAMATTA RASITTAA ITSEÄÄN KYMMENIEN KILOJEN PONNISTUSVOIMALLA.
Kerron lyhyesti omista kokemuksista:

Ikää 36-vuotta. Ensimmäisen kerran leikattiin vuonna 2011 Kirurgilla Helsingissä avoleikkauksella. "Reikä" ennen leikkausta oli suurempi kuin tennispallo, kookkaan appelsiinin kokoinen. Kävelystäkään ei meinannut tulla mitään, kun vähän väliä joutui kyykistymään ja painamaa suolta sisäänpäin. Pyysin nukutusta ja niin tehtiin. Herätessä hieman tokkurainen olo, mutta nopeasti olo parani kun sai syömistä. Kipulääkkeinä burana ja panacod. Aamulla leikattiin ja illalla saattajan kanssa kotiin. Pari viikkoa lepäilyä ja takaisin töihin.

Toinen leikkaus suoritettiin Jorvissa Espoossa tähystämällä noin vuosi sitten. Tähän leikkaukseen pyysin nukutusta ja niin tehtiin. Leikkaus sujui hyvin ja heräämisen jälkeinen olotila samanlainen kun aiemmin. Samat kipulääkkeet ja saattajan kanssa kotiin.

Viitisen kuukautta leikkauksesta alkoivat ongelmat. Oikean puolen jalka alkoi puutua, istuminen alkoi tehdä kipeää ja lopulta käveleminenkin tuotti tuskaa. Edessä pidempi sairasloma. Nivunen ultrattiin, kuvattiin ja lopulta olin myös tt-kuvassa. (Tässä selvisi että myös vasemmalla puolella on pieni tyrä, jolle ei toistaiseksi tehdä mitään). Mitään selvää selitystä en tähän päivään mennessä ole saanut asiaan. Epäilevät, että arpikudosta muodostunut sen verran tuosta toisesta leikkauksesta, että painaa hermoja.

Lääkäri määräsi Lyricaa, jonka kanssa olen elänyt hyvin vaihtelevalla menestyksellä kohta 9 kuukautta. Välillä on niin väsynyt, ettei jaksa mitään, välillä on kunnon huimaukset ja välillä Lyrica ei tunnu auttavan.

Lääke vaihdettiin Gabrioniin, koska tuo Lyrica ei toiminut minulla (enemmän haittaa kun hyötyä). Vielä en osaa sanoa Gabrionin tehosta tai haittavaikutuksista. Samanlaista myrkkyä se kuitenkin tuon Lyrican kanssa on, vaikuttaa hieman eritavalla.

Tällä hetkellä odottelen aikaa takaisin kirurgian osastolle, seuraava operaation mikä tehdään on johtopuudutukset. Etsitään hermot jotka painavat ja aiheutavat kipua ja pätkästään ne hermot poikki. Toipumisesta ei tietoa. Useampi lääkäri sanonut etteivät ole nähneet samanlaista tapausta.

En halua maalata kauhukuvia kenellekään nivustyräleikkauksista, pääasiassa leikkaukset menevät hyvin ja toipuminen onnistuu. Minun tapaus onkin sitten oma lukunsa.
Päivitetäänpäs hiukan tuota huhtikuista viestiä:

Kuukauden päivät kun oli tuolloin kulunut avoleikkauksesta, pystyin toteamaan että toipuminen oli ollut ripeätä. Kuitenkin noin kahden kuukauden päästä leikkauksesta - Lichtensteinin plastia - aloin tuntea epämiellyttäviä tuntemuksia leikatulla puolella, joten ei muuta kuin käyntiä työterveyslääkärille varaamaan...

Kerroin lääkärille leikkausalueella häpyluun lähellä tuntuvista kummallisista muljahteluista ja lääkäri, joka kertoi aikanaan 80-luvulla tehneensä tyräleikkauksia, tunnusteli nivusta. Diagnoosi: Verkko on hyvin paikoillaan, muljahtelut ja nipistelyt johtuvat arpikudoksen kasvusta ja faskiassa sijaitsevan hermon palautumisesta leikkauksen jälkeen. Itse olin tietenkin huolestunut siitä, onko minulla residiivi (uusiutuminen).

Lenkkeilyn olin aloittanut kevyesti noin kuuden viikon jälkeen leikkauksesta, samoin kevyen, joskin normaalin saliharjoittelun.
Sama 35v mies joka kirjoitti aiemmin 23.5.2013 20:27 ja 21.7.2013 20:35 jatkaa:

Leikkauksesta on noin 1,5 vuotta ja MITÄÄN kipuja tai koplikaatioita ei ole edes urheillessa. Olen mielestäni toipunut täysin. Ainoa muisto on leikkausarpi sekä sen alapuolella pieni tunnoton alue. Tunto varmaan palaa lähivuosina, niin ainakin oletan.

Jaksamista kaikille joilla leikkaus edessä tai vielä sen jälkeisiä kipuja, kyllä se siitä paranee kun antaa aikaa!
3 päivää sitten laitettiin tähystysleikkauksella verkot molemmin puolin nivusiin.Leikaus tehtiin nukutuksessa,kesti nukahtamisesta siihen kun heräsin n. 2,5 tuntia.Olo vähän tokkurainen aluksi,mutta pian normaali.Pissa ei tullut aluksi ja jouduttiin katedroimaan kaksi kertaa,hiukan epämiellyttävä toimenpide.Jouduin olemaan yön yli tarkkailussa,särkylääkettä annettiin,joten pahempaa kipua ei tuntunut.Aamulla kotiin.kolmantena päivänä jätin särkylääkkeet pois,vatsa tietty arka,pitää kävellä vähän etukumarassa ettei tule paljon painetta vatsan alueelle.Nousemin tuntuu vatsassa,mutta onnistuu käsin tukien.Vatsa melko turvoksissa johtuen kai tähystysleikkauksessa käytetystä kaasusta,sen poistuminen elimistöstä vie jonkin aikaa.Ehdottoman tarpeellinen toimenpide minulle,koska en ennen leikkausta pystynyt tekemään edes kävelylenkkejä,kipu oli niin kova.3 viikkoa sairaslomaa,katsotaan miten toipuminen etenee.
täälä ilmeisesti kaikilla ollut nivustyräleikkauksia, mutta ajattelin kysyä kun itse nainen ja 10 pv sitten leikattu epigastrinen tyrä, navan yläpuolelta noin 4 cm.Leikkaus sujui hyvin ja aika kivuttomasti nukutuksessa. seuraavana päivänä kotiin. Paksu koko vatsan ja selän alueen tukivyö määrättiin pidettäväksi 3 vk. ompeleet poistettu eilen. ja hoitaja tunsi leikkausarven olevan melko kovan tuntuinen, itsekkin muutama päivä aiemmin huomasin että haavan alueella (noin 5 cm koko haava) on kova kohta ihan kuin tyräportin alue 2cm,johon verkko laitettu,mietin onkohan vatsarasvat verkkoineen pullahtaneet jo poispaikoiltaan vai sitten tullut arpityrä. onko muilla kokoemuksia miltä haavan reunat ovat tuntuneet, onko yhtä pehmeää kuin muukin iho? maanantaina aion soittaa leikkaavaan yksikköön ja kysyä myös sieltä..onkohan uusi leikkaus edessä. vai pehmeneekö haavan alua ajallaan?pinnallisesti hyvin parantunut. onko muilla kokoemuksia vastaavan tyyppisistä tyristä, raskauksien aikana alkanut vaivaamaan, vatsarasvan pullahtaessa ulos,meni painettaessa takaisin.
Itellä 2012 vasen puoli. kivut oli viikon ajan aivan hirveät ja meni reilu vuos ennen ku haamukivut ja muut hävis. Nyt sama kirurgi 5.8. leikkas oikean puolen. Ekana iltana vaikea käydä makuulle (käsien ja vasemman jalan avustamana ihme akrobaattiasennossa). Päivä 3 menossa ja vois kuvitella vaikka lähikaupassa käyntiä ja sänkyyn tai sohvaan kellahtaminen ei tuota juuri mitään kipuja. oikean puolen jalan varpaiden pesu suihkussa tuotti kyllä kipua. Ihan ku ois eri leikkauksessa käyny. onko kirurgi sitte kehittyny tän 2 vuoden aikana niin paljon? Todellakin positiivinen yllätys siihen ensimmäisen leikkaukseen verrattuna. Kummatkin nukutuksessa verkot sisälle survottuna. Olen yrittänyt syödä helposti sulavaa ruokaa ja "lihana" kalaa. Tietysti paljon vettä, piimää, maitoa, kahvia ja mehua (ensimmäisestä leikkauksesta viisastuneena) ja panacodit jäi nyt tokassa leikkauksessa pois ummetuksen minimoimisen takia. Olen 90 syntynyt.
 /   /  /  / Leikattu nivusTYRÄ

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta