Kaihin toteaminen

...jotka eivät kuole nuorena pois.

Eli harmaakaihi kehittyy usein varsin hitaasti. Nuorilla on yleensä ihan kirkas mykiö ja 40-50 ikäisillä rupeaa usein näkymään jo selvää kerroksittaisuutta mykiössä, tähän liittyy usein myös mykiön keskiosan vaaleneminen mikroskoopin valossa (ei siis haittaa vielä näköä, näkyy kuitenkin tutkiessa). Kun mittarissa rupeaa olemaan 60-80 vuotta, voi mykiön keskiosa muuttua kellertäväksi ja sitten ruskeaksi. Kun vielä annetaan kaihen muhia (eli jos ei leikata pois), voi sokeutua kaihen muuttuessa valkoiseksi/harmaaksi (potilaalla on enää valontajua eli havaitsee onko valoisaa tai ei). Jos ei vieläkään leikata, voi mykiö turvota ja pehmetä, jolloin keskelle voi jäädä erittäin kova tuma (voi muuttua jopa mustaksi), ympärillä on sitten vaaleaa maitomaista nestettä. Kapselipussi (eli "pussi" jonka sisällä mykiö sijaitsee) voi tällöin turvota ja jopa rikkoutua. Linssiproteiinit voivat tällöin aiheuttaa pahan tulehduksen ja silmänpaineen nousun.
Kehitysmaissa kaihi yleensä leikataan siis jo paljon aiemmin pois, nimittäin silloin kun se haittaa näköä (ja kun potilas hakeutuu hoitoon).

Kaihi voi myös ilmetä muilla tavoilla eli mykiöön voi tulla paikallisia samentumia, reunaosan samentumia, "piikkimäisiä" samentumia, mykiö voi olla varsin kirkas, mutta aiheuttaa taittovirhee nopeaa muuttumista (jopa useamman diopterin verran vuodessa) ja toisaalta pitkällekin edennyt kaihi ei välttämättä huononna näöntarkkuutta jos kaihi kehittyy tasaisesti.

Moni potilas yllättyy kuullessaan, että silmässä on harmaakaihia. Tämä on kuitenkin normaali ikääntymiseen liittyvä prosessi ja rajanveto siitä, milloin mykiössä on "normaalia" ikämuutosta ja milloin on kyseessä varsinainen harmaakaihi on häilyvää. Siksi voi käydä niin, että silmälääkäriä vaihtaessa tulee tällainen yllätys kun edellinen ei ole asiasta paljoa puhunut ja seuraava jo kertoo, että potilaalla on harmaakaihi (vaikka se olisi vielä niin aluillaan ja näkö hyvä, että toimenpiteisiin ei vielä ryhdytäkään).

silmälääkäri kirjoitti:

...jotka eivät kuole nuorena pois.

Eli harmaakaihi kehittyy usein varsin hitaasti. Nuorilla on yleensä ihan kirkas mykiö ja 40-50 ikäisillä rupeaa usein näkymään jo selvää kerroksittaisuutta mykiössä, tähän liittyy usein myös mykiön keskiosan vaaleneminen mikroskoopin valossa (ei siis haittaa vielä näköä, näkyy kuitenkin tutkiessa). Kun mittarissa rupeaa olemaan 60-80 vuotta, voi mykiön keskiosa muuttua kellertäväksi ja sitten ruskeaksi. Kun vielä annetaan kaihen muhia (eli jos ei leikata pois), voi sokeutua kaihen muuttuessa valkoiseksi/harmaaksi (potilaalla on enää valontajua eli havaitsee onko valoisaa tai ei). Jos ei vieläkään leikata, voi mykiö turvota ja pehmetä, jolloin keskelle voi jäädä erittäin kova tuma (voi muuttua jopa mustaksi), ympärillä on sitten vaaleaa maitomaista nestettä. Kapselipussi (eli "pussi" jonka sisällä mykiö sijaitsee) voi tällöin turvota ja jopa rikkoutua. Linssiproteiinit voivat tällöin aiheuttaa pahan tulehduksen ja silmänpaineen nousun.
Kehitysmaissa kaihi yleensä leikataan siis jo paljon aiemmin pois, nimittäin silloin kun se haittaa näköä (ja kun potilas hakeutuu hoitoon).

Kaihi voi myös ilmetä muilla tavoilla eli mykiöön voi tulla paikallisia samentumia, reunaosan samentumia, "piikkimäisiä" samentumia, mykiö voi olla varsin kirkas, mutta aiheuttaa taittovirhee nopeaa muuttumista (jopa useamman diopterin verran vuodessa) ja toisaalta pitkällekin edennyt kaihi ei välttämättä huononna näöntarkkuutta jos kaihi kehittyy tasaisesti.

Moni potilas yllättyy kuullessaan, että silmässä on harmaakaihia. Tämä on kuitenkin normaali ikääntymiseen liittyvä prosessi ja rajanveto siitä, milloin mykiössä on "normaalia" ikämuutosta ja milloin on kyseessä varsinainen harmaakaihi on häilyvää. Siksi voi käydä niin, että silmälääkäriä vaihtaessa tulee tällainen yllätys kun edellinen ei ole asiasta paljoa puhunut ja seuraava jo kertoo, että potilaalla on harmaakaihi (vaikka se olisi vielä niin aluillaan ja näkö hyvä, että toimenpiteisiin ei vielä ryhdytäkään).

Lue lisää

Olen toinen henkilö kuin otsikkoviestissä: minulla, 60, todettiin juuri "täysin kypsä valkea kaihi, jonka ohi ei näkyvyyttä". Vaikka se on jo ennestään erittäin heikkonäköisessä, lapsesta asti karsastaneessa silmässä (karsastusleikkaus tehtiin yli 30-vuotiaana ulkonäkösyistä), se kyllä kannattaa leikata pois, koska on sen näkökyvystä apua sen verran, että jos joutuisin elämään vain sen varassa, en törmäisi puihin ja pöydän kulmiin, ja se avartaa näkökenttää - toinen silmä on vielä hyvässä kunnossa. Olen nuorempana ajanut autoakin, edellytyksellä että käytän laseja ja käännän päätäni reilusti liikenteen tarkkailuun. Silmistäni ei löydetty muuta vikaa tai sairautta.

Pääsen leikkaukseen, mutta edellä on ehkä kuukausien jono, jos en mene yksityiselle. Työkaveri varoitteli, että jos olisin ollut jo eläkkeellä, joutuisin odottamaan jonossa vuosikausia! Joku iäkäs on joutunut, vaikkei pysty edes lukemaan mitään! Entä jos minun "kypsä kaihini" tekee silmän sokeaksi, ennenkuin ehdin leikkaukseen? Vaikka talouteni yksineläjänä on tiukalla, voisin maksaa leikkauksen lainarahalla.

Pitäisikö mennä yksityiselle ja maksaa se n. 1000 euroa (?), ettei kaduttaisi jälkeenpäin? En tarkoita laserleikkausta, vaan normaalia leikkausta yksityisesti, johon pääsee vaikka heti. Kaihi on voinut kehittyä vähitellen, mutta huomasin sen vasta äskettäin. Vuosi sitten sitä ei vielä ollut silmälääkärini tarkastuksessa ajokorttia varten.

harmaakaihini löytöhetkestä kirjoitti:

Olen toinen henkilö kuin otsikkoviestissä: minulla, 60, todettiin juuri "täysin kypsä valkea kaihi, jonka ohi ei näkyvyyttä". Vaikka se on jo ennestään erittäin heikkonäköisessä, lapsesta asti karsastaneessa silmässä (karsastusleikkaus tehtiin yli 30-vuotiaana ulkonäkösyistä), se kyllä kannattaa leikata pois, koska on sen näkökyvystä apua sen verran, että jos joutuisin elämään vain sen varassa, en törmäisi puihin ja pöydän kulmiin, ja se avartaa näkökenttää - toinen silmä on vielä hyvässä kunnossa. Olen nuorempana ajanut autoakin, edellytyksellä että käytän laseja ja käännän päätäni reilusti liikenteen tarkkailuun. Silmistäni ei löydetty muuta vikaa tai sairautta.

Pääsen leikkaukseen, mutta edellä on ehkä kuukausien jono, jos en mene yksityiselle. Työkaveri varoitteli, että jos olisin ollut jo eläkkeellä, joutuisin odottamaan jonossa vuosikausia! Joku iäkäs on joutunut, vaikkei pysty edes lukemaan mitään! Entä jos minun "kypsä kaihini" tekee silmän sokeaksi, ennenkuin ehdin leikkaukseen? Vaikka talouteni yksineläjänä on tiukalla, voisin maksaa leikkauksen lainarahalla.

Pitäisikö mennä yksityiselle ja maksaa se n. 1000 euroa (?), ettei kaduttaisi jälkeenpäin? En tarkoita laserleikkausta, vaan normaalia leikkausta yksityisesti, johon pääsee vaikka heti. Kaihi on voinut kehittyä vähitellen, mutta huomasin sen vasta äskettäin. Vuosi sitten sitä ei vielä ollut silmälääkärini tarkastuksessa ajokorttia varten.

Lue lisää

Nykyään ei Suomenmaassa pitäisi vuosia harmaakaihileikkausta joutua jonottamaan, etenkään jos kyseessä on kypsä kaihi, tällöin kyllä pitäisi päästä tavallista kaihia nopeamminkin leikkaukseen.
Silmäsihän on jo nyt käytännössä sokea, sillä jos kyseessä on kypsä valkea kaihi, näet enintään valontajua silmällä. Oletan, että kaihileikkaus järjestyisi muutaman kuukauden sisällä julkisellakin puolella, joten erityistä hätää teettää se privaattipuolella ei pitäisi olla. Toki jos siellä on lääkäri, jonka potilaaksi haluat tms. niin sekin voi olla hyvä valinta.

silmälääkäri kirjoitti:

Nykyään ei Suomenmaassa pitäisi vuosia harmaakaihileikkausta joutua jonottamaan, etenkään jos kyseessä on kypsä kaihi, tällöin kyllä pitäisi päästä tavallista kaihia nopeamminkin leikkaukseen.
Silmäsihän on jo nyt käytännössä sokea, sillä jos kyseessä on kypsä valkea kaihi, näet enintään valontajua silmällä. Oletan, että kaihileikkaus järjestyisi muutaman kuukauden sisällä julkisellakin puolella, joten erityistä hätää teettää se privaattipuolella ei pitäisi olla. Toki jos siellä on lääkäri, jonka potilaaksi haluat tms. niin sekin voi olla hyvä valinta.

Lue lisää

...ellei vakiosilmälääkärini tee leikkauksia jossain sairaalassa. Olin nyt minulle uudella lääkärillä, koska akuutti ensikonsultaatio meni työterveyden piikkiin. Vakiolääkäri olisi ollutkin matkoilla.

Espoolaisena jonotan Jorviin, joka on varmaan kovassa jonotuspaineessa. Luulisi kuitenkin, että kaihileikkauksia tehdään useita ellei kymmeniä päivässä, sillä luin jostakin, ettei operaatio kestä kuin puoli tuntia. Kaihi oli tosiaan niin kattava, ettei mustuaisen laajennustipatkaan auttaneet näkemään sen reunoilta sen taakse. Reunoilla oli näet jotain "äksöniä", mutta silti ei taakse nähnyt.

Kaihin kehitystä oli vaikea huomata, koska olen tottunut silmän heikkoon näkökykyyn ja hämäryyteen. Voimakkaan valon erotan nyt tummista kohdista, mutta esim. kun tuossa lattialla on korkea pino paksuja englannin sanakirjoja, en näe kirjoja ollenkaan lattian hämärässä! Ajattelen kauhulla, jos en pystyisikään enää lukemaan mitään, sillä rakkain harrastukseni on kieliopinnot. Eläkkeelle päästyä piti vielä jatkaa opintoja...

Toisaalta on ollut erittäin opettavaista kuvitella, mihin kaikkeen voimme joutua sopeutumaan onnettomuuden tai sairauden kohdatessa. Valon kajastus kaihin läpi on suorastaan runollista ja auttaa ymmärtämään, miten epätäydellisiä olemme ja tämä elämä lyhyt. Mutta käpertyvätkö näkävammaiset katkeruuteen? Kaukana siitä, sillä eräskin nuori, lähes kokonaan sokea nainen harjoittaa yliopisto-opintoja!

Sain muuten juuri tietää siskoltani, että v. 1967 kuolleella isälläni, jolta perin karsastuksen, oli selvästi näkyvä kaihi toisessa silmässään vähän ennen kuolemaansa 60-vuotiaana. Siskoni on myös perinyt karsastuksen, mutta hänen silmässään ei näkö heikentynyt. Onkohan tämä pelkkää kansanuskoa, kun hän sanoo, että pikkusiskon näkö meni kun luki paljon oppikouluun päästyään? Se virhe todella tehtiin sotien jälkeen köyhissä kodeissa, että ainoa valaisin oli katossa oleva heikko sähkölamppu, joka ei kyllä sinien ja kosinien opiskeluun ollut riittävä!

Olisiko parasta nyt leikkausta odotellessa pitää kirkkaassa auringonpaisteessa polaroid-aurinkolaseja? En ole koskaan tykännyt aurinkolasien hämäryydestä, entä nyt?

privaattipuolella kirjoitti:

...ellei vakiosilmälääkärini tee leikkauksia jossain sairaalassa. Olin nyt minulle uudella lääkärillä, koska akuutti ensikonsultaatio meni työterveyden piikkiin. Vakiolääkäri olisi ollutkin matkoilla.

Espoolaisena jonotan Jorviin, joka on varmaan kovassa jonotuspaineessa. Luulisi kuitenkin, että kaihileikkauksia tehdään useita ellei kymmeniä päivässä, sillä luin jostakin, ettei operaatio kestä kuin puoli tuntia. Kaihi oli tosiaan niin kattava, ettei mustuaisen laajennustipatkaan auttaneet näkemään sen reunoilta sen taakse. Reunoilla oli näet jotain "äksöniä", mutta silti ei taakse nähnyt.

Kaihin kehitystä oli vaikea huomata, koska olen tottunut silmän heikkoon näkökykyyn ja hämäryyteen. Voimakkaan valon erotan nyt tummista kohdista, mutta esim. kun tuossa lattialla on korkea pino paksuja englannin sanakirjoja, en näe kirjoja ollenkaan lattian hämärässä! Ajattelen kauhulla, jos en pystyisikään enää lukemaan mitään, sillä rakkain harrastukseni on kieliopinnot. Eläkkeelle päästyä piti vielä jatkaa opintoja...

Toisaalta on ollut erittäin opettavaista kuvitella, mihin kaikkeen voimme joutua sopeutumaan onnettomuuden tai sairauden kohdatessa. Valon kajastus kaihin läpi on suorastaan runollista ja auttaa ymmärtämään, miten epätäydellisiä olemme ja tämä elämä lyhyt. Mutta käpertyvätkö näkävammaiset katkeruuteen? Kaukana siitä, sillä eräskin nuori, lähes kokonaan sokea nainen harjoittaa yliopisto-opintoja!

Sain muuten juuri tietää siskoltani, että v. 1967 kuolleella isälläni, jolta perin karsastuksen, oli selvästi näkyvä kaihi toisessa silmässään vähän ennen kuolemaansa 60-vuotiaana. Siskoni on myös perinyt karsastuksen, mutta hänen silmässään ei näkö heikentynyt. Onkohan tämä pelkkää kansanuskoa, kun hän sanoo, että pikkusiskon näkö meni kun luki paljon oppikouluun päästyään? Se virhe todella tehtiin sotien jälkeen köyhissä kodeissa, että ainoa valaisin oli katossa oleva heikko sähkölamppu, joka ei kyllä sinien ja kosinien opiskeluun ollut riittävä!

Olisiko parasta nyt leikkausta odotellessa pitää kirkkaassa auringonpaisteessa polaroid-aurinkolaseja? En ole koskaan tykännyt aurinkolasien hämäryydestä, entä nyt?

Lue lisää

Taipumus karsastukseen ja/tai toisen silmän heikkonäköisyyteen on osittain periytyvä ominaisuus eli jos joku vanhemmista karsastaa tai toinen silmä on amblyooppi (heikkonäköinen) on lapsillakin suurempi riski tähän. Samoin tuo kaihi, joka isälläsikin oli, viittaa siihen, että tämäkin on perinnöllinen ominaisuus.
Huono valaistus ei aiheuta silmiin vikaa mutta voi toki vaikeuttaa lukemista ja opiskelua. Kaihiakaan huono valaistus ei aiheuta. Silmät tottuvat hyvinkin erilaisiin valaistusolosuhteisiin eli valaistuksessa voi olla jopa 10000-kertainen ero ja silti silmä ja aivot eivät sitä paljoa (valaistukseen adaptoituaan) huomaa. Kun on tarpeeksi hämärää eivät verkkokalvon keskiosaan keskittyneet tappisolut enää "näe" niin hyvin ja tästä johtuu, että hämärässä lukeminen vaikeutuu.

Kaihijonoista sen verran, että nyt voimaan tulleen hoitotakuun mukaisesti leikkausjonot eivät saisi olla yli 6 kuukautta. Tähän ei vielä joka sairaanhoitopiirissä heti päästä mutta viimeistään ensi vuoden puolella uskoisin lähes kaikkialla tähän tavoitteeseen esim. kaihileikkausten osalta päästävän. Ja toki tapaukset, joissa leikkaus on kiireellinen, pääsevät muiden edelle nykyäänkin. Siten kuin sinun tapauksesi ymmärsin, ei kyseessä ole vielä erittäin kiireellinen toimenpide vaan sitä voi muutaman kuukauden odottaakin ilman että silmälle riskejä aiheutuu, viime kädessä siitä kuitenkin päättää sinut tutkinut lääkäri sillä minähän voin vain päätellä sinun antamistasi tiedoista tilanteen eli arvioni voi myös olla väärä (kuten kaikissa muissakin netin kautta antamissani vastauksissa).

silmälääkäri kirjoitti:

Taipumus karsastukseen ja/tai toisen silmän heikkonäköisyyteen on osittain periytyvä ominaisuus eli jos joku vanhemmista karsastaa tai toinen silmä on amblyooppi (heikkonäköinen) on lapsillakin suurempi riski tähän. Samoin tuo kaihi, joka isälläsikin oli, viittaa siihen, että tämäkin on perinnöllinen ominaisuus.
Huono valaistus ei aiheuta silmiin vikaa mutta voi toki vaikeuttaa lukemista ja opiskelua. Kaihiakaan huono valaistus ei aiheuta. Silmät tottuvat hyvinkin erilaisiin valaistusolosuhteisiin eli valaistuksessa voi olla jopa 10000-kertainen ero ja silti silmä ja aivot eivät sitä paljoa (valaistukseen adaptoituaan) huomaa. Kun on tarpeeksi hämärää eivät verkkokalvon keskiosaan keskittyneet tappisolut enää "näe" niin hyvin ja tästä johtuu, että hämärässä lukeminen vaikeutuu.

Kaihijonoista sen verran, että nyt voimaan tulleen hoitotakuun mukaisesti leikkausjonot eivät saisi olla yli 6 kuukautta. Tähän ei vielä joka sairaanhoitopiirissä heti päästä mutta viimeistään ensi vuoden puolella uskoisin lähes kaikkialla tähän tavoitteeseen esim. kaihileikkausten osalta päästävän. Ja toki tapaukset, joissa leikkaus on kiireellinen, pääsevät muiden edelle nykyäänkin. Siten kuin sinun tapauksesi ymmärsin, ei kyseessä ole vielä erittäin kiireellinen toimenpide vaan sitä voi muutaman kuukauden odottaakin ilman että silmälle riskejä aiheutuu, viime kädessä siitä kuitenkin päättää sinut tutkinut lääkäri sillä minähän voin vain päätellä sinun antamistasi tiedoista tilanteen eli arvioni voi myös olla väärä (kuten kaikissa muissakin netin kautta antamissani vastauksissa).

Lue lisää

Kiitos paljon, nyt helpotti lopullisesti kun sain tietoa mm. kaihin perinnöllisyydestä. Olen käyttänyt pari vuotta inhaloitavaa kortisonia lievään astmaan, joten siitä pelkoni johtui. Määrä on ollut normaali 250 (vain flunssan aikana tuplana) tai ajoittain vain 100/henkäys. Eikä yhtään sisäisesti. Diagnoosi olikin Cataracta praesenilis, eikä sokeritkaan ole koskaan olleet yli sallitun. Leikkaukseen pääsyä varmaankin nopeuttaa myös lääkärin kuvaus "aivan kypsä" ja se seikka, ettei hän päässyt näkemään sen taakse.