GALLUP

Ajattelimpa vaivata sinua kun sinulla tuntuu olevan suhteellisen sukupuoleton ajattelu.

1. Millainen tasa-arvo? Puhumme kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä tuloksellisesta tasa-arvosta. Kumpikaan ei oikeastaan voi toteutua täydellisenä.

Mahdollisuudet voivat periaattessa olla samat kaikille. Käytännössä likimain mahdotonta. Rajoituksia yksilön mahdollisuuksille luovat hänen omat resurssit, aika ja paikka. Tietyssä paikassa oleva ja syntyvä voisi saada erilaiset mahdollisuudet kuin toisessa paikassa syntyessään.

Tuloksellinen nyt on selvä. Kaikkea ei vain riitä kaikille.

Ulkomaalaisiin luottaminen nyt on varmasti kaikille kokemuksellinen asia. Tosin jos et luota suomalaiseen niin et luota suomalaiseen. Jos jostain syystä et luota ulkomaalaiseen niin olet rasisti.

Mutta kohta 4?
Miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot, mikäli se on heidän oppiensa vastaista. Kirkko ja valtio eivät kuulu yhteen. Kirkolla ei siis ole mitään valtiollista tai sosiaalistakaan velvoitetta hyväksyä mitään mikä on heidän oppiensa vastaista. Eihän kukaan edellytä tai edes keskustele aiheesta, jonka mukaan muslimien tulisi antaa siunaus homoavioliitolle. Miksi siis kristillisen kirkon pitäisi?

Kohtaan 5 ei minulla komentoitavaa. Mitään biologisia tai fyysisiä perusteita ei varmasti ole olemassa kumpaankaan suuntaan, joten perustelut ovat vain elämänkokemuksellisia sekä arvollisia. Todellista tietoa ei asiasta ole saatavilla.

luotsi kirjoitti:

Ajattelimpa vaivata sinua kun sinulla tuntuu olevan suhteellisen sukupuoleton ajattelu.

1. Millainen tasa-arvo? Puhumme kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä tuloksellisesta tasa-arvosta. Kumpikaan ei oikeastaan voi toteutua täydellisenä.

Mahdollisuudet voivat periaattessa olla samat kaikille. Käytännössä likimain mahdotonta. Rajoituksia yksilön mahdollisuuksille luovat hänen omat resurssit, aika ja paikka. Tietyssä paikassa oleva ja syntyvä voisi saada erilaiset mahdollisuudet kuin toisessa paikassa syntyessään.

Tuloksellinen nyt on selvä. Kaikkea ei vain riitä kaikille.

Ulkomaalaisiin luottaminen nyt on varmasti kaikille kokemuksellinen asia. Tosin jos et luota suomalaiseen niin et luota suomalaiseen. Jos jostain syystä et luota ulkomaalaiseen niin olet rasisti.

Mutta kohta 4?
Miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot, mikäli se on heidän oppiensa vastaista. Kirkko ja valtio eivät kuulu yhteen. Kirkolla ei siis ole mitään valtiollista tai sosiaalistakaan velvoitetta hyväksyä mitään mikä on heidän oppiensa vastaista. Eihän kukaan edellytä tai edes keskustele aiheesta, jonka mukaan muslimien tulisi antaa siunaus homoavioliitolle. Miksi siis kristillisen kirkon pitäisi?

Kohtaan 5 ei minulla komentoitavaa. Mitään biologisia tai fyysisiä perusteita ei varmasti ole olemassa kumpaankaan suuntaan, joten perustelut ovat vain elämänkokemuksellisia sekä arvollisia. Todellista tietoa ei asiasta ole saatavilla.

Lue lisää

Kiitos erittäin hyvistä kysymyksistä, luotsi. :)

"Millainen tasa-arvo? Puhumme kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä tuloksellisesta tasa-arvosta. Kumpikaan ei oikeastaan voi toteutua täydellisenä"

Uskon, että suomalaisessa järjestelmässä mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa tulokselliseen tasa-arvoon. Kaikki ihmisyksilöt ovat erilaisia ja on selvää, että meidän mahdollisuutemme eivät voi koskaan olla samanlaisia. Esim. yksilöiden väliset lahjakkuuserot ovat tietenkin olemassa ja vaikuttavat koko elämän ajan siihen, mitä ihminen voi realistisesti tavoitella. Kovin monilla ei ole realistisia mahdollisuuksia tulla esimerkiksi huippumuusikoksi, vaikka halua löytyisikin. Ymmärrän mahdollisuuksien tasa-arvon niin, että jokaiselle kuitenkin annetaan mahdollisuus, että se ei ole yhteiskunta, joka asettuu henkilön toiveiden tielle. Henkilölle annetaan vapaus tavoitella, mitä hän haluaa. Tässä ei esimerkiksi katsota, kumpaa sukupuolta henkilö on, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu jne. Jos henkilö ei onnistu, se ei johdu siitä, että häntä estettiin onnistumasta.

Kaikki eivät saa, mitä haluavat. Kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa siihen, että tulokset ovat kaikille tasa-arvoisia, reiluja. En tiedä, lohduttaako tämä sitä, joka ei päässyt siihen mihin pyrki. Kuitenkaan yhteiskunta ei mielestäni voi kieltää lahjakasta olemasta toista lahjakkaampi, se ei voi tasapäistää kaikkia samaan muottiin. Ilmeisesti hyväksyessäni yksilöiden välisen kilpailun ajattelen jollakin tapaa kapitalistisesti. Kilpailu ei kuitenkaan onneksi ole Suomessa yhtä raakaa kuin esim. USA:ssa, koska suomalainen sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon. Tämä on mielestäni ehdottomasti oikein, peli on reilu kaikille, mutta syystä tai toisesta epäonnistuneita ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä korostaa tulosten tasa-arvoisuutta.

"Tosin jos et luota suomalaiseen niin et luota suomalaiseen. Jos jostain syystä et luota ulkomaalaiseen niin olet rasisti."

Näinhän se ei saa olla, tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa kaikkien kohtelua samalla tapaa, myös luottamuksen tai sen puutteen suhteen. Jos suomalainen luottaa enemmän ulkomaalaiseen kuin suomalaiseen, hän on rasisti, koska hän epäilee suomalaisia enemmän heidän syntyperänsä takia. Vain henkilö, jolle esim. luotettavuuden suhteen toisen etninen tausta on merkityksetön asia, asennoituu ihmisiin tasa-arvoisina henkilöinä.

"Miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot, mikäli se on heidän oppiensa vastaista."

Kysymyksesi on erittäin hyvin perusteltu. Valtiosta erilliseltä kirkolta ei varmaankaan voi velvoittaa homoavioliittojen hyväksymistä. Vastasin kohtaan 4 "Pitäisi", koska mielestäni kristillinen kirkko suvaitsevaisuutta korostavana instituutiona osoittaa tässä kohden käytännön toiminnallaan kaikkea muuta kuin puhuu. Omissa silmissäni homot, lesbot ja heterot ovat tasa-arvoisia ja heillä pitäisi olla täysin samat oikeudet. Kirkko kohteli ennen pappiskysymyksessä miehiä ja naisia eri tavalla, mutta joutui sallimaan naispappeuden, koska se vastasi paremmin useimpien nykyihmisten käsitystä tasa-arvosta. Käsittääkseni homoavioliittojen salliminen ei ole tässä suhteessa eri asia, jos yleinen mielipide tarpeeksi puoltaa niiden sallimista, uskon, että kirkko tulee sallimaan ne. Pakkohan sen ei tosiaan ole, mutta noin todennäköisesti tapahtuisi. Tietyssä mielessä olen jäävi puhumaan kirkon tulevaisuudesta, koska erosin itse siitä jo kauan sitten. :)

WEF kirjoitti:

Kiitos erittäin hyvistä kysymyksistä, luotsi. :)

"Millainen tasa-arvo? Puhumme kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä tuloksellisesta tasa-arvosta. Kumpikaan ei oikeastaan voi toteutua täydellisenä"

Uskon, että suomalaisessa järjestelmässä mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa tulokselliseen tasa-arvoon. Kaikki ihmisyksilöt ovat erilaisia ja on selvää, että meidän mahdollisuutemme eivät voi koskaan olla samanlaisia. Esim. yksilöiden väliset lahjakkuuserot ovat tietenkin olemassa ja vaikuttavat koko elämän ajan siihen, mitä ihminen voi realistisesti tavoitella. Kovin monilla ei ole realistisia mahdollisuuksia tulla esimerkiksi huippumuusikoksi, vaikka halua löytyisikin. Ymmärrän mahdollisuuksien tasa-arvon niin, että jokaiselle kuitenkin annetaan mahdollisuus, että se ei ole yhteiskunta, joka asettuu henkilön toiveiden tielle. Henkilölle annetaan vapaus tavoitella, mitä hän haluaa. Tässä ei esimerkiksi katsota, kumpaa sukupuolta henkilö on, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu jne. Jos henkilö ei onnistu, se ei johdu siitä, että häntä estettiin onnistumasta.

Kaikki eivät saa, mitä haluavat. Kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa siihen, että tulokset ovat kaikille tasa-arvoisia, reiluja. En tiedä, lohduttaako tämä sitä, joka ei päässyt siihen mihin pyrki. Kuitenkaan yhteiskunta ei mielestäni voi kieltää lahjakasta olemasta toista lahjakkaampi, se ei voi tasapäistää kaikkia samaan muottiin. Ilmeisesti hyväksyessäni yksilöiden välisen kilpailun ajattelen jollakin tapaa kapitalistisesti. Kilpailu ei kuitenkaan onneksi ole Suomessa yhtä raakaa kuin esim. USA:ssa, koska suomalainen sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon. Tämä on mielestäni ehdottomasti oikein, peli on reilu kaikille, mutta syystä tai toisesta epäonnistuneita ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä korostaa tulosten tasa-arvoisuutta.

"Tosin jos et luota suomalaiseen niin et luota suomalaiseen. Jos jostain syystä et luota ulkomaalaiseen niin olet rasisti."

Näinhän se ei saa olla, tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa kaikkien kohtelua samalla tapaa, myös luottamuksen tai sen puutteen suhteen. Jos suomalainen luottaa enemmän ulkomaalaiseen kuin suomalaiseen, hän on rasisti, koska hän epäilee suomalaisia enemmän heidän syntyperänsä takia. Vain henkilö, jolle esim. luotettavuuden suhteen toisen etninen tausta on merkityksetön asia, asennoituu ihmisiin tasa-arvoisina henkilöinä.

"Miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot, mikäli se on heidän oppiensa vastaista."

Kysymyksesi on erittäin hyvin perusteltu. Valtiosta erilliseltä kirkolta ei varmaankaan voi velvoittaa homoavioliittojen hyväksymistä. Vastasin kohtaan 4 "Pitäisi", koska mielestäni kristillinen kirkko suvaitsevaisuutta korostavana instituutiona osoittaa tässä kohden käytännön toiminnallaan kaikkea muuta kuin puhuu. Omissa silmissäni homot, lesbot ja heterot ovat tasa-arvoisia ja heillä pitäisi olla täysin samat oikeudet. Kirkko kohteli ennen pappiskysymyksessä miehiä ja naisia eri tavalla, mutta joutui sallimaan naispappeuden, koska se vastasi paremmin useimpien nykyihmisten käsitystä tasa-arvosta. Käsittääkseni homoavioliittojen salliminen ei ole tässä suhteessa eri asia, jos yleinen mielipide tarpeeksi puoltaa niiden sallimista, uskon, että kirkko tulee sallimaan ne. Pakkohan sen ei tosiaan ole, mutta noin todennäköisesti tapahtuisi. Tietyssä mielessä olen jäävi puhumaan kirkon tulevaisuudesta, koska erosin itse siitä jo kauan sitten. :)

Lue lisää

Kohdassa "Jos suomalainen luottaa enemmän ulkomaalaiseen kuin suomalaiseen" tarkoitan "Jos suomalainen suhtautuu suomalaiseen varauksellisemmin kuin ulkomaalaiseen". Tarkoitin tässä alkuperäisen kysymyksen tapaan nimenomaan varauksellisuutta ja ennakkoasennetta. Luottamus syntyy tai ei synny ajan mittaan ja siinä ei tietenkään ole mitään rasistista, jos luottaa luotettavaan ulkomaalaiseen paljon enemmän kuin epäluotettavaan suomalaiseen, sehän on molempia kohtaan tasa-arvoista. :)

WEF kirjoitti:

Kohdassa "Jos suomalainen luottaa enemmän ulkomaalaiseen kuin suomalaiseen" tarkoitan "Jos suomalainen suhtautuu suomalaiseen varauksellisemmin kuin ulkomaalaiseen". Tarkoitin tässä alkuperäisen kysymyksen tapaan nimenomaan varauksellisuutta ja ennakkoasennetta. Luottamus syntyy tai ei synny ajan mittaan ja siinä ei tietenkään ole mitään rasistista, jos luottaa luotettavaan ulkomaalaiseen paljon enemmän kuin epäluotettavaan suomalaiseen, sehän on molempia kohtaan tasa-arvoista. :)

Lue lisää

Tuli mieleen kysymyksestäsi feminismipalstalla, että eihän alun perin edes kysytty muusta kuin homoavioliittojen sallimisesta, ei siitä, pitäisikö kirkon sallia ne. Vastasin kyllä alun perin olettaen, että kirkon pitäisi sallia ne, mutta onhan tosiaan se siviilivihkiminenkin olemassa. Siihenhän kirkolla ei ole mitään asiaa puuttua, valtio voisi päättää kirkosta riippumatta, salliiko se homoavioliitot vai ei. Mielestäni avioliitto ei ole pelkästään kristillinen instituutio, voihan kaksi ateistia nykyäänkin olla naimisissa kaipaamatta liitolleen kirkon siunausta. :)

WEF kirjoitti:

Kiitos erittäin hyvistä kysymyksistä, luotsi. :)

"Millainen tasa-arvo? Puhumme kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvosta sekä tuloksellisesta tasa-arvosta. Kumpikaan ei oikeastaan voi toteutua täydellisenä"

Uskon, että suomalaisessa järjestelmässä mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa tulokselliseen tasa-arvoon. Kaikki ihmisyksilöt ovat erilaisia ja on selvää, että meidän mahdollisuutemme eivät voi koskaan olla samanlaisia. Esim. yksilöiden väliset lahjakkuuserot ovat tietenkin olemassa ja vaikuttavat koko elämän ajan siihen, mitä ihminen voi realistisesti tavoitella. Kovin monilla ei ole realistisia mahdollisuuksia tulla esimerkiksi huippumuusikoksi, vaikka halua löytyisikin. Ymmärrän mahdollisuuksien tasa-arvon niin, että jokaiselle kuitenkin annetaan mahdollisuus, että se ei ole yhteiskunta, joka asettuu henkilön toiveiden tielle. Henkilölle annetaan vapaus tavoitella, mitä hän haluaa. Tässä ei esimerkiksi katsota, kumpaa sukupuolta henkilö on, mihin etniseen ryhmään hän kuuluu jne. Jos henkilö ei onnistu, se ei johdu siitä, että häntä estettiin onnistumasta.

Kaikki eivät saa, mitä haluavat. Kuitenkin mahdollisuuksien tasa-arvo johtaa siihen, että tulokset ovat kaikille tasa-arvoisia, reiluja. En tiedä, lohduttaako tämä sitä, joka ei päässyt siihen mihin pyrki. Kuitenkaan yhteiskunta ei mielestäni voi kieltää lahjakasta olemasta toista lahjakkaampi, se ei voi tasapäistää kaikkia samaan muottiin. Ilmeisesti hyväksyessäni yksilöiden välisen kilpailun ajattelen jollakin tapaa kapitalistisesti. Kilpailu ei kuitenkaan onneksi ole Suomessa yhtä raakaa kuin esim. USA:ssa, koska suomalainen sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon. Tämä on mielestäni ehdottomasti oikein, peli on reilu kaikille, mutta syystä tai toisesta epäonnistuneita ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä korostaa tulosten tasa-arvoisuutta.

"Tosin jos et luota suomalaiseen niin et luota suomalaiseen. Jos jostain syystä et luota ulkomaalaiseen niin olet rasisti."

Näinhän se ei saa olla, tasa-arvoinen kohtelu tarkoittaa kaikkien kohtelua samalla tapaa, myös luottamuksen tai sen puutteen suhteen. Jos suomalainen luottaa enemmän ulkomaalaiseen kuin suomalaiseen, hän on rasisti, koska hän epäilee suomalaisia enemmän heidän syntyperänsä takia. Vain henkilö, jolle esim. luotettavuuden suhteen toisen etninen tausta on merkityksetön asia, asennoituu ihmisiin tasa-arvoisina henkilöinä.

"Miksi kirkon pitäisi hyväksyä homoavioliitot, mikäli se on heidän oppiensa vastaista."

Kysymyksesi on erittäin hyvin perusteltu. Valtiosta erilliseltä kirkolta ei varmaankaan voi velvoittaa homoavioliittojen hyväksymistä. Vastasin kohtaan 4 "Pitäisi", koska mielestäni kristillinen kirkko suvaitsevaisuutta korostavana instituutiona osoittaa tässä kohden käytännön toiminnallaan kaikkea muuta kuin puhuu. Omissa silmissäni homot, lesbot ja heterot ovat tasa-arvoisia ja heillä pitäisi olla täysin samat oikeudet. Kirkko kohteli ennen pappiskysymyksessä miehiä ja naisia eri tavalla, mutta joutui sallimaan naispappeuden, koska se vastasi paremmin useimpien nykyihmisten käsitystä tasa-arvosta. Käsittääkseni homoavioliittojen salliminen ei ole tässä suhteessa eri asia, jos yleinen mielipide tarpeeksi puoltaa niiden sallimista, uskon, että kirkko tulee sallimaan ne. Pakkohan sen ei tosiaan ole, mutta noin todennäköisesti tapahtuisi. Tietyssä mielessä olen jäävi puhumaan kirkon tulevaisuudesta, koska erosin itse siitä jo kauan sitten. :)

Lue lisää

Mahdollisuuksien tasa-arvohan on jo oikeastaan toteutunut. Periaattessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua miksi haluaa. Tosiassa kuitenkin tiedämme, että esim varakkaammasta perheestä olevalla on paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin köyhistä oloista tulevalla. Mutta tuossa ei mielestäni ole mitään epätasa-arvoista ainakaan yhteiskunnan osalta. Jo nyt jossain määrin vanhempien varallisuus ja tulot vaikuttavat opinto- ja asumistukiin. Tavallaan se on oikein, mutta entäpä tilanteet joissa lapsi ei ole vanhempien kanssa missään väleissä.

Yhteiskunnan tehtävä on verojen kanssa tasata tuloja ja siirtää niitä varakkaammilta todella heikko-osaisille. Tälläkin osin jo yhteiskuntamme takaa samoja mahdollisuuksia kaikille. Yksilöt ovat erilaisia ja jo tämä erilaisuus asettaa meidät eriarvoisiin lähtökohtiin tulevaisuuttamme rakentaessa. Mutta tämäkään ei ole epätasa-arvoista ainakaan valtiollisesti arvioituna. Valtio ei voi taata yhtälaisia lahjakkuuksia ihmisille eikä samaa määrää älliä päähän eikä ylioppilaspapereihin.

Tuloksellinen tasa-arvo mielletään enemmän kommunistisena ajatteluna kuin tasa-arvoisena. Tuloksellinen tasa-arvo tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että peruskoulun päättäneillä olisi tietoa tismalleen saman verran. Jo tyhmempikin oivaltaa että tuo ei ole mahdollista. Ensinnäkin se tarkoittaisi laiskoille ja heikkolahjaisille enemmän opetusta kuin lahjakkaille. Toisaalta se ehkäisisi oma-aloitteista asioihin perehtymistä. Ja kuten itsekin mainitsit niin yhteikunta ei saisi olla lahjakkaiden ihmisten esteenä kehittyä muita paremmaksi omalla alallaan. Ja lisäksi me mahdollisesti pääsemme kaikki nauttimaan esim musiikillisesti lahjakkaan ihmisen tuotoksista myöhemmin.

Tasa-arvosta puhuttaessa ehkä sälytämme jo liikaa vastuuta yhteiskunnalle. Minusta ei ole yhteiskunnan tehtävä huolehtia ja valvoa sitä, miten ihmiset mahdollisuutensa ja oikeastaan koko elämänsä käyttävät. Yhteiskunta kustantaa koulut ja sillä selvä. Jos ei opiskelupaikkaa lohkea niin se ei ole yhteiskunnan syy. Opiskelupaikkoja ei voi perustaa jokaiselle halukkaalle.

"Kilpailu ei kuitenkaan onneksi ole Suomessa yhtä raakaa kuin esim. USA:ssa, koska suomalainen sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon. Tämä on mielestäni ehdottomasti oikein, peli on reilu kaikille, mutta syystä tai toisesta epäonnistuneita ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä korostaa tulosten tasa-arvoisuutta."

Jonkinlainen sivistyneisyys valtiossa perustuu osaltaan siihen, että omia yhteiskunnan jäseniä ei milloinkaan jätetä ainakaan täysin oman onnensa nojaan. Jopa varakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän veroja kuin köyhät jos näin voidaan auttaa heikoille ajautuneita. Lisäksi sosiaalituella tms jutuilla voimme oikeastaan ehkäistä jo rikollisuutta. Ihmisen ei tarvitse nälkänsä vuoksi ryöstää ja rellestää.

"Omissa silmissäni homot, lesbot ja heterot ovat tasa-arvoisia ja heillä pitäisi olla täysin samat oikeudet."

Tästä pääsemme jo muihinkin vähemmistö kysymyksiin. Demokratian aikana voimme kysyä, että missä määrin enemmistön tarvitsee taipua vähemmistöjen vaatimuksiin. Mikäli enemmistön moraali tai eettisyys tai jokin muu asia vastustaa esim homoaviolittoja niin onko enemmistö (jälleen kerran?) väärässä vai voidaanko ajatella yhteiskunnan normiston syntyvän enemmistön mielipiteistä. Kysymys on hieman sama kuin se, että suomalaiset ovat kyllä valmiita kustantamaan saamenkielistä koulua mutta eivät esimerkiksi venäjänkielistä koulua. Pitääkö tasa-arvon nimissä enemmistön suostua vähemmistöjen vaatimuksiin ja kuinka pitkälle. Varsin vaikeaksi kysymys menee varsinkin silloin kun on rahasta kyse.

Tässä taas jotain alkuunsa raapusteltua.

luotsi kirjoitti:

Mahdollisuuksien tasa-arvohan on jo oikeastaan toteutunut. Periaattessa kaikilla on mahdollisuus kouluttautua miksi haluaa. Tosiassa kuitenkin tiedämme, että esim varakkaammasta perheestä olevalla on paremmat mahdollisuudet opiskeluun kuin köyhistä oloista tulevalla. Mutta tuossa ei mielestäni ole mitään epätasa-arvoista ainakaan yhteiskunnan osalta. Jo nyt jossain määrin vanhempien varallisuus ja tulot vaikuttavat opinto- ja asumistukiin. Tavallaan se on oikein, mutta entäpä tilanteet joissa lapsi ei ole vanhempien kanssa missään väleissä.

Yhteiskunnan tehtävä on verojen kanssa tasata tuloja ja siirtää niitä varakkaammilta todella heikko-osaisille. Tälläkin osin jo yhteiskuntamme takaa samoja mahdollisuuksia kaikille. Yksilöt ovat erilaisia ja jo tämä erilaisuus asettaa meidät eriarvoisiin lähtökohtiin tulevaisuuttamme rakentaessa. Mutta tämäkään ei ole epätasa-arvoista ainakaan valtiollisesti arvioituna. Valtio ei voi taata yhtälaisia lahjakkuuksia ihmisille eikä samaa määrää älliä päähän eikä ylioppilaspapereihin.

Tuloksellinen tasa-arvo mielletään enemmän kommunistisena ajatteluna kuin tasa-arvoisena. Tuloksellinen tasa-arvo tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että peruskoulun päättäneillä olisi tietoa tismalleen saman verran. Jo tyhmempikin oivaltaa että tuo ei ole mahdollista. Ensinnäkin se tarkoittaisi laiskoille ja heikkolahjaisille enemmän opetusta kuin lahjakkaille. Toisaalta se ehkäisisi oma-aloitteista asioihin perehtymistä. Ja kuten itsekin mainitsit niin yhteikunta ei saisi olla lahjakkaiden ihmisten esteenä kehittyä muita paremmaksi omalla alallaan. Ja lisäksi me mahdollisesti pääsemme kaikki nauttimaan esim musiikillisesti lahjakkaan ihmisen tuotoksista myöhemmin.

Tasa-arvosta puhuttaessa ehkä sälytämme jo liikaa vastuuta yhteiskunnalle. Minusta ei ole yhteiskunnan tehtävä huolehtia ja valvoa sitä, miten ihmiset mahdollisuutensa ja oikeastaan koko elämänsä käyttävät. Yhteiskunta kustantaa koulut ja sillä selvä. Jos ei opiskelupaikkaa lohkea niin se ei ole yhteiskunnan syy. Opiskelupaikkoja ei voi perustaa jokaiselle halukkaalle.

"Kilpailu ei kuitenkaan onneksi ole Suomessa yhtä raakaa kuin esim. USA:ssa, koska suomalainen sosiaaliturva takaa kaikille toimeentulon. Tämä on mielestäni ehdottomasti oikein, peli on reilu kaikille, mutta syystä tai toisesta epäonnistuneita ei jätetä oman onnensa nojaan. Tämä korostaa tulosten tasa-arvoisuutta."

Jonkinlainen sivistyneisyys valtiossa perustuu osaltaan siihen, että omia yhteiskunnan jäseniä ei milloinkaan jätetä ainakaan täysin oman onnensa nojaan. Jopa varakkaat ovat valmiita maksamaan enemmän veroja kuin köyhät jos näin voidaan auttaa heikoille ajautuneita. Lisäksi sosiaalituella tms jutuilla voimme oikeastaan ehkäistä jo rikollisuutta. Ihmisen ei tarvitse nälkänsä vuoksi ryöstää ja rellestää.

"Omissa silmissäni homot, lesbot ja heterot ovat tasa-arvoisia ja heillä pitäisi olla täysin samat oikeudet."

Tästä pääsemme jo muihinkin vähemmistö kysymyksiin. Demokratian aikana voimme kysyä, että missä määrin enemmistön tarvitsee taipua vähemmistöjen vaatimuksiin. Mikäli enemmistön moraali tai eettisyys tai jokin muu asia vastustaa esim homoaviolittoja niin onko enemmistö (jälleen kerran?) väärässä vai voidaanko ajatella yhteiskunnan normiston syntyvän enemmistön mielipiteistä. Kysymys on hieman sama kuin se, että suomalaiset ovat kyllä valmiita kustantamaan saamenkielistä koulua mutta eivät esimerkiksi venäjänkielistä koulua. Pitääkö tasa-arvon nimissä enemmistön suostua vähemmistöjen vaatimuksiin ja kuinka pitkälle. Varsin vaikeaksi kysymys menee varsinkin silloin kun on rahasta kyse.

Tässä taas jotain alkuunsa raapusteltua.

Lue lisää

Olemme mahdollisuuksien tasa-arvosta ja tuloksellisesta tasa-arvosta täysin samaa mieltä.

"Mikäli enemmistön moraali tai eettisyys tai jokin muu asia vastustaa esim homoaviolittoja niin onko enemmistö (jälleen kerran?) väärässä vai voidaanko ajatella yhteiskunnan normiston syntyvän enemmistön mielipiteistä."

Demokratiaan kuuluvissa äänestyksissä enemmistön mielipide ratkaisee ja yhteiskunnan normiston pitäisi heijastella enemmistön mielipiteitä. Toisaalta jokaisella on sananvapauden ansiosta oikeus ilmaista myös enemmistön mielipiteestä poikkeava käsitys asiasta. Mielipiteisiin voidaan vaikuttaa ja ne voivat muuttua. Irrationaaliset pelot vaikuttavat henkilöiden mielipiteisiin ja esimerkiksi homofobia vaikuttaa totta kai siihen, miten henkilö arvioi muille kuin heteroille kuuluvia oikeuksia. Normiston ei mielestäni pitäisi perustua fobioihinkaan. Tämä on erittäin vaikea kysymys. Omasta mielestäni homoille ja lesboille kuuluu samat oikeudet kuin heteroille, ja toisin päin, kuten edellä sanoin. Se on oma mielipiteeni ja perustelen sen sillä, että kunkin henkilön seksuaalinen suuntautuminen ei loukkaa millään tapaa toisin suuntautuneiden henkilöiden oikeuksia. Kyse on kunkin henkilökohtaisesta asiasta, johon yhteiskunnalla ei ole syytä ottaa kantaa antamalla tietyllä tavalla suuntautuneille henkilöille toiset oikeudet kuin toisella tavalla suuntautuneille. En tiedä, kuinka iso osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä.

WEF kirjoitti:

Olemme mahdollisuuksien tasa-arvosta ja tuloksellisesta tasa-arvosta täysin samaa mieltä.

"Mikäli enemmistön moraali tai eettisyys tai jokin muu asia vastustaa esim homoaviolittoja niin onko enemmistö (jälleen kerran?) väärässä vai voidaanko ajatella yhteiskunnan normiston syntyvän enemmistön mielipiteistä."

Demokratiaan kuuluvissa äänestyksissä enemmistön mielipide ratkaisee ja yhteiskunnan normiston pitäisi heijastella enemmistön mielipiteitä. Toisaalta jokaisella on sananvapauden ansiosta oikeus ilmaista myös enemmistön mielipiteestä poikkeava käsitys asiasta. Mielipiteisiin voidaan vaikuttaa ja ne voivat muuttua. Irrationaaliset pelot vaikuttavat henkilöiden mielipiteisiin ja esimerkiksi homofobia vaikuttaa totta kai siihen, miten henkilö arvioi muille kuin heteroille kuuluvia oikeuksia. Normiston ei mielestäni pitäisi perustua fobioihinkaan. Tämä on erittäin vaikea kysymys. Omasta mielestäni homoille ja lesboille kuuluu samat oikeudet kuin heteroille, ja toisin päin, kuten edellä sanoin. Se on oma mielipiteeni ja perustelen sen sillä, että kunkin henkilön seksuaalinen suuntautuminen ei loukkaa millään tapaa toisin suuntautuneiden henkilöiden oikeuksia. Kyse on kunkin henkilökohtaisesta asiasta, johon yhteiskunnalla ei ole syytä ottaa kantaa antamalla tietyllä tavalla suuntautuneille henkilöille toiset oikeudet kuin toisella tavalla suuntautuneille. En tiedä, kuinka iso osa suomalaisista on kanssani samaa mieltä.

Lue lisää

Voimme ajatella, että kristillinen kirkko on valtiollisesta yhteydestä irrallaan oleva yhteisö. Näin ollen voimme päätellä, että kirkon sisäisen normiston ja lakien tulee perustua tietenkin ensisijaisesti heidän uskonsa oppeihin ja muutosten olisi periaatteessa tultava sisältä päin eikä ulkoa päin. Suomessa elämme niin lähellä kristillistä kirkkoa ja kristinuskoa, että helposti mielämme sen niin suureksi osaksi elämäämme ja yhteiskuntaamme että sekoitamme jo kirkon osaksi valtiota ja sen hallintoa.

Mutta eikö kristilliselle suuntaukselle tulisi sallia samat oikeudet itsenäisyyteen ja omiin päätöksiin ja normeihin kuin muillekin uskontokunnille. Olemme kovin kärkkäitä puolustamaan vähemmistöuskontoja ja heidän oikeuksiaan mutta emme olekkaan kovin helposti sallimassa samaa oikeutta kristilliselle kirkolle. Periaattessa voimme kysyä, että onko kirkosta eronneella tai siihen muutoin kuulumattomalla edes oikeutta yrittää vaikuttaa kirkon asioihin.

Vaikea kuitenkin on varmaankin vetää rajaa kristinuskossa siihen, että onko homoavioliittojen vastustus enemmän oppisuuntaista vai liittyykö siihen määräävästi fobioita. Toisaalta yhteiskunnassa kielletään monia muitakin asioita pelkojen ja fobioiden pohjalta. Lisäksi kun alamme miettimään seksuaalisten suuntausten oikeutta niin mihin me olemme valmiita vetämään rajan. Tietenkin voimme aluksi rajata rikollisen toiminnan (pedofilia, raiskaukset, väkivalta jne) pois. Tämän jälkeen liikummekin jo aika aavoilla vesillä. Erilaisten seksuaalisten suuntausten hyväksymiseen vaikuttaa yhteiskunnan arvot, mitä ihmiset pitävät yleensä paheksuttavana ja jopa sairaana. Edellä mainittuja varmasti kaikki. Mutta homojen ja lesbojen lisäksi tulee muitakin suuntauksia jotka voivat jakaa kansaa kahtia. Toisaalta olemme valmiita sallimaan erilaiset fetissit ja s/m jutut, kunhan emme näe niitä kadulla ja joka päiväisessä elämässämme. Varsinkin kristillisen kirkon sisällä rajoittuneisuus on vielä suurempaa mutta meidän pitää muistaa että kristillinen kirkko on itsenäinen instituutio.

"Kyse on kunkin henkilökohtaisesta asiasta, johon yhteiskunnalla ei ole syytä ottaa kantaa antamalla tietyllä tavalla suuntautuneille henkilöille toiset oikeudet kuin toisella tavalla suuntautuneille."

Kyllä yhteiskunta antaa muissakin asioissa eri oikeuksia ihmisille kuin vain seksuaalisissa suuntauksissa. Lähinnä kyseeseen tulee erilaiset vähemmistöt.

Mutta vaikea asia tämä on. Itse olen välimaastossa toistaiseksi. Olen valmis sallimaan homoliitot valtion siunauksella. Periaatteessa minulle on ihan sama hyväksyisikö kirkko homoliitot vai ei. Enemmän minua kiinnostaa se, että tarvitseeko kirkon hyväksyä niitä vai ei. Ja millä perusteilla. Raamattuun vetoaminen on kuitenkin liian helppo vastaus ainakin minun mielestä.