Hiljaisempi tuomittu yksinoloon?

Ainakin sanojesi perusteella vaikutat todelliselta kultakimpaleelta, jonka haluaisin itselleni. Minua ainakin viehättää suuresti hieman ujot tytöt, heissä on sellaista herkkyyttä mitä ronskeissa kanssa sisarissa ei ole, älä yritäkään muuttua muuksi. Luultavasti syy siihen, että kukaan ei ole kysynyt sinua treffeille on varmaankin se että sinusta kiinnostunut mies on varma ettet ole vapaana. Mitä jos keräisit rohkeutesi kysyisit jotain miestä, josta olet kiinnostunut? Teillä naisilla on tässä suhteessa helpompaa, mutta jos olet ujo mies, niin voi olla aika varma seurustelemattomuudesta.

Joskus aiemmin kirjoitin ketjun alkaneen vietin otsikolla Jing ja Jang, ko. symboli on on korean lipussa, ja kuvaa vastakkaisuutta.

Siis idea oli siiloinkin se, että ihmisellä on kaksi puolta, rohkea ja ujo... Ihminen voi olla ulospäin suuntautunut ja tietyn tilanteen tulleen esiin tulee arkuus. Tai toisinpäin, yleisesti ollaan arkoja sit kun mennään pitkälle, niin tulee esiin ollaan rohkeita.

Kaikenlaisille ihmisille on varmasti ystäviä. Meillä ns. sinkuilla tai yksinäisillä se yksinolon syy voi olla vaikka koti - eli lapsuudesta on jotain sellaista, että ei haluta olla... Paljon on myös sellaista, että halutaan estää muilta pääsy omalle alueelle vaikka sairauden takin.

Normaalilla tunnetasolla varustettu ihminen ei koskaan ole yksin toisen ihmisen tahdosta. Kaikilla on aina se joka on ainakin joskus ilmoittanut että halua olisi...

Sinkut ja yksin olevat ovat aivan omia tyhmiään.

Näinhän se menee. Itseäni harmittaa kun en osaa mennä suoraan kysymään tai kokeilemaan kepillä jäätä, monta tilaisuutta on mennyt sen takia ohi ja varmasti olisikin monta ihmissuhdetta rikkaampi kuin nyt.

Ja joku japanilainen sanalasku meni että "ken kauimmin odottaa, saa sen kauneimman kukkasen" vai olikohan se ruusu, no jotenkin tuonnepäin. Siitäpä...

Nyt kun vähän laittaisit sitä itsevarmuuttasi peliin, niin olisivat ongelmasi tipotiessään. Kirjoituksestasi saa sen kuvan että monen mieleksi kyllä olet, mutta et vain viitsi antaa vastakaikua takaisin. Seuraavaksi kun näet jonkun mukavan nuoren miehen työpaikallasi katselevan sinua, niin menet itse rohkeasti kysymään häneltä, että kiinnostaisiko tavata työajan ulkopuolella (eli treffata). Eikä niitä pakkeja tarvitse pelätä, sillä niitä nyt vain joka tapauksessa tulee...

Sitten muutat vielä tuon asenteen vähän positiivisemmaksi, ettei se vaan pääsisi paistamaan läpi. Eli kyllä ne hölöttäjätkin, tms. ovat ihan normaaleita, hyvä sydämisiä ihmisiä eivätkä mitään jyrääviä, huomion kipeitä, tyrkyttäjiä, tms.

Eiköhän sinun kohdallasi asia ole vain siitä viitseliäisyydestä eikä hiljaisuudesta... ;) Itselleni on se ja sama onko nainen hiljainen ja ujo vai ei, mutta avoin pitää olla. Avoimuuden ymmärrän niin että nainen ilmaisee silloin avoimesti miehelle kahden kesken tunteitaan (eli kaikki halaukset, hipaisut, sanat, jne.). En näe kirjoituksestasi mitään merkkiä siitä ettetkö olisi avoin, kunhan ensin vain jotenkin mieheen onnistuisit lähemmin tutustumaan.

Nyt vain katsot mitä voisit tilanteen korjaamiseksi tehdä, ja etenet pienin asekelin. Takaiskuja tulee aina, mutta älä tästä huolimatta lannistu... :-)

markkinatalouden syndrooma. Itseään pitää mainostaa joka paikassa. Osaaminen ja järki on ihan sivuseikkoja. Tärkeintä on mainostaa ja tuoda itseään esille tasosta viis. Maine on kaiken A ja O. Tyttöystävän hankinta on ihan suoraan verrannollinen työnsaantiin. Samanlaisilla CV:llä itseä paremmaksi pönkitetään naisen silmissä.

...kaltaisesi miehet ovat aivan samassa jamassa eivätkä ehkä uskalla tai halua esittää sellaista suurimpaan osaan naisia vaikutuksen tekevää suupalttia ja euroopanomistajaa. Juuri ne hiljaiset miehet, jotka arvostavat kaltaistasi kultakimpaletta.

Jos olisin nuorempi niin Olisit juuri sellainen jonka haluaisin vierelleni. Mutta kun...

Ihmmiset nykyään viljelevät tuota "sosiaalisuutta" niin paljon, että harva enää tietää mitä se oikeasti tarkoittaa. Puhekielessä sillä tarkoitetaan puheliaisuutta mutta oikeasti sosiaalisuus tarkoittaa vuorovaikutustaitojen hallintaa. Ei pelkkää puheliaisuutta vaan sitä, että henkilö osaa keskustella, kuunnella, toimia ryhmässä ja ilmaista itseään. Ottaa toiset huomioon. Ja ujoltakin nämä onnistuvat -tutkijat jopa sanovat, että ujojen vuorovaikutustaidot ovat keskimäärin puheliaampia paremmat, perustuen siihen, että ujoimmat ottavat keskutelukumppaninsa paremmin huomioon.

Hymyily auttaa aina uusiin ihmisiin törmätessä, samoin silmiin katsominen ja avoin ruumiinkieli. Vaikka ei olisikaan puhelias, niin voit silti toivottaa uudet ihmiset tervetulleeksi juttelemaan kanssasi. Etukäteen kannattaa myös miettiä sopivia puheenaiheita, niin ei mykisty siksi ettei keksi mitään sanottavaa. Ja ihmiset rakastavat puhua itsestään, joten kysele heiltä asioita. Silloin puhetta tulee ilman, että joudut tuntemaan paineita keskustelun ylläpitämisestä.

Ja avoimuudesta vielä...Olen itsekin ujo ja on vaikeaa olla avoin vieraiden ihmisten seurassa. Mutta avoimuus vaatiikin mielestäni luottamuksellisen suhteen, jossa voi avautua turvallisesti, ilman pelkoa siitä, että joutuu tuomituksi. Joten avoimuus tulee kyllä ajan kanssa, mitään muuta tapaa sen saavuttamiseen ei ole. Ja avoimuus on seurausta luottamuksesta.

Exäni vaati minulta jatkuvasti avoimuutta mutta itse ei antanut itsestään mitään: hänestä itsestään asioita piti repiä ulos mutta minun piti olla kuin avoin kirja...Sitä luottamusta mitä olisin tarvinnut avoimuuteen ei ollut. Avoimuutta ei voi vaatia toiselta jos itse ei ole valmis sitä olemaan - toiselta ei voi vaatia jotain, mitä ei itse ole valmis antamaan. Toivoisin, että miehet miettisivät sitä, että vaativatko he naiselta jotain sellaista, mihin eivät itsekään ole valmiita (mielestäni tämä on aika yleistä, monet miehet odottavat, että nainen hoitaa avoimuuden, miehen pysyessä sulkeutuneena). Tässä molempien täytyy tulla vastaan kohdatakseen matkan varrella.

Eli älä lukkiudu harhaluuloon, että olet jotenkin viallinen, jos et ole "sosiaalinen" tai "avoin". Käsitteisiin ei kannata lukkiutua ja joutua negatiiviseen ajattelukehään, jossa vähättelee itseään. Se on itsetuhoista. Sitäpaitsi kukaan ei ole täydellinen: keskity pelaamaan niillä korteilla, jotka sinulla ovat poikkeuksellisen hyvät.

Voi kuule.. enpä tiedä mistä alkaa. Olen nuorempi ja vaikka olenkin vielä opiskelija, ei elämäntilanteemme ole niin erilaisia. Olen pohtinut sinkuutta omassa blogissani monet monituiset kerrat.

Pidän itseäni todella sosiaalisena, nättinä, avoimena ja mukavana, mutta niin se vaan on että useampaa vuotta sitä vietellään ei-toivottua sinkkuelämää. Monesti olen miettinyt mikä on vikana kun yksin täytyy olla.

Voin myös kertoa, vaikka saisikin usein treffikutsuja, ei sitä kaikkien kanssa ulos lähde! Voin hyvin kuvitella, että huonoimpana hetkenä ajattelee, että pelastus olisi parit treffikutsut, mutta ei ajattele sitä että ne kundit ei välttämättä sykähdytä lainkaan. Säälittävyyden huippu onkin istua treffeillä kundin kanssa yrittäen väkisin saada itseä kiinnostumaan, vaikka missä muussa tilanteessa tahansa voisi heti sanoa, ettei tuo ihminen kiinnosta lainkaan.

Ihmettelen, miksi mulle tuli pakottava tarve yrittää kirjoittaa jonkun lainen lohduttava viesti vaikka itse olen samanlaisessa tilanteessa. Ehkä en kuitenkaan ole tavoittanut vielä synkintä epätoivon hetkeä! Mutta hei kultaseni, meitä on sitten kaksi!

Kirjoitan osoitteessa http://uniikki.blogspot.com