Onko kenelläkään vastaavaa kokemusta, kun on palannut äitiyslomalta takaisin töihin ja huomaa, että työ ei ole millään lailla vastaavaa kuin ennen. Itse olen esimiesasemassa. Palasin töihin ja kaikki vastuu on viety ilman sen kummempia selityksiä. Työsopimukseni on voimassa, mutta työnkuva ei ole ollenkaan sama. Tiedän, että työnantaja voi uudelleen organisoida töitä äitiysloman aikana, mutta kun nykyinen työni on täysin eri? Tietyille osa-alueille on vielä palkattu uusia työntekijöitä! Kertokaa miten olette toimineet?
Äitiyslomalta paluu -palli alta pois!
lapp
50
14238
Vastaukset
- Kannattaa..
Ottaa yhteys lakimieheen!
- Nimetön
Muistaakseni työsopimuslaissa lukee työhön paluusta, että työntekijällä on oikeus palata entiseen, TAI VASTAAVAAN? työhön ko.lomalta palattuaan....työsopimus toimenkuvaus on tässä kohtaa tärkeät paperit,mitä niissä on sovittu/lukee?
Työnantajat on kyllä ns.kirjansa lukeneita tänä päivänä,mutta kehottaisin kuitenkin ottamaan ihan ensiksi yhteyttä työpaikkasi luottamushenkilöön, tai jos ei sellaista ole valittu, niin alasi liittoon, jos olet jäsen.
- Hips
Minullekin kävi niin. Liittoon otin yhteyttä, sillä olen samalla työpaikkani luottamusmies. Liitolla ei ollut keinoja/halua sotkeutua tähän soppaan. Puhuessani tästä työnantajan kanssa mitään vastauksia tai selityksiä ei ole annettu. Ei selitystä olinko tehnyt työni huonosti taikka oliko työpanoksessani jotain moitittavaa. Vastaus itselläni toimenkuvani muuttumiseen sekä tietoon sijaiseni paremmasta palkasta on ollut oman työ-moraalin ja -tehon laskeminen.
- jo tarpeeksi
huonosti tehty työ, jota ei ole tehty ollenkaan?
- Minä ihte! ;)
Olet tehnyt työsopimuksen tietyillä ehdoilla ja tietty toimenkuva on siihen sisältynyt, äitiysloman ei sitä tule muuttaa...
Pidä puolesi! - Nimetön
lisäksi mulle ruvettiin selittämään mun "motivaatio-ongelmista" ja niin edelleen. Onneksi esimiehen esimies ehdotti urakonsulttia ja ONNEKSI esimies vaihtui ja järjesti mulle uuden paikan eri organisaatiossa, mutta tosiaan kaikki mun vastuut oli viety, jouduin vain paikkomaan muita. Olen töissä yrityksessä, jossa on Suomessa n. 23 tuhatta henkeä.
- minä ihte taas
lain mukaan äitiyslomalla olo ei ole "motivaatio-ongelma", jos joku niin väittää ,hän polkee perusoikeuksia!
Jos joku siellä teillä tarvitsee urakonsulttia, niin pomosi!
Taitaa olla mies!? - Nimetön
minä ihte taas kirjoitti:
lain mukaan äitiyslomalla olo ei ole "motivaatio-ongelma", jos joku niin väittää ,hän polkee perusoikeuksia!
Jos joku siellä teillä tarvitsee urakonsulttia, niin pomosi!
Taitaa olla mies!?ja organisaatio on naisvaltainen...vasta kun sain MIESpomon (jolla on itsellä 4 lasta) löytyi ymmärrys!
- minä ihte
Nimetön kirjoitti:
ja organisaatio on naisvaltainen...vasta kun sain MIESpomon (jolla on itsellä 4 lasta) löytyi ymmärrys!
Tuollaisesta täytyy tehdä kantelu!
Taitaa olla kateutta ilmassa, eivät itse uskalla jäädä/olla äitiyslomalla...
Voimia! - Nimetön
minä ihte kirjoitti:
Tuollaisesta täytyy tehdä kantelu!
Taitaa olla kateutta ilmassa, eivät itse uskalla jäädä/olla äitiyslomalla...
Voimia!En jaksa hässäköidä, haluaisin jossain vaiheessa koko firmasta pois. Nyt tämä miespuolinen esimies mainosti mua toisen organisaation kollegalleen joka soitti mulle ja kysyi voisinko tulla heille ja voisinko aloittaa mahdollisimman pian, mutta kyllä tämän 10kk:n epärvarmuus on vienyt voimia. Muutamaan otteeseen olen meinannut itse käydä irtisanoutumassa.
- väsynyt
Nimetön kirjoitti:
En jaksa hässäköidä, haluaisin jossain vaiheessa koko firmasta pois. Nyt tämä miespuolinen esimies mainosti mua toisen organisaation kollegalleen joka soitti mulle ja kysyi voisinko tulla heille ja voisinko aloittaa mahdollisimman pian, mutta kyllä tämän 10kk:n epärvarmuus on vienyt voimia. Muutamaan otteeseen olen meinannut itse käydä irtisanoutumassa.
Sama täällä. Ei Suomessa voi puhua tasa-arvosta työelämässä, jos niin luonnollin asia kuin perheen perustaminen vie perustan perheen hyvinvoinnilta!
- sixten
... vain kohteet vaihtelevat.
Tietysti jonkun oli tehtävä työsi, kun itse olit poissa, sen toivottavasti myönnät itsekin. Ja jos hän on tehnyt sen hyvin...
Eräälle työkaverille kävi niin, että hänen ollessaan äitiyslomalla tehtiin organisaatiomuutos ja kun hän tuli takaisin, entinen työ ei ollut enää olemassakaan. Mutta hän sai toisen työn, joka oli samantapainen, ja hän oli tyytyväinen, kunnes puolen vuoden jälkeen jäi toiselle äitiyslomalle. :o)- kiitos viesteistänne
Kiitos viesteistä! Tilanne on tänään sellainen, että pikku hiljaa alkaa asiat luistamaan. Kuitenkaan se ei muuta asiaa, että ainoa esimieheni toimari, on mies, joka lienee lulee, että nainen menettää työkykynsä lapsen myötä...Meillä on jopa lastenhoitaja kotona, jotta voin suoritua johdon työstäni sen puoleen. Siis, jos sitä nyt koskaan takaisin saan. Tiedän, että alkuperäinen sopimukseni on lainvoimainen. Palkkaan ja etuihin eivät ole puuttuneet. Pitäisiköhän laittaa uusi tilaus sisään, sisarukselle siis...:-) !
- tj.
kiitos viesteistänne kirjoitti:
Kiitos viesteistä! Tilanne on tänään sellainen, että pikku hiljaa alkaa asiat luistamaan. Kuitenkaan se ei muuta asiaa, että ainoa esimieheni toimari, on mies, joka lienee lulee, että nainen menettää työkykynsä lapsen myötä...Meillä on jopa lastenhoitaja kotona, jotta voin suoritua johdon työstäni sen puoleen. Siis, jos sitä nyt koskaan takaisin saan. Tiedän, että alkuperäinen sopimukseni on lainvoimainen. Palkkaan ja etuihin eivät ole puuttuneet. Pitäisiköhän laittaa uusi tilaus sisään, sisarukselle siis...:-) !
myös sellainen seikka, että asiat menevät huimaa vauhtia noin vuoden aikana eteenpäin. Firma jostain jäit lomalle ei ole enää vuoden kuluttua sama!
Puhumattakaan että jos olit poissa kauemmin tai osittaisella hoitovapaalla...
Luottamus kärsii näistä jutuista ja sille ei voi mitään. Nämä ovat kustannuksiakin suurempia asioita esteenä tasa-arvoon työelämässä. - kohde
tj. kirjoitti:
myös sellainen seikka, että asiat menevät huimaa vauhtia noin vuoden aikana eteenpäin. Firma jostain jäit lomalle ei ole enää vuoden kuluttua sama!
Puhumattakaan että jos olit poissa kauemmin tai osittaisella hoitovapaalla...
Luottamus kärsii näistä jutuista ja sille ei voi mitään. Nämä ovat kustannuksiakin suurempia asioita esteenä tasa-arvoon työelämässä.Ymmärrän kyllä, että kaikki menee eteenpäin. Tässä kyllä mennään pakkia - muutoksia on todella ollut, yhtiön hallituksessa ei enään ole yhtään naista. Se puhukoon puolestaan.
- tj.
kohde kirjoitti:
Ymmärrän kyllä, että kaikki menee eteenpäin. Tässä kyllä mennään pakkia - muutoksia on todella ollut, yhtiön hallituksessa ei enään ole yhtään naista. Se puhukoon puolestaan.
Tuohan se on yleisin harhaluulo ja salaliittoteoria sille, miksi nainen ei menesty.
Näihinkin turvautuva kertoo paljon itsestään. Mutta ei mitään positiivista. - Puddekoo
tj. kirjoitti:
Tuohan se on yleisin harhaluulo ja salaliittoteoria sille, miksi nainen ei menesty.
Näihinkin turvautuva kertoo paljon itsestään. Mutta ei mitään positiivista.Kertoohan se toki jotain, että nojaudutaan niihin "helpoimpiin selityksiin", mutta ei kai meistä kukaan ole niin virheetön että tiukassa tilanteessa jaksaa aina vaan hymyillä jä ymmärtää? Ja olla aikuinen, oikeudenmukainen ja analyyttinen eikä koskaan heittää mitään turhautunutta kommenttia missään (edes keskutelupalstalla...)
Oman elämänpiirin kokemusten mukaan valitettavan usein ne toiset naiset on työelämässä naisen pahimpia vihollisia. Toki poikkeuksia ja hyviä ystäviäkin löytyy, mutta voi sitä kieroilun ja katkeruuden määrää minkä niskaansa saa saman sukupuolen edustajilta. Hankit lapsen/lapsia tai olet hankkimatta, lähdet ulkomaille oman tai puolison takia tai ihan mitä vaan aina löytyy ihmisiä, jotka on välittömästi valmiita kaivamaan maata jalkojesi ja saavuttamasi aseman alta.
On ihan totta, että firmat ja tiimit muuttuu ja niin muuttuu myös työelämän edellytykset, niin yritys-, markkina- kuin alakohtaisestikin, mutta, mutta... Kai sitä nyt saa avautua kun meillä (ei pelkästään naisilla) pitäisi olla oikeus ottaa taukoa työelämästä perheen perustamista varten. Useimmat kai, jotka työelämään palaa haluaisi jatkaa entisessä työssään ja kuroa umpeen poissaolon aikana mahdollisesti syntyneen eron. Pitääkö perheen perustaneisiin suhtautua niin kuin ne olis jotain työelämän paarialuokkaa "ainut kunnianhimoni on olla täydellinen vanhempi ja perheeni keskipiste, muut kykyni hiiteen"-asenteella varustettuna?
Omasta mielestä palaavan työntekijän kanssa tulisi keskustella mahdollisista muutoksista ja sitten vaikka yhdessä sovitun ajan puitteissa katsoa ovatko molemmat osapuolet tyytyväisiä jatkossakin työn sisältöön. Työsopimuksen ehdoista tulee pitää kiinni, mutta työn sisältöä kai voidaan kehittää jos ja kun tarvetta tulee. Sanokaa nyt joku, että tällaistakin tapahtuu...
Tulipas avauduttua oikein kunnolla ;)
Nimimerkillä
"kohta kolmikymppinen lapseton eikä lapsia suunnitelmissa vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen" - tulevaisuus edessä
tj. kirjoitti:
Tuohan se on yleisin harhaluulo ja salaliittoteoria sille, miksi nainen ei menesty.
Näihinkin turvautuva kertoo paljon itsestään. Mutta ei mitään positiivista.Tuollaisia kommenteja kun kirjoittelet, niin onko sinulle tullut mieleen, että tulevaisuudessakin tarvitaan veronmaksajia, jotta ns.ikääntyvä väestö saisi palveluja. Lisää kansalaisia tarvitaan. Taidat olla sinkku.
- tj.
Puddekoo kirjoitti:
Kertoohan se toki jotain, että nojaudutaan niihin "helpoimpiin selityksiin", mutta ei kai meistä kukaan ole niin virheetön että tiukassa tilanteessa jaksaa aina vaan hymyillä jä ymmärtää? Ja olla aikuinen, oikeudenmukainen ja analyyttinen eikä koskaan heittää mitään turhautunutta kommenttia missään (edes keskutelupalstalla...)
Oman elämänpiirin kokemusten mukaan valitettavan usein ne toiset naiset on työelämässä naisen pahimpia vihollisia. Toki poikkeuksia ja hyviä ystäviäkin löytyy, mutta voi sitä kieroilun ja katkeruuden määrää minkä niskaansa saa saman sukupuolen edustajilta. Hankit lapsen/lapsia tai olet hankkimatta, lähdet ulkomaille oman tai puolison takia tai ihan mitä vaan aina löytyy ihmisiä, jotka on välittömästi valmiita kaivamaan maata jalkojesi ja saavuttamasi aseman alta.
On ihan totta, että firmat ja tiimit muuttuu ja niin muuttuu myös työelämän edellytykset, niin yritys-, markkina- kuin alakohtaisestikin, mutta, mutta... Kai sitä nyt saa avautua kun meillä (ei pelkästään naisilla) pitäisi olla oikeus ottaa taukoa työelämästä perheen perustamista varten. Useimmat kai, jotka työelämään palaa haluaisi jatkaa entisessä työssään ja kuroa umpeen poissaolon aikana mahdollisesti syntyneen eron. Pitääkö perheen perustaneisiin suhtautua niin kuin ne olis jotain työelämän paarialuokkaa "ainut kunnianhimoni on olla täydellinen vanhempi ja perheeni keskipiste, muut kykyni hiiteen"-asenteella varustettuna?
Omasta mielestä palaavan työntekijän kanssa tulisi keskustella mahdollisista muutoksista ja sitten vaikka yhdessä sovitun ajan puitteissa katsoa ovatko molemmat osapuolet tyytyväisiä jatkossakin työn sisältöön. Työsopimuksen ehdoista tulee pitää kiinni, mutta työn sisältöä kai voidaan kehittää jos ja kun tarvetta tulee. Sanokaa nyt joku, että tällaistakin tapahtuu...
Tulipas avauduttua oikein kunnolla ;)
Nimimerkillä
"kohta kolmikymppinen lapseton eikä lapsia suunnitelmissa vielä seuraavaan kymmeneen vuoteen"Monenko äityslomalta palaavan kanssa olet keskustellut? Tiedätkö, mikä heidän ainut huolensa yleensä on?
Tiedätkö, missä heidän ajatuksensa on vaikka he itse ovat läsnä?
Motivaatio jää äitiyslomalle, lähes 100%:lla.
Ja miksi tämä koskee ainoastaan äitejä? Koska nainen on vastuussa OMASTA tahdostaan lapsistaan, hän ei juurikaaan halua jakaa kuin julkisissa puheissa vanhemmuuttaan. Kaikki muu kertoo toista.
Miesten keskuudessa on tehty tutkimusta jonka mukaan miehet olisivat halukkaita enemmän osallistumaan esim. kotitöihin, mutta naiset pitävät rimaa liian korkealla; mies ei osaa...parempi kun pysyy poissa.
Ja 90% eroon tuomittavien vanhempien lapsista menee äideille. Tästä sanotaan, että se on yhteinen ratkaisu, mutta tosiasiassa moni äiti sanoo miehelleen erotilanteessa "vain kuolleen ruumiini yli saat lapset".
Mikä siinä synnyttämisessä vetää, sitä en ollenkaan ymmärrä. Mutta kuten sanottu, työelämän kanssa yhteen se ei sovi. Vaikka sitä on yritetty miten yhteen sovittaa.
Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, jos nainen tekee jotain haasteetonta liukuhihnatyötä, vaikka siitä on vuoden poiskin, mutta mitä haasteellisempi homma, sen harvemmin nainen palkataan ja syy selkenee samasta lauseesta.
Jos feministit kuvittelevet saavansa naisten asiat kuntoon maksattamalla äitiyden kulut veronmaksajilla tulee katkera pettymys. Näin ei tapahdu ainakaan haasteellisempien töiden ja korkeampien virkojen kanssa, sillä siihen tarvitaan ennen kaikkea motivoitumista ja sitoutumista. Kahden vuoden poissaolo kolmen vuoden aikana ei kerro ainakaan työhön motivoitumisesta. Sillä sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö lapsia hankita omasta aloitteesta. - tj.
tulevaisuus edessä kirjoitti:
Tuollaisia kommenteja kun kirjoittelet, niin onko sinulle tullut mieleen, että tulevaisuudessakin tarvitaan veronmaksajia, jotta ns.ikääntyvä väestö saisi palveluja. Lisää kansalaisia tarvitaan. Taidat olla sinkku.
elatussuhde paukuu jossain 125 vaiheilla. Kun sen pitäisi olla sata.
Silloin olisi hyvinvointivaltio paikoillaan. Joten jonkin verran saa syntyvyys laskea ennen kuin meillä ollaan tilanteessa, jossa yksi elättää yhden ja se on tavoiteltava tilanne... - ...........
tulevaisuus edessä kirjoitti:
Tuollaisia kommenteja kun kirjoittelet, niin onko sinulle tullut mieleen, että tulevaisuudessakin tarvitaan veronmaksajia, jotta ns.ikääntyvä väestö saisi palveluja. Lisää kansalaisia tarvitaan. Taidat olla sinkku.
viisisataatuhatta tarpeetonta (=työtöntä) kansalaista tällä hetkellä ja joku huutaa lisää!!
Taidat olla synntyskone... - nainen
tj. kirjoitti:
Tuohan se on yleisin harhaluulo ja salaliittoteoria sille, miksi nainen ei menesty.
Näihinkin turvautuva kertoo paljon itsestään. Mutta ei mitään positiivista.Jos työyhteisössäni on naisia, olen pahoillani, että joutuvat sinun arvomaailmasi "uhreiksi".
- tj.
nainen kirjoitti:
Jos työyhteisössäni on naisia, olen pahoillani, että joutuvat sinun arvomaailmasi "uhreiksi".
Että pois pääsee aina. Työsuhde ei ole avioliitto.
Jos ei niinkuin kiinnosta, niin aina saa lähteä. Kukaan ei ole korvaamaton. - avecMaria
nainen kirjoitti:
Jos työyhteisössäni on naisia, olen pahoillani, että joutuvat sinun arvomaailmasi "uhreiksi".
Miksi ajattelet että juuri siinä työpaikassa on pakko viihtyä? Ja onko työpaikka viihtymistä varten vai työntekoa varten?
- Puddekoo
tj. kirjoitti:
Että pois pääsee aina. Työsuhde ei ole avioliitto.
Jos ei niinkuin kiinnosta, niin aina saa lähteä. Kukaan ei ole korvaamaton.Kuten varmasti tilastoja tuntevana tiedät Suomessa avioliitostakin voi lähteä. Ja aika useat lähtevätkin...
Joskus tietenkin täytyy lykätä sitä lähtemistä niin kauan, että on jotain minkä varassa lähteä. Ja puhun nyt siitä työstä lähtemisestä, sillä jotkut meistä tarvitsevat palkkaa elämiseen (niin raadollista kuin se onkin).
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että jos työ ei kiinnosta niin sitten kannattaa lähteä. Se on ihan oman edun niinkuin firman sekä muiden työntekijöidenkin etu.
Alunperin kai tässä keskustelussa oli kyse siitä, että työ kiinnostaisi ja siihen haluaisi panostaa, mutta kun vastuut ja omat työtehtävät jaetaan muille äitiysloman aikana niin ei vaan jää paljoa jäljelle sitä mikä kiinnostaisi. Ehkä muistan kuitenkin väärin...
Ja kaikkien on toki syytä muistaa, että kukaan ei ole korvaamaton. Ei myöskään yksikään työpaikka jos oikein alkaa ahdistaa eikä omalle osaamiselle löydy sijaa, rohkeasti vaan uuden alkuun. Työkin sujuu paremmin kun kokee tulevansa arvostetuksi niin työyhteisössä, vapaa-ajalla kuin parisuhteessakin! - Puddekoo
tj. kirjoitti:
Monenko äityslomalta palaavan kanssa olet keskustellut? Tiedätkö, mikä heidän ainut huolensa yleensä on?
Tiedätkö, missä heidän ajatuksensa on vaikka he itse ovat läsnä?
Motivaatio jää äitiyslomalle, lähes 100%:lla.
Ja miksi tämä koskee ainoastaan äitejä? Koska nainen on vastuussa OMASTA tahdostaan lapsistaan, hän ei juurikaaan halua jakaa kuin julkisissa puheissa vanhemmuuttaan. Kaikki muu kertoo toista.
Miesten keskuudessa on tehty tutkimusta jonka mukaan miehet olisivat halukkaita enemmän osallistumaan esim. kotitöihin, mutta naiset pitävät rimaa liian korkealla; mies ei osaa...parempi kun pysyy poissa.
Ja 90% eroon tuomittavien vanhempien lapsista menee äideille. Tästä sanotaan, että se on yhteinen ratkaisu, mutta tosiasiassa moni äiti sanoo miehelleen erotilanteessa "vain kuolleen ruumiini yli saat lapset".
Mikä siinä synnyttämisessä vetää, sitä en ollenkaan ymmärrä. Mutta kuten sanottu, työelämän kanssa yhteen se ei sovi. Vaikka sitä on yritetty miten yhteen sovittaa.
Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, jos nainen tekee jotain haasteetonta liukuhihnatyötä, vaikka siitä on vuoden poiskin, mutta mitä haasteellisempi homma, sen harvemmin nainen palkataan ja syy selkenee samasta lauseesta.
Jos feministit kuvittelevet saavansa naisten asiat kuntoon maksattamalla äitiyden kulut veronmaksajilla tulee katkera pettymys. Näin ei tapahdu ainakaan haasteellisempien töiden ja korkeampien virkojen kanssa, sillä siihen tarvitaan ennen kaikkea motivoitumista ja sitoutumista. Kahden vuoden poissaolo kolmen vuoden aikana ei kerro ainakaan työhön motivoitumisesta. Sillä sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö lapsia hankita omasta aloitteesta.Olen keskustellut (äkkiseltään muistin mukaan) seitsemän äityslomalta palaavan kanssa (osan työn puolesta, osan kaveripohjalta). Myönnän toki ettei tämä edusta mitään luotettavaa otosta, mutta kirjoitinkin että oman elämänpiirini kokemusten mukaan... Ehkä haluan vain sanoa, että jos sinun kokemuksesi mukaan työmotivaatio jää kaikilta äitiyslomalle niin minun otoksellani on asiat toisin. Toisin sanoen varmasti molempia tapauksia löytyy äitiyslomalta palaajista.
Myönnän toki että äitien ajatukset ovat usein lastensa luona, mutta myös muiden ajatukset harhailevat töissä. Itseasiassa en tunne ketään, joka oikeasti jaksaisi panostaa kaikkensa (edes työtunteina) vain ja ainoastaan työlle/työyhteisölle/yritykselle/toimialalle. Omasta kokemuksesta (ja tutkimustulokset tukevat tätä näkökulmaa) voin sanoa, että ihminen muuttuu tehottomaksi ja työyhteisölleen epähyödylliseksi jos ei elämässä ole mitään muuta tärkeämpää kuin työ. Jokaisella työntekijällä tulee olla motivaatiota sekä työhön että yksityiselämään, muodostipa sen yksityiselämän perhe tai ihan mikä tahansa muu.
Ehkä olet oikeassa äitien suhteen siinä, että jotkut omivat lapsiaan (ja kotiaankin) liikaa omaksi valtakunnakseen eivätkä anna tilaa miehelle osallistua perhe-elämään tämän omilla ehdoilla. Ja olen samaa mieltä siitä, että avioerolasten sysääminen suoraan äidin hoiviin on käsittämättömän harkitsematonta, huoltajuusasiat tulisi aina ratkaista yksilöllisten tilanteiden pohjalta. (Surullisen usein vain niitäkin miehiä löytyy, jotka eivät edes harkitse lasten arjen ottamista omalle vastuulleen. Poikkeuksiakin löytyy puolin ja toisin) Mutta on lähinnä naurettavaa tehdä näistä syyt jakaa nk. vaativammat työtehtävät ensijaisesti miehille. Herää jo!
Jokaisella yksilöllä sukupuoleen katsomatta on oikeus tehdä omat valintasi työn ja perheen suhteen. Jos energiaa ja motivaatiota riittää niin saa vaikka panostaa molempiin, eikö? Oman uskomukseni mukaan osaaminen kärsii tulevaisuudessa varsin rankasti jos noin rankalla kädellä lähdetään rajaamaan miehet niihin haastavampiin ja naiset niihin toisiin töihin.
Kuka sitäpaitsi määrittelee mikä on mitäkin? Kyllähän se projektipäällikkö kuulostaa hienommalta kuin sairaanhoitaja, mutta jos jompikumpi epämotivoitunut/ajatuksissaan/huolimaton työntekijä pitää valita niin mielummin menetän vaikka vapaahetoiset eläkesäästöt huonon sijoituksen ansiosta kun kuolen ilmakuplasta suonissani rutiininomaisen umpisuolileikkaksen yhteydessä. Tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Koska olen itse feministi voin varmaan todeta, että itse en usko tasauksen ratkaisevan "naisten asioita", mutta olevan askel oikeaan suntaan tasavertaisuuden tiellä. Valaise kuitenkin minua kun olet asiaan tarkasti tutustunut, miten veronmaksajien osuus tulee kasvamaan?
PS. Henkilökohtaisesti en minäkään ymmärrä "mikä siinä synnyttämisessä vetää", mutta tuskin se on se itse synnytystilanne vaan jokin ihan muu ;) Itse olen aina halunnut adoptoida omat lapseni enkä synnyttää ihan itse. Olen siis huono, huonompi, huonoin nainen, kun en edes täytä tätä meidän sukupuolemme todellista tarkoitusta. Mutta ehkä parempi työntekijä. Tai sitten en, enhän mennyt edes siihen yksinkertaiseen liukuhihnatyöhön. Voi, voi. - avecMaria
Puddekoo kirjoitti:
Kuten varmasti tilastoja tuntevana tiedät Suomessa avioliitostakin voi lähteä. Ja aika useat lähtevätkin...
Joskus tietenkin täytyy lykätä sitä lähtemistä niin kauan, että on jotain minkä varassa lähteä. Ja puhun nyt siitä työstä lähtemisestä, sillä jotkut meistä tarvitsevat palkkaa elämiseen (niin raadollista kuin se onkin).
Olen ihan samaa mieltä kanssasi, että jos työ ei kiinnosta niin sitten kannattaa lähteä. Se on ihan oman edun niinkuin firman sekä muiden työntekijöidenkin etu.
Alunperin kai tässä keskustelussa oli kyse siitä, että työ kiinnostaisi ja siihen haluaisi panostaa, mutta kun vastuut ja omat työtehtävät jaetaan muille äitiysloman aikana niin ei vaan jää paljoa jäljelle sitä mikä kiinnostaisi. Ehkä muistan kuitenkin väärin...
Ja kaikkien on toki syytä muistaa, että kukaan ei ole korvaamaton. Ei myöskään yksikään työpaikka jos oikein alkaa ahdistaa eikä omalle osaamiselle löydy sijaa, rohkeasti vaan uuden alkuun. Työkin sujuu paremmin kun kokee tulevansa arvostetuksi niin työyhteisössä, vapaa-ajalla kuin parisuhteessakin!En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten eri lailla me kaiki ymmärrämme toisten sanomiset ja kirjoittamiset. Minä tajusin tuon avioliitto-lauseen sellaisena, että työsuhteessa ei tehdä lupausta olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, vaan kävelemään sopii lähteä ja siitä on tieto jo työn aloittamisvaiheessa MOLEMMILLA osapuolilla.
Sinä ymmärsit, että avioliitosta ei voi lähteä. Sitä hän tuskin tarkoitti. - avecMaria
Puddekoo kirjoitti:
Olen keskustellut (äkkiseltään muistin mukaan) seitsemän äityslomalta palaavan kanssa (osan työn puolesta, osan kaveripohjalta). Myönnän toki ettei tämä edusta mitään luotettavaa otosta, mutta kirjoitinkin että oman elämänpiirini kokemusten mukaan... Ehkä haluan vain sanoa, että jos sinun kokemuksesi mukaan työmotivaatio jää kaikilta äitiyslomalle niin minun otoksellani on asiat toisin. Toisin sanoen varmasti molempia tapauksia löytyy äitiyslomalta palaajista.
Myönnän toki että äitien ajatukset ovat usein lastensa luona, mutta myös muiden ajatukset harhailevat töissä. Itseasiassa en tunne ketään, joka oikeasti jaksaisi panostaa kaikkensa (edes työtunteina) vain ja ainoastaan työlle/työyhteisölle/yritykselle/toimialalle. Omasta kokemuksesta (ja tutkimustulokset tukevat tätä näkökulmaa) voin sanoa, että ihminen muuttuu tehottomaksi ja työyhteisölleen epähyödylliseksi jos ei elämässä ole mitään muuta tärkeämpää kuin työ. Jokaisella työntekijällä tulee olla motivaatiota sekä työhön että yksityiselämään, muodostipa sen yksityiselämän perhe tai ihan mikä tahansa muu.
Ehkä olet oikeassa äitien suhteen siinä, että jotkut omivat lapsiaan (ja kotiaankin) liikaa omaksi valtakunnakseen eivätkä anna tilaa miehelle osallistua perhe-elämään tämän omilla ehdoilla. Ja olen samaa mieltä siitä, että avioerolasten sysääminen suoraan äidin hoiviin on käsittämättömän harkitsematonta, huoltajuusasiat tulisi aina ratkaista yksilöllisten tilanteiden pohjalta. (Surullisen usein vain niitäkin miehiä löytyy, jotka eivät edes harkitse lasten arjen ottamista omalle vastuulleen. Poikkeuksiakin löytyy puolin ja toisin) Mutta on lähinnä naurettavaa tehdä näistä syyt jakaa nk. vaativammat työtehtävät ensijaisesti miehille. Herää jo!
Jokaisella yksilöllä sukupuoleen katsomatta on oikeus tehdä omat valintasi työn ja perheen suhteen. Jos energiaa ja motivaatiota riittää niin saa vaikka panostaa molempiin, eikö? Oman uskomukseni mukaan osaaminen kärsii tulevaisuudessa varsin rankasti jos noin rankalla kädellä lähdetään rajaamaan miehet niihin haastavampiin ja naiset niihin toisiin töihin.
Kuka sitäpaitsi määrittelee mikä on mitäkin? Kyllähän se projektipäällikkö kuulostaa hienommalta kuin sairaanhoitaja, mutta jos jompikumpi epämotivoitunut/ajatuksissaan/huolimaton työntekijä pitää valita niin mielummin menetän vaikka vapaahetoiset eläkesäästöt huonon sijoituksen ansiosta kun kuolen ilmakuplasta suonissani rutiininomaisen umpisuolileikkaksen yhteydessä. Tämä on toki vain minun mielipiteeni.
Koska olen itse feministi voin varmaan todeta, että itse en usko tasauksen ratkaisevan "naisten asioita", mutta olevan askel oikeaan suntaan tasavertaisuuden tiellä. Valaise kuitenkin minua kun olet asiaan tarkasti tutustunut, miten veronmaksajien osuus tulee kasvamaan?
PS. Henkilökohtaisesti en minäkään ymmärrä "mikä siinä synnyttämisessä vetää", mutta tuskin se on se itse synnytystilanne vaan jokin ihan muu ;) Itse olen aina halunnut adoptoida omat lapseni enkä synnyttää ihan itse. Olen siis huono, huonompi, huonoin nainen, kun en edes täytä tätä meidän sukupuolemme todellista tarkoitusta. Mutta ehkä parempi työntekijä. Tai sitten en, enhän mennyt edes siihen yksinkertaiseen liukuhihnatyöhön. Voi, voi.On samantyyppinen. Vanhemmuudesta johtuvien kulujen tasaus molempien sukupuolten välillä ei tule ratkaisemaan naisten työllistymisongelmaa. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin mitä siitä suunnitellaan.
Olen antanut kertoa itselleni että malli, jossa äitiydestä aiheutuvat kulut tasattaisiin yritysten kesken, siis kaikkien yritysten kesken, ei tule menemään läpi. Yrittäjät vastustavat asiaa eikä nyt ole sovelias aika laittaa yrittäjää kyykkyyn.
Vaan nyt pohditaan äitiydestä aiheutuvien kulujen korvaamista niille työantajille, joille siitä koituu kuluja. Siis ts. maksetaan veronmaksajien pussista työnantajille.
Sitä, paljonko tuo tulee nostamaan kuluja per veronmaksaja, sitä ei varmaan tiedä kukaan. Vielä. - Puddekoo
avecMaria kirjoitti:
On samantyyppinen. Vanhemmuudesta johtuvien kulujen tasaus molempien sukupuolten välillä ei tule ratkaisemaan naisten työllistymisongelmaa. Ainakaan siinä mittakaavassa kuin mitä siitä suunnitellaan.
Olen antanut kertoa itselleni että malli, jossa äitiydestä aiheutuvat kulut tasattaisiin yritysten kesken, siis kaikkien yritysten kesken, ei tule menemään läpi. Yrittäjät vastustavat asiaa eikä nyt ole sovelias aika laittaa yrittäjää kyykkyyn.
Vaan nyt pohditaan äitiydestä aiheutuvien kulujen korvaamista niille työantajille, joille siitä koituu kuluja. Siis ts. maksetaan veronmaksajien pussista työnantajille.
Sitä, paljonko tuo tulee nostamaan kuluja per veronmaksaja, sitä ei varmaan tiedä kukaan. Vielä.Täytyypä tutustua noihin esityksiin nyt tarkemmin kun olen palannut Suomeen ja pääsen taas aktiivisesti mukaan kotimaan politiikan kuumiin aiheisiin. Tulevaisuuden yrittäjänä (ja nykyisenä osa-aikasellaisena) olen tähän mennessä ajatellut, että kulut tulisi tasata ja nimenomaan yritysten kesken, mutta täytyy tosiaan opiskella aihetta nyt enemmän.
Olen kyllä tosin itse sitäkin mieltä, että jos joku muu hankkii perhettä eli tuottaa lisää veronmaksajia tähän maahan ja siten turvaa minun vanhuuttani (esim. yleisen turvallisuuden, teiden, jonkinasteisen sosiaaliturvan tai vaikka kirjastojen muodossa), niin mielelläni minä tuen sitä omillakin veroeuroillani.
Tosin jos yrittäjiltä itseltään kysytään enemmistö varmaan sanoisi aina, että nyt juuri on huono aika tällaisille muutoksille... ;) Lisäksi suomalaislla yrittäjillä on asiat mielestäni kohtuullisesti, kun olen ollut ulkomailla työntekijänä niin olen omakohtaisesti saanut huomata kuinka paljosta yritykset joutuvat maksumiehiksi erilaisissa talousjärjestelmissä, omalla kohdallani työnantaja on läkisääteisesti joutunut maksamaan vuosittaiset ilmaiset työmatkat (julkisen liikenteen rajoittamaton vuosikortti 200€) sekä täyssairausvakuutuksen yksityiselle sairaalalle (sis. mm. leikkaukset, hammashuollon, mahdolliset terapiat, ravintoneuvonnan, äitiysneuvonnan). Huh huh.
Ja todetaan vielä kerran ettei nämä muutokset varmasti ratkaise mitään suurempaa "naisten työllistymisongelmaa". - vanhaltapojalta ;-)
tj. kirjoitti:
Monenko äityslomalta palaavan kanssa olet keskustellut? Tiedätkö, mikä heidän ainut huolensa yleensä on?
Tiedätkö, missä heidän ajatuksensa on vaikka he itse ovat läsnä?
Motivaatio jää äitiyslomalle, lähes 100%:lla.
Ja miksi tämä koskee ainoastaan äitejä? Koska nainen on vastuussa OMASTA tahdostaan lapsistaan, hän ei juurikaaan halua jakaa kuin julkisissa puheissa vanhemmuuttaan. Kaikki muu kertoo toista.
Miesten keskuudessa on tehty tutkimusta jonka mukaan miehet olisivat halukkaita enemmän osallistumaan esim. kotitöihin, mutta naiset pitävät rimaa liian korkealla; mies ei osaa...parempi kun pysyy poissa.
Ja 90% eroon tuomittavien vanhempien lapsista menee äideille. Tästä sanotaan, että se on yhteinen ratkaisu, mutta tosiasiassa moni äiti sanoo miehelleen erotilanteessa "vain kuolleen ruumiini yli saat lapset".
Mikä siinä synnyttämisessä vetää, sitä en ollenkaan ymmärrä. Mutta kuten sanottu, työelämän kanssa yhteen se ei sovi. Vaikka sitä on yritetty miten yhteen sovittaa.
Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, jos nainen tekee jotain haasteetonta liukuhihnatyötä, vaikka siitä on vuoden poiskin, mutta mitä haasteellisempi homma, sen harvemmin nainen palkataan ja syy selkenee samasta lauseesta.
Jos feministit kuvittelevet saavansa naisten asiat kuntoon maksattamalla äitiyden kulut veronmaksajilla tulee katkera pettymys. Näin ei tapahdu ainakaan haasteellisempien töiden ja korkeampien virkojen kanssa, sillä siihen tarvitaan ennen kaikkea motivoitumista ja sitoutumista. Kahden vuoden poissaolo kolmen vuoden aikana ei kerro ainakaan työhön motivoitumisesta. Sillä sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö lapsia hankita omasta aloitteesta.Siltä tuo tekstisi nimittäin kuulostaa :D Lisäksi veikkaan, että itselläsi ei ole perhettä. Tai pitäisikö lisätä, että toivon näin...
Minulla työmotivaatio ainakin vain lisääntyi lapsen syntymän myötä. On mahtavaa, kun voin olla muutakin kuin äiti, vaikka vanhemmuus toki onkin erityisen ainutlaatuinen rooli elämässä. Oli mukavaa PÄÄSTÄ takaisin työelämään, niin suuria ihmeitä kuin tuo miehestäni ja minusta syntyneet pienet ihmiset, suvunjatkajat ovatkin. Ja mikäli sioutumisella tarkoitetaan ylipitkiä työpäiviä, on se ennemminkin tehotonta hölmöilyä. Etenkin älyllisessä työssä yli 10 tunnin työskentely yhteen putkeen on resurssien haaskaamista, ei sitoutumisen osoittamista. Muutenhan me äidit ja isät emme eroa perheettömistä työntekijöistä, ja toki tarvittaessa kahden aikuisen perheessä myös ylityöt ovat tarvittaessa mahdollisia.
En muuten voi käsittää, miten voit nähdä äitiyden ja isyyden noin kaukana toisistaan. Lapsi on ihan yhtä biologinen isälleen kuin äidilleen, ja ne vanhemmuuteen liittyvät tunteetkin riippuvat ennemminkin persoonasta kuin sukupuolesta. Puhu vain puolestasi, mikäli näet asian toisin. Minun mieheni ainakin on ollut meistä se aktiivisempi osapuoli perheenlisäykseen liittyvissä asioissa. Hänelle iski ns. vauvakuume ensin, ja hän myös ylipuhui minut toiseenkin lapseen. Meillä ei myöskään ole lasten kasvatuksen tai kotitöiden suhteen merkitystä sukupuolella, osallistumme molemmat omilla panoksillamme kulloisenkin työ- ja elämäntilanteen mukaan. Välillä minä olen enempi töissä ja mies kantaa suurempaa vastuuta perheasioista, välillä tosinpäin.
Ja mikäkö siinä synnyttämisessä vetää...? Jopas vitsin murjaisit! Eiköhän siinä ole kyse ihan vain perusviettien kuuntelemisesta, ihmisillekin kun lisääntyminen on välttämätön paha ;-) Ja jos asiaa ajatellaan yhteiskunnalliselta kannalta, niin sinunkin kannattaisi kannustaa suomalaisia lisääntymään... Länsimaissa on herätty tulevaan työvoimapulaan, meidän sukupolvelle ei riitä eläkkeenmaksajia eikä vanhustenhoitajia.
Kuka muuten sinua hoitaa, kun vanhenet...?
Kolmen-neljänkymmenen vuoden uraputkessa pari vanhempainvapaata on tippa meressä. Onneksi edes osa pariskunnista edelleen älyää tämän ajoissa ennen kuin naisen biologinen kello sammuu. Kotona lasten kanssa vietetty aika sitä paitsi monesti ennemminkin antaa kuin ottaa myös työelämän kannalta, ja sitä osaamista voi hyvin päivittää ja ylläpitää "lomien" aikanakin. - keskustelun aloittanut
vanhaltapojalta ;-) kirjoitti:
Siltä tuo tekstisi nimittäin kuulostaa :D Lisäksi veikkaan, että itselläsi ei ole perhettä. Tai pitäisikö lisätä, että toivon näin...
Minulla työmotivaatio ainakin vain lisääntyi lapsen syntymän myötä. On mahtavaa, kun voin olla muutakin kuin äiti, vaikka vanhemmuus toki onkin erityisen ainutlaatuinen rooli elämässä. Oli mukavaa PÄÄSTÄ takaisin työelämään, niin suuria ihmeitä kuin tuo miehestäni ja minusta syntyneet pienet ihmiset, suvunjatkajat ovatkin. Ja mikäli sioutumisella tarkoitetaan ylipitkiä työpäiviä, on se ennemminkin tehotonta hölmöilyä. Etenkin älyllisessä työssä yli 10 tunnin työskentely yhteen putkeen on resurssien haaskaamista, ei sitoutumisen osoittamista. Muutenhan me äidit ja isät emme eroa perheettömistä työntekijöistä, ja toki tarvittaessa kahden aikuisen perheessä myös ylityöt ovat tarvittaessa mahdollisia.
En muuten voi käsittää, miten voit nähdä äitiyden ja isyyden noin kaukana toisistaan. Lapsi on ihan yhtä biologinen isälleen kuin äidilleen, ja ne vanhemmuuteen liittyvät tunteetkin riippuvat ennemminkin persoonasta kuin sukupuolesta. Puhu vain puolestasi, mikäli näet asian toisin. Minun mieheni ainakin on ollut meistä se aktiivisempi osapuoli perheenlisäykseen liittyvissä asioissa. Hänelle iski ns. vauvakuume ensin, ja hän myös ylipuhui minut toiseenkin lapseen. Meillä ei myöskään ole lasten kasvatuksen tai kotitöiden suhteen merkitystä sukupuolella, osallistumme molemmat omilla panoksillamme kulloisenkin työ- ja elämäntilanteen mukaan. Välillä minä olen enempi töissä ja mies kantaa suurempaa vastuuta perheasioista, välillä tosinpäin.
Ja mikäkö siinä synnyttämisessä vetää...? Jopas vitsin murjaisit! Eiköhän siinä ole kyse ihan vain perusviettien kuuntelemisesta, ihmisillekin kun lisääntyminen on välttämätön paha ;-) Ja jos asiaa ajatellaan yhteiskunnalliselta kannalta, niin sinunkin kannattaisi kannustaa suomalaisia lisääntymään... Länsimaissa on herätty tulevaan työvoimapulaan, meidän sukupolvelle ei riitä eläkkeenmaksajia eikä vanhustenhoitajia.
Kuka muuten sinua hoitaa, kun vanhenet...?
Kolmen-neljänkymmenen vuoden uraputkessa pari vanhempainvapaata on tippa meressä. Onneksi edes osa pariskunnista edelleen älyää tämän ajoissa ennen kuin naisen biologinen kello sammuu. Kotona lasten kanssa vietetty aika sitä paitsi monesti ennemminkin antaa kuin ottaa myös työelämän kannalta, ja sitä osaamista voi hyvin päivittää ja ylläpitää "lomien" aikanakin.Kiitos. Olen samaa mieltä asiasta.
- Puddekoo
avecMaria kirjoitti:
En koskaan lakkaa ihmettelemästä, miten eri lailla me kaiki ymmärrämme toisten sanomiset ja kirjoittamiset. Minä tajusin tuon avioliitto-lauseen sellaisena, että työsuhteessa ei tehdä lupausta olla yhdessä kunnes kuolema erottaa, vaan kävelemään sopii lähteä ja siitä on tieto jo työn aloittamisvaiheessa MOLEMMILLA osapuolilla.
Sinä ymmärsit, että avioliitosta ei voi lähteä. Sitä hän tuskin tarkoitti.Siis siitä kuinka monella tavalla sitä voi ymmärtää väärin toisen kirjoituksia. Samaa miletä ollaan...
Taisin itse hieman hakea sellaista kevyen kenttäkettuilun henkeä omassa kirjoituksessani. Tarkoitus oli siis vääntää vitsiä siitä, että kirjoittaja oli halunnut kuvaamallasi tavalla rinnastaa työsuhteen ja avioliiton niiden erilaisuuden pohjalta. Omasta mielestäni kyseinen rinnastus oli ontuva, koska suomalaisessa kulttuurissa on nykyisin niin hyväksyttyä purkaa myös avioliitto ja siitäkin tuntuvat melkein kaikki naimisiin aikovat olevan varsin hyvin selvillä jo liittoa suunniteltaessa. Oman näkemykseni mukaan vain harvat enää suhtautuvat avioliittoon vihkimiskaavan varsinaisessa hengessä ja enemmänkin mielestäni sekä suomalaisiin työsuhteisiin että parisuhteisiin nykyisin pätee jonkinasteisen oman onnen tavoittelu, jonka hengessä kumpikin voidaan myös päättää jos ei "yhteistyö" enää toimi. (Mielipidettä siitä kuinka asian tulisi olla en tässä yhteydessä käy kertomaan, kävisi vieläkin tylsemmäksi mahdollisten lukijoiden aika...)
Ilmeisesti en kuitenkaan saanut tuotua esiin hieman kyynistä asennettani esiin tarpeeksi ymmärrettävästi. Kiitos kritiikistä, yritän kehittyä ;) Hauskaa syksyn jatkoa teille molemmille, jos enää viitsitte vilkaista tätä keskustelua! - puoleensa vetävää??
tj. kirjoitti:
Monenko äityslomalta palaavan kanssa olet keskustellut? Tiedätkö, mikä heidän ainut huolensa yleensä on?
Tiedätkö, missä heidän ajatuksensa on vaikka he itse ovat läsnä?
Motivaatio jää äitiyslomalle, lähes 100%:lla.
Ja miksi tämä koskee ainoastaan äitejä? Koska nainen on vastuussa OMASTA tahdostaan lapsistaan, hän ei juurikaaan halua jakaa kuin julkisissa puheissa vanhemmuuttaan. Kaikki muu kertoo toista.
Miesten keskuudessa on tehty tutkimusta jonka mukaan miehet olisivat halukkaita enemmän osallistumaan esim. kotitöihin, mutta naiset pitävät rimaa liian korkealla; mies ei osaa...parempi kun pysyy poissa.
Ja 90% eroon tuomittavien vanhempien lapsista menee äideille. Tästä sanotaan, että se on yhteinen ratkaisu, mutta tosiasiassa moni äiti sanoo miehelleen erotilanteessa "vain kuolleen ruumiini yli saat lapset".
Mikä siinä synnyttämisessä vetää, sitä en ollenkaan ymmärrä. Mutta kuten sanottu, työelämän kanssa yhteen se ei sovi. Vaikka sitä on yritetty miten yhteen sovittaa.
Oikeastaan sillä ei ole mitään väliä, jos nainen tekee jotain haasteetonta liukuhihnatyötä, vaikka siitä on vuoden poiskin, mutta mitä haasteellisempi homma, sen harvemmin nainen palkataan ja syy selkenee samasta lauseesta.
Jos feministit kuvittelevet saavansa naisten asiat kuntoon maksattamalla äitiyden kulut veronmaksajilla tulee katkera pettymys. Näin ei tapahdu ainakaan haasteellisempien töiden ja korkeampien virkojen kanssa, sillä siihen tarvitaan ennen kaikkea motivoitumista ja sitoutumista. Kahden vuoden poissaolo kolmen vuoden aikana ei kerro ainakaan työhön motivoitumisesta. Sillä sitä ei voi kukaan kieltää, etteikö lapsia hankita omasta aloitteesta.Mikä ihme siinä synnyttämisessä kiehtoo? No ei varmasti mikään! Mutta ilman sitä ei olisi meitä keskustelemassa, ei sitten yhtään ketään. Mieti sitä!
- lapp1
Olen ollut yhteydessä lakimieheen ja asia on näin: Työsopimustani rikotaan yksipuolisesti, työnantajan puolelta. Nyt sitten aletaan keskustelemaan, miksi näin on toimittu ja hoidetaan asia kuntoon.
Kaikille niille, joiden mielestä äitiysloma vie naiselta motivaation työskennellä sanoisin, ne naiset jäänevät mahdollisuuksien mukaan kotiin tai vaihtavat alaa tms. Ne, joille työ(kin) on tärkeä osa elämää, jatkavat aivan normaalisti työelämässä äitiylomakinkin jälkeen. Kunniottakaamme toistemme valintoja. - Onnellisesti lapseton
Minä olen puolestani ihmetellyt trendiä, että kun esimiesasemassa ollut äitiyslomalainen palaa töihin, hän on yhtäkkiä kahden vuoden imettämisellään ja mussutuksellaan pätevöitynyt vieläkin ylempään tehtävään yrityksessä. En ymmärrä. En todellakaan ymmärrä. Organisointikyvyn paranemiseen on turha vedota; näihin töihin ei pääse ellei tehokasta sellaista ole ilman lapsiakin.
Olen asiassa samoilla linjoilla TJ:n kanssa. Vastaani on tullut vain pari poikkeusta naisissa, joiden työelämää eivät lapset juurikaan rajoita. Et kuitenkaan pysty enää samanlaiseen työpanokseen kuin ennen, joten miksi ihmeessä sinulla pitäisi olla samanlainen valta ja vastuu, kuin aikaisemmin? Riski töiden hoitamattomuuteen on liian suuri -ellet pysty hoitamaan töitäsi myös kotoa käsin.
TJ, ota minut töihin! En taatusti jää itse äitiyslomalle -saat siitä vaikka virallisen todistuksen tohtorilta ;)
Hmm... edellisestä tulikin mieleen: miten ihmeessä vihjaista työhaastattelussa fiksusti lapsettomuudestaan (=pysyvä sterilisaatio)? Vastikään naimisiin mennenä ja ikäni puolesta kuulun "pullataikina-riskiryhmään", jota kuvittelen ainakin joidenkin firmojen karsastavan.- töissä?
Mielenkiintoinen kommentti! Kunpa minäkin tuntisin edes yhden tuollaisen työpaikan, jossa äitiyslomalta palaava saa osakseen positiivista diskriminaatiota ;-) Vaan enpä tunne. Niitä firmoja kyllä tunnen, joissa äitiyslomalta palaavan työkykyä, -tehoa ja jopa älykkyyttä on pidetty pysyvästi heikentyneinä jo ennen kuin hänelle on edes annettu mahdollisuutta näyttää kyntensä. Kavereiden kertomukset ovat välillä ihan tyrmistyttäviä. Yleensä muuten heidän esimiehensä ovat olleet naisia, lapsettomia sellaisia... Tunnen myötähäpeää.
Minusta lähtökohtaisesti vuoden poissaolo työstä syyn kuin syyn takia ei saisi johtaa saavutetun aseman automaattiseen heikentymiseen. Jokaiselle tulisi tarjota mahdollisuus osoittaa, että tämän ns. loman jälkeenkin kykenee samantasoiseen (tai jopa parempaan) työhön kuin aiemmin. Mikäli yhä totutteluajan jälkeen (vrt. uuden työntekijän perehdytykseen kuluva aika) paluutyöntekijällä on isoja ongelmia työstä selviytymisessä, kannattaa toki hänelle tarjota vähemmän haastavia tai uudenlaisia tehtäviä.
Itse olen lapseton. Omasta vakaasta tahdostani. Vielä en kuitenkaan saa sterilisaatiota, kun olen "vasta" 29-vuotias. Ehkä ihan hyvä niinkin, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka minun tai mieheni mieli vielä muuttuisi. Never say never, vaikka ajatus nyt tuntuu kyllä täysin absurdilta. Vaikka en itse lapsia haluakaan, näen tärkeäksi kannustaa muita yhdistämään työelämän ja perheen haasteet. Siksi kestän sijaisenakin vaikka hammasta purren sen, että äitiyslomalta palaavat saavat vanhat hommansa automaattisesti takaisin. Se on ihan oikein.
Mieltäni jäi muuten askarruttamaan yksi kysymys - mitä tarkoitat termillä "samanlainen työpainos"? Itse en ole huomannut, että meidän työpaikalla äidit/isät tekisivät yhtään lyhempää työpäivää kuin me perheettömät. Meillä akateemisia taitoja vaativassa työssä kun kaikki osaavat arvostaa työn ja vapaa-ajan oikeaa suhdetta, jotta olemme mahdollisimman tehokkaita ja luovia. Kunnianhimo kohdistuu työn laatuun, innovaatoihin ja kykyyn kehittyä, ei työpäivien pituuteen. - sama
töissä? kirjoitti:
Mielenkiintoinen kommentti! Kunpa minäkin tuntisin edes yhden tuollaisen työpaikan, jossa äitiyslomalta palaava saa osakseen positiivista diskriminaatiota ;-) Vaan enpä tunne. Niitä firmoja kyllä tunnen, joissa äitiyslomalta palaavan työkykyä, -tehoa ja jopa älykkyyttä on pidetty pysyvästi heikentyneinä jo ennen kuin hänelle on edes annettu mahdollisuutta näyttää kyntensä. Kavereiden kertomukset ovat välillä ihan tyrmistyttäviä. Yleensä muuten heidän esimiehensä ovat olleet naisia, lapsettomia sellaisia... Tunnen myötähäpeää.
Minusta lähtökohtaisesti vuoden poissaolo työstä syyn kuin syyn takia ei saisi johtaa saavutetun aseman automaattiseen heikentymiseen. Jokaiselle tulisi tarjota mahdollisuus osoittaa, että tämän ns. loman jälkeenkin kykenee samantasoiseen (tai jopa parempaan) työhön kuin aiemmin. Mikäli yhä totutteluajan jälkeen (vrt. uuden työntekijän perehdytykseen kuluva aika) paluutyöntekijällä on isoja ongelmia työstä selviytymisessä, kannattaa toki hänelle tarjota vähemmän haastavia tai uudenlaisia tehtäviä.
Itse olen lapseton. Omasta vakaasta tahdostani. Vielä en kuitenkaan saa sterilisaatiota, kun olen "vasta" 29-vuotias. Ehkä ihan hyvä niinkin, koska eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka minun tai mieheni mieli vielä muuttuisi. Never say never, vaikka ajatus nyt tuntuu kyllä täysin absurdilta. Vaikka en itse lapsia haluakaan, näen tärkeäksi kannustaa muita yhdistämään työelämän ja perheen haasteet. Siksi kestän sijaisenakin vaikka hammasta purren sen, että äitiyslomalta palaavat saavat vanhat hommansa automaattisesti takaisin. Se on ihan oikein.
Mieltäni jäi muuten askarruttamaan yksi kysymys - mitä tarkoitat termillä "samanlainen työpainos"? Itse en ole huomannut, että meidän työpaikalla äidit/isät tekisivät yhtään lyhempää työpäivää kuin me perheettömät. Meillä akateemisia taitoja vaativassa työssä kun kaikki osaavat arvostaa työn ja vapaa-ajan oikeaa suhdetta, jotta olemme mahdollisimman tehokkaita ja luovia. Kunnianhimo kohdistuu työn laatuun, innovaatoihin ja kykyyn kehittyä, ei työpäivien pituuteen.Olen miesvaltaisella alalla.
Akateemisena ymmärtänet, etteivät kaikki "akateemiset työtehtävät" ole samanlaisia. Mannertenvälisten projektien ja globaalin kehityksen vetotehtävissä työskennellessä 8-16 ei riitä. Valitettavasti. Teoriassa kaikki työ tulisi mitoittaa siten, että perustyöaika riittää, mutta reaalielämässä työskennellessä aikataulut ovat suunniteltuja hektisempiä ja työmäärissä on kausittaista vaihtelua organisaatioittain. Tasaisesti kahdeksan tuntia päivässä... uh, mikä haave!
"Meillä akateemisia taitoja vaativassa työssä kun kaikki osaavat arvostaa työn ja vapaa-ajan oikeaa suhdetta, jotta olemme mahdollisimman tehokkaita ja luovia. Kunnianhimo kohdistuu työn laatuun, innovaatoihin ja kykyyn kehittyä, ei työpäivien pituuteen. "
Akateemiselta melko heikohkolla logiikalla tuotettu lause.
a) Kuka EI arvosta työn ja vapaa-ajan välistä oikeaa suhdetta? Akateeminen ei ole se ainoa.
b) Totta, työpäivien pituus ei ole laadun mittari. Ilmeisesti ajattelit, että pitkää työpäivää tekevät vain ne, jotka eivät kykene tuottamaan laadullisesti hyvää jälkeä lyhyemmässä ajassa(?). Mihin unohdit sen (oman työpaikkani) enemmistön, joka tekee tehokkaasti ja laadulla, tavoitellen uusia innovaatioita, mutta työkuorma vain on suuri?
Edellisiin viitaten, suosittelisin tutustumista elämän realiteetteihin ja kurkistamaan myös oman pääsi/työpaikkasi ulkopuolelle. Vaihtoehtoisesti onnittelen ammatinvalinnastasi -tosin tuo sijaisuuksien tekeminen kielii naisvaltaisen (=huonosti palkatun ja huonosti työllistyvän) alan valinnasta. Edellisestä kertoo myös tarpeesi korostaa akateemisuuden merkitystä, sillä työtehtävilläsi et ilmeisesti arvostusta saa.
"Samanlainen työpanos" jää toteutumatta, koska...
a) osa perheellisistä tekee lyhennettyä työviikkoa tai työpäivää
b) perheelliset lähtevät usein noutamaan lapsiaan hoidosta niiden sairastuttua -ja jäävät sille tielle vielä kolmeksi päiväksi (kummallista, että neljäntenä päivänä lapsi ei KOSKAAN ole niin sairas, ettei sille löydy hoitajaa)
c) joustavuus puuttuu: jopa asiakas jätetään kuin nalli kalliolle, kun se tenava täytyy lähteä hakemaan tarhasta, eikä työmatkoille olla valmiita lähtemään
d) soitellaan töistä kotiin pitkin päivää ja/tai kotoa soitellaan pitkin päivää töihin
Ohessa noin aluksi. - vastine
sama kirjoitti:
Olen miesvaltaisella alalla.
Akateemisena ymmärtänet, etteivät kaikki "akateemiset työtehtävät" ole samanlaisia. Mannertenvälisten projektien ja globaalin kehityksen vetotehtävissä työskennellessä 8-16 ei riitä. Valitettavasti. Teoriassa kaikki työ tulisi mitoittaa siten, että perustyöaika riittää, mutta reaalielämässä työskennellessä aikataulut ovat suunniteltuja hektisempiä ja työmäärissä on kausittaista vaihtelua organisaatioittain. Tasaisesti kahdeksan tuntia päivässä... uh, mikä haave!
"Meillä akateemisia taitoja vaativassa työssä kun kaikki osaavat arvostaa työn ja vapaa-ajan oikeaa suhdetta, jotta olemme mahdollisimman tehokkaita ja luovia. Kunnianhimo kohdistuu työn laatuun, innovaatoihin ja kykyyn kehittyä, ei työpäivien pituuteen. "
Akateemiselta melko heikohkolla logiikalla tuotettu lause.
a) Kuka EI arvosta työn ja vapaa-ajan välistä oikeaa suhdetta? Akateeminen ei ole se ainoa.
b) Totta, työpäivien pituus ei ole laadun mittari. Ilmeisesti ajattelit, että pitkää työpäivää tekevät vain ne, jotka eivät kykene tuottamaan laadullisesti hyvää jälkeä lyhyemmässä ajassa(?). Mihin unohdit sen (oman työpaikkani) enemmistön, joka tekee tehokkaasti ja laadulla, tavoitellen uusia innovaatioita, mutta työkuorma vain on suuri?
Edellisiin viitaten, suosittelisin tutustumista elämän realiteetteihin ja kurkistamaan myös oman pääsi/työpaikkasi ulkopuolelle. Vaihtoehtoisesti onnittelen ammatinvalinnastasi -tosin tuo sijaisuuksien tekeminen kielii naisvaltaisen (=huonosti palkatun ja huonosti työllistyvän) alan valinnasta. Edellisestä kertoo myös tarpeesi korostaa akateemisuuden merkitystä, sillä työtehtävilläsi et ilmeisesti arvostusta saa.
"Samanlainen työpanos" jää toteutumatta, koska...
a) osa perheellisistä tekee lyhennettyä työviikkoa tai työpäivää
b) perheelliset lähtevät usein noutamaan lapsiaan hoidosta niiden sairastuttua -ja jäävät sille tielle vielä kolmeksi päiväksi (kummallista, että neljäntenä päivänä lapsi ei KOSKAAN ole niin sairas, ettei sille löydy hoitajaa)
c) joustavuus puuttuu: jopa asiakas jätetään kuin nalli kalliolle, kun se tenava täytyy lähteä hakemaan tarhasta, eikä työmatkoille olla valmiita lähtemään
d) soitellaan töistä kotiin pitkin päivää ja/tai kotoa soitellaan pitkin päivää töihin
Ohessa noin aluksi.1) Olen nykyisin vakituisesti töissä, alunperin pääsin kuitenkin firmaan itse asiassa nimenomaan äitiysloman sijaisuuden ansiosta.
2) Kahdeksan työtuntia ei ole sama kuin 8-16. Ja itse asiassa puhuin kyllä yli kymmentuntisista päivistä. Ne kun eivät ole älyllisesti mitattuna tuottoisia, vaikka moni niin "pakon" edessä niin kuvitteleekin... Työ ei lopu tekemällä, mutta toki tilapäistä joustoa välillä tarvitaan.
3) Itsekin yleistit oman työpaikkasi tilanteen koskemaan kaikkia aloja ja firmoja. Edelleenkään et muuten vastannut, missä moinen outo käytös on noin yleistä? Toki yksinhuoltajien tapauksessa ymmärrän, että joustavuus on vaikeaa. Muuten en ole moiseen törmännyt itse - moni ennemminkin käyttää esim. mummoapua jopa sairaustapauksissa tai palkkaa hoitajan kotiin firman tuella. Enkä ole kuullut perheellisten soittelevan lapsilleen kesken työpäivien, tosin minulla on parempaakin tekemistä töissä kuin kollegoiden tekemisten seuraaminen tai pähkiminen.
Noin niin kuin aluksi. Ja by the way, häpeän puolustuspuheenvuorosikin jälkeen yhä musta-valkoista ja tuomitsevaa asennettasi. Toivon, ettet mielipiteitäsi laukoessasi aina mainosta noin kovasti olevasi itse lapseton... - päähän!
Oletko varmasti täysin omasta halustasi lapseton? Jotenkin asenteesi kuulosti niin käsittämättömän yksisilmäiseltä ja jyrkältä, että kuulostit ihan väkisinkin katkeralta... Ainakaan et voi tehdä kovin kunnianhimoista työtä, koska sellaisissa työtehtävissä kuvailemallasi asenteella ei edes hyperäiditkään etene. Se on fakta se. Taitaakin olla niin, että itseäsi vain harmittaa, kun niin monet kollegasi vastoin odotuksiasi onnistuvat yhdistämään sekä äitiyden että uran...?
- Kunnianhimoton päällikkö -i...
päähän! kirjoitti:
Oletko varmasti täysin omasta halustasi lapseton? Jotenkin asenteesi kuulosti niin käsittämättömän yksisilmäiseltä ja jyrkältä, että kuulostit ihan väkisinkin katkeralta... Ainakaan et voi tehdä kovin kunnianhimoista työtä, koska sellaisissa työtehtävissä kuvailemallasi asenteella ei edes hyperäiditkään etene. Se on fakta se. Taitaakin olla niin, että itseäsi vain harmittaa, kun niin monet kollegasi vastoin odotuksiasi onnistuvat yhdistämään sekä äitiyden että uran...?
Voithan kuvitella, mitä haluat. Olen kuitenkin päällikkötehtävissä miesvaltaisella alalla. Kuvaamani esimerkkinaiset ovat naisvaltaisilla osastoilla, eivätkä ole minun takapuoltani kutkuttamassa. Olen vain ihmetellyt trendiä. Vaihtoehtoisesti naiset ovat olleet hyviä vaatimaan, jolloin ovat saaneetkin.
Miksi, kerro miksi minua voisi harmittaa, jos joku ONNISTUNEESTI pystyy yhdistämään uran ja lapset? Sehän olisi vain minun etuni, jos he siihen pystyisivät. Valitettavasti osa mammoista on lähdössä kesken kiireisen projektin kotiin -keskellä päivää, kun se jaripetteri on taas sairas. Osa onneksi laittaa miehensä asialle, eikä aina jousta itse. - ehdottomasti
päähän! kirjoitti:
Oletko varmasti täysin omasta halustasi lapseton? Jotenkin asenteesi kuulosti niin käsittämättömän yksisilmäiseltä ja jyrkältä, että kuulostit ihan väkisinkin katkeralta... Ainakaan et voi tehdä kovin kunnianhimoista työtä, koska sellaisissa työtehtävissä kuvailemallasi asenteella ei edes hyperäiditkään etene. Se on fakta se. Taitaakin olla niin, että itseäsi vain harmittaa, kun niin monet kollegasi vastoin odotuksiasi onnistuvat yhdistämään sekä äitiyden että uran...?
Olen ehdottomasti omasta, vapaasta ja vakaasta tahdostani lapseton. Onnellisesti.
Mikä sinua asiassa risoo? - sama
vastine kirjoitti:
1) Olen nykyisin vakituisesti töissä, alunperin pääsin kuitenkin firmaan itse asiassa nimenomaan äitiysloman sijaisuuden ansiosta.
2) Kahdeksan työtuntia ei ole sama kuin 8-16. Ja itse asiassa puhuin kyllä yli kymmentuntisista päivistä. Ne kun eivät ole älyllisesti mitattuna tuottoisia, vaikka moni niin "pakon" edessä niin kuvitteleekin... Työ ei lopu tekemällä, mutta toki tilapäistä joustoa välillä tarvitaan.
3) Itsekin yleistit oman työpaikkasi tilanteen koskemaan kaikkia aloja ja firmoja. Edelleenkään et muuten vastannut, missä moinen outo käytös on noin yleistä? Toki yksinhuoltajien tapauksessa ymmärrän, että joustavuus on vaikeaa. Muuten en ole moiseen törmännyt itse - moni ennemminkin käyttää esim. mummoapua jopa sairaustapauksissa tai palkkaa hoitajan kotiin firman tuella. Enkä ole kuullut perheellisten soittelevan lapsilleen kesken työpäivien, tosin minulla on parempaakin tekemistä töissä kuin kollegoiden tekemisten seuraaminen tai pähkiminen.
Noin niin kuin aluksi. Ja by the way, häpeän puolustuspuheenvuorosikin jälkeen yhä musta-valkoista ja tuomitsevaa asennettasi. Toivon, ettet mielipiteitäsi laukoessasi aina mainosta noin kovasti olevasi itse lapseton..."Kahdeksan työtuntia ei ole sama kuin 8-16. Ja itse asiassa puhuin kyllä yli kymmentuntisista päivistä."
Et puhunut. Et missään maininnut, että mielestäsi ylipitkä päivä on vasta yli 10 tuntia. Normaali työpäivä on kahdeksan tuntia, joten kaikki sen ylittävä on "ylipitkää", ellei toisin mainita. Siksi toisekseen, mihin vuorokauden aikaan tahansa sijoitettuna tuo kahdeksan tai kymmenenkin tuntia ei riitä mannertenvälisissä projekteissa.
" Itsekin yleistit oman työpaikkasi tilanteen koskemaan kaikkia aloja ja firmoja. "
Anteeksi, etten osoittanut piikkiäni tarpeeksi selkeästi sinulle aiemmin. Väännän nyt rautalankaa: sinä teit yleissäännön oman työpaikkasi pohjalta. Minä yritin herättää sinut huomaamaan ajatuksesi typeryyden vetoamalla oman työpaikkani käytäntöön. Yhdestä työpaikasta ei saa kokonaisvaltaista kuvaa, ei missään. Hyvä sentään, että huomasit edes nyt.
En tietenkään vastaa, missä moinen käytös on yleistä. Ethän sinäkään ole julkistamassa oman firmasi nimeä internetissä, ethän? Myös internet on markkinointikanava, jopa epävirallisesti käytettynä ja minun omat henkilökohtaiset mielipiteeni eivät edusta firman virallista mielipidettä. Mikäli olet eri mieltä asiasta, voinet omasta puolestasi paljastaa oman työpaikkasi, eikö vain?
Mummoapuun en ole kenenkään kuullut koskaan turvautuneen lapsen sairastapauksessa. Missä ihmeessä sinä mahdat olla töissä?
Ilmeisesti et havannoi mitään ympärilläsi. Minä en voi välttyä kuulemasta mammavaivaisten puheluja -en vaikka haluaisinkin. Edellinen ei todellakaan tarkoita sitä, että tarvitsisi kytätä kenenkään tekemisiä. Jotkut osaavat tuoda aiheen nenän eteen ja hyvinkin äänekkäästi. Onneksi työtehtäviäni vaihdettuani tätä esiintyy vähemmän. - Puddekoo
Kunnianhimoton päällikkö -i... kirjoitti:
Voithan kuvitella, mitä haluat. Olen kuitenkin päällikkötehtävissä miesvaltaisella alalla. Kuvaamani esimerkkinaiset ovat naisvaltaisilla osastoilla, eivätkä ole minun takapuoltani kutkuttamassa. Olen vain ihmetellyt trendiä. Vaihtoehtoisesti naiset ovat olleet hyviä vaatimaan, jolloin ovat saaneetkin.
Miksi, kerro miksi minua voisi harmittaa, jos joku ONNISTUNEESTI pystyy yhdistämään uran ja lapset? Sehän olisi vain minun etuni, jos he siihen pystyisivät. Valitettavasti osa mammoista on lähdössä kesken kiireisen projektin kotiin -keskellä päivää, kun se jaripetteri on taas sairas. Osa onneksi laittaa miehensä asialle, eikä aina jousta itse.Onpas mielenkiintoista lukea juttujasi.
Itse kun vaihdon kesällä miesvaltaisen alan projektipäällikkyyden opiskeluun (olen varmasti mitä suurin luuseri, ymmärrän kyllä sen...) ja olen vieläpä 28-vuotias omasta halusta lapseton nainen, niin on tosiaan mielenkiintoista lukea "kohtalotoverin" mielipiteitä. Hämmästyttää kuinka eri lailla voi asioista ajatella kun kokemukset poikkeavat toisistaan!
Ehkä jonain päivänä tapaamme työelämässä ja voit sitten kirjoittaa minusta, kun tuli jätettyä asiakas kesken kaiken kun äitini oli kaatunut kotona tai kun miesystävän työmatkaillessa oli taas lähdettävä jo kuudelta projektipalaverista, että koira pääsisi ulos ;) Lusmu mikä lusmu, ilmiselvästi! Vaikka ei edes ole lapsia tekosyynä ja viimeksikin ylitettiin tavoitteet vain 48 prosentilla.
Kiitos kuitenkin siitä, että muistutit siitä kuinka erilaisia olemme sekä kuten Jari sanoo: " Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä" :) - kunnianhimoton jne.
Puddekoo kirjoitti:
Onpas mielenkiintoista lukea juttujasi.
Itse kun vaihdon kesällä miesvaltaisen alan projektipäällikkyyden opiskeluun (olen varmasti mitä suurin luuseri, ymmärrän kyllä sen...) ja olen vieläpä 28-vuotias omasta halusta lapseton nainen, niin on tosiaan mielenkiintoista lukea "kohtalotoverin" mielipiteitä. Hämmästyttää kuinka eri lailla voi asioista ajatella kun kokemukset poikkeavat toisistaan!
Ehkä jonain päivänä tapaamme työelämässä ja voit sitten kirjoittaa minusta, kun tuli jätettyä asiakas kesken kaiken kun äitini oli kaatunut kotona tai kun miesystävän työmatkaillessa oli taas lähdettävä jo kuudelta projektipalaverista, että koira pääsisi ulos ;) Lusmu mikä lusmu, ilmiselvästi! Vaikka ei edes ole lapsia tekosyynä ja viimeksikin ylitettiin tavoitteet vain 48 prosentilla.
Kiitos kuitenkin siitä, että muistutit siitä kuinka erilaisia olemme sekä kuten Jari sanoo: " Onnea ja menestystä valitsemallasi tiellä" :)Opiskelu on aina hyödyllistä ja siinä on kyse henkilökohtaisesta tulevaisuudesta työuralla. Mielestäni opinnoista palaava ansaitsee ennemminkin työpaikallaan ylennyksen tehtäviinsä; onhan hän todistettavasti kasvattanut osaamistaan, eikä viettänyt vuotta gaa-gaa -jutustelujen parissa. Opiskelussa suoritetty tutkinto pätevöittää virallisesti.
Äidin kaatuminen kotona on poikkeustapaus, eikä sitä edes välttämättä tapahdu koskaan, ymmärrät kai sen? Sama pätee muihin yllättäviin pakottaviin tapahtumiin. Et varmaan muuten jäänyt pois töistä seuraavaksi kolmeksi päiväksi hoitamaan äitiäsi firman kustannuksella, vai mitä? Lapsen sairastuminen ei puolestaan ole mikään poikkeus, vaan lapset sairastelevat useita kertoja vuodessa.
Olit muuten jo ollut pari tuntia yli normaalin työajan palaverissa, kello kuuteen -kun se äiti ei edes osallistunut koko palaveriin, koska häipyi jo ennen neljää. - yx miäs
sama kirjoitti:
"Kahdeksan työtuntia ei ole sama kuin 8-16. Ja itse asiassa puhuin kyllä yli kymmentuntisista päivistä."
Et puhunut. Et missään maininnut, että mielestäsi ylipitkä päivä on vasta yli 10 tuntia. Normaali työpäivä on kahdeksan tuntia, joten kaikki sen ylittävä on "ylipitkää", ellei toisin mainita. Siksi toisekseen, mihin vuorokauden aikaan tahansa sijoitettuna tuo kahdeksan tai kymmenenkin tuntia ei riitä mannertenvälisissä projekteissa.
" Itsekin yleistit oman työpaikkasi tilanteen koskemaan kaikkia aloja ja firmoja. "
Anteeksi, etten osoittanut piikkiäni tarpeeksi selkeästi sinulle aiemmin. Väännän nyt rautalankaa: sinä teit yleissäännön oman työpaikkasi pohjalta. Minä yritin herättää sinut huomaamaan ajatuksesi typeryyden vetoamalla oman työpaikkani käytäntöön. Yhdestä työpaikasta ei saa kokonaisvaltaista kuvaa, ei missään. Hyvä sentään, että huomasit edes nyt.
En tietenkään vastaa, missä moinen käytös on yleistä. Ethän sinäkään ole julkistamassa oman firmasi nimeä internetissä, ethän? Myös internet on markkinointikanava, jopa epävirallisesti käytettynä ja minun omat henkilökohtaiset mielipiteeni eivät edusta firman virallista mielipidettä. Mikäli olet eri mieltä asiasta, voinet omasta puolestasi paljastaa oman työpaikkasi, eikö vain?
Mummoapuun en ole kenenkään kuullut koskaan turvautuneen lapsen sairastapauksessa. Missä ihmeessä sinä mahdat olla töissä?
Ilmeisesti et havannoi mitään ympärilläsi. Minä en voi välttyä kuulemasta mammavaivaisten puheluja -en vaikka haluaisinkin. Edellinen ei todellakaan tarkoita sitä, että tarvitsisi kytätä kenenkään tekemisiä. Jotkut osaavat tuoda aiheen nenän eteen ja hyvinkin äänekkäästi. Onneksi työtehtäviäni vaihdettuani tätä esiintyy vähemmän.Sivusta seuranneena en voi sanoa muuta kuin että on se luojan lykky, että et ole vaimoni. Oletko oikeasti naimisissa? Epäilen.
- sama
yx miäs kirjoitti:
Sivusta seuranneena en voi sanoa muuta kuin että on se luojan lykky, että et ole vaimoni. Oletko oikeasti naimisissa? Epäilen.
Tässä meidän eromme: sinä et kykene ymmärtämään ihmisten erilaisuutta. Yksioikoisuudessasi kuvittelet/haluat kaikkien ihmisten edustavan juuri omaa mielikuvaasi naisista ja miehistä. Yksioikoisuus on puolestaan yksinkertaisemman väestön perisynti. Päättelykykyä saa käyttää edellisen lausumani yhteydessä.
Rakkaan mieheni mielestä olen maailman ihanin nainen ja hän näyttää sen myös. Hän on puolestaan upein koskaan tapaamani henkilö kaikin tavoin, oikea romanttinen naisten päiväuni ilman siirappisuutta yhdistettynä partaveitsen terävään älyyn ja miehiseen olemukseen. Oma vaimosi tuskin sanoo samaa sinusta, vai mitä? - Puddekoo
kunnianhimoton jne. kirjoitti:
Opiskelu on aina hyödyllistä ja siinä on kyse henkilökohtaisesta tulevaisuudesta työuralla. Mielestäni opinnoista palaava ansaitsee ennemminkin työpaikallaan ylennyksen tehtäviinsä; onhan hän todistettavasti kasvattanut osaamistaan, eikä viettänyt vuotta gaa-gaa -jutustelujen parissa. Opiskelussa suoritetty tutkinto pätevöittää virallisesti.
Äidin kaatuminen kotona on poikkeustapaus, eikä sitä edes välttämättä tapahdu koskaan, ymmärrät kai sen? Sama pätee muihin yllättäviin pakottaviin tapahtumiin. Et varmaan muuten jäänyt pois töistä seuraavaksi kolmeksi päiväksi hoitamaan äitiäsi firman kustannuksella, vai mitä? Lapsen sairastuminen ei puolestaan ole mikään poikkeus, vaan lapset sairastelevat useita kertoja vuodessa.
Olit muuten jo ollut pari tuntia yli normaalin työajan palaverissa, kello kuuteen -kun se äiti ei edes osallistunut koko palaveriin, koska häipyi jo ennen neljää.Kiitos kannustuksesta ;)
Itsestään selvää toki on, että yleensä arvostetaan enemmän koulutusta kuin kotona oloa. Haluaisin vain korostaa, että riippuu hirvittävän paljon yksilöstä itsestään mikä kehittää työntekijänä. Ei se aina ole paha asia se vauvan kanssa hengailukaan ja joskus opiskelu johtaa siihen ettei se oma työ ylemmältäkään pallilta oikein enää motivoi. Jos olisin palkkaamassa omaan tiimiin lisää ihmisiä niin miettisin kyllä kaksi kertaa kumpi kuulostaa paremmalta; toista korkeakoulututkintoa suorittava opiskelijaelämään palaava tulevaisuudessa alaa vaihtava henkilö vai mammalomalta innosta puhkuen aikuisten ihmisten pariin palaava työntekijä, joka haluaa päteä muuallakin kuin syöttötuolin ja pakastimen välissä. Hmm... Noh, rekrytointihommissa täytyy osata lukea ihmisiä yksilöinä ja miettiä kuka omaan tiimiin istuu parhaiten ja kuka pystyy sitoutumaan haluamaksemme ajaksi.
Minäkin toivon, että kaatumiset olisivat poikkeustapauksia, mutta jos ihan tosissaan puhutaan niin surullista kyllä vanhan (huonokuntoisen ja yksinäisen) ihmisen hoitaminen vaatii lähes yhtä paljon kuin esim. ala-asteikäisestä huolehtiminen. Itse toivon ettei minun tarvitse jättää itkevää pelokasta äitiäni yhden päivän hoitamisen varaan lonkan rajattua liikuntakyvyn minimiin. Ja kyllä, minulla on kokemusta molemmista... Totta toisaalta sekin, että kaikki vanhukset eivät kaipaa hoitoa koskaan eivät läheskään kaikki lapset sairastele juurikaan.
Tulevaisuuden työnantajana olen kuitenkin huomattavasti huolestuneempi työntekijöideni mahdollisuuksista panostaa työhönsä ikääntyvästä kansanosastamme huolehtimisen ohella kuin yhä suhteelisesti pienenevän nuoremman kansanosamme huolehtimisen ohella! Tosin jos saamme tarpeeksi tulosta aikaiseksi maksaisin sitouttamisen nimissä omille työntekijöilleni niin vanhempien kuin lastenkin hoitamisesta siltä kolmelta päivältä palkan. Mutta se on toki valinta jonka tekisin yksityisenä yrittäjänä enkä suinkaan vaadi muilta samaa.
Päättelin aikaisempien kirjoitusten perusteella, että olemme molemmat alalta jossa tunteja ei lasketa, joten kuten hyvin tiedät kello 18 ei ole vielä mitään. Tokihan se harmittaa jos jotkut aina lähtevät ajoissa ja itse vääntää tiimin tuloksen kasaan. Oman kokemuksen mukaan niitä lähtijöitä on kuitenkin aika monenlaisia eikä pelkästään perheellisiä, esim. treffit, lääkärit, sulisvuorot, yms harrastukset on kuultu moneen kertaan. Entinen pomoni lähti kotiin päivittäin viim. klo 17.30 ollakseen perheen kanssa, mutta työskenteli kotoa yleensä vielä välillä 21-24 lasten ollessa jo unten mailla.
Mutta, eipä tässä muuta. Kiitos oikeasti ystävällisistä sanoista ja parempaa onnea töissä niiden loisluistajien (perheellisiä, parisuhteellisia tai mitä vaan) suhteen :D
- Yrittäjäparka
yrityksen pitää odottaa ja olla pysymättä kilpailukykyisenä esim. palkkaamalla uusia työntekijöitä, kun joku on äitiyslomalla? Mihin laitetaan se henkilö, joka on tehnyt duunisi poissaollessasi? Etkö osaa mitään muuta kuin vanhan työtehtäväsi mukaista duunia?
Minun iässäni on jo ehtinyt nähdä kokonaisten ammattialojen, jopa toimialojen, häviävän - sellaistenkin, joihin vielä 1970-luvulla kovasti koulutettiin väkeä opistotasollakin. Tervetuloa nykymaailmaan!- vastine
Kiitos kysymästä. Kykenen kaikkien osastoidemme töihin. Olen heidän kaikkien esimies ja olen myös heidät työhänsä kouluttanut.
Äitiysloman ajakasi yleensä palkataan (jos on tarve) sijainen, jonka työsuhde on määräaikainen. Näinollen työntekijä tietää jo tullessaan työsuhteensa keston. Monille on kuitenkin sijaisuus poikinut paikan yritykseen muihin töihin,josta on siten ollut hyötyä sekä työntekijälle, että yritykselle.
Omalla kohdallani tilalleni ei palkattu sijaista, vaan tehtäviä delegoitiin useammalle henkilölle ja vastuut siirtyivät konsernin tj:lle. Näin annoimme mahdollisuuden myös päällikkötason työntekijöille kehittyä ja kasvaa uusien tehtävien myötä. - se raha taivaasta
vastine kirjoitti:
Kiitos kysymästä. Kykenen kaikkien osastoidemme töihin. Olen heidän kaikkien esimies ja olen myös heidät työhänsä kouluttanut.
Äitiysloman ajakasi yleensä palkataan (jos on tarve) sijainen, jonka työsuhde on määräaikainen. Näinollen työntekijä tietää jo tullessaan työsuhteensa keston. Monille on kuitenkin sijaisuus poikinut paikan yritykseen muihin töihin,josta on siten ollut hyötyä sekä työntekijälle, että yritykselle.
Omalla kohdallani tilalleni ei palkattu sijaista, vaan tehtäviä delegoitiin useammalle henkilölle ja vastuut siirtyivät konsernin tj:lle. Näin annoimme mahdollisuuden myös päällikkötason työntekijöille kehittyä ja kasvaa uusien tehtävien myötä.tippuu? Täysin käsittämätön vasenkätinen ajattelutapa!
Ihmiset luulee, että kun on YRITTÄJÄ niin se rahaa tulee jostain ilmaiseksi ja helpolla, ei se ei tule. Vaan jonkun täytyy tehdä se työ mikä sitä rahaa yritykseen tuottaa!
Mielestäni lakia pitäisi muuttaa takaisin 30-50 luvulle niin, että yritys saa irtisanoa kenet huvittaa, niinhän työntekijätkin ovat pois silloin kuin huvittaa, ja yrittäjä maksaa viulut! Tämä olisi siis täysin oikeudenmukaista!
Mitään liittoja ja työehtosopimuksia ei mielestäni tarvitse, niitä kun työläiset sitten kyttää ja löytää porsaan reiän joka helvetin asiasta! Se on heille kuin koraani se vitun TES!
Vanhasanonta kuuluukin " se ken leipää pyytää, se leivän antajan lauluja laulelkoon" Tämä on täysin totta myös nykyään, vaan kun ei ole kohta enää mitää oikeuksia työnantajalla, sen nämä perkeleen purpilaiset ja kurpilaiset on saaneet aikaan!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole202252Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi772200Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä412079Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma551458- 741376
Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?46903Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?64901Farmi-Amski ja Jucci Hellström - Sydämiä satelee - Onko tässä jotain enemmän?
Amskidamski Anne-Mari Tarkkio ja Jucci Hellström olivat samaan aikaan Farmi Suomi -realityssä. Nyt somessa on nähty mat8791- 52763
Rakastan sinua hiljaisuudessa
Rakastan sinua hiljaisuudessa. Olisit minun tai et, olen odottanut sinua vuosisatojen ajan. Ilman sinua sydämeni on yksi34760