Keidas

viestiin vastata asiallisesti...

mitä jumala on luonut tai mitä ei?

" Jeesus voi auttaa tässä asiassa, sillä se on täysin luonnonvastaista. "

Eikös tämä palsta ole hyvä esimerkki että edes hän ei voi muuttaa ihmisen seksuaalisuutta ? ja miten homous voi olla luonnonvastaista jos meitä on kautta aikojen ollut olemassa ? avaruudestako olemme tulleet ???

Minulle on täysin luonnonvastaista ja luonnotonta olla vastakkaisen sukupuolen kanssa rakkaussuhteessa, seksistä nyt puhumattakaan.

Onneksi Jeesus on auttanut minua tässä asiassa ja on siunannut niin, ettei minun enää tarvitse näytellä heteroa, vaan saan olla mitä olen.
Jumala on luonut minut lesboksi ja Hänen johdattamanaan voin olla kiitoksella sukupuoliyhteydessä sen naisen kanssa, jonka Hän minulle elämänkummpanikseni on tarkoittanut.

Nykyään tämä hyväksytään, sillä Vihdoin ovat ihmiset alkaneet avartua vastaanottamaan Jumalan uudistavaa johdatusta ja Jumalan siunausta.
taivaan Isä sillä tavoin meitä siunaa.

Hei, Keidas:-)

Jumalan terve sinulle.
Olen jo nuorena joutunut pohtimaan näitä asioita ja paljon.

Perheeni ja suuri osa suvustani on lestadiolaisperäistä. Siinä tilanteessa ja sellaisessa tiukanpuoleisessa kasvuympäristössä ei ole helppo tajuta olevansa erilainen kuin kaikki muut.
Varsinkin kun noudattaa omaa moraaliaan ja etiikkaansa ja yhteisiä sääntöjä pilkulleen tietäen että saa myös selkäänsä mikäli ei.

Minä olen oman henkilökohtaisen ""#¤%/":ni käynyt läpi. Se oli tuskainen tie. Se alkoi tosin jo rippileirille mennessäni: luin kirjan "Rakkauden monet kasvot" ja tajusin olevani lesbo. Olin muutaman vuoden hiljaa, kauhuisssani, peloissani ja avuton. Rukoilin Jumalaa antamaan minulle merkkejä. Että Hän kertoisi minulle, minne minun pitää mennä. Mikä on elämäni suunta? Yksinäisyys? Luostari? Hyljetyksi tuleminen?

Tähän pitää mainita, että minusta esiaviollinen seksi kaikissa muodoissaan oli oivalluksen hetkellä syntiä. Alkoholia ja tupakkaa pidin pirun keksintöinä. Kahviakin välttelin kofeiinin takia. Olin nuhteeton seurakuntatyöntekijä.

Kävin läpi kaikki Perjantai Kristukselle illat muutamana vuotena. Kävin jokaisessa uskonnollisessa (Kristillisessä) yhteisössä etsimässä vastauksia kysymyksiini, joihin en kokenut saavani vastausta Jumalalta. Kunnes sain vastauksen. Ja uskalsin alkaa elää.

Tänään elän yksiavioisessa suhteessa naisen kanssa, jota rakastan. Joka jakaa tämän elämäni minun kanssani. Minun kompromissini on etäsuhde. Silloin teen "vähemmän" syntiä. Minussa asuu vielä se sama moralisti, mihinkäs minä karvoistani olisin päässyt.
En saata ymmärtää näitä nykyajan ihmisiä, en ymmärrä yhdenillanjuttuja enkä ymmärrä kevytkenkäisyyttä enkä pinnallisuutta.

Elän tätä elämääni nöyrästi, kiitollisena siitä, että saan elää. Ja olla onnellinen. Ja jatkaa hyvän tekemistä vapaaehtoistyön muodossa. En uskaltanut jatkaa seurakuntatyötä tultuani kaapista ulos. Pelkäsin ihmisten reaktioita, enkä tohtinut jatkaa.

Jumala on luonut minut tällaiseksi kuin olen. Usko pois, minun puolestani on rukoiltu. Minusta on "yritetty karkottaa paholaista" useamman hengen voimin. Minulla on vieläpä ollut vilpitön usko kaiken tämän keskellä. Ja silti, keidas, minä olen, elän ja hengitän lesbona. Enkä sille mitään enää voi. Muun elämäni yritän elää niin, että saatan mennä haudan lepoon puhtaalla omallatunnolla. Tosin, Jumala on minulle merkin antanut siitä, että tämä ei ole syntiä. Joten sinänsä minulla on tilit puhtaat.

Kukapa meistä synnitön olisi? Kyllä jokaisella ihmisellä on jokin synti, jota hän toteuttaa jatkuvasti, oli se sitten kuinka pieni tahansa. Ja kaikki synti on samanarvoista. Tupakanpolttaja on yhtä syntinen kuin homokin. Homous on väärin. Se on sairaus, mutta en usko, että siitä voi parantua. Homouden kanssa pitää vain oppia elämään, kestää se syyllisyys ja katumus, mitä se aiheuttaa. Ei siinä muu auta. Mutta ei homous kuitenkaan mikään kuolemansynti ole, on niitä pahempiakin asioita...