Isoveljeni sairastui huumeiden ja pahojen perheriitojen takia psykoosiin. Hän pääsi hoitoon joulukuun alussa ja vihdoin tuntui siltä että asiat alkaisivat järjestyä vuosien piinan jälkeen. Lähdimme viikko sitten italiaan lomalle vanhempien ja pikkusiskoni kanssa ja kaksi isoveljeäni ja isosiskoni jäivät kotiin. Äiti soitti veljelleni päivittäin ja hän kuulosti jo paljon paremmalta. Yhtenä iltana tuli soitto että veljeni on karannut sairaalasta. Tämä oli tapahtunut ennenkin joten emme osanneet odottaa pahinta. Eilen aamulla poliisit kuitenkin soittivat että velini on löydetty kuolleena. Hän oli seissyt pääalaspäin junaa vastassa. Koko perhe on aivan shokissa. En voi uskoa että velini oli niin masentunut ja toivoton että halusi tappaa itsensä. Mikään ei saa tätä surua loppumaan. Hän oli niin hyvännäköinen, vasta 21 v ja lahjakas lautailemaan ja suosittu mutta silti erittäin yksinäinen. Hän oli luopunut toivosta saada perhe ja tyttöystävä vaikeiden suhteiden takia. En vieläkään ole tajunnut että en enää ikinä nää hänen hymyä ja kuule hänen naurua. Ikävä viiltää ikuisesti. Kuka nyt opettaa mulle lisää lautailutemppuja ja neuvoo kun on vaikeaa? Ihana elämää rakastava isoveljeni muuttui onnettomaksi masentuneeksi ja elämänhaluttomaksi vain parissa vuodessa. On vain hyväksyttävä ettei häntä saa enää takaisin ja toivottava että hän on vihdoin saanut sielulleen rauhan. Onko ketään joka on kokenut saman? Haluaisin neuvoja miten rakkaan isovelin yhtäkkisestä menetyksestä voi selviä ja miten pitäisi toimia.
Isoveli teki itsemurhan
26
11594
Vastaukset
- Äiti
Voi Sinua, otan osaa tuskaasi!
Sinua ja perhettäsi kohdannut suru on suurimpia mitä voi vastaan tulla. Tällaisen asian edessä me kaikki olemme voimattomia ja sanattomia.
Toivon sydämestäni Sinulle ja teille voimia. Ottakaa yhteyttä terveyskeskuksen kriisiapuun, uskon että siitä on teille hyötyä. Ainakin minulle oli kun poikani menehtyi.
Lämpimiä ajatuksia....- Onneton91
ollaan saatu apua ja kyllähän se vähän on lohduttanut mutta tuska ja suru ja viha on edelleen kova
- Miika
:´( itku meinasi tulla kun luin tekstisi.
Minulla kuoli isoveli muutama vuosi sitten onnettomuudessa. Mitään niin raastavaa tunnetta ei ole kuin läheisen rakkaan menetys. Siitä ajasta en muista nyttemmin paljoakaan, vain sen, että mitään muuta en osannut tehdä kuin rutistaa siskoani, äitiäni ja isääni.
Otan vilpittömästi osaa.- Onneton91
nyt vasta tajuaa kuinka tärkeitä läheiset on!
- Nina
Otan osaa! Isot halit sinulle ja perheellesi!
Kannatta hakea apua mielenterveystoimistosta ei tälläista jaksa kukaan yksin kantaa. Voimia sinulle!- suruperho
Poikani teki itsemurhan kävelemällä junan alle viime toukokuussa vain 20 vuotiaana.Tyttöystävän kanssa oli riidellyt ja jätti jälkeensä vain kirjelapun.
Olemme koko perhe joutuneet sellaisen surun valtaan,ettei pahemmasta väliä.En toivu tästä ikinä.
Otan lämpimästi osaa! Enkelit meitä varjelevat ja olen ajatellut että hän on minun oma suojelusenkelini.
Voimia,menetyksenne on ääretön.
- soittavat
ja ilmottavat? eilen katsoin TV:stä ohjelmaa kun piispa Riekkinen oli hälytyksissä mukana poliisi autossa, ne keskustelivat välillä, tekivät ohjelmaa. Siinä sanottiin että suruviesti tuodaan henkilökohtaisesti ovelle, eikä puhelin soitolla. Mutta voihan olla että aina ei ole mahdollisuutta tulla ovelle. Oli niin riipaisevaa nähdä siinä se kuva kun arkkua kannetti ovesta ulos. Oli ilmeisesti perheen lapsi kuollut. Minä luulen että ajan kanssa suruun auttaa se usko nyt hänellä on hyvä olla.
- syyllistää
mutta luettuani ton teksti ihmettelen suuresti,et
tiesitte tilanteen ja silti lähdette Italiaan ja
jätätte läheisenne , jolla selvästikkin oli vaikeuksia YKSIN....olisiko perheen läsnäolo ja
tuki muuttanut tilanteen.....tämä on mun ajatus
en halua ketään syyllistää....monesti mietin itsekkin , että annammeko läheisilleme tarpeeksi
aikaa ja kuuntelemmeko tarpeeksi läheisiemme huolia
voisimmeko tehdä jotain....osan otot kuitenkin- mä ...........
Edelliselle syyllistäjälle: läheisen ollessa parikin vuotta sairas, ei läheiset voi aikuista ihmistä vahtia koko ajan. Masentunutta varsinkaan joka usein hakeutuu omiin oloihinsa, eikä todella näytä kenellekään koko tuskaansa.
Sairastuneen syyllisyys ja paha olo kasvaa, jos hän näkee, että saa muutkin lähellään apattisiksi ja mitään tekemättömiksi (kokemusta on). Tukea toki kaikki tarvitsevat, mutta sitä tämä nuori oli kai saanutkin. Miettikää kerran enne kuin kirjoitatte noin tylyä tekstiä.
Osanottoni, toivottavasti uusi vuosi tuo jossain vaiheessa helpotusta suruunne. - ketä se
mä ........... kirjoitti:
Edelliselle syyllistäjälle: läheisen ollessa parikin vuotta sairas, ei läheiset voi aikuista ihmistä vahtia koko ajan. Masentunutta varsinkaan joka usein hakeutuu omiin oloihinsa, eikä todella näytä kenellekään koko tuskaansa.
Sairastuneen syyllisyys ja paha olo kasvaa, jos hän näkee, että saa muutkin lähellään apattisiksi ja mitään tekemättömiksi (kokemusta on). Tukea toki kaikki tarvitsevat, mutta sitä tämä nuori oli kai saanutkin. Miettikää kerran enne kuin kirjoitatte noin tylyä tekstiä.
Osanottoni, toivottavasti uusi vuosi tuo jossain vaiheessa helpotusta suruunne.palvelee, jos nyt aletaan miettiä, mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Surun kohdanneita ihmisiä ei pidä syyllistää millään muotoa, suru on tarpeeksi raskas muutenkin. Ja kuka tietää kaikki ne ajatukset jotka öisin piinaavat, ilman että kukaan on sanonut sanaakaan!? Älä lyö lyötyä.
- Onneton91
lomalle nimenomaan sen takia, että lääkärit suosittelivat meille lepoa ja veljeni itse halusi että lähdemme. Luotimme vain liikaa sairaalaan että he tosiaankin huolehtisivat veljestäni. syytän itseäni kylläkin koko ajan tapahtuneesta
- Nina
Mitkään sanat ei riitä, olen äärettömän pahoillani. Ei ole olemassa mitään ihmeellistä keinoa miten selvitä, aika helpottaa tuskaa, ja se että on ihmisiä kenelle puhua. Puhu niin paljon kuin vain kukaan kuuntelee!
Ikävä ei varmasti lopu koskaan, kukaan ei voi koskaan korvata rakasta ihmistä jonka menetit. Anna itsesi surra, vaikka se on raskaampaa kuin kukaan osaa edes kuvitella, sureminen ajan mittaa kuitenkin lievenee. Jos tuntuu ettei perheenne selviä tästä omin neuvoin, hakekaa apua.
Itse olen menettänyt rakkaan ihmisen, hän myös poistui oman käden kautta. Yli kahden vuoden kuluttuakin on välillä vaikeaa käsittää ettei hän koskaan tule takaisin. ajan myötä suru on hellittänyt, mutta ikävä on edelleen kova.
Toivon perheellesi voimia jaksaa surussanne, olkaa toistenne tukena ja toivottavasti jaksatte uskoa että sekin päivä vielä tulee kun huomaa että pahin vaihe on ohi.- Onneton91
voimia sinullekin!
- perheellesi
Hei!
Osanottoni teidän perheelle!
Sisareni teki itsemurhan 6 vuotta sitten - kaikki oli hyvin illalla kun puhuimme puhelimessa ja aamulla tuli siskon poikaystävältä soitto että siskoani ei enää olekkaan. Tuntui aivan mahdottomalta ajatella että häntä ei enää olisi. Hänellä ei ollut mitään sairauksia tai masennusta vain riitaa poikaystävänsä kanssa jonka takia hän kai päätyi itsemurhaan, jäähyväisviestiä emme löytäneet.
Olin aluksi aivan surun murtama ja hainkin heti apua mielenterveystoimistosta jonne myös vein äitini ja siitä oli meille molemmille suunnaton apu.
Muutamna päivän päästä minulle tuli viha vaihe - vihasin siskoani että miksi hän teki tuollaista, liian itsekäs ratkaisu, istuin lenkkipolun varrella ja heittelin kiviä ja käpyjä puihin ja kirosin ja kyllä se helpotti sillä hetkellä vaikka ulkopuolisesta varmaan näytti idioottimaiselta.
Surun ja vihan tunne vuorotteli pitkään kunnes alkoi taas tulla siskosta mukavia muistoja ja pikkuhiljaa pahin suru väistyi.
Vieläkin tulee asioita eteen joista haluaisi puhua ensin siskolle kunnes taas muistaa ettei häntä enää olekkaan.
Mutta ajan myötä elämä on taas jatkunut ilman siskoa - läsnä hän on muistoissa aina.
Voimia teille!- Onneton91
olen myös tuntenut vihaa veljeäni kohtaan, koska hän jätti meidät. Olen kuitenkin ymmärtänyt että hänellä vaan oli niin paha olla että halusi pois. Myös sekin on käynyt usein mielessä, että veljeni koki olevansa riitojemme syyllinen ja esteenä onnellemme. Toivon ettei se ollut syy
- hyvin
kirjoittaa 14-vuotias ilman kirjoitusvirheitä?
Jos olen väärässä suuri osanottoni suruunne- Onneton91
mä 14 oon. Kiitos
- Ceno
oltiin juotu pari päivää kaljaa..mentii moikkaa kaveria pitkälle.. veli oli ajanu 5h autoa... yhtäkkiä ajo vastaantulevan kaistalle.. väisti toista autoa.. pysäytti auton.. sano mee ulos.. ajan seuraavaa rekkaa päin..menin ulos.. tulin sisään.. sanoin että jos sä kuolet ni mäki kuolen.. rekka tuli.. mietin otan ratista kii jos se koittaa jotain.. ajo rekan viereen.. kääns ratin suoraan kylkeen.. heräsin asfaltilta..selälleen kädet kiinni kropassa.. enkelin asettamana.. mietin meen kattoo mitä sille on käyny..en päässy mihinkään liikkumaan.. veli kuoli 6h tapahtuman jälkeen sairaalassa 20.5v iässä.. oli mua 2.5v nuorempi..
- Onneton91
otan osaa. Periaatteessa toi on traagisempaa kun ite olit paikalla ja tiesit miten se tapahtui. Toisaalta haluaisin todellakin tietää, mitä veljen päässä pyöri ennen sitä, itkikö se ku meni seisomaan radalle vai oliko onnellinen. Porukat sanoo etten sais miettiä sitä, mutta väkisin erityisesti yöllä nään veljeni seisomassa radalla ja ottamassa junan vastaan. Haluaisin tietää jäikö veli junan alle vai menikö mukana ja kuinka pahasti loukkaantui. Meillä olisi mahdollisuus nähdä hänet, mutta poliisit eivät suosittele eikä vanhemmat anna. Veljeni oli hieno mies, vei autolla treeneihin ja kavereiden luo. Jos jäin kiinni juomisesta sain saarnan päihteiden vaikutuksista varmaan juuri siksi ettei halunnut että itse joudun samaan tilanteeseen. Muistan veljeäni pelkästään hyvällä vaikka emme enää olleetkaan kauhean hyvissä väleissä ja toivottavasti pystyt itekkin muistamaan hyvät hetket veljesi kanssa.
- Irtisanottu isosisko
Olispa jonkun sellaisen sähköposti, joka on saman kokenut. Vois helpottaa jos vois jollekin kirjoittaa, jollekin joka ymmärtää....
- Ilman tytärtä
Hei!
Ajattelemme sinua lämmöllä ja toivomme sinun jaksavan surun "vuoristoradalla"
Olemme olleet vanhempina suomen mielenterveysseuran kurssilla jossa oli pariskuntia, jotka ovat menettäneet lapsensa itsemurhan kautta. Meidän poikamme on menossa tänä vuonna kursille, jossa on nuoria jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhan kautta. Meidän mielestä oli erittäin antoisaa olla saman kokeneiden kanssa ja kurssi oli muutoikin hyvä. Netistä löytyy varmasti lisää tietoa näistä kursseista ja myös soittamalla.
Voimia tulevaan!!- Sisko 3 kertaa
yrittäny murhaa... löysin hänet makaamasta lattialta viime kerralla, oli nauttinut unilääkkeitä,on niin paha olla etten viitsi pistää enempää... itse en kyllä murhaa itseäni:) on vaan paha olo kun ajattelee sitä hetkeä:(
- koralliriutta
hukkui muutama vuosi sitten tapaturmassa. joo, ois se kiva jos hänki ois vielä täälä.. nyt ois 22v.
hänkin lautailija. voimia. - Itkee yöt ja päivät.
Minulle myös meinasi tulla itku! Isoveljeni on kateissa emme tiedä missä hän on ja olen vasta 11...
- JonesHenry
Kaamea tapaus! Minä itsekin olen ajatellut rakentaa eräänlaisen laitteen jolla vain "nukkuisin pois" Perhe jäisi toi suremaan, mutta en minä oikeasti tänne Suomeen edes kuulu, joten suru olisi enemmän katkeruutta siitä, etteivät he saaneet pitää minua omana lemmikkinään. Minua ei tottapuhuen kiinnosta, mitä he ajattelevat. Kaamea silti, että joku noin nuori yksinkertaisesti otti ja kuoli. Ehkä pakko myöntää, että "adoptio" on antanut minulle odottamattoman suuria henkisiä voimavaroja. Kun on lapsuudessa saakka joutunut kärsimään niin paljon, niin aikuisena sitä on vaan helpompi omaksua henkistä tuskaa, mutta kyllä se yhä jää yhä sydämmeen, ja syö haluaa elää kokoajan pois! Minä joko hukuttaudun, tai sitten valmistan itselleni eräänlaisen "koneen" Ihanaa ajatella, että pääsen pois, enkä enää ole kenenkään ostettu koira! Silti, olen pahoillanin veljesi puolesta:((
Sanon tämän kokemuksen syvällä rintaäänella;ihminen voi kestää vain tietyn määrän tuskaa. Kun mitta tulee täyteen, niin se tulee täyteen, ja sitten KUOLLAAN! Kukaan ei välittänyt minun tuskastani kun minä elin, joten miksi he välittäisivät siitä sitten kun minä olen kuollut!? - jk
vaiteki
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Pride-liputus närästää monissa Suomen kunnissa
Suomen lipun nostamisesta on laki. Pride‑liputuksesta ei. Kieltäytyviin kuntiin kohdistuu poliittista painostusta kuin k1544015On tiedossa, että venäjämieliset diggaavat diktatuurista venäjää
jossa ei esim. ole sanan- ja lehdistönvapautta. Mutta keitä nämä venäjän palvojat sitten ovat, ei heitä toki paljon ole402436Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton kannattajista selvästi alle puolet on miehiä
ja silti joku punafeministi valitti kokoomuksen naiskannattajien puutteesta, vaikka siellä on enemmän naisia kuin punavi742417Belfastissa käynnissä kunnon persuilu
Joku random mamu tekee rikoksen, niin sikäläiset naamiopersut kostavat tuhoamalla kantaävestön omaisuutta. Liekö siellä732322Ensin Henry Novak ja nyt sitten se Irlannin tapaus
jossa mustaihoinen afrikkalainen mieshenkilö puukottaa valkoihoista maassa makaavaa miestä useita kertoa pään alueelle.522083Islamovasemmistolaisuus - tälläista termiä käytetään
Termi tarkoittaa alunperin äärivasemmiston ja muslimifundamentalistien liittoa, jonka ytimessä oli antisemitismi. Isl211805Persujen kannatusromahdus tekee kesästä 2026 nautinnollisen
Satoi tai paistoi, niin Suomen kansalaisella on kuluvana kesänä syytä hymyyn. Niin upealta tuntuu persujen kannatusroma801643- 791576
Kaunein nimi
Mikä on mielestäsi kaunein miehen ja naisen nimi? Haluaisitko itse olla joku toisen niminen?721122Onko kaivattusi rohkeampi kuin sinä?
Vai oletko sinä rohkeampia? Mikä on rohkea teko, minkä sinä tai kaivattusi on tehnyt? Mitä siitä seurasi?581101