AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  /  / Alzheimer on karmea sairaus

Alzheimer on karmea sairaus

45 Vastausta 8 924 Lukukertaa
Äiti sairastaa Alzheimerin tautia, hän on vasta 68-vuotias. En tiennyt että elämä voi muuttua näin raskaaksi. Miksi meidän perhe, miksi minä, miksi minun elämää pitää varjostaa tämä hirvittävä sairaus

otan

tuohon tuskaasi,tiedän miltä se tuntuu koska mieheni isän Alzheimer vei kaksi vuotta sitten.
Olin appeni sairauden alkuvaiheessa luvannut että autan niin kauan kuin voin ja kuljen kanssaan lääkärit ja muut,tukeni lupasin antaa kun pyysi sitä.
Sanani toki pidin mutta olin kiitollinen siitä hetkestä kun viimein aamuyöllä meille soitettiin terveyskeskuksesta että nyt on ohi.Viimeiset ajat olivat täysin apellani pelkkää kasvin elämää,ei nähnyt enää,ei kuullut luultavasti mitään mutta kun istuin vieressään ja pidin kädestään tunsi kosketuksen.

Oman isäni hautasin kolme viikkoa sitten,oli kauan kärsineellä kohtalona keuhkokuume mutta tuo Alzheimerin piru ei ollut iskenyt vaan sai pitää järkensä loppuun asti.
Voimia sulle,tarvitset jokaisen voimanpisarankin joten yritä mahdollisuuksien mukaan karsia tarpeettomia asioita,niiden aika on myöhemmin.

Dementiaa..

Tunnen saman tuskan, äitini on sairastanut 5 vuotta levynkappale tautia,ja hän on mennyt siinä ajassa lapsen tasolle.

Se että läheinen sairastuu eikä mitenkään voi auttaa ja kun tällä sairastuneella on vielä tunto ja hätä,omasta olemisestaan,(kun hän itsekin tiedostaa,ettei ole terve) se tuntuu surkealle.

Mutta parantavia lääkkeitä ei löydy siihen sairauteen, vain kuolema pelastaa siltä kärsimiseltä ja niiltä harhoilta joita tämä läheinen saa kärsiä.

En omasta vaan äidin puolesta olen surullinen siitä mitä hänen pitää vielä kokea ja kärsiä,sillä ei hänkään ole elänyt mitään helppoa elämää muutenkaan,joten kohtuuttomalta tämä tuntuu.

Itse luin silloin alku aikoina kirjan: Kun ei muista, mitä lusikalla tehdään.Siinä asian osaiset omaiset kertoivat omia kokemuksiaan ,siinä on monenlaista selviytymistarinaa ja elämän kohtaloa.

Suosittelen sinullekin sitä luettavaksi ,niin tunnet ettet ole yksin saanut tätä surkeaa sairautta perhe piiriisi.

Voimia sinulle ja läheisillesi.Ja lämpimät halaukset,näin tietokoneen välityksellä.
Tämä keskustelu on myöhäistä usein sillä sairaus on kavala mutta sairauden tekijöitä on juuri äsken esille tullut alumiini ja monissa lääkkeissä ja rokotteissa oleva alumiinihydroksidi. SEuraavasta sivustosta voitte saada jotain uutta tietoa mitä lääkärit eivät kerro:

http://www.magneettimedia.com/?s=altzheimer

http://www.magneettimedia.com/?s=kookos Kookosöljy ja Alzheimerin tauti: rasvaton dieetti ja kolesterolilääkkeet osa neurologista ongelmaa

sanos muuta

se on hirveä sairaus ja koskee niin monia, sekä sairastuneita että muuta perhettä siinä lähellä. Entäs tämä asetelma että poika perheensä kanssa koittaa hoitaa lähellä asuvaa sairastunutta äitiään mutta kauempana asuva tytär ei myönnä äitinsä sairautta todeksi vaan kieltää asian vaikka lääkäri
(neurologi) on todennut sairauden olevan alzheimeria. Yritä nyt siinä selvitä sairastuneen kanssa ja tytär kieltää asian.Hoh-hoijaa joo..

Dementiaa..

Se on tosi vaikea tilanne teillä nyt.Yleensäkin lähellä asuville jää suurin vastuu,ja käytännön asioiden järjestely,näin se on meilläkin,mutta onneksi meillä kaikki ovat hengessä mukana.

Toisten on vaikeampi hyväksyä läheisen sairaus,siinä tulee monia pelkoja itsellekin jotka pitäis kohdata ja työstää eikä niihin ole vastauksia.

Kun aina vaikeuksien keskellä jaksaisi muistaa että eläisi tätä päivää eikä liikaa itse huolehtisi ja pitäisi järjestää apua että ei kävisi sille pää huolehtijalle liian raskaaksi se vastuu.

Ja tiukan paikan tullen hyvä huumori vie eteenpäin ja laukaisee tiukkoja tilanteita joita varmasti siinä tilanteessa.

Meilläkin on väliin itketty ja naurettukin.
Sellaista se elämä on.

Sen kirjan josta kerroin, sen lukeminen avaa silmät näkemään monia asioita ja antaa eväitäkin selvitä niistä vaikeuksista joita hankala sairaus tuo tullessaan.Kirjasta vielä, se on suomalaisten tekemä ja varmasti olisi teillekin hyvin ajankohtainen.Jos haluatte lukea, sen löytää varmaan kirjastoistakin.
Tuo onkin todella vaikeaa. Apellani oli Parkisonin--taudista johtuvia muisti- ja hahmottamishairioita ennen kuolemaansa ja mieheni ei huvaksynyt, etta isansa kasityksessa olisi ollut mitaan vikaa. Oli todella vaikeaa aikaa, kun appi ei ymmartanyt olevansa sairas ja avun tarpeessa ja mieheni ei ymmartanyt isansa hengen ja hyvinvoinnin olevan vaarassa.
Muuta en osaa sanoa kuin, etta joillekkin ihmisille tuo alentuneen kasityskyvyn hyvaksyminen perheenjasenessa on kova paikka. Sita jotenkin havetaan. Tai ei tiedata kuinka auttaisi, kun tilanne menee aina vain alamakeen, niin on helpompi kieltaa ongelman olemassa olo. Ehka taustalla on pelko mahdollisesta omasta sairastumisesta tulevaisuudessa.

Kuka ymmärtäisi

Hei!
Tiedän tarkalleen mistä puhut, sillä äitini sairastaa myös Alzheimerin tautia.

Se on tarkoittanut sitä, että ihan kuin minulla ei olisi enää omaa elämää ollenkaan. Sama tilanne on varmasti sinullakin.

Eikä kukaan muu ymmärrä tästä tilanteesta mitään, kuin sellainen, joka on sitä läheltä seurannut.
Mistään ei saa apua eikä kukaan sitä tule tarjoamaan.

Viranomaiset soittavat sieltä ja täältä ja koko ajan pitää olla hoitamassa jotain asiaa johonkin suuntaan.

Missähän välissä saisi elää omaa elämää?

Voimia sinulle!

myös

Myös äitini sairastaa alzheimeria ja on 75 vuotias. Sairastanut vasta parivuotta, mutta tauti on edennyt tosi nopeasti. On tosiaan raskasta katsoa kuinka äidin tila huononee koko ajan.

Täh?!

Ei sen pitäisi vaikuttaa sinun elämääsi mitenkään, kun et ole tekemisissä äitisi kanssa!

hmm...

Miten hän voi katsoa taudin etenemistä, jos ei ole tekemisissä. Lue kirjoitus uudelleen, äläkä kommentoi omia kuvitelmiasi. Nämä asiat ovat raskaita sairastuneiden läheisille, ota se huomioon, kun kirjoittelet tänne.

tosiaan

niinhän sitä sanotaan että alzheimer ja muut dementiaa aih. sairaudet ovat tosi raskaita omaisille: menetyksen surun ja tuskan kokee kovana kolme kertaa; silloin kun diagnoosi paljastuu omaisille, kun sairastunut ei pärjää kotona ja joutuu esim. hoitokotiin ja se viimeinen kerta kun kuolema tulee dementikolle. Kyllä asiassa on omaisille kestämistä, usein sairastunut ei tajua olevansa sairas kuin ehkä silloin kun sairaus on vasta lievänä.
Suomen perheessä toinen vanhemmistani sairasti alzheimeria, johon menehtyi. Tuntui, että muu suku tyrkki minua pois siinä vaiheessa. Omalle lapselleen ei löytynyt aikaa, enkä edes käynyt Suomessa vuosikausiin.

Tavallaan

Alkushokin ja totuttelemisen myötä sitä voi ehkä oppia "hyväksymään" sairaus. Huonoa ja hyvää se, että lähimmäistä ei riistetä samalla sekunnilla pois luota, toisaalta vaikeaa samasta syystä. Meidän tapauksessa, kuten varmasti yleisesti, on silti jäljellä monta normaalia vuotta kun hoito on kohdallaan.
Ei tätä sairautta opi ikinä hyväksymään,joka päivä menetän jotain miehestäni,lääkkeet pitää vain äijää kasassa,mutta kyllä sairaus vain etenee.normaaleja vuosia ei ole ollut diagnoosin jälkeen.Alzheimer tuli 2v sitten ,mies silloin n.60 ,nyt ollaan jo keskivaikeassa vaiheessa...sääliä tunnen ,valtavaa sääliä,kun näen miten mieheni katse sammuu,ja silmät tyhjiä kun kysyn jotain....TUSKAAA...ja tyttäremme,13 v seuraa vierestä kun isä kuihtuu nopeasti pois,en hyväksy, en ikinä,kiroan alzheimeria,joka vei minulta ystävän ja aviomiehen,ja sain tyhjän kuoren,joka ei muista enää edes yhteisiä hetkiämme,ei edes rakkauttamme...kaikki meni
mun äiti on vasta 45 vuotta ja on ollu sairaalassa 2 vuotta.
Oliko äidilläsi alkon käyttöä?(ei toki välttämättä) Tai jokin aivoveritulppa tms? Olen nähnyt urani aikana 40+ ikäisen joka oli täysin muistamaton..tosin alkon suurkuluttaja ja aivojen ruhjevamma taustalla...
Voi ei,surullista!
Minunkin äitini sairastaa ilmeisesti Alzheimeria ja hän on tänä vuonna 65-vuotias. On todella raskasta ja ilmeisesti raskaampaa omaisille kuin itse sairastuneelle. Itse asiassa äitini on ihan tyytyväinen elämäänsä, mutta minun tunteeni vaihtelevat raivon, surun ja säälin välillä.
Alzheimer on todellakin omaisten sairaus :(

Minulla on isoisä tällä hetkellä toista kertaa kateissa ja pelkään sen puolesta.

Ikinä ei enää päästetä sitä mihinkään ilman että olisi joku täysjärkinen sen mukana.

Isoäidillä on myös alzheimer.
Alzheimer on syvältä. Mummoni kuoli juhannuksena ja papan alzheimer syveni. Nyt ei enää tunne meitä, äitini asuu hänen kanssaan mutta on ihan jaksamisensa rajoilla. Meille lapsenlapsille on vaikeaa kun pappa ei tunne ja äiti on ihan loppu. Huoli on molemmista. Tänään on ollut vaikeampi päivä kuin ikinä, nyt meidän on pakko saada äiti tajuamaan ettei pappa pärjää enää kotona. Hoitoon laittaminen on hirveää, mutta ei tämä näinkään voi jatkua, molemmat on kohta sairaita..
D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia

Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden vaikutustavan, jolla D3-vitamiini ehkäisee ja lievittää Alzheimerin tautia. D-vitamiini auttaa valkosoluja poistamaan aivosoluista taudille tyypillisiä amyloidi-beeta-paakkuja. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto ja tulokset julkaistiin 6.3.2012 lehdessä nimeltään Journal of Alzheimer's Disease.

Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin havainneet, että Alzheimer-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on usein vähäinen ja että puute heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja. Työryhmä on osoittanut myös, että D-vitamiini ja kurkumiini vaikuttavat yhdessä Alzheimerin tautia potevien immuunisoluihin ja poistavat amyloidi-paakkuja. "Uusi tutkimus tuo lisävalaistusta siihen, kuinka D3-vitamiini suojaa aivoja", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Milan Fiala (David Geffen School of Medicine, UCLA ja Veterans Affairs Greater Los Angeles Healthcare System). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että berberiini, B-vitamiinit, karnosiini ja omega-3-rasvahapot voivat ehkäistä ja jarruttaa Alzheimerin tautia.

http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2287

Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease

http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla on kovin vähän D-vitamiinia seerumissaan. Mitä pienempi S-D-25-lukema on, sitä suurempi taudin riski. Ja kääntäen D3-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa tautia. S-D-25:n tulisi olla 75–150 nmol/l, mielellään vähintään 126 nmol/l. Siihen pääseminen voi edellyttää vähintään 100 mikrogramman (µg) päiväannoksen nauttimista. Se on paljon enemmän kuin viranomaisuositus, 7,5 µg/vrk (yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk).
Mitä on karnosiini ? Eräs lääkäri suositteli sitä kovasti läheiselleni, vakuutti sen tkevän melkein ihmeen ?
Onko se sama aine, jota esim. Yliopiston apteekissa myydään nimellä Carnitin ?
ei d-vitamiini ehkäise periytyvää alzheimeria
Ja tietosi perustuvat?
Voimia.Sairauksilta emme voi elämämme aikana välttyä ja se vaikka ei koskisikaan itseään-Se voi koskettaa läheisiämme.Tunnen myös paljon nuorempana sairastuneita.Monethan ovat jo viimeisinä työvuosinaan ennen eläkkelle menoa vähän muisti-ongelmaisia..
No juu ,vähän muistiongelmaisia löytyy,sieltä ja täältä,sehän normaalia kulumaa.Sitten kun saa työikäisenä jonkun dementian,esim.alzheimer,se vie kaiken,varsinkin jos nuorena sairastuu.Äkkiä istut siinä ja kaikki muisti on kadonnut,et tiedä miten päin työnnetään haarukka suuhun,et tunnista omaa kuvaasi,et muista miten vessas käydään,saatikka mitäs sillä pytyllä tehään,meet alasti ulos vaikka olisi pakkasta,telkkarin hahmot muuttuu oikeiksi,kadotat kaiken oikeastaan mitä olet oppinut elämäsi aikana,kaiken.Vähän ottaa kaaliin nämä vitamiinilörpöttäjät,kun ei mitään apua ole geenivirhealzheimeriin,ei mitään.!!
Syöttäisin säkkikaupalla äijälle ,jos auttais,juoksisin vaikka maapallon ympäri jos se auttais,mutta kun ei mikään,ainoastaan aivojen vaihto auttais,ja sitä ei osata vielä.
Yhteen aikaan oli kookos,sit d-vitamiin,sitten kahvi,milloin rypsi ja rapsi tai jopa puhä heni..mun äijäl huippuarvot verikokeissa,joskus testattu,sydän kuin hevosella,kunto semmonen etten meinaa jaksaa peräs pysyä kun vetää mäkiä juosten.....mutta ei auta ei.
Yksi neurologi sanoi minulle,dementia tulee jos on tullakseen,se lymyilee siellä piilevänä,joko se tulee tai sitten ei,niinkuin kaikki muutkin sairaudet.
Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease
Posted on July 25, 2012 by Dr William Grant
A recent paper in the New England Journal of Medicine reported on a number of biomarker and behavior changes in dominantly inherited Alzheimer’s disease, and proposed that treatment and prevention trials could incorporate these pathophysiological changes to gauge the likelihood of future clinical success.1 Some of the changes noted were reduced glucose metabolism in the brain, amyloid-beta deposition in the brain, and increased cognitive impairment.

Colleagues and I suggested in a published commentary on this paper that raising serum 25-hydroxyvitamin D [25(OH)D] concentrations might be able to prevent or slow the development of Alzheimer’s disease.2 The evidence is outlined here.

Two studies found vitamin D reduced amyloid-beta in the brain.3, 4 One paper found a beneficial role of vitamin D for glucose transport and utilization in the brain.5 A recent longitudinal study found a significant increase in global cognitive impairment for women with low vs. high serum 25(OH)D concentrations.6 A recent review discussed the evidence that vitamin D reduces the risk of cognitive impairment.7

Additional evidence that vitamin D reduces the risk of Alzheimer’s disease is given in several other papers.8, 9

Thus, higher serum 25(OH)D concentrations may reduce the risk of Alzheimer’s disease. Based on results from other studies, serum 25-hydroxyvitamin D concentrations should be above 40 ng/ml (100 nmol/l) for optimal health.10

http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/

D-vitamiini säästäisi terveysmenoissa miljardeja

D-vitamiinin riittävä saanti voisi säästää Saksassa noin 37,5 miljardia euroa vuodessa terveydenhuollon kuluissa, kirjoittaa professori Armin Zittermann Ruhrin yliopistosta Molecular Nutrition & Food Research -lehdessä. Kanadassa vastaava säästö olisi 14,4 miljardia dollaria, arvioi amerikkalainen tutkimuslaitos. Suomessa D-vitamiini voisi säästää 2,5 miljardia euroa. Kiinnostaakohan tämä yhtään valtionvarainministeriötä ja kuntia?
Noin 45 % saksalaisista potee vakavaa ja lisäksi 15–30 % lievää D-vitamiinin puutosta, joka altistaa heidät monenlaisille suuria kustannuksia aiheuttaville terveysongelmille, sanoo professori Zittermann. Hän osallistui vuonna 2008 Tampereella pidettyyn D-vitamiinikokoukseen.

D-vitamiinin saantisuositukset ovat jääneet pahasti ajasta jälkeen. Ne tulisi nostaa vähintään 25 mikrogrammaan päivässä, Zittermann vaatii. [Suomessa viranomaissuositus on 7,5 mikrogrammaa 3–50-vuotiaille ja 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille.] Nykyiset suositukset ja auringonotolla pelottelu johtavat väkisinkin D-vitamiinin puutokseen, Zittermann sanoo.

Zittermann on perehtynyt syvällisesti D-vitamiinitutkimuksiin ja Saksan, EU:n sekä Yhdysvaltain viranomaisten laatimiin D-vitamiinidokumentteihin. Euroopanlaajuinen raportti, joka koski 363 miljoonaa ihmistä, arvioi että D-vitamiinin puutteen suorat ja epäsuorat kustannukset ovat 187 miljardia euroa vuodessa. Saksassa ne ovat noin 38 miljardia euroa vuodessa, arvioi Zittermann. Hän moittii EU:n säädöksiä, jotka estävät riittävän D-vitamiinimäärän lisäämisen elintarvikkeisiin ja ravintolisiin. EU laatii parhaillaan ravintolisädirektiiviä (Food Supplements Directive), johon kirjataan mm. D-vitamiinin suurin sallittu pitoisuus. Zittermann pelkää, että se jää liian pieneksi.

“Siksi olisi tärkeää nostaa D-vitamiinin päivittäisen saannin suositus vähintään 25 mikrogrammaan. Sen suuruinen saanti ehkäisisi ainakin liian pieniä D-vitamiinin pitoisuuksia veressä", Zittermann kirjoittaa.

Yhdysvalloissa Institute of Medicine (IOM) nostaa turvallisena pidetyn päivittäisen D-vitamiinin määrää; monien tutkijoiden mielestä se tulisi asettaa 10 000 kansainväliseen yksikköön eli 250 mikrogrammaan, mikä kuvaa tieteellisessä kirjallisuudessa esitettyjä näkemyksiä. Yhdysvaltain terveysvirasto pitää seerumin turvallisena D-vitamiinin ylärajana 250 ja toksisuuden rajana 500 nmol/l.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=1662
ka,kopioija liikkeellä
Hijaaa kohti kuolemaa se tauti vie.Isäni kuoli sairastettuaan 4 vuotta alzheimria.Elämä vain haihtui pois...hiljaa istuin äidin kansssa isän vieressä kun kuolema tuli...pikkulintusen tie.
Todella olisi hyvä tietää taudin oireita käytännössä.

Kummitus juttuina kuulut pyykkipulverin viemisestä jääkaappiin tai silmälasien löytymisestä jää kaapista, keittäessä veden pois unohtamisesta.
Vanhainkodit kertovat aggressiivisesta käytöksestä mutta vain vanhusta on nähty lyötävän..
Jääkö tauti siksi huomaamatta, kunnes todella vakavana, ettei haluta huomata?

Tästä tuli kerran TV ohjelma.
Potilaan tauti oli jo todella pitkällä, hänelle annettiin pöydälle kahvi astiasto ja pyydettiin kattamaan. Naisella ei ollut mitään tajua siitä mitä tehdä ja miten kuppien on tarkoitus olla..
Sitten oli hoitolaitoksen arkipäivä kuvausta. Siinä yksi hallitsi oleskelutilassa kaikkien puheet ja olemisen, se oli surkeinta riidan haastamista mitä olla voi.

Onko teillä läheisiä, joiden arki elämässä tapahtuneet muutokset olette voinut seurata, kun hän on sairastunut?

.
No mie huomasin mieheni taudin,kun ei osannut esim.tankata,tai miten maksetaan laskuja esim.Käytös muuttui,tuli surulliseksi ja pelkäsi.Välillä ei tiennyt mitä avaimella tehdään tai liikenteessä ajoi punaisia päin.
Ei ne ole mitään kummistusjuttuja,tuttuja asioita meillä.Varkaita käy ja tavarat milloin missäkin,varsinkin taudin alkuvaiheessa,ajoittain hyvin aggressiivinen vaikka aina ollut kiltti muuten.
Yleensä mitä nuorempana saa alzheimerin,sen rajumpi se on.
En kyllä koskaan osannut kuvitella että se näin kamalaa kuin meillä,nyt 5 vuotta diagnoosista
Äidillä oli, vaikka ei ollut kuolin syy. oli 84,5 v. kuollessaan.
Alzheimerin tauti Diagnoosi tuli, kun ensin oli ollut jo 2,5 vuotta laitoksessa dementiasta.
Jotenkin olen miettinyt taudin oireiden olleen äidillä jo juuri ennen 50v. alkoi olla asioita joita ei vain tehnyt.. sitten oli tämä "hukka vei varas sai syyn" kaikki kateissa ja siis varastettu.
Itkeskeli ja tuijotti tyhjään, joskus vaikka kuinka kauan.
Muutin siihen aikaan pois kotoa, äiti oli ilkeä ja pyrki kontrolloimaan jopa ajatuksiani. Osaksi siitä syystä oletin hänen olevan ilkeä, äiti kun oli päättänyt minusta tulevan piian vanhemmille, niin on aina ollut sitä varten on yksi lapsista.
Oli nöyrä ja tein kaiken mitä muut eivät suostuneet tekemään...

Äiti keitti perunoita ilman vettä, jokainen kattila oli hävitettävä. Asui vanhapoika veljeni kanssa jolla ei ollut mitään tajua kodinhoidosta.
Pakkasi tavaransa ja lähi kotiin joka päivä, siis kotonaan. Oli orpo 8v. asti joten mitään lapsuuskotia ei ollut siitä oli porannut koko ikänsä.
Ajoi isää hakemaan pikkulikkoja 5kpl, kun ovat kai menneet naapuriin..(oli veli isä oli jo kuollut)
Nuo olivat viimeistä 2-3 vuotta..
Se ilkeily meni siihen, etten edes ollut nähnyt äitiä 18 v., kun hän kuoli en ollut hautajaisissakaan. En kadu tai sure, mutta olen nyt 64v. ja oletan minulla alkaneen saman taudin.
- on asioita joita en osaa saa tehtyä
- hukkaan kaiken
- laitan tavaroita kummallisiin paikkoihin..
(esim. juustonpalan joka oli muovipussissa juustohöylän kanssa, olin laittanut kaappiin jääkaapin päälle)
asiat ja nimet ovat hukassa ihan niin maan perusteellisesti..

minulla ei ole velkaa, oma asunto on, kaksi aikuista poikaa ja pojanpoikia.. Eläke on pieni, eikä elämän tarkoituksena sentin venytys enää pidä elämää yllä.
Olen koko ikäni kuorinut kermat lapsilleni, nyt sitten separaattorilla pyöritä kurria. Lapseni osasivat vaatia, eivät edes huomanneet että annoin jo heille kaiken. X-mies kannusti ja palkitse heidän käytöstään.
unohtui, olen aina ollut erittäin hyvä laskemaan, nyt en enää ymmärrä numeroita. Kello menee sekaisin, en aina käsitä vaille vai yli?
Päivämäärät esimerkiksi tiliotteessa, on syynättävä moneen kertaan..
Lisäksi olin melkoinen lukija, nyt en saa luettua, tekstin on oltava todella mielenkiintoista tai opettavaa..
Tuttujen maisemien järjestys ei onnistu, joudun pinnistelemään että saan alueen "kartalle".
Jatkan tähän, kun kuullostaa niin tutulta! Äitini on 82v ja ollut outo nyt jo muutamia vuosia. Yritin ymmärtää pitkään, mutta viime syksynä kävi niin ilkeäksi, että ajattelin jättää käymättä kokonaan, kun tulee aina vaan uutta pahaa ja kiusantekoa.

Tyttäreni ovat teinejä eivätkä enää halua tulla mummille, kun tämä puhuu niin outoja. Osaa vielä soittaa ja juuri soitti vanhemmalle tytölle, että naapuri on vienyt meiltä 30 ha maata! Soittelee poliisille ja ambulanssia monta kertaa päivässä joskus. Naapurit on huolissaan ja kyllästyneitä varkaussyytöksiin.

Olen yrittänyt hakea apua terveydenhuollosta ja kotipalvelusta, mutta kun äiti ei koe tarvitsevansa apua! Ei kuulemma voi väkisin auttaa. Harhat jyllää ja riitelee ihmisten kanssa turhasta. Minustakin oli tekemässä rikosilmoitusta, kun vein kahvikupit! Olemattomia ihmisiä käy kylässä ja tavarat hukkuu.

Miten olette jaksaneet tuota? Kauankohan tuo vaihe kestää? Viimeksi huuteli perääni: leveeperse ämmä, varastetun tavaran kätkijä!

Katstrofia odotellessa...
Onko äidilläsi diagnoosi ja lääkitys menossa? Minun äidilläni on ollut lääkitys syksystä asti. Noita varasteluepäilyjä on hänelläkin, mutta onneksi ei vielä ole suoraan syyttänyt naapuria eikä minua varastelusta. Äitini yrittää vielä parhaansa mukaan hoitaa omia asioitaan, koska diagnoosin saanti oli todella kova paikka, eikä hän voi tunnustaa, että ei kohta selviä tietyistä asioista yksinään. Meillä on ongelmana on päättämättömyys, aivan käsittämätön rumba voi tulla esim. pölynimurin hankkimisesta, yhtenä päivänä on sitä mieltä että hankitaan uusi ja seuraavana päivänä ettei hankitakaan. Tämmöistä asioiden vatkaamista voi olla monta viikkoa ja silti voi tulla väärä ostos tehtyä. Pitkää pinnaa vaatii.
Ihmettelen että ette ole saaneet kunnalta mitään apua tilanteeseenne kun näyttäisi siltä, että äitisi ei ole kohta kykenevä päättämään omista asioistaan, niin ikävältä kuin se kuulostaakin.
Kiitos vastauksestasi Kummastelija! Olen nyt pitänyt "lomaa" äidin asioista, koska alkoi tuntua etten itse jaksa ottaa enempää ilkeyttä vastaan. Yritin saada terveyskeskuslääkärin/omahoitajan lähettämään äidin dementiatutkimuksiin tai määräämään lääkettä harhoihin, mutta eivät uskaltaneet, koska äiti ei halua eikä sairaudentuntoa ole. Lääkäri sanoi ettei halua itse syytettä siitä, että lähettää tutkimuksiin, kun potilas ei halua. Pakkohoidon kynnys ei ylity.

Vastikään mummi soitteli 15-vuotiaalle, että tekee itsemurhan ja huomenna häntä ei enää ole. Murkku sitten itki sitä ja vaati soittamaan ambulanssia -asumme 70 km päässä mummista. Naapuri sieltä soitti minulle, että äidin touhut hirvittää ja he eivät kohta enää jaksa. Äit oli myös tytölle sanonut puhelimessa,että hänen puhelin soi koko ajan eikä kukaan puhu mitään -oli soittanut puhelinlaitokselle onko puhelin rikki? -mummilla siis lankapuhelin.

En tiedä! Tulee ajatus, että olkoon sitten, jos mitään ei voi! Yritin ainakin.
Puolisoni on 55v.Vajaa vuosi sitten huomasin muistissa,auton ajossa ja kävelyssä muutosta.Onko mahdollista että muisti ja ns ymmärrys romahtaa ihan yhtäkkiä.Nyt tutkimuksissa.Miten nämä muistisairaudet todetaan,siis minkälaisissa tutkimuksissa?
Hei Puoliso! Olet samantyppisessä tianteessa kuin minäkin, paitsi että oma läheiseni on huomattavasti vanhempi ja asit pääsivät jo vähän karkaamaan, ennen kuin ymmärsin mistä on kysymys.

Alkuun kävely muuttui töpöttäväksi. Läheiseni syytti milloin issiasta, milloin selkäkipua, milloin mitäkin.
Myös meillä huomattiin autolla ajossa muutosta; ennen tarkka kuski mennä jurruutti kuin omissa ajatuksissaan, painoi vaan kaasua, ennakoivasta ajosta ei tietoakaan! HUH! Parkkeerauksessa oli ongelmia, nyt jälkikäteen tajuan, miten niitä pikkuvahinkoja sattui; peilejä särkyi, sakkojakin tuli.
Asioita jäi hoitamatta, laskuja, lääkärikäyntejä, yms, mitä ennen oli pitänyt tärkeinä juttuina, oli oikein kunnia-asia, että laskut maksettiin heti!

Meillä asia lähti hoitumaan toisen sairaalareissun yhtyedessä, kun huomattiin että eräät lääkkeet oli unohtuneet uusia ja tietenkin ottaa. Ensin hoidettiin lääkitys kuntoon, sitten oli vuorossa pään tomografiakuvaus.

Koska kyseessä ei ole puolisoni, en ole päivittäin nähnyt läheiseni kuntoa tai sen muutoksia. Reilu vuosi siitä kun aloin ihmetellä oudoksi muuttuneita tapoja, tilanne oli kyllä pahentunut huomattavasti. Tosin olen ymmärtänyt, että läheiseni oli/ on taitava peittämään ongelmia, joten on vaikea arvioida.

Käsittääkseni mikäli tomografiassa tai magneettikuvassa (riippunee paikkakunnasta kumpaa käytetään> kustannuskysymys) näkyy muutoksia, tehdään ns. Cerad -testi. Tämä ja MMS -testi voidaan tehdä luultavasti muutenkin, jos asiakas sitä toivoo. Googlaa nämä, saat lisätietoa.
Itsellekin nämä asiat ovat aivan uusia, ja olen keräillyt tiedonpalasia sieltä täältä.

Tutkaile, jos paikkakunnaltanne löytyy muistihoitaja, hänelle voi soittaa ja kysyä neuvoa. Alla myös hyödylliseksi kokemani linkki.
http://terveysnetti.turkuamk.fi/seniorinetti/muistisairaus/index.html

Voimia sinulle!
Aina kannattaa heti hakeutua tutkimuksiin jos huomaa arkisissa askareissa muutoksia.Meillä se oli punaisia päin ajamista,miten tankataan,semmoset tavis asiat muuttuivat hankaliks,luonne muuttui...Terkkarin kautta mentiin,ja sieltä kiireellinen lähete tutkimuksiin keskussairaalaan.Siellä oli muistitesti,monen tunnin psykologiset testit,verikokeet,magneettikuvaus,selkäydinnesteestä näyte.Alzheimerhan se oli,ja vieläpä pahinta laatua ja perytyvää.
Meillä se kyllä puhkesi nopeasti,toisaalta muistisairaus voi uinua taustalla vuosikymmeniä.Kohta 5 vuotta tuosta diagnoosista ja mieheni nyt vaikeassa vaiheessa jo.
Kannattaa muistaa että aina ei ole muistisairaus kyseessä,mutta heti lääkäriin jos normi toiminta alkaa muuttua.
Ristiina,aika samoihin aikoihin äidillänikin diagnosoitiin Alzheimer kuin miehelläsi -2008 v.lopulla.Toki viitteitä tulevasta oli jo kesällä.Mutta isäni eläessä silloin,hän jotenkin pystyi "harhauttamaan"äitimme tilaa.Vasta isämme kuoltua äiti romahti.Niinkuin kirjoitatkin,mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tutkimuksiin.Tautia ei ole järkevää "lakaista maton alle",se on ja pysyy.Alkuvaiheessa otettu lääke tepsii hyvin ja kaikkia kannattaa käyttää hyödyksi mitä saatavilla on...Se on tavallaan heitteillejättö,jos jättää huolehtimatta lähimmäisestään silloin kun toinen on heikoimmillaan,eikä ymmärrä tilannettaan.Hoitovaste on alussa hyvä....loppuvaiheessa sairaus vie mukanaan,ei siinä muistilääkkeet eikä poppaskonstit auta.Tsemppiä sinulle Ristiina(ja tyttärellesi.
Alzheimer on tyhmä tauti, joka ei lähde pois, rokotetta kuitenkin kehitellään, saisi kadota se hemmetin tauti vanhuksia kiusaamasta
Lääkärit ovat löytäneet kannabiksesta parantavia ja ennaltaehkäiseviä aineita.
Olen 42 vuotta ja Alzheimer on mukana joka päivä usean vuoden ollut jo. Vielä pystyn suurin piirtein elämään yksin vaikka puoli vuotta sitten puolisoni sai tarpeekseen kun toistan paljon asioita ja unojdan paljon asioita. Käytös häiriintyy joskus ja olen ilkeä. Kuulun siihen pieneen osaan joka ei ehkä kärsi kauan koska 6-8 vuoden kuluttua olen haudasas. Olen saanut sairauden niin nuorena että se etenee nopeasti lääkkeistä huolimatta. Harmittaa ettei vaimo jaksanut tätä ja nyt ehkä kotona oleminen on sitten vaikeampaa. Joudun jonnekin aikaisemmin. Hoidan itse paljon asioita mutta koko ajan vaikeutuu kaikki vaikka lääkje hidastaa kovinta etenemistä. Töihin en pysty menemään ettei tule tehtyä valtavaa vahinkoa kolamnsille osapjolille. Luulin että puoliso pysyy rinnallani huonoinakin päivinä mutta ei sitten pysynyut. Ymmärräm oikein hyvin Laakson sairaalassa paljon olleena että omaishoitajan homma on kamalaa. Enkä sellaiseksi vaimoa olisi halunnutkaan. En ole katkera. Olen valtavan pettynyt kaikkeen. Mutta vain enää muutma vuosi ja tämä onkin ohi. Eipä tässä toisaalta kauheasti taloudellista varaa ole kauan elelläkään yksin.
 /   /  /  /  / Alzheimer on karmea sairaus
Norvital TESTOMAX

Asiantuntijat

  • SincityNaisille ja pariskunnille sunnattu intiimituotteiden erik...

Keskusteluhaku

Laaja haku



Lisää keskusteluja aiheesta

Tietoa mainosten kohdentamisesta