Lauerma: Harmaata ja mustaa

Lauerman mainio ja säpsäyttävä kolumni viime syksyltä ansaitsee oman viestiketjunsa.
Maallikkohypnotismin yhteydessä ulkopuolinen törmää häkellyttävään ilmiöön: termitulva ja erilaiset tittelit sekoittavat. Onpa raportoitu jopa valelääkäreistä ja muista tutkinnoista, joita ei löydy kirjoista eikä kansista. Paramedikalisaatio ja pseudoprofessioiden toiminta näyttävät sotkevan myös ,muden asiallisten hoitoinnovaatioiden käyttöä ja mainetta valvotun terveydenhuollon menetelminä.

-------------------------------------------
Hannu Lauerma Suomen Lääkärilehdessä 2005:

Harmaata ja mustaa terapiaa

Psykoterapiassa käsitellään usein julman raskaita tunteita ja elämän ääri-ilmiöitä. Niitä ovat nöyryytykset, häpeä ja syyllisyys, jotka uhkaavat johtaa murhaan tai itsemurhaan, lamaavat ahdistukset tai elämänhalun menetys. Terapeutin ammatissa voi kuitenkin toimia aivan kuka tahansa, kunhan ei käytä psykoterapeutin suojattua ammattinimikettä. Lailliseksi on tulkittu mainos, jossa itsensä nimittänyt terapeutti tarjoaa viattomasti psykoterapiaa.

Nakkien myyminen ja oluthanan vääntäminen on Suomessa paljon tarkemmin säädeltyä kuin psykoterapia.

Harmaan alueen mainonnassa titteleistä ja vaikuttavista työhistorioista ei ole pulaa. Kuvassa voi hymyillä esimerkiksi EMDR- , NLP- ja suggestoterapeutti, jolla on kokemusta työskentelystä useissa sairaaloissa, ja joka on vuosia vastannut X:n kaupungin A-klinikan toiminnasta. Lisäksi hänellä voi olla diplomeja alan ammattilaisten järjestöiltä, jotka takaavat hänen erityisosaamisensa, ja nimi netistä löytyvässä luettelossa

Kyseessä voi kuitenkin olla hoitoalan koulutuksen saanut yrittäjä, joka on käynyt joillain valetieteellisillä ja osin okkultistisilla viikonloppukursseilla. Samat juhlavilta näyttävät hypnoosi- ja psykoterapiadiplomit taas on saanut mm. Dr. Zoe D. Katze. Hän on tuhoisia kultteja tutkineen psykologi Steve Dubrow-Eichelin luottokortin käyttäjäksi merkitty kantakirjaton Zoe-kissa.

Toukokuussa esitetyssä MOT-ohjelmassa ”Pim – olen terapeutti” esiteltiin hypnoosin avulla tehtävän psykoterapian mustaa puolta Suomessa. Hypnoosi on teholtaan ja hermostollisilta mekanismeiltaan melko hyvin tutkittu ja kuvannettu, suomalaisessakin lääketieteessä 1880-luvulta asti tunnettu pätevä apukeino. Historiallisista syistä ja suggestiivisena menetelmänä se on kuitenkin altis kulumaan ja menettämään maineensa oudoissakin yhteyksissä. Terapeutti voi huomaamattaan olla oman esoteerisen maailmankuvansa markkinamies tai terapia-asetelmaan liittyvään vallantunteeseen rakastunut, häikäilemätön karismaatikko. Tällainen terapeutti saattaa sumeilematta häväistä ja kiristää suggestioherkkää potilasta, joka ei toimi hänen odotustensa mukaan ja palvele hänen itsetuntoaan.

Psykoterapiana 1990-luvulta alkaen enenevästi markkinoiduille outouksille on tyypillistä koulutusten kultinomaisuus, ja kaikkialle työntyvä myönteisten suggestioiden sijoittaminen oman toiminnan kuvailuun. Se on vakavasti otettavaksi tarkoitettua pesuainemainonnan kieltä: ”Ennen luulin enkeliä hohtavan valkoiseksi, mutta sitten näin Sertolla pestyn perkeleen”. Minkä tahansa asian kääntäminen merkitykseltään positiiviseksi saa joskus uskomattomia mittasuhteita. Luistelulla henkilökohtaisen ja ammatillisen välillä hämärretään vastuukysymyksiä, samoin korostamalla välillä menetelmän hoidollista erityisvaikutusta, välillä suggestioiden läsnäoloa kaikkialla ja kaikessa. Uskonnollista ja maagista, New Age-tyyppistä aineistoa sekoitetaan psykoterapiaan. Mukaan valikoituu suggestioherkkiä, usein jonkin kriisin keskellä pelastusta kaipaavia ihmisiä.

Kulttimuotoinen toiminta pitää sisällään sekä taloudellisia että narsistisia motiiveja. Yliopistollista psykoterapiatutkimusta ja kriittistä tarkastelua ala välttää, vaikka mm. ammattikorkeakouluja käytetäänkin kulisseina. Alan lainsäädäntö nähtäisiin mielellään vihamielisenä toimintana, ei heikoimpien turvaamisena. Fantasiaa kateuden kohteena olemisesta viljellään ahkerasti.

Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen laillistamilla psykoterapeuteilla on takanaan jokin alalle sopiva perustutkinto, soveltuvuuden arviointi, omaa psykoterapiaa ja vuosien koulutus ja työkokemus, joka pohjaa jollekin yleisesti hyväksytylle, tieteelliselle psykologiselle viitekehykselle. ”Terapeutilta” voi puuttua jokainen näistä elementeistä.

Alalla törmää aivan tavallisessa arjessa veijariromaanien hahmoihin. Positiivista ajattelua edusti mm. USA:ssa koulutettuna suomalaisena psykologina esiintynyt mies, jonka auliisti tarjoamista eri käyntikorteista löytyivät titteleinä Ph.D., Professor, Chairman of the Board, Healer, Exorcist, Yogi, World´s Leading Motivation-Related Psychologist, Pastor General, Founder of Successology ja Millionaire-Maker. Hänen luomansa successology perustui ehkä säästäväisyyteen, koska millionaire-makerilla oli edullisen näköinen Seppälän puku ja kuluneet kengät. Myöhemmin hän ilmoittautui myös lääkäriksi, mutta tutkintotodistuksia ei löytynyt. Hän poistui maasta taloudellisten epäselvyyksien yhteydessä soimaten suomalaisia kateudesta, joka vie kalatkin vedestä. Sittemmin olen nähnyt hänet internetissä suosittelemassa kiinteistönvälittäjätaustaista maailman tunnetuinta hypnoosiopettajaa, yhtä monista. Tittelit olivat uusia:
” International health and education specialist, who has studied on three continents, PhD, ND ”. Liekö sitten North Dakota, Natural Doctor vai Doctor of Nedicine?