Entinen elämä?

^TaikaNaali

Onko muilla kokemuksia entisen elämän muistoista.
Itse olen joskus saanut outoja väristyksiä,ja muistoja menneestä elämästä.Yhdestikin "nukahdin" seisaalleni ja näin palavan pellon ja heinäseipäät,ja naisen joka oli pukeutunut vanhan aikaiseen mekkoon ja viittaan jossa oli huppu.Nainen juoksi pellon poikki,kantaen lasta sylissään.Toisella kertaa näin suuren virran ja sillan ja saman naisen ja lapsen jotka juoksi sen yli ja putosi jokeen kun silta hajosi. Onko muilla näkyjä/muistoja entisestä elämästä? Ja miksi muistan nämä asiat? Jotenkin vain tiedän etteivät ne ole unia tai mielikuvituksen tuotetta,sillä olen niiden tullessa täysin tietoinen itsestäni.

89

21096

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • arkkienkeli-mikael

      Olen hiukan tietoinen entisistä elämistäni.
      Nuorin elämä:
      1.Natsien kidutettavana---> Tukehduin kaasukammioon.
      2.Gladiaattorina---> Eläimet repivät minut kappaleiksi
      3.Intiaanien kidutettavana toteemipaalussa-->viilleltiin kuumalla puukolla elävältä.
      Tunsin joka tilanteessa kivut ja se oli epämiellyttävää nähdä kaikki normaalista katsekulmasta niin kuin normaalisti.
      näin nämä purun yhteydessä
      (aletaan purkaan vanhojen elämien paineita)
      Sieluni on 140 000 vuotta vanha ja olen Indigolapsi.

      • ToinenIndigo

        Minunkin uskontoni on New Age.


      • Holohoax

        Niinpä. Niistä natsien kaasukammioista vaan ei ole löytynyt kaasujäämiä ollenkaan, vaikka kaasu sitoutuu rautaraknteisiin todella lujasti. Ja ne uudemmat krematoriot ovat sodan jälkeen rakennettuja, vieläpä site että jos niitä olisi käytetty, koko rakennus olisi palanut.
        Kyllä. Vietin yhden päivän Dachaun leirillä ja näin.


      • elähtänyt

        Eihän Dachaun leiri ollut tuhoamisleiri. Siellä on kyllä kaasukammio, mutta sitä on käytetty korkeintaan kerran tai pari. Eivätkä useimpien tuhoamisleirien kaasukammiot ole edes säilyneet, joten mistä tiedät ettei niistä löytyisi kaasujäämiä?
        Entisistä elämistä minulla ei ole minkäänlaisia muistoja, en osaa ottaa niihin kantaa.


      • Anonyymi

        "Olen hiukan tietoinen entisistä elämistäni.
        Nuorin elämä:
        1.Natsien kidutettavana---> Tukehduin kaasukammioon.
        2.Gladiaattorina---> Eläimet repivät minut kappaleiksi
        3.Intiaanien kidutettavana toteemipaalussa-->viilleltiin kuumalla puukolla elävältä."

        Vaikka tämä on yli kymmenen vuotta vanha täytyy kommentoida, aika jännä..Olen jo vanhempi nainen ja minä olin edellisissä elämissä roomalainen legioonalainen(mies) ja natsi saksassa naisena, natsien kannattajana.
        Ennen natseja elin lyhyen elämän nuorena tyttönä joka hukkui laivan uppoamisessa noin 1900-1916(?) ei titanic. Näin vuosia ja vuosia samaa toistuvaa unta pitkähiuksisesta tytöstä aikaan kuuluvassa vaatetuksessa,yrittäen pakoon vettä täyttyvästä tilasta, joka kerta heräsin ennen kuin hukkui. Olin hiestä märkä,tunsin hukkumisen tunteen..viimein näin koko unen jossa tyttö hukkui laivan mukana, kuolema.
        Tajusin kun säpsähdin ylös henkeä haukkoen että se olin minä. Tämän jälkeen uni loppui kuin seinään.
        Lapsena lörpöttelin roomalaisten varustuksesta ja miekastani jossa oli erityispiirteitä..Ottaen huomioon ettei nettiä vielä ollut olemassa enkä lukenut historia kirjojakaan enkä varmasti katsonut historiaohjelmia töllöstä. Vasta myöhemmin kun paneuduin asiaan tunnistin "lapsuusajan miekkani"


      • Anonyymi

        Mistä tiedät ja miten olet saanut selville


    • Ennen elettyäkö vai vaan unta?

      Olen nähnyt valokuvantarkan, erittäin mieleenpainuvan unen, jossa olen ymmärtääkseni 1800-luvun Amerikassa. Ajan pienellä yhden hevosen vaunulla kuumana kesäpäivänä yksin hevosella. Aurinko paistaa täysin pilvettömältä taivaalta. Olen hamepukuinen nuori tyttö. Tulen ruskeavetisen pienen lammen rantaan. Pysäytän hevosen ilmeisesti vilvoitellakseni ja samalla huomaan vedessä jotain. Kahlaan veteen hametta varoen ja nostan puukarahkalta näyttävän kepin vedestä. Keppi onkin ruskea kangistunut käärme, joka yhtäkkiä virkoaa ja puree minua ja samantien kaikki pimenee. Tämän oudon unen lisäksi tunnen suurta vastenmielisyyttä tuon ajan amerikkalaistyyliin rakennettuja taloja kohtaan. Siis niitä kaksikerroksisia puutaloja joissa on isot (kauniit!) terassit koko talon mitalta. Etenkin valkoiset tuon arkkitehtuurin talot puistattavat minua ilman mitään järkiperäistä syytä.

      • arkkienkeli-mikael

        Tuo voi tarkoittaa että:
        1.Entisten elämiesi "paskakaivo" (eli siis sinun entisten elämien kiukku ja ahdistus sun muu alkaa purkaantua)
        Se alkaa toisilla automaattisesti, mutta silloinkin se on nopeampaa käydä läpi puhdistuksella.
        2.Se tulee entisestä elämästä ja johtuu siitä että sinulla on ollut aikaisempi elämä silloin 1800- luvulla ja inho heijastuu helposti nykyaikaa.
        3.Se johtuu lapsuutesi traumoista joita et tiedosta.
        mutta luulen sen olenvan 1 tai 2. vaihtoehto.


      • Cyberanimal
        arkkienkeli-mikael kirjoitti:

        Tuo voi tarkoittaa että:
        1.Entisten elämiesi "paskakaivo" (eli siis sinun entisten elämien kiukku ja ahdistus sun muu alkaa purkaantua)
        Se alkaa toisilla automaattisesti, mutta silloinkin se on nopeampaa käydä läpi puhdistuksella.
        2.Se tulee entisestä elämästä ja johtuu siitä että sinulla on ollut aikaisempi elämä silloin 1800- luvulla ja inho heijastuu helposti nykyaikaa.
        3.Se johtuu lapsuutesi traumoista joita et tiedosta.
        mutta luulen sen olenvan 1 tai 2. vaihtoehto.

        Kuulosti aika mielenkiintoiselta koska en ole ajatellut entisiä elämiä tuolta kannalta. Itselleni oli aika spontaania tuo entisiin elämiini tutustuminen mutta jos haluaa niin uskoa, niin olen tullut tänne maapallolle ihan muualta. Näin ainakin muistikuvani väittävät. Tosin minulla on tuon mukaan myös sielullinen tehtävä mikä ei nyt varsinaisesti liity nykyiseen elämääni. Hmm..
        Miten nuo traumat entisistä elämistä heijastuu nykyiseen elämään? olisi ihan kiva kuulla tuosta lisää...?


      • batmanq
        Cyberanimal kirjoitti:

        Kuulosti aika mielenkiintoiselta koska en ole ajatellut entisiä elämiä tuolta kannalta. Itselleni oli aika spontaania tuo entisiin elämiini tutustuminen mutta jos haluaa niin uskoa, niin olen tullut tänne maapallolle ihan muualta. Näin ainakin muistikuvani väittävät. Tosin minulla on tuon mukaan myös sielullinen tehtävä mikä ei nyt varsinaisesti liity nykyiseen elämääni. Hmm..
        Miten nuo traumat entisistä elämistä heijastuu nykyiseen elämään? olisi ihan kiva kuulla tuosta lisää...?

        sinä alat nähdä entiset elämät "elokuvan lailla" eli tapahtumat kulkevat silmiesi edessä kuin normaalisti olisit siellä paikalla...Elokuvassa ei vain tunne tuskaa tai kipua.
        Voit nähdä kun taistelet ja joku lyö kätesi irti ja tunnet kivun ja näet kätesi sätkivän maassa.
        Tai vaimosi raiskataan ja sinä alat itkeä ja huutaa tuskasta. Tunnet tämän ja näet aivan kuin se tapahtuisi juuri nyt.


      • Cyberanimal
        batmanq kirjoitti:

        sinä alat nähdä entiset elämät "elokuvan lailla" eli tapahtumat kulkevat silmiesi edessä kuin normaalisti olisit siellä paikalla...Elokuvassa ei vain tunne tuskaa tai kipua.
        Voit nähdä kun taistelet ja joku lyö kätesi irti ja tunnet kivun ja näet kätesi sätkivän maassa.
        Tai vaimosi raiskataan ja sinä alat itkeä ja huutaa tuskasta. Tunnet tämän ja näet aivan kuin se tapahtuisi juuri nyt.

        Mitä traumoja voi sieltä "elokuvasta" eli menneestä elämästä siirtyä nykyiseen?

        Koen, ettei minulla ole sieltä painolastia, mutta voinhan tietty olla väärässäkin. Totta kuitenkin on, että jotkut mieltymykset ja asenteet/mielipiteet voi seurata yli kuoleman/syntymän-rajan, näin ainakin itselläni on käynyt. Myös sellaisia, että "olen tuntenut sinut aikaisemminkin" - juttuja on käynyt joitakin tuntemattomia ihmisiä tavatessani.


      • arkkienkeli-mikael
        Cyberanimal kirjoitti:

        Mitä traumoja voi sieltä "elokuvasta" eli menneestä elämästä siirtyä nykyiseen?

        Koen, ettei minulla ole sieltä painolastia, mutta voinhan tietty olla väärässäkin. Totta kuitenkin on, että jotkut mieltymykset ja asenteet/mielipiteet voi seurata yli kuoleman/syntymän-rajan, näin ainakin itselläni on käynyt. Myös sellaisia, että "olen tuntenut sinut aikaisemminkin" - juttuja on käynyt joitakin tuntemattomia ihmisiä tavatessani.

        Kipuja.
        Tuskia ja pahoja oloja.
        "oksentelua" eli yökit mutta mitään ei tule.
        Mutta kun nämä ovat menneet ohi sinulle tulee rauhallinen ja rento sekä levollinen olo.
        Kun olet aloittanut tämän valmistaudu:
        tuntuu kun pala kurkussa alkaisi nousta.
        Ajattele vahvasti että: "Nyt et tule ulos vaan vasta kotona".
        Silloin kun olet rauhassa kotona tämä "filmi" alkaa tulla ulos, mutta se ei ole sama mitä olet nähnyt vaan alkaa tulla muita elämiä...ja tuskia.
        Kun olet saanut kaikki tuskat ja pahanolon pois sinun täytyy myös muistaa:
        älä päästä pahaa oloa ja tuskaa enää täyttämään itseäsi vaan purat kaikki käymällä ne läpi.
        Silloin kun teet näin säästät itseäsi!


      • Qadesha
        arkkienkeli-mikael kirjoitti:

        Kipuja.
        Tuskia ja pahoja oloja.
        "oksentelua" eli yökit mutta mitään ei tule.
        Mutta kun nämä ovat menneet ohi sinulle tulee rauhallinen ja rento sekä levollinen olo.
        Kun olet aloittanut tämän valmistaudu:
        tuntuu kun pala kurkussa alkaisi nousta.
        Ajattele vahvasti että: "Nyt et tule ulos vaan vasta kotona".
        Silloin kun olet rauhassa kotona tämä "filmi" alkaa tulla ulos, mutta se ei ole sama mitä olet nähnyt vaan alkaa tulla muita elämiä...ja tuskia.
        Kun olet saanut kaikki tuskat ja pahanolon pois sinun täytyy myös muistaa:
        älä päästä pahaa oloa ja tuskaa enää täyttämään itseäsi vaan purat kaikki käymällä ne läpi.
        Silloin kun teet näin säästät itseäsi!

        eli jos joku mennyt tapahtuma puskee "pintaan", niin ei siinä oikein pysty hanttiinkaan laittamaan. Olen itse kokenut kaksi kertaa musertavalla tavalla miten menneisyys pulpahtaa esiin.

        Ensimmäisellä kerralla 19-vuotiaana ilman mitään erikoisempaa impulssia muistin miten olin joutunut menneisyydessä todistamaan kuinka rakastettuni poltettiin roviolla.

        Toisella kerralla 25-vuotiaana näin tv:stä yllättäen erään karmeuden, joka sai minut täysin pois tolaltani kunnes jouduin myöntämään itselleni että olen itse kokenut tuon saman asian menneisyydessäni. Sitä muistoa vastaan yritin kyllä tapella, mutta minkäs teit, esiin se vain työntyi väkisin.


      • Cyberanimal
        Qadesha kirjoitti:

        eli jos joku mennyt tapahtuma puskee "pintaan", niin ei siinä oikein pysty hanttiinkaan laittamaan. Olen itse kokenut kaksi kertaa musertavalla tavalla miten menneisyys pulpahtaa esiin.

        Ensimmäisellä kerralla 19-vuotiaana ilman mitään erikoisempaa impulssia muistin miten olin joutunut menneisyydessä todistamaan kuinka rakastettuni poltettiin roviolla.

        Toisella kerralla 25-vuotiaana näin tv:stä yllättäen erään karmeuden, joka sai minut täysin pois tolaltani kunnes jouduin myöntämään itselleni että olen itse kokenut tuon saman asian menneisyydessäni. Sitä muistoa vastaan yritin kyllä tapella, mutta minkäs teit, esiin se vain työntyi väkisin.

        nuo viestit selvittivät asiaa kovasti. Itse täytyy myöntää, etten kovin hanttiin ole noille "elokuville" pannut vaikka en tiedä uskoako niihin vai en. Toisaalta uskoisin, että henkinen kuormani menneistä elämistä on joko hyvin vähäistä tai sitten hyvin selvitettyä, koska eivät pyri enää pintaan ja ovat lähinnä "muistoja".


      • Ennen elettyäkö vai vaan unta?

        Juuri tuo outo inho tietynlaista rakennusta kohtaan on kummallista. Siitä ei ole kovin kauaa, kun eräs kotimainen talofirma alkoi markkinoida näitä amerikkalaisia puutaloja ja meillekin tuli näistä esite. Ensin katsoin, että onpas nättejä, mutta sitten yhtäkkiä alkoi etoa. Noiden talojen julkisivupiirrokset (etenkin valkoisena) ovat niin vastenmielisiä, etten halua nähdä niitä ollenkaan. Täysin hulluahan se on. "Nykyelämässä" - jos näin saa sanoa, en ole takuuvarmasti käynyt tuollaisissa rakennuksissa.

        Minulla on näiden painajaisten lisäksi myös taipumus nähdä enneunia. Joskus jopa uskomattoman tarkkoja. Olen nähnyt unessa kummitätini vakavan sairastumisen. Tässä unessa näin hänet kapeassa sairaalahuoneessa, jonka ikkunasta näkyi pitkiä mäntyjä. Kummitätini makasi hiljaa paikoillaan. Pari vuotta myöhemmin hän sairastui altzheimeriin ja menetti puhekykynsä. Myöhemmin kävin katsomassa häntä sairaalassa, jossa oli samanlainen kapea pieni huone ja ikkuna mäntymetsikköön päin. Näin myös ennalta oman leikkaukseni. Unessa kirurgi tuli sanomaan, että nyt sinut sitten leikataan. Kahden viikon päästä jouduin äkillisesti sairaalaan ja olin umpisuolileikkauksessa. Nämä nyt näin esimerkkeinä. Kaiken lisäksi olen nähnyt myös tosi outoja mutta kiinnostavia "opetusunia", joissa jokin miesääni puhuu ja näyttää minulle taivaasta päin tilanteita ja antaa näin ohjeita. Haluni suojella susia päättyi näiden unien takia, kun ääni unessa ilmoitti, että "petoja ei pidä suojella". Joko minulla on tosi vilkas mielikuvitus unissani tai sitten...

        Olen hämmentynyt mutta pidän tätä jonkinmoisena lahjana. Olen saanut unistani monta hyvää neuvoa elämääni ja myös etukäteisvaroitusta tulevista vaikeuksista.


      • Höh
        Ennen elettyäkö vai vaan unta? kirjoitti:

        Juuri tuo outo inho tietynlaista rakennusta kohtaan on kummallista. Siitä ei ole kovin kauaa, kun eräs kotimainen talofirma alkoi markkinoida näitä amerikkalaisia puutaloja ja meillekin tuli näistä esite. Ensin katsoin, että onpas nättejä, mutta sitten yhtäkkiä alkoi etoa. Noiden talojen julkisivupiirrokset (etenkin valkoisena) ovat niin vastenmielisiä, etten halua nähdä niitä ollenkaan. Täysin hulluahan se on. "Nykyelämässä" - jos näin saa sanoa, en ole takuuvarmasti käynyt tuollaisissa rakennuksissa.

        Minulla on näiden painajaisten lisäksi myös taipumus nähdä enneunia. Joskus jopa uskomattoman tarkkoja. Olen nähnyt unessa kummitätini vakavan sairastumisen. Tässä unessa näin hänet kapeassa sairaalahuoneessa, jonka ikkunasta näkyi pitkiä mäntyjä. Kummitätini makasi hiljaa paikoillaan. Pari vuotta myöhemmin hän sairastui altzheimeriin ja menetti puhekykynsä. Myöhemmin kävin katsomassa häntä sairaalassa, jossa oli samanlainen kapea pieni huone ja ikkuna mäntymetsikköön päin. Näin myös ennalta oman leikkaukseni. Unessa kirurgi tuli sanomaan, että nyt sinut sitten leikataan. Kahden viikon päästä jouduin äkillisesti sairaalaan ja olin umpisuolileikkauksessa. Nämä nyt näin esimerkkeinä. Kaiken lisäksi olen nähnyt myös tosi outoja mutta kiinnostavia "opetusunia", joissa jokin miesääni puhuu ja näyttää minulle taivaasta päin tilanteita ja antaa näin ohjeita. Haluni suojella susia päättyi näiden unien takia, kun ääni unessa ilmoitti, että "petoja ei pidä suojella". Joko minulla on tosi vilkas mielikuvitus unissani tai sitten...

        Olen hämmentynyt mutta pidän tätä jonkinmoisena lahjana. Olen saanut unistani monta hyvää neuvoa elämääni ja myös etukäteisvaroitusta tulevista vaikeuksista.

        >Haluni suojella susia päättyi näiden unien takia, kun ääni unessa ilmoitti, että "petoja ei pidä suojella"

        "Joka uniansa uskoo se varjoansa pelkää."


      • haluan tietää
        arkkienkeli-mikael kirjoitti:

        Tuo voi tarkoittaa että:
        1.Entisten elämiesi "paskakaivo" (eli siis sinun entisten elämien kiukku ja ahdistus sun muu alkaa purkaantua)
        Se alkaa toisilla automaattisesti, mutta silloinkin se on nopeampaa käydä läpi puhdistuksella.
        2.Se tulee entisestä elämästä ja johtuu siitä että sinulla on ollut aikaisempi elämä silloin 1800- luvulla ja inho heijastuu helposti nykyaikaa.
        3.Se johtuu lapsuutesi traumoista joita et tiedosta.
        mutta luulen sen olenvan 1 tai 2. vaihtoehto.

        Tunnut tietävän näistä jutuista paljon. Voisitko neuvoa hyvän henkisen oppaan/meedion jonka avulla voisin menneitä alkaa purkamaan ja saada tietää mitä on tapahtunut. Olen nyt tavannut ihmisen joka on ilmeisesti entisestä elämästäni ja haluaisin tietää mitä on tapahtunut


      • 13:vee tyttö ;)

        Kuule en tiedä voisiko tämä olla totta mutta myös minä olen ehkä asunut 1800 luvun Ameriikassa..... Sillä kun minä olin jotain 1 tai 2 vee niin mun uneen ilmestyi nainen ja se sanoi siinä minulle että minä olisin hän. En oikein tajunnut mitä hän oikein tarkoitti ja nyt myöhemmin olen tajunnut sen että kuka tuo mystinen nainen minun unessani oli.... Mutta tosin en ole täysin varma että oliko se tosiaan tämä sama nainen mutta he muistuttavat aivan liikaa toisiaan ja sen naisen nimi oli ehkä Matha Jane Canary lempi nimeltään Calamity Jane... ja sen minun unen lisäksi olen myös nähnyt näkyjä siitä samaisesta naisesta joka siinä minun unessani oli silloin....


      • 13:vee tyttö ;)
        13:vee tyttö ;) kirjoitti:

        Kuule en tiedä voisiko tämä olla totta mutta myös minä olen ehkä asunut 1800 luvun Ameriikassa..... Sillä kun minä olin jotain 1 tai 2 vee niin mun uneen ilmestyi nainen ja se sanoi siinä minulle että minä olisin hän. En oikein tajunnut mitä hän oikein tarkoitti ja nyt myöhemmin olen tajunnut sen että kuka tuo mystinen nainen minun unessani oli.... Mutta tosin en ole täysin varma että oliko se tosiaan tämä sama nainen mutta he muistuttavat aivan liikaa toisiaan ja sen naisen nimi oli ehkä Matha Jane Canary lempi nimeltään Calamity Jane... ja sen minun unen lisäksi olen myös nähnyt näkyjä siitä samaisesta naisesta joka siinä minun unessani oli silloin....

        No nyt mä oon saanu kyl jo aika paljon enemmän selville siitä mun entisestä elämästä ja täs on kaikista varmimmat tiedot siitä: 1:Oon asunu siellä 1800 luvu Ameriikassa

        2:Nimi on hyvin toden näköisesti tuo Calamity Jane koska mä muistutan tosi paljon ulko näöltäni tätä... Ja tykkään pitää mun hiukset nutturalla enkä ees tiiä et miks O.o

        3:Nyt oon nähny lisää umii jossa on Calamity Jane mukana ja mua ei näy siinä mun unessa yhtään missään ja sen lisäks mä oon alkanu muistaa siitä mun entisestä elämästä aika paljon asioita esim kaupunkien nimii,oon nähny mun unessa yhen villin lännen aikasen rakennuksen ja tunnistanu sen vaikken oo nähny sitä aikasemmin...

        4.Mä oon alkanu unissani ruveta ennustamaan asioita ja sit seuraavana päivänä ne on käyny toteen...


      • Carson.Kid

        Hyvä kun muistutit. Tuttu nimi tuo Calamity Jane. Olikohan Zane Greyn villinlännen kirjoissa vai jossakin muissa, tai sarjakuvissa 1950 -luvulla?


    • sensei kami

      reinkarnaatio tieteellinen nimi jälleensyntymälle ei tämä kyllä tänne magiaan liity vaan pitäisi olla erikseen reinkarnaatio palsta.
      minullakin näitä on niitä voi saada esille mietskely harjoitusten avulla. kokeilkaa ja voitte nähdäomia elämiämme traumat voivat juontaa tuolta tai jotkut asiat joista pitää ja on kiinostunut.

    • polgara_silvereye

      Olens siis vakavasti harkinnut etsiväni käsiini entisiin elämiin erikoistuneen hypnotisoijan sillä kuulema hypnoosissa sitä muistaa yllättävän paljon.

      Mutta "muistikuvani ilman hypnoosia":

      1. Aika ja paikka tuntematon: Olen mies ehkä italiassa tai ranskassa, tehtäväni tappaa polttaa noidat roviolla: katselen intohimoisesti liekkejä jotka nuolevat nuorta naista; intohimo liekkien katseluun vielä tänäkin päivänä. En ole kuitenkaan mikään pyromaani. =)

      2. Noitavainot; minut hirtetään vedenrajassa olevaan hirsipuuhun noituudesta tuomittuna. Edelleen kammo kaikkea kaulalla olevaa "hallitsematonta" kohtaan. En mielelläni käytä tiukkakauluksisia paitoja ja peiton on pysyttävä kainalossa. Itse kiristämäni korut eivät aiheuta pakokauhua.

      3. Susi on aina kiinteästi kuulunut uniini ja valvetilojeni näkyihin, ja intiaanien kanssa kokemani veljeys on liian henkilökohtaista ollakseen sattumaa, joten ehkä tämä on myös eräs aikaisempien elämieni ilmenemismuoto.

      Omasta mielestäni olen indico mutta kukapa sen taas todistaisi... =)

      • frozen/melt your heart

        Minäkin olen ajatellut mennä entisiin elämiin erikoistuneelle hypnoositerapeutille. Suomesta ei taida löytyä? Olen matkustamassa ulkomaille ensi kuussa ja toivon pääseväni vastaanotolle siellä. Onko kenelläkään lukijoista kokemusta tällaisesta hypnoosista?


      • -Q-
        frozen/melt your heart kirjoitti:

        Minäkin olen ajatellut mennä entisiin elämiin erikoistuneelle hypnoositerapeutille. Suomesta ei taida löytyä? Olen matkustamassa ulkomaille ensi kuussa ja toivon pääseväni vastaanotolle siellä. Onko kenelläkään lukijoista kokemusta tällaisesta hypnoosista?

        En tiedä tämän ihmisen liikkeistä nykyään, onko edes Suomessa vaiko taas USA:ssa, mutta hän on kumminkin jossain vaiheessa tehnyt regressioita käsittääkseni Tampereen seudulla.

        Voi olla että puhun tässä täysin läpiä päähäni, mutta ainakin tuo nimi Sarre kannattaa ottaa talteen. (Kaiken kukkuraksi tämä nainen on oikeasti jonkun toisen niminen, mutta eiköhän hän tälläkin nimellä vielä jostain löydy...)


    • Kristallikuu

      Kerran näin täysin todentuntuisen unen/näyn jossa olin (en tosin nykyinen minä mutta ehkä aiempi minä) arkeologien kanssa Etelä-Amerikassa ja löysimme muinaisen sivilisaation rakentaman hevospatsaan sammuneen tulivuoren kraaterista. Löysimme alueelta lukuisia esineitä joista päätellen alueella oli ollut temppeli. Yhtäkkiä tulivuori alkoi purkautua ja me kaikki kuolimme kun laava valui rinteitä alas. Muistan tarkasti lähes kaikki yksityiskohdat kyseisestä tapauksesta, myös sen kuinka koskettelin esineitä ja kun laava vyöryi ylitseni.

    • Neito Nuori

      En tiedä mitään entisistä elämistäni, mutta minulla on välillä hyvin, erittäin epärealistisia pelkoja. Joskus vain tulee sellainen tunne että nyt tapahtuu jotain erittäin pahaa. Tarkempi selostus tilanteestani on tuossa: http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001150&posting=22000000017087349

      Luulen että ennemmin uneni näyttävät tulevaa kuin mennyttä. Vosin kuvailla joitakin uniani, jos joku vaikka jaksaisi tulkita niitä.
      Eräässä unessa olen pihalla, äitini ja isäni ovat laittamassa kukkapenkkiä, kun aivan taloamme lähellä kulkevaa tietä pitkin tulee suuri musta karhu, tai pikemminkin olio joka muistuttaa hämärästi erästä ilkeän näköistä muovista lelukarhua, jolla leikin pienenä. Varoitan äitiäni ja isääni. He vain toteavat että kyllä he pärjäävät, heillä on rikkalapio. Kummallista on että unessani he tosiaan sanoivat että rikkalapio, vaikka kyseessä oli pieni metallinen puutarhalapio. Sitten he käskevät varoittaa sisaruskiani. Varoitan heitä mutta he eivät usko. Uni päättyy siihen, kun sisarukseni sisovat talomme portailla. Karhu ei ole edennyt unen aikana kovinkaan pitkää matkaa, sillä tie vain piteni ja piteni unessani. Uni oli yhteen väliin toistuva. Joissakin unissa karhu oli korvattu lentoliskolla.
      Sitten oli tämä uni jossa oli musta lintu. Sen selitin kummitus-palstalla.
      Jokin aika sitten näin unen, jossa istun selin isosiskoni poikäystävään ja tämä taitaa luulla minua sisarekseni ja tulee takaapäin halaamaan. Äitini huomauttaa naureskellen vieressä että taisi tulla pikku erehdys, siskoni vain katselee. Sisareni poikaystävä vain toteaa jotain tyyliin, että hällä väliä ja yrittää suudella minua. Minä hakkaan ja haron vastaan kirkuen että näpit irti musta ja vastaavaa. Uni on erittäin häiritsevä, sillä olen aina pitänyt siskoni poikaystävästä perheenjäsenenä ja toivoisin kovasti että hänen ja sisareni suhde jatkuisi ainiaan.
      Erään unen muistan erityisen hyvin.
      Unessa vaaleaan viittaan ja huppuun (huppu on pitkällä peittäen silmät ja nenän, vain surullisesti hymyilevä suu näkyy), sekä vaaleaan hameeseen pukeutunut nainen seisoo koivun alla. Koko ympäristö on täynnä vihreää ja valkoisia koivunrunkoja. Nainen sanoo jotain, jos oikein muistan hän puhuu perinnöstään, jonka luovuttaa ystävälleen jotta tämä antaisi sen sille jolle se kuuluu. Jotenkin minä uskon, tai ainakin haluaisin uskoa että tämä uni liittyy menneisyyteeni tai tulevaisuuteeni.
      Sitten on vielä yksi uni. Siinä nuori tyttö, ehkä minä, pistää maahan siemenen, en tiedä minkä kasvin. Tuo uni muistui mieleeni kun näin jonkin hyvin kiemuraisen kasvin puskevan läpi asfaltin ja se sai minut hymyilemään. Tuolloin ajattelin, että ehkä uni kertoi ainoasta hyvästä teosta entisissä elämissäni. Että olin istuttanut tuon kasvin joka myöhemmin kävi rohkeasti taistoon ihmiskuntaa vastaan.
      Pyytäsin että joku tulkkaisi näitä unia. Tulkinnan ei tarvitse olla mitään uskonnollista, haluaisin vain kuulla mitä muut ovat mieltä unistani, jotta saisin rauhan unettomuudesta ja piinaavista ja häiritsevistä unista, jotka muuttuvat oudosti ja joita en kokonaan muista. Minulla on myös paha tapa muuttaa loputtoman mielikuvitukseni avulla unia tällaisessa puolivalvetilassa, jossa lähes herättyäni muistelen unta, ja siinä se muuttuu yleensä enemmän mieleisekseni.
      Voisin vielä mainita sen, että näen toistuvasti unia, joissa olen suurien kivien kehässä erään kaveripoikani kanssa. Yritän juosta kilpaa hänen kanssaan, mutten onnistu. Sitten paikalle tulee jotain pahoja ihmisiä, tai ihmishahmoja, enkä vieläkään voi hjuosta, mutta kaverini pakenee.
      Ainoa uni jossa muistan onnistuneeni juoksemaan oli uni jossa olin maailman nopein ihminen ja päihitin erään ilkimyksen juoksemalla uskomatonta vauhtia nurmikolla koivujen seassa. Jioskin suoraan järveen, mutten vajonnut.
      Ja eräässä toisessa unessa olen ala-asteella ja kouluumme tulee kaappaajia. Minä pakenen, muut viedään ulkokatoksen alle, etsin koulusta pesäpallomailan, hyppään toisesta kerroksesta katoksen päälle ja sieltä edelleen alas. Edessäni on musta-asuinen mies joka pitelee edellämainitun unen ilkiötä ja osoittaa aseella häntä. Minä murjon hänet pesäpallomailalla. Pari päivää myöhemmin ystäväni kertoi unesta jossa hän aikoi tappaa samaisen ilkeän pojan, mutta minä estin.
      Mietin, että voisikohan nuokin unet kertoa jostain edellisistä elämistäni. Ehkäpä elämänlankani on useampaan kertaa risteytynyt sen unien kauhukakaran kanssa ja aina olen syystä tai toisesta pelastanut hänet.
      Aina unissa joissa yritän paeta, epäonnistun, mutta unissa joissa yritän auttaa tai pelastaa, onnistun.

    • Petrakinchi

      En tiedä (luultavasti) mitään entisestä elämästäni, mutta haluaisin todella tietää siittä. Tosin minulle ystävät ovat todella rakkaita ja läheisiä, pidän monia ystäviäni niin tärkeinä että en itse edes ymmärrä sitä ja pelkoni hämähäkkeihinkään ei ole normaalia, en pelkää mitään muuta niin paljon kuin hämähäkkejä, en edes oikeastaan pelkää muuta. (paitsi läheisten menettämistä) Esimerkiksi sellaiset pienet banaanikärpäsen kokoiset hämähäkitkin saavat minut pois tolaltani. Voisiko tämä liittyä jotenkin entiseen elämään??

    • Entinen Elämä

      Minulla on muistoja entisestä elämästä .. olen syntynyt vuonna 94 ja minua vetää todella paljon 80 lukuun .. sydän tuntuu raskaalta kun mietin 80 lukua .. ja tunnen hyvän olon sydämmessä kun kuuntelen 80 luvun musiikkia. Olen miettinyt tätä asiaa 5 vuotiaasta lähtien enkä voi jättää sen pois elämästäni, päivä päivältä sydän tuntuu raskaammalta kun mietin entistä elämääni ja mielessäni ei ole muutakuin se, että onko tosiaan mahdollista että minulla olisi ollut toinenkin elämä. Mielessäni välillä välähtää outoja muistoja, kesäisestä päivästä kuin luku olisi ollut 80. Muistan sellaisen pätkän että olisin ollut ilmassa ja näin mun vanhemmat kauniina kesäpäivänä mökillä, silloin kun en ollut vielä edes syntynyt ja kerroin tarkalleen että mitä he sinä päivänä tekivät. Olen asian voinut todistaa vain vanhemmille, koska ne muistaa itse vielä sen päivän minkä kerroin heille silloinkun minua ei ollut edes olemassa. Kiitos jos jaksoitte lukea ja vastatkaa jos teillä on tähän jotain sanottavaa.

      • Entinen elämä on jännä

        Mulla tulee entisestä elämästä aina mieleen se, että ajan joudun kolariin mun tyttöystävän kanssa, ja ainakin minä kuolen siinä, tytöstä en tiiä.


      • kasarinlapsi

        Tuo 80-luku on mullakin ollut aina sellainen tärkeä! Olen siis syntynyt vuonna 2000, ja aina olen tuntenut että elän väärällä vuosikymmenellä. Olen samaistunut paljon 80-luvun nuoriin, ja huomannut paheksuvani "nykynuoria" ja haikailevan sinne. Tunne on toisinaan todella vahva, toisinaan taas häilyvä. Mutta on koko elämäni pysynyt mukana. Olen päätellyt, että edellisessä (viimeisimmässä?) elämässäni olen elänyt 80-luvulla/ollut silloin nuori.


      • Anonyymi
        kasarinlapsi kirjoitti:

        Tuo 80-luku on mullakin ollut aina sellainen tärkeä! Olen siis syntynyt vuonna 2000, ja aina olen tuntenut että elän väärällä vuosikymmenellä. Olen samaistunut paljon 80-luvun nuoriin, ja huomannut paheksuvani "nykynuoria" ja haikailevan sinne. Tunne on toisinaan todella vahva, toisinaan taas häilyvä. Mutta on koko elämäni pysynyt mukana. Olen päätellyt, että edellisessä (viimeisimmässä?) elämässäni olen elänyt 80-luvulla/ollut silloin nuori.

        siis mulla on kans tolleen että ihan kun olisin ollu 80 luvulla joskus nuori, vaikka oon syntyny 2000 luvulla xd
        jotenki siis en ennen oo kuunnellu mitenkään hirveenä sen ajan musiikkia eikä mun vanhemmatkaan, mutta nyt oon alottanu ja aina kun kuulen tai kuuntelen sitä tulee jotenkin hyvä ja turvallinen olo... NIIN JA INHOON NÄITÄ NYKYAJAN NUORISOKULTTUURIA ja rakastan sen ajan. en sit tiiä... xddd
        jotenkin ihannoin vaan sitä elämää mitä sillon oli, jotenkin tuntuu tosi rauhalliselta ja kivalta, aika hauskaa...


    • False Messiah

      Vanha ketju, mutta nostetaanpa ylos. Outojen sattumusten vuoksi päätin surffailla netissä ja kokeilla hakua "entinen elämä"... päädyin tänne. Onhan noita outoja tuntemuksia tullut elämäni varrella, joille en itse näe mitään järkevää selitystä... siispä kenties olen elänyt ja kokenut aikaisemmin asioita, paikkoja ja tapahtumia, jotka tunnistan ja tunnen vaikka en ole koskaan niissä käynyt.

      Tiivistetysti voinen sanoa, että kaikki alkoi muutamia vuosia sitten, kun näin erään ihmisen. En ollut hänen kanssaan missään tekemisissä, mutta tunsin todella (siis todella) outoa ja voimakasta yhteyttä häneen. Voin tarkentaa, että tuntemukseni eivät olleet seksuaalisia. Sattuman kaupalla tutustuin hänen myöhemmin. Tuli esille, että hän oli kasvanut lapsuutensa eräällä paikkakunnalla, missä itse olin käydessäni kokenut Todella outoja déjà-vu kokemuksia. Kun myöhemmin olen nähnyt vanhoja kuvia paikkakunnalta ja siellä vietetyistä tietyistä tapahtumista, kaikki on vain niin tuttua, tiedän olleeni siellä niissä mukana. Tunne on äärimmäisen voimakas ja ns. "varma". Mutta eipäs näistä asioista viitsi paljon muille alkaa selittämään. Minulla on aivan selkeitä muistikuvia paikoista ja tapahtumista. Outoa. Olisihan se mukava ottaa asioista selvää, mikä on oikeasti homman nimi.

      • Qadesha

        Minusta alkaa tuntua ettei moni muukaan "viitsi alkaa selittämään", kun ei tännekään kovin kummoista säpinää ole muodostunut:

        http://reinkarnaatio.foorumi.org/index.php

        Kuitenkin asia joka minua itseäni rajatietoskenessä on aina kiinnostanut kaikista eniten ja tullee kai aina kiinnostamaankin. Mutta äkkiähän ne toisaalta on lopultakin kerrottu ne mahdolliset näyt, vaikutelmat ja mielikuvat mitä omasta menneisyydestään voi kertoa.

        Eikä tässä ole oikeastaan magialla osaa eikä arpaa. Magian miellän ennemmin tietoiseksi työskentelyksi jossa ollaan tekemisissä X-tekijän kanssa (itse sanoisin että Hengen energian). Menneiden elämien näkyminen voi sattua aika spontaanistikin, kuten itselleni varsinkin on käynyt. Ehkä se sitten olisi magiaa sekin jos pystyisi tietoisesti runnomaan niitä muistoja esiin.

        Mutta tuli nyt mainostettua tuota palstaa. Jos se iät ajat jumittaa pystyynkuolleena niin en minä sitä ala pystyssä pitämään väkisin. Foorumit eivät ikuisesti säily jos sinne ei kirjoitella mitään, ja toisaalta on vähän niinkin että olen itse kirjoittanut vuosien varrella niin maan per... jottei minulla ole ehkä kiinnostusta alkaa pitää kokonaista foorumia bloginani jossa lässyttelen niitä näitä omia ajatuksiani. :P


      • tiippuki
        Qadesha kirjoitti:

        Minusta alkaa tuntua ettei moni muukaan "viitsi alkaa selittämään", kun ei tännekään kovin kummoista säpinää ole muodostunut:

        http://reinkarnaatio.foorumi.org/index.php

        Kuitenkin asia joka minua itseäni rajatietoskenessä on aina kiinnostanut kaikista eniten ja tullee kai aina kiinnostamaankin. Mutta äkkiähän ne toisaalta on lopultakin kerrottu ne mahdolliset näyt, vaikutelmat ja mielikuvat mitä omasta menneisyydestään voi kertoa.

        Eikä tässä ole oikeastaan magialla osaa eikä arpaa. Magian miellän ennemmin tietoiseksi työskentelyksi jossa ollaan tekemisissä X-tekijän kanssa (itse sanoisin että Hengen energian). Menneiden elämien näkyminen voi sattua aika spontaanistikin, kuten itselleni varsinkin on käynyt. Ehkä se sitten olisi magiaa sekin jos pystyisi tietoisesti runnomaan niitä muistoja esiin.

        Mutta tuli nyt mainostettua tuota palstaa. Jos se iät ajat jumittaa pystyynkuolleena niin en minä sitä ala pystyssä pitämään väkisin. Foorumit eivät ikuisesti säily jos sinne ei kirjoitella mitään, ja toisaalta on vähän niinkin että olen itse kirjoittanut vuosien varrella niin maan per... jottei minulla ole ehkä kiinnostusta alkaa pitää kokonaista foorumia bloginani jossa lässyttelen niitä näitä omia ajatuksiani. :P

        jos pystyisin jäsentelemään ajatuksia ja näkyjäni jotenkin, olisin varmasti tasapainoisempi.

        nyt itseäni pelottaa kaikki kuvajaiset ja vaimoni on alkanut pitää hulluna. onneksi työssä on vapaampi ilmapiiri> ajatukset saa muualle. pimeä ja talvi.


      • someonefromhere
        tiippuki kirjoitti:

        jos pystyisin jäsentelemään ajatuksia ja näkyjäni jotenkin, olisin varmasti tasapainoisempi.

        nyt itseäni pelottaa kaikki kuvajaiset ja vaimoni on alkanut pitää hulluna. onneksi työssä on vapaampi ilmapiiri> ajatukset saa muualle. pimeä ja talvi.

        Itse elin luultavasti 1800-luvun skotlannissa. Asuin enoni ja hänen vaimonsa kanssa. Olen saanut sellaisen käsityksen, että entisessä elämässäni olin turhanpäiväinen, röyhkeä ja muutenkin hieman "paskamainen" ihminen. Elämääni liittyi tuolloin "sutherland" (paikka?) ja "ruusuinen kukkula".
        Vuosi/luku 1822 tulee mieleeni erittäin vahvana ja näen unissani usein juuri tuon luvun 1822 ennen kuin "helvetti räjähtää valloilleen". Saan joskus ahdistavia tuntemuksia ahtaista paikoista. Muistan erittäin elävästi kohtauksen, jossa minä laskeudun alas kivisiä portaita ja vedän kättäni seinää vasten. Seinä on kostea ja käteeni jaa kosteaa, likaista hiekkaa seinän pinnasta. Tulen ahtaaseen, ikkunattomaan tilaan jossa haisee vahvasti kellarille. Seuraavassa kohtauksessa minä koitan saada tulta sammumaan vaatteistani. Kasvoni ovat tulessa, polttava tunne on järkyttävä.

        Olin edellisessä elämässäni nuori mies, luultavasti runoilija. Saan joskus vahvan tuntemuksen " usean ihmisen verestä käsissäni" joten olen täällä luultavasti sovittamassa edellisen elämäni tekoja.


      • Qad
        Qadesha kirjoitti:

        Minusta alkaa tuntua ettei moni muukaan "viitsi alkaa selittämään", kun ei tännekään kovin kummoista säpinää ole muodostunut:

        http://reinkarnaatio.foorumi.org/index.php

        Kuitenkin asia joka minua itseäni rajatietoskenessä on aina kiinnostanut kaikista eniten ja tullee kai aina kiinnostamaankin. Mutta äkkiähän ne toisaalta on lopultakin kerrottu ne mahdolliset näyt, vaikutelmat ja mielikuvat mitä omasta menneisyydestään voi kertoa.

        Eikä tässä ole oikeastaan magialla osaa eikä arpaa. Magian miellän ennemmin tietoiseksi työskentelyksi jossa ollaan tekemisissä X-tekijän kanssa (itse sanoisin että Hengen energian). Menneiden elämien näkyminen voi sattua aika spontaanistikin, kuten itselleni varsinkin on käynyt. Ehkä se sitten olisi magiaa sekin jos pystyisi tietoisesti runnomaan niitä muistoja esiin.

        Mutta tuli nyt mainostettua tuota palstaa. Jos se iät ajat jumittaa pystyynkuolleena niin en minä sitä ala pystyssä pitämään väkisin. Foorumit eivät ikuisesti säily jos sinne ei kirjoitella mitään, ja toisaalta on vähän niinkin että olen itse kirjoittanut vuosien varrella niin maan per... jottei minulla ole ehkä kiinnostusta alkaa pitää kokonaista foorumia bloginani jossa lässyttelen niitä näitä omia ajatuksiani. :P

        Lopetin em. foorumin kun se tyssähti osanottajapulaan heti ensialkuunsa, tämän maan eli suomenkielen puitteissa ei taida löytyä tarpeeksi keskusteluhalukkaita aiheen tiimoilta. Mutta ei se mitään, kokeillaan joskus toiste uudestaan tai tyydytään näihin satunnaisiin juttuihin vaikka täälläkin.

        Loppujen lopuksi eihän se elämää tee siksi tai täksi jos uskoo eläneensä ennenkin; vaikka muistaisikin menneitä, niin arkea sekin siellä jossakin joskus on ollut. Ei siinä ole mitään kummoista hohtoa tai jännää, tai miten nyt itsekukin ajattelee jos aihe on vielä hänelle tuore ja mystinen. Mitään mystistä siinä kuitenkaan ei ole, paitsi ehkä se että emme tiedä sitä mekanismia millä nämä elämät pyörivät. Miksi on olemassa reinkarnaaatio?

        Miksi ylipäätään mitään on olemassa, kuten esim. maailmankaikkeus? Siinä se on magiaa kerrakseen että olemassaolo ylipäätään ON!


    • KummaTumma
      • hi

        Niinpä niin. Olen kanssa miettinyt miten suhtautua tällaisiin ajatuksiin. Ehkä ne on joitain muistoja ajalta kun tietoisuus on kasvanut nykyisekseen, eli muistot ovat vaan hajonneet. Mutta, en silti päätäni pantiksi laita etteikö entisiä elämiä olisi olemassa. En varsinaisesti muista muuta, kuin oman tietoisuuteni jo hyvin pienenä (ensimmäisenä vuotena). En myöskään ole erityisen vakuuttunut, etten muistaisi joitan asioita mitä mun ei ehkä pitäisi muistaa. Luulen kyllä, että nämä on (tieteen nimissä) jotain muuta kuin entisiä elämiä, mutta tiedäpä sitä. Ehkä ne on entisiä elämiä.


    • skeptikkopoika?

      Itse en tiedä mitä ajattelen entisitä elämistä ja uudelleensyntymisestä. Järki sanoo, että tällainen on vain hyväuskoisten kehittämä kuraa, mutta jokin sanoo että ehkä sittenkin... Ainakin haluaisin uskoa todella kovasti, ja toivon että uudellensyntyminen sellaisena kuin minä sen olen sisäistänyt tapahtuisi kuoleman jälkeen. Ehkä uskonkin, mutta pelkään leimautuvani hölmöksi. Pitäisi alkaa päättää uskoako vai eikö, sillä tämä itsensä kanssa väittely se vasta hölmöä onkin. xD

      Mutta... Minulla on aivan selittämättömiä pelkoja, intohimoja, kiinnostuksenkohteita, pakkomielteitä, tuntemuksia ja "muistoja". Olen alkanut pohtia mahdollisuutta. että nuo olisivatkin heijastumia menneistä elämistäni elämänkaarista. Esimerkiksi kun löysin joku aika sitten vanhoja kuvia sukulaisistani ja näin kuvan isoisoisästäni, minulle tuli häntä aivan kauhea ikävä, vaikka en ole koskaan nähnyt häntä (hän kuoli sodassa toisen maailmansodan aikoihin). Yhteenkuuluvuuden tunne oli sanoinkuvaamattoman vahva. Aivan kuin olisin tuntenut hänet aina. Itseasiassa jopa itkin ikävääni. Kummaa on se, että en tunne mitään tuollaista kun näen kuvia isoisoäidistäni, ukistani, isästäni, serkustani, enostani, mummostani (jotka kaikki ovat kuolleet) tai muistelen heitä. Ehkäpä olemme sittenkin tavanneet. :) Leikittelen ajatuksella, että olemme tunteneet joskus aikaisemmin. Koska eikös jonkin opin mukaan samat sielut ole yhdessä elämästä toiseen ja etsiydy toistensa seuraan eri rooleissa? (tähän erityisesti haluaisin uskoa) Jos näin on, hän on varmaankin pitänyt jollain tapaa huolta minusta, koska tunnen hänen "seurassaan" olevani turvassa ja lämmin. Ehkäpä vielä tapaamme toisemme... :)

      Muutenkin tunnen kaipuuta paikkoihin, joissa en ole edes koskaan käynyt. Ja joistain ihmisistä vain tietää, että olemme tunteneet aikaisemmin. Yleensä näihin henkilöihin tunnen todella voimakasta ei-seksuaalista vetovoimaa. Sitä ajattelee, että jos et nyt tutustu tuohon ihmiseen, menetät jotain todella tärkeää. Sitä janoaa tuntevansa toisen...

      Nyt olisi varmaan paikka eräälle muistolle/unelle. Siinä unessa olin noin 20-30 vuotias mies, joka asui yhdessä poikaystävänsä kanssa ilmeisesti Saksassa tai jossain päin Eurooppaaa siitä läheltä. Aika oli jotain väliltä 1930-1945. Unessa jotkin miehet (ilmeisesti ss- miehet tai muut vastaavat) veivät rakkaani pois ja tappoivat hänet. (noin suuripiirteisesti selitettynä). Uni oli erilainen kuin muut näkemäni unet. Jotenkin niin todentuntuinen. Aivan kuin oikeaa elämää. Näin unen ulkopuolisena, kuten elokuvana, mutta tunsin kaiken. Itkin ja huusin miesten perään, jotka raahasivat kumppanini pois. kaikesta huomiotaherättävin yksityiskohta oli minulle se, että siinä unessa poltin ja maistoin tupakansavun ja tunsin kuinka se kulki läpi keuhkojeni. En ollut ennen polttanut koskaan. Pitihän sitä kokeilla ja aivan samalta se tuntui... Jos tuo olisi jokin heijastuma edellisestä elämästäni, selittäisi se monia asioita.

      • ent.OttoSchönke

        Mua koskettaa tarinasi koska olin silloin saksalainen ja näin miten juutalaisia ja seksuaalivähemmistöjä kohdeltiin. Juuri mitään ei ollut tehtävissä, nuori merisotilas silloin vain. Olen kertonut taistelulaiva Bismarckin tarinaa ja historiaani joskus tosi paljon, aina ei jaksa. Upposin laivan mukana, "heldentod". Hitlerjugendin jäsen olin sillon pakosta, kaikki oli. Muistan jotain laulun sanojakin, Fahne hoch ja Hitlerjugendin lauluja. Onneks tuo tylysti loppunut elämä ei ollut ainoa vaan yksi monen monista, parempiakin on ollut ja tämä nykyinen on ns. lepoelämä missä saan asua saksalaisten liittolaismaan alueella hyvässä maassa. Suomalaiset muistuttaa 1930-luvun vaaleaihoisia saksalaisia, hyvin tuttu tunne olla Suomessa. Kotoisaa.

        Mulla oli silloin rakas tyttöystävä, jonka menetin. Se oli raskainta siinä elämässä, se menetys.


    • Halpa makkara

      Selailin Googlella "entiset elämät" ja löysin tänne.. Kirjoitetaanpa nyt jotain, vaikka vanha keskustelu onkin..
      Minulle on ihan vasta parin viimeisen vuoden aikana ruvennut selviämään nämä asiat jälleensyntymästä ja muusta..
      Nyt on sellainen tunne, että olen lähempänä totuutta kuin koskaan.
      Minulla ei ole mitään kokonaista muistikuvaa mistään entisestä elämästä, ainoastaan pala sieltä, toinen täältä! Mutta alkuhan se on sekin..
      Minulla on vahva usko siihen, että me elämme täällä uudestaan ja uudestaan, se vaan tuntuu loogiselta ja "oikealta". :)
      Silti kaikki on jollain lailla vielä sekavaa ja irrallista.. Kuka tai mikä on Jumala, ollaanko me kaikki osa Jumalaa..? Ja mitä siellä aiemmissa elämissä on tapahtunut, kuka minä olen ollut? Kiinnostaisi saada kaikkeen vastaus, mutta tajuan että on odotettava oikeaa aikaa ja että kaikki selviää aikanaan!
      Monet asiat, jotka ovat selittämättömällä tavalla tuttuja.. Olen vasta nyt ruvennut ymmärtämään että ne voivat olla muistoja entisistä elämistä. Samoin kuin unissa tutut paikat joissa en oikeasti ole koskaan käynyt (tässä elämässä). Unimaailma on aina ollut minulle erityisen tärkeä, ja koen sen jollakin lailla "toiseksi elämäksi" itselleni.
      Minulla on lapsesta lähtien tullut silloin tällöin sellainen outo tunne, ihan hirveä ikävä jonnekkin / jotakin. En vaan koskaan saa päähäni mitä se ikävä koskee. Se tunne vaan tulee ihan yllättäen ja häviää jonkin ajan päästä. Se on kuin jano, olematta sitä kuitenkaan. Hyvin vaikea selittää tuota.. :) Onko tuollainen tunne kenellekkään tuttu?
      Minulla on myös aina ollut sellainen tunne, että ihmiset eivät juurikaan välitä minusta, ehkä jopa inhoavat. Ihan kuin minussa olisi joku "inhosäde" joka tekee minut toisille inhottavaksi, toisille näkymättömäksi (eli luultavasti tähänkään viestiin ei kukaan vastaa).
      En ole koskaan tähän keksinyt syytä, olen vaan sen oppinut hyväksymään ja syyksi sille hyväksynyt, että olen itse ollut entisessä elämässä niin paskamainen / kohdellut toisia kuin ilmaa, että niitän sitä satoa nyt tässä elämässä.

      • -

        Aivan kuin itse olisin kirjoittanut tuon äskeisen viestin, samat fiilikset aina olleet.
        Joku puhelinmeedio äidilleni joskus kertoi, että olen vanha sielu ja suorittamassa täällä tehtävää, jota en ole edellisissä elämissäni saanut tehtyä loppuun. Sitten hän lisäsi, että minun pitäisi syödä paljon maissia ja papuja, että se on kuulemma hyväksi. ?? Että mitenköhän nuo liittyivät nyt toisiinsa?
        En näe erikoisia unia enkä ole elämässäni kokenut mitään yliluonnollisia asioita tai tuntemuksia. Mutta Halvassa Makkarassa on kyllä samoja juttuja kuin mussa.


    • Sirpakkainen

      Mä olen pohtinut näitä juttuja jo kauan, mutta skeptisyys nostaa päätään. Miksi ihmeessä kaikki tämä joka pulpahtaa mieleen on aina jotenkin hirveän kauhuromanttista tai elokuvallisen traagista. On poltettu roviolla noitana tai muuten kidutettu, ollaan oltu intiaanieja, sotilaita tai kuoltu hukkumalla.
      Kaikilla samat tarinat. Siksi epäilyttää. Mielikuvitus on voimakas asia, se saa monet asiat tuntumaan järkevältä.

    • anna uskoa

      miten näitä elämiä voisi muistaa? pystyykö niitä itse yksikseen muistelemaan, vai tarvitaanko jotain, joka osaa asiansa? tahdon tietää omani.

    • lilliee

      Itse olen nähnyt kerran todella tarkan unen missä olen jossain kiinassa maan alla ja siellä on monta tuhatta sotilasta tarkoissa riveissä lähdössä juuri ehkä sotaan ja edessä niille huutaa käskyjä joku ylempi henkilö eikä kukaan liikahdakkaan. Etsin yksin sotilasrivien välistä jotain enkä tiedä yhtään että mitä. Jälkeenpäin unohdin koko asian ja ajattelin että se oli vain unta mutta kuukausia ehkä vuosi unen jälkeen näin historian kirjassani kuvan juuuri samanlaisesta paikasta joka oli unessani ! paitsi sotilaat olivat tässä kuvassa patsaita..kyseessä oli siis terrakotta armeija mistä en ollut kyllä ikinä aikasemmin ees kuullut.. en olisi ikinä arvannut että tuollainen paikka on oikeastikkin olemassa eikä minulla ole ollut mitään tietoa aikaisemmin koko armeijasta.. Nyt olen nähnyt paljon unia että olen lentokoneessa menossa tuonne kiinaan ja näen aina sen saman kartan ja kuvan mihin minun pitäisi mennä.. tuntuu tyhmältä koska en tiedä mitä tästä pitäisi ajatella

    • anooo

      Mulla on ollu pienestä asti todella vahva ja hämmentävä muisto.. Jotenkin on sellainen tunne että olen siinä muistossa lapsi ja todella hämmentynyt, istun/makaan jossain korkeassa lava-autossa/rekassa/jossain muussa? ja katselen seinälautojen välistä kadulle. On todella harmaa sää ja kaduilla on ihan mielettömästi ihmisiä, jotenkin kiihtyneitä ja aggressiivisia ihmisiä, ja rakennukset yms muistuttaa elämää noin 1910/1920/1930 luvulta. En kuitenkaan usko että muisto on suomesta. En tiedä mistä muisto on peräisin mutten usko että se on lapsena nähty uni koska muisto pulpahtelee edelleen mieleeni todella voimakkaana, hieman ahdistavana ja todellisena. Olin kertonut äidilleni tuosta noin 4 vuotiaana ja kysyin perään " Äiti, vietiinkö mua kuolemaan? " Jotenkin on aina tuntunut siltä kun mietin tota muistoa, että siinä oli mun viimeiset hetket edellisestä elämästä. Toisaalta en edes usko uudelleensyntymiseen, mutta tuo vaan on jotenkin niin kumma juttu...

    • Maan kiertäjä

      Minusta on kummallista, että ihmiset aina aprikoivat mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Minusta on yhtä suuri syy aprikoida mistä tulimme ja mitä olimme ennen tätä syntymää! Me tottakai palaamme johonkin tilaan. Minua kummastuttaa myös se, että yleisesti ei löydy hypnotisoijia, jotka palauttaisivat meidän entiseen elämäämme. Vaikka se olisi bisnes, niin miksi ei??? Tätä alaa kartetaan - miksi? Miksi ei löydy näitä, vaikka esim. minä olisin kovin kiinnostunut tästä.
      Jos me olemme tänne syntyneet, on syntyminen uudelleen muodossa tai toisessa aivan selviö. Jotenkin kuitenkin tuntuu siltä, että en ole vapaaehtoisesti tänne tullut ja se mikä ajoi minut tänne taas on vielä mysteeri.

      • chevy76

        Täytyisi olla tosi hyvä hypnotisoija joka pystyy menemään useamman elämän taaksepäin jonkun henkilön menneisyyttä. Hypnoosissa on kuulemma sellainen vaara, että siinä ei kerrokaan omasta elämästä vaan jonkun muun..Minulla on ollut tällä maapallolla n: 2600 elämää. Mitattu varvulla, mutta en ole tutkinut missäpäin maapalloa olen ollut ja mitä olen tehnyt. Minulla ei ole ollut muistikuvia entisestä elämistä, mutta tämä tutkimisen taito olisi ilmeisesti opeteltavissa. Lähinnä voisin kuvitella siitä olevan hyödyn jonkun tähän elämään liittyvän trauman selvityksessä. Toisaalta olisihan se ihan mielenkiintoistakin..Ja selvittää myös edellisten elämien suhteet koska monesti näissä on karmallisia asioita paljon perheenjäsenten ja sukulaisten kesken. Ehkä tässäkin voisi tutkia menneisyyttä jos vaikka jonkun sisaruksen tai vanhemman kanssa ei oikein natsaa, että onko siellä karmallista kuitattavaa. Itse olen auttamistyössäni saanut vastavoimaa joka on aktivoitunut kun tilanne on ollut kypsä, mutta kun asian tiedostaa, niin ei siinä mitään kummaa..Ihmisen jälleensyntymiskierto on kai n: 250-500vuotta poislukien epänormaalit kuolemat jolloin syntyminen voi tulla nopeasti uudelleenkin..Esim: Jos lapsi kuolee tapaturmaisesti, niin hän voi syntyä uudelleen samaan perheeseen jos he yrittävät seuraavaa lasta. Näistähän on tehty monta dokumenttiakin, missä lapset alkanut opittuaan puhumaan kertomaan entisistä elämistään ja usein taustalla on onnettomuus tai joku muu syy jossa on kuoltu ennenaikojaan.
        Kaikki ketkä tänne syntyy, joitain harvoja, yleensä henkisiä opettajia lukuunottamatta, meillä on karmavelkaa kuitattavana. Siksi tänne synnytään. Ihmisen keskittyminen vääriin arvoihin mm: materialismiin henkisen kehityksen sijasta ja se sinällään on tuonut paljon tyytymättömyyttä ja murhetta. Onnellisuus kun ei löydy materiasta tai itsensä korottamisesta tai vertaamisesta muihin. Aina löytyy parempaa, isompaa, pienempää yms ja siksi on melko turhaa keskittyä egon tekemiseksi onnelliseksi, kun se on aina vain väliaikaista..Todellinnen onni syntyy jostain ihan muista arvoista. Maailamssa on paljon ihmisiä jotka ei ymmärrä karman lakia, jos tämä ymmärttäisiin, niin emme kohtelisi toisiamme kaltoin, koska jokaisen väärän teon joutuu ITSE kuittaamaan jossain vaiheessa. Toisaalta taas, hyvillä teoille ja myös ajatuksilla saamme kuitattua myöskin karmavelkaamme ja suomessakin on tällä hetkellä toiminnassa eräs yhdistys joka maksutonta avunvälitystä ja siellä on jo useampi ihminen saavuttanut karmavapauden/positiivisuuden tekemällä auttamis työtä. Pienikin teko voi toiselle olla suuri. Sitä emme voi ikinä tietää, mutta jokainen hyvä teko merkataan myös vaakakuppiin ja kiitos siitä. ;) Tänne syntymisen olemme itse aina valinneet sekä oman tiemme ja oppimme tässä elämässä. On olemassa sielun suunnitelma, mutta tämän maapallon ihmisillä on myös vapaus toteuttaa itseään sekä hyvässä ja pahassa ja suunnitelma voi muuttua jos se on tarpeen ja ihmisen päättääkin tehdä jotain todella tärkeää. Tekemällä hyvää ja pyrkimällä eroon egon vaikutuksesta voi elämästä tulla melko paljon helpompaa ja vapaampaa.. Kaikkea hyvää :)


    • historiantutkija

      Ihmis-aivot ovat todella merkillinen elin.Omat aivomme saavat meidät uskomaan jopa entiseen elämään.Todellisuudessa kukaan meistä ei synny tänne uudestaan.Toki se on mukava ajatusleikki miettiä 'entisiä elämiä'.En halua mollata teidän juttuja,te itse uskotte niiden olevan totta ja mitäs se muita haittaa.Jokainen uskokoon mihin haluaa.

      • historianeläjä

        En halua mollata sinun uskomattomuuttasi. Sinä itse et usko ja mitäs se meitä haittaa. Jokainen uskokoon mihin haluaa.


      • Anonyymi

        Miten eksyit tänne, jos et usko? MIten selität, kun on dokumentteja lapsista, jotka muistaa paikkoja, edellisen perheenjäsenten nimiä jne. Et vissiin ole miettinyt elämän tarkoitusta; mistä tänne tupsahdit ja tuleeko susta vaan multaa?


      • Anonyymi

        Ei ole uskoa. Ihmiset elää unessa. Ne jotka on rajoittuneita siihen, eivät usko omaan vapauteensa. Se on ainoaa uskoa. Joskus uni joka on valve tai muista siitä mitä voisi olla voi meidät vapauttaa.

        Me elämme vain kerran. Mutta keho on huonosti suunniteltu, miksihän? Olisiko Jumala tai Jumalat halunneet tehdä meistä rajoittuneen, niin miksihän?


    • Purjelaivamies

      Kokemukseni.
      Terve!

      Itselläni on ollut vahvoja hukkumispelkoja lapsesta saakka. Lapsena muistin myös paljon kummallisia asioita vanhasta ajasta. Tunnistin ihmisten hämmästykseksi westminster abbeyn ja bigbenin neljä vuotiaana. Kun katselen kuvia etenkin ensimmäisestä, ne tuntuvat niin tutuilta, että palan halusta päästä sinne sisään.

      Toisaalta osa kuvista tuntuu paljon tutummalta kuin toiset. Tiesin myös kertoa, että olen rakentanut purjelaivoja, joten olen myöhemmin ajatellut ajankohdan olleen jotain 1800luvun loppua lontoossa.

      Aikuisena muistikuvat ovat varmasti muovautuneet ja unohtuneet, mutta yksi muistikuva on suhteellsien selkeä. Se on huone jossa on pöytä, öljylamppu ja kirjanpitoa jostain. Ehkäpä asunnostani?

      Ehkä kyseessä on hukkumiskuolema joka on niin vahva kokemus, että se on tulvinut muistoihin, uniin ja pelkoihin tässäkin elämässä.

      Toisaalta samalla en usko edellisiin elämiin, mutta kun törmäsin keskusteluun aiheesta, niin uskalsin avata suuni näin anonyymisti.

      Minulla on tosin joskus sillointällöin vahvaa kaipuuta paikkoihin, joissa en ole koskaan käynyt. Suomessa eräs talo vieraalla paikkakunnalla tuntui todella tutulta pelkästään, kun näin sen. Myöhemmin myös tunsin vetoa palata sinne. Uskalsin vierailla pihalla, koska talo oli ilmeisesti ollut tyhjillään jo pidemmän aikaa.

      Kävin vanhassa navetassa ja se paikka tuntui niin tutulta. Seinällä roikkunut viikate sai minussa valtavan halun tarttua siihen. Noh, ei siitä sen enempää, koska muuta kyseisestä talosta ei ole sen jälkeen tullut mieleeni, mutta vaikka se tuntuu tutulta, niin samalla myös todella karmivalta. Navetassa hetken ollessani minulle tuli todella ahistava olo. Ystäväni ei tuntenut muuta kuin jännitystä, mutta minuun se paikka vetosi aivan kuin olisin ollut siellä aiemmin ja useasti.

      Jos ihmisaivot tekevät tällaista, niin mikähän on se mekanismi, mikä saa uskomaan entisiin elämiin ja tekevät asioista niin tutun tuntoisia. Minusta tuntuu jopa siltä, että jos näkisin kuvia siinä talossa eläneistä ihmisistä milläkin aikakaudella, niin en hämmästyisi jos luulisin osaa heitä tuttaviksini.

      Tällä kertaa ei muuta sanottavaa. Painotan kuitenkin sitä, että pidän täysin mahdollisena sitä, että ihmisaivot tekevät tällaista.

      -Lontoon mies.

      • Anonyymi

        Kyllä ihmisaivot voi kaikenlaisia temppuja teettää, mutta sehän on egon tekosia. Tietyt asiat on tosia, uskoo niihin tai ei. Kuitenkin täydellisesti ei kukaan muista edellisiä elämiään, muistaako kukaan täydellisesti esim.mitä 5 vuotta sitten täsmällisesti tapahtui?! Elämien välissä on sitten se "mekanismi", joka huolehtii lopulsta.
        Ei siis kannata "uskoa" taikka "epäillä", jos asiat tuntuvat todelta ne ehkä ovatkin sitä. Mutta joskus tässäkin vain pettää itseään, luulottelee että asiat on "jotenkin".

        Jännää sinänsä : itseäkin on tässä elämässä määrittänyt jotenkin paljon hukkuminen, joka tapahtui ymmärrykseni mukaa on kauan, kauan aikaa sitten, enkä ole aina ymmärtänyt miksi niin on. Mutta varsinkin lapsena se tuli varsin kirkkaalla tavalla läsnäolevaksi epämääräisenä eläluottamuksena (no; pelkona !!) vettä kohtaa. Nytkin vielä vuosikymmeniä myöhemmin se muisto on läsnä, vaikka hämärän utuisesti muista myöskin tapahtumia sitä ennen. Kai sillä tarkoituksensa on, ja nimenomaan tämän elämän kannalta.

        Muitakin muistoja on, eikä kaikki niinkään mukavia. Ehkä siksi jokin "onnellisia aikoja" kaipaava tunne on aina jossakin selkäpiissä ollut, eikä vastoinkäymisetkään ole sitä vieneet pois. Päinvastoin, sitä elättelee jotakin "parempaa tulevaksi", vaikka perusluottamus ihmisiin ei aina kovin suuri ole ollutkaan. Kuitenkin luottamus on siinä, että "Muistaminen" on tärkeää, ja se että elämä ei aina ole ollut niin rajoittunutta. Juurikin "Muistamisella" (=menneitten elämien) tarkoitus on vapauttaa itseään, karmakin on tähän kohtaan mielestäni liian rajoittunut sana.
        Tärkeäähän se on miten ihmiset vuorovaikuttavat toisiinsa. Nykyinen "toimistoelämä" ei minulle sovi, en ole yhdenmukaisuuskulttuurin ystävä. Olen elänyt elämiä, joissa on pitänyt vaatia seikkailunhalua ja rohkeutta, kaiketi sellainen mukavuudenhalu on hiipinyt kaiken muun eteen. Silti en oikein osaa elää ilman myös fyysistä toiminnantarmoa. Ehkä se johtaa muinaiseen Egyptiin, taikka osaani Roomassa mestarigladiaattorina, taikka sitten toissavuosisadan Amerikkaan, jossa keski-lännessä sai varoa puumia, kun elettiin toiveikasta uudisraivaajaelämää. Paljon kaikkea siihen tapaan !! Muitta muistakaa, että kyllä ne oikeat mielikuvat aina totta on, ei kannata yliarvioida sitä, että kaikki on vain mielikuvitusta !!!


    • 14+18

      Minulla on juuri vastaavia! Mutta ne ovat aivan toisesta todellisuudesta tai toisesta ulottuvuudesta miten sen sanoisi.. Siellä kaikki tuntuu paljon todemmalta ja tuntuu että päämääränä kuuluisi päästä sinne takaisin. Ehkä se ei olekkaan muistoja entisestä elämästä vaan on keino sinne päästä.. Asioita sieltä on kuitenkin liian käsittämätön selittää mutta tiedän ne tosiksi.

    • kummistuttaja

      Hei vaan kaikille samaa asiaa tutkiville!

      Minua suuresti kiinnostaa ottaa selvää siitä kuinka palauttaa muistot entisistä elämistä mieleeni. Haluasin palavasti tietää mikä olen ollut mistä olen tullu ja miksi olen täällä?

      Ensinnäkin palan halusta päästä Roomaan joka on ollut joskus suuri ja mahtava valtakunta. Vaikkakin se että pidän Rooman historiasta olen lukenut siitä todella paljon ja se kasvattaa paloa vaan enemmän.

      Mutta sitte myös katsottuani nyt sarjan Spartacus... Siinä on sitä jtn joka minut on saanut ajattelemaan että olisinko voinut entisessä elämässäni olla jotakin niihin vuosilukuihin liittyvää.. Miten voisin mitata elämäni tällä maapallolla? Niinkö luin aiemmin tuolta että joku on mitannut elämänsä määrän varvulla kuinka se on mahdollista? Ja että miten palauttaa muistot...

      Tämä on kiinnostavin aihe ollut minun elämässäni jo 5v tähän mennessä.. Aina kun nään Roomaan tai sen tapahtumiin jtn liittyvää tulee puristava tunne että haluan nähdä mitä silloin on tapahtunut... Toki haluaisin nähdä paljon muutakin mutta jospa se olisi sitten tuolla kuolemanjälkeisessä..

      Kertokaa ihimiset kuinka voin etsiä itseäni tältä maapallolta?

      Kiitos teille!

    • Edelliset elämäni?

      Joskus 10 vuotiaana olin laittamassa koiraani ulos ja suihkari oli laskeutumassa läheselle laskeutumispaikalle. Ääntä koneesta lähti mutta ei nyt ihan järkyttävästi. ja olinhan minä kuullut kovempaakin ääntä. Minulle tuli kuitekin hirveä pakokauhu ja lähdin juoksemaan adrenaiinin virratessa pöydän alle suojaan. Juostessani pakoon näin "näyn" 2. maailmansodan aikaisista pommikoneista jotka pommittivat maailmaa. Yksi koneista putosi maahan ja räjähti. Näky loppui siihen ja olin jo päässyt piiloon pöydän alle. Tärisin kovasti ja hengitin tiuhaan. Äitini kysyi ihmetellen että olinko ollut jossain edellisessä elämässä sodassa. Olinko??

      Toinen erikoinen asia lapsuudessani oli se että pyysin asioita erikoisella eleellä, joka sitten osottautui vanhaksi Intialaiseksi eleeksi jolla pyydettiin kuin pyydettinkin asioita :D

      Mietin vain että olenko ollut edellisissä elämissä jossain päin Intiata tai 2. maaliman sodassa. Olenko?

    • eragon

      moi.
      muistaako joku vielä sen tanskalaisen tv-sarjan entiset elämät,olen yrittänyt löytää sitä täältä netistä tuloksetta,haluaisin katsoa sen uudelleen.

      • Anonyymi

        Minä muistan sen sarjan ,minäkin haluaisin nähdä sen vielä kun minulta jäi joku osa sarjasta katsomata


    • joku vaan

      Kokeilin tuossa tuota past life regressiota ja näin selvästi kuka olin entisessä elämässä...olin noin 30v valkoihoinen mies ja nimeni oli ted ja taisin olla toisessa maailman sodassa kun näin miten tankit vilistivät ja miehiä kuoli vieressä..oli todella pelottavaa aluksi mutta sitten näin seuraavaksi että olin ilmeisesti itse selvinnyt sodasta koska näin että olin asumassa pariisissa 50v vanhana ja minulla oli 47 vuotias vaimo jonka nimi taisi olla joku veronica...Lapsia minulla ei ollut koska heidät taidettiin muistaakseni murhata.. Oli todella mielenkiintoinen kokemus !

    • Bad wolf

      Ensimmäinen elämäni tässä maailmassa alkoi joskus 736 luvun alussa ja loppui 782 luvulla hopealuotiin jonka isäni ampui, koska ei tunnistanut minua vaikka täysikuu loisti kirkkaasti taivaalla, ja olen tässäkin elämässä se mikä olen ollut kaikissa muissakin elämissä

    • lohikäärme3

      Olen ihmetellyt yhtä asiaa. Olen aina ollut kiinnostunut japanin kielestä ja kulttuurista ja tiedänkin siitä paljon ja olen opetellut kotona jo hieman kirjottamaan japania ja aion jatkossa opetella lisää. Kun katson joskus japaninkielisiä ohjelmia minusta tuntuu että ymmärrän, vaikka en olisi koskaan kuullut koko sanaa. Näin on käynyt ainakin kaksi kertaa ja kun olen kuullut sanan olen ajatellut mitä se mielestäni tarkoittaa ja käyttänyt kääntäjää ja olen ollut oikeassa. Olisinko kenties ollut entisessä elämässäni japanilainen? Haluaisin tietää enemmän entisestä elämästäni, ehkä minun olisi sitten helpompi oppia tuntemaan itseni. Voisiko joku kertoa miten saada selvimme ontisestä elämästään?

      • lohikäärme3

        Ja minulla on ollut myös joskus sellaisia tuntemuksia, että '' Olen ollut täällä ennenkin'' vaikken olisi tässä elämässä koskaan siellä käynyt.


      • Anonyymi

        Miksihän muuten yleensä aika monet muistelee eläneensä japanissa. Siis länsimaiset ihmiset monet, jotka jälleensyntymään tavalla tai toisella alkaneet uskoa?!

        Tarkoitan, että ei esim.Kiinassa tai Koreassa tai Filippiineillä tai Thaimaassa kerro juuri kukaan eläneensä?!

        En tahdo mitenkään kyseenalastaa kenenkään muistoja kyllä. Mutta voisiko kyse olla myöskin siitä (ainakin osassa tapauksia), että Japani on kuitenkin aika länsimainen, verrattuna useimpiin muihin Aasian maihin, ja siihen on muutenkin aika paljon kiinnostusta monessakin mielessä, kuten myöskin tietoa saatavilla aina japanilaisista puutarhoista samurai ja ninja - elokuviin, tai nykyisestä liike-elämästä tapakulttuuriin. Siis helpoin Aasian maa ollut lähestyä??


    • Huutolaislapsi???

      Minulla on voimakas muisto, että olen maalaistalon pihassa joka on kaksikerroksinen talo muistuttaa Pohjanmaan taloja. En ole talon tytär mutta asun kuitenkin siellä olen resuinen ja seison pihassa pieni vanhanajan matkalaukku kädessäni olen n. viisivuotias. Muisto ei ole ahdistava päinvastoin.

      Muistoon liittyy myös hevoskärry onnettomuus ja että kuolen.

    • Haapanie

      Mä oisin varmaan ollut uros susi.(olen tyttö)Mä tein semmosen hypnoosi testin:kun mä nukahdin siihen,niin näin ekana ihanan maiseman:oli kevät, olin jossain pellon ja joen lähellä luolassa ja myrsky oli tyyntynyt juuri.Säikähin kuinka todelliselta se tuntui, kun ukkonen jyrisi.Kokeilin uudelleen ja näin lumimyrskyssä kävelevän karhun kävelemässä pois päin,ehkä joku raato mukanaan ja huomasin, että olin yltä päältä veressä ja silmät tummui.Kuulin, että susi toverit tulisivat ja pyöryin siihen.Mä varmaan sain olla harvinainen toinen aikuinen uros laumassa, koska Alfa ei jaksanut hoitaa isoa laumaamne.Luulen, että mun yks kaveri on siitä laumasta.:O

      • dfghjmk

        Sudethan eivät luonnossa elä kovin isoissa laumoissa, vaan pienissä porukoissa tyyliin äiti, isä ja pennut.


      • Anonyymi
        dfghjmk kirjoitti:

        Sudethan eivät luonnossa elä kovin isoissa laumoissa, vaan pienissä porukoissa tyyliin äiti, isä ja pennut.

        Kaikki muut sudethan tosiaan laumassa nk.alfaparin jälkeläisiä. Tosin kyllä laumassa voi silti olla joskus jopa 20 sutta tai ylikin (lähinnä kai pohjoisissa metsissä Kanadassa tai Siperiassa ym.). Yleensä kuinkin jo 10 suden lauma on jo aika suuri...


    • Inivolts

      Muotin juuri että elin natsien kidutettavana

    • Afgoreds

      Muistin juuri että elin natsien kidutettavana minua porattiin päähän porankanssa eikä sattunut kovin paljon koska kuolin heti

    • sekavaateksiä

      En tiedä mitään entisestä elämästäni, mutta pelkään ihan älyttömästi kuolemista varsinkin sellaista kuolemista missä minut murhataan. Uskon entiseen elämään sillä kun yksi tuttuni oli 6 hän sanoi äidilleen "saksan lippu" kun näki lipun. Hänen äitinsä kysyi mistä poika tiesi niin poika vastasi että oli asunut siellä ennen ja äiti sai myöhemmin todisteita että poika oli oikeasti asunut saksassa.

    • gth4h

      kaikki elämämme tapahtuvat rinnakkain samanaikaisesti tässä hologrammitodellisuudessa.

    • pahathengetpois

      SILLÄ NIIN ON JJMALA MAAILMAA RAKASTANUT ETTÄ HÄN ANTOI AINOAN POIKANSA ETTEI YKSIKÄÄN JOKA HÄNEEN USKOO HUKKUISI VAAN HÄNELLÄ OLISI IANKAIKKINEN ELÄMÄ. EI JUMALA ANTANUT POIKAANSA TUOMITSEMAAN MAAILMAA VAAN SITÄ VARTEN ETTÄ MAAILMA HÄNEN KAUTTANSA PELASTUISI. EIKÄ OLE IHMISILLE MUUTA NIMEÄ ANNETTU MISSÄ TÄMÄN TULISI PELASTUMAN . JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ PELASTUU . ÄLKÄÄ ETSIKÖ MUUTA . RISTILTÄ LÖYTYY TIE TOTUUS ELÄMÄ . A.IHMINEN ON ELÄVÄ SIELU. B.SYNTINEN C.PITÄÄ SAADA SYNNIT ANTEEKSI D.SE ON JEESUKSESSA SOVITETTU E. KIITETÄÄN JEESUSTA ÄÄNEEN SOVITUKSESTA AMEN. UUSI TESTAMENTTI . Kaikista noitajutuista pitää luopua joten polta ne. Demonit lähtee Jeesuksella . Lue uusitesmentti . Doreen irwine olin noita. Kirja. Katso video youtudeJesuspassinofchrist. . Polta noitakirjat sormukset korut patsaat woodookortit pääset vapaaksi . Masennukset lähtee kun noituus lähtee . Jeesus anna mulle syntini anteeksi anteeksi epäuskoni Amen. Voit rukoilla ääneen Jeesus auta rukousta . Pidä ristiä asunnossasi . Kiitä ruuasta . Vie ruokaa köyhille saat siunauksen . Nosta katseesi kristukseen pois omasta itsestäsi . Syntinen kurjuus unohtuu kun katsoo Jeesukseen ristillä HÄN kuoli puolestasi oo onnellinen . Rakastaa sua 100% . Saatana ei halua sun tietävän sitä . Se on valehtelija . Ei mitään entisiä elämiä vaan Yksi Jeesus ristiinaulittu meidän tähden pelastaa. Demonit väistyy kun huudat Jeesusta apuun . Meditointi on noituutta !!! Okkulttismia shamanismia kabbalaa woodoota. Ei vaan auta Jeesus mä hukun apua . Varastetut tavarat kannattaa palauttaa jos voi .

    • höpötitihöö

      mieli se vain tekee tepposiaan. Ei niitä "entisiä elämiä" ole todellisuudessa. Me ihmiskunta ollaan vasta niin nuori, niin ei vielä olla päästy eroon taikauskosta.

    • Muistankuolemani

      Olen 03 syntynyt ja minulla on muutama muistikuva aiemmasta elämästäni. Muistan että kuolin ehkä noin 10v ikäisenä ja kerron ensin vähän mitä tapahtui ennen kuolemaani: Eli, olin edellisessäkin elämässäni suomalainen poika ja perheeseeni kuului minun lisäkseni 2 sisarusta, sekä äiti ja Isä. Nyt kerron kuinka kuolin. Eli, lähdimme perheeni kanssa joskus 2000 luvun alussa ehkä 2001 reissuun jonnekin päin USA:ta en muista tarkkaan minne olimme menossa. Olimme vuokranneet reissun ajaksi auton joka oli muistaakseni jokin melko vanha malli ehkä jotain 80 lukua. Olimme ajamassa autovuokraamolta Hotellille, minä ja sisarukseni istuimme auton takaosassa ja vanhemmat edessä. Olimme juuri ylittämässä jotain todella pitkää siltaa kun isäni menetti automme hallinnan ja syöksyimme alas tuolta sillalta. Sen jälkeen minulla ei ole aiemmasta elämästäni enää mitään muistikuvia ja uskon meidän kaikkien menehtyneen tuossa onnettomuudessa.

      Tosiaan tuon kuolemani muistan aiemmasta elämästäni, en muuta. Mutta onhan tämä aika outoa kun muistaa edellisestä elämästään asioita.

      • Anonyymi

        Tämä muisto voisi olla todennettavissa, että onko mahdollisesti oikea muisto vaiko ei.
        Eli varmastikin uutisoitu ainakin joissain medioissa, jos/kun suomalainen perhe onnettomuudessa USA:ssa menehtynyt ...


    • Anonyymi

      Itse olin Harry Houdini edellisessä elämässäni .Ja olen yhä . olen hyvä pakotempuissa kuten pakkopaidasta pakenemisessa .olen aina tiennyt että olinaailman paras Taikuri Harry Houdini edellisessä elämässäni. Tosi makeeta ..youtubessa on videoita ihmisistä jotka muistavat ed.elämänsä . Katson sieltä itse Videoita Harry Houdinista .Olin leffoissakin .Hänestä parempaa taikuria ja pakotaiteilijaa ei ole eikä tule .

    • Anonyymi

      Erikoinen asia tapahtui kun olin todella nuori näin päässäni kuvan perheestä muistan että siinä oli (vauva) minun lisäksi siskoni isäni ja blondi nainen en tiedä kuka se oli mutta kysyin myöhemmin äitiltäni että onko se värjännyt ikinä blondiksi ja se vastasi ei ole olen viime aikoina miettinyt että viittakko tämä kuva minun menneen elämäni äitiin kuva oli valkoisella taustalla parhaiten siitä jäi mieleeni tämä blondi mystinen nainen

    • Anonyymi

      Minut on ammuttu kuoliaaksi pari kertaa.

    • Anonyymi

      Muistan että ehkä oli entine elämä. Asuin punases talos ja vuosi oli muistaakseni 1985. Ja oli 2 kissaa. Muuta en muista edellisest elämäst.

    • Anonyymi

      Uskon että olin entisessä elämässäni musta kissa californiassa. Ehkä olen hullu ehkä en

    • Anonyymi

      Mulla on yks muisto josta en oo ihan varma että onko se totta vai mielikuvitusta, mutta siinä istun pyörätuolissa sanattomana ja tuntui että olisin juuri menettänyt kaiken elämästä, joku vei minua jonnekin, luultavasti ulos. Käytävä on leveä, siellä oli justii semmonen kaupan lattia, katto oli aika matalalla ja oli tosi valosaa ja olen aika varma että olen nainen tässä muistossa. Onko tää joku muisto edellisestä elämästä vai mun mielikuvituksen tuotetta?

      • Anonyymi

        Yleensäkin näitä muistoja on yhä enemmän ja ehkä yhä vanhemmillakin. Perinteisesti kai on ollut niin, että lapset kertoo ennen kouluikää tarinoita edellisistä elämistään, jotka sitten kouluun ja myöhemmin työelämään mentynä alkavatkin tuntua kaukaisilta. Silti menneillä elämillä on mielestäni paljon merkitystä.

        Usein kai nk.uskotaan, että ihminen kertaa tiettyjä asioita jokaisessa elämässään. Kiinnostuksen kohteet on usein samoja, ja samanlainen työ kiinnostaa, yleensä hyvin monilla on valmiuksia erilaisiin töihin, voiko nämä valmiudet tulla muka ihan itsestään, tai vaikkapa geenien mukana??!

        En tiedä miten saada yhteys jollakin tietyllä tapaa entisiin elämiin. Hiljentyminen ja meditaatio, yleensäkin rauhallinen ja positiivinen elämäntyyli siihen voi varmasti auttaa. Joskus sitten tulee kuin itsestään joitakin välähdyksiä, itse ainakin niitä luonnehtisin, että menneisyys kertoo miten se vaikuttaa nykyhetkeeni. Millä tietyllä keinolla ei mielestäni saa aikaan varmoja "muistoja"; mielikuvat voi olla pettäviä, vaika tuntuisivatkin "luonnollisilta". Ehkä oikeisiin muistoihin voi liittyä tietynlainen "vapauden" tunne, tai vaikka outo, raikas tuoksukin ... ;)

        Mielenkiintoista on mielestäni tuokin, että aika monet muistaa niin hyvin miten elämä on joskus päättynyt. Voiko sen tulkita kai siten, että ei ole se kuolema loppu, vaan uuden alku. Ja joskus ihminen muistaa vielä sen henkisen periolemuksensa, ja voittaa fyysisen kehon ja kuoleman; koko se rajan, joka lopulta on vain tietoisuutemme tarkoituksellinen raja ;)


    • Anonyymi

      Muistan ajan ennen syntymääni ja sen, kuinka valitsin syntyä. Muitan, kuinka joku varoitti, että tulossa on kivinen tie, tunnelma täällä lähtöpaikassa oli todella hyvä. Muistan ihmetelleeni pinnasängystäni vauvana talomme lattiaa (aiempi elämä 1700-1800-luvulla) ja värejä (paljon muoviastioita) todella tietoisena olin siellä vauvan sisällä ihmettelemässä. Muitan myös minulle sanottuja kommentteja.

      Unohdin nämä muistot teinivuosiksi, joskin vanhat talot ja klassinen musiikki herätti aina jotain henkiin. Parikymppisenä koin järkyttävää ikävää, koska kohtasin ihmisen jonka kanssa olin ollut entisessä elämässä. Hänkin muisti, mutta meillä oli tuolloin romanttisia fiiliksiä tässä elämässä ja molemmat olimme parisuhteissa, ei vaihettu edes yhteystietoja. Itkettiin, halailtiin ja juteltiin koko yö. Oli vaikeaa päästä tuosta ikävästä eroon, ikävöin häntä ehkä vuoden ja samalla jotain entistä jota en täysin muistanut, tämä elämä tuntui jopa vankilalta koska se ikävä oli niin käsittämätön.

      Tein muutama vuosi sitten harjoituksen, ja selvisi että olin ehkä israelilainen mies, aloin muistamaan tuon miehen muistoja, kuten lapsuuden, arkkitehtuurin ja jalkapallon pelaamisen pienenä poika, suhteen isoveljeen, äitini.. Nämä ihmiset tuntuivat aika yhdentekeviltä mutta muistin että äitini todella välitti minusta. Muistin parisuhteeni, kuinka vaimoni pelkäsi minua ja miten inhosin sitä pelkoa. Olin hirveä ihminen. Koin tästäkin kriisin, että miten minä olen voinut olla noin paska ihminen. Tuntui, että nykyisen elämäni vaikeudet ovat tekemieni karmeuksien karmaa. Näin myös tuon elämän kuoleman, kuolin hirmutekojen jälkeen yksin vuoristossa. En tiedä tapoinko itseni vai mihin kuolin, mutta maisema oli kaunis.

      Olen nähnyt tässä elämässä outoja asioita paljon, joten en pidä näitä ihmeellisinä sinällään. Pidän itseäni ihan hyvänä ihmisenä ja tuntuu oudolta, miten paska olisin tuossa israelilaisessa elämässä ollut, joka kaiketi olisi ollut ihan viimeisin (1960-luvun jälkeen tapahtunut). Muistin jopa nimeni ja vaimoni nimen, mutta en sukunimeäni.

    • Anonyymi

      Jännä fläsäri tuli kun näin random-kuvan Etelä-Dakotan preeriamaisemassa sijaitsevasta vanhasta maatilasta. Oon yleensä karsastanut jenkkilän keskiosien osavaltioita siellä vallitsevan vanhoillisen ja konservatiivisen maailmankuvan takia (itse siis olen semisti spiritualistinen ateisti) mutta siitä farmista vaan tuli kotoisa fiilis. Ihan kun olisin siellä ollut ennenkin. Sen jälkeen just ennen nukahtamista tuli lämmin tunne kuinka mukavaa olisikaan tehdä rankkaa fyysistä työtä (mm. hakata aitapaaluja maahan) isolla ranchilla keskellä aukeaa ruohikkomaisemaa kaukana kaupunkien vilinästä. Outoa tästä tekee se, että näin laiskana "city-junttina" ajatus moisesta raatamisesta kaukana sivistyksestä on aiemmin puistattanut.

    • Anonyymi

      Itse koen olleeni jossain ns kartanossa, puutarha pihassa. Iso hattu niinkuin ennen aikaan ollut... En tiedä mistä tämä tunne.

    • Anonyymi

      Entäs se kampin pikkutytön koskija Max Hyytinen?? Kivat muistot pikkytytölle. No sehän on kurdi niin mitä voi olettaa?

    • Anonyymi

      SS miehenä Ranskassa on aika vankka edellisen elämän muisto. Roomassa rakkauden temppelissä. Hansa liiton ajalta kauppiaana orjana hämärämpi muisto.....

    • Anonyymi

      Ei koskaan mitään. Kuin halolla päähän isketty. Täysin tiedoton edellisistä elämistä. Lisäksi en edes tunnistaisi tai erottaisi millään keinolla, mikä unissa on edellinen elämä ja mikä joku muu filminpätkä. Joku näkijä kanavoi joskus yhden edellisen elämän tietoja (hienosti), aika olemattomasti tietoja (niitähän ei aina ole paljoa), eikä siinä käy järkeen yksi seikka millään.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitä ihmettä

      Kaipaat hänessä
      Ikävä
      103
      1555
    2. Välillä käy mielessä

      olisiko sittenkin ollut parempi, että emme koskaan olisi edes tavanneet. Olisi säästynyt monilta kyyneleiltä.
      Ikävä
      78
      1194
    3. Mitä oikein

      Näet minussa? Kerro.
      Ikävä
      88
      1117
    4. Lopeta tuo mun kiusaaminen

      Ihan oikeasti. Lopeta tuo ja jätä mut rauhaan.
      Ikävä
      139
      1026
    5. Uskoontulo julistetun evankeliumin kautta

      Ja kun oli paljon väitelty, nousi Pietari ja sanoi heille: "Miehet, veljet, te tiedätte, että Jumala jo kauan aikaa sitt
      Raamattu
      580
      985
    6. Mika Muranen juttu tänään

      Jäi puuttumaan tarkennus syystä teolle. Useat naapurit olivat tehneet rikosilmoituksia tästä kaverista. Kaikki oli Muras
      Sananvapaus
      1
      947
    7. Hanna Kinnunen sai mieheltään tiukkaa noottia Tähdet, tähdet -kotikatsomosta: "Hän ei kestä, jos..."

      Hanna Kinnunen on mukana Tähdet, tähdet -kisassa. Ja upeasti Salkkarit-tähti ja radiojuontaja onkin vetänyt. Popedan Lih
      Tv-sarjat
      8
      882
    8. Kotipissa loppuu

      Onneksi loppuu kotipizza, kivempi sotkamossa käydä pitzalla
      Kuhmo
      20
      870
    9. Oho! Farmi-tippuja Wallu Valpio ei säästele sanojaan Farmi-oloista "Se oli niin luotaantyöntävää..."

      Wallu oikein listaa epämiellyttävät asiat… Monessa realityssä ollut Wallu Valpio ei todellakaan säästele sanojaan tippum
      Tv-sarjat
      9
      704
    10. Helvetin hyvä, että "hullut" tappavat toisensa

      On tämä merkillistä, että yritetään pitää hengissä noita paskaperseitä, joilla ei ole muuta tarkoitusta, kuin olla riida
      Kokkola
      8
      660
    Aihe