"Rotuasiantuntijoille"

Riva tuossa oli asiaa ja harkitsemista monelle.

umalehtinen kirjoitti:

Riva tuossa oli asiaa ja harkitsemista monelle.

moka tapahtui kun noita rotuja ruvettiin lemmikeiksi ja näyttelyitä varten kasvattamaan,ei työkoiran elämää.Oikeassa työssä koira paikallaan.

itteesi heti

nyt ota kirjoitti:

itteesi heti

mulla ole kuin pikkukoira,mutta jos tulee tänne sanomaan ettei saa antaa ohjeita rodusta jota ei kasvata/kunnolla tunne,eli omista,niin miks voi sitten ite antaa ohjeita kun ei varmaan kaikkia noita rotuja voi omistaa?

En ole mitenkään täydellinen asiantuntija. Joka esiintyy sellaisena niin valehtelee.
Eikä yhden rodun kasvattaminen tee asiantuntijaa. Ei automaattisesti edes siihen rotuun.
Kokemusta on saatava ennekuin voi kovin varmoja mielipiteit esittää. Kasvattajana olo tietysti antaa aika paljon valmiuksia.

Tiedät varmaan että on olemassa henkilöitä jotka pitää koirakouluja ja muutenkin auttaa erilaisissa ongelmatapauksissa.
He eivät ole kaikkien niitten rotujen pitkäaikaisia kasvattajia joita kouluttaa. Ihmisikä ei riittäisi sillä tavalla pätevöitymiseen.

Noista laumanvartioista olen saanut enimmän osa oppiani siellä missä niitä käytetään alkuperäiseen tarkoitukseen. Monista roduista paljon ennen kuin niitä on Suomeen tuotu.

Lienetkö kuullut Sao Miguelin Mastiffista (paimenkoirasta) joka on hyvin tehokas laumanvartija. Vasta joku vuosi ollut Suomessa.
Kuitenkin minulle tuttu rotu jo yli 10 vuotta. Tässä yksi esimerkki.

En ole aloittelija.

Kuvaz kirjoitti:

En ole mitenkään täydellinen asiantuntija. Joka esiintyy sellaisena niin valehtelee.
Eikä yhden rodun kasvattaminen tee asiantuntijaa. Ei automaattisesti edes siihen rotuun.
Kokemusta on saatava ennekuin voi kovin varmoja mielipiteit esittää. Kasvattajana olo tietysti antaa aika paljon valmiuksia.

Tiedät varmaan että on olemassa henkilöitä jotka pitää koirakouluja ja muutenkin auttaa erilaisissa ongelmatapauksissa.
He eivät ole kaikkien niitten rotujen pitkäaikaisia kasvattajia joita kouluttaa. Ihmisikä ei riittäisi sillä tavalla pätevöitymiseen.

Noista laumanvartioista olen saanut enimmän osa oppiani siellä missä niitä käytetään alkuperäiseen tarkoitukseen. Monista roduista paljon ennen kuin niitä on Suomeen tuotu.

Lienetkö kuullut Sao Miguelin Mastiffista (paimenkoirasta) joka on hyvin tehokas laumanvartija. Vasta joku vuosi ollut Suomessa.
Kuitenkin minulle tuttu rotu jo yli 10 vuotta. Tässä yksi esimerkki.

En ole aloittelija.

Lue lisää

fila,lyhytkarvainen keskikokoinen(mastiffien joukossa).raskas työkoira.
Ei täällä kai moni muukaan neuvoja antava ole aloittelia,esimerkiks toi uma on kai ollut koiraharrastaja 60 luvulta lähtien,monia muitakin noin 30 v ja yli harrastaneita ja kasvattaneita on,ei kai heidänkään kokemus ihan huuhaata ole vaikkei rotu aina nappii osuiskaan?

ole sao miguelin kirjoitti:

fila,lyhytkarvainen keskikokoinen(mastiffien joukossa).raskas työkoira.
Ei täällä kai moni muukaan neuvoja antava ole aloittelia,esimerkiks toi uma on kai ollut koiraharrastaja 60 luvulta lähtien,monia muitakin noin 30 v ja yli harrastaneita ja kasvattaneita on,ei kai heidänkään kokemus ihan huuhaata ole vaikkei rotu aina nappii osuiskaan?

Lue lisää

Ei nyt aleta vääntää väkisin minusta jonkun vainoajaa. En ole sanallakaan arvostellut Umaa vai olenko.
Älä siis ala ilkeillä hänen nimissään kun hän itsekkään ei ilkeile.


Olipa mielnkiintoinen toteamus.
Jos jonkun rodun ongelmista kysyy niin on sen osuttava nappiin.
Jos joku kysyy vaikka bullterrierin luonteesta niin ei esim. lapinkoiran tuntemus riitä sitä kuvaamaan ja myös päinvastoin.

Kuvaz kirjoitti:

Ei nyt aleta vääntää väkisin minusta jonkun vainoajaa. En ole sanallakaan arvostellut Umaa vai olenko.
Älä siis ala ilkeillä hänen nimissään kun hän itsekkään ei ilkeile.


Olipa mielnkiintoinen toteamus.
Jos jonkun rodun ongelmista kysyy niin on sen osuttava nappiin.
Jos joku kysyy vaikka bullterrierin luonteesta niin ei esim. lapinkoiran tuntemus riitä sitä kuvaamaan ja myös päinvastoin.

Lue lisää

kenenkään nimissä,sanoin vaan että on täällä ihmisiä joilla on pitkät kokemukset koirista kuten tuo uma joka on asian monesti maininnu,ei siinä mitään ilkeetä ole.Koirat on erilaisia,silti esim perusjutskissa monia asioita voi yleistää,kaikille opetetaan istu suht samalla kaavalla nähdäkseni.

ilkeillyt mitään kirjoitti:

kenenkään nimissä,sanoin vaan että on täällä ihmisiä joilla on pitkät kokemukset koirista kuten tuo uma joka on asian monesti maininnu,ei siinä mitään ilkeetä ole.Koirat on erilaisia,silti esim perusjutskissa monia asioita voi yleistää,kaikille opetetaan istu suht samalla kaavalla nähdäkseni.

Lue lisää

Luulin sinun ilkeilevän, mutta anteeksi jos käsitin väärin.
Tuli kuitenkin sellainen olo ettet hyväksy kuin joiltakin ihmisilta tietoa koirista.
Jos ymmärsit niin en puhunut aivan perusjutuista kuten istumaan opetuksesta, vaan vähän vaativammista asioista.
Niissä on tärkeää tuntea rodun piirteitä.

Kuvaz kirjoitti:

En ole mitenkään täydellinen asiantuntija. Joka esiintyy sellaisena niin valehtelee.
Eikä yhden rodun kasvattaminen tee asiantuntijaa. Ei automaattisesti edes siihen rotuun.
Kokemusta on saatava ennekuin voi kovin varmoja mielipiteit esittää. Kasvattajana olo tietysti antaa aika paljon valmiuksia.

Tiedät varmaan että on olemassa henkilöitä jotka pitää koirakouluja ja muutenkin auttaa erilaisissa ongelmatapauksissa.
He eivät ole kaikkien niitten rotujen pitkäaikaisia kasvattajia joita kouluttaa. Ihmisikä ei riittäisi sillä tavalla pätevöitymiseen.

Noista laumanvartioista olen saanut enimmän osa oppiani siellä missä niitä käytetään alkuperäiseen tarkoitukseen. Monista roduista paljon ennen kuin niitä on Suomeen tuotu.

Lienetkö kuullut Sao Miguelin Mastiffista (paimenkoirasta) joka on hyvin tehokas laumanvartija. Vasta joku vuosi ollut Suomessa.
Kuitenkin minulle tuttu rotu jo yli 10 vuotta. Tässä yksi esimerkki.

En ole aloittelija.

Lue lisää

se on Sao Miguelin Fila ei mastiffi.
Joo, tehokas lauman vartija ja sopii parhaiten lehmien, sonnien etc. paimennukseen tietty paimentaa kyllä vuohiakin.

Vaatii ehdottomasti hyvän ja asiantuntevan koulutuksen. ei mikään alottelijoiden koira, itselläni on sellainen ollut.

Ja vartioi ja puolustaa kyllä niin kauan kun koirassa henki pihisee.
Ja aivan ihana uskollinen rotu, omistajaan kovin kiintyvä, mutta hyväksyy muut ihmiset kun omistajalta tulee lupa hyväksyä.
omani ainakin otti iloisesti kaikki vieraatkin ihmiset vastaan, vaikka murisi ensin mutta luvan saatuaan oli tosi kiltti.

Edelliselle kysyjälle antamastani vastuksesta selviää.



En nyt tarkoita vain yhtä tapausta vaan periaatetta.
Esimerkiksi turkkilaiset paimenet ei koskaan selätä. Jos pentu ei tottele niin kiinipito on hyvä konsti.
Jos pentu yrittää purra niin he käyttää kahta eri menetelmää.
Yksi on että pehmeällä kostealla nahanpalasella he "lätkäisee" pentua naamalle.
Toinen menetelmä on että he varaa pari litraa vettä pieneen astiaan selän taakse ja menee tilanteeseen jossa pentu alkaa näykkiä tai hyökkäillä. Silloin tiukka kielto ja jos ei tottele heti niin uusi kielto ja samalla vesi lentää naamalle.

Annan yhden rotuesimerkin lisäksi. Fila Brasileiroa käytetään lähes koko Etelä-Amerikassa ja myös USA:ssa laumoja vartioimaan.
Sitä ei voi kouluttaa samoin kuin monia muita laumanvartijoita muuten tekee siitä tappokoneen.

Kuvaz kirjoitti:

Edelliselle kysyjälle antamastani vastuksesta selviää.



En nyt tarkoita vain yhtä tapausta vaan periaatetta.
Esimerkiksi turkkilaiset paimenet ei koskaan selätä. Jos pentu ei tottele niin kiinipito on hyvä konsti.
Jos pentu yrittää purra niin he käyttää kahta eri menetelmää.
Yksi on että pehmeällä kostealla nahanpalasella he "lätkäisee" pentua naamalle.
Toinen menetelmä on että he varaa pari litraa vettä pieneen astiaan selän taakse ja menee tilanteeseen jossa pentu alkaa näykkiä tai hyökkäillä. Silloin tiukka kielto ja jos ei tottele heti niin uusi kielto ja samalla vesi lentää naamalle.

Annan yhden rotuesimerkin lisäksi. Fila Brasileiroa käytetään lähes koko Etelä-Amerikassa ja myös USA:ssa laumoja vartioimaan.
Sitä ei voi kouluttaa samoin kuin monia muita laumanvartijoita muuten tekee siitä tappokoneen.

Lue lisää

ettäkö pitäisi sisällä heittää litra vettä koiran päälle tai märällä rievulla mätkäistä.Miten mätkäiseminen märällä pyyhkeellä on parempi kuin esim ravistus niskasta?Ei kukaan ala sisällä vettä kaatelemaan nurkkiin,johan kämppä homehtuu,tälläkin pennulla niitä brobleemia on just sisällä ollut.

Kuvaz kirjoitti:

Edelliselle kysyjälle antamastani vastuksesta selviää.



En nyt tarkoita vain yhtä tapausta vaan periaatetta.
Esimerkiksi turkkilaiset paimenet ei koskaan selätä. Jos pentu ei tottele niin kiinipito on hyvä konsti.
Jos pentu yrittää purra niin he käyttää kahta eri menetelmää.
Yksi on että pehmeällä kostealla nahanpalasella he "lätkäisee" pentua naamalle.
Toinen menetelmä on että he varaa pari litraa vettä pieneen astiaan selän taakse ja menee tilanteeseen jossa pentu alkaa näykkiä tai hyökkäillä. Silloin tiukka kielto ja jos ei tottele heti niin uusi kielto ja samalla vesi lentää naamalle.

Annan yhden rotuesimerkin lisäksi. Fila Brasileiroa käytetään lähes koko Etelä-Amerikassa ja myös USA:ssa laumoja vartioimaan.
Sitä ei voi kouluttaa samoin kuin monia muita laumanvartijoita muuten tekee siitä tappokoneen.

Lue lisää

puhuttiin silloin kun olin kakara. kerrottiin kahden tappelevan koiran lopettavan tappelun, kun heittää vettä vaikka ämpärillä päälle. kuitenkin kertoivat jotkut ettei ollut mitään tehoa vaikka olisi puutarhaletkulla pruutannut tappelevien päälle.

asia on varmasti uudelle polvelle todella vieras.

davalyan kirjoitti:

ettäkö pitäisi sisällä heittää litra vettä koiran päälle tai märällä rievulla mätkäistä.Miten mätkäiseminen märällä pyyhkeellä on parempi kuin esim ravistus niskasta?Ei kukaan ala sisällä vettä kaatelemaan nurkkiin,johan kämppä homehtuu,tälläkin pennulla niitä brobleemia on just sisällä ollut.

Lue lisää

Kerroin miten turkkilaiset paimenet käytännössä toimii. Tulokset ovat nähtävissä siellä käytännössä. Ei kertakaikkiaan ole varaa erehtyä.
Heidän koiransa ovat aika rajuja luonteeltaan.

Älä ota tätä minään henkilökohtaisena arvosteluna. en lähtenyt missään tapauksessa hyökkäykseen sinua enkä ketään muutakaan vastaan.

Tuosta pennusta jos vielä sanon.
Turkkilaisten menetelmää voisi soveltaa siihen tapaukseen.
Voihan sen pennun viedä ulos ja järjestää tilaisuuden hyökkäilyyn. Ulkona voi sitä vesikonstia käyttää vapaasti.
Jos sen tavan saa siellä karsittua niin ymmärrät ettei ole syytä sisällä ei tarvitse uusia.
Toisekseen kerrostaloissakin on yleenslö pesuhuone jossa voi myös tehdä tämän.

umalehtinen kirjoitti:

puhuttiin silloin kun olin kakara. kerrottiin kahden tappelevan koiran lopettavan tappelun, kun heittää vettä vaikka ämpärillä päälle. kuitenkin kertoivat jotkut ettei ollut mitään tehoa vaikka olisi puutarhaletkulla pruutannut tappelevien päälle.

asia on varmasti uudelle polvelle todella vieras.

Lue lisää

pariin kertaan käytännössä nähnyt koitettavan,kyllä siinä on lisäksi pari ihmistä tarvittu koiria erottelemaan,ei pelkällä vedellä =)

umalehtinen kirjoitti:

puhuttiin silloin kun olin kakara. kerrottiin kahden tappelevan koiran lopettavan tappelun, kun heittää vettä vaikka ämpärillä päälle. kuitenkin kertoivat jotkut ettei ollut mitään tehoa vaikka olisi puutarhaletkulla pruutannut tappelevien päälle.

asia on varmasti uudelle polvelle todella vieras.

Lue lisää

Puhuin vedestä pennun koulutuksen välineenä en tappelun rauhoitajana.
On varmasti aivan eri tilanne.
Turkkilaisilla ja monien muittenkin maitten koirilla se tuntuu pennulla toimivan. Tai siis näkyy toimivan vielä tänäkin päivänä käytännössä.

Kuvaz kirjoitti:

Kerroin miten turkkilaiset paimenet käytännössä toimii. Tulokset ovat nähtävissä siellä käytännössä. Ei kertakaikkiaan ole varaa erehtyä.
Heidän koiransa ovat aika rajuja luonteeltaan.

Älä ota tätä minään henkilökohtaisena arvosteluna. en lähtenyt missään tapauksessa hyökkäykseen sinua enkä ketään muutakaan vastaan.

Tuosta pennusta jos vielä sanon.
Turkkilaisten menetelmää voisi soveltaa siihen tapaukseen.
Voihan sen pennun viedä ulos ja järjestää tilaisuuden hyökkäilyyn. Ulkona voi sitä vesikonstia käyttää vapaasti.
Jos sen tavan saa siellä karsittua niin ymmärrät ettei ole syytä sisällä ei tarvitse uusia.
Toisekseen kerrostaloissakin on yleenslö pesuhuone jossa voi myös tehdä tämän.

Lue lisää

asiaa järjestää,tämä tapaus menee näin,pentu haukkuu vahtiakseen jo nyt,omistaja kieltää,pentu hyökkää,ei sitä voi lavastaa suljetussa tilassa kun ei pentu siellä ohikulkijoita näe ym =)Toinen mitä tekee on hyvin röyhkeä perheen aikuiselle koiralle,ei silloinkaan voi vettä heittää niskaan,viaton saa osansa,kuitenkaan pennun ei saisi antaa käyttää aikuista(kilttiä,pitkäpinnaista)koiraa riepunaan vaan vanhemmankin koiran elämänrauha on jotenkin järkättävä,eri juttu jos leikkivät ym,mutta toisen levätessä jos ei saa rauhaa niin.En minäkään ilkeile,valitettavasti harva suomalainen laumanvartija on laidunmaalla jossa nyt sitä vettäkin voisi heitellä,sisällä näistä iso osa on =)

Kuvaz kirjoitti:

Edelliselle kysyjälle antamastani vastuksesta selviää.



En nyt tarkoita vain yhtä tapausta vaan periaatetta.
Esimerkiksi turkkilaiset paimenet ei koskaan selätä. Jos pentu ei tottele niin kiinipito on hyvä konsti.
Jos pentu yrittää purra niin he käyttää kahta eri menetelmää.
Yksi on että pehmeällä kostealla nahanpalasella he "lätkäisee" pentua naamalle.
Toinen menetelmä on että he varaa pari litraa vettä pieneen astiaan selän taakse ja menee tilanteeseen jossa pentu alkaa näykkiä tai hyökkäillä. Silloin tiukka kielto ja jos ei tottele heti niin uusi kielto ja samalla vesi lentää naamalle.

Annan yhden rotuesimerkin lisäksi. Fila Brasileiroa käytetään lähes koko Etelä-Amerikassa ja myös USA:ssa laumoja vartioimaan.
Sitä ei voi kouluttaa samoin kuin monia muita laumanvartijoita muuten tekee siitä tappokoneen.

Lue lisää

läpsätä itseäsi märällä nahanpalalla,kuvittele että herkkään kirsuun lätkäistään niin ei hyvä tunne taida olla.
Eikö koiralle ole parempi se tiukka niskaote ja koira selälleen.Siinä ei sitä satuteta,tuo päin näköä räimiminen ei vaikuta kovin hyvältä vaan oikeestaan aika raakalaismaiselta samaan tyyliin kuin kuono pissalätäkköön.

davalyan kirjoitti:

pariin kertaan käytännössä nähnyt koitettavan,kyllä siinä on lisäksi pari ihmistä tarvittu koiria erottelemaan,ei pelkällä vedellä =)

Eikös siellä selvästi lue että pentujen koulutuksessa.
Ei se ole mikään mittari ettei käy pennun koulutukseen jos ei tehoa tappelijoihin.

davalyan kirjoitti:

asiaa järjestää,tämä tapaus menee näin,pentu haukkuu vahtiakseen jo nyt,omistaja kieltää,pentu hyökkää,ei sitä voi lavastaa suljetussa tilassa kun ei pentu siellä ohikulkijoita näe ym =)Toinen mitä tekee on hyvin röyhkeä perheen aikuiselle koiralle,ei silloinkaan voi vettä heittää niskaan,viaton saa osansa,kuitenkaan pennun ei saisi antaa käyttää aikuista(kilttiä,pitkäpinnaista)koiraa riepunaan vaan vanhemmankin koiran elämänrauha on jotenkin järkättävä,eri juttu jos leikkivät ym,mutta toisen levätessä jos ei saa rauhaa niin.En minäkään ilkeile,valitettavasti harva suomalainen laumanvartija on laidunmaalla jossa nyt sitä vettäkin voisi heitellä,sisällä näistä iso osa on =)

Lue lisää

Se nahanpalanen jota turkissa käytetään. Se nahka on pehmeä ja kostea ettei vain vahingoiteta.
Se vain säikäyttää pennun.

Kuvaz kirjoitti:

Se nahanpalanen jota turkissa käytetään. Se nahka on pehmeä ja kostea ettei vain vahingoiteta.
Se vain säikäyttää pennun.

mutta eikös sekin saa vahvaluonteisen koiran kuitenkin hyökkäämään uudestaan,jos nyt tuossa iässä voi varsinaisesti hyökkäyksestä puhua?Siis että ärsyyntyy siitä lisää,ottaa haasteena mitellä voimia kumminkin?En ole koittanut että en tiedä.

davalyan kirjoitti:

mutta eikös sekin saa vahvaluonteisen koiran kuitenkin hyökkäämään uudestaan,jos nyt tuossa iässä voi varsinaisesti hyökkäyksestä puhua?Siis että ärsyyntyy siitä lisää,ottaa haasteena mitellä voimia kumminkin?En ole koittanut että en tiedä.

Lue lisää

Se nahalla läpsäys tehdään yllättäin niin että pentu lähinnä pelästyy.
Sitä ei tehdä suoraan edestä vaan takaa. En tiedä eikö pentu sitä jotenkin yhditä siihen ihmiseen.
Voimaa ei käytetä juuri mitään joten se ei perustu sellaiseen.
Näkyy kuitenkin toimivan ja en tiedä montako sataa vuotta sitä on siellä käytetty.

Sen voin sanoa että olen joskus itse joutunut käyttämään selätystä joissain tapauksissa, mutta en käytä sitä koskaan näihin laumanvartijoihin enkä taistelurotuihin.
Palveluskoirissa olen joskus joutunut koulutuskentällä käyttämään, kun on halunnut välttämättä purra minua ja muut keinot ei ole auttaneet.

kokeillut kirjoitti:

läpsätä itseäsi märällä nahanpalalla,kuvittele että herkkään kirsuun lätkäistään niin ei hyvä tunne taida olla.
Eikö koiralle ole parempi se tiukka niskaote ja koira selälleen.Siinä ei sitä satuteta,tuo päin näköä räimiminen ei vaikuta kovin hyvältä vaan oikeestaan aika raakalaismaiselta samaan tyyliin kuin kuono pissalätäkköön.

Lue lisää

Raakalaismaisempaa on kouluttaa koira väärin ja viedä sitten parivuotiaana piikille, kun ei enää pärjää sille. Ei se märkä nahanpala koiraa niin satuta, eikä sillä "räimitä", märkä vuota on pehmeää. Se on vain yllätyskeino, pelästys. Voi ihan hyvin kokeilla, ei ota kipeää.

Ehdin vastata vain osittain kysymykseesi.
Voitko kuvitella että joku saa vieraita vielänäin yöllä. Juuri tuli puhelu ja vieraat on puolen tunnin päästä täällä.


Vastaan tähän:
Lausuntoni jäi siinä aika vajaaksi. Tarkoitin että se ei jätä yleensä sinne pitkään muistiin kitkeryyttä tuollaisista. Mutta esimerkiksi keskareista Uzbekkilainen on täysin eri maata.
Sitä kantaa ei ole onneksi Suomessa.
On kookas ja tukeva laumaan voimakkaasti kiinittyvä rotu. Ei mielistele etes isäntää. Eikä kaipaa eikä juuri hyväksy rapsutuksia isännältäkään. Temppuja on turha yrittää opettaa, mutta puolustaa omiaan todella tehokkaasti.
Sen jos selättää niin varmasti edestään löytää kun se on täysikasvuinen. Uros tasoittaa tilit edestä ja narttu takaapäin.

Keskareita on monia eri rotuja suorastaan siellä. Kerron joskus myöhemin muista muodoista.
Siellä se ei tosiaankaan ole yksi rotu ja on kaukana näistä täällä olevista.

Kuvaz kirjoitti:

Ehdin vastata vain osittain kysymykseesi.
Voitko kuvitella että joku saa vieraita vielänäin yöllä. Juuri tuli puhelu ja vieraat on puolen tunnin päästä täällä.


Vastaan tähän:
Lausuntoni jäi siinä aika vajaaksi. Tarkoitin että se ei jätä yleensä sinne pitkään muistiin kitkeryyttä tuollaisista. Mutta esimerkiksi keskareista Uzbekkilainen on täysin eri maata.
Sitä kantaa ei ole onneksi Suomessa.
On kookas ja tukeva laumaan voimakkaasti kiinittyvä rotu. Ei mielistele etes isäntää. Eikä kaipaa eikä juuri hyväksy rapsutuksia isännältäkään. Temppuja on turha yrittää opettaa, mutta puolustaa omiaan todella tehokkaasti.
Sen jos selättää niin varmasti edestään löytää kun se on täysikasvuinen. Uros tasoittaa tilit edestä ja narttu takaapäin.

Keskareita on monia eri rotuja suorastaan siellä. Kerron joskus myöhemin muista muodoista.
Siellä se ei tosiaankaan ole yksi rotu ja on kaukana näistä täällä olevista.

Lue lisää

Juu... jään odottelemaan vastausta muistakin keskari-tyypeistä. Olen tietoinen siitä että niitä on tosiaan monia eri tyyppejä ja ulkomuotokin vaihtelee aika reilusti.

Tuo meidän keskari poikkeaa mielestäni tyypiltään näistä mitä muuten täällä olen tavannut, koska lähestulkoon kaikki keskarit ovat suht matalia ja jykeviä, lyhytraajoisia.
Meidän keskari taas on säkäkorkeudeltaan 81cm, painaa noin 70kg, jalat on pitkät, muistuttaa kovasti rakenteeltaan Anatolianpaimenkoiraa tms.

Keskareista olen tosi kiinnostunut, juuri siksi kun sillä ei ole tätä varmaa "tyyppiä", se on erittäin kiehtova rotu jo pelkän alkukantaisuutensa vuoksi. Tuosta Uzbekistanilaisesta olen kuullut ja lukenut, enkä ymmärtämäni mukaan sellaista välttämättä haluaisi koskaan tavatakkaan. =) Omalla keskarilla on paljonkin erilaisia "tapoja" joiden arvelisin johtuvan alkukantaisuudesta..? Esim. se tykkää pihalla etsiä itse vettä, esimerkiksi kaivaa tielle kuopan johon vesi valuu ja juo siitä, vaikka vieressä olisi vesikuppi sille. =) Hyvin oppivainen poika on ollut, tietysti ei tottele kuin silloin kun siitä itsestään siltä tuntuu tai on joku hyvä syy. =D Mutta tämä kuuluu asiaan, ei me mitään palveluskoiraa etsitykään.

Tuo ruumiinrakenne keskareilla kiinnostaa myös paljon, jotta onko esim. paikalla jotain merkitystä. Kun on vaikka vuoristossa tai aavikolla tms.? Itse olen ymmärtänyt että vuoristossa olisi nämä jykevämmät koirat ja aavikolla korkeat ja pitkäraajaiset.. Noh, näistä voisi höpöttää vaikka kuinka, mutta taidan jättää seuraavaan kertaan. =)

Olisi kyllä mahtava kun pääsisi itse joskus tutustumaan näihin rotuihin omassa ympäristössään.

milie81 kirjoitti:

Juu... jään odottelemaan vastausta muistakin keskari-tyypeistä. Olen tietoinen siitä että niitä on tosiaan monia eri tyyppejä ja ulkomuotokin vaihtelee aika reilusti.

Tuo meidän keskari poikkeaa mielestäni tyypiltään näistä mitä muuten täällä olen tavannut, koska lähestulkoon kaikki keskarit ovat suht matalia ja jykeviä, lyhytraajoisia.
Meidän keskari taas on säkäkorkeudeltaan 81cm, painaa noin 70kg, jalat on pitkät, muistuttaa kovasti rakenteeltaan Anatolianpaimenkoiraa tms.

Keskareista olen tosi kiinnostunut, juuri siksi kun sillä ei ole tätä varmaa "tyyppiä", se on erittäin kiehtova rotu jo pelkän alkukantaisuutensa vuoksi. Tuosta Uzbekistanilaisesta olen kuullut ja lukenut, enkä ymmärtämäni mukaan sellaista välttämättä haluaisi koskaan tavatakkaan. =) Omalla keskarilla on paljonkin erilaisia "tapoja" joiden arvelisin johtuvan alkukantaisuudesta..? Esim. se tykkää pihalla etsiä itse vettä, esimerkiksi kaivaa tielle kuopan johon vesi valuu ja juo siitä, vaikka vieressä olisi vesikuppi sille. =) Hyvin oppivainen poika on ollut, tietysti ei tottele kuin silloin kun siitä itsestään siltä tuntuu tai on joku hyvä syy. =D Mutta tämä kuuluu asiaan, ei me mitään palveluskoiraa etsitykään.

Tuo ruumiinrakenne keskareilla kiinnostaa myös paljon, jotta onko esim. paikalla jotain merkitystä. Kun on vaikka vuoristossa tai aavikolla tms.? Itse olen ymmärtänyt että vuoristossa olisi nämä jykevämmät koirat ja aavikolla korkeat ja pitkäraajaiset.. Noh, näistä voisi höpöttää vaikka kuinka, mutta taidan jättää seuraavaan kertaan. =)

Olisi kyllä mahtava kun pääsisi itse joskus tutustumaan näihin rotuihin omassa ympäristössään.

Lue lisää

Tämä on todella laaja käsite. Yritän kuitenkin lyhyesti kuvailla.

On oikeastaan jo mahdoton sanoa missä loppuu kaukaasien alua ja alkaa keskarien alue. Turkkilaista Kangalia luokitellaan kaukaasiksi. Kaukaasejakin on monta eri tyyppiä tai paremminkin rotua.
Turkin itäisiä rotuja luokitellaan keskareiksi ja Iranin kaikkia laumanvartijoita, samoin Afganistanin.
Olen nähnyt niitten työskentelyä ja ihailen sitä.
eivät paljon liiku, mutta luonnostaan ovat lauman eri puolilla. Ne eivät siis viihdy laumassa keskenään vaan pitää olla hajurako.
Vain jos vaara uhkaa joltain suunnalta niin silloin tulee kaverit heti paikalle.
Niillä on myös ihmeellinen ominaisuus vuorotella. Jos yksi lähtee syömään niin toinen menee kiertelemään senkin aluetta. Olisiko jotain reviirin tutkimista.
Ainakin on hyvin käytännöllistä.
Vuoristossa olevat ovat yleensä pitempikarvaisia.
Armeniassa ja Azereilla on korkeampi jalkaisia. Samoin Kazakstanissa on pitkät jalat.
Lumisilla alueilla olevilla on pitemmät jalat, samoin vuoriston kannoilla.
Ne eivät ole mitkään mitään kotikoiria vaan työkoiria. Niille ei kouluteta muuta kuin mitä tarvitsee työhönsä ja voidakseen elää ihmisten kanssa.
Taputtele niitä ei yleensä kuin isännät ja kumma kyllä lapset. Lapsista vain oman perheen ja silloin kun ei ole työssä.
Näin vieraan kuten minä, on laitumella hyvä pysytellä lähellä isäntäväkeä.
Laitumella oleva koira ei välitä silloin vieraasta, mutta jos etäänyy satakin metriä isännästä niin johan joku koira nousee pystyyn ja alkaa hiljaa tulla kohti.
Jos vieras älyää silloin suunnata takaisin isännän luo niin koira palaa takaisin.
Jos jää odottamaan mitä tapahtuu niin voi käydä tosi huonosti.

Siperian puolella on sellainenkin kanta jotka ovat säkäkorkeudeltaan noin metrin. Erittäin hurjaluonteisia. Niistä sanotaan että ainoa rotu joka voi noin 4-5 koiran laumassa tappaa jopa siperian tiikerin.
Sillä on suorastaan julma ilme ja se on hyvin nopea. Jos niitä on laitumella niin vieraan on pysyttävä alle 20 m etäisyydellä isännästä, muuten seuraa nopea hyökkäys.
Kerran nähnyt niitä. Paimen kauppasi pentuja, mutta en uskalla ajatellakkaan sellaisten tuontia Suomeen.
Täällä on joitain friikkejä jotka pitää noita vaarallisa rotuja ja varmaan olisivat ostaneet sen minulta, mutta ei sovi minun pirtaan.

Tuokin rotu on Keski-Aasialainen.
Se on niin laaja ryhmä ettei se ole mahdollista näin selvittää tarkkaan.
Saat ehkä käsityksen millaisista eläimistä on kyse.
Aloitukseeni liittyen ehkä nyt ymmärrät mitä tarkoitin, ettei pidä paketoida laumanvartijoita yhdeksi luonteeltaan ja koulutukseltaan.

milie81 kirjoitti:

Juu... jään odottelemaan vastausta muistakin keskari-tyypeistä. Olen tietoinen siitä että niitä on tosiaan monia eri tyyppejä ja ulkomuotokin vaihtelee aika reilusti.

Tuo meidän keskari poikkeaa mielestäni tyypiltään näistä mitä muuten täällä olen tavannut, koska lähestulkoon kaikki keskarit ovat suht matalia ja jykeviä, lyhytraajoisia.
Meidän keskari taas on säkäkorkeudeltaan 81cm, painaa noin 70kg, jalat on pitkät, muistuttaa kovasti rakenteeltaan Anatolianpaimenkoiraa tms.

Keskareista olen tosi kiinnostunut, juuri siksi kun sillä ei ole tätä varmaa "tyyppiä", se on erittäin kiehtova rotu jo pelkän alkukantaisuutensa vuoksi. Tuosta Uzbekistanilaisesta olen kuullut ja lukenut, enkä ymmärtämäni mukaan sellaista välttämättä haluaisi koskaan tavatakkaan. =) Omalla keskarilla on paljonkin erilaisia "tapoja" joiden arvelisin johtuvan alkukantaisuudesta..? Esim. se tykkää pihalla etsiä itse vettä, esimerkiksi kaivaa tielle kuopan johon vesi valuu ja juo siitä, vaikka vieressä olisi vesikuppi sille. =) Hyvin oppivainen poika on ollut, tietysti ei tottele kuin silloin kun siitä itsestään siltä tuntuu tai on joku hyvä syy. =D Mutta tämä kuuluu asiaan, ei me mitään palveluskoiraa etsitykään.

Tuo ruumiinrakenne keskareilla kiinnostaa myös paljon, jotta onko esim. paikalla jotain merkitystä. Kun on vaikka vuoristossa tai aavikolla tms.? Itse olen ymmärtänyt että vuoristossa olisi nämä jykevämmät koirat ja aavikolla korkeat ja pitkäraajaiset.. Noh, näistä voisi höpöttää vaikka kuinka, mutta taidan jättää seuraavaan kertaan. =)

Olisi kyllä mahtava kun pääsisi itse joskus tutustumaan näihin rotuihin omassa ympäristössään.

Lue lisää

Lähti jo. Tuli projekti hoidettavaksi joiksikin viikoiksi tai jopa kuukausiksi.
Pitää lähteä vielä ulos pienelle lenkille sen vuoksi kohta. On vähän tai ei aivan vähääkään ongelmainen tapaus.
Erästä Kauko-Idän rotua, ei Suomessa rekisteröityä. Tiesin tulosta, mutta odotin tuotavan sunnuntaina, mutta ongelmat tuli heille liian vaikeaksi ja oli pakko tuoda nyt yöllä.
Aika isokokoinen tapaus.
Ei kuitenkaan pienintäkään agressiivisuutta vaan aivan muuta.

Kuvaz kirjoitti:

Ehdin vastata vain osittain kysymykseesi.
Voitko kuvitella että joku saa vieraita vielänäin yöllä. Juuri tuli puhelu ja vieraat on puolen tunnin päästä täällä.


Vastaan tähän:
Lausuntoni jäi siinä aika vajaaksi. Tarkoitin että se ei jätä yleensä sinne pitkään muistiin kitkeryyttä tuollaisista. Mutta esimerkiksi keskareista Uzbekkilainen on täysin eri maata.
Sitä kantaa ei ole onneksi Suomessa.
On kookas ja tukeva laumaan voimakkaasti kiinittyvä rotu. Ei mielistele etes isäntää. Eikä kaipaa eikä juuri hyväksy rapsutuksia isännältäkään. Temppuja on turha yrittää opettaa, mutta puolustaa omiaan todella tehokkaasti.
Sen jos selättää niin varmasti edestään löytää kun se on täysikasvuinen. Uros tasoittaa tilit edestä ja narttu takaapäin.

Keskareita on monia eri rotuja suorastaan siellä. Kerron joskus myöhemin muista muodoista.
Siellä se ei tosiaankaan ole yksi rotu ja on kaukana näistä täällä olevista.

Lue lisää

Meillä on valkovenäjältä tuotu, taistelukoiraksi tarkoitettu uroskeskari. (Siellä todella harrastetaan koirataisteluja edelleen). On ollut erittäin hankala tapaus, kovapäinen, ja arvaamaton. Vahtia ei voisi koira yhtään paremmin, kuin tämä tekee. Ulkonäöltään on hieman liian kaunis, ihmiset luulevat sen olevan kiltti ja mukava, ja usein yritetään tulla sille juttelemaan tai silittämään. Koira taas ei siedä juttelua edes minulle, ja ympärillä vaatii yli viisi metriä tilaa, sen sisäpuolelle ei saa vieras tulla. Jos kuljen ihmisten ilmoilla, aina, kun näkökentässä on joku vieras, hihna tärisee murinasta, joka ei kuulu koiran ulkopuolelle asti.

Kesän mittaan on tarkoitus hakea toinen, luultavasti narttu. Saa nähdä miten paljon luonne poikkeaa uroksesta. Kerron täällä joskus, jos muistan, kun näkyy olevan paljonkin laumanvartijoista kiinnostusta.

Kuvaz kirjoitti:

Tämä on todella laaja käsite. Yritän kuitenkin lyhyesti kuvailla.

On oikeastaan jo mahdoton sanoa missä loppuu kaukaasien alua ja alkaa keskarien alue. Turkkilaista Kangalia luokitellaan kaukaasiksi. Kaukaasejakin on monta eri tyyppiä tai paremminkin rotua.
Turkin itäisiä rotuja luokitellaan keskareiksi ja Iranin kaikkia laumanvartijoita, samoin Afganistanin.
Olen nähnyt niitten työskentelyä ja ihailen sitä.
eivät paljon liiku, mutta luonnostaan ovat lauman eri puolilla. Ne eivät siis viihdy laumassa keskenään vaan pitää olla hajurako.
Vain jos vaara uhkaa joltain suunnalta niin silloin tulee kaverit heti paikalle.
Niillä on myös ihmeellinen ominaisuus vuorotella. Jos yksi lähtee syömään niin toinen menee kiertelemään senkin aluetta. Olisiko jotain reviirin tutkimista.
Ainakin on hyvin käytännöllistä.
Vuoristossa olevat ovat yleensä pitempikarvaisia.
Armeniassa ja Azereilla on korkeampi jalkaisia. Samoin Kazakstanissa on pitkät jalat.
Lumisilla alueilla olevilla on pitemmät jalat, samoin vuoriston kannoilla.
Ne eivät ole mitkään mitään kotikoiria vaan työkoiria. Niille ei kouluteta muuta kuin mitä tarvitsee työhönsä ja voidakseen elää ihmisten kanssa.
Taputtele niitä ei yleensä kuin isännät ja kumma kyllä lapset. Lapsista vain oman perheen ja silloin kun ei ole työssä.
Näin vieraan kuten minä, on laitumella hyvä pysytellä lähellä isäntäväkeä.
Laitumella oleva koira ei välitä silloin vieraasta, mutta jos etäänyy satakin metriä isännästä niin johan joku koira nousee pystyyn ja alkaa hiljaa tulla kohti.
Jos vieras älyää silloin suunnata takaisin isännän luo niin koira palaa takaisin.
Jos jää odottamaan mitä tapahtuu niin voi käydä tosi huonosti.

Siperian puolella on sellainenkin kanta jotka ovat säkäkorkeudeltaan noin metrin. Erittäin hurjaluonteisia. Niistä sanotaan että ainoa rotu joka voi noin 4-5 koiran laumassa tappaa jopa siperian tiikerin.
Sillä on suorastaan julma ilme ja se on hyvin nopea. Jos niitä on laitumella niin vieraan on pysyttävä alle 20 m etäisyydellä isännästä, muuten seuraa nopea hyökkäys.
Kerran nähnyt niitä. Paimen kauppasi pentuja, mutta en uskalla ajatellakkaan sellaisten tuontia Suomeen.
Täällä on joitain friikkejä jotka pitää noita vaarallisa rotuja ja varmaan olisivat ostaneet sen minulta, mutta ei sovi minun pirtaan.

Tuokin rotu on Keski-Aasialainen.
Se on niin laaja ryhmä ettei se ole mahdollista näin selvittää tarkkaan.
Saat ehkä käsityksen millaisista eläimistä on kyse.
Aloitukseeni liittyen ehkä nyt ymmärrät mitä tarkoitin, ettei pidä paketoida laumanvartijoita yhdeksi luonteeltaan ja koulutukseltaan.

Lue lisää

Ja taas oppii uutta. =)
Tuo vuorottelu oli aika veikeä tapa. Ja tuotakaan en tiennyt että ne eivät periaatteessa ole laumassa vartioidessaan vaan erillään. Näissä "oikeissa" keskareissa kiehtoo tietysti juuri tuo alkukantaisuus ja vaarallisuus, ja siksi tyydymmekin näihin mitä meillä on. Ei tulisi kyllä mieleenkään ottaa tuollaista "villiä" keskaria perheeseen.
Kunnioitusta herättävä rotu, kertakaikkiaan.

Tottakai, nämä keskarit mitä täällä on, ovat suht lepsuja ja hyvä niin. Se että laumanvartijoita on niin erilaisia on kyllä tiedossa ja ymmärrän ettei niitä voi yhteen ryhmään laittaa. Oma tarkoitukseni on kuitenkin se, että kun kerron joillekin laumanvartijoista, yleensä siinä tarkoituksessa että joku miettii sellaisen ottamista. On mielestäni hyvä pistää kaikki laumanvartijat (mitä suomessa on) samaan kastiin siinä mielessä, että ne eivät ole helppoja, eivätkä mitään jokaihmisen kotikoiria. Nämä omanikin ovat laumanvartijoita, mutta täysin erilaisia luonteeltaan, silti niihin pätee samat ohjeet koulutuksessa. Niitä pitää ymmärtää ja luottamus pitää ansaita, ei ottaa. Meille keskari tuli jo 4kk ikäisenä ja meni 2kk ennenkuin se edes vähän luotti meihin. Jo 4kk ikäisenä se murisi vieraille (meillekin) jos tuli sisälle. Ja toinen asia mitä pitäisi täällä yleistää on se että laumanvartija ei kuulu kaupunkiin yms. Toivottavasti ymmärsit pointtini. =)

Laumanvartijat ovat roturyhmä jonka ottamista on mietittävä tarkkaan ja lähinnä syitä sellaisen ottamiseen. Vaikka suomessa ei mitenkään voi antaa niille niiden tarvitsemaa aluetta ja tehtävää (ainakin harvat voivat), voi niille antaa edes sinnepäin olevan homman, ei mitään sohvaperunan paikkaa. Tämä siis oma mielipiteeni. =) Nykyään kuulee liikaa laumanvartijoista joita pidetään seurakoirina.

Ei omanikaan tietenkään saa rodulleen tyypillistä asuinympäristöä, mutta saa vahtia reviiriään, vaikkakin vain reilun hehtaarin aluetta. Outo keskari muutenkin kun pysyy reviirillään ilman aitoja. Toki sitä seurata pitää. Meillä pojat tykkää toisista koiristakin, mutta omalle reviirille niillä ei ole tulemista. Yksi tappelu on ollut bernhardilaisen kanssa ja toista en halua nähdä. Vieraat päästetään sisälle jos omistaja ensin toivottaa vieraat tervetulleeksi. Keskari ei yleensä tule rapsutettavaksi vaan seurailee tilannetta kauempaa.

Mutta siis, mielestäni ihmiset ottavat näitä liikaa vain sillä, että muillakin on ja eivät edes ota selvää koiran oikeasta elinympäristöstä tms. Saati luonteesta...

milie81 kirjoitti:

Ja taas oppii uutta. =)
Tuo vuorottelu oli aika veikeä tapa. Ja tuotakaan en tiennyt että ne eivät periaatteessa ole laumassa vartioidessaan vaan erillään. Näissä "oikeissa" keskareissa kiehtoo tietysti juuri tuo alkukantaisuus ja vaarallisuus, ja siksi tyydymmekin näihin mitä meillä on. Ei tulisi kyllä mieleenkään ottaa tuollaista "villiä" keskaria perheeseen.
Kunnioitusta herättävä rotu, kertakaikkiaan.

Tottakai, nämä keskarit mitä täällä on, ovat suht lepsuja ja hyvä niin. Se että laumanvartijoita on niin erilaisia on kyllä tiedossa ja ymmärrän ettei niitä voi yhteen ryhmään laittaa. Oma tarkoitukseni on kuitenkin se, että kun kerron joillekin laumanvartijoista, yleensä siinä tarkoituksessa että joku miettii sellaisen ottamista. On mielestäni hyvä pistää kaikki laumanvartijat (mitä suomessa on) samaan kastiin siinä mielessä, että ne eivät ole helppoja, eivätkä mitään jokaihmisen kotikoiria. Nämä omanikin ovat laumanvartijoita, mutta täysin erilaisia luonteeltaan, silti niihin pätee samat ohjeet koulutuksessa. Niitä pitää ymmärtää ja luottamus pitää ansaita, ei ottaa. Meille keskari tuli jo 4kk ikäisenä ja meni 2kk ennenkuin se edes vähän luotti meihin. Jo 4kk ikäisenä se murisi vieraille (meillekin) jos tuli sisälle. Ja toinen asia mitä pitäisi täällä yleistää on se että laumanvartija ei kuulu kaupunkiin yms. Toivottavasti ymmärsit pointtini. =)

Laumanvartijat ovat roturyhmä jonka ottamista on mietittävä tarkkaan ja lähinnä syitä sellaisen ottamiseen. Vaikka suomessa ei mitenkään voi antaa niille niiden tarvitsemaa aluetta ja tehtävää (ainakin harvat voivat), voi niille antaa edes sinnepäin olevan homman, ei mitään sohvaperunan paikkaa. Tämä siis oma mielipiteeni. =) Nykyään kuulee liikaa laumanvartijoista joita pidetään seurakoirina.

Ei omanikaan tietenkään saa rodulleen tyypillistä asuinympäristöä, mutta saa vahtia reviiriään, vaikkakin vain reilun hehtaarin aluetta. Outo keskari muutenkin kun pysyy reviirillään ilman aitoja. Toki sitä seurata pitää. Meillä pojat tykkää toisista koiristakin, mutta omalle reviirille niillä ei ole tulemista. Yksi tappelu on ollut bernhardilaisen kanssa ja toista en halua nähdä. Vieraat päästetään sisälle jos omistaja ensin toivottaa vieraat tervetulleeksi. Keskari ei yleensä tule rapsutettavaksi vaan seurailee tilannetta kauempaa.

Mutta siis, mielestäni ihmiset ottavat näitä liikaa vain sillä, että muillakin on ja eivät edes ota selvää koiran oikeasta elinympäristöstä tms. Saati luonteesta...

Lue lisää

Kyllä nissä todella on joitain yhteisiä piirteitä.
Huomaan sinun kuitenkin ymmärtävän kuinka suuria eroja niissä on.
Yksi asia jossa ne monet rodut eroaa toisistaan melkoisesti, myös sinun kaksi vartijaasi.
Vaikka sanoit pyreneiläisen olevan kovempi vartioimaan, niin hyökkäyskynnys ihmistä kohtaan sillä rodulla on paljon korkeampi kuin keskarilla.
Tämä on asia jossa rodut eroaa huomattavasti.
Petoja kohtaan se voi olla matala mutta ihmistä kohtaan korkea. Kuitenkin monilla alkukantaisilla on ihmistäkin kohtaan hyvin matala.
Sitä ei voi päätellä koiran käytöksestä suoraan.
Esim. mainitsemani uzbekkilainen hyökkää herkästi ihmisen kimppuun ja mainitsemani siperialainen suorastaan halukkaasti.

Siksi näitä ei voi koulutuksellisesti paketoida kovin tiukkaan pakettiin vaan hyvin löysään. Siellä on vain jotkut perusasiat samoja, mutta sitten pitää jo tuntea rotua ja yksilöä.

Kuvaz kirjoitti:

Kyllä nissä todella on joitain yhteisiä piirteitä.
Huomaan sinun kuitenkin ymmärtävän kuinka suuria eroja niissä on.
Yksi asia jossa ne monet rodut eroaa toisistaan melkoisesti, myös sinun kaksi vartijaasi.
Vaikka sanoit pyreneiläisen olevan kovempi vartioimaan, niin hyökkäyskynnys ihmistä kohtaan sillä rodulla on paljon korkeampi kuin keskarilla.
Tämä on asia jossa rodut eroaa huomattavasti.
Petoja kohtaan se voi olla matala mutta ihmistä kohtaan korkea. Kuitenkin monilla alkukantaisilla on ihmistäkin kohtaan hyvin matala.
Sitä ei voi päätellä koiran käytöksestä suoraan.
Esim. mainitsemani uzbekkilainen hyökkää herkästi ihmisen kimppuun ja mainitsemani siperialainen suorastaan halukkaasti.

Siksi näitä ei voi koulutuksellisesti paketoida kovin tiukkaan pakettiin vaan hyvin löysään. Siellä on vain jotkut perusasiat samoja, mutta sitten pitää jo tuntea rotua ja yksilöä.

Lue lisää

Jep... meillä tosiaan tuo Pyrre on "kovempi" vahtimaan kuin keskari, mutta se johtuu/ilmenee juuri siitä että esim. pyrre on ns. ilmoittava vahti ja tämä meidän uros on vielä nuori (reilu 2-v) joten haukkuu lähes kaiken minkä näkee, kun taas keskari (rotuna) ei paljon varoittele jos kokee jonkun uhkaavaksi vaan hyökkää pikemminkin varoittamatta ja hiljaa.

Niillähän on kaksi aivan täysin erilaista toiminta tapaa. Kuten esim. pyrre, joka enempikin lampaita vartioidessaan yrittää ensisijaisesti ajaa uhkaavan (suden) pois haukkumalla ja hyökkää vasta kun siihen on todella tarvetta. Keskari taas (käsitykseni mukaan) ei paljon varoittele ja hyökkää paljon helpommin.

Ja tietenkin jokaisen rodun yksilön ominaisuudet, luonne ja se mitä se on pentuaikana kokenut ja mitä sille on opetettu ja miten vaikuttaa vahvasti sen toimintaan aikuisena.

Keskarimme on jopa keskariksi hieman arka, mitä se ei saisi olla, mutta syytän siitä lähinnä sen pentuaikaa jolloin sitä pidettiin häkissä 8 sisaruksensa kanssa 4kk ikäiseksi, jolloin se pystyi turvaamaan vain ja ainoastaan sisaruksiinsa. Ja suurin syy "arkuuteen" on luultavasti se, että sen emo kuoli melkeinpä heti synnytyksen jälkeen syötyään hirven luita. Eli se oli tavallaan jo syntyestään "omillaan".

Arkuus on kuitenkin saatu aika hyvin jo karsittua pois, mutta hommaa siinä on vielä varmasti pitkään, säikkyy helposti kaikkea outoa, joskus jopa ihmisiä. Mutta tästä kun on tietoinen, siihen osaa varautua. Kyllä keskarimmekin vahtii ja onpa jopa joutunut tilanteeseen jossa täysin vieras ihminen "uteliaisuuttaan?" tuli sisälle taloomme, kun itse olin nukkumassa lasten kanssa ja sitä murinaa en unohda koskaan.. Se nimittäin herätti minut vaikka koira ei siis edes haukkunut. Nousi vain pystyyn sen oven edessä jonka takana minä nukuin lasten kanssa... Sitten kävi ulko-ovi ja tämä tulija kaasutti autolla tiehensä ja peruutti melkein pihatammeen kun niin kiireellä lähti. =)

Että näin hyvin ihmisetkin ymmärtää varoitus-kyltit ovessa. =)

Niinhän se on, jotta rotutuntemusta pitää olla paljon, ja mielestäni sitä ei ole koskaan liikaa. Aina voi oppia jotain uutta. =)
Oman sydämeni nämä laumanvartijat ovat vieneet ja olen yrittänyt tutustua mahdollisimman moniin näiden mahtavien rotujen edustajiin. Siitä olen aivan varma, jotta kun keskarista aika jättää, niin varmasti tulee toinen samanlainen tilalle. Se on vienyt sydämeni kokonaan. =) Pyrre on myös ihanteellinen rotu, kun sen kanssa pystyy harrastamaan kaikenlaista, se tuo sellaista mukavaa "säpinää" elämään. Ja on paljon seurallisempi kuin keskari, olematta kuitenkaan yliseurallinen. =)

itse en lähtisi kokeilemaan tuota/niitä menetelmiä mitä paimenet käyttää.koska koiran koulutus ja käyttötarkoitus on siellä vuoristossa lampaiden seassa elämiseen ihan eri kuin täällä,siellä koirat viettävät elämänsä pihoilla naruissa tekevät työtä ikänsä kun meillä taas on kyse seura/vahti koirasta. tuosta veden nakkelusta vielä, on tullut monien kissojen,koirienkin kohdalla ongelmaksi kun käytetään suihkepulloa rangaistuksena,rupeaa se sitten karttamaan/pelkäämään vettä mikä taas vaikeuttaa pesua koska on aina kokenut veden rankaisuna en siis tuota menetelmää käytä.