Olen ihastunut yhteen miespuoliseen ystävääni. En ole sitä aijemmin tajunnut mutta eilen näimme pitkästä aikaa ja jotenkin olin tosi hämilläni hänen seurassaan ja hän minun. Olemme tunteneet jo pari vuotta ja kaikki on tähän asti ollut normaalia ja kaveri-tyylistä. Kävimme leffassa ja kahvilla ja tehtiin kaikkee (juteltiin lähinnä) mitä ennenkin, mutta yhtäkiä kaikki oli niin erilaista. Vai kuvittelenko itse kaiken?
Ja sitten ku vielä tavallaan mulla painaa ex-suhdekin vielä osittain päälle..
No nyt vaan sit aattelen tota kaveriani ja pelkään, että mokaan jotain. En kai voi mennä yhtäkkiä sanomaan et tykkään susta. Kertokaa mulle jotain miten palaudun maan pinnalle! Ja en enää ees kehtaa pistää tekstaria että mennäänkö kahville kun alan miettii liikaa, että se vaikuttaa siltä että se huomaa et olen ihastunut vaikka juuri niin olemme aina tehneetkin?
Apua!!

Sama ongelma...
Mulla on sama ongelma. Ollaa tunnettu about viis vuotta ja ollaan oltu koko ajan hyviä ystäviä. Tuntemisen alkutaipaleella olin lievästi sanottuna ihastunut tähän mieheen ja yritin monella lailla, mut ei vaan sillo onnistanu. Onneksi mies oli kärsivällinen eikä antanu sen vaikuttaa ystävyyteen. Sit hyväksyin etten saa sitä ja vähitellen se unohtu siinä mieles. Ja sitten rupesin seurustelemaan toisen kanssa. Koko ajan oltiin hyviä ystäviä.Eron jälkeen vähitellen alkoi tulla sellane pieni vire kytemään ja about vuoden päästä mietin että hmm, tuohan on ihan mukava mies. Et pitäskö yrittää. Mietin ja pähkäilin että mitä tehdä ettei vaaranna hyvää ystävyyttä. Kuitenkin yhessä välis kun luulin menettäväni hänet toiselle naiselle niin tajusin että en tee uudestaan sitä virhettä minkä olin aiemmin tehnyt eli olin luovuttanu liian vähällä. Ku en ollu tarpeeksi selvästi tehny tunteitani tiettäväksi. Joten nyt oon sit vähitellen antanut miehen ymmärtää mitä hänestä ajattelen, mut aina välistä murehin et oonko mokannu jonku viestin ku tulee pitempi tekstiviestihiljasuus. Nytkin pohin et oonko ollu liian päälle käyvä ja se tahtoo etäisyyttä. Kaikest parrei varmaan olis kysyy suoraan onko asia niin, mut se vaa et jos mää vaa kuvittelen mokanneeni vaik en oiskaa. Mä vaan olen tällänen kauhee murehtija.
Mut yritähän varovasti antaa miehelle vihjeitä et mitä mietit siitä. Kuitenkin mitä kannattaa tehä riippuu siitä millanen ystävyyssuhde teillä on ja millainen mies on luonteeltaan. Vähitellen ja kattoo miten se suhtautuu ja antaa sit lopun mennä omalla painollaan. No mä ainahi yritän hokee tota ittelleni etten tee mitää kauheen hätiköityä.
Onnee vaan sulle =)
samajuttu
Tiedän tilanteen huomasin ,että olen ihastunut ystävääni...ja hän on myös minuun.Tilanne on outo ja ajatukset sekavia..kun ei osaa päättää onko ystävä vai enemmän ja uskaltaako näyttää kaikki tunteensa.Tilanne on vaikea enkä osaa päättää mitä tehdä. Tämä taitaa olla aika yleinen ongelma?? ;) (pitäisi kai edetä hitaasti)voi AAAAA-puva!
-Sama juttu täällä...ihan samat kuviotkin, tosin exät ei paina enää mihinkään suuntaan..En kertakaikkiaan osaa muuta kuin antaa ajan kulua, olen mokannut tällaset tilanteet liian monta kertaa olemalla liian päällekäyvä hirmu.Surettaa ja harmittaa, kun on tavallaan mielitietty muttei konkreettista kainaloa, johon voisi mennä..
ÄÄÄÄÄÄh! Miehiltä kai niitä neuvoja pitäisi saada tähän tapaukseen...
En osaa neuvoa minäkään enkä saa neuvoja mistään
Tylsää
ei kannata hätäillä..
Minäkin ihastuin ja kerroin hänelle siitä suoraan tekstiviestillä. Olisi pitänyt jaksaa odottaa vähän pitempään, mutta ajattelin tehdä asiat kerralla selväksi. Olin käsittänyt hänet väärin. Hän kertoi seurustelevansa, joten putosin taas maanpinnalle. Olemme tienneet toisemme jo pitkään, mutta vasta viime aikoina aloimme enemmän tutustua. Taisin kuitenkin mokata pahasti, en usko, että kuulen hänestä enää mitään.Kaveri-rakkaus
Moikka!Itse olen tykännyt ystävästäni jo 6 vuotta, mutta vaikka haluaisin hänet,niin en uskalla, koska pelkään että se ei toimikkaan ja siinä menee sitten kaveruuskin. Soita silti ihmeessä kaverillesi ja katso miten menee...toivottavasti sä oot rohkeempi kun mä.
-Memmu-
yleinen ongelma :)
Näyttää olevan aika yleinen ongelma tää. Mulla ei oo mitenkään edistynyt asia... mutta täytyy miettii viel. Ja kiitos vastauksistanne, tuntuu että enpä oo ihan yksin ongelmani kanssa!Näin minun kohdalla
Olen vastaavanlaisessa tilanteessa eli pahasti ihastunut kaveriini. Käytin ensin kovasti aikaa pohtimalla mitä tehdä, miten osoittaa tunteeni jne.Nyt olen päättänyt antaa tilanteen kehittyä omalla painollaan ilman mitään kikkailuja.
Viimeisin tapaamisemme osoitti, että kun vielä tutustumme enemmän koko ajan toisiimme,väistämättä lähennymme koko ajan. Vaihdoimme häkellyttävän lämpimiä katseita, hakeuduimme vaistomaisesti istumaan mahdollisimman lähelle toisiamme jne.
Ja jos on tarkoitettu, että meistä tulee pari, se tulee joskus tapahtumaan sitten kun ei enää itselleen mitään voi:))
Eli suosittelen jatkaamaan kuten ennenkin, kyllä asia järjestyy ajan myötä. Et vain peittele turhaan tavatessanne tunteitasi, annat tilanteen kehittyä omalla painollaan ilman mitään kikkailuja, niin hyvä tulee.
taudin oireita...
minä olen ihastunut korviani myöten (naispuoliseen) kaveriini. Sillä on pitkä suhde mennyt poikki puoli vuotta sitten. Ollaan soiteltu ja olen autellut häntä hänen omasta pyynnöstään eri asioissa. Ihan perinteisestä lampunvaihdosta alkaen. Miten on, onko tuossa avunpyyntelyssä kyse soidinmenoista? Voisiko olla niin, että fiksu ja itsenäinen nainen heittäytyy tahallaan avuttomaksi jne. ?Sitten taas, kun on kyse esim. viattomasta tapaamisesta ei-neutraalilla maaperällä tai jopa kahvilassa tai baarissa, on naisella tapana kaivaa jostain se iänikuinen esiliina mukaan. Miten tämä pitäisi tulkita?
Pää hajoaa. Ehkä toisella ei ole mitään vastaavia tunteita minua kohtaan. Jotenkin tuntuu että on vaikeuksia puhua tunneasioista toisillemme, aikaisemmin oli toisin. Mitä jos heikkona hetkenä veri pakenee päästä ja teen aloitteen. Jos tulen torjutuksi, ei ystävyyssuhdekaan välttämättä ole kovin vakaalla pohjalla.
Ehkä olen vain hänelle tällainen välikausien pikkuapuri. Jos näin, niin rakastunut sellainen.
Ystävyyden katkeaminen
Kysymällä selviää moni asia. Olin ihastunut ystävääni, mutta häneltä sain ristiriitaisia viestejä. Otin asian puheeksi, ja sain vastauksen. Ikävintä asiassa oli se, että ystäväni ei halunnut jatkaa yhteydenpitoa kanssani enää lainkaan: hänellä oli alkanut suhde, jonka vuoksi halusi laittaa välimme poikki kokonaan. Oli suuri pettymys havaita, että todellista ystävyyttä ei ollut koskaan ollutkaan...mutta silti olen tyytyväinen, kun asia selvisi. Kuten sanoit, ystävyys ei ole vankalla pohjalla, jos se katkeaa asian selvittely-yrityksestä.Rohkeutta!
ristiriitaisia viestejä?
Jo saa kysyä minkälaisia ristiriitaisia viestejä koit saavasi?Ystävyys kyllä muuttuu johonkin suuntaan kun otan asian puheeksi jossain sopivassa tilanteessa. Kävi miten kävi, mutta saanpahan asian pois sydämeltäni.
Kiitos rohkaisusta!
"Mä olen sun Boppe Bärg,
Kalle Österlund ja Orvo Kontio
Mä olen sun Timo T.A. Mikkonen
Jarmo Porola ja Reijo Salminen
Mä olen sun Leuka Mononen,
Pappa Lindström, Juhani Tami Tamminen
Mä oon Arvo Ylppö,
Hannu Karpo, Ensio Itkonen
Mä oon sun Simo Salminen,
Olli Ahvenlahti, Pekka Sarmanto,
Heikki Sarmanto, Esa Pakarinen,
Masa Niemi, talonmies Pikkarainen,
Eero Pikkarainen, Eero Mäntyranta,
Veikko Kakkonen
Mä olen niin paljon
Mä olen sulle mitä vaan
Mitä vaan
No oli miten oli
Saanko luvan"
viesteistä
Hän mm. ehdotti tapaamista useampaankin otteeseen, mutta niistä ei tullut sen valmiimpaa. Kun tapaamisen aika koetti, käyttäytyi kuin olisi unohtanut asian jne. Olisin halunnut hänestä ensi sijassa hyvää ystävyyttä, mutta nuo viestit saivat hämmennyksiin, jonka vuoksi selvittelin asiaa - mutta sitä tämä ystävyys ei kestänyt. Ehkäpä näin jälkeenpäin ajatellen: koko tuttavuuskin oli pitkälti hänen ehdoillaan tapahtuvaa pinnallista yhteydenpitoa. Aina ei vain halua myöntää sitä, minkä näkee...Iloisia talvipäiviä sinulle!
Siinä kerroin tähän tyyliin "Mitä sä sanoisit, jos kuulisit, että oon ihastunut suhun" tms. Se otti sen hyvin tyynesti ja oli tiennytkin asiasta pitkään. Yhä ollaan kavereita, mutta hän on ihastunut parhaaseen ystävääni ja haluaa olla enemmänkin kuin kavereita hänen kanssaan. APUA.
olin nimittäin itse pähkäillyt samaa asiaa että että tykkään kyseisestä naisesta enmmän kuin kaverina ja haudannut kaikki lämpimät tunteeni häntä kohtaan koska en halunnut vaarantaa kaveruutta.
aamulla luonnollisesti toista pelotti kamalasti että oli pilannut kaiken kunnes annoin vastaukseni hänen huulilleen.
eli olemme tunteneet noin 11 vuotta, viitisen vuotta kavereita ja kohta 6 onnellista vuotta suhteessa joista kesällä 2 naimisissa ja toinen lapsi tulossa :)