On ollut kertakaikkisen loistavaa, että ikivihreän diletanttimme urankehitystä on voitu seurata tällä palstalla.
Hänhän teki meihin kaikkiin ja itseensä vaikutuksen jo muutamia vuosia sitten, muinaisen hakkuupalstan aikoihin. Olen yrittänyt itselleni selitellä suosion johtuvan ensikädessä siitä, että tämä foorumi on suvaitsevaisuudessaan, ainut paikka noiden loistokkaiden avausten ja runojen esilletuomiseksi. Täällähän yleisö on toki tunnetusti kriittistä sekä naisvaltaista, mutta silti valtavirrasta poiketen modernia - ainakin omasta mielestään.
Luojan kiitos, ettei minulla ole henkilökohtaisia leikearkistoja, jottei tule kiusausta yrittää katsastaa mistä on tultu mihin. Sieltä olisi voinut paljastua yhtä ja toista, ja kieltämättä laajan tuotannon seasta nostamiani helmiä eivät kaikki olisi mukisematta hyväksyneet. Makujahan on monenlaisia, jopa minulla.
Ihan viimeisten tekstien perusteella voin alkajaisiksi sanoa, että hänen tuotantonsa on niinkin avara, kuin mitä on Pälkäneen rauniokirkonkatto. Hän ei kirjoita niitä puritaanisia normi runostandardeja, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että tärkeintä on itse kirjoitus ja siitä välittyvä huojuva tunnelma. Hänen runojen sipaisu on ollut liikuttavan herkkä, hän leikittelee sanoilla ja lyhyillä lauseilla, jotka tuntuvat kuin olisivat vermutilla maustetut.
Kirjaimia tipahtelee kevyesti kuin taivaalta sadepisaroita, ei kuitenkaan liikaa… Silmiinpistävintä on hänen kyky niputtaa sanoja toisiinsa, joilla ei äkkiä ajatellen luulisi olevan mitään yhtäläisyyttä toisiinsa. Tähän ei monet kykene, ei totisesti.
Konstikkaisiin lauseisiin perustuvia, etsiviä harmonioita taas on seurannut klassillinen lyyrisyys, ilman mitään selventävää, tai tajuttavaa saumakohtaa edellisiin, tai.. yllätys, yllätys- tuleviin.
Ei ihme, että kieltämättä suurin osa naispuolisista ihailijoista on nyökytellyt teksteille hyväksyttävästi. Tämä taas ei tarkoita, että vihjaisin heidän olevan ymmärtämättä tuon taivaallista mistä pohjimmiltaan on kyse. Ei suinkaan, vaan tulkitsen heidän kaipaavan sitä hiljaa hiipivää Ahaa! elämystä. Sitä odotellessa he kenties kyselevät toisiltaan: mitäs tässä taas lukikaan? Maestro ei tunnetusti koskaan päästä lukijaansa helpolla.
Eli sanotaan toisin, hiukan selvemmin, että epätietoisetkin ja täällä nykyään riekkuvat palstauntuvikot myös jotain ymmärtävät. Hänhän on aivan loistava kirjoittaja, joka haastaa suvereenisti väitteen, ettei kaikista ole runoilijoiksi. Meriitit ovat nyt jo tähän asti hienot, enää puuttuvat vain upeat puitteet runojen live-esittämiseen.
Kukapa ihailijoista ei olisi haaveillut joskus kuulevansa ”melankoliaa” itsensä maestron lausumana.
Hänhän teki meihin kaikkiin ja itseensä vaikutuksen jo muutamia vuosia sitten, muinaisen hakkuupalstan aikoihin. Olen yrittänyt itselleni selitellä suosion johtuvan ensikädessä siitä, että tämä foorumi on suvaitsevaisuudessaan, ainut paikka noiden loistokkaiden avausten ja runojen esilletuomiseksi. Täällähän yleisö on toki tunnetusti kriittistä sekä naisvaltaista, mutta silti valtavirrasta poiketen modernia - ainakin omasta mielestään.
Luojan kiitos, ettei minulla ole henkilökohtaisia leikearkistoja, jottei tule kiusausta yrittää katsastaa mistä on tultu mihin. Sieltä olisi voinut paljastua yhtä ja toista, ja kieltämättä laajan tuotannon seasta nostamiani helmiä eivät kaikki olisi mukisematta hyväksyneet. Makujahan on monenlaisia, jopa minulla.
Ihan viimeisten tekstien perusteella voin alkajaisiksi sanoa, että hänen tuotantonsa on niinkin avara, kuin mitä on Pälkäneen rauniokirkonkatto. Hän ei kirjoita niitä puritaanisia normi runostandardeja, mikä tarkoittaa ensisijaisesti sitä, että tärkeintä on itse kirjoitus ja siitä välittyvä huojuva tunnelma. Hänen runojen sipaisu on ollut liikuttavan herkkä, hän leikittelee sanoilla ja lyhyillä lauseilla, jotka tuntuvat kuin olisivat vermutilla maustetut.
Kirjaimia tipahtelee kevyesti kuin taivaalta sadepisaroita, ei kuitenkaan liikaa… Silmiinpistävintä on hänen kyky niputtaa sanoja toisiinsa, joilla ei äkkiä ajatellen luulisi olevan mitään yhtäläisyyttä toisiinsa. Tähän ei monet kykene, ei totisesti.
Konstikkaisiin lauseisiin perustuvia, etsiviä harmonioita taas on seurannut klassillinen lyyrisyys, ilman mitään selventävää, tai tajuttavaa saumakohtaa edellisiin, tai.. yllätys, yllätys- tuleviin.
Ei ihme, että kieltämättä suurin osa naispuolisista ihailijoista on nyökytellyt teksteille hyväksyttävästi. Tämä taas ei tarkoita, että vihjaisin heidän olevan ymmärtämättä tuon taivaallista mistä pohjimmiltaan on kyse. Ei suinkaan, vaan tulkitsen heidän kaipaavan sitä hiljaa hiipivää Ahaa! elämystä. Sitä odotellessa he kenties kyselevät toisiltaan: mitäs tässä taas lukikaan? Maestro ei tunnetusti koskaan päästä lukijaansa helpolla.
Eli sanotaan toisin, hiukan selvemmin, että epätietoisetkin ja täällä nykyään riekkuvat palstauntuvikot myös jotain ymmärtävät. Hänhän on aivan loistava kirjoittaja, joka haastaa suvereenisti väitteen, ettei kaikista ole runoilijoiksi. Meriitit ovat nyt jo tähän asti hienot, enää puuttuvat vain upeat puitteet runojen live-esittämiseen.
Kukapa ihailijoista ei olisi haaveillut joskus kuulevansa ”melankoliaa” itsensä maestron lausumana.
Vastaukset 17
Vanhimmat
tänne itseäsi kehumaan
taidat haluta tappeluksia? Heitäs mulle läppää, niin katellaan, miten alahuules alkaa lepattaa.
sotahistoriaa lukeneena hae olivat toisen maalmansodan nuoria värvättyjä saksalaisia!
Mihin unohdit suomalaiset, ranskalaiset, italialaiset, romanialaiset, norjalaiset ja luoja ties keitä vielä heitä olikaan. Ai niin.. Jugoslavian alueella perustetuissa islaminuskoisissa joukko-osastoissa oli jopa sotapastorin tilalla imaami. Tämän sinä varmaan tiesitkin.
..keskustella asioista joista on edes alkeelliset perustiedot, tosin en osaa sanoa mistä sinä sitten voisit keskustella???
http://fi.wikipedia.org/wiki/Waffen_ss
riittisiä...Mittees sinulla nyt on mielessä, kun tuollaisia palstallen heittelet?
Itseasiassa huomasin tuossa Arkunkantajan livistäneen kesänviettoon. Nooh, menee se aika kesäleirilläkin:)) Siellä onkin varmaan tosi HOT
Mitään sen kummempaa mielessä.:)
maestron henkäyksen muutamaan kertaan täällä myös viime aikoina :)
Täytyy myöntää, etten ole häntä täällä huomannut. En ole jaksanut noita kaikkia kirjoituksia selailla. Tietysti sinä vankkumattomana ihailijana, tunnistat hänet mistä vain:) Njoo.. vitsi vitsi:))
Olen ihailijansa numero Uuno :) Sanansa laukkaavat villiorin lailla, aina niistä ei kiinni saa, mutta komeaa katseltavaa kaikkinensa. Runonsa saattelevat nirvanaan.
Ps.Tunnistan ja tunnistan, toivo antaa uskoa....
waffen-still-stand? Ketä sinä odottelet? Ei oikein kirkastunut kertomuksestasi asiaan vihkiytymättömälle.
sitä kuuluisaa Ahaa-elämystä*
Olikohan tämä kuva-arvoitus vai tarkoitettu seulomaan jyvät akanoista eli ymmärryksen omaavat sitä ilman jääneistä...
Maestroista mie en tiijä mtään mutta kyllä täällä silloin tällön usiammankin kirjoittajan suoni puhkeaa, mitä näitä lajittelemaan...
*odottelee edelleen Ahaata*
Arvoituksesta tiedä mitään, mutta naiset tuntuvat tykkäävän noista runoista ja runoilijoista niin hemmetisti.
Maestroahan kuulemma lymyilee täällä, mutta enpä vain osannut oikeasta ketjusta vilkaista.
Entäs jos jokaisessa meistä asuu pieni maestro, toisissa vaan pienempi kuin toisissa?
Kyllä se kait noin menee, kuten mainitsit. :)
minäkin:)
Lauseita luettaviksi,
käänneltäviksi vääneltäviksi.
Huokauksia ja hymyä kun
oivallus, vaiko kuvitelma.
En tiedä onko hän kyseinen maestro, mutta sanantaitaja aikamoinen:)
kirjoitit, puit sanoiksi sen mitä moni varmasti ajatteli ko. kirjoittajasta ja kirjoituksista tai runoista paremminkin. Runollisuutta olin lukevinani sinunkin kirjoituksesta. :)
Eräästä laulusta säe:
...toinen saa sut itkemään, toinen hymyyn heräämään, jäljen jättää jokainen....