“Rakkain”,

Pitkän kaavan mukaan:

Kumpikin se meistä tahtoo voittaa,
mutta voitto kummankin kai erilainen?
Mutta sinä, rakkain, voittos kautta
pyrit vallan voiton maksimointiin?
Kyllä, olet sinä - kasvanut taas hiukan,
kasvattanut.

Rakkain, minä tiedän,
että ilman minua – ja meitä -
ei ois sinuakaan, tuollaisena, tässä.

Katson lävitsesi:
Yritätkö sitoumukset kaikilta sä saada?
Löydät sitomiseen alistuvat?
Siksi et oo lainkaan syyllinen?
Et etsi - saati tarkkaan zoomaa?
Et itseäsi mainosta ja markkinoi?
Vain sana kulkee?

Rakkain, sinä tahallasi hämmennät -
ja hämmennytät uhrejasi.
Sinä tunnet ihmismielen,
onhan sussa itsessäskin monta mieltä.
Koneet, konemaiset ihmiset
ja kloonit tuunaat?
Sinun vuoksesi ja takiasi
kaikki mahdolliset huuhaat?
Puolustaudutko nyt kirkkain silmin, hymysuin:
Miksen yhtä hyvin minä?
Jos en minä, aina tulee joku muu?

Rakkain, mehän jaamme!
Tämän tässä yhdessä ja erikseen:
hyvän sekä pahan, halusit tai et.
Mut meistä sinun on vain haluttava -
haluttava sinusta on jokainen -
tarpeisiisi, tarpeinensa potentiaalinen.
On sulla arsenaali!
Johdettavissa on ja johdateltavissa.

Jaamme keskenämme nyt,
kun sinä siinä, minä tässä.
Mikä tunneilmasto!
Sinä viimekädessä oot tarjoomassa
tämän kerran, toisen kerran,
hyvää yötä, hyvää päivää!
Kirvesvartta.
Yötäpäivää – siitä tarvittava tulos,
kun ei kukaan, koskaan tahtois ulos?

Jaamme muille –
kumpikin vain omaansa tai omastansa.
Vain minä ilmaiseksi,
vaikka kalliiksi on käynyt,
rakkaudesta ihmiseen,
en tarjoomaasi huumeeseen –
sen uskot kyllä?
Aivan valamasi,
valamani muotin mukaan;)
Naureskelet siinäkin nyt
jokaiselle sanavalinnalle?

Meitähän on aina kaksi, rakkain.
Sinä, minä tai se toiseks tarvittava joku muu.
Epäusko vaatis täsmäkysymyksen?
Sinä – jääköön sanomatta,
jätät suoraan kysymättä,
suoraan vastaamatta jätät tähänkin?
Mutta sana kulkee kauas,
kauas aina kattojärjestöihin asti.

Rakkain, välitämme kumpikin.
Sinä tiedät tarpeellisen.
Minä hienon eron välillämme,
jonka vuoksi kuitenkaan et voikaan välittää;
jos alkaisit sä välittää, et voiskaan välittää.
Ymmärrät kyllä!

Se pieni ero välillämme:
olen yksi pieni ihminen ja sinä,
rakkain kaikkinesi –
millaisia oot sä ihmisiä?

Vielä yksi. Luovuus?
Sinä luovit, sinä luot,
minä luovin, mutten luo -
etenkään suoraan sinun,
saati mitään kaupallista, rakkain.

Sinä kauppaat, kuppaat:
hintansa väärti on se kaikki?
Kaikki noteerattu yksinäisyys,
epävarmuus, epäkypsyys,
riippuvaisuus - jano, nälkä!
No, toistan toistan:
kaikki pahanilkisyys,
vahingonilo ja outo valo,
kateus ja vallan vallan halu,
Keskinäinen kilpailu ja voiton tahto!
Se vallan halu yli toisen samanlaisen
vallan ja sen toisen ihmisen.
Se rakastetuksi ja hyväksytyksi
tulemisen esto, siihen kaipuu.
Toistan, toistan:
sä myyjän kestohymysikin myyt,
sen myyvän,
silloin kun on aika mättää,
uhriasi itkettää ja pitää asemasi.

Moraalisen, eettisenkin kaavun revit niskaas?
Se se vasta sulta tiedettä ja taidettakin on!
Juupa, juu ja toki toki:
mattia niin meikäläistä,
maijaa perin mehiläistä pukkaat:
Voi sua rukkaa, kaunokukkaa!
Kyllä, kyllä rakastat,
ja kaikkia sä halaat?
Hiilinkiä hiillostusta -
oothan rakkain joka vaivaan!

Vain toisen käden,
käden oikeanko säästät?
Rieskan, ruoskan ylläpitoon?
Toisen käden tietoon?
Yksikätistä sä pelaat, näyttelet –
yksikätisen ei tarvi tietää,
mitä toinen käsi tekee?.

Ja ettet perin alaston ois,
kun luet tätä fiktiivistä
donnermaista virtuaalifaktaa:
Sinä käytät käyttäjääs?
Mutta sinä välität!?
Mahdollistat oman käyttämises,
toisen käyttämisen.
Käärit paketin ja pakettiin.
Ja surematta myyt
vaikka elävinä orjiksesi
viimeisetkin peltopyyt
ja sen pajulinnun,
joka laulaa thyii, thyiii, hyi...

Huumetta, rakkain!?
Ootko sitä itse, myytkö moneen lähtöön?
Ensin sinä tarjoat,
ja sitten väkisinkin myyt -
vakain aikein, laskelmoiden -
koukkuun asiakkaas saateltuas?
Alemyynti mustan maalin?
Urkinnan, uhkailun ja nolaamisen,
kiristyksen? Koko ihmiskaupan?
Sitä työkses näytät harrastavan?

Miten voisin sua mä rakastaa,
vaikka olet sinä yksi -
kaikki monet -
ihmislapsen vapaat irvikuvat?
Miten voivatkaan he?
Ja miten voivatkaan?
Vain sokeinako uupumatta?
Laput silmillään?

Sittenkään en sua mä jätä aivan vielä -
rinnalleni tiiviisti oot asettunut -
sinäkin - näyt siinä,
nekin kaikkinaiset näyt...
Voi sitä kaistaa, jolla, jota painelet!
Niin, että kättäni en sulle anna,
vaikka suhun itseesi
niin perin vakavasti suhtaudun,
kun kyseenalaistan sun kaupankäyntis,
kosintasi.

Tyrmäisin sut –
matkaan lähettäisin minäkin
sen oikeenlaisen koukun?
Kanssas vakisuhteeseen?
No, tunnustan –
oon enemmän kuin hieman
sulle kaikkinesi toistuvasti uskoton... ;)