kierukan poisto

Mun eka kierukka otettiin pois ihan normaalia kautta ja sattui ihan älyttömästi kun se oli jotenkin poikittain!! Lääkäri vaan sitte sano että seuraava otetaankin pois sitten nukutuksessa.. Muuten ei ole kierukasta ollut mitään harmia joten minä puolestani voin lämpimästi sitä suositella, kaikki olemme erilaisia eikä jokaiselle kierukka varmasti sovi syystä tai toisesta. itselläni on hormonikierukka ja kuukautiset ovat jääneet lähestulkoon pois tai ovat ainakin ilmaantuessaa äärettömän niukkoja.

Minulla on kierukka otettu pois nukutuksessa ja myös asennettu uudelleen. Itse en voi sietää kipua,joka poistosta ja asennuksesta aiheutuu,niin siksi teetätän ne mielummin nukutuksessa kuin ilman. Kierukka on sopinut ihan hyvin,mutta ainoana ongelmana on kystat ja se,kun kierukka altistaa tulehduksille,joita on ollutkin muutamia. Näiden takia olen välillä miettinyt,josko siirtyisi kuukautisten estopillereihin,jotka pitävät kuukautiset poissa,mutta tiedä häntä kannattaako vai ei. Itse voin suositella hormonikierukkaa.

Vaikka tapaukseni verraten harvinainen onkin, tulkoon nyt kerrotuksi. Itselleni asetettiin perinteinen Nova- T jälkitarkastuksen yhteydessä, kun viimeisestä (toisesta) synnytyksestäni oli kulunut alle kolme kuukautta. Asetus oli yhtä helvettiä, sattui tosi paljon ja verta oli jopa lääkärin housuilla ja kengillä. Tuskissani muistan tiuskaisseeni, että poikittainko sen asetit?...Hoitaja antoi kipuun särkylääkkeen ja asia kuitattiin sillä. Alavatsakivut jatkuivat useita päiviä, mutta terveyskeskukseen soittaessani kehotettiin vain ottamaan lääkettä lisää. Kivut loppuivat aikanaan, mutta ihmetytti kovin, miksi langat eivät tuntuneet koeteltaessa. Kahdesti otin asian puheeksi neuvolan hoitajan kanssa, hän teki tarkastuksen ja totesi, että lääkäri ilmeisesti jätti langat lyhyiksi, kyllä se siellä on...vuosi vierähti ja otin asian aina välillä puheeksi aiheeseen jo selvästi kyllästyneen hoitajan kanssa. Vasemmalla vatsassa kun oli outoja tuntemuksia. Imetyksen lopetin lapsen yksivuotispäivänä ja parin kuukauden sisällä huomasin olevani jälleen raskaana. No, lääkärit suosittelivat kierukan poistoa ja kaikenkaikkiaan kolme eri lääkäriä sitä ihmeissään etsiskeli, melko rajuin ottein, muuten. Tässä vaiheessa olin jo alun neljättä kuukautta raskaana. Lääkäri vakuutti, että kierukan on täytynyt jossakinvaiheessa poistua minun huomaamattani. Tätä en suostunut uskomaan ja kerroinkin vaikeasta asetuksesta, epäilin kierukan perforoituneen kohdun seinämän läpi, kun sellaisesta mahdollisuudesta oli muuan esitteessä kerrottu.Sanottiin, että sellaista tapahtuu vain yhdelle tuhansista, eikä vastaavaa tapausta kuulemma hänen työuransa aikana ole koskaan ilmennyt. Kaiken tämän ronkkimisen seurauksena sain keskenmenon. Se on oma tarinansa, mutta voin vakuuttaa, että vastaavaa en toivo kenellekään. Mahdollisen kierukan metsästys alkoi uudelleen. En tässä elämässä unohda sitä TAYS:in naislääkäriä, joka kivuistani, pelostani ja keskenmenon aiheuttamasta mielipahasta huolimatta yritti kaikin kuviteltavissa olevin välinein kaivaa ulos kierukkaa, jonka hän mielestään oli monta kertaa jo saamaisillaankin. Kun ei saanut, niin tiuskaisi vain, että homma olisi jo ohi, jos voisit hetken olla ihan paikoillasi. Pyysin häntä lopettamaan ja itkien anelin röntgenkuvausta. Tähän hän lopulta suostuikin "aivan turhana toimenpiteenä". Röntgenissä kierukka lopulta löytyi, vatsaontelosta, vasemmalta puolelta. Sitten alkoi kahden vuoden (ihan totta) kädenvääntö siitä, pitäisikö se yrittää poistaa, vai jättää sinne. Omalääkärini oli jättämisen puolella, koska leikkauksessa oli mahdollisia riskitekijöitä(?) Pyysin kahden muun lääkärin mielipidettä, joista toinen oli puolesta, toinen vastaan. Lopulta puhalsin pelin poikki ja sanoin tahtovani häkkyrän ulos, hinnalla millä hyvänsä. Leikkaus oli onnistunut ja pääsin viimein kapistuksesta eroon. Ennen leikkausta lääkäri vielä kehtasi kysyä, että laitetaanko samalla uusi? Pyysin kuitenkin sterilisaatiota, minkä "ikäindikaatiolla" sitten sainkin. Olin silloin 35- vuotias ja kahden äiti. Tapauksen johdosta tein valituksen potilasvahinkolautakuntaan, mutta valitukseni kaatui näytön puutteeseen. Ts. en pystynyt todistamaan, että kierukka olisi perforoitunut asetushetkellä. Mielestäni se kuitenkin oli päivän selvää. Hoitovirhe tapahtui myös siinä, että minua ei tahdottu kuunnella, vaikka näin vahinkoraskaus (olisin lapsen kuitenkin ottanut vastaan mielelläni, kun näin kerran kävi.) ja murheellinen keskenmeno olisi näin voitu välttää. Valitin asiasta edelleen seuraavaan asteeseen, mutta lopputulos oli sama. Potilasvahinkoa ei voitu näyttää tapahtuneen. Sterilointia en ole päivääkään katunut, vaikka joskus on mielessä käynyt ajatus, että keskenmenon jälkeen olisi voinut yrittääkin vielä kerran. Kaikkien näiden kokemusten jälkeen kynnys kuitenkin nousi liian korkeaksi. Olisi ollut varmasti myös pelko siitä, miten perforaatio on vaikuttanut kohdun tilaan.
Tämä oli tällainen stoori; opetuksena ehkäpä se, että luota omiin tuntemuksiisi, äläkä anna periksi. Vaikka hoitohenkilökunnalla olisi kokemusta miten paljon tahansa, potilas voi silti tietää paremmin.
Vaikka en kierukkaa tästä syystä kenellekään suosittelekaan, useimmille se on varmaankin ihan hyvä vaihtoehto. Tämä tapaus on kuitenkin aika harvinainen. (jälkeenpäin tosin olen kuullut, että kyllä näitä enemmän sattuu, kuin mitä myönnetään) Itsellenikin kaksi aikaisempaa kierukkaa sopivat suht, hyvin. Riippuu paljon varmaankin naisen rakenteesta, onko se passeli ehkäisymenetelmä. Onneksi tänä päivänä kuitenkin on valinnanvaraa.
Kierukasta on kuitenkin todettava, että se on vieras esine elimistössä ja elimistö saattaa toimia sen mukaisesti.

Hyvää syksyn alkua kaikille!