Kadotettu luottamus (Disbelief)

Andrei Nekrasovin dokumentti Kadotettu luottamus (Disbelief) luotsaa tapahtumia vuoden 1999 kerrostaloräjähdysten tiimoilta. Tanja Morozova-White asuu Milwaukeessa Yhdysvalloissa ja saa sisareltaan Aljonalta tietää heidän kotikerrostalonsa räjähtäneen. Aljona selviää räjähdyksestä, mutta hänen poikaystävänsä ja heidän äitinsä kuolevat niin kuin monet muutkin. Ruumiita kaivetaan rojun seasta, jota yhdeksän kerroksisen talon keskiosastaan romahtamisesta syntyy. Räjähdys tapahtui yöllä, ihmiset olivat menneet jo nukkumaan ja tuhoa syntyi mahdollisimman paljon. Kamera kuvaa niin lasten kuin aikuistenkin ruumiita.

CNN:n kuvaaja ja tuottaja Jeff L. Kinney ihmetteli puskutraktoreiden ilmestymistä paikalle nopeasti ilman kunnollista rikostutkintaa. Päiväys oli syyskuun 9. vuonna 1999.

Kuvauksessa ja ajassa siirrytään jonkin verran eteenpäin. Sergei Špigu, Venäjän hätätilaministeri ei odottanut raunioille enää ketään, vaan moitti kaikkia paikalle tulleita. Kamera kuvaa myös Tanjaa ja tämän siskoa Aljonaa. Aljona ehtii juuri sanoa: "Ehkä kaikki alkaa nyt puhtaalta pöydältä", kun kauempana vahingoittuneen kerrostalon molemmat päädyt räjäytetään yhtä aikaa maanpinnalle. Siskokset säpsähtävät ja alkavat itkeä hervottomina menetettyään loputkin kotitalostaan.

Sitten näemme David Satterin, tutkijan ja Financial Timesin ja Wall Street Journalin entisen Moskovan kirjeenvaihtajan, kirjansa Darkness at Dawn esittelytilaisuudessa. Hän kertoo hieman Venäjän historiasta. Ihmisten työllä hankkimat rahat anastettiin Venäjällä vuoden 1998 vararikossa niin, etteivät ihmiset voineet nostaa pankeista varojaan ja syntyi Moskovan kaupunginjohtajan, Juri Luzkovin, mukaan kapina. Sergei Kirijenko oli Venäjän pääministerinä vuonna 1999. Boris Jeltsin oli Venäjän presidenttinä joulukuun 1999 loppuun.

Jevgeni Primakov, joka oli pääministerinä vuonna 1998, alkoi tutkia korruptiota ja epäkohtia. Tutkintaa johti valtionsyyttäjä Juri Skuratov. Skuratovista saatiin kuitenkin otettua valokuva, jossa hän harrastaa kahden nuoren naisen kanssa seksiä saunassa ja joka kuva esitettiin televisiossa parhaaseen katseluaikaan. Tämän seurauksena Skuratov erotettiin.

Järjestelyistä vastasi FSB:n johtaja Vladimir Putin, joka sanoo nauhalla: "Presidentti, pääministeri ja minä olemme kaikki samaa mieltä. Skuratovin on lähdettävä eläkkeelle." Putinista tuli pääministeri vuonna 1999 ja hän on nykyinen Venäjän presidentti.

David Satter oli Moskovassa tuolloin. "Alkoi liikkua huhuja terroristi-iskuista, joihin nimettäisiin syyllinen ja joiden varjolla julistettaisiin hätätila tai tehtäisiin jotain muuta", hän sanoo.

Putinin suosio nousi kerrostaloräjäytysten jälkeen, toinen Tsetsenian sota alkoi.

David Satter: "Kaikki olisivat hyväksyneet tämän tapahtumasarjan, mutta yhtäkkiä paljastui jotain epäilyttävää."

Nauhalla sanoo NTV:n kuuluttaja: "Rjazanilaisen kerrostalon asukkaat ilmoittivat paikalliselle miliisille epäilyttävästä autosta talon yhden rappukäytävän luona. Miliisipartio löysi kolme säkkiä, joissa oli heksogeenia sisältävää ainetta."

David Satter: "Ryazanissa kerrostalon kellariin oli asetettu pommi. Pommin asettajat havaittiin, ja ripeä asukas hälytti poliisin paikalle. Kun poliisit näkivät sytyttimellä ja ajastimella varustetun pommin, joka oli kiinni talon rakenteissa, he ryntäsivät ulos ja evakuoivat talon, sen jälkeen naapuritalot ja lopulta koko lähiön."

Venäjän sisäministeri Rušailo tiedotti ylpeänä tuolloin terroriteon estämisestä.

David Satter: "Kaupungin puhelinkeskuksen hoitaja keksi kuunnella yleisestä puhelimesta soitettua puhelua."

NTV:n ohjelmassa "Riippumaton tutkinta" 24.3.2000 puhelinkeskuksen hoitaja:

"Ääni kysyi:
'Onko rouva kanssasi?'
'Ei, hän lähtee trollikalla klo 12.'
'Missä auto on?'
'Parkkipaikalla.'
'Hajaantukaa ja poistukaa Rjazanista yksitellen. Joka paikassa on kyttiä.'
Silloin tajusin, että kuuntelin terroristeja."

David Satter: "Paikallinen poliisi jäljitti numeron ja uskoi pääsevänsä pommin asettaneiden tsetseenien jäljille. Poliisien hämmästykseksi puhelinnumero kuuluikin FSB:lle. Hieman myöhemmin poliisi nappasi pommin asettajat, joilla oli FSB:n henkilökortti. FSB otti yhteyttä poliisiin ja vaati heidän vapauttamistaan. Oli selvää, ettei FSB voinut vaieta asiasta, vaan sillä oli oltava jokin selitys."

Nikolai Patrušev, FSB:n johtaja NTV:n ohjelmassa "Riippumaton tutkinta" 24.3.2000: "Kyseessä ei ollut räjähdys. Toiseksi mitään räjähdystä ei estetty. Meidän väkemme teki virheen. Kyseessä oli harjoitus. Säkeissä ei ollut räjähdysainetta, vaan sokeria."

David Satter: "Venäjällä on KGB/FSB-johtoinen hallitus. Niin kauan kuin hallituksen valta-asemaa ei uhata, hallitus on valmis antamaan kansalaisille joitain vapauksia. Se käyttää tarvittaessa provokaatiota lujittaakseen otetta vallankahvasta. Se on varmasti valmis mihin vain tuntiessaan asemansa uhatuksi."

Tanjan sisko, Aljona sanoo: "Haluan kovasti, että rikolliset saadaan kiinni. - Emme ole mitään sätkynukkeja, joilla leikitään sotaleikkejä."

Tanjaa ja Aljonaa asettuu edustamaan asianajaja Mihail Trepaškin, joka sanoo: "Olen valmistunut KGB:n korkeakoulusta. Työskentelin lähes 10 vuotta Lefortovossa. Aloitin nuorempana tutkintatuomarina. Päädyin erityisen tärkeiden juttujen vanhemmaksi tutkintatuomariksi. Erikoistuin taide-esineiden salakuljetustapauksiin ja kansainvälisiin huumeiden salakuljetusjuttuihin."

Mihail Trepaškin: "Lain mukaan ihmisten joukkomittaiseen tuhoon johtaneet rikokset eivät voi olla valtiosalaisuuksia. Tietojen julkistaminen vaikuttaisi siten, että kaikki syylliset saataisiin kiinni."

Kuitenkaan Trepaškin ei saanut lukuisista mapeista tutustua kuin vain yhteen eikä siihenkään kokonaan. Hän ihmettelee myös: "Poliisin piirtämän muotokuvan muuttaminen on outo juttu. Miksi kuvaa on muutettu niin suuresti? Ensimmäinen kuva on tehty usean ihmisen todistuksen voimalla."

Taustoista Trepaškin kertoo näin: "Täällä Moskovassa pidätettiin 1995 ryhmä tsetseenejä, joita johti Radujev, mitä ei pidätyshetkellä tiedetty. Osallistuin itsekin operaatioon, sillä työskentelin siihen aikaan FSK:ssa, Venäjän vastavakoilussa. Moskovassa oleskeli terroristiarmeijan johtajia, jotka tulivat Moskovaan lepäämään ja keräämään varoja. Täysin oikeaksi ei ole todistettu se versio, että terroristien rahoitus tulisi kokonaan ulkomailta. Toki rahoitusta tuli ulkomailtakin. On kuitenkin tietoja siitä, että pääasiallinen rahoitus tuli Venäjältä, ennen muuta Moskovasta. Ryhmään kuului eräs Vladimir Mihailovitš Romanov, jonka tehtävä oli vuokrata toimitiloja. Heidän hallussaan oli käytännöllisesti katsoen alue Punaiselta torilta Dynamolle saakka. Kun yritimme saada heitä ulos Moskovasta, heitä ryhtyi puolustamaan FSB:n nykyinen johtaja Patrušev. Samoin Nikolai Kovaljov ja Mihail Barsukov. Turvallisuuspoliisi ei ollut kiinnostunut näiden terroristiryhmien eliminoimisesta Moskovassa. Syytä siihen voi vain arvailla. Niitä kasvatettiin tulevaisuutta varten. Räjähdyksen jälkeen yksiselitteisesti kaikki Romanovin tunteneet sanoivat, että se oli hänen käsialaansa."

Trepaškin korostaa vielä: "Minua ihmetyttää suuresti, miten kovasti ovat muuttuneet niiden kuvat, jotka julistettiin etsintäkuulutetuiksi. Yksikään ei muistuta sitä kuvaa, joka piirrettiin talon asukkaiden lausuntojen perusteella. - Soitin FSB:hen ja sanoin, että tämä mies muistuttaa kovasti Romanovia. Vuonna 1995 meille sanottiin, että Romanov on jätettävä rauhaan, hän oli ilmeisesti yhteistyössä FSB:n kanssa. Romanov kuoli pian räjähdyksen jälkeen Kyproksella. Hän jäi auton alle."

Dokumentissa Timur Dahkilovin vaimo Lidia kertoo: "Kaikilta Groznyissa syntyneiltä haluttiin ottaa sormenjäljet. Me olemme syntyneet Groznyissa, mutta emme enää edes tiedä, miltä kaupunki näyttää." Lidia itkee monasti haastattelun lomassa ja kertoo, kuinka hänen tekstiilivärjärinä työskentelevä miehensä pidätettiin ja kuinka tätä kidutettiin vangittuna ollessaan. Myös raskaana olleeseen Lidiaan käytettiin julmia henkisen väkivallan keinoja ja hänet uhattiin laittaa lapsineen pahoinpideltäväksi räjähdyksistä suuttuneen väkijoukon eteen. Perhe oli kuitenkin syytön.

Trepaškin kertoo Sergei Jušenkon perustaneen puolueen, jonka yhtenä teemana olisi ollut kerrostalojen räjäytykset. Jušenko ammuttiin.

Tanja kysyy Trepaškinilta: "Eikö teitä pelota? Mitä syvemmälle pengotte tätä asiaa, sen vaarallisemmaksi se saattaa käydä jopa teille itsellenne."

Trepaškin vastaa: "Minä olen oikealla asialla. Työtoverini FSB:stä ja FSK:stä todistavat, että tein sielläkin työni rehellisesti, en pettänyt ketään. Tunnen oloni rauhalliseksi."

Dokumentissa vieraillaan myös Tanjan uralilaisilla juurilla. Tanjan eno, Sergei Mingalev sanoo: "Te tiedätte paremmin kuin minä, mitä näillä räjähdyksillä haluttiin saada aikaan. Kuka sitten oli niiden takana? Jos tekijät olisivat olleet tavallisia tsetseenejä, heidät olisi jo löydetty. Teon takana olivat jotkut korkeassa asemassa olevat, siksi jutun tutkinta kestää näin kauan. Se selviää vasta kun joku kuolee. Mitään ei tapahdu ennen kuin vallanpitäjät vaihtuvat tai Putin heitetään ulos."

Toista mieltä on Tanjan äitivainajan valkovenäläinen ystävä, Aljona Koževnikova, joka sanoo: "En usko, että tsetseenit ovat viattomia uhreja. Kaukasuksen rauha on täysin Venäjän aseiden varassa. Ilman Venäjää he tappaisivat kaikki toisensa."

Dokumentissa Tanja käy tapaamassa Lontoossa myös Ahmed Zakajevia, tsetseenijoukkojen komentajaa ja Tsetsenian varapääministeriä vuodelta 1999, joka asuu maanpaossa. Nauhalla vilahtaa Zakajev ja hänen sanansa: "-- itsenäisyys ja Venäjän joukkojen vetäminen alueelta."

Tanja kysyy: "Olitteko Tsetseniassa syyskuussa 1999?"
Zakajev: "Olin."
Tanja: "Ilmoittiko Tsetsenian hallitus, että se ei räjäyttänyt taloja?"
Zakajev: "Kyllä."
Tanja: "Meille ei kerrottu siitä mitään."

Zakajev: "Me tuomitsimme tuon kauhean terroriteon ja ilmoitimme olevamme valmiit yhteistyöhön, jotta totuus saataisiin selville. -- Hallituksemme teki kaikkensa, ettemme antaisi Venäjälle syytä aloittaa sotaa. Venäjä ja monet muut olivat tunnustaneet hallituksemme. Tiesimme, että sota olisi katastrofi niille, jotka olivat meidät valinneet. Ja Mashadov valittiin presidentiksi juuri siinä toivossa, että uutta sotaa ei tulisi."

Zakajev lisää: "-- Vaikka uskomme eri tavalla, meillä on yhteinen Jumala. Älkää tehkö syntiä syyttämällä tsetseenejä."

Zakajev sanoo Tanjalle vielä: "Tiedättekö, miksi puhutaan juuri tsetseeneistä? Koko ideahan oli juuri siinä, että tsetseenejä syytetään tästä teosta. Jos tekijä olisi ollut joku konkreettinen tsetseeni, hänet olisi voitu tuomita ja juttu olisi saatu päätökseen. Nyt sen sijaan rangaistiin ja tuhottiin 250 000 tsetseeniä. He joutuivat maksamaan teidän henkilökohtaisen tragedianne. -- Kun Venäjän joukot menivät Tsetseniaan ja Dagenstaniin, kansalla piti olla muuta ajateltavaa. Kun pommit tappoivat Groznyissa naisia ja lapsia, venäläiset vahtivat kellareitaan ja heitä kiinnosti vain se, että kukaan ei pääse asettamaan pommia heidän taloonsa. Heitä ei kiinnostanut se, että jossain kaukana tapetaan ihmisiä."

Dokumentissa kuullaan myös Putinia, joka sanoo nauhalla: "Missä uhrit ovat? Se on vain bandiittien ja terroristien propagandaa. Uhreja on vain muutama. Heistäkään kaikki eivät kuolleet pommituksissa, vaan siksi, että olot olivat vaikeat."

Näytetään, kuinka pommituksissa haavoittuu ja kuolee naisia ja lapsia. "Isoisäni makaa tuolla! Setä! Setä!", pieni lapsi itkee ja kirkuu apua. Maassa makaa kuolleena mies, jonka tulenlieskat jaloista joku sammuttaa. Taempana nainen kirkuu ruumiiden äärellä.

Koulussa opettaja sanoo: "Teidän pitää totella vanhempianne ja meitä opettajia, jotta me voimme kasvattaa teistä kunnon ihmisiä, eikä Tsetsenian kansa katoa kokonaan maan päältä." Opettaja purskahtaa itkuun ja peittää kasvonsa, lapset itkevät.

Dokumentin lopputeksteissä kerrotaan vielä seuraavaa:

"Venäjä ei julkaise tietoja Tsetsenian siviiliuhreista, mutta heitä arvellaan olevan yli 100 000."

"Venäjän hallitus lakkautti TV-yhtiö NTV:n, joka näytti dokumentin FSB:n virkailijoista harjoittelemassa pommin asettamista. Ohjelman aineisto takavarikoitiin ja julistettiin salaiseksi 75 vuodeksi."

"Duuman jäsenen Sergei Jušenkon murhan jälkeen tapettiin toinen duuman jäsen Juri Stšekotšihin, joka vaati aktiivisesti vuoden 1999 räjäytysten tutkimista."

"Asianajaja Mihail Trepaškin pidätettiin 22.10.2003, joten hän ei päässyt oikeuteen esittämään uusia todisteita FSB:n osallisuudesta vuoden 1999 tapahtumiin."


Lähde:
Disbelief-dokumentti vuodelta 2004, lainaukset Ylen suomennoksesta.

Linkkejä:
http://www.disbelief-film.com/indexDE.htm
http://www.saunalahti.fi/wtc2001/venaja.htm

Katso myös:
http://www.sanasinko.net/index.php