Onko kohtalotovereita? Kun läheisen koneet on suljettu ja olet joutunut laillani odottamaan omaisen kuolemaa.Lääkäri sanoi, että tilasta ei enää ole paluuta, kuolema voi tulla luonnollisestikin mutta se voi viedä päiväkausia, joten he sulkevat laitteet.Koneet suljettiin ja sitten minulle soitettiin, että nyt omaiseni kuolee parin tunnin sisään ja soitetaanko uudestaan kun se on tapahtunut.Käsittämättömän vaikea tilanne.Omaisellani ei ollut mitään tuskia mutta kun ei kerran enää herää, eikä palaa niin koneet kiinni.Minusta se oli uskonnollisesti väärin mutta olisiko se ollut sitten potilaan kiduttamista kun aivoverenkiertoa saattoi olla hitusen jäljellä vaikka mikään muu ei enää toiminut.Siitäkään ei ole varmuutta.Onko kokemuksia? Lääkäri tuntui tosi raakalaiselta kun sanoi, että ensin ajattelivat pistää ne kiinni vasta aamulla, jouluaattona mutta nyt illalla on parempi ennen seuraavaa vuoroa.Enkä voinut tehdä mitään.Pistivät koneet kiinni,omaiseni kuoli ja lähtivät viettämään joulua.En oikein selviä tästä vieläkään.Jouluni oli sitten se.
Hengityskone kiinni
33
12947
Vastaukset
- ----
Hyvä että omaisesi pääsi pois parempaan, toiselle puolelle elämään. Koska ei ketään saisi makuuttaa vuosikausia. Lääkärit kyllä töksäyttivät sinulle ainakin tuon mukaan, siinä tilanteessa olisi tarvittu ystävällisyyttä jne. Ja lääkäreiden pitäisi tietää tarkkaan missä veri kiertää tai onko tuntoa -ettei ainakaan kuollessa enää kärsisi.
Voimia. Me kaikki kuolemme ennemmin tai myöhemmin ja näemme toisemme taas kun on aika. Älä murehdi liikaa.- ----
Oikein ja arvokasta olisi se, että voisi olla saattamassa paikan päällä toista. Mikäli ylimääräistä aikaa ei siinä kulu, ettei se koneissa oleva kärsi enempää. Mutta tässähän olisi ollut aikaa parikin tuntia jne. On harmillista että joku vaan soittaa eikä pyydä vaikka paikalle, uskomatonta.
Mutta arvokasta on se ettei jäänyt enää kärsimään vaan pääsi pois. Nyt on hänellä on hyvä olla. Jää kaipaus sekä tänne että hänelle, jää muistot tänne ja hänelle... mutta elämä on aina niin lyhyt että pian näemme toisemme taas. Eli kuolema ei ole loppu, se on alku. - ----
---- kirjoitti:
Oikein ja arvokasta olisi se, että voisi olla saattamassa paikan päällä toista. Mikäli ylimääräistä aikaa ei siinä kulu, ettei se koneissa oleva kärsi enempää. Mutta tässähän olisi ollut aikaa parikin tuntia jne. On harmillista että joku vaan soittaa eikä pyydä vaikka paikalle, uskomatonta.
Mutta arvokasta on se ettei jäänyt enää kärsimään vaan pääsi pois. Nyt on hänellä on hyvä olla. Jää kaipaus sekä tänne että hänelle, jää muistot tänne ja hänelle... mutta elämä on aina niin lyhyt että pian näemme toisemme taas. Eli kuolema ei ole loppu, se on alku.Mutta henkilökohtaisesti olen eutanasian kannalla jos kysytään mielipidettä esim. pitäisikö olla laillinen, eli nukutusaineet ym. ettei henkilö kärsi. Hengityskoneen pysäyttäminen tuntuu aika tylylle. Tosin jos mitään tuntoa, tajua ym. ei varmasti ole... niin eri asia.
- lammaspaimenöööö
---- kirjoitti:
Mutta henkilökohtaisesti olen eutanasian kannalla jos kysytään mielipidettä esim. pitäisikö olla laillinen, eli nukutusaineet ym. ettei henkilö kärsi. Hengityskoneen pysäyttäminen tuntuu aika tylylle. Tosin jos mitään tuntoa, tajua ym. ei varmasti ole... niin eri asia.
tässä tilanteessa oli kysymyksessä jo täysin syvästi tajuton ihminen, jolla ei ollut tietoa yhtikäs mistään.
- Kunneskuolemaeroitaa
lammaspaimenöööö kirjoitti:
tässä tilanteessa oli kysymyksessä jo täysin syvästi tajuton ihminen, jolla ei ollut tietoa yhtikäs mistään.
Hei vähän rajaa. Mulla oli samanlainen tilanne siitä jo on tosin kymmenen vuotta. Tulee kuluneeksi joulukuun 15 päivä. Äitin soitti ja sanoi hän lähtee pois pienellä suihkukoneella. Ihmettelin sanaa suihkukone. En heti käsittänyt tilanteen laajutta. Äitini oli samana iltana mennyt nukkumaan. Hän ei tiennyt että meni viimeisen kerran rakkaseen omaan punkaansa josta ei kenties enään nousisi. Ilta oli 14.12 tiistai 2004. Seuraavana aamuna tuli pelätty puhelu lapsuuden kodista. Äiti oli yrittänyt nousta ylös. Mutta oli lysähtänyt saman tien alas. Veljeni oli ensin soittanut ambulanssi hakemaan hänet. Kun äiti ja veli matkasivat ambulasissa kohti sairaalaa. Veli soitti autosta. Äitiä viedään sairaalaan. Ennuste on tosi synkkä. Verinen tyyny kertoi todellisuuden. Se oli SAV - vuoto josta ei selviä. Äiti oli viety ambulansissa Kuopion Yliopistolliseen sairaalaan traumatulogian nerogiselle osatolle. Soitin veljelle että hänen ei pitäisi lähteä mukaani. Tehoosasto ei ole herkkähermosten paikka. Menin ovelle. Hoitaja oli evon luona aukaisi mulle oven. Kuulin käytävän päästä piipittävän valvontalaiteen äänen. Olin mennyt Kuopioon linjaautolla. Yhden aikaan tuli soitto veli oli ehtinyt kuitenkin ensin sairaalalle. Hän sanoi että äiti on todettu yhden aikaan iltapäivällä kliinisesti aivokuolleeksi. Eli menehtyneeksi aivovamman jonka hän 14.12.2004 sai. Hän menehtyi vammaan 15.12.2004. Aivoveren vuoto oli pehmytkudoksen alla. Se oli tuhonnut kaiken elintärkeälle tärkeät alueet. Sanoin aivovammalääkärille: "äitini sanoi minulle että ei halua olla vihannes." Klo 18 illalla meidät vietiin pois. Omaisten huoneeseen. Äitiä vietiin sydämmen luovutukseen. Hain hänet ruumisautolla 2 viikkoa myöhemmin pois KYS:n ruumishuoneelta Seppälän kankaan hautuumaalle. Hänet haudattiin kaksi viikkoa myöhemmin uurnauksen jälkeen. Siitä kohta kulunut 10 vuotta.
- heinäkuu
saman kokeneita.
mieheni kuollessa,ensin luulimme,että hän oli saanut sydänkohtauksen.
Hänet elvytettiin kotona,kunnes voitiin siirtää sairaalaan.
Ei mennyt kauaa,kun soitettiin,että hänellä on niin laaja-alainen aivoverenvuoto ettei mitään ole tehtävissä.
Hän oli koneessa vuorokauden verran,kunnes omaiset ja sukulaiset hyvästeli hänet.
Minulta lääkärit kysyi,että haluaisinko itse laittaa koneet kiinni.
Minusta ei siihen ollut,mutta esitin toiveen,että tipat jotka hänelle meni annettaisiin mennä loppuun,siiten voi koneen kytkeä pois.
Toivettani kuunneltiin ja minulle soitettiin yöllä kun kaikki oli ohi.
Kyllä minä vielä illalla esitin lääkäreille,jospa se pää kuvattaisiin uudelleen,jos olis vaikka joku toivonkipinä,että rakkaimpani vielä tulisi kotiin.Näin ei käynyt,mutta se antaa voimia täällä taapertamiseen,että hän eli täyden elämän ja lähti täältä aavistamatta itse loppuaan ja ilman minkäänlaisia kipuja.
Voimia sinulle ja jaksamista.Oletko hakenut keskusteluapua itsellesi?- napana
Samoin täällä, menetin äitini 14-vuotiaana. Perjantaina joutui sairaalaan, sunnuntaina hengityskone suljettiin. Äiti kuoli melkein heti sen jälkeen. Mielestäni on turhaa pitää koneiden avulla ihmistä hengissä, vaikka se omaisista saattaisi silloin vielä tuntuakin toiveikkaalta paranemisesta.
Voimia kaikille läheisensä menettäneille. - -nainen-
Ymmärrän sinua. Omalla kohdalla vastaavia kokemuksia kauan sitten. Mutta minun mieheni aivoverenvuoto ei ollut ensimmäinen kerta.
Jaksamista sinulle, kaikesta selviää ajallaan.
- elämää..
saman olen kokenut jo kahdesti.
Näin ajan kuluttua sen sitten jo ymmärtää paremmin.
Silloin heti ei meinannut mennä jakeluun.- heinäkuu
vain elämää,mutta kun se osuu omalle kohdalle,että läheinen joutuu lähtemään,niin sitä ei voi hyväksyä,ymmärtää,miksi näin?Ajan myötä oppii käsittelemään asiaa ja hyväksymään sen lopullisuuden,kun vaihtoehtoja ei ole.
- Törkeää!
Sinulla on täysi oikeus tuntea olosi loukatuksi, surulliseksi, petetyksi.... Tuossa on toimittu erittäin väärin potilasta ja omaisia kohtaan. Ensinnäkin, eutanasiaa ei saa tietääkseni tehdä Suomessa? Ja jos se tehdään, niin siihen pitää olla omaisten lupa, olenko väärässä? Otappa yhteyttä paikkakuntasi oikeusavustajaan ja käy juttelemassa kokemuksistasi.
Sen uskon, että ei häntä olisi enää voitu pelastaa. Olivat varmasti kaikkensa tehneet. Mutta tapa, jolla sinua kohdeltiin, on pöyristyttävä. Jos se oli jouluaatto, niin mikä ihmeen kiire oli laittaa koneet kiinni? Tällaiseen asiaan ei saisi vaikuttaa henkilöstötilanne?
Voit tehdä valituksen sairaalan ylimpään hallinto-organisaatioon tai jopa potilasasiamiehelle. Se vaatii voimia. Mutta muista, että sinulla on oikeus tuntea olosi loukatuksi. Voimia ja siunausta!- jouluaattonakin tulee
potilaita sairaalaan sisään jatkuvalla syötöllä, ja siksi ehkä oli kiire laittaa kiinni että saisi sellaiselle potilaalle paikan jonka voi vielä pelastaa!
Mutta tottakai valittakaa valittakaa! Vain puhumalla asiat voivat muuttua paremmaksi sairaanhoidossa. Ja lähtökohtana voisi olla paremmat työolot ja tehtäviä vastaava palkka hoitajille. he tekevät työtä koko persoonallaan. Vuorotyössä ei ole mahdollisuutta nukkua tai viettää normaalia perhe-elämää. Tämä jos mikä pistää jokaisen psyykkeen kireälle. Hoitoalalla vaaditaan että työntekijä on potilaalle jatkuvasti läsnä. Helppoa se läsnäolo on silloin kun on levännyt ja elämässään ehtii tehdä muutakin kuin töitä. Ja tietenkin jos olisi aikaa jokaiselle potilaalle ja omaiselle niin paljon kuin tietää eettisesti olevan oikein. - Törkeää
jouluaattonakin tulee kirjoitti:
potilaita sairaalaan sisään jatkuvalla syötöllä, ja siksi ehkä oli kiire laittaa kiinni että saisi sellaiselle potilaalle paikan jonka voi vielä pelastaa!
Mutta tottakai valittakaa valittakaa! Vain puhumalla asiat voivat muuttua paremmaksi sairaanhoidossa. Ja lähtökohtana voisi olla paremmat työolot ja tehtäviä vastaava palkka hoitajille. he tekevät työtä koko persoonallaan. Vuorotyössä ei ole mahdollisuutta nukkua tai viettää normaalia perhe-elämää. Tämä jos mikä pistää jokaisen psyykkeen kireälle. Hoitoalalla vaaditaan että työntekijä on potilaalle jatkuvasti läsnä. Helppoa se läsnäolo on silloin kun on levännyt ja elämässään ehtii tehdä muutakin kuin töitä. Ja tietenkin jos olisi aikaa jokaiselle potilaalle ja omaiselle niin paljon kuin tietää eettisesti olevan oikein.Tuskin kukaan on syyttämässä hoitajia. Lääkäreillä on vaativa koulutus ja erittäin vaativa työ. Lääkäreillä on kuitenkin myös sen verran hyvä palkka, että ei olisi liikaa pyydetty, että miettisivät joskus kaksi kertaa mitä suustaan päästävät ja koska kenenkäkin elämän päättävät. Mutta onko se sitä eliittiä, jonka arvovaltaa ei voi arvostella?
Itse olen läheltä törmännyt vakaviin hoitovirheisiin, tilanteisiin, joissa maallikkokin olisi osannut hoitaa lääkäriä paremmin. Eikö silloin ole lääkärissä vikaa?
Virheitä sattuu ja tulee sattumaan.
On kuitenkin niinkin, että on lääkäreitä, sairaanhoitajia, apuhoitajia, jotka ovat tehneet työtä vuosikausia ennen nykyaikaa, pienemmällä palkalla, huonommissa oloissa, huonoilla tekniikoilla. Miksi heidän joukossaan on niitä, jotka jaksavat ja jaksavat puurtaa ja hoitavat työnsä niin, että heiltä riittää se viimeinen asiallinen sana kuoleman portilla olevan ihmisen omaisille? He eivät tule sanomaan, että he eivät jaksa antaa sitä paria lisätuntia, kun on pieni palkka,jotta omainen ehtisi hyvästellä rakkaansa. Vaan sillä samalla pienellä palkalla he antavat sen viimeisen hetken omaisille. Lääkärin ja sairaanhoitajan työ lienee kutsumusammatti ja ammattitaitoa on sekin, että osaa säädellä omat tunteensa ja erotella ne niin, etteivät potilaat kärsi. - yyh
Älä jaksa valittaa kukkahattutäti
- -nainen-
Ihmisten olisi hyvä muistaa tämä, ilman taraumoja. Että jos potilaan elintoiminnot eivät toimi omaehtoisesti, niin kone ainoastaan siirtää hänen kuolemaasa. Eikä paranna sairasta, jolla ei ole enää toivoa.
Minun miestäni ei edes laitettu koneisiin, koska se ei olisi tilannetta muuttanut miksikään. Jatkanut ainoastaan kärsimyksiä.- 2006
avomieheni sairastui äkilliseen aivokalvontulehdukseen joka turvotti aivot ja hänet todettiin aivokuolleeksi heinäkuussa 2006 laitteet sammutettiin ja olin hänen äidin kanssa paikalla pidettiin kädestä kiinni ja hyvästeltiin sydän jaksoi lyödä 10 minuuttia ja sitten kaikki oli ohitse elämäni pisimmät minuutit olivat kyllä mutta nyt vaikka ikävä on edelleen kova olen iloinen että sain olla vieressä ja pitää kädestä kiinni loppuun asti henkilökunta oli ystävällistä ja ihan asiallista,ikävää ettei sinun kohdllasi näin ollut,voimia sinulle ja muillekkin läheisensä menettäneille
- -nainen-
2006 kirjoitti:
avomieheni sairastui äkilliseen aivokalvontulehdukseen joka turvotti aivot ja hänet todettiin aivokuolleeksi heinäkuussa 2006 laitteet sammutettiin ja olin hänen äidin kanssa paikalla pidettiin kädestä kiinni ja hyvästeltiin sydän jaksoi lyödä 10 minuuttia ja sitten kaikki oli ohitse elämäni pisimmät minuutit olivat kyllä mutta nyt vaikka ikävä on edelleen kova olen iloinen että sain olla vieressä ja pitää kädestä kiinni loppuun asti henkilökunta oli ystävällistä ja ihan asiallista,ikävää ettei sinun kohdllasi näin ollut,voimia sinulle ja muillekkin läheisensä menettäneille
Ajatelkaa miten onnellisia saamme olla siitä, kun olemme voineet kulkea läheisemme kanssa, edes pienen matkan.
- Justinna
Suomessa on siis sittenkin eutanasia (ns. armomurha)käytössä. Kyllä tässä menee viiminenkin luottamus. Lääkäreihin. Olen tuota jo aavitellutkin.
Ymmärän hyvin tunteesi. - yhteiskunta
Minä näin, kun omaiseni otettin letkuista irti, en tiedä tehtiinköhän kaikkea hänen hyväkseen. Vierelläni olivat vielä tunteettomat sukulaiseni sillä hetkellä. En tiedä myöskään selviänkö tästä koskaan.
- tiedän
Tiiän oikeesti tunteen. Itekkii haluu kuolla
mun isä kuoli, lääkärit sano että kyllä siitä pääsee yli, 5 vuotta menny ja vieläkii itken säännöllisesti :/ - kuolleenIsä
Lapseni sairastui vakavasti ja loppujen lopuksi meni aivokuolleeseen tilaan. Kävin häntä katsomassa päivittäin kolme kuukautta. Sitten tuli hetki jolloin tiedettiin että mitään edistystä ei enää voi tulla. Sovimme että elämää ei enää jatketa keinotekoisesti vaan annetaan luonnollisen kuoleman tulla. Siinä meni noin viikko sillä sydän oli lapsella niin vahva että se jaksoi sykkiä vähemmälläkin hapella. Hän ei tuntenut tuskaa, ei mitään muutakaan kun menehtyi sairaalassa minun seistessä sängyn vieressä.
Koneissa hän olisi elänyt vuosia ja vuosia täysin ilman elonmerkkejä, vain pulssi olisi ollut merkkinä elämisestä.
Olen tyytyväinen siihen että hän sai poistua maailmasta ilman keinotekoista elämättömän elämän jatkamista. Uskon että ei ole olemassa minkäänlaisia jumalia tai jeesuksia joten hän sai ikuisen rauhan, lakkaamalla olemasta fyysinen yksilö. Hänen muistonsa vain elää ikuisesti kaikissa läheisissä. - x-box
Luonto sen on päättänyt, että hän on siinä kunnossa. Lääkäri on vain välikädessä. Kun elämä on loppu, on loppu. Ei ole omaisten eikä lääkärin juttu: kun luonto/Luoja kutsuu, se on siinä, eikä mikään maailman kone tai päätös auta yhtään mitään.
Hyvä ja ystävällinen kohtelu on aina tietysti oltava.- elina6246
sitä hengityskonetta voi joku tarvita selviytyäkseen. ihan järjetöntä pitää ihmistä, joka ei enää herää koneissa, samalla estäen jonkun avun saannin. tässä taas pitää ajatella muitakin, ei vain omaa napaa.
- Menetettyelämä
elina6246 kirjoitti:
sitä hengityskonetta voi joku tarvita selviytyäkseen. ihan järjetöntä pitää ihmistä, joka ei enää herää koneissa, samalla estäen jonkun avun saannin. tässä taas pitää ajatella muitakin, ei vain omaa napaa.
Minä olin yksi niistä jonka äiti oli KYS:n sairaalan teharilla letku keukoijen vievään henkitorveen vietynä. Menin sinne selvisi heti että siitä ei äiti enään tule takisin. Sanoinkin häntä hoitavalle aivovammayksikön hoitajalle että: "Äiti on mulle sanonut että ei halua olla vihannes." Kunniotin hänen viimeistä tahtoaan. Kun helikopterin valot lähestyivät kattpoa sieltä toutiin kivulias sydänpotilas. Sanoin: " Viekää noåeasti nyt tuli kiire lämmöt nousee se nousi 41.5 asteeseen." Meidät vietiin pois. Omaisten huoneeseen. Kuulimme vain sydänlaiteen piipityksen. PIIPPIIPPIIP! Se kuului huoneen oven läpi. Äiti antoi sydämmensä toiselle joka sitä eniten kaupasi. Potilas sai heti luovutetun sydämmen. Hautasin äitini polttohautauksella.
- ammattilainen
siten, että potilas on siinä kiinni, vaan potilas otetaan koneesta pois. Joskus kuolema seuraa esimerkiksi verenkiertoa tukevien lääkkeiden lopettamisen seurauksena välittömästi, jolloin koneessa olo kuolon ajan ei asiaa pitkitä, eli asia on sinänsä yhdentekevä.
Ja näissä hoitojen lopetuksissa lääkkeitä (kipulääkkeet, "nukutusaineet") käytetään siten, että kärsimystä ei tule. Ei ahdistusta, kipua, jne. Eli ketään ei "herätetä" (jos heräämisen mahdollisuus yleensä on) kuolemaansa kohtaamaan. - sm
Leikkauksen jälkeen olin hengitysputki suussa, samassa huoneessa oleva sai kammiovärinän leikkauksesssa, alun perin piti olla minun vuoroni, mutta leikkausta aikaistettiin. Eräs tuttuni kuoli, jonka näin 3 viikkoa sitten, oli tosi huonovointisen näköinen. Kuoli kotiinsa. Joten läheltä liipaisi. Olen myös ollut leikkausalissa menettänyt tajuntani aikaisemmin, ehdin sanoa vain , että on kylmä.
- PETTYNYT
TOTTAHAN SE ON ET VARSINKIN TERVEYSKESKUSKUSKIEN LÄÄKÄRIT EI VÄLITÄ TAI NIIDEN EI ANNETA VÄLITTÄÄ
VAIKEASTI SAIRASTAVASTASTA POTILAASTA TARPEEKSI ,OMA ISÄNI HALVAANTUI MAKASI TERVEYSKESKUKSEN
VUODEOSASTOLLA 8 VUOTTA LOPPUAIKANA EHDOTIN LÄÄKÄRILLE KUN ISÄNI SAI PAHAN VIRTSATIETULEHDUKSEN TIETTYÄ ANTIBIOOTTI HOITOA ,, SANOIVAT ET EI KANNATA ENÄÄN KOHTA
TULEE KUOLEMA ,, ISÄNI OLI SOTAVETERAANI JOTEN KYLLÄ HÄNKIN VÄLITTI MUISTA KUIN ITSESTÄÄN !
KYLLÄ HOITAVAN LÄÄKÄRIN KANNATTAIS VÄLITTÄÄ ENEMMÄN IMMISEN KOHTALOSTA KUN SAIRAALAN
TALOUDESTA ,, HOITO OLISI MAKSANUT N.300 E AJATELKAA LÄÄKÄRIT ! - _ebu_
Tiedän, mitä minun täytyy tehdä; kirjoittaa!
Kerron tämän siksi, että jokaisen hengityskoneessa olevan ihmisen PITÄÄ SAADA TIETÄÄ OIKEUKSISTAAN ja siitä, että Heilläkin on mahdollisuus päättää omasta elämästään.
Hengityshalvauspotilas 32 vuotta. Kaulasta alaspäin halvaantunut 34-vuotiaasta lähtien, hengityskone ylläpitämässä elämää…. kuitenkin ONNELLISTA ELÄMÄÄ!
Äitini kaikesta huolimatta kasvatti loistavasti meidät tyttäret sekä teki mummona uskomattoman hienoa työtä yhdeksän lapsenlapsen kanssa. Konsertit, teatterit, kirpputorit,aika ystävien kanssa, koiran lenkkeilytys ym. kuuluivat normaalina osana äitini elämää, pyörätuoli ja hengityskone eivät hidastaneet tahtia.
Syksyllä 2010 sairaudet ja vaikeudet astuivat voimakkaasti Äitini elämään, hän alkoi väsymään… jatkuvia äkkilähtöjä sairaalaan milloin minkäkin asian takia. Viimeisimpänä keuhkokuume joulun aikaan, jonka seurauksena Äitini ilmoitti Keskussairaalan johtaville tahoille tammikuussa 2011 kieltäytyvänsä KAIKESTA hoidosta ja siirtyvänsä kotiin saattohoitoon. Pitihän sairaalan psykologin, joka ei ollut aikaisemmin tavannut Äitiäni, nöyryyttää Hänet vielä kymmenen minuutin tapaamisen perusteella ja luokitteli Hänet henkisesti niin sairaaksi, ettei kykenisi vastaamaan omista asioistaan! Kumma, ettei kukaan muu, äitini pitkäaikaiset avustajat mukaan lukien olleet huomanneet tätä ”mielisairautta”.
Äitini siis jätti insuliinit sekä kaikki lääkkeet pois, joita olikin vuosien myötä dosettiin kertynyt monta kymmentä nappia päivää kohden. Ruoka ei maittanut, koska viimeisenä riesana alkanut keliakia pisti elimistön sekaisin. Nestettä meni joinakin päivinä hieman.
Kolme ja puoli viikkoa katsoin Äitini kuihtumista ja kärsimystä morfiinilaastarien kera.
Äitini oli aina toivonut, että saisi lähteä ”saappaat jalassa”, eli täysissä järjissä, pyörätuolissaan istuen. Katselimme jo syksyllä maita, joissa saisimme eutan asian Hänelle, mutta se olisi vaatinut tukon rahaa, jota meiltä ei löytynyt.
Maanataina 14.2.2011 Äitini tajunnataso oli jo niin alhainen, että katsekontaktia emme enää saaneet, puhekyky olikin jo mennyt muutamaa päivää aikaisemmin.
Odotimme, odotimme ja odotimme, että Jumala tai joku armahtaisi Äitimme tästä kidutuksesta.
Torstaina 17.2. räjähti siskoni ja minun eteen suoranainen pommi: Äidillämme olisi ollut TÄYSI OIKEUS KIELTÄYTYÄ MYÖS HENGITYSKONEHOIDOSTA, kukaan henkilökunnasta saatika sairaalaan päättäjistä ei ollut tätä asiaa ”muistanut” kertoa asiakkaalleen tai hänen omaisilleen!! Kyseinen lakipykälä oli kuulemma ollut jo syksystä 2010 asti voimassa. Päätös jäi minun ja siskoni kannettavaksi. Toteutimme Äitimme tahtoa ja toivoimme mahdollisimman pikaisesti hengityskonehoidon lopettamista.
18.2.2011 Kävelin aamulla kipakassa pakkasessa Äitini kotiin, pesin ja puin Hänet kauniisti. Siskoni, mieheni sekä yli 20 vuotta äitiäni avustanut työntekijä saapuivat myös. Vaihdoimme viimeisen kerran morfiinilaastarin ja lähdimme Äidin kanssa ambulanssilla kohti keskussairaalaa.
Sairaalan hiljaisessa huoneessa annettiin Äidille rentouttava- ja kipulääkitys suoraan suoneen. Hengityskone sammutettiin klo: 11.15, jonka jälkeen Äitini vielä hengitti omilla keuhkoillaan 12 minuuttia, kyyneleet silmistä valuen, hymyn häivä huulillaan, täysin hetkessä mukana ollen. Suuri kaunis liekki sammui klo: 11.27.
Kaikesta surusta ja ikävästä huolimatta, hetki oli onnellinen. Äitini oli vapaa ja Hänen suuri pelkonsa tukehtumiskuolemasta ei toteutunut!
Monta mutkaa ja kuoppaa oli tässäkin taipaleessa, mutta loppujen lopuksihan Äitimme tahto toteutui: Hän sai päättää omasta elämästään meidän tyttärien ”suun kautta”. - Me lapset
Isoisoäitini menehtyi sydäninfarktiin kesällä. Koneet eivät pelastaneet. Mummille annettiin morfiinia ja hän katsoi viimeisen kerran pappaa, mummoa ja enoani laittoi päänsä tyynyyn ja vaipui uneen puolen tunnin päästä koneet piippasivat, että mummin sydän on pysähtynyt. Mummia ei alettu elvyttämään hänen omasta tahdostaan. Mummi kuoli 16.6.2013 noin kello 16.30. Hänellä ei ollut minkäänlaisia kipuja kuoleman aikaan ja se on ihaninta koko tässä asiassa ;(.
- 2 tablettia ja
otettiin lasin verta pois
sydän pysähtyi
ei ollut vuodepotilas 91v. - hkhk
Mitä vaikeaa tuossa on? Jos kuolee niin kuolee. Potkaisee tyhjää, siirtyy oikosääristen pataljoonaan, pieraisee kylmän pierun. Eikö sitä pitäisi osata hyväksyä, että kuoltava on lopulta?
- Äitinmenettänyt
Minun tarinani on sitten erillainen. Oli vuosi 2004 kymmenen vuotta sitten. Oli joulukuun 1 päivä kun äitini kävi luonani viimeisen kerran hänen olemus oli häilyvä. Kommunikointikaan ei oikein sujunut. Näin heti että hän ei voi hyvin. Hän kertoi saaneensa varotusvuodon. Mutta tajusi vielä kääntyä kyljellen. Poulitoista viikkoa myöhemmin. Vuoto uusi lukinkalvon ja pehmytkalvon alla se oli sitten menoa. Veljeni soitti että äitiä viedään sairaalaan veli oli mukana sairasauton kyydissä. Kuulin taustalta hälätyslaiteen äänen. Sillä autolla oli kiire Jyväskylään. Siirto tapahtui Kuopioon saman illan aikana. Tilanne oli jo edennyt kuitenkin sille tasolle että Äiti oli jo syvässä koomassa. Lukinkalvon ja pehmytkalvon alla kuljetuksen aikana oli tapahtunut vielä yksi vuoto. Äiti oli matkalla iäsyyteen. Hän oli elossa kun hän lähti kotoaan sairaalaan. Minusta hänet olisi kannattanut viedä helokopterilla Kuopioon. Hän olisi vielä keskuudessamme. 10 vuotta sitten pahtunut hoitovirhe kuljetuksellisesti koitui äitini kohtaloksi. Jos olisi silloin ollut äitini luona käymässä se olisi ollut jo aamulla kopterilento KYS:n.
- Anonyymi
Höpö,höpö! Äitisi olisi kuollut vaikka rakenteilla olisi viety sairaalaan! Sav-vuodon saaneista menehtyy 60% alkuvaiheessa! Kuolleisuus pysyy korkealla myös myöhemmin! Sillä miten tai millä äitisi on viety sairaalaan ei ole mitään tekemistä hänen menehtymisensä kanssa! Äitisi kuoli tappavan Sav- vuoroon! Kyseessä ei todellakaan ollut mikään hoitovirhe! Ainahan voit yrittää viedä asian oikeuteen! Siellä se ei kumminkaan mene läpi!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?
Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https3173616En sitten aio sinua odotella
Olen ollut omasta halustani yksin, mutta jossain vaiheessa aion etsiä seuraa. Tämä on aivan naurettavaa pelleilyä. Jos e831669- 431500
Martina jättää triathlonin: "Aika kääntää sivua"
Martina kirjoittaa vapaasti natiivienkusta suomeen käännetyssä tunteikkaassa tekstissä Instassaan. Martina kertoo olevan561425En vain ole riittävä
Muutenhan haluaisit minut oikeasti ja tekisit jotain sen eteen. Joo, ja kun et varmaan halua edes leikisti. Kaikki on o271290Kuka sinä oikeen olet
Joka kirjoittelet usein minun kanssa täällä? Olen tunnistanut samaksi kirjoittajaksi sinut. Miksi et anna mitään vinkkej481260Oon pahoillani että
Tapasit näin hyödyttömän, arvottoman, ruman ja tylsän ihmisen niinku minä :(551232Persut vajosivat pinnan alle
Sosiaali- ja terveysministeri Kaisa Juuson (ps) tietämättömyys hallinnonalansa leikkauksista on pöyristyttänyt Suomen ka1891187Hei, vain sinä voit tehdä sen.
Only you, can make this world seem right Only you, can make the darkness bright Only you and you alone Can make a change61180- 261157