kuka on oikeassa

Kaikenlainen lähetystyö VOI tuhota kulttuureja. Esimerkiksi kommunistinen lähetystyö Afrikassa tuhosi kokonaisia kansankultuureja ja sai ihmiset aseisiin toisiaan vastaan. Sen seurauksena vieläkin Afrikka on Aasian ohella sotaisimpia maanosia.

Toisaalta kristillinen lähetystyön varhaishistoria tuntee samanlaisia rakenteita kulttuurinsa muutoksissa, kun kansat kääntyivät pois harrastamasta mm. ihmissyöntiä Papua-uusi-Guienalla tai kun inkat lopettivat julmat ihmisuhrinsa ja muitakin julmia tapoja siirtyi historiaan.

Toisaalta Afrikkaan ja Aasiaan viety kristinusko muutti muotoaan niin paljon, että emme usein tunnistakaan muotomenoista samaksi uskoksi, mikä meillä esiintyy. Tämä kristinusko on nyt tulossa palautuspostissa afrikkalaisten ja aasialaisten maahanmuuttajien toimesta takaisin meille ja muuttaa nyt meidän kultuuriamme ja uskoamme.

Toisaalta ollaan hyvin huolissaan Afrikan tai Aasian alkuperäiskansojen kultuurin muutoksista, mutta ei osata nähdä omaperäistä tragediaamme, saamelaisten kohtaamaa maitten ja asutusten ryöstöä ja kulttuurin tuhoamista samojen ihmisten taholta.

Kuka on oikeassa ja missä asiassa? Siinäpä kysymys.

Usein on syytä kysyä myös, minkälaisena hahmotat lähetystyön, mitä lähetysjärjestömme nykyisin tekevät. Yllättävän paljon esiintyy täydellistä tietämättömyyttä tai kantojen pohjana on liki 200 v vanhat lähetysmuodot.

Jätetään lähetystyö siksiaikaa kun saadaan selvitettyä onko Jumala tai jumalat olemassa. Eikä näin sitten selviäisi ketä on oikeassa :)

Olen kasvanut kylässä, jossa oli vielä reilusti
noituutta jäljellä ollessani nuori. Pääsiäisenä saattoi naapurin lehmältä hävitä häntä tai paloja kyljestä, sitten niitä löydeyttiin
uunin päältä piilosta jonkun mummon kuoltua.
Kyse ei ollut yksittäisestä herttaisesta (?)
mummosta, vaan useamman ihmisen harjoittamasta
mustasta magiasta. Joku oli kylään muuttaessaan tuonut taikakalunsa edellseltä paikalta ja
haudannut ikkunansa alle. Mielenterveyshän siinä lopulta meni.
Naapurikylän noidan kuolemasta äitini kertoi, että nainen oli huutanut kolme vuorokautta suoraa huutoa tajuttuaan että on kuolemassa ja että
hän onkin tehnyt matkaliiton vain pirun kanssa.
Se ei kuoleman portilla paljon lohduta.
Myöhemmin asuin Kihniöllä ja kävin kotiseutumuseossa. Noustessani toiseen kerrokseen tunsin jo portaissa niin voimakkaan pahan ja vastustavan voiman läsnäolon, että
häijyä teki. Toiseen kerrokseen päästyäni huomasin, että heti oven pielessä olivat paikalliset noitakalut, joita ei ollut Uuden testamentin ohjeiden mukaan poltettu vaan laitettu kaiken kansan nähtäväksi.
Kolarissa Lapissa asuessamme naapurinamme oli mies, joka kyllä paransi ihmisiä, mutta jonka suvusta Paulaharju kirjassaan totesi, että suvussa on "mustaa verta", siis noituutta. Isoisä oli ollut voimakas noita. Kun mieheltä kysyi Jumalasta, hän kyllä kertoi uskovansa
luojaan ja jumalaan (pienellä kirjaimella), mutta
ei pystynyt sanomaan Jeesuksen Kristuksen nimeä. Toinen ystävämme, jota autoimme irti alkoholista rukoilemalla, oli paikallisen lentonoidan jälkeläinen, eri sijaiskoteihin joutunut ja jo nuorena hoitajiensa seksuaalisesti hyväksikäyttämä. Samoin hän oli menettänyt osan toisen käden sormiaan nuorena huimapäisyyttään. Mennessämme
Venäjän Karjalaan oli Herra antanut sanat:
"Noita toivottaa teidät tevetulleeksi", oli myös ilmoittanut, että apukin on lähellä. Pääsimme
Nuasjärvelle ja pysäköimme paikallisen kaupan eteen, jotta lapset saavat jäätelöä (eivät olisi niin nälkäisen oloisia kylään mennessään) Söimme jäätelöt ja menimme autoon. Se ei startannut. Koko kivisen ja kuoppaisen matkan Suomesta sinne se oli kulkenut kuin enkeli. Ei auttanut muu kuin mennä majapaikkaamme ja pyytää miehiä hinaamaan auto. Vedettiin ja pian löytyi myös
yksi tunnetusti kätevä venäläinen, joka pysytyy korjaamaan vaikka peltipurkin kulkevaksi.
Apu siis oli lähellä, vaikka noidan terveiset saimmekin.
Helsingissä asuessamme seurakunnan nuoret päättivät tehdä öisen fikkariretken Suomenlinnaan, kertoivat palatessaan, että olivat törmänneet siellä noitaryhmään, jotka olivat pitäneet pimeää messuaan linnoituksen onkaloissa. Jne jne jne. Eli kyllä Jumalan sanaa tarvitaan vielä Suomessakin saati sitten Afrikassa tai muualla.
Vain Jumalan sana, vain Jeesuksen veren voima pelastaa, synnyttää ihmisen uudesti ylhäältä ja vapauttaa noituuden siteistä avaa tien iäiseen elämään.
En minä ainakaan halua noitien
pimeyden enkeleiden kanssa iäisyyttäni viettää.
Mieluummin lähden taivaaseen Jumalan, Jeesuksen ja kirkkauden enkeleiden luo. Ja rukoilen mahdollisimman paljon, niin että moni afrikkalainen tai papualainen on myös kerran kirkkaudessa Isän luona!