derealisaatio

...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
aikoina taas enempi.
Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
asiaan tai tapahtumaan...
Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
Kiitos muuten kun vastasit

taru kirjoitti:

...se on lähinnä sellanen fiilis, niinkun olis
kännissä tai unessa vaikka on aivan hereillä...
Sitä on vaikea selittää, mut sillon on tosi
vaikea keskittyä mihinkään, joutuu kauan
miettimään esim mitä lukee ennenkun tajuaa
lukemansa, muisti ei pelaa ihan normaalisti, vaan
jälkikäteen funtsii mitä on puhunu ja luvannu...
siis kaikin puolin niinkun olis humalassa vaikka
on vesiselvä. Mä koin ton ekoja kertoja joskus
viis vuotta sitten tosi rankan tentin jälkeen,
sit sitä on tullu enempi ja vähempi, viime
aikoina taas enempi.
Oon koittanu miettiä, että onko se jonkunlainen
defenssi vai miksi tulee sellanen olo, mut se
esiintyy täysin liittymättä mihinkään tiettyyn
asiaan tai tapahtumaan...
Depersonalisaatiota mulla ei oo koskaan ollu,
kauan luulin, että tää mun tunne on sitä, mutta
perehdyttyäni itse asiaan hieman enemmän huomasin
niiden välillä olevan eron. Itteni kanssa mä oon
ok, mut kun toisinaan ympäristö on usvan peitossa.
Kiitos muuten kun vastasit

Lue lisää

Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
voisi lukea noista derealisaatiosta ja
depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
ehkä pitäisi.

Rina kirjoitti:

Taru, jos tiedät, kertoisitko mistä esim. netissä
voisi lukea noista derealisaatiosta ja
depersonalisaatiosta. En tiedä, voisiko minulla
olla jotain sen suuntaista... Välillä tulee
outoja "unta vai totta"-fiiliksiä, tai tuntuu,
kuin olisin ikäänkuin hiukan itseni
ulkopuolella... Se on pelottavaa, kun ei tiedä,
naksahtaako päässä kohta lopullisesti...

Vai johtuukohan vain väsymyksestä. Olen uneton ja
masentunut, mutta en vielä ole mennyt lääkärille,
ehkä pitäisi.

Lue lisää

Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
vaan "uusia" minulle

Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

kiitos

jani kirjoitti:

Kertoisitko hieman tuntemuksistani, itselläni
samoja fiiliksiä, kuten myös "peruutuspeilin
näkymiä". Vallitsevana diagnoosina kuitenkin
depressio, johon lääkitys jo 4 vuotta. Nämä ovat
vaan "uusia" minulle

Samoin Taru lisätietoa tarvitsisin minäkin.

kiitos

Lue lisää

laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
suurin osa ihmisistä tuntee.
Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
antanut muitakin merkkejä...
Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
aikanaan!!! :)

taru kirjoitti:

laitoin googleen hakusanaksi depersonalisaatio ja
derealisaatio, suomenkielistä tekstiä on tosi
vähän saati sitten mitään miten siitä pääsee
eroon, mut englanninkielistä oli jo vähän
enempi... Mut hakekaa sillä googlella niin saatte
samaisen sivun esille, ja enkun kielisenä
lisää... Samaisilta sivuilta löytyy myös tarkempi
selitys mitä kyseiset asiat ovat elikkäs miten ne
suurin osa ihmisistä tuntee.
Omalla kohdallani en vieläkään usko masennuksen
mahdollisuuteen, kun tätä on jatkunut jo vajaat
kymmenen vuotta. Masennus olisi jo syventynyt ja
antanut muitakin merkkejä...
Tsemppiä teille, koittakaa jaksaa se helpottaa
aikanaan!!! :)

Lue lisää

Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
tsemppauksesta, samaa sinulle!

Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
väsymys vai mielikuvitus.

Jaksamista sinullekin, Jani!

Rina kirjoitti:

Kiitos Taru vastauksesta, täytyy etsiä lisää
tietoa. Nämä käsitteet ovat minulle uusia,
huomasin kertomassasi yhtäläisyyttä omiin
tuntemuksiini joten ajattelin kysäistä... Sanat
derealisaatio ja depersonalisaatio voisivat
kuvata sitä, mitä tunnen. Kiitos
tsemppauksesta, samaa sinulle!

Olen kokenut samantapaista jo lapsena: kyselin
äidiltäni usein: "onko nyt unta vai totta", ja
muistan tunteen. Nämä tuntemukset olivat
kuitenkin poissa kunnes masennuin, tosin en
tiedä, onko tämä kytköksissä masennukseen.
Masennusdiagnoosi on siis omani, voi olla, että
minussa on jotain muuta vialla. Esim. eilen menin
tolaltani ja väsyin pienen vastoinkäymisen takia
vaikka yleensä olen leppoisa. Outoa.

Janille: minun kielelläni "unta-vai-totta"
tarkoittaa sellaista fiilistä kun ei ole varma,
onko hereillä. Pää tuntuu utuiselta, uniselta,
lähimuisti toimii hitaasti jne. Myös "itseni
ulkopuolella oleminen" tarkoittaa sitä, miltä
kuulostaa. Liikkeet hidastuvat, on kuin
liikuttelisin nukkea enkä itseäni. Mukana on
pelko, että kohta menetän itsehallinnan ja teen
jotain, mitä ei pitäisi... Jälkeenpäin en ole
varma, oliko kyseessä aivojen toimintahäiriö,
väsymys vai mielikuvitus.

Jaksamista sinullekin, Jani!

Lue lisää

Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
Toivottavasti edelleen jakselette!

taru kirjoitti:

Näin jälkeenpäin muistelen, että jostain
nettisivuilta luin depersonalisaation liittyvän
masennukseen ja paniikkihäiriöön... Josko sä olet
vain väsynyt? En tiedä... Masennukseen kuuluu
kuitenkin niin vahvana osana haluttomuus ja
kyvyttömyys nauttia tavallisesta elämästä,
ja "saamattomuus", mutta enpä nyt mene sanomaan
mikä on sitten masennusta ja mikä väsymystä!
Toivottavasti edelleen jakselette!

Lue lisää

Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
äsken.

Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
ja menevän myös ohi.

Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
se uni ajan kanssa helpottaa.

Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
jostain toisesta todellisuudesta.

Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

Antsa kirjoitti:

Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
äsken.

Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
ja menevän myös ohi.

Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
se uni ajan kanssa helpottaa.

Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
jostain toisesta todellisuudesta.

Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

Lue lisää

niinpä, eihän tässä henki ole lähdössä, mutta
joskus töissä ollessa tuntuu, että työkyky ihan
selvästi laskee kun "uni" iskee päälle. Teen
työtä jossa EI saa mokata koska kyseessä on
toisten ihmisten terveys. Mokia tulee silti,
kaikille, mutta olisin todella kiitollinen jos
joku osaisi kertoa miten tästä pääsee eroon!!!
Toisinaan sumuinen olo on helpottavaa ja
suorastaan siitä nauttii jos on muutenkin
väsynyt, mutta kun....
Olen huomannut yhteyden stressiin, mutta silloin
senkin pitää olla todella kova. Hartiat on aika
jumissa joten sekin osaltaan vaikuttanee asiaan,
tai sitten ei. En tiedä.
Eiköhän tämän kanssa sitten voi elää, kun on
elänyt tähänkin asti.
Suur kiitos sulle viestistä, se jotenkin helpotti!

Antsa kirjoitti:

Mulla on ollut koko ikäni tuntemuksia, jotka
voisivat hyvinkin olla derealisaatiota. En sitten
tiedä, kun näin koko sanan eka kertaa vasta
äsken.

Nyt vanhemmiten en oo enää niin peloissaan /
ahdistunut niistä oireista, koska olen huomannut
niiden tulevan useimmiten tietyissä tilanteissa
ja menevän myös ohi.

Esimerkiksi silloin, kun on nukkunut hyvin vähän,
juonut liikaa (alkoholia), riidan jälkeen,
surullisena, stressin päälläollessa ja lauetessa
sekä pitkiä aikoja yksin ollessa tulee helposti
epätodellinen olo. Myös pimeys lisää oireita.

Liikunta, terveet elämäntavat, riittävä uni ja
pyyteettömät ystävyyssuhteet ovat paras lääke
derealisaatioon. Ja tietysti se, että tiedostaa
asian. Mutta en usko kyseessä olevan niin
vaarallisen asian kuin depersonalisaatio, joka
oikeasti on sairaus. Mitä sitten jos elämä tuntuu
unelta, kunhan on oma itsensä siinä unessa? Kyllä
se uni ajan kanssa helpottaa.

Luulisin, että herkillä ja ns. taiteellisilla
persoonilla on suurempi riski derealisaatioon,
koska aivojen sähkökäyrät ovat herkempiä ja mieli
on virittyneempi muihinkin kuin tähän normaaliin
ulottuvuuteen. Kaikki eivät välttämättä edes
ahdistu derealisaatiosta, koska heistä se on
jännittävää ja he uskovat sen olevan merkki
jostain toisesta todellisuudesta.

Huumeita en ole käyttänyt, mutta voisin arvella
kannabiksen lisäävän derealisaation riskiä.

Vielä pieni kevennys tähän, joka on myös tosi.
Tämän tarkoitus ei ole kehua itseäni eikä
aliarvioida derealisaatiota. Muutamat
seksikumppanini ovat vain sanoneet, että kanssani
tulee epätodellinen olo.. Ehkä se on tarttuvaa?

Lue lisää

Asiallinen teksti. Itselläni on ollut jo
pidempään vastaavanlaisia oireita, yleensä ne
menevät kumminkin pian ohi, joskus saattaa kestää
pidempäänkin. Kärsin aika paljon unettomuudesta,
lähinnä silloin kun tällainen olo on juuri ennen
kuin menen nukkumaan.

Kannabista olen poltellut satunnaisesti parin
kolmen vuoden ajan, ja voin omasta kokemuksesta
sanoa että se pahentaa asiaa, tulee entistä
vieraampi olo pitkäksi aikaa. Alkoholi
suuremmissa määrin vaikuttaa suunnilleen samalla
lailla, krapula on silti lähes poikkeuksetta
henkinen..

Helpotti lukea muiden kokemuksia asiasta, mukava
kun tietää ettei ole yksin! Kiitos teille!