Vaaroja uhmaten
nostin peukalon
istuin ensimmäiseen kyytiin
en aavistanut tulevaa
irstaan kuskin raavintaa
vieraan kuolaa
Uskoen mahdollisuuteen
hyväksyin tarjouksen
ryntäsin sokkona seikkailuun
en huomannut koukkua
löysin tien toiseen uneen
elämäni painajaiseen
Luovuttaen arvoja
nielin ylpeyden
koin ensimmäisen iskun
en toivonut haudan hiljaisuutta
uhrasin sieluni sanoittajan
ilon lausujan
Välttäen tunteet
tarjosin elämää
myin hetken ymmärrystä
en murtanut rakkautta
lainatun himon hetkeen
maksetuun kiihkoon
Luottaen säälipisteisiin
kehräsin surun tarinaa
puolsin petoksen verkkoa
näytellen pettymystä
saavutin päämäärän
maailman missä raha puhuu
Peläten varjoja
hyväilin pisaraa
rikoin ihon kalvon
unohdin elämän kovuuden
turvautuen tuttuun kuulijaan
jaettuun persoonaan
Turhautunein lausein
salamoin kaukaa
vältin kadun kurssin
en paljastanut tietoa
koin uuden alun unelmalle
haaveiden idyllin
Paeten yön pimeyteen
purin yksinäisyyttä
käperryin inhon nurkkaan
piiskasin itseni voittoon
kehitin perusteellisen valheen
loin selviytymisen laskuopin
Kyllästyen kaikkeen
kirosin heikkouteni
sorruin pelien maailmaan
en jähmettynyt muotoon
vältin sallitun sairauden
kultaisen piikin
Katkenneella riemulla
juoksin pimeään
punoin vihan seppeleitä
en pettynyt tulokseen
löysin pellen ikävästä
sisäisen ivan kehittäjän
Kaipaamatta kujien varjoja
lastasin elämäni rippeet
ennakoin aamun ilon
en pakannut muistoja
hylkäsin mädät hedelmät
kypsyyden tärvelijät
Katsomatta taakseni
lähden surutta
matkaan ajan saattajana
en kirjoita osoitetta
paikkaa missä kohdata
kesäkuun kuudentena
nostin peukalon
istuin ensimmäiseen kyytiin
en aavistanut tulevaa
irstaan kuskin raavintaa
vieraan kuolaa
Uskoen mahdollisuuteen
hyväksyin tarjouksen
ryntäsin sokkona seikkailuun
en huomannut koukkua
löysin tien toiseen uneen
elämäni painajaiseen
Luovuttaen arvoja
nielin ylpeyden
koin ensimmäisen iskun
en toivonut haudan hiljaisuutta
uhrasin sieluni sanoittajan
ilon lausujan
Välttäen tunteet
tarjosin elämää
myin hetken ymmärrystä
en murtanut rakkautta
lainatun himon hetkeen
maksetuun kiihkoon
Luottaen säälipisteisiin
kehräsin surun tarinaa
puolsin petoksen verkkoa
näytellen pettymystä
saavutin päämäärän
maailman missä raha puhuu
Peläten varjoja
hyväilin pisaraa
rikoin ihon kalvon
unohdin elämän kovuuden
turvautuen tuttuun kuulijaan
jaettuun persoonaan
Turhautunein lausein
salamoin kaukaa
vältin kadun kurssin
en paljastanut tietoa
koin uuden alun unelmalle
haaveiden idyllin
Paeten yön pimeyteen
purin yksinäisyyttä
käperryin inhon nurkkaan
piiskasin itseni voittoon
kehitin perusteellisen valheen
loin selviytymisen laskuopin
Kyllästyen kaikkeen
kirosin heikkouteni
sorruin pelien maailmaan
en jähmettynyt muotoon
vältin sallitun sairauden
kultaisen piikin
Katkenneella riemulla
juoksin pimeään
punoin vihan seppeleitä
en pettynyt tulokseen
löysin pellen ikävästä
sisäisen ivan kehittäjän
Kaipaamatta kujien varjoja
lastasin elämäni rippeet
ennakoin aamun ilon
en pakannut muistoja
hylkäsin mädät hedelmät
kypsyyden tärvelijät
Katsomatta taakseni
lähden surutta
matkaan ajan saattajana
en kirjoita osoitetta
paikkaa missä kohdata
kesäkuun kuudentena
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jokainen sana oikealla paikalla, juuri
se sielunmaisema joka jokaisella joskus on, vaikkei sitä haluaisi tunnustaakaan.
Herkän kirjoittajan tumma-runo, sopivan raastava, minulle sopiva.
Kiitos runostasi :)
yksi niistä minkä tein harkinnalla ja suunnitelmallisesti.
Aina kirjoittaessa kirjoitin ylös käyttämäni adjektiivit jotta en eoista kertaa käyttäisi niitä.
Sitten kun säkeet sain valmiiksi, tulostin ne ja leikkasin erilleen, sitten järjestelin säkeet sopiviin kohtiin.
Kolme säettä heitin roskiin.
tapasi kirjoittaa runoja on erilainen, kuin minulla.
Jos teit kuvailemallasi tavalla, se näkyy kyllä työsi jäljessä, joka oli mielestäni onnistunut ;)
Runosi on edelleen hyvä.
Otsakkeessa kaikki