Psykokulttuuri

"Tyypillisiä muotoiluja oli esimerkiksi se, että jollekin pitää "antaa rajat", mutta sanallakaan ei selvennetä sitä, mitä niillä rajoilla nyt tarkkaan ottaen tarkoitetaan. "

Tuo puhe rajojen asettamisesta on pelkkää sananhelinää. Psykomaakarien mukaan ketään rikollista ei koskaan pitäisi rangaista, aina löytyy selitystä "kovasta lapsuudesta" ym., Paitsi tietenkin silloin kun rikosuhri on psykomaakarin kollega. Avoimella normatiivisuudella ajetaan yleistä etua jonka pitäisi olla eri eturyhmien yläpuolella.

Psykologien asettamat rajat ovat niin häilyviä ja epäselviä että niitä on vain kertakaikkiaan mahdoton olla ylittämättä jossain vaiheessa jotenkin jolloin tulee se hullun, hulttion tai vammaisen leima otsaan. Leimaaminen kai lienee tarkoituskin. Psykologian tarkoitus ei ole auttaa vaan lyödä hyvinvoinnilla.

Näiden turhien pakkokeinojen tarkoitus on juuri viedä toiselta itsearvostus ja hyvinvoini. Kieltämättä olin itsekkin yli 10v todella masentunut kyseisten asioiden vuoksi ja kun se ei vain ottanut loppuakseen. Kaikkihan alkoi siitä, että venhempani alkoi ahdistelemaan minua muutettuani pois kotoa. Soittelivat perässä ja esittivät minua mielenterveysongelmaisena ja ennen kaikkea vakoilevat tekemisiäni ja sanomisiani. Ns. tervettä kanssakäymistä minulla ei ole koskaan ollut vanhempieni kanssa. Hyvin mieluusti he esittävät minua jonkilaisena vajakkina ja jälkeenjääneenä ulkopuolisille. Vaikka tämä hoitojupakka saatiin loppumaan yli 12v sitten sillä ajatuksella ettei ole olemasa mitään hyväksyttävää perustetta minkäänlaiseen hoitoon, niin käytännössä tämä on siltikin tarkoittanut ihmisarvon ja ihmisoikeuksien menettämistä. Työsuhteissa saatetaan vaatia jotakin poikkeksellista sopimuksen syntymisen tai jatkumisen ehtona. Työvoimatoimistossa aloittavattavat rumban siitä, että ovat kuuleet sellaisen huhun, että olen mielisairas ja koska olen sairas, niin en olisi oikeutettu työttömyysrahaan. Toisaalta heillä ei siltikään ole mitään perustetta katkaista päivärahoja ja työnhaku jatkuu ns. silmätikku tyylillä. Poliisi on saattanut ahdistelal liikenteessä useita kertoja kuukaudessa. Minulla on useampi tapaus takana jossa poliisi epäsuorasti komentaa kotiin tai ajaa kotipihalle perässä asti tai jää muutoin vain pyörimään ympärille jos en ole suorinta tietä menossa kotiin. Terveyskeskuksessa saattavat kieltäytä palvelemasta koska koneella on merkintä siitä, että on lähetetty mielisairaalaan. Ainukaiset jotka näistä jutuista on nuhteita saanut, niin on oli poliisi, tk-lääkäri ja työkkärivirkailija. Toki taustalla vielä vaikuttaa ihmisten kateus ja pikemminkin kateus vanhempieni tekemisiä kohtaan, mutta minä olen jo aikuinen ihminen. Kai minullakin jotain omia tekmeisiä on??
Se on aivan järkyttävää miten toista ihmistä halveksutaan, minkälaisten rikosten ja ihmisoikeusloukkausten kohteeksi saattaa joutua. Ainut rikos josta poliisi suostuu tekemään paperit on jokin auton kohdistuva murtovarkaus ja asiaa käsitellään päälimäiseksi siksi, että poliisin mielestä vakuutusyhtiö on suurempi vahingon kärsijä kuin sinä. Millä tavalla sinä voit arvostaa sellaista yhteiskuntaa jossa sinulla ei ole ihmisarvoa?

Mikkonen kirjoitti:

Näiden turhien pakkokeinojen tarkoitus on juuri viedä toiselta itsearvostus ja hyvinvoini. Kieltämättä olin itsekkin yli 10v todella masentunut kyseisten asioiden vuoksi ja kun se ei vain ottanut loppuakseen. Kaikkihan alkoi siitä, että venhempani alkoi ahdistelemaan minua muutettuani pois kotoa. Soittelivat perässä ja esittivät minua mielenterveysongelmaisena ja ennen kaikkea vakoilevat tekemisiäni ja sanomisiani. Ns. tervettä kanssakäymistä minulla ei ole koskaan ollut vanhempieni kanssa. Hyvin mieluusti he esittävät minua jonkilaisena vajakkina ja jälkeenjääneenä ulkopuolisille. Vaikka tämä hoitojupakka saatiin loppumaan yli 12v sitten sillä ajatuksella ettei ole olemasa mitään hyväksyttävää perustetta minkäänlaiseen hoitoon, niin käytännössä tämä on siltikin tarkoittanut ihmisarvon ja ihmisoikeuksien menettämistä. Työsuhteissa saatetaan vaatia jotakin poikkeksellista sopimuksen syntymisen tai jatkumisen ehtona. Työvoimatoimistossa aloittavattavat rumban siitä, että ovat kuuleet sellaisen huhun, että olen mielisairas ja koska olen sairas, niin en olisi oikeutettu työttömyysrahaan. Toisaalta heillä ei siltikään ole mitään perustetta katkaista päivärahoja ja työnhaku jatkuu ns. silmätikku tyylillä. Poliisi on saattanut ahdistelal liikenteessä useita kertoja kuukaudessa. Minulla on useampi tapaus takana jossa poliisi epäsuorasti komentaa kotiin tai ajaa kotipihalle perässä asti tai jää muutoin vain pyörimään ympärille jos en ole suorinta tietä menossa kotiin. Terveyskeskuksessa saattavat kieltäytä palvelemasta koska koneella on merkintä siitä, että on lähetetty mielisairaalaan. Ainukaiset jotka näistä jutuista on nuhteita saanut, niin on oli poliisi, tk-lääkäri ja työkkärivirkailija. Toki taustalla vielä vaikuttaa ihmisten kateus ja pikemminkin kateus vanhempieni tekemisiä kohtaan, mutta minä olen jo aikuinen ihminen. Kai minullakin jotain omia tekmeisiä on??
Se on aivan järkyttävää miten toista ihmistä halveksutaan, minkälaisten rikosten ja ihmisoikeusloukkausten kohteeksi saattaa joutua. Ainut rikos josta poliisi suostuu tekemään paperit on jokin auton kohdistuva murtovarkaus ja asiaa käsitellään päälimäiseksi siksi, että poliisin mielestä vakuutusyhtiö on suurempi vahingon kärsijä kuin sinä. Millä tavalla sinä voit arvostaa sellaista yhteiskuntaa jossa sinulla ei ole ihmisarvoa?

Lue lisää

"Soittelivat perässä ja esittivät minua mielenterveysongelmaisena ja ennen kaikkea vakoilevat tekemisiäni ja sanomisiani."

Yksi ajojahdin piirteitä on mustamaalaaminen ja se tapahtuu selän takana kuiskuttelemalla.

"Hyvin mieluusti he esittävät minua jonkilaisena vajakkina ja jälkeenjääneenä ulkopuolisille."

Toinen piirre on mitätöinti kuten työkyvyn kiistäminen tai epäily, ihan kuin Museomestarin tapauksessa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10547688

Kervisen tapausta on käsitelty s24:n Kotka-palstalla todella paljon. Asian tiimoilta on tehty paljon virallisia valituksia ja rikosilmoituksia. Eräänä sivujuonteena valepsykologin lausunto jolla Kervisen työkyky kiistettiin.

"Ainut rikos josta poliisi suostuu tekemään paperit on jokin auton kohdistuva murtovarkaus ja asiaa käsitellään päälimäiseksi siksi, että poliisin mielestä vakuutusyhtiö on suurempi vahingon kärsijä kuin sinä."

Ajojahdin kohdetta pidetään vaarallisena, äärimmäisen pahana ja suurena rikollisena mutta mitään rikosilmoituksia ei tehdä, ainoastaan epämääräisiä papereita kaupungintalossa/sosiaalivirastossa.

Matti.W kirjoitti:

"Soittelivat perässä ja esittivät minua mielenterveysongelmaisena ja ennen kaikkea vakoilevat tekemisiäni ja sanomisiani."

Yksi ajojahdin piirteitä on mustamaalaaminen ja se tapahtuu selän takana kuiskuttelemalla.

"Hyvin mieluusti he esittävät minua jonkilaisena vajakkina ja jälkeenjääneenä ulkopuolisille."

Toinen piirre on mitätöinti kuten työkyvyn kiistäminen tai epäily, ihan kuin Museomestarin tapauksessa:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/10547688

Kervisen tapausta on käsitelty s24:n Kotka-palstalla todella paljon. Asian tiimoilta on tehty paljon virallisia valituksia ja rikosilmoituksia. Eräänä sivujuonteena valepsykologin lausunto jolla Kervisen työkyky kiistettiin.

"Ainut rikos josta poliisi suostuu tekemään paperit on jokin auton kohdistuva murtovarkaus ja asiaa käsitellään päälimäiseksi siksi, että poliisin mielestä vakuutusyhtiö on suurempi vahingon kärsijä kuin sinä."

Ajojahdin kohdetta pidetään vaarallisena, äärimmäisen pahana ja suurena rikollisena mutta mitään rikosilmoituksia ei tehdä, ainoastaan epämääräisiä papereita kaupungintalossa/sosiaalivirastossa.

Lue lisää

Tämä on juuri sitä, että asia saatiin loppunukäsiteltyä yli 12v sitten. Tuolloin tuli käytiin läpi se, että olen omat velvollisuuteni yhteiskuntaa kohtaan täyttänyt siinä missä muutkin ja että koska en asu enää kotona, niin asian juridesesta näkökannasta minulla ei ole ns. perhettä, enkä voi millään muillakaan keinoin olla häiriöksi esim. vanhemmileni. Lanttumaakari kirjasi, että äitini on soittanut ainakin kolmesti perääni. Lanttumaakarilla ei tarjonnut minkäänlasta lääkitystä taikka hoitoa ja tapaamiset loppuivat siihen. Normaalissa työelämäsäs olin ennen ja jälkeen, kunhan hetken aikaa olin työttömänä silloisen työnantajan lopetettua. Ainut silmiinpistävä vaatimus lanttumaakarilla oli tuolloin, ettei työttömyyttä sallita ja että vaativat jotakin koulutusta jota ei itseasoiassa heidän tarkoittamalla tavalla ole ollut edes saatavilla.Työvoimapolittiset kannanotot kun ei ole sama asia kuin mielisairaus taikka vapaudenriiston peruste. Sittemmin taas työelämään jonka jälkeen alkoi nämä työnantajan vaatimukset mm. että viettäisin vapaapäiviä työpaikalla. Tuolloin ilmoitin, ettei minulla ole mitään tarvetta tehdä sitä työtä huonoimilla sopimksilla kuin kukaan muukaan. Minulla oli tuolloin määräaikainen työ joka luvattiin jatkuvasti, mutta tämän jälkeen välittömästi työsuhde ilmoitettiin päättyneeksi määräaikaisuuteen. Tämän jälkeen mm. työvoimatoimistossa vaativat henkilökohtaisia käyntejä vaikka laki on yksiselitteinen siinä, että kaikki yhteydenotot esim. puhelinsoitto katsotaan päteväksi keinoksi uusia työnhaku. Tuolloin paikalla oli lähes poikkeuksettä täysin ulkopuolinen, ei ainakaan meidän kaupungin oma mielenterveysväki, mutta nähtävästi lanttumaakari ihminen. Usein sain kuulla vihjauksia, etten olisi mm. oikeutettu työttömyyskorvauksiin kun kerta mielisairas olen. Kukaan ei siltikään ole tämän virallisen lanttumaakarin jälkeen tarjonnut mitään hoitoa taikka lääkitystä taikka sairaslomaa. Silti esim. työvoimatoimisto oli jopa valmis ottamaan minut "heidän kirjoilleen". Todellisuudessa olen työskennellyt metallialalla. En siis mistään näkökannasta mikään toimistohiiri. Voiko joku olla niin lapsellinen, että haluaa ilman mitään perustetta pitää toista jonainain erikoistapauksena ja vajakkina ja säälitapauksena jopa siihen asti että on tämän varjolla valmis palkkaamaan? Millä muotoa minun oikeusturva ja terveydenhoito siinä tapauksessa toteutuu kun mielenterveyttä arvioi jokin työvoimatoimiston virkailija, eikä vastuussa oleva lanttumaakari?
Äitini on toki sitä mieltä, että voisin jäädä sairaseläkkeelle, mutta miten ihmeessä voin sairaseläkkeelle jäädä jos en siinämäärin ole sairas, että saisin edes sairaslomaa taikka hoitoa? Tämän johdosta tosiaan saanut aika aktiivisesti olla toimeentulotukiasiakkaana. Pitkän uhittelun jälkeen toimeentulotukeni leikattiin kahden kukauden ajaksi ja juuriikään sain päätöksen hallinto-oikeudelta, ettei mainitut syyt leikata toimeentulotukea ole laillisia ja että minulle pitäisi kyseinen raha maksaa. Eipä ole vielä mitään tilillä näkynyt. Aina saa kuulla mitä kummallisempia selityksiä syrjäytymisistä ja sairauksista. Syrjintä, heikompiarvoiseen asemaan asettaminen jne.. ei ole sama asia kuin syrjäytyminen. Suomeksi sanottuna heillä ei ole mitään syytä ahdistella minua, mutta näin vain tekevät.