Paha ärrävika

on helposti tehty. Itsellä ei menny puolta tuntia kirkkoherranvirastossa. Täytin paperin ja perustelin. (Toi ärrä on hyvä syy siihen nimenvaihtoon.) Kerran voi vaihtaa ilmaiseksi, ainakin muistelen niin että laskua ei tullut. Mutta mieti ensin kunnolla, se on sitten sinun nimesi ja takaisin vanhaa et saa vaikka haluaisitkin ehkä joskus.
Ja sitten muistan jonkun käyneen jossain leikkauksessa ja sen jälkeen kieli ei olllut niin "solmussa".
Mutta muista itseen on lyhin matka, toiset katsoo kauempaa ja näkee sinussa varmasti paljon muuta hyvää mikä vie sinun "puutteet" huomaamattomammaksi niille jotka sinusta aidosti välittävät.
Ja niitä välittäviä ihmisiä on kun vaan uskaltautuu katsomaan itseänsä pidemmälle avoimin silmin.
Kantapään kautta koettu. ;)

ärrä on opittavissakin. En itsekään oppinut sitä puheopetuksessa vaan harjoittelin itsekseni suihkussa, ja ensimmäiseksi opettelin sanomaan oman sukunimeni (aiemmin jouduin myös toistamaan sitä sata kertaa ennen kuin kukaan ymmärsi mitä sanoin) - korvasin sen ärrän dt:llä jolloin kun sen sijottaa johonkin sanaan ja sanoo nopeasti, se kuulostaa ärrältä.

Itse olen yläasteelta alkaen puhunut niin, etten käytä ärrää puhuessani, ja nyt 27 se jo luonnistuu melko taitavasti.
Itseltäni meni kaikki koulut ärrävian takia pieleen,
en uskaltanut opiskella vaikka olisin tahtonut, olisin ollut hyvä.
Lukisin itselleni kunnon ammatinkin, jos tätä ei olisi, j9opa työpaikan hakua tämä estää.
Eläisin täysillä jos osaisin puhua normaalisti, olisin sosiaalinen ja pystyisin varmaan vaikka mihin, mutta en voi, en pysty..
Olen jo varhain muuttanut nimeni sellaiseksi jossa ei ole ärrää lainkaan, jopa asuntomme on vastaanotettu osoitteen mukaan, osoitteessa ei ole ärrää.
Elämääni rajoittaa vain tuo yksi asia minussa, ärrävika, pystyisin mihin tahansa jos uskaltaisin,
jos osaisin lausua ärrän, elämäni saisi uuden suunnan kohti menestystä.
Opettelin puhumaan ilman ärrää siis jo nuorena, joten vanhempanikaan eivät tienneet viastani, ei edes mieheni jonka kanssa olen seurustellut kohta 10 vuotta, olen oppinut kiertämään ja kaartamaan asioissa, etten joudu hankaliin tilanteisiin.
Nyt viime keväänä uskalsin kertoa asiasta lähimmäisilleni, he kaikki yllättyivät, mutta jokainen ymmärsi minua.
Olen päättänyt, että vielä joskus lausun ärrän ja opettelen puhumaan taas normaalisti, helppoa se ei tule olemaan koskaan, koska sitten siihen vasta kiinnitetäänkin huomiota, kun se yhtä äkkiä huomataankin.

Voimia sinulle, älä anna tämän vian hallita elämääsi, kuten itse annoin hallita omaa elämääni.

Tuohan on todella törkeää syrjimistä!
Minä sanon ärrän kurkussa, joten se ei kuullosta suomalaisten "normaalilta" ärrältä.
Minulle ei ole täysin selvää, että onko se todella vika vai opittua.
Mielestäni ärrävika ei todellakaan ole mikään vika. Mitä väliä sillä on, jos puhuu erilailla kuin muut? Suomessa selvästi yritetään tehdä ihmisistä mahdollisimman samanlaisia. Itse en ole joutunut puheterapiassa runsaasti käymään, mutta raivostuttaa niiden puolesta, jotka joutuvat vuosikausia käymään puheterapiassa, jotta puhuisivat samalla lailla kuin muut.

et ole yksin ,minulla on pieni sorahdus ärrässä ja lapsena koulussa kiusattiin.Voit harjoitella yksiksesi kotona ärrää.Kyllä aikuisenakin olen saanut tuntea nahoissani ,että ärrä on vähän hakusessa.

Olen ihan samassa veneessä teidän kanssa... Ja omassakin nimessä esiintyy är. Kuinka se edes aina sattuu niin, että är-vikaisilla on nimessä se kirottu kirjain?
Omat ongelmani ovat ihan samanlaiset kuin teidänkin... Puhuminen on tosi turhauttavaa, jos vaikka menee hakemaan imuria, ja sitten vaan koettaa selittä et "mis se siivousmasiina on?", mutta kun ei kehtaa sanoa imuria imuriksi, niin minkäs teet. Ja koulu silkkaa tuskaa, ainoastaan enkun tunnit ovat melko huolettomia, kun siellä sentääs uskaltaa vastatakkin tunnilla. Vähän mietityttää, kun olen 9.luokkalainen, että ensi vuonna olen (toivottavasti) lukiossa, ja siellä on taas nämä esittely-jutut ja muut, niin hyvin menee. Joskus olen miettinyt nimen muuttamista, mutten oikein tiedä siitäkään... :(
Miehistäkään en sitten tiedä, että miten niitä lähteä lähestymään tämän vaivan kanssa. Vanhana piikana luultavamminkin tulen elämään, ja kaikki vain tämän tyhmän vian vuoksi. Mutta onneksi nuo miehet eivät ole vielä niin ajankohtaisia, on muutama vuosi aikaa vielä treenata. Yksinään huoneessa yleensä opettelen, mutta edistystä ei ole vieläkään tapahtunut. En vain yksinkertaisesti tajua, miten tämä kieli pitäisi vääntää, että se täry saadaan kuulumaan oikein! Tai no itse täryn osaan, ainakin omasta mielestäni, mutten osaa sijoittaa sitä sitten puheeseen. Vaikeeta on vaikeeta...
Ystäviäkään ei ole paljon, mutta muutama hyvä löytyy... Kaksi ovat kyllä sellaisia, jotka aina välillä pilkkaavat muita samanlaisiani, ja sitten taas muistavat, että kärsin itse samasta asiasta... Ja sitten alkaa se klassinen "voi eiiiii, ei me sua meinattu" ja "ei se sul ees nii paha oo ku sil" jne... Muistan ikuisesti ala-asteelta sen, kun yksi luokallamme ollut tyttö sanoi ihan suoraa "sä et taida osata puhuu, vai?"
Et näin. Mutta onnea teille muille, kyllä me tästä selvitään! :))

En voi kuin ihmetellä niitä jotka nauravat sellaiselle joka ei ole mitenkään toisen syy. Mä pidän sellaista täysin idioottina sellaista kaveria ja toivon aina näissä tapauksissa että olisi sama vika niin eipä kauan naurattaisi. Mä tiedän tuon tunteen ja mihin se johtaa. En kärsi samasta viasta. Mutta kuvitella voin miltä teistä kaikista ärrävikaisista tuntuu. Mun neuvo on se, että ei saan antaa toisille sitä valtaa. Jos joku nauraa niin pitää tavallaan näyttää niille pöllöille ettei kiinnosta, olla ylimielinen. Sairastan itse epilepsiaa ja pakkoneuroosia. Voimia teille

Minulla myös ongelmia. Olen 6-luokkalainen tyttö. en osaa sanoa ärrää, vaan se kuulostaa ranskalaiselta ärrältä. Niin todettiin joskus ekan luokan puhe testeissä. Osaan sanoa pelkän ärrän murisemalla tyyliin: rrrrrr, mutta sitten tuottaa ongelmia sanoa esim. Riikka, Roosa, Imuri, Traktori jne. Koulussakaan kun pitää lukea ääneen, jännittää aina todella paljon. Ja esitelmissäkin joudun kiertelemään kaikki sanat ja lauseet missä niitä mainitaan. Onneksi omassa nimessäni ei ole r kirjainta. Koko tuo vika on pilannut minun elämäni. En ole voinut yleensä tutustua uusiin kavereihin jne, koska pelossa tiedosti "voi ei, mitä jos hän tietää että minulla on ärrä vika, ei varmaan suhtaudu minuun enään niin ystävälliseksi kuin alussa." Kamala tunne tuo. En ole koskaan käynyt missään puheterapioissa. Haluaisin todella oppia sanomaan tuon. -.- Toivotan teille kaikille muillekkin kohtalon ystäville onnea tulevaisuuteen, ja jospa sitten joskus vaikka oppisikin sanomaan tuon ilkikurisen äänteen. Luulisin että kaikki kaverini kaikkoavat juuri tämän vian takia, etteivät he kehtaa olla kanssani.

Moi!


Mulla oli itselläni ärrävika kuudenteen luokkaan asti. Monesti sinä aikana ajattelin että opettelen sen perkeleen ärrän, mutta aina jätin homman sikseen. Kerran sitten kun olin ulkona nin jotkut tuntemattoman kakarat alko mulle jtn huutelemaan niin huusin että "turvan kii " -- Sitten ne alko sitä mun ärrää matkimaan ja haukkumaan. Silloin aloin tosissani opettelemaan ärrää. Ilman mitään puheopetuksen ammattilaista opin ärrän ja olen siitä niin hiton ylpeä. Siinä opettelemisessakaa ei menny kun jotain 2kk :o
Aluksi tein itselleni paperille kaikkia R tehtäviä... Esim kirjoitin kaikkia R -sanoja kuten Katri, Karri, Kirja, koira, Kerttu, Ralli jne. Sitten sellainen tehtävä oli kyllä paras että eka hokee D tä, D ja R hän tulee samasta paikasta ;) niin siis ensin hoin että "den den den" ja sitten sen jälkeen loin sen täryn. Hitto ku on vaikee selittää... no kuitenkin, se meni näin "den den den, trn trn trn" Sillä opin täryn.
Sittenn mietin useasti kun piti lukea ääneen luokassa, että uskallanko lukea sillä oikeaoppisella ärrällä mitään... SE NIMITTÄIN KOROTUI PUHEESTA NIIN SELVÄSTI, KOSKA EN OLLUT VIELÄ TOTTUNUT SEN KÄYTTÖÖN . Kerran kuitenki rohkaistuin ja luin sillä oikealla ärrällä osuuteni. Kukaan ei sanonut mtn.
Olihan se puhe alussa vaikeaa mutta nyt olen iloinen että olen oppinut R:n vihdoin, vaikka saattanut luoda itsestäni puhevammaisen kuvan kun olen puhunut hassusti sillä oikealla R:llä. Toivottavasti tästä on jtn apua, voin toki kertoa lisää opinnoistani jos on tarpeen ja haluat :-D

Ja tosiaan, ne jotka sua mollaa siitä että et osaa sanoa ärrää, niin ne on TÄYSIÄ PELLEJÄ. Sama asia että mollaisi siitä että et osaa soittaa kitaraa O.o Ihmiset on outoja, minua kiusattiin jopa siitä että minulla on KAKSOISVELI... Haloo ihmiset... mikä tässä nyt on pointti että kaikesta pitää KIUSATA ??? vittu soikoon sanon minä. Helvettiin vaan kaikki kiusaajat. Minua on niin paljon kiusattu koulun aikana, joka vitun vuosi.
Olen nyt siis 15. :)

Aika huonon tilanneälyn omaavia opettajia sinulla on ollut. Minulla on ollut aina pieni ärrävika ja se on ihan rehellisesti sanottuna pilannut elämäni: nuoruudessa kun oli huono iho ja ärrävika niin välttelin vain ihmisiä. Tuloksena se, että sosiaaliset taidot nolla ja ystäviä sama määrä. Lohdutuksena voin tosin sanoa, että sen ärrävian häpeäminen yms. on kyllä vuosien mittaan vähän vähentynyt. Valitettavasti vahinko on vain jo tapahtunut... Tsemppiä sinulle!

Hei.
Minulla oli ennen lievä ärrä-vika, siis ranskalainen kurkkuärrä ja minuakin kiusattiin.
Sori jos rohkenen neuvoa, tiedän, että se on vähän hävytöntä, kun ei tiedä toisen tilannetta. :)

Yhtä kaikki, suosittelisin aluksi vain yksinkertaisesti kehittämään fuckyou-asnteen kaikkia naurekskelijoita kohtaan. Äänitä vaikka aluksi lukemaasi tekstiä, jossa sorautat ärrän juuri niin pahasti, kuin vain osaat ja kuuntele omaa puhettasi ja pakota itsesi sietämään sitä; ajattele, että paskaltahan tuo ehkä kuulostaa, mutta so what, ei ole minun ongelmani, jos joku siitä kärsii; minua ei voisi vähempää kiinnostaa. Kun itse uskot tähän, kuin maagisesti ihmisetkään eivät koe ärriäsi niin vitsikkäinä. Tarinan mukaan ranskalainen ärrä juontaa juurensa ärrävikaisesta kunikaasta.

Toisekseen kysyisin puheopetuksestasi, teitkö koskaan läksyjä? Teitkö harjoituksia ajatuksella? Minä olin kolme vuotta puheopetuksessa, eikä siitä ollut mitään apua, koin koko touhun pelkkänä nöyryytyksenä, mutta kun olin aikuinen, aloin huvikseni vailla erityistä päämäärää (olin tässä vaiheessa kehittänyt jonkinlaisen ylpeyden ärrövikani suhteen) suristella itsekseni saunassa, ajaessani autoa ja muina yksityisinä luppohetkinä. Harjoittelu ei ole kovin suuri vaiva, koska samalla kuin sanoo drrr, drrr, drnn, drnn, jne, voi tehdä muutakin. Hämmästyksekseni opin aikuisiällä, jolloin sen olisi pitänyt olla vaikeampaa niksin verrattaen nopeasti.

Vaikeinta olivat ärrät sanojen keskellä. Aika kauan meni siinäkin, että sain d:n tiputettua pois ja aluksi ärräni olivat todella kummallisia.

Opettele alluksi sanomaan drrrrr, drrrrrrrrr, pidentäen päätett, sitten korvaamaan sanoissa ärrät drrr:llä ja tiputtamaan d pois eli yrittämällä sanoa rrrr, rrrr ja lopulta yrittämällä sanoa ärrä oikeissa sanoissa, aluksi sanojen alussa, sitten keskellä. Kyse on asteittaisesta prosessista ja mitään puheopettajaa et todellkaan tarvitse; koko homman idis on tuossa kaavassa ja se vaatii vain toistoa. Jos joka päivä käytät luppohetkiäsi harjoitteluun, opit varmasti alle vuodessa niksin, vaikka olisitkin "jähmeäkielinen". Tärkeää on, että paskat välität, kuinka idioottimaiselta harjoittelusi kuulostaa.

Aaaa rakastan teitä kaikkia! En tajua miksi en ole aiemmin etsinyt netistä kohtalotovereita, näiden kommenttien lukeminen avasi silmäni. Luulin, että olen ainut joka koittaa keksiä ärrää sisältävien sanojen tilalle ärrättömiä sanoja. Ja koska koitan vältellä ärrää puheessani, puhun epäselvästi ja puheeni katkeilee ja sekoan sanoissani. Vihaan puhumista.. Kävin itsekin puheterapiassa pienenä, muttei siitä ollut apua. Opin tekemään DRRR-äänteen ja sitähän se terapeutti hehkutti. Mutta ärrää en koskaan oppinut sanomaan kunnolla. Se on aiheuttanut PALJON epävarmuutta ja surua minulle. Olen itkenyt asian takia lukemattomat kerrat. Juuri sosiaaliset tilanteet jännittävät hirveästi, minullakin on nimi jossa on r-kirjain. Jotkut sanovat, ettei vikaani huomaa, mutta tiedän kyllä että kaikki sen lopulta huomaavat jos viettävät tarpeeksi aikaa kanssani. Ja tiedän, että olisin uskaliaampi ja sosiaalisempi, jos minulla ei olisi ärrävikaa. Tiedän sen siitä, että aina silloin tällöin sisälläni piilevä rohkea ja itsevarma henkilö tulee esille, mutta aina puhevikani saa minut kuitenkin uudelleen epävarmaksi itsestäni. Ihailen niitä ihmisiä, joilla on ärrävika, jopa pahempi kuin minulla, mutta jotka ovat sosiaalisia ja menestyneitä elämässä, eivätkä arkaile ollenkaan avata suutaan. En käsitä miten he sen tekevät!

Olen kuitenkin ollut onnekas; minulla on rakastava perhe ja muutama läheinen ystävä, enkä tarvitsekaan mitään isoa kaverijoukkoa, ja olen aivan tyytyväinen siihen, etten ole koskaan ollut se luokan suosituin tyttö. Kunhan olen oma itseni. Silti toivon usein, että voisin olla oma itseni ILMAN ärrävikaa :( Se syö minusta niin paljon, niiiiin paljon. Olen kuitenkin jo kasvanut henkisestikin sen verran, että jaksan taistella epävarmuuttani vastaan, enkä anna ärrävikani estää minua elämästä elämääni, vaikka ajattelenkin sitä ihan jokaikinen päivä ja useasti päivässä.

Mullakin on ollut ärrävika pienestä pitäen, mutta en tiennyt siittä ennen ku tulin yläasteelle. Ala-asteella ja kotona kukaan ei huomautellut siitä. Toisin kuin ylä-asteella. Kaverini kyllä ymmärtävät, mutta uudet ihmiset eivät ja opettajatkaan eivät saa puheestani selvää joskus. Esitelmien pitäminen ja näytteleminen on yhtä tuskaa kun pitää kierrellä sanoja joissa on är. Osaan pärisyttää kieltäni oikein (kai) mutta ku koitan lausua sen sanassa siitä tulee esim. koiähRRRhäa.. en tule varmasti oppimaan sitä ikinä, ja se ärsyttää tosi paljon!

Mulla on/oli myös ärrävika, ja todella paha sellainen. Pahin aiheutuu varmaan siitä kun jännitän sen sanomista niin koko sana hukkuu siihen "ärrään" ja siitä ei ihan oikeasti saa mitään selvää.. Nimessäni on luonnollisesti ärrä ja kun se on lisäksi varsin erikoinen nimi niin lukemattomia "riemukkaita" hetkiä on tuonkin kanssa saanut kokea..

Jostain 10-vuotiaasta alkaen kun tajusin itse vikani on elämä ollut suurimmaksi osaksi aika surkeaa ja tuo rajoittaa ihan älyttömän paljon kaikkea, kun itsetunto on niin huono ja se ärrän sanominen lähes pahin asia mitä kuvitella saattaa. Yläasteella vielä käytin edes joskus ärrää parin kaverin kuullen. Lukiosta eteenpäin mitään oikeita kavereita ei sitten ole edes ollutkaan ja 15-20 ikävuodet olen käyttänyt ärrää vain äärimmäisen pakon edessä, jolloin sanon ärrän ehkä kerran kuukaudessa. Surullista on, etten edes perheenjäsenten kuullen uskalla enää käyttää ärrää. Koko tuon ajan elämän sisältönä oli lähinnä se, että miten selviän kaikesta käyttämättä ärrää ollenkaan. En halua edes muistella mitä kaikkea ihmeellisen älytöntä olen tehnyt vain välttääkseni ärrän käyttämisen. Vielä vähemmän haluan muistella sitä, mitä kaikkea olen jättänyt sanomatta ja tekemättä tuon takia..

Kohta kaksi vuotta sitten tapahtui kuitenkin pieni ihme. Löysin netistä ohjeet, miten jotkut olivat ärrän oppineet ja kokeilin sitten niiden avulla. Ensimmäistä kertaa 20-vuotiaan elämäni aikani onnistuin saamaan kielen tärisemään ja siis ensimmäisen "oikean ärrän". Ärrän liittäminen puheeseen oli kuitenkin varsin vaikeaa, mutta ajattelin että kai se siitä ajan kanssa.. No yli vuodenkaan treenauksen jälkeen ei puhuminen luonnistunut vaikka lähes päivittäin ärrää harjoittelin. Silloin älysin katsoa peilin kautta suuhun ja totesin että väärinhän se yhä meni.

Nyt olen puoli vuotta tuosta yrittänyt pakottaa kielen oikeaan asentoon ja pikkuhiljaa se on ainakin sielläpäin alkanut pysyä. Nimen sanominen on alkanut sujua jo melko hyvin (ehkä 50% kerroista en joudu edes toistamaan, ennenkaikkea jännitys on vähentynyt melko paljon) ja olen jopa alkanut käyttää ärrää puheessa. Puhelinkammo on kyllä vieläkin. Vaikka jotain tekstiä itsekseni ääneen lukiessa ärrä onnistuu ihan ok ehkä 90%:sti, niin puhuessa menestys on huomattavasti heikompaa ja käyttö onkin jäänyt aika vähälle, tosin huomattava edistys aikaisemmasta. Monet sanat tuottavat suuria vaikeuksia ja joitakin en pysty edes sanomaan vaikka kuinka yrittäisi. Useimmiten tuntuu, että tuskin tulen tätä koskaan edes välttävästi oppimaan ja on täysin käsittämätön ajatuskaan että ärrä olisi joskus luonnollinen osa puhetta. Toisaalta tuon kielen asennon korjauksen vuoksi uutta tapaa olen käyttänyt alle kuukauden ja ei kai tässä ajassa voi olettaakaan mitään kovin mahtavia tuloksia, joten ei kai auta kuin yrittää harjoitella ja katsoa vaikka vuoden päästä uudestaan missä mennään.

Harmittaa vaan kun 22-vuotiaana elämäni sisältö on se, että 80% valveillaoloajasta mietin ärrävikaani ja puhumista harjoittelen yleensä 1-2 tuntia päivässä. Mitään sosiaalista elämää ei ole eikä kavereita, mistään tyttöystävästä nyt puhumattakaan.. Opiskelut nyt ihmeen kaupalla sujuneet ihan hyvin, (no ehkä juuri siksi kun mitään muutakaan elämää ei ole) mutta toisaalta tuntuu turhalta kun ei tuo ala ole se mikä oikeasti kiinnostaa. Kiinnostava ala taas on poissuljettu, kun ei sen työn tekemisestä tule yhtään mitään jossei puhuminen suju. En kyllä tiedä pääsenko koskaan mihinkään nykyisenkään opiskelualan töihin.. Ensi kesän kesätyöhakukin painaa jo mieltä. Jos on 22-vuotias eikä minkäänlaista työkokemusta niin kirjalliset hakemukset menevät käytännössä suoraan roskiin. Soittaminen taas jännittää ja silloin edes nimen sanominen ei onnistu. Sitten kun pitäisi tämän jälkeen kertoa ettei ole aikaisempaa kokemusta yhtään mistään niin joko sieltä sanotaan ei kiitos tai sitten puhelu vain kummasti katkeaa..

itellä on kanssa ärrävika mutta minua ei ole koulussa sen takia kiusattu. en ole hirveän puhelias johtunee sekin varmaan ärräviasta kun ei uskalla puhua kun tietää että ei osaa sanoa r kirjainta vaikkakin kaikki luokkalaiset tietävät että minulla on ärrävika. itsekkin haluaisin että osaisin sanoa r kirjaimen niinkuin kaikki muutkin. tosin se kyllä helpottaa että kaveri änkyttää ni en ole ainoa jolla on jotain ongelmaa puhumisessa :D

mä en ennen osannu sanoa ärrää mutta sitten opin tekemään tärinän ja aloin käyttää sitä puheessa. ja nyt olen puoli vuotta käyttänyt sitä ja osaan ärrän. :)
kannattaa kokeilla.

Mulla on ns. ''kurkkuärrä'' , ei kuulemma niin paha kun itse luulee. monet ihmiset jotka oon tuntenu pitkään ei tienny ''viastani'' ennen kuin vasta viime vuoden sisällä, itse siis avasin keskustelun.

Luulen, että juttu paisuu oman pään sisällä isommaksi ja isommaksi. itse kyllä haluaisin sen ärrän oppia, mutta en usko että vanhempani ovat leikkauksen puolella. En myöskään tiedä, voiko se leikkaus jotenkin vaikeuttaa asiaa. Riparikin kesällä tulossa, ja tutustumiset ovat olleet tuskaa. Se, kun pitää esitellä itsensä ja omassa nimessä on ärrä, raastaa minua. kumpa minulla olisi joku ärrätön nimi, olen usein miettinyt.

Mutta miten kaikki läheiseni sen ottaisivat vastaan?

Odotan myös jännityksellä lukiota ja inttiä. mitenköhän käy...

Kouluesitelmät ja ruotsin tunnit ovat pahimpia. alan kyllä pikkuhiljaa päästä häpeäni yli, mutta uusia ihmisiä tavatessani huomaan, että en ole vielä sinut asian kanssa. keksin aina jotain kiertoilmaisuja. Uskokaa minua, verbaliikkani on huippuluokkaa.

Joten, haluan antaa neuvon: Joko opettelette ärrän, tai Opitte elämään sen omanne kanssa.

Kukaan ei ole täydellinen.

Ärsyttää kun mulle sanotaa aina koulussa opettele sanoo ärrä.. ;(

Itse olen 15-vuotias, mutta täytän 16-vuotta vielä tämän vuoden puolella. Mulla on ollut aina r-vika, jota häpeän. Olen myös semmoinen joka viihtyy paremmin kotona, kuin kavereiden kanssa (on niitä aika paljon). Mulla on vain yksi niin hyvä kaveri, jonka kanssa liikun vapaa-ajallakin. Häntä ei haittaa, eikä ketään muutakaan, mutta mua haittaa ja paljon. Ainoo paikka jossa uskalla sanoa r:n on kotona, kun tilaan kebabin tai sitten kavereiden kanssa silloin haen pitkään korvaavia sanoja.
Mun etunimi on Jarno, jonka sanominen on mulle helvetin tuskaista. Esimerkkinä viime vuonna kun olin riparilla, niin isonen kysy kaikkien nimiä, se ei saanut mun nimestä yksinkertaisesti mitään selvää, vaikka toistin sen moneen kertaan, lopulta se mun paras kaveri sano, että mä oon Jarno.
Toinen esimerkki on kun oli liikunnassa keilausta (olen liikunnanryhmän paras siinä) Meidän piti sanoa keilahallin pitäjälle nimet, niin toistin sen pariin kertaan, kun kolmannella kerralla se kuuli Jarmo, silloin oli helppo korjata, se on n:llä.
vaiken sana on R-Kioski, jota sanotaan Ärräksi, mutta käytän siitä sanaa kiska. esim. mennääks kiskalle?
Aion mennä kesällä kielijänneleikkauskeen, ja sitten yritän oppia r:n ennen kuin jatko-opiskelut alkaa amiksessa.

Minulla on r-vika. Se ei johdu siitä jänteestä, vaan siitä, että kieleni ei "mahdu" tärisemään, koska ylähampaani kasvoivat ahtaasti. Tärinä siis pysähtyy heti, kun kieli osuu hampaisiini. Puheterapiassa kävin viisi vuotta, sitten en enää jaksanut. Päätin elää ongelmani kanssa. Se on ollut todella vaikeaa!

Minua on kiusattu ala- ja yläasteella sen takia. Ammattikoulussa kukaan ei siitä maininnut ja olen todella kiitollinen siitä luokkalaisilleni. Kotonakin minua kiusataan (siskot ja veli), eli en ole vieläkään (koskaan en) päässyt kiusaamisesta. He eivät arvaakaan, kuinka pahalta se tuntuu ja miten se vaikuttaa minuun! Toisaalta puhevikani myös hillitsee itseäni paljon, ei tule niin helposti sanottua turhaa. Olen todella ujo.

Välttelen r-sanoja, koitan korvata ne jollain muulla sanalla. En yhtään pidä puheluista, jos vaikka pitäisi varata aika hammaslääkäriin, kukaan ei saa nimestäni selvää, koska EN OSAA SANOA SITÄ! Koulussa kamalinta aina oli nimen sanominen luokalle. Jotkut opettajatkin tuntuivat todella ääliömäisiltä, ihan kuin hekin olisivat kiusanneet. Nimeäni en viitsisi vaihtaa, tai siis, olen vielä alaikäinen ja vanhempani eivät ehkä pitäisi siitä, hehän sen nimen minulle antoivat.

En tiedä mitä teen tämän kanssa, olisi helpompi leikata kieli irti, niin ei olisi ihme, jos en osaisi r:ää (ja mitään muutakaan).

Jotkut eivät ole huomanneet puhevikaani, mutta se on todella harvinaista, heidän kanssaan en olekaan puhunut niin paljoa tai he vain ovat tottuneet.

Puhevika on kuitenkin antanut minulle jotain, mitä muuten minulla ei ehkä olisi:
tunnen myötätuntoa kaltaisiani kohtaan. Kuten myös kaikenlaisia kehitysvammaisia kohtaan. Meillä ei ole helppoa ja kiusaaminen ja ilkkuminen ei auta asiaa yhtään. Olen kyllä oppinut sanomaan vastaan, jos joku vaikka sanoo: "Hähää sulla on puhevika!" niin vastaan vain "Niin on". Yleensä silloin ovat hiljentyneet. Tehkää meille palvelus, älkääkä kiusatko meitä sen takia, ettemme pysty puhua normaalisti.

vai niin

Itelläni on ärrä vika ja se on melko perseestä kiusataan koulussa kavereita ei oo kaikki nauraa haukkuu elämä melkein tuhottu sen takia

Hello!!

Oli niin epätoivoisen kuuloisia vuodatuksia että pakko oli munkin ottaaa osaa keskusteluun.. Itse siis yli 20 vuotta potenut samaa vikaa ja itse asiassa ällänkin sanomisessa ongelmia. joskus ekaluokilla kävin opetuksessa mutta kun en ottanut sitä siinö iässä tosissani ni ei mitään apua ollut.

oon sopeutunut elämään vikojeni kanssa ja enää vuosikausiin en ole jaksanu peitellä asiaa. Kivahan se olis jos puhuminen ei olis tällaista sössötystä..ja varsinkin kun oikeesti nauttisin esiintymisestä ja melko korkeita tavoitteita on uralla etenemisessä.., mut olen muuten luonteeltani niin puhelias ja mielipiteitä riittää että en tosiaankaan anna vikani häiritä kanssakäymistä. Ja tiedättekö mitä!..KUN ON REILUSTI OMA ITSENSÄ NI MUSTA TUNTUU ETTÄ IHMISET JOTENKIN ARVOSTAA SITÄ ETTÄ USKALTAA!!! tottakai matkan varrella löytyy poikkeuksia, mutta useimmiten ihmiset on aika hienotunteisia ja ei mulla ainakaan ole sosiaalisia ongelmia tai ystävien puutetta tän asian takia(tai ehkä en vaan anna sellaisten asioitten häiritä..)..ja puhe siis tosiaan on tähän asti ollut tosi korostuneesti "viallista"!! parhaiten oikeesti pärjää kun myöntää vikansa avoimesti ja sen takia ei kannata jättää itselle tärkeitä asioita tekemättä tai opiskeluja. Ja hyvät ihmiset, olkaa onnellisia niistä taidoista mitä teillä on!!! jokaisella meistä melkein olis jotakin valittamista ja syitä miksi ei elämässä pärjäisi, mutta loppupeleissä itse me oma elämämme rakennetaan, eikö??!!

Nyt viime keväänä aloin ajattelee että kait munkin on mahdollista oppia kunnolla puhuu ja katselin netistä ohjeita. Aloitin korvaamalla sanoista r:t d:llä ja podkkanaa ekaksi hoin..niin tyhmältä ku se kuulostikin;D pikkuhiljaa se alkoi kuulostaa jo porkkanalta ja olin aivan innoissani ku ekaa kertaa elämässäni sain suustani ulos edes jonkunlaisen pärinän. ällänkin paikka on alkanu löytyä samalla. vielä on pitkä matka luontevaan puheeseen ja puheessa aika arasti tätä "oikeaa ärrää" käytän..vaikka oon kyllä huomannut että joskus se tulee jo ihan vahingossakin=)

en tiedä opinko koskaan "täydellistä" puhetta, mutta aika rohkaisevaa huomata että tämä ei ole este vaikka tähtäisi niinkin näkyvälle paikalle kuin presidentiksi!:D JOS TARJA HALONEN EI OLE ANTANUT PUHUMISEN OLLA ESTEENÄ JA ON OPPINUT ÄRRÄN JA ÄLLÄN NIIN HYVIN ETTÄ KOMMUNIKOINTI JA ESIINTYMINEN SUJUU NIIN MIKSI EMME ME??!!

ja jos epäilee että on jotakin kireitä jänteitä tms anatomiaongelmia ni käykää ehdottomasti kysymyssä puheterapeutilta. mun kaverilla oli kitalakihalkio ja ehkä 15v:nä kävi leikkauksessa ja nyt tulee jo tosi mallikelpoinen ärrä:)

tsemppiä ja rohkeutta kaverit=)

Ihanaa olla ärrävikainen tiedän ärrävikaisten keskuudessa :). Kyllä, minäkin VIHAAN tätä saakutin puhevikaa!!! Tuttuja juttuja oli teillä... Kävin vuositolkulla puheterapiassa (jossa lähinnä pelattiin muistipeliä??!!) - myönnän, etten tehnyt läksyjä ahkerasti - VIHAAN nimeni sanomista, koska ylläri ylläri siinä on ÄRRRRRÄ, kierrän mielelläni är-sanat jollain muulla sanalla ja todella pitkään häpesin puhettani, joten olin senkin takia mahd. hiljaa.... Olen nyt 33-v ärrävikainen, en enää hirveästi häpeä tätä vikaa, mutta en ole siitä ylpeäkään. Tykkään kirjoittamisesta, koska siinä mikään puhevika ei näy :). ÄR ÄR ÄR, ah täydellisesti kirjoitettu :). Ja tykkään englanninkielestä, koska siinäkään ei puhevika tule esiin.

En olekaan ennen kuullut kielijänteen katkaisemisesta, mietin, kannattaisiko minun tehdä se... Mun kieli on oikeastaan aika lyhyt, en saa sitä kuin vähän suun ulkopuolelle ja tunnen silloin yleensä kiristystä siellä kielen alapuolella... Vaikka olenkin ärrävikainen, opin jo vuosia sitten jonkinlaisen är-äänteen. Ongelmana on vain se, etten osaa sitten käyttää sitä puheessa. Ja tunnustan, etten ole harjoitellutkaan, laiskimus olen. Eksyin tähän keskusteluun, koska jälleen kerran mua niin ärsyttää tää puhevika! Haluaisin mennä puheterapeutille ja siihen jänneleikkaukseen ja puhua sitten kuten kaikki "normaalit"...

Mullakin on r-vika. Tosin varmasti pienempi kuin monilla täällä. Silti se häiritsee - on häirinnyt aina - päivittäistä elämääni. Sosiaalisen elämän puutteen ja epäsosiaalisuuden laitan suurimmaksi osaksi r-vian piikkiin.

Olen 23-vuotias ja hiljattain havahduin siihen, että nyt vittu päästävä eroon tästä viasta. Muuten en koskaan tule saamaan "normaalia" elämää. Etsin netistä ohjeita ja harjoituksia, joiden avulla olen saanut pientä täryä joskus aikaan. Ajattelin etsi puheterapeutin vuoden alussa.

Päätän nyt kertoa tarinani ärräviasta ja tämänhetkisestä prosessista - joka hyvin todennäköisesti auttaa tuloksekkaasti ärrän oppimiseen. Lähteinä olen käyttänyt kaikkia internetistä löytyneitä ohjeita, joita olen yhdistellyt ja soveltanut erilaisin tavoin. Olen siis 19-vuotias, Etelä-Suomalainen tyyppi, joka sai tarpeekseen puheviasta - kenties elämänsä pahimmasta rasitteesta, itsetunnon lyttääjästä, käsittämättömän raskaasta taakasta, mutta kuitenkin niin pienestä asiasta: yhdestä kirjaimesta. Olen tullut tässä vaiheessa elämää siihen tulokseen, että enää tuo rasittava kirjain ei syö itsetuntoani eikä tulevaisuuden suunnitelmiani tai elämänlaatuani tippaakaan.

1. Motivaatio & Aika
- Varaa paljon aikaa ärrän oppimiseen - se ei tapahdu viikossa tai kahdessa eikä ehkä edes kuukaudessa. Varaa myös aikaa harjoittelun kestoihin, noin tunti tai kaksi, mielellään useampikin tunti päivässä. Ja ole motivoitunut. Päätä, että haluat oppia sanomaan ärrän oikein ja käyttämään sitä puheessa.

2. Laadi itsellesi omakohtainen suunnitelma
- Tee itsellesi suunnitelma kuinka lähdet ärrää harjoittelemaan. Arvioi oman ärräsi sujuvuus ja jos ärrä tuntuu olevan hyvin kaukana oikeasta ärrästä, niin aloita helpoimmin sujuvista sanoista ja siirry sitten vaikeampiin sanoihin.

3. Löydä ärrän täry
- Ärrä ääntyy samoin kuten d-äänne. Mene sängylle makaamaan rennosti seljälleen ja yritä hokea esim. T-H-D tai dendenden mahdollisimman nopeasti, tee toistoja esim. kymmenen minuutin sarjoissa välillä leväten. Yritä löytää ärrän täry vähitellen käyttäen dt-äännettä ärrän tilalla, esimerkiksi portti-sanassa. Hoe podttia niin kauan, että ärrä alkaa vähitellen korvaantua dt-äänteen tilalle. Jatka toistoja edelleen kymmenen minuutin jaksoissa. Ei haittaa vaikka ärrä ei luonnistuisi sanojen sisällä tai alussa. Opettele paljon täryn rentoa muodostamista - tehtävänäsi on opettaa ja iskostaa hermoradoille ja kielellesi uusi paikka ja äänne.

4. Lue ääneen
- Henkilökohtaisesti luin lukion ruotsin kirjojen kappaleita päivittäin useamman tunnin - ruotsin kieli on hyvin ärräpainotteista. Lue kirjoja ääneen seljälläsi maaten, jotta kaulasi ja tärysi pysyy rentona, voit kokeilla välillä istuenkin. Myös suomenkielisiä tekstejä kannattaa lukea ja PALJON, useita tunteja päivässä, jotta kieli ja hermoradat oppivat löytämään täryn selkäytimestä täysin automaattisesti. Kyseessähän on siis opettaa kielelle uusi paikka ja tapahtumasarja, joka saa täryn aikaan hyvin nopeasti ja rennoin liikkein.

5. Poimi teksteistä sanoja
- Poimi ääneen lukemistasi kirjoista ruudullisen paperin reunaan lista vaikeita, monimutkaisia ja puuduttavimpia ärrä-sanoja, alkuun vaikka kaksi sivua riittää. Harjoittelun monipuolistamiseksi ala toistamaan poimimiasi sanoja ääneen. Kirjoita paperiisi esimerkiksi sana Raparperi ja toista se 50 kertaa peräkkäin, ja kun olet tehnyt 50 toistoa vedä sanan jälkeen ensimmäiseen ruutuun vino viiva. Toista sana toiset 50 kertaa ja vedä ensimmäiseen ruutuun toinen vino viiva - 100 toistoa vastaa yhtä ristiä.

6. Toista, toista, toista..
- Toista poimimiasi sanoja yhä uudelleen ja uudelleen 50-toiston sarjoissa ja kerää rasteja. Itse sain valtavan motivaation määrän, kun näin konkreettisesti kuinka ärräni koheni kertyneiden rastien myötä. Voisin sanoa, että selvää edistystä alkoi näkyä itsellä noin 12 000 toiston, 120 rastin jälkeen. Toistin noin 40 sanaa päivittäin useamman tunnin ajan. Mm. raparperi, irtirepiminen, perhearvo jne. 25 000 toiston kohdalla ärräni alkaa olla jo täydellinen, tosin on vielä paljon sanoja joissa se ei luonnistu aivan niin täydellisesti.

7. Toista lauseita
- Muodosta poimimistasi sanoista lauseita ja kirjoita lauseita taas paperiin allekkain. Toista monimutkaisia ärrä-lauseita yhä 50-toiston sarjoissa ja kerää edelleen rasteja, ne motivoivat todella paljon. Itselle aiheutti hyvin paljon päänvaivaa IR-äänne sanoissa kuten Kirsi. Muodosta siis lauseita, joissa on jokin sama vokaalin ja ärrän yhdistelmä-äänne ( IR,AR,OR,ER,YR,ÖR,UR). Mallina: KIRKAS PIRI RIIVAA KIRSIÄ. Jatka edelleen lauseiden toistoja. Mitä pidemmälle päivät vierivät ja harjoittelua kertyy, sitä oppineempi kieli on uuteen paikkaan ja sitä helpommin täry muodostuu.

8. Käytä ärrää puheessa
- Rohkaise itsesi ja ala käyttää ärrää puheesi sisällä. Puhu esimerksiki parhaalle ystävällesi tai täysin tuntemattomalle ihmiselle, joka ei kummastele vaikka ärrä ei aivan täydellinen olisikaan. Itseluottamus ruokkii onnistumista, sillä jos tunnet olosi itsevarmaksi niin pystyt sanomaan ärrän rennosti ja se kuulostaa oikealta.

Päristelen ärriä tässä yövuoron aikana ja päädyin lueskeleen tätä keskustelupalstaa ja ajattelin, että kerron myös oman tarinani. Notta, oon 26v raavas mies pohjanmaalta, puhun murteella kovaa ja leviästi. Vikoja on vähän ja asiat on paremmin kuin naapurilla =).. Mutta ärrävika saa isonkin miehen hiljaiseksi ja epävarmaksi. Kurkkuärrä on ollu riesana ihan viime vuosiin asti. Vajaa kaksi vuotta sitten päätin, notta ristus, nyt loppuu..

Kukaan ei oo oikeestaan ikinä asiasta kiusannu, puhevika on vaikuttanu enemmänkin omaan käytökseen ja itsetuntoon. Monta vuotta välttelin ärrää puheessa, kiertelin ja kaartelin niin, että puheesta tuskin sai selvää. Mietin ärrän sorahtelua aivan liikaa ja hiljeneminen oli yleensä paras vaihtoehto. Perheen ja kavereiden kesken puhuin hieman vapaammin ja miettimättä. Mutta uudessa porukassa hiljenin ja puhuin harkiten.. Useimmat sanoo, että ärrän sorahtelu ei haittaa ja eikä asiaa pidä stressata. Mutta jos ei itsellä oo puhevikaa niin, sitä ahdistusta ja ärsytyksen määrää ei vain voi ymmärtää.. Puhetta tulisi paljon mutta sanat vain tarttuvat kurkkuun, helpotkin asiat muuttuvat vaikeiksi ja elämää varjostaa aina pieni vitutus..

Tosiaan vajaa kaksi vuotta sitten ajattelin, että nyt yritän oppia puhumaan oikein, keskityn ja teen kaikkeni.. Aiemmat yritykset olivat loppuneet lyhyeen koska tuskastuin osaamattomuuteeni nopeasti. Alussa on vaikeaa ja edistyminen tapahtuu hitaasti. Mutta hetki jolloin pärinä alkaa niin silloin naama repiää ilosta. =). Sen jälkeen päristelyä pitää jatkaa säännöllisesti, ensin pärinä on ylikorostettua ja voimakasta. Päristelyn myötä itse alkaa huomaamaan milloin ärrät tulee oikein ja sen jälkeen edistyminen nopeutuu. Itselläni prosessi on hieman vielä kesken, ärrät pärähtelee oikein ja enkä välttele ärrää puheessani. Kukaan ei puheestani huomaa, että aiemmin on ollut puhevika. Nyt vain pitää uskaltaa puhua paljon, että puhe olisi täysin luontevaa.

Edellisen kirjoittajan antamat ohjeet toimii ja suosittelen kokeilemaan. Eli kannattaa aloittaa ärrän opettelu D:n avulla, DINDINDIN..DRRDRR... Sieltä se lähtee. Kannattaa lukea ääneen ja äänittää omaa puhetta. Kannattaa myös laulaa, itse kuuntelen paljon suomalaista musaa ja lauleskelen mukana. Laulaessa ärrän miettiminen unohtuu ja lausuminen on silloin nopeampaa. Pärinä vaatii nopeutta.. Mahdollisimman pian kannattaa ottaa ärrän pärisytys mukaan puheeseen. Lyhyitä ja nopeita sanoja. Terve, moro, lyhyillä tervehdyksillä ja kirosanoilla on hyvä aloittaa.. Kaverin kanssa reenaaminen on hyvä tapa opetella tai sitten morjestaa ihan vieraita ihmisiä, silloin tilanteesta pääsee helposti pois.. Koko aikuisiän tyydyin tilanteeseen, että ärrät sorahtelee enkä viitsinyt täysillä yrittää. Mutta niin vain vanhakin oppii kun oikein yrittää. Milloinkaan ei ole liian myöhäistä aloittaa. =)..

Ryhtiä, tsemppiä ja uskallusta! Pärisyttelyn ohessa suosittelen katsomaan Kuninkaan puheen. Todella hyvä elokuva.

Olen nyt 18-vuotias ja en voi uskoa, etten joskus ole käyttänyt r-ää!
Ei se vieläkään tule luonnostaan ja kuulostaa erilaiselta, mutta silti! Nyt voin vihdoin sanoa nimeni niin, että kaikki saavat selvää.

Elikkä olin jo pitkään toivonut ja rukoillut, että uuteen kouluun vaihtaessa oppisin sen vihdoin. En ymmärrä, mikä minua on aikaisemmin estänyt, koska tuolla uudessa koulussa kun esittelimme itsemme, kerroin, että minulla on puhevika. Se jo auttoi suuresti, ennen en ollut kertonut kellekkään, että minulla on puhevika, vaan he ovat aina saaneet tietää sen, kun puhun. No, sitten päätin, että ei tällainen voi jatkua. Pian menen työelämään ja opettajanura, josta haaveilen, olisi kaatunut heti!

En ymmärrä, kuinka nyt pystyn r:än sanomaan, mutta ennen en. Olen siitä asti, kun aloin pienenä puhumaan, yrittänyt opetella ja nyt se tulee lähes täydellisesti!
Vielä puhevikani huomaa, jos unohdan käyttää r:ää tai kun kieleni ei ole oikeassa asennossa kitalaessa (tai oikeammin aivan ylähampaiden takana). On sanoja, joita en pysty sanomaan oikein, esim. "rollaattori" on "rorraattoli" tai "rorraattori".

Mutta itsetuntoni on kasvanut hurjasti ja pälätän kokoajan :)
Olen saanut työpaikan, jossa täytyy osata puhua kunnolla ja nyt voin kuvitella opettajan ammattia (siksi siis en aikaisemmin, koska minua ei välttämättä valittaisi vikani takia ja lapset kaikessa viattomuudessaankin voivat sanoa aika ilkeästi).

18 vuotta meni ja nyt VIHDOIN! Kannustan teitä kaikkia yrittämään, yrittämään, yrittämään ja vielä kerran yrittämään!

Itse opin ärrän sanomaan 14 kesäisenä, sitä ennen olin itsekin suppeasanainen ja hiljainen vaikkakaan minua ei kiusattu ärrä viasta, sitä jopa kutsuttiin söpöksi :). Lueskelin juuri näitä tekstejä kun teki niin hirveästi mieli oppia se (olin rippikoulussa ja kyllä ärsytti hokea herraa koko ajan) sitten löysin jonkun ohjeen missä neuvottiin pärisyttelemään drrrrrrrrr drrrrrr ja sitä kautta opin. Siinä meni tunti ja nyt jo pärisyttelin ilman D:tä kyllä tuntui hyvältä :) Ei se vieläkään kuulosta ihan oikealta mutta kaverit huomauttivat erään esitelmän jälkeen että "onko sinulla ärrä vika" ja 3 vuotta oltiin oltu tekemisissä :D Nykyään pärisyttelen ihan kunnolla eikä ole ongelmaa, ainoastaan juuri esitelmissä se saattaa kuulostaa oudolta kun pitää keskittyä. Älä luovuta, jos haluat ärrän oppia ja tiedät että sinulla on liian lyhyt kieli vai mikä se nyt olikaan mikä saattoi olla syy, mene leikkaukseen. Jos se ei johdu siitä niin sitten vain pärisyttelet, kokeile vaikka tuota drrrr juttua :) Kiitos ja hyvää jatkoa ärrän opettelun kanssa kaikille ärrävikaisille !

Entisellä miehelläni oli ärrävika. Häneltä kuulin samanlaisia tarinoita, mutta kuten tässäkin ja hänenkin taustoissaan oli vikaa - opettajien suhtautuminen. Toki myös nämä muut ovat mielestäni idiootteja, jos nauravat kyseiselle asialle. Mutta opettajana, kasvattajana(!), mielestäni pitäisi puuttua koko luokan käytökseen tuollaisissa tilanteissa. Vaikka ehkä tällaisesta "suosimisesta" saattaisi seurata toisenlaista kiusaamista, niin mielestäni se silti tukee tätä "heikompiosaista", koska hänellä on sentään joku, joka ymmärtää. Hyvällä tuurilla pitäisivät turpansa kiinni, riskinsä, että hoitavat kiusaamisen muualla. Lapsille/nuorille vielä suosisin opetettavan käytöstapoja, mutta tätä kuulema jatkaa joskus aikuisetkin ihmiset.

Myönnetään, että ensin miestäni kuunnellessa, saattoi tulla tilanteita, joissa jouduin kysymään uudelleen mitä hän sanoi (mikä tietysti riisti minuakin), mutta jossain vaiheessa opin hänen puhetyylinsä. Eli siis harvemmin enää jäi epäselvyyksiä. Mua teki aina pahaa, jos kuulin, että häntä oli soimattu asiasta ja olisi mieli tehnyt mennä vetämään niitä lättyyn. En kuitenkaan koskaan puuttunut asiaan, luotin, että hän hoitaa homman itse kotiin.

Mun mielestä koko "vika" oli lähinnä hellyyttävä ja sai mut rakastamaan ko. henkilöä vain enemmän. Ehdotin, että olisi mennyt puheterapeutille jos asia häntä liiaksi häiritsee, mutta tuntui mahdottomalta.. Mulla jäi särkemään sydän ;/ Itse olisin voinut häntä kuunnella 24/7 ;>

Mutta siis, ihan oikeasti, for real. Jos ihminen on niin vajaa, että hänen käsityksensä ihmisestä pohjautuu jonkun ihmisen puhetyyliin, niin hyvää elämää vaan :D Mitä sitten, jos joku sana menee väärin, mitä sitten jos joutuu kysymään. Vaivautuisi edes tutustumaan, ja päättäisi sitten, tykkääkö ihmisestä vai ei. Mut ai niin, aina on vaikeampi loukata toista, jos tuntee ;)

Olen itse ollut hiljainen, mutta luulen, että sekin osaltaan aiheutti kiusaamista, ettei minua kukaan "tuntenut". Olin ns. helpompi kohde. Olin koulukiusattu ala-asteella ja yläasteesta suurimman osan. Tiedän, miten pahalta se tuntuu. Itse olin/olen raivoissani opettajille, jotka eivät koskaan puuttuneet asiaan - nykyään heillä on oikein netissä ohjeet asioiden hoitamiseksi. Eipä sillä, on tää maailma mennyt pahemmaksi noiden osalta.

En osaa ehkä täysin eläytyä, mutta voin yrittää ymmärtää. Ja miksi kirjoitin näin, niin toivon, että tää antaa joillekin ihmisille toivoa, että on niitä muitakin, kuin niitä, jotka tuijottaa toisen puhetyyliä.

Hyviä ohjeita kaivataan kielen lihaksen vahvistamiseen?
Nyt ärrää sanoessa toinen puoli kielestä nousee ylemmäs.
Jos saisin toisen puolen kielestä vahvistettua, niin uskoisin osaavani sanoa ärrän täydellisesti.

minulla on ns. ranskalainen ärrä, ala-asteella minulle v***uiltiin siitä että minulla on ärrävika, itseäni se ei enää vaivaa vaikka joku siitä sanookin. Itse otan kaiken huumorilla ja itsekkin vitsailen ärräviastani :)

NIINKÖ

Niinpä. On säälittävää kiusata jos on ärrävika! EI KUKAAN OLE TÄYDELLINEN!

Itselläkin oli ärrä vika mutta kävin puheopetusta n 1½ v ja opin sanomaan sen. Nyt on vielä vähän hakusessa. Vihaan myös sitä kun nimessäni on r... Kun joku pyytää sanomaan nimeni suustani pääsee vain henr rri ja se kuulostaa tyhmältä minua on toistaiseksi ärsytetty vain vähän mutta toivon onnea muille samaa ongelmaa päteville ja jaksamista. Kyllä se siitä!

Itse opin ärrä viasta hokemalla sanaa tdl nopeasti ; )

voisiko joku kertoa että miten kurkkuärrän voisi saada normaaliksi? :)ja onko mittään hyötyä siitä että harjoittellee valilla esim. didididididididndndndn yms ja jos välillä tekkee drrrrrrr?j

Noh, mun ärrä kuulostaa muiden mielestä "ranskalaisen" ärrältä, mun mielestä suussa se kuulostaa tietenki iha normaalilta. sit mä olin 2luokalla jossain puheterapiassa koulussa, ei siitä ollu mitään hyötyy ku en sillo tajunnu mitä siel pitää tehä D:: sit vitosel oli kans joku ja siel oli joku sähköhammasharjan tyyppinen mikä laitettiin kielen alle, ja ku sano "ärrä" nii se kuulosti oikeelta, mut en saa kieltä siihen paikkaan tai en tiiä.. :D oon 12v ja mua jatkuvasti koulus huomautellaan siitä ärrästä aina kaikki pojat vaa sanoo sen ärrän joko sillee "RRRRRRRR" tai sitte sillee "älslslslslä" -.- se on vituttavaa. koitan aina suhtautuu ku en välittäis mut kuitenki ne aina onnistuu servaa mut. mun koko nimessä ei oo onneks yhtäkään ärrää. mä koitan tosi usein koulussa välttää sitä, ja joidenki sanojen tilalle keksii jotain missä sitä ärrää ei oo, ja se on tosi ärsyttävää ku en uskalla sanoo alkuperästä sanaa! toi leikkaus kuulostaa tosi mielenkiintoiselta, toimiiks se niiku iha oikeesti ja mitä siin tehää? :D sori en tiiä siit yhtää mitää jne?? :)

mulla on ollu kurkkuärrävika pienestä pitäen ja itse sanoisin, että noista drdrdr jne. harjoituksista ei ollut paljoa apua, sillä vaikka sen täryn saikin jotenkuten aikaan, nii sitä ei osannu sovittaa puheeseen. plus mulla ainaki tuli virheellinen kuva siitä kohdasta missä se sanotaan
mä siis opin lukemalla ääneen. kaikkea, aina vaan ku pysty. aluksi korvasin r:n d:llä ja sitte jonkulaisen täryn syntyessä painottamalla sitä voimakkaasti. sitte otin sen myös mukaan normaaliin puheeseen mut samalla koitin vältellä just ärräsanoja koska jouduin vielä painottamaan sitä tyhmästi. :D nytte ku on kulunu muutama kuukausi tän harjottelun alottamisesta nii muutamaa sanaa vaille oon päässy eroon tosta helvetistä että sillee. kadun vähä etten alottanu aikasemmi tällä tavalla

Eihän Tarja Halonenkaan R kirjainta osaa minä en osaa K kirjainta ja haukuttuhhan minua on mutta kun sanot vain että niinän minulla on eine paljoa jaksa enään itse olen jo luopunut omasta toivosta K suhteen kun olen menossa yläaseelle :(

Älä sure opit sanomaan ärrän sen ja ne jotka on tyhmiä

Itselläni oli ärrävika pienenä. Ja vielä siihen päälle ässävika :/ ja sanoin ärrät ällinä, ja ässät ättinä. Puheeni on täytynyt kuulostaa aika hassulta. Kävin myös muutamia kertoja puheterapiassa jossa harjoiteltiin jotain ihme "dom dom dom.." "pom pom pom.." -juttui mut en siellä mitään ärrää tai ässää oppinut. Sitten ekaluokalla kävin jonkun kouluavustajan harjoituksissa joissa piti vain toistella sukunimeä ja perheenjäsenten nimiä, ja harjoiteltiin kielen värisyttämistä kitalakea vasten ja "suhuttamista". Lopulta sitten ärrät ja ässät tuli aluksi jonkinasteisina äänähdyksinä ja tajusin idean. En kuitenkaan muista miten nopeasti aloin niitä arjessa käyttämään mutta sen jälkeen puhuin sujuvasti ärriällä ja ässillä :D

Tunnen kuitenkin pari tyyppiä joilla on vieläkin 19 vuotiaina ärrävika mutta en välitä. oppii jos oppii. itse en osaa napsauttaa sormia, se on henkilöstä kiinni.

mul ärrä vika koska synnyin saksassa(oon kuiteki 100%suomalaine) ja asuin 5v siel kunnes muutettii suomee. oon ny 15v ja puhun ärrät kurkku ärrän vaik osaan kunnon ärrän,vaik siin onki pient hiomist,mut en viiti/uskalla käyttää "normaalia ärrää :/

Minulla on myös paha ärrävika, ärräni kuulostaa monen mielestä j:ltä, kävin yli 6 vuotta puheterapiassa, mutta lopuksi sekin lopetettiin kun totesivat minun olevan toivoton tapaus. Kyllähän se harmittaa, ja inhottaa kun minua on kiusattu 13 vuotta asiasta, mutta kyllä se täytyy hyväksyä. Olisin vain halunnut opettajaksi, mutta sekin haave piti hylätä.

Hei kaikki. Haluaisin antaa rohkaisun sanan kaikille ärrävikaisille iästä riippumatta. Itse en oppinut ärrää pienenä ja kävin samat pelot läpi opintojeni aikana. Armeijan jälkeen alkoi sitten enemmän ottamaan päähän ärrävikani ja lähdin harjoittelemaan sitä itsekseni. Hyvin vaikealtahan tuo tuntui ja monesti motivaatio harjoitteluun sen takia laski. Olen kuitenkin jatkanut harjoittelua (välillä hyvin epäsäännöllisesti) ja nyt 26 vuotiaana tuntuu, että alan pikku hiljaa taitamaan ärrän luonnollisesti. Tosin hyvin paljon on vielä pelkoja, kun sitä ihmisten ilmoilla käytän, ja tiettyjen kirjaimien kanssa ärrää on vaikea sanoa. Pyrin kuitenkin käyttämään ärrää puheessa, vaikka joskus sitä vielä väistelenkin. Suurin este oppimiselle taitaa olla psykologinen, koska aina kun ajattelen liikaa ärrän lausumista ja epäonnistumista sen lausumisessa, en siinä onnistu kauhean hyvin. Mutta harjoittelullahan tuo lähtee, kuten esiintymispelot yms yms.

Ja vielä: ihailen paljon niitä ärrävikaisia ihmisiä, jotka pystyvät viastaan huolimatta kulkemaan pääpystyssä välittämättä siitä mitä muut sanovat.

En ole ärrävikainen, tulipahan vaan mieleen että jollekin voisi sopia muuttaa esim. englantiin, jossa ei ole pärisevää ärrää kielessä. Itse olen harkinnut muuttaa sinne ihan muuten vain kun ei minua täällä pidättele juuri mikään. Useimpia tietenkin pidättelee.

Ymmärrän. Samanlaisia kokemuksia.
Opin ärrän vasta aikuisena. Liian myöhään pilalle menneen nuoruuden takia.

Mutta kerron miten se kävi. Oli suussani eräs välihammas joka esti kieltä menemästä kunnolla etuhampaiden taakse ja pärisemään.

Kävin lapsena puheterapiassa, mutta en käsitä miten edes puheterapeutti ei kiinnittänyt mitään huomiota koko asiaan.

Mutta sitten aikuisena tapahtui oivallus. marssin hammaslääkärille ja sanoin: tuo pois!
Eikä mennyt kuin viikko kuin osasin lausua ärrän suurinpiirtein normaalisti. Vaikeampaa oli uskaltaa käyttää sitä "julkisuudessa", kun oli niin pitkään tottunut häpeämään ja peittelemään puutettaan.

ARGHHH! Mä NIIN vikaan mun ärrävikaa. Jos yritän sanoa :R: nii ei kuulu ääntäkää. Mä en uskalla puhua (ei vaikuta ärrävikaan, oon luonnostaankin TODELLA TODELLA ujo...) Kävin kielijänneleikkauksessa... Ei auta mua...

hei! mulla on täsmälleen sama ongelma kun teillä monella muullakin, muttta nyt oon päättänyt oppia! tulkaa kaikki seuraamaan matkaani, tulkaa mukaan sille matkalle - opitaan yhdessä ja jaetaan kokemuksia. me pystytään!

http://arravikainen.blogspot.fi

osaatko sanoa D-kirjaimen?
Entäpä puhaltaa kielen ja kitalaen välistä ilmaa, kun kieli on D-kirjaimen alkuasennossa.

Kokeile niin kauan kuin onnistut. Siitä tulee sellainen pärähdys.

Seuraavaksi liität siihen äänen mukaan.

Kun olet oppinut tuon, siirrät tekniikan sanojen sanomiseen. Jauhat ärrän sisältämiä sanoja niin kauan käyttäen oppimaasi ärrää kunnes se jää ns. "päälle".
Ärrää ei opi kuin käyttämällä sitä jatkuvasti. Kun osaat tekniikan pystyt siihen.

Onnea opintoihin!

Tuosta linkistä löytyy parhaimmat omakohtaiset kokemukset:

http://keskustelu.suomi24.fi/node/6485207

Itse saimme ärrän pärisemään 24.1.2014 mukaisilla ohjeilla
vaikka piti olla täysin toivoton ja mahdoton tapaus.

Itelläkin on ärrä vika mut ei niin paha kaikista sanoista saa selvää mut välillä töksähtelee varsinki jos en oo juonu vettä tai jotain. Ikinä ei oo kiusattu varmaan sen takii ku kukaa ei uskalla. Eniten vituttaa jos pelaa jotai kavereiden kaa ja puhuu mikin kautta se ärrä kuulostaa niin oudolta ja siellä kaikki vittuilee. Vaikee opetella ärrää ku en tiiä miltä sen pitäs kuulostaa. Ei tää ärrä vika silleen haitta kunha se töksähtely vaan loppuis. Vituttaa lukee koulussa ääneen jotain koska sillon se alkaa töksähtelemään sillee oudosti :/

Juu mulla kans ärrävika. Ite kans joutunu ylä-asteen käyttää sanoja jotka ei sisällä ärrää. Lukioon meneminenkin syksyllä hermostuttaa. Koulussa muuten jos on joutunut lukemaa jotain luokalle niin ärrän jälkeen kuulee muilta pientä tiuskimista ja kuittailua. Mutta pyrkiny ettei tää vaikuttais elämää millää lailla!

ärrävika on kyl vituttanu itteeeni ja nyt kakskymppine vast tajusin et senhä voi oppii ja todellaki käytin tota PODTTI metodia ja nyt hoen PERRRRRRKELEttä niin perrrrrrrrrrrrrrrrrrkeleeeeeeesti

s-vikainenkaan, mutta kavereita on eikä minua haittaa, ihmiset tyhmiä jos heitä haittaa, minulle voit puhua ihan luonnollisesti, jos en saa selvää, kysyn uudestaan, eikä kavereitten kanssa mitään ongelmia, voi olla että joku joka osaa r- s kirjaimenin sanoa, niin en siltikään saa selvää, sillä kuulossani vikaa, mutta tuommoisen takia ei tarvise hävetä, tuskin olen väärässä,,

Täällä kans yks ärrävikainen :( Siis maailma ilman ärrää olisi unelma! Olisi ihanaa puhua uusille tuttavuuksille kaikkia ärräsanoja. Koulu on kamalinta.. kun pitää lukea joku tietty pätkä tekstiä ääneen :s välttelen ärrää ihan kaikille! Se piRun kiRjain!
Huomenna taas joudun lukemaan koulussa....

Täällä yekes 8 luokkalainen tuli nyt myös avautumaan tästä asiasta. Mulla on siis tää ärrävika myös ja dysfasia myös todettu. Silti olin tosi sosiaallinen pienenä ja vielä ala-asteella. Mut yläasteelle mentäessä mulle tuli ne esitys kammot. Jännitän niin paljeon luokan edessä ja tärisen minkä ehdin ja vielä esityksen jälkeekin tulee tätä. Luokka kattoo myös välillä vinoon et kuka sönköttäjä tonne etee on päästetty, mut silti oon sosiaallinen ja kavereita on tullu yläasteen mukana. Harmi vaan yksikään ei oo samalta luokalta. :/ ja mulla tää jänneleikkaus tuskin toimis kun kieli liikkuu melkee nenään asti. Pitääpä tästä näin tätä kurkkuärrää lähtee opettelee pois. (: kun se on niin helppoa kommenttien perusteella. ((: Ja vihaan sitä kuinka oon puhunu jotain niin sitä ärrää matkitaan :/