Kun tapasitte, hän tuntui hehkuvalta. Hän antoi sinun ymmärtää, että kaikki mitä hän maailmalta toivoo, on sinun sydämesi. Täysin ja kokonaan. Ensimmäinen intiimi kokemuksenne jätti sinut hiukan hämilleen: se ei ollutkaan niin kiihkeää ja mystistä, kuin hänen olemuksensa antoi odottaa.
Sinulle selviää pian, että hänen elämänsä koostuu pitkästä sarjasta lyhyitä suhteita. Hänellä on ongelmia, jotka johtuvat siitä, että maailma on kohdellut häntä kaltoin. Vaikka hän on yrittänyt. Naiset ovat olleet hänen kompastuskivensä, hän on uhrannut heihin kaikkensa saamatta takaisin muuta kuin kärsimystä. Tässä vaiheessa sinä vielä kuvittelet muodostavasi poikkeuksen. Uskot ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Sinä rakastat. Hän ansaitsee sen.
Puolen vuoden päästä hänen käytöksensä muuttuu. Hänestä tulee viileä, etäinen ja hiukan tyly. Seksi loppuu kuin seinään. Tässä vaiheessa sinä olet jo menettänyt entiset ystäväsi, harrastuksesi ovat olleet naisesi mielestä niin naurettavia tai epäkiinnostavia, että olet luopunut niistä. Naisellasi ei ole ystäviä, mutta on joukko entisiä tyttöystäviä, joita pidätte nyt ystävinänne. He kertovat sinulle, miten merkittävä ja hyvä ihminen naisesi on. He kannustavat sinua jatkamaan. Naisesi halailee heitä kännipäissään rakkaasti. Olet entisille mustasukkainen ja huolissasi viehätysvoimastasi. Olet ottanut teidän arkisista huolistanne kantaaksesi niin suuren osan, ettei sinulle ole jäänyt aikaa itsellesi.
Teille tulee riitoja. Eroamisella uhkailua. Jos sinä uhkaat jättää, häneen tulee eloa. Muuten hän on viileä. Hän muistuttelee vioistasi ja saat kuulla, ettet ole kovinkaan merkittävä ihminen. Ettei pidä luulla itsestään liikoja. Vaikka sinä käytännössä elätät hänet, hän ottaa kaiken vastaan täysin kylmäverisesti. Hän saa sinut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että hallitset häntä väärillä keinoilla.
Olet yhteisen elämänne aikana oppinut paljon hänestä. Olet ymmärtänyt, miten pieni hän todellisuudessa on. Rakastat yhä ja kärsit rakkauden puutteesta. Selität itsellesi, että naisesi on haavoittunut. Että rakkaus parantaa, kun on kärsivällinen. Otat varovaisesti puheeksi hänen käytöksensä, juomisensa, tuhlailunsa, hyväksynnän tarpeensa. Ajattelet, että näkyväksi tekeminen ja rakastaminen hiljalleen korjaavat ja parantavat.
Tässä kohtaa naisesi herää eloon. Sinä tiedät hänestä liikaa. Olet nähnyt hänen lävitseen. Hän tarvitsee uuden lähteen, josta juoda, jonka pintaan peilautua sellaisena, kuin hän itse tahtoisi itsensä nähdä. Ei sellaisena, kuin hän todellisuudessa on ja kuten sinä hänet näet. Sillä hänelle se ei ole totta. Mutta sinä et tätä huomaa, sinä olet vajonnut rakastamisen lampeen ja luulet sitä mereksi. Olet kehittänyt tapoja säilyttää rakkautesi. Niinpä sinulle tulee täysin puun takaa, että hän on löytänyt toisen. Hän ehdottaa sinulle ystävyyttä. Aikuisiahan tässä ollaan. Mitä sinä nyt noin pillastut. Hän ei ymmärrä, miten sinuun koskee. Hän rakastaa sinua aina, hän lupaa. Muttei vain ole enää rakastunut. Kait se sinulle sopii, joohan, kulta? Ja eihän lahjoja tarvitse palauttaa?
Sinun naisesi on narsisti.
Sinulle selviää pian, että hänen elämänsä koostuu pitkästä sarjasta lyhyitä suhteita. Hänellä on ongelmia, jotka johtuvat siitä, että maailma on kohdellut häntä kaltoin. Vaikka hän on yrittänyt. Naiset ovat olleet hänen kompastuskivensä, hän on uhrannut heihin kaikkensa saamatta takaisin muuta kuin kärsimystä. Tässä vaiheessa sinä vielä kuvittelet muodostavasi poikkeuksen. Uskot ihmisen perimmäiseen hyvyyteen. Sinä rakastat. Hän ansaitsee sen.
Puolen vuoden päästä hänen käytöksensä muuttuu. Hänestä tulee viileä, etäinen ja hiukan tyly. Seksi loppuu kuin seinään. Tässä vaiheessa sinä olet jo menettänyt entiset ystäväsi, harrastuksesi ovat olleet naisesi mielestä niin naurettavia tai epäkiinnostavia, että olet luopunut niistä. Naisellasi ei ole ystäviä, mutta on joukko entisiä tyttöystäviä, joita pidätte nyt ystävinänne. He kertovat sinulle, miten merkittävä ja hyvä ihminen naisesi on. He kannustavat sinua jatkamaan. Naisesi halailee heitä kännipäissään rakkaasti. Olet entisille mustasukkainen ja huolissasi viehätysvoimastasi. Olet ottanut teidän arkisista huolistanne kantaaksesi niin suuren osan, ettei sinulle ole jäänyt aikaa itsellesi.
Teille tulee riitoja. Eroamisella uhkailua. Jos sinä uhkaat jättää, häneen tulee eloa. Muuten hän on viileä. Hän muistuttelee vioistasi ja saat kuulla, ettet ole kovinkaan merkittävä ihminen. Ettei pidä luulla itsestään liikoja. Vaikka sinä käytännössä elätät hänet, hän ottaa kaiken vastaan täysin kylmäverisesti. Hän saa sinut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että hallitset häntä väärillä keinoilla.
Olet yhteisen elämänne aikana oppinut paljon hänestä. Olet ymmärtänyt, miten pieni hän todellisuudessa on. Rakastat yhä ja kärsit rakkauden puutteesta. Selität itsellesi, että naisesi on haavoittunut. Että rakkaus parantaa, kun on kärsivällinen. Otat varovaisesti puheeksi hänen käytöksensä, juomisensa, tuhlailunsa, hyväksynnän tarpeensa. Ajattelet, että näkyväksi tekeminen ja rakastaminen hiljalleen korjaavat ja parantavat.
Tässä kohtaa naisesi herää eloon. Sinä tiedät hänestä liikaa. Olet nähnyt hänen lävitseen. Hän tarvitsee uuden lähteen, josta juoda, jonka pintaan peilautua sellaisena, kuin hän itse tahtoisi itsensä nähdä. Ei sellaisena, kuin hän todellisuudessa on ja kuten sinä hänet näet. Sillä hänelle se ei ole totta. Mutta sinä et tätä huomaa, sinä olet vajonnut rakastamisen lampeen ja luulet sitä mereksi. Olet kehittänyt tapoja säilyttää rakkautesi. Niinpä sinulle tulee täysin puun takaa, että hän on löytänyt toisen. Hän ehdottaa sinulle ystävyyttä. Aikuisiahan tässä ollaan. Mitä sinä nyt noin pillastut. Hän ei ymmärrä, miten sinuun koskee. Hän rakastaa sinua aina, hän lupaa. Muttei vain ole enää rakastunut. Kait se sinulle sopii, joohan, kulta? Ja eihän lahjoja tarvitse palauttaa?
Sinun naisesi on narsisti.
Vastaukset 58
Vanhimmat
suuri äitigeeni ja haluat parantaa ja olla se Oikea vaikket sitä olekkaan, pelastus kaikkeen suruun ja vääristymään, lääke kipuun ja särkyyn, ääni hiljaisuudessa ja valo pimeydessä. Mutta et ollutkaan ja nyt sinä sanot että toinen on narsisti.
Sinä sanot että teit kaikkesi, elätit, jätit ystäväsi, uhrauduit. Etkö sinäkään tiedä mitä rakkaus on?
Kerro myös mikä systeemi se on että kun erotaan kinutaan lahjoja takaisin? Mitä se kertoo sun luonteesta että haluat takaisin mitä olet antanut.
Onko se niin että kun minuun sattuu niin anna takaisin se villapaita minkä ostin, niin tiedät mitä tuska on?
kuinka henkilökohtainen juttu tämä nyt sitten oli...
Mutta ihan oikeasti, se, ettei läheisesti ja rauhallisesti kiinny ja rakasta, vaan näkee itsensä ainoastaan heijastuksena toisissa, toiset ainoastaan heijastavina pintoina, on yleistä meikeläisten suhteissa.
Mutta että joku ottaa noin suuren vapauden käydä henkilökohtaiseen taistoon kanssani, niin sen ehkä voisi jättää anonyymeillä palstoilla tekemättä ja keskittyä itse narsismi -nimiseen ongelmaan.
kysymyksesi "tunnetko tämän naisen"-kysymyksesi toisin, esim "tunnetko narsistia".
Ja mitä tulee siihen ettei koko ajan kohtaa niitä läheisesti ja rauhallisesti kiintyviä johtunee siitä ettei se oikea ole osunu kohdalle.
Enkä ymmärrrä mitä tuo sinun viittaus peilimäisestä suhteesta "meikäläisten" keskuudessa tarkoittaa?Puhutko nyt narsisteista? Siinä tapauksessa, kyllä, se on varmaan kovinkin yleistä.
Minä en ole koskaan kokenut narsismia ongelmaksi, koskaan en ole tuntenut pakottava tarvetta alkaa suhteeseen narsistin kanssa joten en ole joutunut kärsimään kyseisestä asiasta. Jokaisessa suhteessa on kaksi osapuolta, huonossakin suhteessa, suhteessa jossa toinen olisikin se narsisti, turhaan on sanoa että syy on aina vain toisessa, se on aina kahden kauppa.
Ensinnäkin on ihan varmaa, ettei yksikään suhde ala ilman, että kumpikin osapuoli tuntee siihen tarvetta. Rakastuminen ei ole kamalan tietoinen tapahtuma, joten intuition varassa sitä pariudutaan. On eri keskustelun aihe, mitä se toinen osapuoli hakee. En aloittanut sitä keskustelua, koska nimenomaan tämä ihmistyyppi on lepakoissa melko yleinen. Syitä saa pohtia.
Narsisti hakee hyväksyntää. Se on hänen rakastumisensa päämotiivi. Varmuus omasta huonommuudesta. Ja siitä ettei sellaisenaan ansaitse onnea. Jolloin onnen etsimisestä ja sen varmuuden löytämisestä, että on siihen oikeutettu, tulee tärkein elämäntehtävä. Narsisti on aina saava osapuoli, antava vain, jos siihen liittyy sitä, mitä hän tarvitsee. Muuten hän on kylmäverinen. Ja hirveän epävakaa.
Yleensä ihmiset eivät mitenkään kaiken aikaa pariudu. Mutta narsisti tarvitsee hyväksyntää niin paljon, että tyypillisesti suhteita on todella paljon ja ne ovat lyhyitä. Hän sanoo etsivänsä sitä oikeaa ja varmaan joka kerta uskookin sen. Ei hänen tarvitse itsekään olla kovin tietoinen motiiveistaan. Mutta ympäristön ehkä kannattaa olla, sillä hengenvaarallisesti riippuvainen ihminen kylvää onnettomuutta ympärilleen, vaikkei ympäristö aina tietoisesti tai edes tiedottomasti sitä etsikään.
Lesboilla on paljon itsetunto-ongelmia, päihdeongelmia, sosiaalisia ongelmia jne. Ja lyhyitä suhteita. Siis joillakin, ei kaikilla. Ja monilla on takana suhde, jossa on selviä hyväksikäytön piirteitä. Mikä ei ole päivänvalossa näkyvissä, sitä ei voi muuttaa.
"Mutta ihan oikeasti, se, ettei läheisesti ja rauhallisesti kiinny ja rakasta, vaan näkee itsensä ainoastaan heijastuksena toisissa, toiset ainoastaan heijastavina pintoina, on yleistä meikeläisten suhteissa."
ahtaus, ei muuta. Ei lesboilla ole sen enempää ongelmia kuin heteroillakaan, no, ehkä heterot on joskus se ongelma, mutta niin on heteroillakin ongelmia heteroista.
Mä ylipäätään en jaksa noita narsisti ja yms määritelmiä, kun tuollainen on vähän kuin lääkärinkirja, kun sitä lukee näkee lukemiaan tauteja itsessään ja kaikissa muissakin.
Jokainen kuitenkin on vastuussaan itsestään, tekemisistään ja omasta elämästään. On paskoja aikoja paskoja ihmisiä, mutta ne kaikki kuuluu jotenkin kaikkeen tähän, elämään.
Voihan sitä osoitella ja sanoa että tuo on narsisti ja pilasi minun elämäni, mutta elääkö sitä sitten paremmin? En tiedä.
Aina voidaan analysoida ja luetteloida ihmisiä ja heidän vikojaan. Vaikeempaa kai on vaan ottaa takkiinsa, ottaa opiksi ja jatkaa viisaampana.
Ja kyllä, asioista saa jutella, syitä pohtia, tämä on vain yksi mielipide muiden joukossa.
että ei ole pahaksi itse kullekin miettiä omia kompleksisia motiivejaan. Vaikka tuolla Catsylle sanoinkin - lukematta vielä sun kommenttia - että ei kannata lukea tota kuin lääkärikirjaa, niin ei sekään pahitteeksi ole. Tieto lisää kyllä tuskaa, mutta tuskalla ja vaivalla täällä on tiensä kuitenkin raivattava.
On hyväksynnän hakeminen kovin yleistä lesboissa. Ja ihan rajalle meneviä ihmisiä enemmän. Varmaan terveitä suhteita elävälle tommonen patologisointi on vierasta, mutta toisaalta sitten niille, jotka ovat noihin syövereihin joutuneet, voi helpottaa ruotia asia juuriaan myöten pöydälle ja ruveta sen jälkeen kasaamaan itseään.
Kyllä toinen ihminen pystyy vahingoittamaan, rakkaudessa varsinkin. Jokainen itse vastaa omasta elämästään, mutta itsensä ja kaiken energiansa kadottanut ihminen tarvii toisia ihmisiä. Hyväksikäytön jälkeen on vaan niin heikoilla, ettei osaa pyytää. Ja jos ei koskaan ole edes ajatellut asiaa, niin ei myöskään osaa tarjota, jos itsellä olisikin resursseja.
jotka on tieltään raivattava jne. mutta en mä edellekään usko että lesboudella on asian kanssa mitään tekemistä. Naiseudella voi, lesboudella ei niinkään. Naisia käytetään hyväksi tässä maailmassa riittämiin.
Mä en usko että on ihmistä joka ei olisi saanut rakkaudelta turpiinsa ja törmännt jos jonkinlaisiin ihmisiin.
Ja uskon vakaasti myös siihen että asioista pitää puhua, siitä en ole yhtään varma mihin sä olet matkalla tolla aloitusviestillä ja näillä jatkoilla. Voihan sitä tietysti puhua siitä millaista olisi mahdollinen joku jossain ja saattaan näinkin olla täällä ja lukea mitä jostain sanotaan jossain. Mutta tämä koko kokonaisuus on musta todella väkisin kammettu, on narsisteja on hyväksikäyttöä jne jne.
Mä en vaan ymmärrä sun pointtia tässä. Multa kai loppui kiinnostus, mulla on sillai lyhyt mielenkiinto, onkohan mulla adhd.
Éihän se mikään pakko ole toisia kuunnella. On vapaus porskutella omassa sopassaan ja olla funtsimatta muita. Jokaisella on kai riittävästi omissaan, en kait minä sua velvoittanut osallistumaan.
Mutta narsismi on yhtä kuin hyväksikäyttö. Ja jossain mielessä joka suhteeseen liittyy kyllä sellainenkin juonne, takuulla. Ei sen tarvi olla patologinen, mutta jotkut meistä tykkää kelata sitäkin puolta itsessään.
Miksi sä olet lähes loukkaantunut mun aloituksesta? Miksi mun henkilökohtaiset motiivit merkitsee tässä niin paljon? Ei nämä mitenkään henkilökohtaisesti ole tarkoitettu. Joten anteeksi, jos tuli avattua sellainen keskustelu, joka ei kaikille sovi. En tarkoittanut aiheuttaa kenellekään mitään ylimääräistä vaivaa.
jokin piiloviesti - mitä on "paljon", siis verrattuna mihin, ja "kovin yleistä", "rajalle meneviä ihmisiä enemmän" - kuin...?
Lainaukset:
>Lesboilla on paljon itsetunto-ongelmia, päihdeongelmia, sosiaalisia ongelmia jne. Ja lyhyitä suhteita. Siis joillakin, ei kaikilla. Ja monilla on takana suhde, jossa on selviä hyväksikäytön piirteitä.
>On hyväksynnän hakeminen kovin yleistä lesboissa. Ja ihan rajalle meneviä ihmisiä enemmän.
Viestien ydin jäi näiden vähän dramaattisten yleistysten takia hiukan epäselväksi, yrititkö kuitenkin luoda jotain yleistystä lesboista? Narsismista sinänsä on todella hyvä levittää tietoa.
Minusta narsisteja enemmän on alkoholisteja ja alkoholistit käyttäytyvät vähän samaan tapaan kuin narsistit. Toisaalta, kypsään kehitysvaiheeseen edenneet narsistit saattavat ruveta alkoholisteiksi. Muna vai kana.
kyllä minä allekirjoitan aloittajan nämä kommentit itsetunto-ongelmat,päihde, väkivalta,sosiaaliset ongelmat. jne.
Yleensäkin kaikki raakuus räikeämpää lesbojen keskuudessa.
Olen itse kokenut itsetunto-ongelmat, sosiaaliset,päihde kuviot mitä ne ovat yhdistettynä väkivaltaan niin henkiseen kuin fyysiseen asia missä katsoin sivusta osaamatta auttaa... Eristäminen alkaa pienin askelin jos vaikka työpaikka liian etäällä,voi asialle tehdä jotakin, viinan avulla pystyy hallitsemaan..
Nyrkkiä ja aneluita käyttämällä voi saada paljon aikaiseksi.
Kuka ei ole tavannut narsistia, ei voi ymmärtää täysin asiaa kuinka hienovaraisesti asiat hoituvat.
Tutustuen myös narsistiseen maailmaan jossa,päämääränä on vain oma itsensä.
Onneksi en ole seurustellut itse narsistin kanssa,mutta tunnistan kyllä aidon ja epäaidon ihmisen, vanhana ja viisaampana.
Kikki heikkkoudet,viat,osataan kääntää omaksi hyödyksi. Kaikki alkaa pyörimään vain kyseisen henkilön ympärillä.
totta on sekin että kaverit kaikki kilvan kehuvat häntä.
Vähitellen narsisiti eristää toisen muusta maailmasta ja kaikki pyörii narsisitin ympärillä, hän osaa ottaa tilanteet haltuunsa nopeasti aj taitavasti,kukapa ei hyväkäytöksistä,huumorintajuista,kohteliasta,kaikkien kanssa toimeentulevaa aluksi usko.
Oikeita tunteita narsisti ei osaa, kaikki on enmmän tai vähemmän näyttelyä omaksi hyödyksi.
Erittäin tarkkaan on kuitenkin katsottava toista läheltä ymmärääkseen krokotiilin kyyneleet, voi hän yrittääkin esittää tunteita mutta silti ei kykene samaan kuin ei narsisitinen ihminen.
narsistista osansa saaneet kyllä osaavat seuraavan kerran epäillä jonkun tarkoitusperiä ja mikä tyyppi kyseessä.
narsisteja on niin heteroissa kuin lesboissakin, samalla lailla, mutta alakulttuurina Narsisteilla suuri vaikutus ihmisiin yleensäkin ja monesti puolueetonta tietoa henkilön taustoista, elämästä yleensäkin vaikea saada.
Vallan vaikutus suurempi mitä pienemmästä/tiiviimmästä ihmisjoukosta kyse.
Ken on tuntenut/tuntee narsistin uskoisin että tietää mitä se kaikkinensa tarkoittaa.
Narsisti todellakin jättää ihmiset tyhjän päälle ja voi/osaa manipuloida suuretkin joukot ihmisiä..
Uskottava ja keskustelun arvoinen. On täysin aiheellista tarkkailla merkkejä - vaikka kuinka rakastuneena - ja tehdä johtopäätöksiä ajoissa. Menneisyys, nykyhetki ja tulevaisuus ovat jatkumoa, käyttäytymisen muuttuminen harvinaista ja persoonanmuutokset lähes mahdottomia.
Motto "jokaiseen kotiin": älä sulje silmiä, ota opiksi.
Narsisti pääsee kyllä eroon narsismistaan kun hänet savustetaan siihen. Useimmiten helpompaa kuitenkin on, että narsisti tappaa itsensä. Narsistin pitäisi nähdä, ettei kuolema tuo mitään kunniaa, joten toinen tie on valittava. On tiputtava kuiluun, lakattava pakonomaisesti pitämästä kiinni imagesta. On tultava lasten kaltaiseksi, niin kuin Jeesuksen Kristuksen kerrotaan sanovan.
Narsisti vihaa lapsia, koska lapsi on tarvitseva, spontaani, ihmettelevä, herkkä, avuton - - kaikkea mitä narsisti ei saa olla ja mitä narsisti pelkää. Narsisti muistaa olleensa sellainen kerran lapsena itse ja saaneensa osakseen pilkkaa, kritiikkiä, väheksyntää aikuisilta, mikä oli tuskaista ja kirvelevää. Siksi se pelottaa. Mutta kun rupeaa uudestaan lapseksi, niin ei se sillä tavalla enää kirvelekään, pääasiallisesti siksi että aikuinen on aikuinen ja lapsi on lapsi - - Voi olla herkkä, hullutteleva, hassu, tunteellinen, utelias, kyselevä, hellyyttä kaipaava ja tulla torjutuksi aikuisena, mutta se ei torjunta ei ole niin kuin lapsena.
Kaikki lapsen edut, mutta aikuisen vahvuus.
Kerran istuin nuotiolla penkillä sellaisen aikuisen naisen kanssa joka töni minua koko ajan ilmeisen tahallaan ja keikkui siinä istuessaan. Hän sanoi, että hänellä oli lapsi, joka kuoli. Hän tuli ulkomailta tänne lapsen viimeiseksi elinvuodeksi kun lapsi oli teini ja hän ajatteli, että joko hän lapsen viimeisen elinvuoden on lapselle sureva äiti tai sitten samanlainen teini kuin lapsen kaveritkin ja arvaa kummaksi hän rupesi.
Nainen herätti minussa tavatonta ihailua. Ketä varten me pidämme yllä ylpeyttä ja arvokkuutta tavallisessa elämässä. Enemmän meitä arvostetaan jos olemme omia höperöitä itsiämme.
En ole asiantuntija, sanon heti alkuun. On kuitenkin varmasti eri asteista narsismia, eivät kaikki ole toivottoman patologisia tapauksia. Eli "lähes" on nopeana ilmaisuna sinnepäin viittaava. Tärkeää olisi kuitenkin tajuta, mitä narsismi on sairautena ja miten sen mahdolliseen asteittaisuuteen pitäisi kenties suhtautua.
Olet pohtinut asiaa selvästi paljon ja tiedät minua enemmän. Toivottavasti sallit, kun arvelen, ettet ole pahimmasta päästä, vaikka indikoivia merkkejä onkin nähty testeissäsi. Sinun arvokkaita avujasi hallita narsismitaipumuksia ovat minun ummikko"analystin" mielessäni äly, rajaton rehellisyydentarve (ei vahingossakaan vääriä viestejä keillekään, mieluummin kokonaan hiljaa) ja alkuvoimaisen terve sinnikkyys. Toisaalta samat ominaisuudet voivat syöstä masennukseen, kun tajuaa kamppailun kovuuden ja vaistoaa herkästi iskut. Mutta minä ainakin ihailen juuri noita piirteitä ihmisessä, muitakin tietysti.
Sitä paitsi, aika useassa meistä on pikku narsistin taipumusta, tunnistan itsessänikin. Ehkä siitäkin syystä pinnistelen (teko)vaatimattomuutta melkein roolinomaisesti, oikeastihan olen tietenkin "lähes" aina oikeassa ja vetovoimainen kuin magneetti ;).
Lumouduin Delezin aloituksesta ja kommenteista. Helmi "näin sinut lihatiskillä" -tiedotusten lomassa (no nyt olin ilkeä).
"Punnittua puhetta
välttynyt narsistilta 10.3.2008 klo 16.19
Toivottavasti sallit, kun arvelen, ettet ole pahimmasta päästä, vaikka indikoivia merkkejä onkin nähty testeissäsi."
Joo, testit sanovat
"korostuu ... äärimmäisen syvät narsistiset vauriot", "sietämättömän heikkouden ja avuttomuuden tunteen...", "uhkaavat jatkuvasti romahduttaa tvan hauraan tasapainon", "kauhunomaiset turvattomuuden tunteet ja tuhoutumisen pelot", "..mahdollisesti tva on syvästi pettynyt omissa, jo elämänsä varhausvaiheissa tarvitsevuuden ja riippuvuuden tarpeissaan", "...viitteitä persoonallisuuden hajoamisen suuntaan..."
Tätä minulla on sivukaupalla.
Tämä paljastaa jonkinlaisen tarinan narsismista. Sikiöaikana sairastin aasialaisen influenssan ja äitini pelkäsi minun puolestani kauheasti. Kun sitten synnyin, olin hänelle jonkinlainen viallinen lapsi, josta hän tavallaan eriytyi tunnetasolla. Se, että lähdin rikkomaan heteronormia vain vahvisti hänen epäilystään siitä että minussa oli jotain vialla. Nyt hänellä on sellainen hassu päähänpinttymä, ettei kukaan sikiöaikana sairastanut selvinnyt aasialaisesta kunnossa. Äitini kuoppasi minut tunnetasolla varhain.
Narsistilla on aina tuo tuhoutumisen pelko, mikä liittyy persoonallisuuden hajoamiseen. Se on nimeltään annihilaatioahdistus. Pelko siitä, että raukeaa psyykkisesti tyhjiin.
On huomattavaa, että tämä on länsimainen kulttuurinen päähänpinttymä. Egyptiläiset ja juutalaiset pelkäsivät, ettei heistä jää jäljelle hautaa eli että he katoavat tyhjyyteen. Idän uskonnoissa tyhjyys on tavoiteltava Nirvana.
Narsistin on pakko hypätä sinne kuiluun, ehkä useastikin. Usein sillä reissulla katoaa järki, ehkä jopa henki. Siksi se tehdään siinä vaiheessa kun ei ole enää muuta mahdollisuutta, sisäinen yksinäisyys, tunteettomuus ja tuska ainoana tunteena käyvät sietämättömiksi.
"Sinun arvokkaita avujasi hallita narsismitaipumuksia ovat minun ummikko"analystin" mielessäni äly, rajaton rehellisyydentarve (ei vahingossakaan vääriä viestejä keillekään, mieluummin kokonaan hiljaa) ja alkuvoimaisen terve sinnikkyys."
Minun vahvuuteni ja heikkouteni ovat se, että minä kuuntelen sen, mitä ihmiset sanovat minusta ja toimin sen mukaan. Heikkous on siinä se, että tällainen vaatimattomuus tekee minusta taitavan narsistin. Yleensä narsistilla on leijonan taktiikka, mutta minulla on hiiren.
Vahvuus siinä on se, että tiedän, että maailmassa on paljon minua älykkäämpiä ihmisiä, jotka siis näkevät minun lävitseni, jos yritän huijata eli huijaus ei kannata. Minua tyhmempien ihmisten suosio taas ei imartele minua.
Se, että minä liityin uskonlahkoon ja että minut potkittiin sieltä pois ja jouduin tulemaan häntä koipien välissä pois ja lyötynä Yhdysvalloista Suomeen oli kirvelevä nöyryytys minulle. Sen jälkeen olen elänyt kieli keskellä suuta.
Olen kuin Pako-sarjan Michael Scofield niin että suunnittelen kaiken. Nyt suunnittelen narsismista poispääsyä. Se, että kerron olevani narsisti ja tietoja itsestäni, on kuin toipuva alkoholisti antaisi baarikaapin avaimen kaverilleen. Kun ei luota itseensä niin on hyvä että ympäristö tietää.
"Toisaalta samat ominaisuudet voivat syöstä masennukseen, kun tajuaa kamppailun kovuuden ja vaistoaa herkästi iskut."
Masentuu joskus kun huomaa, että tämä yhteiskunta ruokkii narsismia ja mielisairautta. Tällä yhteiskunnalla on humaanin ihmisoikeusvaltion silkkihansikas poliisivaltion rautanyrkin peittona. Kun valtio on niin kahtiajakautunut kaikessa sanomisissa, miksei ihmiset olisi.
Kun minä olin lapsi, niin Suomella oli valtio, joka halusi olla Suomen ystävä. Tämä ystävyys oli esillä kaikessa puheessa, mitä ruvettiin lopulta kutsumaan ulkopoliittiseksi liturgiaksi. Ihmiset kuitenkin olivat tästä ystävyydestä voimakkaasti eri mieltä, mutta sitä ei saanut sanoa ääneen.
Kyllä se minusta sairastutti enemmän kuin kaikki aasialaiset.
Kumminkin sulla on levollistakin puhetta. Millai suodatat pois kaiken haitallisen täällä, missä kuka vaan voi sanoa mitä vaan?
Ihailen kyllä sinnikkyyttäsi.
"Minun vahvuuteni ja heikkouteni ovat se, että minä kuuntelen sen, mitä ihmiset sanovat minusta ja toimin sen mukaan. Heikkous on siinä se, että tällainen vaatimattomuus tekee minusta taitavan narsistin. Yleensä narsistilla on leijonan taktiikka, mutta minulla on hiiren."
No, onni onnettomuudessa, kun ei karju niin kuulee mitä muut puhuu. Jos se ollenkaan on se paras juttu.
Minä ajattelen, ettei kukaan huvikseen aiheuta itselleen hankaluuksia. Pitää olla jotain järkeä (mieltä) siinä, mitä tekee, ja aina on siinä, mitä tuntee. Vierastan vaan tota leimojen liimaamista, ja nyt tulin itse aiheuttaneeksi sulle sen. Kun siinä on sitten valmiit ladut suksia, vaikka sinä ite puutereilla rämpisitkin.
Siivosin sitten kaikki ajatuksenpoikaset tästä pois. Siitä syystä, että ne olisi olleet vääriä. Niin että tuli tämmöinen turpiin vaan ja onnea -tyyppinen viesti :).
"Voi luoja
Kirjoittanut: delez 10.3.2008 klo 22.04
Kumminkin sulla on levollistakin puhetta. Millai suodatat pois kaiken haitallisen täällä, missä kuka vaan voi sanoa mitä vaan? "
Otan sen riskin, että tuhoudun. Kutsun sitä pääkallokortilla pelaamiseksi. Olen elämässäni nähnyt niin paljon, että minut voidaankin sitten tappaa pois. Jos taas minut ajetaan hulluuteen, niin keski-ikäinen nainen on muutenkin syrjässä valokeilasta, kukapa arvostelisi että sellaisesta tulisi vähän höppänä.
"Parempi päivä leijonana kuin tuhat vuotta lampaana", sanoi kerran eräs suuri narsisti. Haluan päästä ulos häkistäni ja haistaa ja maistaa ja tuntea kaikesta sydämestäni. Sitten voinkin kuolla pois. Mutta enemmän kuin päivä leijonana haluaisin olla monta päivää hiirenä. Lausuman keksijä nimittäin teloitettiin ilman oikeudenkäyntiä 62 vuoden ikäisenä. Hänen päivänsä leijonana oli ohi.
"Ihailen kyllä sinnikkyyttäsi."
Olen epätoivon vimmainen ja päättäväinen.
"kun ei karju niin kuulee mitä muut puhuu. Jos se ollenkaan on se paras juttu. "
Narsisti on hypersensitiivinen muiden ihmisten mielialoille. Kun itse puhuu, ei voi kuunnella.
"Minä ajattelen, ettei kukaan huvikseen aiheuta itselleen hankaluuksia."
Niin minäkin ajattelen.
verran että onhan se tarina, tuokin, sun nääs. Mä oikein etsin siitä niitä mikä tekisi susta narsistien mothershipin ja miten ihmeellisesti sä sinnikyydellä voitit sodan itseäsi vastaan, jos toisenkin.
Mun tarvii kyllä sanoa että oothan sä kokenut paljon ja ymmärrän että sun tarinasi saa ihmiset haukkomaan henkeä. Mutta miten joku "Voi luoja
Kirjoittanut: delez 10.3.2008 klo 22.04
Kumminkin sulla on levollistakin puhetta. Millai suodatat pois kaiken haitallisen täällä, missä kuka vaan voi sanoa mitä vaan? "
on joku supervoima? Joku salaisuus ja mystinen rinkula jonka sisällä seisovat vain ymmärtävät sen mahdin? Tarkoitan, onko narsisti siis ihminen joka pitää elämistä yleensä suurena mysteerina jonka hän on onnistunut jotenkin selvittämään ja sitten siitä puhutaan kuin matkasta kuuhun. "miten sä suodatat haitalliset jutut pois?", "no minähän olen sinnikäs, taistelija,vaikeetahan se on, monimutkaista, venäjä opettaa ja minä"
Elämä on elämää, jokainen ihminen suodattaa ja jokainen ihminen suoriutuu. Sitten täälläkö taputellaan selkään ihmisiä että olipa mainiosti tehty kun jaksat elellä. Mä en vaan ymmärrä, mikä taitaa olla mulle siunaus.
Pitääkö nyt olla jotenkin hämmästyksissä kun on levollista puhetta, onko siinä jokin suuruus mitä mä en ymmärrä, ja ilmeisesti siis onkin.
Minkä riskin sä otat, mikä sut tuhoaisi? Millä pääkallokortilla sä pelaat? Voiko elämästä tehdä noin vaikean, että se on yhtä meduusan verkkoa.
Mä olen kierrellyt ja kaarrellut, nähnyt ja kokenut yhtä jos toistakin, kuullut ja tullut kuulluksi. On ollut lapsuus on ollut hyviä ja huonoja aikoja, on satanut on paistanut.
On sukellettu omiin syövereihin ja tutkiskeltu sielua ja sieltä kaivettu ne asiat jotka tekee elämästä upean. Tämäkö siis puuttuu narsisteilta?
Jokaisella on oma polkunsa kuljettavana, jos se ei ole samankaltainen polku kuin minulla, pitäkö se diagnosoida ja siitä sitten puhua lopun elämää?
Mä tiedän että on hulluja, ja on sairaita ihmisiä. Mutta onko nykyään jokaisen oltava jonkun diagnoosin alla ja jos itsestä löytyy muutama piirre jostain niin onko se sitten se Juttu josta Selvitään sitten lopun elämää?
Ne ääripäät ovat nykyään extremejä ja sitähän pitää olla, että on jotain. Mulle narsisti on itsekäs ihminen joka käyttää muita hyväkseen. Mutta jotenkin se nyt on sitten ihan jotain muuta, jokin peto, jokin vaara, ihan kuin elämässä ei ois muuta jännää niin keksitään että varo narsisteja, ja kun ei ole sitten muuta jännää niin sitten sanotaan "minä olen narsisti"
Mä en jaksaisi vaalia sitä noinkaan innokkaasti. Mutta mä en ihan ymmärrä, mä olen siitäkin iloinen. Ja siitäkin löytyy varmaan jonkun viisaat sanat ja se lie entinen joku diagnosoitu ihme.
Juu,jatkakaa vaan, catsy sanoo että on se vaikeeta koittaa elää kuin ihminen ja delez ihmettelee kuinka ihmeessä catsy siinä niin vaan taas onnistuu, huolimatta siitä että pitää ihan suodattaa, vaativaa, vaativaa.
Kyllä, jokaisella on oma matkansa kuljettavanaan. Toisilla siinä on toiset syöverit ja toisilla toiset. Ja jokaisen tapa käsitellä omiaan on se oikea. Niin kauan kuin se ei rajoita muita.
Minä hiukan hämmästyn aina sitä loukkaantumista, mikä omista asioista ääneen puhuminen, äänekkäästi kokeminen, aiheuttaa sellaisessa, jolla ei ole tarvetta huutaa tuskaansa julki. Onko täällä joku tietty määrä rakkautta ja huomiota, ja se on sitten maan hiljaisilta pois, jos joku delez alkaa kuunnella Catsyä ja arvostaa tätä?
Minä pidän kirjaa omista motiiveistani: jos minua ärsyttää joku, silloin minun on keskusteltava itseni kanssa. Ihmiset ovat sellaisia kuin ovat siksi kun he ovat. Heillä on siihen kaikilla omat hyvät syynsä.
Sinulle on mahdoton muuten vastata, koska jo ennalta tuomitset vastauksen "joksikin diagnoosiksi". Joten tyydyn ottamaan tämänkin kommentin loukkaantumisena siitä, että kaikki eivät vaienna sisäisiä ääniään vaan oikein piehtaroivat niissä. Se, mikä on toiselle välttämätöntä, ei kuitenkaan ole toiselta pois.
Narsisti ON hyväksikäyttäjä. Hänen parinsa on tuomitsija, jota ei kiinnosta pätkääkään, mitä toinen ihminen on joutunut kokemaan. Ei empatia ole sairaus.
Tuo sinun viestisi ikään kuin hyökkää: "Olen minäkin olemassa, mitä te pidätte itsestänne meteliä, kun minä (ja me muut) ollaan olemassa myös!"
Niin olet. Kaikki ovat. Joku kuulee, joku ei. Toinen puhuu, kolmas ei. Mikään siinä ei uhkaa sinun olemassaoloasi, sinä teet olemassaolosi ihan itse, ei siitä tarvitse olla huolissaan, että se katoaa Catsyn ja delezin takia. Eikä ole olemassa ihmisiä, joiden olemassaolosta pitäisi olla vähemmän iloinen kuin jonkun muun.
Pääkallokortilla pelaaminen on se, ettei alistu muiden eikä omiin peleihinsä vaikka edessä olisi kuolema. (Pelisiirto sekin, ei tässä maassa yleensä anneta ihmisen kuolla)
Minun ei olisi pitänyt alistua sukupuolisen monimuotoisuuden rajoittamisyrityksiin koulussa kun minua uhattiin tarkkiksella ja kasvatuslaitoksella. Olisi pitänyt pistää kova kovaa vastaan ja katsoa vastapuolen kortit.
Kun isä paiskasi minut lumihankeen kodistani pyjamissani, minun ei olisi pitänyt palata. Olisi pitänyt mennä lastensuojeluviranomaiselle.
Ei pidä jossitella, eikä alistua uhkauksiin, eikä terroriin, eikä pelotteluun. Ihmiset pelkäävät hirveän paljon tulevaisuuttaan. Kaikki me joka tapauksessa kuitenkin lopulta kuolemme eli pahin skenaario sattuu joka tapauksessa. Yhtään rahaa ei saa hautaan mukanaan myöskään. Ennen kaikkea ei pidä mielenterveyttään varoa.
Uskovaisena minua peloteltiin maailmanlopulla ja demoneilla. Ihan turhia pelkoja ne olivat tietysti, mutta itselleni todellisia. Nyt pelotellaan ilmastonmuutoksella, kolesterolilla ja potkuilla. Ikinä en olisi aloittanut "tappodieettiä" jos olisin uskonut lääkäreiden sanomisia. "Aivot eivät saa ravintoa". Lääkäreiden mukaan minun aivoni eivät ole saaneet neljään vuoteen mitään ravintoa.
Pääkallokortin pelaaminen tarkoittaa siis sitä, että on rehellinen itseään ja muita kohtaan vaikka kuolemalla, vankilalla tai vammautumisella uhattaisiin.
Narsismissa se tarkoittaa kuoleman narsismin, psykoosin tai itsemurhan uhkaa. On monin verroin helpompi tappaa itsensä, kuin kamppailla eroon omasta narsismistaan. Ihminen joka tappaisi minut tekisi minulle vain palveluksen.
"rehellinen itseään ja muita kohtaan", jos tämän ajatuksen saisi narsistiselle ihmiselle ajettua sisään, olisihan siinä paljon paremmat mahdollisuudet seistä omilla jaloillaan ja omana persoonana. Kuka narsistia voi auttaa jos ei päästä läpi, vaikka haluaisi, sillä narsisti voi vetää toisen mukaansa tähän alennustilaan aika helposti, jollei osaa pistää aisoihin ja tiukasti vaatimaan toisenlaista käyttäytymistä.
Tuossa joku hyvin kirjoittikin, että onhan näitä aste-eroja, eihän tuollainen lievä narsistisuus juuri mitään haittoja aiheuta, ellei se vakavampana ns.puhkea kukkaan, jolloin ei enää ole vastaanottavainen sen enempää muiden kuin oman itsensäkään inhimillisyydelle, ei pysty käsittelemään asioita rehellisesti, koska näkee oman vajavaisuutensa ja heikkoutensa (joita on jokaisessa, narsisti ei vaan sitä kestä).
Tuossa yhessä viestissä mainittiin, kuinka narsistin kumppani on tuomitsija, jos ei tarjoa empaattisuutta toisen kokemuksille, sehän tietysti yleensä tarvii tätä vaihetta, että narsisti riisuisi naamionsa, ennenkuin toinen voi edes lähestyä empatia mielessä. Voi olla, että joku omien kokemuksien karaisemana keskittyy jatkossa täysin itseensä ja saa turhan päiten narsismin leima, sillä kyllä siihen tarvitaan aika rajuja tekoja ennenkuin edes "ansaitsee" narsismin leiman.
Ei narsisteja kohtaan ole samanlaisia kuvitteelisia noitavainoja kuten aikaisemmin oli esim. homoseksuaaleja kohtaan, sillä narsistien teot ovat todellisia ja haitallisia esim. työelämässä (ensin kyllä narsisteista on hyötyä, myöhemmin, jos he jäävät jumittamaan omaan linnoitukseen ja aina oikeassa olemiseen, he muodostuvat taakaksi).
Yhteiselomme on tullut kylmemmäksi ja tunteettomattomaksi, jolloin se ruokkii narsisti tyyppistä käyttäytymistä, mutta kuten todettu aste-eroja on paljon niinkuin monen muunkin leiman suhteen, harvoin kukaan on niin yksioikoinen kuin psykologit ym. vastaavat antavat ymmärtää.
Pääkallokortilla pelaa moni muukin, onhan se yksi mittari suhteuttaa asiat jos näkee itsensä arkussa ja peilaa tämän hetkistä tilannetta siihen.
"Narsismin
ydin lauseessasi 11.3.2008 klo 13.42
"rehellinen itseään ja muita kohtaan", jos tämän ajatuksen saisi narsistiselle ihmiselle ajettua sisään, olisihan siinä paljon paremmat mahdollisuudet seistä omilla jaloillaan ja omana persoonana."
Narsisti tuppaa olemaan yhtä raateleva omaa itseään kohtaan kuin mitä muita kohtaan, mutta kun haluaa olla kaikkien kanssa avoin ja rehellinen, huomaa ettei muilla olekaan kiinnostusta sinun hyväksikäyttämiseesi kun taas "kun narsismi on päällä" joutuu kestämään kaikenlaisia kilpailijoita ja hyökkääjiä. Narsisti ärsyttää ihmisiä pelkällä olemuksellaan, näin olen kuullut ja kokenut, vaikka en osaa selittää mistä tämä johtuu.
Maailma ei olekaan minua kohtaan hyökkäävä. Ennen oli. Outo juttu. Jopa vanhempieni asenteet ovat lämmenneet. Uhka on poistunut.
"Kuka narsistia voi auttaa jos ei päästä läpi, vaikka haluaisi, sillä narsisti voi vetää toisen mukaansa tähän alennustilaan aika helposti, jollei osaa pistää aisoihin ja tiukasti vaatimaan toisenlaista käyttäytymistä. "
Useimmat psykoammatinharjoittajat ovat narsistin vietävissä ja johdateltavissa helposti. Se on perin lannistavaa. He luulevat olevansa immuuneja ammattinsa takia. Ihan kuin märälle saippuapalalle astuisivat.
Käyttäytymisen muuttuminen ei johda asenteiden muuttumiseen. Muuttunut käytös on vain teeskentelyä. Kuten minä olen sanonut, minä olen valinnut hiiren strategian sen sijaan että valitsisin leijonan. Hiiri ei suoranaisesti uhkaa ketään, mutta hankkii kyllä mahansa täyteen. Leijona syö ensin mielin määrin, mutta leijona pistetään häkkiin tai ammutaan.
Kumpaakaan ei haluta kotieläimeksi.
"ei pysty käsittelemään asioita rehellisesti, koska näkee oman vajavaisuutensa ja heikkoutensa (joita on jokaisessa, narsisti ei vaan sitä kestä). "
Ei siedä, tämä on se seikka tässä. Jos minä sanon olevani vajavainen, ihmiset kiusaavat minua ja käyttävät hyväksi, raiskaavat ja pahoinpitelevät kunnes kaikki psyykkinen toiminta lakkaa, joudun mielisairaalaan, ruumis elää, mutta sielu ei.
Siksi on pakko esittää vahvaa.
Minulla on vielä konkreettisia kauhukokemuksia siitä, kuinka ihmisarvo menee jos olet heikko tai annat vähänkään vinkkiä siitä että olet heikko.
"Ei narsisteja kohtaan ole samanlaisia kuvitteelisia noitavainoja kuten aikaisemmin oli esim. homoseksuaaleja kohtaan, sillä narsistien teot ovat todellisia ja haitallisia esim. työelämässä "
Minulla ei ole ollut narsismidiagnoosin saadakseni muita tekoja kuin lomakkeiden täyttelyä ja musteläikkien tulkintaa. Sillä tavalla ne muutkin diagnoosit annetaan.
Minun narsismini keskittyi uskontoon. Lopputulos suuresta Raamatun lukemisesta oli se, että kun Jeesus puhui "kyykäärmeiden sikiöistä" hän tarkoitti minunkaltaisiani ihmisiä. Oikeammin kyllä olin enemmän kirjanoppinut kuin fariseus sillä minulla ei ollut tarvetta ulkokultailuun.
Toisaalta, Jumala ruoskii kaikki ne, jotka hän haluaa lapsikseen. Minua on ruoskittu. En ole varma tosin haluanko hänen lapsekseen enää.
Minä kovasti pidin esilläolosta omassa seurakunnassani vuorilla, pidin saarnaamisesta. Se tosin oli työläs tapa hankkia loistoa. Minusta tuli koppava, paavillisempi kuin paavi itse. Minä kehitin jopa oman ennusteeni asiainjärjestelmän lopusta, 1999 oli laskemani maailmanlopun vuosi, 120-vuotisen lopun ajan päätös.
Ero minun ja monen muun välillä oli se, että minä ymmärryin erehtyneeni kun taas ne muut takertuivat oljenkorteen. Monta miljoonaa ihmistä tänä päivänä uskoo 120-vuotiseen lopun aikaan, mutta alkuvuosi on eri.
Normaali ihminen ei käy toisen vajavaisuuksia osoittelemaan, vaan yleensä juuri ne narsistisemmat. Pelko hyvinkin on narsistien käyttämä lyömä ase, jolla saa muut mukaansa, jottei heille kävisi kuvailemallasi tavalla, joten menevät esittämään vahvaa, vaikkei vahvuudesta oikeasti ole hajuakaan.
Erittäin ulospäinsuuntautunut joka ei jaksa muita kuunnella, varmaankin rupeaa ennenpitkää alkuhuuman jälkeen ärsyttämään kun on kuullut samat jutut moneen kertaan kerrottuna eikä tarina jalostu, vaan rupeaa kiertämään kehää ja kun narsistin vetovoima loppuu ilmeisesti siinä vaiheessa alkaa päällekäyvyys jolla pitää etsiä toisesta vikoja jotta oma erinomaisuuden tunne säilyisi.
Ehkä tuo hiiren strategia on sitä, että ymmärtää nyt paremmin oman pienuutensa sekä suuruutensa eikä ole tarvetta jatkuvasti vertailla itseään muihin ja osaa suhteuttaa itsensä ympäristöönsä eikä ole kuin norsu posliinikaupassa ja maailman napa.
Narsisteja en kylläkään rinnastaisi leijoniin millääntavalla, riikinkukkoihin ehkä hetkellisesti, aikansa jaksavat pöyhistellä ja luulevat omistavansa väriloiston jota muilla ei ole. Jos tämä totuus heille valkenee että muita(kin) arvostetaan heitä enemmän eikä heitä enää ihailla heidän kuvittelemalla tavalla, silloin on vaara että he romahtavat rytinällä ja viha senkuin yltyy toista kohtaan. Tälläisia asioitahan toki itse kukin tekee tietyssä mittakaavassa vasta asioiden laajuus ja raakuus voi paljastaa vakavan ja vaarallisen narsistin.
Monet testit ovat paljastaneet ihmisten pimeän puolen, jos heille antaa oikeutuksen toimia vaikka kuinka väärällä tavalla, menee heidän toimintansa hyvin nopeasti sadistiseksi, se onko joku oikeasti heikko tai vajavainen ei ole asian ydin, vain se miten toimintaa perustellaan, ehkä tässä kiusaajien paratiisimaassa, jossa ei uskalleta olla Ihmisiä isolla I:llä on tarve kokea ylemmyyttä tavalla tai toisella jottei se oma pienuus näyttäisi niin kamalalta ja paljastuisi.
Pistettäisiin kaikki ihmiset diagnooseihin ja katsottaisiin lopputulos ja naurettaisiin loppuelämän ajan, onko ne oikeasti lähellekkään paikkaansapitäviä tai sellaisia, etteikö maallikkokin olisi voinut vastaavan suuntaisia tosin laimeampia antaa vailla sitä "syyllistävää" osaa siinä, sillä ainahan sitä on ollut kaikenlaisia ihmisiä ja kaikenlaisia kokemuksia, nykyään mitään ei meinata sietää ja ymmärtää kun pitää psykologien siihen osansa sanoa ja leima pyllyyn laittaan ja silmät selällään tuijottaa Ihmistä, joka ei ole pumpulissa kasvanut ja steriiliksi elämäänsä muuttanut.
Joku epäili, että monet lesbot omaavat narsistisia piirteitä, jos on kova tarve omahyväisesti analysoida itseään ja muita, eikä oikeasti hahmota itseään todelliseen maailmaan, vaan on tarve elää ja piiloutua "omiensa joukkoon" varmasti on vaara että tälläiset piirteet korostuvat. Pienessä akvaariossa syövät vielä toisensa elävältä arvostelemalla ja vertailemalla pienestä otoksesta, jotta ehtivät ensin ennenkuin kilpailijat ja joutuvat kovettamaan itsensä tämän kestääkseen, jos eivät uskaltaudu meren armoille.
Leijona-vertaus ei ole alunperin minun, vaan sitä pidetään Benito Mussolinin sanomana. Löysin tällaista:
" Benito Mussolini, the Italian fascist dictator, once said: "It is better to live one day as a lion than a hundred years as a sheep." This remarkable statement manages to combine macho bravura with sheer ignorance (the male lion spends most of the day asleep)."
Mussolinin aikalainen, Haile Selassie, myös vertasi itseään leijonaan.
Mainoksessa myös Jari Sarasvuo karjuu leijonan tavoin. Uskovainen mies, eikö hän tiedä, että
1. Piet. 5:8 :ssa sanotaan "Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä"
kristittyjä aikoinaan leijonille syötettiin.
Itse pidän parempana David Bowien laulelmaa
"We could be Heroes, for just one day..", mutta sehän vaatii jotain tekojakin, ei pelkkää kuvitelmaa ja mahtipontisuutta, kuten Mussolinin tapauksessa.
Naarasleijonilla on kuulemma eri tehtävät ja tavat toimia ja saavat yhteistyössä paremmin saalista, hmmm.., tätä käytetään esimerkkinä työelämässä sekä hyvässä että pahassa.
Olen samaa mieltä kuin tämä onnekseen narsisteilta välttynyt. Ja samaa mieltä siitäkin, että melkein kaikissa meissä on pikkuisen narsistia, minussa myös. Ei se niin vaarallista ole, kunhan sitä ei ole häiritsevässä määrin.
Narsisti ystävänä on jo riittävän ikävä, seurustelusuhde ja rakastuminen narsistiin olisi monin verroin pahempi. Tällaisen ystävyyden olen kokenut (menneessä aikamuodossa, siis, kyseinen ystävä toimi "protokollan mukaan" ja häipyi tilanteeseen sopivana ajankohtana) ja työympyröistä löytyy tälläkin hetkellä pari malliesimerkkiä, ikävä kyllä. Tietysti omaa oloa ja suhtautumista helpottaa, kun tietää, että kyseessä on jonkinasteinen persoonallisuuden häiriö, mutta välillä tulee kapinamieli: mitä kaikkea työtovereilta on pakko sietää? Pahinta on, kun tällainen narsisti saa muut mukaansa ja aiheuttaa "lumivyöryn", jota on melkein mahdoton siististi pysäyttää. Huonostihan siinä lopulta käy ja koko työyhteisö kärsii, jotkut sen jäsenistä enemmän ja toiset vähemmän, narsisti itse eniten, vaikka ei sitä itse ymmärtäisikään. Ja hänen seuraavassa työpaikassaan näyttää alkavan sama pyöritys...
Terveisin toinen "ummikkospykologi".
"Tässä kohtaa naisesi herää eloon. Sinä tiedät hänestä liikaa. Olet nähnyt hänen lävitseen. Hän tarvitsee uuden lähteen, josta juoda, jonka pintaan peilautua sellaisena, kuin hän itse tahtoisi itsensä nähdä. Ei sellaisena, kuin hän todellisuudessa on ja kuten sinä hänet näet. Sillä hänelle se ei ole totta."
samaa luokka olevan miehen olen nähnyt ainakin ystäväni kertomuksen perusteella.
valitettavasti, työn merkeissä. Parempi näin kuin että olisi omassa keittiössäni :)
Lyhyet suhteet eivät tarkoita, että nainen olisi narsisti.
Paljon lyhyitä suhteita, paljon särjettyjä sydämiä tarkoittaa, ettei osaa tai tahdo välittää siitä, mitä tekee toisille. Se ON narsistinen oire. Ei se tietenkään tarkoita, että on täysiverinen narsisti ja hyväksikäyttäjä, mutta jollei usean kymmenen lyhyen suhteen jälkeenkään ole selvillä siitä, mitä elämältä haluaa, jos jokainen nainen on tuntunut väärältä, niin sietää ruveta ajattelemaan. Joko liikkuu totaalisesti väärissä piireissä tai sitten toimii ennalta laatimansa käsikirjoituksen mukaan.
Lyhyet suhteet ovat yksi seuraus. Seurauksia - narsismin tunnusmerkkejä on muitakin.
Elämästä puuttuu ulottuvuuksia, on asioita, jotka ovat rempallaan. Raha-asiat voivat olla yksi sellainen. Koska on vain yksi elintärkeä arvo (itsensä arvokkaaksi todistaminen), on sellaista historiaa, jota ihmisellä ei tavallisesti ole. Sellaisia tempauksia, jotka kertovat persoonallisuudesta, joka ei kykene välittämään seurauksista, joita aiheutuu muille. Usein myös itselle, sillä narsisti osaa odottaa taivaan putoavan niskaansa. Hän tietää petkuttavansa, hän pakenee syyllisyyttä.
Narsisti ei ole kärsivällinen, ei siedä kipua, ei fyysistä eikä varsinkaan henkistä, itsensä tarkastelun aiheuttamaa. Hän lääkitsee itseään mielellään, usein lääke ovat päihteet. Narsisti on addiktoitunut henkilö, addiktio voi vaihtaa paikkaa. Lyhyet suhteet johtuvat addiktiosta siihen tunteeseen, että narsistiin ihastutaan. Se on juovuttava huume, joka valitettavasti haihtuu, eikä mitään tule tilalle.
Narsistille on elintärkeää, mitä hänestä ajatellaan. Hänen kannustusjoukkonsa koostuu niistä, jotka jaksavat ravita hänen itsetuntoaan. Hänellä on ihailijakerho, mutta ei ystäviä. Vihamiehiä sen sijaan löytyy. Hän ei kestä hänet hyvin tuntevan ihmisen monivivahteista ja aitoa kuvaa hänestä, vaikka se olisi miten rakastava. Ihailijoitaan hän ei arvosta, koska ei pohjimmiltaan arvosta itseään. Siksi palvova rakkauskaan ei pitkän päälle tyydytä. Siksi hänellä on paljon exiä ja ex-ystäviä. Jos suhteet ovat hänen lajinsa (kuten meidän vinojen kohdalla monesti on, on jouduttu pohtimaan, mikä on tärkeää), hän on don juan, naistennaurattaja, ensirakastaja.
Narsisti haluaa ulos tästä kehästä, hän vaikuttaa vilpittömältä. Hän on valloittava hyvin hienovaraisella tavalla. Hän osaa varoa olemasta liian läpinäkyvä, sillä vaikutelma on tärkeämpi kuin sisältö. Hänet näkee onnellisena ainoastaan juovuttavien huumeidensa vaikutuksen alaisena - valloitettuaan, humalluttuaan, voitettuaan. Muulloin hän on varautunut, synkkä ja etäinen.
Hän toteuttaa helvetin käsikirjoitusta.
Tuo kuvaus sopii alkuosaltaan minuun.
Minä kohtelen naisiani hyvin. Minä kuuntelen, minä ymmärrän, minä rakastan. Jos joku toisin tietää, puhukoon nyt tai vaietkoon iäksi.
Minut kuitenkin aina jätetään. Minulle ei anneta edes sitä puolta vuotta.
Minä en vähättele rakkaitani, koska he ovat nupullaan olevia exiä. Katkera ex saa paljon pahaa aikaan.
Itse asiassa olen yhä Jehovan todistaja -mielentilassa. Kaikille ystävällinen ja kohtelias, siisti ja vaatimaton, kuuntelen ystävällisesti. Mutta aivan kuin kukaan ei koskaan oikeasti liity jehoviin (paitsi minä), en minäkään saa ketään koskaan liittymään itseeni.
Joka aikakaudelle on noitansa. Tämän aikakauden noita on narsisti. Ei ole kovin pitkä aika siitä kun ne noidat olivat pahoja homoseksuaaleja.
Sinulla on sellainen mentaliteetti, että alat heti hakea oireita itsestäsi. Ei kannata ruveta lukemaan lääkärikirjaa ;)
Mutta kun kohdalle sattuu niin sitten tietää. Kun oma energia on syöty, kun huijaus paljastuu, kun luottamus ihmisen perimmäiseen hyvyyteen on mennyt, kun on saanut läksynsä, kun on kasattava itsensä.
Tutkimusten mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (se on diagnoosi ja tiedän, ettet luota niihin, en minäkään) kärsii vajaa prosentti ihmisistä.
Mutta lepakkopiireissä tuo tilanne on käytännössä niin tavallinen, että sietää sitä tältäkin kantilta katsoa, eikä vain todeta, että olipa paska tyyppi. Eikä niin voi sellainen tehdäkään, joka kerran on luottanut ja rakastanut. Siipensä polttaneita on paljon. Ja heillä ei yleensä narsistin jäljiltä ole kannustusjoukkoja, on vain häpeä ja yksinäisyys.
Minun papereissani lukee vuodelta nollanolla, että minulla on sekamuotoinen persoonallisuushäiriö narsistisin, skitsotypaalisin ja epävakain oirein (olen näyttänytkin sen palstalaisista huualle sekä bitille).
Minun rehellinen mielipiteeni on se, että kun psykoplanttu näkee, että toi ei ihan kuulu heteronormatiivisiin, niin jo rupeaa leimakirves heilumaan ja kaikki mahdolliset vähänkin sattuvat "diagnoosit" eli haukkumasanat kaivetaan esille.
"Ei kannata lukea lääkärikirjaa
Kirjoittanut: delez 9.3.2008 klo 18.40
Mutta kun kohdalle sattuu niin sitten tietää. Kun oma energia on syöty, kun huijaus paljastuu, kun luottamus ihmisen perimmäiseen hyvyyteen on mennyt, kun on saanut läksynsä, kun on kasattava itsensä. "
No ei satu minun kohdalleni, minä olen toistaiseksi nähnyt sellaisen läpi.
"Tutkimusten mukaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä (se on diagnoosi ja tiedän, ettet luota niihin, en minäkään) kärsii vajaa prosentti ihmisistä. "
Vajaalla prosentilla on ollut epäonni joutua psykologisiin tutkimuksiin.
"Mutta lepakkopiireissä tuo tilanne on käytännössä niin tavallinen, että sietää sitä tältäkin kantilta katsoa, eikä vain todeta, että olipa paska tyyppi."
Sanon saman kuin mitä sanoin tuon poistetun raiskausviestin kohdalla - tilaisuus tekee varkaan. Huutoasi ei kuule kukaan, etenkään jos olet kaapissa. Se antaa tilaisuuden kaikille hyväksikäyttäjille tehdä konnantöitään salassa.
Yhtä asiaa tällainen narsisti pelkää enemmän kuin kuolemaa, hulluksi tulemista, psyykkistä hajoamista, psyykkistä sulamista.
Otin tuon sulamisen viimeiseksi tuohon koska sellainen sulaminen tarvitaan, että voisi rakastua tai rakastaa tai olla ylipäätään ihminen.
Jos nainen ei välitä hullun leimasta, hulluksi tulemisesta tai käyttäytyy itsevarmasti tai on pelle, narsisti pelkää.
Ehkäpä minulle on sattunut sitten vuoden nollanolla jälkeen, että olen murtunut niin totaalisesti etten pelkää enää hulluutta ja minusta on tullut ihminen.
Henkilöksi, joka ei usko psykoroskaan, olet älyttömän hyvä siinä.
Sanoin jo aiemmin, että olin täällä joitain vuosia sitten, kun sinäkin olit. Ja nyt tultuani ensimmäinen ajatus oli tuo, minkä itse sanot: sinusta on tullut ihminen. Ja se murtumakin näkyy.
Minä uskon, että olet käynyt noi kärsimysluolat melko tyhjentävästi läpi. Ei ihmisen tarvitse toisten varassa olla yhtään kauempaa kuin oli tarvis. Ei todellakaan tarvitse kenenkään antaa määritellä itseään.
Se vaan ei poista sitä tosiasiaa, että täällä joukossa on niitä, jotka eivät ole mitenkään jäsentyneitä, ja niihin pitää jotenkin varautua. Varsinkin hiukankin heikoilla ollessa tulee muuten myllynkiviä kaulaan niiden toimesta, jotka on yksin niin hukuksissa, että pakko on vetää joku muu mukanaan.
Hulluksi tuleminen... Se on totta, että narsisti pelkää itsenäistä, sitä, joka ei hajoa hulluudenpelkoonsa. Mutta et sinä varmaan enää pelkää, kun et kerta pakoon luiki.
Minä tykkään jutella sun kanssa.
Tykkään Tähtiportista. Siinä on sellainen goa'uld, joka ottaa hallintaansa ihmisruumiin, joka muuttuu sen jälkeen tämän goa'uldin tahdottomaksi käskyläiseksi. Goa'uld sen jälkeen ryhtyy öykkäriksi ja tekee ihmisistä orjiaan ja vaatii, että häntä palvotaan jumalana.
Ihmiset kuitenkin onnistuvat huijaamaan goa'uldeja kompastuttamalla nämä omaan ylpeyteensä ja riidanhaluunsa.
Ruumis saattaa päästä eroon parasiitista, mutta se vaatii voimakkaan tahdon ja siitä huolimatta saattaa käydä niin, että goa'uld tappaa ruumiin.
Tämä on tarina narsismista ja narsisteista. Narsistinen henkilö on tämän pahuuden haltuunottama. Pitää olla valmis täydelliseen tuhoutumiseen. Jonkinlaisena lohtuna, paha kuolee narsistin mukana, mutta siitä saattaa selvitä elossa ja ruumis vapautuu loisesta.
Kerron ihmisille olevani narsisti etten repsuisi takaisin siihen. Sellainen tuntuu kuolemalta. Tunteet puutuvat. On kuin katselisi omaa elämäänsä sivustaseuraajana sen lipuessa kohti vääjänmätöntä loppuaan.
Nyt olen takki auki naisten kanssa, jaan itseäni aidosti, tunteet heittelevät joskus katuojan ja ahmimiskohtauksen välillä, vaatteet kastuvat sateessa, tuuli viluttaa, kompuroin pimeässä, saan haavan polveeni ja mustelmia ja kurastan vaatteeni ja oksennan, mutta hei TÄMÄ TUNTUU ELÄMÄLTÄ! Kurjuuskin on IHAN AITOA kurjuutta!
Tok'ra shol'va!
Sanopa pitääkö mun toivoa sulle kumppanuuden lahjaa, sillä riepottelee se kuitenkin, kun sulla on eväät ja rohkeus lähteä syville vesille seilaamaan?
Aika ihanaa, että on olemassa täyteläiset värit, ettei koko maailma ole pelkkää surrealistista unta. Mulla on ollut rinnalla hukkuvia niin pitkään, että alkaa väsyttää, mutta ihmeesti niitä voimia aina löytyy, että jaksaa sukeltaa ja uida rantaan päin. On aika tavalla sama, sataako kaatamalla, kunhan ei puukkoja sada. Ihana on jokainen hengähdyksen hetki, kun saa jäseniään lepuuttaa.
Onko se muuten väärin, että jos on hyvä uimaan niin koittaa retuuttaa toisiakin rannalle siinä sivussa? Kun on luuta, jolla pääsee välillä tarvittaessa vaikka tiibetiin lomalle. Maailman katolle viheltelemään, että taas jaksaa.
kiitos, tämä oli mielenkiintoinen keskustelu.
jäin miettimään, miten paljon rakastumiseen ja sen kestämiseen tai loppumiseen liittyy haavoittumista... hylätyksi, huomiotta jätetyksi ja ei-tarpeeksi-rakastetuksi tulemisen tunteita..
mietin sekä itseäni että viimeisintä juuri päättynyttä suhdettani...
sain paljon ajateltavaa, kiitos
En ole seurustellut narsistin kanssa enkä rakastunut, mutta minulla oli ystävä, joka on mitä ilmeisimmin narsisti. Tietenkään en tajunnut sitä silloin, kun ystävystyttiin. Meillä oli tiivis ja läheinen ystävyyssuhde. Minä luotin häneen ja avasin sydämeni hänelle.
Aluksi hän näytti vain hyvät puolensa, ja myöhemminkin osasi halutessaan olla todella viehättävää seuraa, mutta vastapainoksi tuli jatkuvaa piikittelyä ja mollaamista. Hän oli oikea syyllistämisen mestari ja osasi osua niihin kipeimpiin kohtiin minussa. Välillä hän saattoi kilahtaa ihan älyttömästi jostain tosi pienestä asiasta.
Minä jaksoin aluksi uskoa, että asiat selviävät puhumalla. Kerroin, että minusta tuntuu pahalta tuollainen käytös. Hän pyyteli anteeksi, laittoi käytöksensä stressaavan elämäntilanteen piikkiin ja lupasi jatkossa käyttäytyä paremmin. Sanoi, että olen hänelle tosi tärkeä, eikä hän halua missään nimessä menettää ystävyyttämme. Minä uskoin. Kuukauden pari hän käyttäytyikin kunnon ystävän tavoin, mutta sitten sama touhu alkoi taas alusta. Kun tämä kuvio toistui muutaman kerran, aloin tajuta, että hänen puheensa ovat vain tyhjiä lupauksia, ei hänen käytöksensä tuosta miksikään muutu. Minä vain satutan itseäni olemalla hänen kanssaan tekemisissä.
Sitten oli myös erinäistä selkään puukottamista ja hyväksikäyttävää toimintaa. Tilanne johti siihen, että pistin kokonaan välit poikki ex-ystävääni. En halua olla hänen kanssaan enää missään tekemisissä ja näin jälkeenpäin ajattelen, että olisi ollut fiksua katkaista välit jo aiemmin, siedin hänen touhuaan aivan liian pitkään. Jotenkin vaan olin niin kiinni hänessä, etten pystynyt tekemään lopullista irtiottoa aiemmin.
Hänen toimintansa voisi hyvin tiivistää tähän lauseeseen: "Mitä tahansa minulle kerrotkin, voin käyttää sitä sinua vastaan."
Elän narsistin kanssa. Tiedän etten voi häntä muuttaa ja hän tietää kuinka vaikeaa hänen on muuttaa itseään, mutta hän tekee sitä vähin erin koko ajan. Hän haluaa olla tavallinen ihminen koska hän tietää ettei jaksa olla kokoajan erinomainen.
Hän haluaa olla erehtyväinen ja hän haluaa osata vastaanottaa anteeksiantoa. Hän tietää olevansa heikko ja hän haluaa osata myös myöntää tämän. Hän haluaa rinnalleen ihmisen joka on häntä vahvempi, jonka itsetunto ei murru.
Häntä pelottaa jos häneltä uskaltaa vaatia vastuuta. Hän ihailee vahvaa itsetuntoa, hän haluaisi sellaisen itselleen. Hän on hirviö jonka uumenissa asuu hyvin pieni ja hauras ihmisenalku joka ei ole vielä puhjennut kukkaan.
Jos jaksat tehdä kovasti töitä ja pitää oman mielesi terveenä saatat joku kaunis päivä nähdä sen oikean ihmisen kasvavan esille.
Narsismista voi toipua. Tiedostaminen on ensimmäinen askel. Narsistin täytyy tehdä koko työ ihan itse mikäli hän aikoo tervehtyä. Raskasta, mutta välttämätöntä. Toipilaan vieressä on vaikeaa elää, eikä moni jaksa. Minä yritän. Olen nähnyt aitouden valheiden kesken ja rakastan. Haluan tämän naisen.
kirjoitettu. Toivotan sinulle voimia ihmisen kanssa jota rakastat.
Toiseksi haluaisin sanoa, että minusta narsismista on tullut tämän ajan trendi-ilmiö, muotijuttu. Joskus se oli anorexia, bulimia, ADHD jne. nyt narsismi.
mikään oma syy, on aina jokin sairaus tai oirelu jostain tai syntymävika. Jos mokaa suhteensa pettämisellä on seksiaddikti,help anyone, jos kohtelee rakastaan kuin rukkasta on narsiti,help anyone, jos ei jaksa tehdä mitään loppuun, keskittyä on adhd,help anyone, jne jne.
On hyvä etsiä syitä muualta kuin siitä että jos oikeasti käyttäisi edes puolet siitä ajasta itsensä oikeasti tutkiskeluun kuin itsensä selittämiseen, asiat olisi varmasti ihan toisin.
Nykyään jos on tervepäinen, haluton mihinkään extreme sauvakävelyyn nuoralla kanjonin yli, ei käytä mieli-tai muunkaan alan lääkkeitä, on onnellisessa parisuhteessa(johon on löytänyt tiensä ottamalla oppia virheistään,ei lääkitsemällä niitä), on liian tavallinen.
Ihmisten auttaminen ajatellaan jostain syystä sellaiseksi, että heille/meille täytyy NIMETÄ ongelmia, joita sitten hienotunteisesti mutta etäisesti autetaan käsittelemään itse. Minä luulen, ettei yksikään ihminen ole niin hölmö, että oman hankalan ongelman tunnistaminen olisi tiedosta kiinni. Päin vastoin se tieto on maailman tuskallisin, lamauttava ja kerta toisensa jälkeen saman helpon ratkaisun haluava. Pikemmin on kiinni uskalluksesta. Yksin ei jaksa uskaltaa nähdä. Mutta ei sitä kukaan muukaan pysty näkemään, jos itse ei näe.
Kiireellisessä asioiden nimeämisessä on se vika, että sen tekee joku muu kuin asianomainen itse. Oma sisäinen puhe jää jälleen kerran kuulematta. Se jää kuuntelematta, mikä oli se ongelma alunalkaenkin. Autettava käy sen vetelämmäksi, mitä aktiivisempi ja päättäväisempi auttaja. Mitä järkeä puhua viisaamman päälle? Toteaa vaan, että ei minusta ole, ei onnistu, ei tunnu. Mutta ei se sitä tarkoita, ettei voisi olla kokemusta ja yleistä käsitystä asiasta. Hahmottaminen on työlästä ja vaikeaa, siihen voi kannustaa, mutta siihen ei pidä manipuloida.
Sitten kuulee tätä, että ottaa vaan vastuun itse, on sitä muillakin. Varmaan joku silläkin lailla reipastuu. Mutta enimmäkseen ei. Miten voi yksin ja itsensä vuoksi ottaa itseään niskasta kiinni, jos ei alkujaan usko olevansa minkään arvoinen? No, olet saman arvoinen kuin muutkin, miksei se sulle riitä, kun riittää mulle?
Koska kaikille ei jaettu samanlaisia eväitä. Koska kukaan ei ehdoin tahdoin valitse kärsimystä itselleen. Koska toinen toistaan tarvitaan. Koska voi olla toiselle ihminen, yrittää ainakin. Koska ihmisellä on väliä.
Narsismi (ja vaikkapa masennus) kyllä pistetään omaksi syyksi, vaikka yhtään mitään apua narsismista eroon pääsemiseksi ei ole tarjolla (ja masennukseenkin vähän).
Se, että narsisti muuttuisi muuttamalla käytöstään kuulostaa vähän samalta kuin jos minä menisin miehen kanssa naimisiin korjatakseni homoseksuaalisuuden.
Yhtään tukiryhmää narsisteille en tiedä, on vain näitä noitavainoryhmiä kuten narsistien uhrien tuki. Narsisti on useimmiten samalla myös narsismin uhri, mutta narsistien uhrien tuki jättää nämä uhrit ulkopuolelle.
Narsisteille ei ole mitään koska narsistin ei sanota haluavan muutosta, paitsi ne jotka haluavat, niin kuin meitäkin on tullut ilmi kaksi tässä keskustelussa.
Narsistien uhrien tuessa kerrotaan tarina narsistista joka muuttui, kun oli ollut seitsemän vuotta "dramaattisessa" terapiassa. Se dramaattisuus tarkoitti mielisairaalakeikkoja ja itsemurhayrityksiä. Kuinka moni lähtee terapiaan, jos se kestää monta vuotta ja saattaa johtaa kuolemaan tai mielisairaalaan ja jonka onnistuminen on epävarmaa kun edes tavallinen terapia ei toimi (terapeutit ovat narsistin vedätettävissä).
Anteeksi pitkä lainaus Myllärniemen kirjasta:
“Minuudeltaan heikolle täydentävän toisen tarve voi olla niin voimakas, että siihen ei oikeastaan kukaan pysty vastaamaan. Läsnäolon täytyisi olla melkein jatkuvaa, pienikin erossa olo voi tuntua sietämättömältä ja herättää erilaisia ahdistuksia, joille kuitenkin on yhteistä minuuden hajoamisen uhka. Tällä tavoin narsistisesti vammautunut joutuu pakostakin kokemaan sietämätöntä itsensä menettämisen uhkaa tai kipua, joka puolestaan voi laukaista masennuksen. Tässäkin tapauksessa masennuslamaannus toimii »henkisen kokovartalopuudutuksen« tavoin yrityksenä vaimentaa itsen menettämisen uhkaan liittyvää kipua.”
“Narsistisesti vammautunut kokee, ettei hän selviä yksin, koska hänellä ei ole kykyjä käsitellä muiden itseensä kohdistamia odotuksia tai itsestään kumpuavia erilaisia haluja. Jos näitä paineita ei saada riittävästi purettua tyydyttävässä vuorovaikutuksessa tai omia kykyjä käyttämällä, seurauksena voi olla sietämätöntä rauhattomuutta, joka kertoo minuuden eheyttä ja olemassaoloa uhkaavasta epämääräisestä kiihtymystilasta tai ahdistuksesta, joka voi saada hypokondrisia muotoja.”
“Jos syntynyttä minuuden eheyttä uhkaavaa kiihtymystilaa ei saada riittävästi rauhoittumaan ja psyykkinen eheys on todellisessa hajoamisvaarassa, astuu kuvaan mukaan eräänlaisena viimeisenä puolustuskeinona pyrkimys, josta psykoanalyysin piirissä on puhuttu mustana, negatiivisena tai kuoleman narsismina. Sen päämääränä on rauhoittaa uhkaava psyykkinen kaaos keinolla millä hyvänsä seurauksista välittämättä. Se voi tapahtua lamaannuttamalla kaikenlainen psyykkinen toiminta ja haluaminen.
Tällainen ihminen jähmettyy, kivettyy, sammuu, kuolee elävältä. Ulospäin näyttää siltä, että hän on lakannut kokonaan haluamasta, mikään ei kiinnosta, millään ei ole mitään väliä. Hän näyttää vetäytyneen itseensä eikä hän ole kiinnostunut kanssaihmisistä. Hän on olotilassa, joka on lähellä olemattomuutta ja tyhjyyttä. Sisimmässään tällainen ihminen kokee kosmista yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta. Hän on kuin avaruuteen sinkoutunut yksinäinen kappale.”
---------------
Tämä kuoleman narsismi on pelottavinta mitä narsisti voi koskaan kuvitella. Fyysinen, ruumiin kuolemakin on monin verroin helpompaa.
Minä kun en ole psykopuheen ystävä, niin se on sama kuin vetäisi tietokoneesta töpselit irti seinästä. koko järjestelmä sammuu. Mutta kun tai jos järjestelmä saadaan bootattua tällä tavoin, on olemassa mahdollisuus, ettei ihminen ole enää narsisti. Eräs psykologi K. Stark sanoi, että siitä tilasta auttaa rakastuminen tai uskoontulo. Minusta taas tuntuu, että siinä tarvitaan molemmat.
Kuoleman narsismi ei myöskään satuta ulkopuolisia niin kuin lähes kaikki muut tavat ratkasta kiihtymystila ja ahdistuneisuus.
Itse en tunne olevani kiihtynyt enkä ahdistunut, vaan lähinnä heikko, alaston ja hauras.
Tässä on tyypillisiä pelejä mitä narsisti harjoittaa: http://www.n-courage.net/types.htm
Terapiat ei korvaa rakkautta eikä kokonaisvaltaista hyväksyntää. Ne ylläpitää ihmisen kaikesta muusta erillisen "hyvän itsetunnon" illuusiota. Sellainen itsetunto kaikilla on ja sellainen sinun tulisi saada. Hauraasta mutta elämänhaluisesta se tuntuu kait noitavainolta, eikä se kaukana olekaan. Korjaa itsesi sillä yksinäisyydellä, johon sinut alun alkaen henkesi kaupalla ajettiin...
Tämän tyylistä voimme varmaan odottaa piakkoin suomeenkiin, vai tapahtuiko jo vastaavaa? elämyksiä tunneköyhille ja siitä pikaparannusta joukkohurmion avulla.
"dokumentti Pavlovin koirat kertoo Venäjän uusrikkaiden absurdeista huveista"
Arto Halosen ohjaama Pavlovin koirat seuraa moskovalaisen psykologin ja liikemiehen Sergei Knjazevin nousua Venäjän showbisneksen huipulle. Knjazev pyörittää Moskovassa yritystä, joka järjestää viihdettä hyväosaisille.
Kyse ei ole mistä tahansa sirkushuveista, vaan kovan luokan elämysteollisuudesta. Knjazevin asiakkaita ovat yrityspohatat ja poliitikot.
Megalomaanisten juhlien ja hengennostatustilaisuuksien ohella Sergei Knjazev järjestää rikkaille tosielämään sijoittuvia pelejä.
Mehevää korvausta vastaan Knjazev esimerkiksi pukee asiakkaansa ryysyihin ja lähettää heidät pummaamaan Moskovan kaduille.
Tarvittaessa Sergei järjestää massojen manipulaatiota yritysten tarpeisiin.
Hurja kuva tulevaisuuden maailmasta.
Halonen päätti tehdä Sergeistä elokuvan.
"Minua kiehtoi ajatus siitä, mihin maailma on menossa. Rikkaat ihmiset ovat tyhjiä, koska he saavuttavat niin paljon niin nopeasti. Tyhjiötä täytetään mitä kummallisimmilla asioilla, kuten kokeilemalla miltä tuntuu olla köyhä", Halonen pohtii.
Arto Halonen seurasi Sergein ja uusrikkaiden elämää kahden vuoden ajan. Kuvausprosessi herätti ohjaajassa ristiriitaisia tunteita.
"Toisaalta eläydyin rikkaiden hauskanpitoon, toisaalta tilanne tuntui absurdilta. Köyhiksi naamioituvat rikkaathan pummaavat oikeilta köyhiltä ne viimeisetkin rovot", Halonen huomauttaa.
"En kuitenkaan suhtaudu Knjazevin työhön yksioikoisen kielteisesti. Hän on tavallaan kirurgi, joka paikkaa vallitsevaa ongelmaa. Hän ei kuitenkaan paranna maailmaa vaan johtaa mitä kummallisimmilla peleillään ihmisiä uuteen, vielä absurdimpaan suuntaan."
Arto Halonen muistuttaa, että Venäjällä tapahtunut yhteiskunnallinen murros on raju.
"Siksi menestystä arvostetaan siellä aivan eri tavalla kuin meillä. Myös keinot, joilla menestystä tuodaan esiin, ovat rajummat."
Kuola suupielessä massan mukana,
Pavlovin koirat huipentuu leuat loksauttavaan kohtaukseen, jossa Venäjän Oriflame -kosmetiikkaketjun johtaja saapuu Knjazevin järjestämään tilaisuuteen panssarivaunun katolla. Väkijoukot hurraavat kuin hypnoosin vallassa. Dokumentissa Knjazev paljastaa, miten massahurmos saatiin aikaan.
Venäläinen meno tuntuu räikeytensä vuoksi epätodelliselta. Perusilmiö, massoihin vaikuttaminen, on kaikkialla kuitenkin sama, Arto Halonen pohtii.
"Meillä asiat tehdään ehkä hienovaraisemmin, mutta motiivit ovat samat. Minua huolestuttaakin se, miten helposti ihmisiä pystytään johtamaan massoina. Olemme kuin Pavlovin koiria, jotka juoksevat kuola suupielessä johonkin suuntaan."
Elokuvan nimi viittaa tunnettuun venäläiseen nobelistiin, fysiologi Ivan Pavloviin. Pavlovin teorioista tuli 1930-luvulla neuvostopsykologian perusta. Ne syrjäyttivät edellisen vuosikymmenen kiinnostuksen psykoanalyysiin ja erilaiset psykologiset koulukunnat.
Tuntuu käytännössä riittävän massojen manipulointi ja yksinkertaiset ehdolliset refleksit, kun tehdään näin, niin toinen tulee käyttäytymään näin jne, paitsi jos tietää tälläisestä käyttäytymistieteilijöiden viisasteluista.
"Terapiaa massoille
narsistisilta 12.3.2008 klo 17.18
Mehevää korvausta vastaan Knjazev esimerkiksi pukee asiakkaansa ryysyihin ja lähettää heidät pummaamaan Moskovan kaduille. "
Sitäkös ne kerjäläiset Helsinginkin keskustassa ovat.
"Köyhiksi naamioituvat rikkaathan pummaavat oikeilta köyhiltä ne viimeisetkin rovot"
Niinpä!
Kokeilisivat mitä on tehdä työtä pätkäduunarina.
Ehrenreich teki toimittajan roolissaan luokkaretken yhdysvaltalaisen työväenluokan elämään ja julkaisi kirjan "Nälkäpalkalla". Samoja töitä tehneenä kuin Ehrenreich joskin eri osavaltiossa voin vakuuttaa, että Ehrenreichin kokemus on todenperäinen.
Samanlaisia kokeiluja on tehty muuallakin.
ja testaavat yhteiskunnan oikeudenmukaisuutta, jättävät suurimmaksi osaksi muut ihmiset rauhaan, kunnes tulee aika esillä rajut toteamukset ja todellisempi kuva yhteiskunnasta.
Suomessahan toimittaja käy jossakin kehä kolmosen ulkopuolisessa kylässä yhden päivän ajana ja kirjoittaa kauhustuneena havaintojaan, miten elämä rullaa verkkaisesti radallaan ja löytyy ihmisiä joilla ei ole hajuakaan uusimmista trendeistä!
Suomessahan ei tietenkään ole epäoikeudenmukaisuutta eikä muutakaan, olemmehan hieno sivistysvaltio, jossa kaikilla on yhtäläinen ihmisoikeus jne. vai onko sittenkään, hiipi karmea epäilys, ettei tässä joulupukkimaassa kaikki satutarinat olekaan totta?
Markkinointi- ja harhautusmielessä on tärkeämpää omata hyvä tarina ja vakuuttava esitystapa, se onko tarina sinällään totta, ei ole väliä, tämän takia moni narsistityyppi menestyy työelämässä, parempi loistava kehys kuin sisältö?
Rohkea testaa itseään ja pistää itsensä alttiiksi, raukkamaiset vätykset jauhavat toiset pyöryksiin ja manipuloivat toiset tekemään likaisen työn puolestaan, luettuaan psykologian perusteoksen ihmismielen mystiikasta (kaikki ihmisethän on tietysti samanlaisia ja meganismit puree), typerimmät seisovat suut auki ihmetellen maailman menoa, eivätkä enää jauhamisen jälkeen osaa toimia mitenkään vaan odottavat uusia käskyjä.
Narsisti ei voi parantua sairaudestaan.
narsismi samoin kuin sairaanloinen mustasukkaisuus on rakennettu ihmiseen niin varhaisessa vaiheessa ja on niin syvällä ihmismielessä, ettei siitä voi parantua
olen miettinyt paljon myös oman ex:ni kohdalla. Narsistilla ei kyllä itselläänkään ole helppoa, koska hän näkee maailman aika itsekkäällä ja vaikealla tavalla jolloin hän ei todellaakaan tunne sitä miltä toisesta tuntuu ja se on ikävää sitten kaikkien kannalta. Luulee toki tuntevansa, mutta ei yllä sille tasolle mille kumppanuudessa ehkä olisi hyvä yltää jotta se toimisi ja olisi rakastavaa elää yhdessä kauniisti...
ALKU
Ensinnäkin narsisti ajautuu suhteeseen, koska hän on rakastunut siihen, että joku ihailee häntä.
ITSE SUHDE
Siinä vaiheessa kun suhteen vastavuoroisuus joutuu koetukselle, suhteen onttous yleensä paljastuu toiselle osapuolelle. Suhde narsistiin ei tarkoitakaan, että saisit vastapalvelukseksi saman määrän huomiota, huolenpitoa ja rakkautta, mitä narsisti odottaa sinulta ja mihin hän on sinut jo onnistunut ehdollistamaan. Yhtäkkiä vain huomaat elämäsi pyörivän hänen ja hänen tarpeidensa ja tunteidensa ja kriisiensä ympärillä.
Kun tarvitsisit häntä, hän onkin kadonnut... tai hänellä onkin parempaa tekemistä. Hän ikäänkuin vaistoaa tarpeesi ja juuri silloin vetäytyy...
Hurmatakseen sinut narsistilla oli kuitenkin käytössään mittava arsenaali mitä viehättävimpiä eleitä, joihin lankesit... mutta jotenkin nämä eleet katosivat.... heti kun suhde vakiintui...
EROAMINEN
Kun olet tajunnut jysäyttäneesi amorin nuolesi narsisti-kiveen... on aika siististi irtautua. Mutta se ei olekaan niin helppoa. Eron hetkellä narsisti kertoo - yllättäen - ensimmäistä kertaa, rakastavansa sinua. Narsistihan ei osaa olla hetkeäkään yksin tai jos joutuu niin olemaan, hän yksinkertaisesti masentuu ja ajattelee, että hänessä on - narsistisesti - jotain vikaa.. ja unohtaa, että hän itsekin voisi olla aktiivinen sosiaalisten suhteiden luomisessa. Tai hän on yksinkertaisesti kuluttanut loppuun kaikki ystävyyssuhteensa, koska hän ei osaa suhtautua ihmisiin muuten kuiin sen kautta, mitä hän näiltä ihmisiltä tarvitsee ja haluaa...
NARSISTIN JÄTTÄMINEN
Ensinnäkin narsistille jättäminen on suuri loukkaus, vaikka suhde olisi kuinka huono ja kuollut. Narsisti roikkuu miten huonossa suhteessa tahansa, jos hän on onnistunut tekemään toisesta itsensä jatkeen ja omien mielihalujensa etäpäätteen. Narsisti voi tosin joskus haluta erota, jos joku ei suostu olemaan tällainen toisen ihmisen jatke.. mutta yleensä silloinkin narsisti pitkittää eroa, kunnes on löytänyt uuden...
Mitään järkevää erokeskustelua on turha odottaa, koska narsisti on ensinnäkin hirvittävän loukkaantunut, että hänet jätettiin ja koska asiat eivät menneet niinkuin hän halusi.
Narsisti pystyy eroamaan vaan löydettyään uuden ihailijan.
Kun sinä haluaisit selvittää suhdetta, missä meni vikaan ... narsisti ei kykene käymään tätä keskustelua, koska hän ei kestä kritiikkiä tai hän kuulee joka ikisen lauseesi häneen kohdistuvana henkilökohtaisena kritiikkinä. toisekseen hän ei edes osaa ajatella eroa sinun näkökulmastasi. Narsisti ei esimerkiksi koskaan kysy kuinka voit? tai onko kaikki hyvin?
ERON JÄLKEEN
Eron jälkeen narsisti aloittaa baarikierroksen, ja hänestä tulee monien pöytäseurueiden suosittu keskipiste, eläähän hän ihailusta... kunnes hänen verkkoonsa tarttuu seuraava uhri. Siinä vaiheessa narsisti saattaa taas vetäytyä... käytettyään baarikaverit - ja joskus myös heidän rahansa loppuun.
SEURAAVA UHRI
Nimenomaan seuraava uhri, sillä narsisti ei suinkaan esittele uutta valittuaan laajalle sosiaaliselle verkostolle, koska hänen menneisyydestään voisi löytyä myös liuta katkeria exiä ja loppuunkäytettyjä ystäviä, jotka voisivat varoittaa uutta uhria. Mutta myös siksi, että narsisti haluaa hänet omaan henkilökohtaiseen käyttöönsä... ja yhtäkkiä mukavasta sosiaalisesti taitavasta tyypistä kuoriutuukin kotioloissa sadistinen tyranni, joka on mustasukkainen kaikelle "muulle" mitä teet... harrastuksillesi, omille ystävillesi jne... ja vähitellen narsisti saa tämän uuden uhrin elämän pyörimään ympärillään...
narsisti ei kestä sitä, että olet eri mieltä asioista.... eikä sitä että teet asioita eri tavalla... hän toivoo, että olet osa häntä... et erillinen oma itsesi ...
anyway...sama kierros jatkuu taas uuden ympyrän...
aivan oikein. Tämä ihmisrotu on useimman fiksun ihmisen tietoisuudessa, onneksi. Niitä tulee vastaan joka paikassa; töissä, sukulaisissa, kaverin kavereita. Tästä rodusta ei pääse eroon, muutakuin kutsumalla ne kaikki isoon kerrostaloon ja räjäyttää se.