AA
A A A
Opastus ja palaute
liity jäseneksi!

 /   /  /  / Amfetamiinin vaikutus psyykeeseen
21 Vastausta 2 587 Lukukertaa

Amfetamiinin vaikutus psyykeeseen

Onko kellään kokemuksia siitä, kuinka amfetamiinin pitkäaikainen käyttö muuttaa ihmisen persoonaa ja psyykettä?

Amfetamiini

Amfetamiini saa tuntemaan että olisi kaikentietävä ja kaikkivoipa ja ymmärtäisi kaiken tarkoituksen (aineen vaikutuksesta voi tulla yliluonnollisia kokemuksia, joita pitää luonnollisina); voi tulla aggressiivisuutta ja harhoja jne.

Pitkällä aikavälillä aineen käyttö kuihduttaa fyysisesti: tulee nestevajausta, aliravitsemusta, verenpaine nousee, minkä seurauksena naama punoittaa, sydän hakkaa, silmät verestävät jne. Unenpuutteesta ja tästä kaikesta muusta fyysisestä haitasta seuraa lopulta psyykkinen lamaannus - käyttäjästä tulee levoton "zombie", joka vain liikkuu ja liikkuu ilman yhtä ainoaa ajatusta. Käyttäjä voi harhoineen olla ympäristölleen vaarallinen.

Kun amfetamiinin käytön lopettaa, seuraa "lasku" tosi syvälle, eli sellainen masennus ja lamaannus ja toivottomuus että ei ole tottakaan.

Älkää hitossa kokeilko ko. ainetta missään muodossa.

palautuuko psyyke

Mitenkähän toipuminen käytöstä onnistuu ja miten kauan kestää? Ja palautuuko psyyke ennalleen?

pitkään vie

Olen ollut 8 kk ilman ainetta, mutta syvä masennus ja lamaannus/aloitekyvyttömyys jatkuu edelleen, eikä elämä "maistu miltään". Toipuminen vie todella kauan aikaa. Olen aloittamassa terapiaa.

Vaurioiden kesto

Tunnen muutamia muutaman kerran amfetamiinia kokeilleita. Yksi heistä sanoi, että vaikka aineen käytöstä on 10 vuotta, niin pakkoliikkeet eivät ole vieläkään lakanneet. Pysykää ihmeessä siitä paskasta erossa.

Toiselle kolmikymppiselle

>>>Pysykää ihmeessä siitä paskasta erossa.>>>

Just noin!

Entäpä

pahimmassa tapauksessa amfetamiinipsykoosi...ei ole enää leikin asia.

En oo amfetamiinia käyttäny...

...mutta osaan hyvin kuvitella vaikutukset psyykeeseen. Mulla on kehonrakentajatausta ja aikanaan opin käyttämään säännöllisesti efedriini-kofeiini yhdistelmää pystyäkseen treenaamaan kovemmin. Dietillä kehonrakentajat taas käyttävät enemmän kuin yleisesti efedriini-kofeiini-asetyylisalisyylihappo yhdistelmää kehon peruslämpötilan nostamiseksi ja aineenvaihdunnan nopeuttamiseksi. Tällä yhdistelmällä on paljolti samankaltaisia vaikutuksia kuin amfetamiinilla, tosin ei tietenkään yhtä voimakkaita (tai no määristähän kaikki tietysti on kiinni). Vaikka kehisura tuli lopetettua jo 6 vuotta sitten (koko homma meni yleisesti niin kemikaalitouhuksi, että päätin ihan oman terveyteni vuoksi lopettaa), niin tästä piristeiden nappailusta oli tosi vaikea päästä eroon. Lähdin yliopistoon opiskelmaan ja piristepöhnässähän ne opinnot tuli vedettyä pikavauhtia läpi. Sama jatkui jonkin aikaa työelämässä: aamulla herätys viideltä, piristeet naamaan ja lenkille. Sitten päivällä pari lisäsatsia piristeitä, että jaksoi työskennellä. Tai olisi sitä fyysisesti jaksanut muutenkin, mutta keskittymiskyky ja kiinnostus duunia kohtaan oli ilman aineita ihan nollassa. Tuntui, ettei mikään huvittanut ja apaattisena surffasi vain netissä tms. Mutta kun taas kävi työpaikan vessassa ottamassa ne muutamat pillerit ja odotti vartin, niin taas työhommat luisti hyvin: "...rrkele, mähän hoidan tän homman hetkessä, mä oon paras, pitäisköhän jatkaa vielä opiskelujakin työn ohessa kun oon niin hyvä"... Ja ilman piristeitä olo oli ihan pohjalla..."ei vittu jaksa siivota tätä kämppää, vaikka lattialla on kahden kuukauden mainospostit ja roskispusseja on kertyny jo viis hellan viereen".

Näin jatku pari vuotta. yhtä vuoristorataa. Sitten alkoi tulle tilanne, että pää alkoi tuntua niin sekavalta ja masennus yhä pahemmalta. Duuniin oli vaikea keskittyä edes piristeissä ja kaikki - ihan kaikki - vitutti. Mikään ei kiinnostanu ja masensi vaan. Vatsakin sanoi yhteistyösopimuksen irti, sillä vuosien efedriini-kofeiini-disperiini -nappien vetäminen oli saanu mahahaavan hyvälle alulle. Kävin lääkärissäkin ja sain mahalääkkeiden ohella jotain masennuslääkkeitä, mutta en tiedä eikö ne sopinu mulle vai mikä oli vialla, mutta niiden kanssa tuli vaan pahempi olo. Silloin päätin, että nyt loppuu piristeiden vetäminen.
Nyt oon ollu yli vuoden ilman efeä, mutta kofeiinin käyttö ei meinaa loppua. Tosin otan sitä ihan kahvin muodossa, mutta esim aamulla vedän 3-4 ruokalusikallista pikakahvijauhetta yhteen isoon kuppiin. On niin hiton pahan makuista, että pitää laittaa paljon sokeria ja kaakaojauhetta päälle että saa alas. Aivan imbesillitouhua, sillä ei siitä edes saa enää sellaista nousua ja itseluottamusfiilistä kuin aikanaan. Mutta ilman jos yrittää olla, tuntuu, että masennus vaan iskee. On ihan apaattinen eikä tee mitään. Mikään ei huvita. Nyt oon ilman duunia ja yritän opiskella, muttei meinaa onnistua ei sitten millään. Olen ihan varma, että olen saanu jotain pysyviä keskushermosto-aivo tms. -vaikutuksia aikaan tällä vuosia jatkuneella piristeiden vetämisellä. Ja mä en siis ole edes vetäny amfetamiiniä tai muita huumeita (no onhan efedriini toki reseptilääke).

Voin hyvin kuvitella millaisia vaikutuksia amfetamiinin pitkäaikaisella käytöllä on, kun itse olen saanut tällaisia aikaiseksi lievemmilläkin piristeillä. Älä sekaannu aineisiin - ei amfetamiiniin eikä muihinkaan. Se ei kannata, ei todellakaan. Masennus on varma seuraus siitä huippunoususta. Elimistö tasaa olotilansa ja jos hankit kemikaaleilla huippufiilikset, on siitä seurauksena varmasti myös ne daunarit.

Oon käyttäny amfetamiiniä

mutta siitä on jo kakskyt vuota ja risat.
Psyykeeni ei ole palutunut ennalleen, eikä koskaan palaudukaan. Näin sanottiin Lapinlahden mielisairaalasta, jossa olin avopotilaana tutkimuksissa työkyvyn takia vajaan vuoden.

Unirytmi meni pysyvästi sekaisin. Nukun kyllä nykyään 2 - 3 - 4 tunnin pätkiä, mutta herään edelleen painajaisiin joka saatanan yö vähintään kerran paita ja lakana hikimärkinä. (Siksi kirjoittelen tänne usein öisin.)

Nykyinen vaimo ei tiedä käyttämisestäni ja ihmettelee kovasti. Sitten on pakko nousta ylös, että painajainen katoaa. Jos yrittää heti jatkaa nukkumista sama painajainen jatkuu.

Olen työkyvyttömyys eläkkeellä vakavan masennuksen ja suicidaalisuuden vuoksi. Pystyn toimimaan ainoastaan vahvan masennuslääkityksen ja valohoidon ansiosta. Jos en ota lääkkeitä (en haluaisi syödä niitä lopun ikääni) niin lojun päiväkausia sängyn pohjalla (eli patjalla ilman sänkyä, ei tartte miettiä mitä sängyn alla mahdollisesti on) käyden vain vessassa ja juomassa vetä, ehkä vähän näkkileipää. Kauppaan en pääse viikkoon tai ihmisten ilmoille.

Muisti pätkii. Saatan jutella lapsuudenkaverin kanssa (niitä muuten on vain tosi harva hengissä enää) ja yht'äkkiä kaverin nimi häipyy mielestä. Sitten on pakko nolona kysyä: Mikä sun nimi olikaan?

Tässä vain osa mitä tuo "jumalainen" aine on tuonut tullessaan.

Minäkin käytin aluksi vaan ihan vähän, hallitusti. Piti valvoa, kun luki tentteihin.
Sitten vähän enempi ja sitten niin perrrkeleesti, vaikka en enää olisi halunnut käyttää, mutta oli pakko. Aine otti ylivallan. Silti kulissit kunnossa.

Että Siittää vaan Suomen nuoriso. Vetäkää iloisesti ja railakkaasti ja poreilkaa niin maan perkelesti ja bailatkaa.

Takaan että hyppely hyytyy!!!

Ps. Silti vieläkin tekee joskus ainetta mieli niin.......

Minulla

oli noita oireita jo ennen kuin sorruin amfetamiiniin ja johdannaisiin. Noihin oireisiin piri toi pienellä annoksella avun, mutta kun käyttö ei pysynyt (eikä varmaan pysy kenenkään kohdalla) kohtuudessa, vaan riistäytyy käsistä ja koko elämä rupeaa pyörimään aineen ympärillä.
Mulla ollut lapsesta asti unihäiriöitä, eli vaikeutta nukahtaa iltaisin, levotonta unta ja nukahteluja päivisin. Ehkä kysymys on jostain ADD-tyyppisestä jutskasta, elikkä aineenvaihdunta aivoissa ei toimi niin kun pitäis (välittäjäaine dopamiini ja ehkä myös serotoniinissa häikkää). Kävin eilen kylässä erään ihmisen luona jonka puoliso on lääkäri ja tää lääkäri sano että mun oireet sopisi hyvin ADD-oireyhtymään. Ja milläs näitä ADD-potilaita lääkitään ja hoidetaan, kysyin.
- Amfetamiinijohdannaisilla, kuului vastaus. Ja terapioilla. Eh eh.
Saas nyt nähdä mitä psykiatri sanoo, kun sellaisen tykö ens kuussa menen.

niin se on

Kaikki sympatiani sulle. En voi muuta sanoa ku et pidä elämässä kiinni lujaa niistä asioista jotka tuo sulle enemmän tai vähemmän (neki merkitsee) positiivisia fyysisiä ja psyykkisiä tuntemuksia.

Itse elän sillon tällön piinaavien kauhukuvien maailmassa, ne tulee päivätajuntaan eikä niitä meinaa saada millään pois mielestä, annan niiden tulla ja olla, yritän rentoutua, kirjottaa, kuunnella hyvää musiikkia.
Painajaisia näen harvemmin mut riittävän usein, tietenki jos nään ni sitte istun pitkään valo päällä ja luen jotain jost tulee hyvä olo. Erilaiset lääkkeet esim masennukseen saattaa kans aiheuttaa painajaisia, kai sä tarkistutat lääkkees säännöllisesti?
Mä nukun sikeesti alkuyöstä jotain 3 t., sit herään ja loppuyö on usein sellasta et toisaalta nukkuu mut toisaalta tunne ku ois koko ajan hereillä. Aamulla mä oon kuitenki nykyään hyvällä tuulella vaik oisin nukkunukki huonosti, katon puiden lehtiä jotka luo kuvioita tapettiin, pupuja pihalla. Luonto on mulle tärkee vaik asunki ihan kaupungin liepeillä, liikenteen melussa.

Elämä on niin lyhyt, ihmisen mieli säilyttää helposti muistikuvat tosi voimakkaina vuosienkin takaa. Mun tekee usein mieli hepoa.

Joo, sellaista

se on elo tänään, mutta silti olen tyytyväinen tämänpäivän tilanteeseen. Kaikeen tottuu. Ilman aineita oloonkin. Hirressä olosta en tiedä. Faija kännipäissään rutisteli mua lutkusta kun olin 14 v. ja tuli kenosessa kotiin aamulla. Sano: "tapan sut paskiaisen pois. Koulustakin sait kenkää."
Edelleenkään en voi pitää paidan ylintä nappia kiinni ja skraga on ihan kauhistus. Tuntuu, että tukehdun ja silmät pullistuu ulos.

Mutta silti tämä on todella ihan toista, kun silloin kun joutui vetämään, vaikkei enää halunnut eikä ois jaksanu.
Mulla on sen verran pitkä käyttöhistoria, että tuli käytyä läpi melkein kaikki mahdolliset emmeet. Trikloretyleenikin murkkuna. Sitä ei todella tee enää mieli, mutta joskus häivähtää mopo tai piri.

Mutta se on vähän kuin kuolleen ystävään kaipuu: Poissa on ja pysyy, muisto jäi. Mutta sitten kun tulee järki mukaan, tulee paskan maku suuhun vetämisen ajattelusta.

Hyvä päivä tänään. Tiedän ja muistan mitä olen tehnyt ja huomenna tai ensi viikolla ei tartte häpeillä itteensä. Se on paljon.
Anteeks, mut voisitko kertoa, että kun otit ekan kerran, nii jäikö riippuvuus? Vai miks otin toisenki kerran?
mä vedin piriä 2000-luvun alusta 2003 asti. jolloin jouduin täydelliseen psykoosiin..olin hoidossa useaan eri otteeseen,kunnes todettiin että en palaa enään koskaan takaisin entiselleni. nyt olen eläkkeellä ja joudun syömään hirveät määrät erillaisia lääkkeitä että pystyn olemaan edes jotenkin muiden ihmisten kanssa tekemisissä.elämä on silti pelkkää pelkoa ja helvettiä...psykoosi iskee edelleen jos jää jokin lääke ottamatta..syön 21kpl ryynejä päivässä,jotta pysyisin edes jotenkin kasassa...kuolemaa odotellessa..
Voi ei, voimia sulle tosi paljon!
Itsekin oon tuhonnu omaa elämääni, mutta en huumeilla.
Tähän väliin pakkoa sanoa, että teistä jokainen puhuu niin täyttä paskaa amfetamiinin vaikutuksista psyykeeseen ja käytön lopetettua tulleisiin muka-harhoihin, muka-kouristuksiin ja muihin vastaaviin, joita ei tule edes opiodien käytön kylkiäisinä. :)

En itse suosittele amfetamiinia, enkä muitakaan ulkoisia stimulantteja, piristykseen tarkoitettuja lähteitä kenellekkään, mutta satunnaisella käytöllä, joka tarkoittaa omassa ajatusmaailmassani muutamia kertoja vuodessa, ei ole Mitään pidempiaikaisia vaikutuksia. Niin ja ennen kuin joku kaikkitietävä "ex-narkkari" tulee tästä sanomaan niin todettakoon, että mahdollisia pidempiaikaisia vaikutuksia ei tule kenellekkään persoonasta, ihonväristä, luonteesta, pituudesta, painosta eikä edes älykkyysosamäärästä riippumatta.
Ihmismieli on jännä tässäkin asiassa, kun pitää kysyvää huijata, vaikkakin ilmeisesti hyvää tarkoittaen ja "huumevalistuksen abc-kirjaa" noudattaen se typerä kukkahattu päässä, raamattu vasemmassa kädessä ja se halpa, mutta hyväksi havaittu rullahiiri toisessa kädessä.

Uskoo ken tahtoo, mutta tämä on niin sanotusti handu pumpulla ja kokemuksen syvällä rintaäänellä sanottu, tosin vaiettu fakta, kansankielellä totuus, jotta tekin juustopäät sen ymmärtäisitte.
Tarkottaako, että ekalla kerralla ei jää riippuvuutta? Ja mikä on määrä, jonka voi ottaa, että tulee vaikutuksia, mutta ei jää riippuvuutta?
Ei huumeet muuta ihmistä, ei ainakaan niin että ne toisivat ihmiseen jotain uutta ulkopuolelta, suurinosa siitä sekoilusta on pelkkää ulkoa opeteltua pelleilyä ja muiden matkimista, tosin jotkut on niin dillejä että ihan tosissaan psyykkaavat nuppinsa sekaisin kun eivät tajua huumeista mitään.
Kaikki löytyy ihmisestä itsestään jo valmiina, huumeet tuo esiin joitain psyyken/persoonallisuuden piirteitä ja häiriöitä.

Heikkojen ihmisten ei kannata koskaan alottaa narkkaamista, siinä ei huijaa muita kuin itteensä. Sitäpaitsi kysyntään ja tarjontaan perustuvat ystävyyssuhteet ovat pelkkää fuulaa.
"Heikkojen ihmisten ei kannata koskaan alottaa narkkaamista, siinä ei huijaa muita kuin itteensä. Sitäpaitsi kysyntään ja tarjontaan perustuvat ystävyyssuhteet ovat pelkkää fuulaa. "

heikkojen??
ihmisten joilla on heikko itsetunto...?
henkisesti herkkien ihmisten..?
kyllä henkisesti vahva ihminenkin saa hajotettua psyykkeensä tarpeeksi kuosailemalla...

huumeet on ihan ok, kunhan niitä osaa käyttää ylittämättä omaa rajaa ja oikeisiin tarkoituksiin. valitettavasti valtavan monelta ote lipsuu helposti aineiden kanssa. ihmiset voivat itse pilata elämänsä huumeilla, mutta useiden kokeilu"käyttäjien elämää ne värittävät satunnaisina elämänkokemuksina..
voiko paremmin sanoa ^^
oon päässyt eroon huumemaailmasta, siellä porukka ajattelee vaan itseään ja sä et olekaan mitään ellei susta ole hyötyä huumeiden hankinnassa tms...... kaikki pitää huolen vaan itestään.
Ulkoinen muutos on suurin, itse menin jo puolessa vuodessa niin huonoon kuntoon että työt piti lopettaa. ihmiset ympäriltä katoaa niinku liha luuun päältä, puolivuotta ja -20kg pois normaalipainoisen naisen ympäriltä, kyllä oli muitten huoli suuri. ihmiset on erilaisia toiset pystyy pitää kurissa sen, itse olin selkäranganton idiootti. Jos nyt yks päivä vielä vauhdeis, toinen, kolmas, vittu tarvii lisäää. ja joka ilta tuntui niin pahalta. pitkän rallin jälkeen korjasin oloa subuteksilla, oho auttopa kivasti, tätä lisää. sitten olinkin jo molempiin koukussa. spiidiä että jaksoi, subua refloihin. plus bentsot joita joudun syömään päivittäin kourallisen. Tässä sitä ollaan. Luisena, rahattomana, säälittävänä, kaiken myyneenä narkkarina vaikka vielä hetki sitte oli elämä edessä.
Käytinyli vuoden verran päivittäin vauhtia ja psyyke hajosi monesti. Istuin pari kertaa mielisairaalassa, kuulin ääniä, sain formikaation, naamaani ilmestyi paiseita kun rupesin kuvittelemaan että niin käy. Menetin luottotiedot, ystävät, omaisuuden ja terveyden. (esim. c-hepatiitti, masennus) nyt ollut kuivilla 7kk ja ajattelen piriä joka päivä. Ja veikkaan ettei se ikinä lopu, aina juodessakin yrittää saada vaan niin täydellisen fiiliksen kuin siitä
 /   /  /  / Amfetamiinin vaikutus psyykeeseen

Keskusteluhaku

Laaja haku

Facebookissa suositeltua