Tietääkö kukaan kenen kirjoittama oli seuraavanlaisesti alkava runo:
Oli kirkonharjalla naakka oli naakka keltainen, siis harvinainen naakka siis narri naakkojen....
Pidin tästä runosta valtavasti nuorena ja haluaisin löytää sen uudelleen, netti ei auta.
Oli kirkonharjalla naakka oli naakka keltainen, siis harvinainen naakka siis narri naakkojen....
Pidin tästä runosta valtavasti nuorena ja haluaisin löytää sen uudelleen, netti ei auta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
P. Mustapää.
Keltainen naakka
Oli kirkon harjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.
Se viivytteli yksin
kai ajatellakseen
ja perin harvoin nousi
valjuille siivilleen.
Vaan mustain naakkain parvi
hihkui ja vaakkui vain.
Ja annas olla, aamu
kun koitti sunnuntain,
kun tornissa juhlallisesti
kelloja kläpättiin
ja lukkari rovastin myötä
vaelsi temppeliin,
se mustain naakkain parvi,
kuten arvata saattaakin,
kuin raekuuro lensi
yli korkean tapulin.
Vaan keltainen naakka silloin
oli ainoa äänetön,
joten silläkin vihastutti
se naakkayhteisön.
Se ei ulvonut susien myötä
tai naakkakielellä, ei
se vaakkunut naakkojen lailla –
mikä siltä suosion vei,
joten kerran mustat naakat
sen silmät sokaisivat –
ovat vallalla naakkojen maassa
periaatteet ankarat.
Oli kirkon harjalla naakka,
oli naakka keltainen,
siis harvinainen naakka,
siis narri naakkojen.
Ja aforismin laati
se ensimmäisen näin:
On minulla selkäranka,
jos silmittäkin jäin.
Ja toisen, yhtä hyvän:
Sain osan oivallisen –
on kunniallista kuolla
värinsä tunnustaen.
-
P. Mustapää: Jäähyväiset Arkadialle