Hei! Gordoninsetteri kiinnostaa minua rotuna suunnattomasti, mutta huolenaiheeni on se, että sopeutuuko/soveltuuko rotu kotiin joka ei harrasta metsästystä? Luonnollisesti koiran aktiivisuus kanavoitaisiin muuhun (metsäretket, pitkät lenkit, agility, toko). Onko metsästävä perhe gordoneille "pakollinen"...?
Gordoninsetteri
seurakoitaksi?
49
11457
Vastaukset
- ....
Muutamia kenneleitä löytyy jossa kasvatetaan näyttelylinjaisia gordoninsettereitä joista voi ehkä saada koiran pelkäksi kotikoiraksi. Käyttölinjan kasvattajilta on turha kysyä kun eivät varmasti anna metsästämättömään perheeseen. Ei se metsästys pakollinen ole jos vain osaa kanavoida koiran energian johonkin muuhun harrastukseen.
Kaikkien koiraksi gordoni ei kuitenkaan sovi. Kanakoirat muutenkin ovat villejä, viisaita, omanarvon tuntevia koiria ja välissä kovapäisiäkin. - Rämpton
Ei liene kyse siitä, ettei gordoni olisi aivan loistava kotikoira, vaan siitä, että on hullua uhrata hyvät metsästysvaistot pelkkänä seurakoirana!
- kapoint
Olen itse ihmetellyt tätä samaa jo kolmekymmentä vuotta. Miksi pilata hyvää kanakoiraa, kun seurakoiriakin op saatavilla. Monet ovat tehneet metsästävän kanakoiran eteen paljon töitä ja uhranneet siihen aikansa ja rahansa
Kukaan ei tietenkään voi estää.. kun nykymaailmassa saa rahalla lähes kaiken... - vastaa
kapoint kirjoitti:
Olen itse ihmetellyt tätä samaa jo kolmekymmentä vuotta. Miksi pilata hyvää kanakoiraa, kun seurakoiriakin op saatavilla. Monet ovat tehneet metsästävän kanakoiran eteen paljon töitä ja uhranneet siihen aikansa ja rahansa
Kukaan ei tietenkään voi estää.. kun nykymaailmassa saa rahalla lähes kaiken...Kiitos kaikille vastauksista. Tuli ainakin selville millaisia ajatuksia kanakoiraihmisillä on. Tavoitteeni ei ole "pilata" mitään luonto-otusta, tarkoitukseni oli siis kysellä että riittääkö se, että koiran aktiviteetti suuntautuu muuhun. Luonnollisesti luonnossa vapaana oleminen, runsas liikunta irtikin, uiminen ym. olisivat osa koiran arkea, vaikka se pyssy matkasta puuttuisikin. Harvoin nykyään esim. paimenkoiria käytetään varsinaisesti paimennustehtäviin tms, vaan ovat MYÖS seurakoirina (jonka aktiviteetin tapeeseen vastataan muilla konstein). Mutta; jos Gordonista ei ole muuhun kuin kanakoiraksi, niin eipä se sitten minun rotuni olekaan. Kiitos kun palautitte järjen päähäni :-)
- yksi punaniska kotona...
vastaa kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Tuli ainakin selville millaisia ajatuksia kanakoiraihmisillä on. Tavoitteeni ei ole "pilata" mitään luonto-otusta, tarkoitukseni oli siis kysellä että riittääkö se, että koiran aktiviteetti suuntautuu muuhun. Luonnollisesti luonnossa vapaana oleminen, runsas liikunta irtikin, uiminen ym. olisivat osa koiran arkea, vaikka se pyssy matkasta puuttuisikin. Harvoin nykyään esim. paimenkoiria käytetään varsinaisesti paimennustehtäviin tms, vaan ovat MYÖS seurakoirina (jonka aktiviteetin tapeeseen vastataan muilla konstein). Mutta; jos Gordonista ei ole muuhun kuin kanakoiraksi, niin eipä se sitten minun rotuni olekaan. Kiitos kun palautitte järjen päähäni :-)
Ota vain se setteri kotia se on yksi hailee noille kanakoiramiehille mitä ne sanoo..
ps..18 vuotta metsästelly jo punaisilla settereillä. kasvattajalla vastuu kelle koiran antaa ja miten tai mihin tarkoitukseen... - gordoni kotiin
yksi punaniska kotona... kirjoitti:
Ota vain se setteri kotia se on yksi hailee noille kanakoiramiehille mitä ne sanoo..
ps..18 vuotta metsästelly jo punaisilla settereillä. kasvattajalla vastuu kelle koiran antaa ja miten tai mihin tarkoitukseen...Minulla on kaksi ns näyttely linjan gordonia ja yksi käyttölinjan koira. olen kyllä kans vähä sitä mieltä että setteri ei ole koti koira millään muotoa kun noilla näyttely linjan koirilla on myös riista vaisto mutta ei niin vahva kuten käyttölinjan ts näyttelylinjan koiralla jos metsästää niin joutuu tekee tuplasti enemmän töitä entä ns käyttölinjaisella. miksi ottaa koira pelkästään sen takia miltä se näyttää?? onhan niitä muitakin koiria mitä voi pitää kotona MUTTA jos sille on muuta annettavaa niin mikäs ettei kyllähän gordoni menee kotonakin mutta jos sille ei anna tarpeeksi aktiviitteja niin uskalla lyödä vetoa että sitten paikat hajoaa ( niin on käynyt minullekin ) vaikka aktiivinen kouluttaja olen niille ja en oikeastaan muualla ole kuin metsästämässä niiden kanssa.. mutta kehottaisin miettimään ennenku ottaa gordonin tai jonkin muun setterin niin onko metsästys koiran paikka sinun luonasi silloin?? vain sen takia että se on hienon näköinen koska se on todella pieni syy ottaa koira vaan kannattaa ottaa huomioon mitä se on ja mihin se on luotu kun ne tulee ns ( kaupan tekijäisinä ) mukana oli sit show linjainen tai käyttölinjainen ps kokemusta edelleen molemmista
- todellakin
Miksi ihmeessä te haluatte ottaa metsästyskoiran seurakoiraksi??? Onhon noita rotuja jotka on muuhun käyttöön jalostetu. Mieletöntä pilata metsästyskoirarodut kun itsekeskeiset ihmiset ottavat niitä ulkonäöntakia muuhun tarkoitukseen. JÄRKI HOI HALOO!!!
- järjestykseen
vastaa kirjoitti:
Kiitos kaikille vastauksista. Tuli ainakin selville millaisia ajatuksia kanakoiraihmisillä on. Tavoitteeni ei ole "pilata" mitään luonto-otusta, tarkoitukseni oli siis kysellä että riittääkö se, että koiran aktiviteetti suuntautuu muuhun. Luonnollisesti luonnossa vapaana oleminen, runsas liikunta irtikin, uiminen ym. olisivat osa koiran arkea, vaikka se pyssy matkasta puuttuisikin. Harvoin nykyään esim. paimenkoiria käytetään varsinaisesti paimennustehtäviin tms, vaan ovat MYÖS seurakoirina (jonka aktiviteetin tapeeseen vastataan muilla konstein). Mutta; jos Gordonista ei ole muuhun kuin kanakoiraksi, niin eipä se sitten minun rotuni olekaan. Kiitos kun palautitte järjen päähäni :-)
Totta kai kaikille koirille riittää se, että ne saa tarpeellisen määrän liikuntaa ja aktiviteetteja. Se että kyseessä on metsästyskoira ei tarkoita, että kaikkien koiran omistajien tarvitsee olla metsästäjiä tai paimenkoirien omistajien paimenia, mutta se tarkoitta sitä, että rotua kasvattavan ja jalostavan pitää ottaa ne asiat huomioon, tehdessään jalostus päätöksiä. Ei me pennun ostajat näitä rotuja pilata, vaan yli innokkaat kasvattajat. Että ei muuta kuin etsimään itsellesi sopiva gordoni ja ei muuta kuin sen kanssa harrastamaan itsellesi ja koirallesi sopivia harrastuksia.
- rtytruu
Kunmmasti moni koira jäisi mitätömiin lukuihin jos koiria menisis vain metsästäjille. Ja vain 30-40% on oikeasti kunnon riistaviettisiä metsälle.
Eli turhaa vanhakantaisten rebuplikaani metsästäjien mantraa.. ;)
Gordon on ihan normaali koira joka menee ihan siinä missä labbiksetkin..ja tuskin nekään kaikki on metsästäjien hyvässä hoidossa suuliin kiinni sidottuina tai tarhassa. Ja jos ei toimi niin montussa.
- Lissu
Moi! Saitkin jo samansuuntaisia vastauksia, mutta lisäänpä kuitenkin... Seurakoiraksi on olemassa monia parempiakin rotuja eli rotuja, joilla ei ole riistaviettiä. Ei gordoninsetteriä rotuna pilata ottamalla näitä seurakoiriksi. Koira on lain silmissä esine ja omistaja saa käyttää sitä mihin lystää, kunhan pysyy sen kanssa puuhastellessaan lain määräämissä rajoissa. Siltä osin saat siis tehdä, mitä lystäät. Tämä on kuitenkin lähtökohtaisesti melko tyhmä ajatus. t. Lissu
Minulla on 7v Gordoni narttu ja on mitä oivallisin lenkkikaveri ja muutenkin repsikka, eli kulkee mukanani missä minäkin.Kuulostaa siltä, että otat sitten minkä koiran hyvänsä, olet tarjoamassa sille hyvää ja huolehtivaa kotia. Kokemusta löytyy itseltä muös Englanninsetteristä, upeita rotuja molemmat, enkä minä metsästä; mutta varmasti koirani ovat eläneet täyttä koiran elämää..
- Lasse Ål
Moi!
Näin vanhan viestisi, mutta uskon monen muunkin löytävän sen googlaamalla, joten lisäilen ajatuksiani viestiketjuun.
Miksi gordoni? Onhan tämä upea rotu. Viheliäsyytenä on vain kaunis ulkomuoto ja loistava luonne hyvien metsästysominaisuuksien kera. Kestämmä tämän. Uskoisin kuitenkin, että olisit onnellisempi jonkun spanielirodun omistajana...- gute
Tiedoksesi vain, että myös spanielit ovat metsästyskoiria. Ylös ajavia lintukoiria. Esim. molempien springereiden (enkku ja wales) jalostusmääräyksiin kuuluu että vähintään toisella vanhemmalla pitää olla hyväksytty taipumuskoe suoritettuna. Itelläni on walesinspringeri ja gordoninsetteri, en metsästä ja ihan onnellinen olen koirieni kanssa, ja ihan hyvin voivia ovat nuo elukatki, kun elämä koostuu lenkkeilystä, koirapuistoista, koirakavereista ja syksyisin aseettomasta kanalintujen etsimisestä. Ärsyttää tommonen jeesustelu ettei muka metsästämättömällä ihmisellä voisi lintukoiraa olla. Uskon että kukaan järkevä ihminen ei ota niin aktiivista koiraa pelkän ulkonäön takia. Kyllä siinä varmsan tulee mietittyä että mihin se kaikki into ja vauhti puretaan.
- hhhhhhhhhhddddss
Sopii hyvin mielestäni mikäli tosiaan tarjoat koiralle muuta aktiviteettia. :)
Kanakoirien parissa metsästäneet omaavata vankat mielipiteensä kanakoirien tuhlaamisesta muuhun kuin metsästämiseen. Mutta tärkeintä koiralle on saada aktiivinen hyvä koti joka ymmärtää rodun erityispiirteet ja käyttää koiraa muihin vastaaviin harrastuksiin.
Ja moni kanakoira on viihtynyt muunkinlaisissa oloissa eli ei metsästävissä hyvin eli kannattaa kysellä kenneleiltä ja tutustua lisää rotuihin. :)- Field sport?
Metsästävänä kanakoiraharrastajana heitän minäkin vähäpätöisen kommenttini tähän jatkoksi:
Ei se rotu siitä pilalle mene, jos hankit metsästyskoiran ilman aikomustakaan käyttää sitä siihen tarkoitukseen mihin se on jalostettu. Jos tarjoat sille elämän riittävällä virikemäärällä ja hyvällä hoidolla, niin varmaan koiruus on tyytyväinen. Varaudu silti siihen, että se joskus tempautuu vaistojensa viemänä riistan perään. MUTTA: Jos käytät koiraasi jalostukseen, nakerrat teollasi sitä tulosta mihin iso joukko ihmisiä on ponnistellut saadakseen aikaan sellaisen metsästyskoirarodun kuin ovat toivoneet. Kanakoira- ja noutajaroduissa on jo olemassa eri linjoja näyttely- ja käyttöpuolelle, ja ne ovat syntyneet em. tapahtumaketjun tuloksena. Useimpien rotuharrastajien mielestä tämä on haitta eikä etu, ja siinä olen heidän kanssaan samalla kannalla. - konsti...
Field sport? kirjoitti:
Metsästävänä kanakoiraharrastajana heitän minäkin vähäpätöisen kommenttini tähän jatkoksi:
Ei se rotu siitä pilalle mene, jos hankit metsästyskoiran ilman aikomustakaan käyttää sitä siihen tarkoitukseen mihin se on jalostettu. Jos tarjoat sille elämän riittävällä virikemäärällä ja hyvällä hoidolla, niin varmaan koiruus on tyytyväinen. Varaudu silti siihen, että se joskus tempautuu vaistojensa viemänä riistan perään. MUTTA: Jos käytät koiraasi jalostukseen, nakerrat teollasi sitä tulosta mihin iso joukko ihmisiä on ponnistellut saadakseen aikaan sellaisen metsästyskoirarodun kuin ovat toivoneet. Kanakoira- ja noutajaroduissa on jo olemassa eri linjoja näyttely- ja käyttöpuolelle, ja ne ovat syntyneet em. tapahtumaketjun tuloksena. Useimpien rotuharrastajien mielestä tämä on haitta eikä etu, ja siinä olen heidän kanssaan samalla kannalla."Field sport"'in kanssa samoilla linjoilla.
Vanhat totuudet unohtuvat usein liian helposti. Ongelmaa ei olisí jos vanhaa kasvattajan nyrkkisääntöä noudatettaisiin:
"Älä koskaan myy narttupentua muille kuin metsästäjälle - ja silloinkin mieluummin kaverille kuin vieraalle"
- ei mikään puudeli
Olen samaa mieltä tuosta että kasvattajat vievät rotua eteenpäin, valitettavasti useinmiten ei aina niin hyvään suuntaan. Itse omistan vahvan riistavietin omaavan isovillakoiran ja harmittelen että juuri tätä luonnollista piirettä tahdotaan jalostaa pois kyseisestä rodusta. Isovillakoirat kun olivat alkujaan vedestä noutavia lintukoiria, tosin eipä tuota nykyään monikaan tiedä.
Joten koiran ulkonäkö saattaa hämätä paljon. Söpön näköisestä luppakorvasta, mitä gordonikin on, löytyy innokas lintukoira ja tälläisenä se mielestäni pitäisi olla. Kuten aikaisemmin on sanottukin: seurakoiria löytyy erikseen. Mutta kuten sanoin, tähän vaikuttaa enemmän kasvattajat. - stupid girl
Mulla on ollut gordoni.
Loistava kotikoira, jos sellaista haluat.
Meillä se kävi muutaman kerran metsällä, mutta enemmän se oli seurakoira.
En näe mitään ongelmaa, mikset voisi ottaa setteriä.
Suosittelen poikkaseen setterifoorumilla.
Siellä näet myös tulevia pentueita.- Ota Dalmatialainen
En oikeasti ymmärrä miksi metsästyskoira joka on kehitetty metsästyskoiraksi.On satoja rotuja niin ihmiset ajattelemattomuuttaan tuhoaa koko rodunjalostuksen tulokset. Metsästys ominaisuudet ei parane rapsuttamalla.
- assholehoff
Ota Dalmatialainen kirjoitti:
En oikeasti ymmärrä miksi metsästyskoira joka on kehitetty metsästyskoiraksi.On satoja rotuja niin ihmiset ajattelemattomuuttaan tuhoaa koko rodunjalostuksen tulokset. Metsästys ominaisuudet ei parane rapsuttamalla.
"Metsästys ominaisuudet ei parane rapsuttamalla"
Eivätkä myöskään heikkene.
- kedden
Eihän varsinainen metsästys kata koiran elämässä kuin muutaman viikon syksyisin. Metsässä tapahtuva koulutus toivottavasti enemmän. Tunnen pari gordoninsetteriä, joista toinen ollut minulla hoidossa pitkiäkin aikoja. Molemmat erittäin vilkkaita ja vaativia kouluttaa Tuli kyllä mieleen ihmisten ADHD-syndrooma. Ei ainakaan aloittelijan koira.
- veijo45
No joka rodussa on yksilöitä joka lähtöön omassa naapurissani pari aikuista n.5v gordonia ja hyvin näyttää menevän. Ja tottelevaisia.
- pointti on varattu
Mie ymmärrän hyvinkin miksi joku haluaa setterin ja nimenomaan metsästyslinjaisen, vaikkei metsästäkkään. Kanakoirissa noin ylipäänsä on sitä sellaista jota monen koiraihmisen on vaikea vastustaa. Ensin selitetään että kunhan koira vaan saa tarpeeksi puuhaa, niin kyllä sen kanssa on kivä hypähdellä akilityssä ja näyttelykehässä, mutta kohta sitten on koiransa myötä alkanut metsästämään. Ainakin mannermaisten osastolla.
Ostakaa vaan setteri jos semmosen saatte.
Sitä en alkuunkaan ymmärrä miksi mikään tai kukaan haluaa näyttelylinjaisen setterin. - reijo43
Sopii erittäin hyvin. Metsästyskoirat soveltuu myös pelkiksi kotikoiriksi mikäli omistaja antaa aktiviteettia koirallensa haun jäljen tokon parissa että saa käyttää myös olemassaolevia ominaisuuksia.
Riistan tappaminen ei ole kanakoirille se tärkein ominaisuus vaikka metsästyskoira onkin vaan yhteistoiminta omistajan kanssa(toko), jäljestäminen, seisonta,haku etc..joita voi harrastaa ilman riistan tappamista.
Liikunnallisuus on tärkeää.
Vanha metsästyspolvi hokee mantraansa mutta minusta se ei pidä paikkansa ja sen voi kyseenalaistaa..tuttavapiirissä monia alkuperältään metsästyskoiria. Ja aktiivinen ominaisuudet huomioiva omistaja on se tärkein.- nasu
Meillä on show linjainen englanninsetteri ja asumme kaupungin kupeessa metsän reunassa, omakotitalossa. Me emme metsästä, mutta lenkkeilen päivittäin sen kanssa metsässä 2-3 tuntia. Sillä on voimakas riistavietti, riekot ja metsot löytyvät helposti ja setteri on riemuissaan. Voin elää riistavietin kanssa, koska seurakoirana englanninsetteri on aivan vertaansa vailla. Tottelevaisuus on sitä sun tätä eli lähinnä silloin kun huvittaa, mutta ottaisinkin kultaisen noutajan, jos haluaisin, että koira elää vain minun toiveitani varten. On hyvä, että koiralla on omaa luonnetta. Englanninsetteri on ihmisystävällinen koko sydämestään, rakkaus omiin ihmisiin on vankkumaton. En osaa kuvitella parempaa seurakoiraa, meillä on myös kaksi muuta eri rodun edustajaa. Jos Gordoni on yhtään englanninsetterin kaltainen, niin suosittelen lämpimästi. Kunhan pääsette liikkumaan paljon ja mieluiten luonnossa.
- JJ
Reijo43 sanoi sen hyvin. Moni täällä kärjistää asioita, se että ei metsästä tarkoittaa sohvaperunaa jota vain rapsutellaan, huh heijaa. Itsellä ollut Flätti ja se on yhtä ADHD kuin setteritkin, nuorena pitää nähdä vaivaa TOKOssa ja antaa koiralle joka päivä(pentuiän jälkeen) se 2-3 pitkä lenkki ulkona mikä sisältää vähintään koirapuisto riehumista muiden koirien kanssa jos ei metsää ole joka päivä lähellä. Noutajilla on NOME missä saa toteuttaa metsästysviettiään noutamalla jos jonkinnäköistä kuollutta lintua. En usko että koira tai koiran perimä menee pilalle jos sitä lintua ei nyt aina ammmuta alas siihen eteen.
Järki käteen ja jokainen joka vähääkään koirarotuja tuntee tuntee myös velvollisuutensa koiran vaatimille aktiviteeteille ja se ei tosiaankaan ole välttämättä metsästämistä taikka paimentamista. - ei tarvitse
Meidän gordoninpennuista suurin osa meni perheeseen joka ei metsästä 2 meni metsästysperheeseen ja pentuja synty 11
- ota vaa gordoni :)
Mäki oisin kiinnostunu gordonista näyttelykoiraksi...
mutta kyllä koira tottuu siihen mikä on sen elämää että se ei pääse metsästämään, mutta pääse pitkille lenkeille ja vapaaksi.... voithan sinä ottaa :) Meillä on Gordonsetteriuros jonka toimme Norjasta mukanamme Suomeen tänne muuttaessamme.
Norjassa se ehti olla mukana Riekon pyynnissä kaksi kertaa ja nyt syksyllä se oli kerran mukana sorsajahdissa. Siis kaiken kaikkiaan kolme metsästyspäivää neljän vuoden aikana.
En usko että nuo päivät ovat se tärkeä asia Gordon setterin elämässä. Tärkeintä on että se saa käyttää vaistojaan ja taipumustaan etsimiseen ja merkitsemiseen luonnossa, vapaana omistajansa kanssa. Jos tämä tapahtuu metsäkävelylenkeillä joissa se saa juosta vapaana tai etsintäleikeissä koirapuistossa on ihan saman tekevää. Ase ja kuollut lintu eivät ole ne tärkeät asiat.
Asumme nyt muutaman päivän viikosta kaupungissa ja huomaamme kyllä miten koira alkaa tulla levottomaksi kolmen, neljän päivän kaupunkioleskelun (koirapuistoineen ja juoksulenkkeineen kanssa) ja kuinka paljon rauhallisempi se on kun asumme muun ajan viikosta maalla missä se saa olla vapaana, vaikkakin pelkkä vapaanaolo ei ole Gordonsetterin juttu, se haluaa seuraa ja aktiviteetteja ulkonakin.
Me olemme aivan myytyjä tähän rotuun. meillä on ollut muita rotuja aikaisemmin, mutta Gordon setterin sekoitus älykkyyttä, omanarvontunnetta, energiaa ja lojaaliutta on jotain aivan uskomatonta. Ei ihme että Gordon setteri on yksi kymmenestä suosituimmasta koirarodusta Norjassa. Eivätkä kaikki näiden koirien omistajista metsästä, jostain syystä Gordon setterin omistaminen on hyväksyttyä muille kuin metsästäjille siellä.- doikka
Gordoneissahan on näyttelylinja ja käyttölinja.
Käyttölinjan koiria ei myydä kuin metsästäviin talouksiin.
Näyttelylinjaisia saa seurakoiriksi. Mutta näyttelylinjaisella on ongelmansa luonnossa liikkumisesta tykkäävässä perheessä, sen karva ei nimittäin sovellu pätkääkään metsässä liikkumiseen. - Setteristi
En ymmärrä Suomessa vallitsevaa "käyttölinjan gordoneita ei voi myydä metsästämättömiin koteihin" -ajatusta. Tai ajatusta siitä, että näin ei tehtäisi, koska totuus on kuitenkin toinen. Toki on hienoa, että käyttölinjainen koira pääsee toteuttamaan sitä, mihin se on alkujaan jalostettu. Absoluuttinen totuus ei kuitenkaan ole se, että koira olisi onnellisempi metsästäjän hoteissa, kuin aktiivisen (ulko)ilmaihmisen kotikoirana.
Se, että koira pääsee metsälle muutaman viikon syksyssä, ei korvaa muun vuoden aktiviteettejä. Kanakoira vaatii paljon koulutusta ja liikuntaa ympäri vuoden toimiakseen syksylllä perimmäisessä tarkoituksessaan. Usein kuitenkin ajatellaan, että "kyllä se osaa, siihenhän se on jalostettu". Ei se niin mene.
Kanakoira (edes käyttölinjan sellainen) metsästämättömässä kodissa ei ole mikän synti tai kauhistus. Koira pärjää kyllä ja voi saada tuollaisessa kodissa paljon paremman elämän, kuin metsästäjän luona, jos kyseessä on aktiivinen ihminen, jolla on mielenkiintoa ja aikaa kouluttaa koiraansa.
Itse käyn koirieni (joista toinen on käyttölinjan gordoni) kanssa muutaman lyhyen pissalenkin (10-15 min) lisäksi yhden pidemmän (30-60 min) lenkin päivässä. Joskus tämä on reipas remmilenkki, toisinaan lähdetään metsään juoksemaan irti. 2-3 tunnin ulkoiluun päivässä minulla ei ole työssäkäyvänä koirakerhoaktiivina aikaa. Sen sijaan aktivoin koiriani harjoittelemalla päivittäin TOKO-liikkeiden osia kotioloissa, tekemällä erilaisia aktivointitemppuja, viikottain ohjatusti agilityä jne. Yleensä niinä päivinä, kun emme käy ohjatuissa treeneissä (5-6 pvää viikossa) harjoittelemme kotona yhteensä max 10-15 minuuttia TOKOa tai erilaisa aktivointitemppuja.
Youtubesta löytyy tonneittain vinkkejä koiran aktivoimiseen ja tokoliikkeiden opettamiseen yms, joilla takuuvarmasti saa setterinkin rauhalliseksi juoksuttamatta itseään hengiltä sen vuoksi, ettei käy muutamaa viikkoa syksyisin metsästämässä ;)
En kuitenkaan halua yhtään väheksyä metsästäjiä, itsekin olen metsästäjä. Vielä hienompaa on, jos joku ei-metsästäjä hankkii kanakoiran ja löytää sitä kautta itselleen uuden, upean harrastuksen!
Jos koet, että sinulla riittää aikaa ja energiaa koiran kanssa touhuamiseen tuon verran, kuin edellä kuvasin, on kanakoira vastasti sinulle sopiva. Suurempaa onnea en tiedä, kuin noin ystävällisen ja hyväsydämmisen koiran omistaminen!- 0:)
Oliko sinulla siis todisteita siitä, että käyttölinjaisia myytäisiin muihinkin kuin metsästäviin koteihin vai ei? Omaasikaan ei ole myyty, kerroithan juuri metsästäväsi.
Tuolla liikuntamäärällä sinulla on setteri? Säälin hiukan kotiasi nyt.
Meillä pienemmän aktiivisuus tason gordoni, eli näyttelylinjaa ja kyllä päivittäin pitää se muutama tunti olla vapaana juoskemista vähintään, muuten paikat hajoilee. Remmilenkit ja tokoilut on vain mielenvirkeyttä koiralle, jonka liikunnan tarvetta ei todellakaan täytetä pitämällä sitä remmissä. Mielenterveyttä ja liikuntaa sopivassa suhteessa niin koira pysyy siedettävänä kotioloissa. Ja tottakai työssäkäyvänä pienen lapsen äitinä on aikaa, sillä olisihan jo lapsirääkkäystä, jos lapsikaan ei saisi olla paria tuntia päivittäin ulkona. Olen ulkoilmaihminen ihan juuri sen takia, että olen ulkona useita tunteja päivittäin...
- ...
"...päivittäin pitää se muutama tunti olla vapaana juoskemista vähintään..."
Siis päivittäin vähintään muutama tunti! Ei paria tuntia vaan muutama (5,6,7) ja koiran on näyttelylinjainen! Kuinkahan paljon liikuntaa aktiivisemmat käyttölinjaiset vaativatkaan?
Miten hoidat muutaman tunnin liikunnan riistan lisääntymisaikana, kun koiraa ei saa pitää vapaana?- 0:)
Niin, muutama tunti, ei puolesta - tuntiin, vaan useampia.
Jos huomasit sanoin olevani ulkoilma ihminen, sellainen ollaan kun viihdytään ulkona...
Mutta olit hyvin ytimessä! Luin setteristin viestin ja kauhistuin: hänhän kertoo että hänellä on käyttölinjainen setteri, joka saattaa käydä lenkillä vain puolesta tunnista tuntiin päivässä ynnä pissatukset... Miten se ei kuulosta kuitenkaan tippaakaan uskottavalta? Jos hän huijaa, miksi ihmeessä? Kenen hyöty on, että ihmiset saavat kuvan, että setterin voi ottaa talouteen jossa ei olla päivittäin välttämättä edes tuntia liikkeellä? Siis tottakai koiran kuin koiran voi ottaa mihin tahansa talouteen, mutta jos ajatellaan koiraa tai ajatellaan sitä kotia, niin eihän siinä ihmisetkään voi hyvin voida. Koira joka juoksee pitkin kattoa, huonekalut jotka eivät pysy pystyssä ja se kaikki hampailla tuhottu...
"Kuinkahan paljon liikuntaa aktiivisemmat käyttölinjaiset vaativatkaan?"
Tiiätkö, mä olen miettinyt ihan samaa... Nyt vuosi tämän näyttelylinjaisen kanssa ja olen täysin ymmälläni kanssa ajatuksesta. Siksi todellakaan ei kuulosta uskottavalta tuo tunnin liikkuminen päivässä... Meillä on tilanne esimerkiksi se, että on hehtaarin tontti keskellä ei mitään, eli koira aina kun olemme kotosalla pihassa irti, lisäksi aivan tajuttoman (pihan) tuhoamisen takia lenkkeilyä vapaana metsässä (koira metsässä me tiellä) pari kertaa kolmisen kilometriä (tietä) päivässä (ajallisesti riippuu ihan siitä millä kulkupelillä nuorimmainen ihminen on matkassa). Lisäksi minä käytän koiraa rally-toko harjoituksissa vähintään kerran viikossa, toko harjoituksissa pari kertaa viikossa ja agilityssa kerran viikossa. Lisäksi koiran kanssa touhutaan aina kun ollaan pihassa ja siellä olemme siis useamman tunnin me ihmisetkin. Hihnalenkkejä taajamassa mielenvirkeydeksi lähes päivittäin. Mieheni käy metsässä koiran kanssa joka päivä odotellessaan saunaan pääsyä parikymmentä minuuttia. Jos koiralla on ollut tylsempi päivä, mieheni saattaa juoksuttaa sitä mönkijän kanssa nelisen kilometriä sen minkä tassuistaan lähtee. Riehumistarvetta meillä käy tyydyttämässä kahden kaverini suunnilleen samanikäisiä koiria, eli vähintään pari kertaa viikossa pari tuntia riehumista toisen koiran kanssa. Edellä olleiden harrastusten lisäksi koiran kanssa harjoiteltiin sulan maan aikaan virikejälkeä ja talvella se on pikkuhiljaa alkanut opetella vetohommiin, molempia pienet päivittäiset harjoitukset. Siis koiran kanssa touhutaan ja kyllä, se on varmasti vähintään sen kuusi tuntia päivästä ulkona vapaana ja noin tunnin päivästä hihnassa ulkona (joko taajamalenkillä tai kentällä). Ja nyt tulee se pointti: silti joka kerran kun astumme ovesta ulos tai koira tulee käymään sisällä se on aivan täysin yli-innokas, se hyppii vasten, se kaatelee huonekaluja, se vetää kolmevuotiaalta lapselta jalat alta mennen tullen. Se ei kierrä mitään alle metrin korkuista, vaan hyppää yli, lapsi siis ei vielä ole metriä. Se kaataa pihalta puita, se syö peräkärryjen johdot, se juoksee valosarjojen johdot poikki, levittelee ihan kaikki kuistin tavarat pitkin pihamaita, yrittää repiä autojen pyyhkijöitä irti, kaivaa monttuja ja teloo itseään (koputan puuta; ei onneksi tämän vuoden puolella vielä yhtään, mutta viime vuonna kolme tassuhaavaa...)... Sillä on summasummarium siis aivan älyttömästi virtaa edelleen käytettäväksi kaikkeen ja se tekee sitä kaikkea aivan täysillä ihan koko ajan.
Koira on vasta vuoden ikäinen, setterikin kuulema aikuistuu joskus. Mutta kyllä nyt itse näkisin, että puhutaan ihan sen aktiivisuustason koirasta, että näen tosi vaarallisena suositella kenellekään, joka pystyy koiran kanssa viettämään vain tunnin päivästä liikkeellä... Minä pystyn koiran kanssa olemaan kuitenkin useita tunteja päivittäin ja rankkaa on jo meillä tämän energisyyden kanssa...
Meillä on vauhdikas yksilö, sitä ei kieltäminen, mutta käsityksessä olen, että kauaksi ei jää rotu yleensäkään.
Itse hain aktiivista koiraa, en valita, mutta kyllä tämä on ylittänyt ihan tällaisen normaalin aktiivisen koiraihmisen käsityskyvyn, siis tämä aktiivisuustaso jolla liikutaan jo näyttelylinjaisen gordonin kanssa...
"Miten hoidat muutaman tunnin liikunnan riistan lisääntymisaikana, kun koiraa ei saa pitää vapaana?"
Älä edes pelottele vielä... Jotenkinhan se on vain pakko hoitaa tai mennään vararikkoon... Tai on sekin mahdollisuus, että se uinuva rauhallisuuden siemen vielä joskus itää, en menisi tosin hirveästi laskemaan sen varaan... Ehdotuksia?
- Susiuros
Ottamatta kantaa kenenkään setteriin, niin tuossa on jatkuvassa juoksuttamisessa on toinenkin puoli: koira tottuu siihen ja sen kunto kasvaa kuten urheilijalla - kohta se 10km/päivä ei riitä jos aiot energian purkaa fyysisellä liikkumisella. Itse vaihtaisin liikuntaa sellaiseen tekemiseen jossa koira joutuu käyttämään nenäänsä ja päätään; etsiminen, jälkityö, tottelevaisuustreeniä.
- no huh kun vaatii
10 km/pv. Sehän on hirveästi. Eivätpä monet metsästäjätkään tarjoa koirilleen paljon liikuntaa, vaan ainoastaan metsästystä metsästyskautena.
- 0:)
Itse olen myös tuota miettinyt, että tottuukin paljoon liikkumiseen ja siksi sitä vaatii.
Ongelmana oli vain se, että kun koira oli jo pentuna ilmeisen tottunut paljoon liikkumiseen, setteristäkin puhuttaessa on puhe sen kokoisesta koirasta, että eihän sitä saanut puolivuotiaaksi edes lenkkeilyttää (tai no, ei olisi saanut siihen saakka kun vielä kasvaa rajusti korkeutta, eli meillä lopetti noin 8 kuisena kasvamisensa).
Eli tottumista enemmän näkisin, että koiran hirveä liikkumisen into on ihan luontaista energisyyttä, koska sitä ei todella lenkkeilytetty ennen puolta vuotta ja tilannehan oli silloin täysin kaoottinen, se kaikki energia, jota siis todellakin oli ilman tottumista liikuntaan, purkautui siihen meidän pihaan ja sisätiloihinkin... Siksi sitä puoli vuotiaana aloitettiin lekkeilyttämään pikkuhiljaa totutellen, vaikkei ehkä olisi vielä saanut. Lenkkeilyttämisellä siis tarkoitan sitä, että joku provoaa koiraa liikkumaan, eli koiran liikkuminen ei ole omaehtoista.
Meillä on nyt ohjelmassa päivittäin kuitenkin joko treenit kentällä tai sitten vain pienempää pihassa puuhailua niin tokosta, agilitysta, jäljestämisestä, vetämisestä sekä rally-tokosta. Jotain kaikista päivittäin. Heitto ja vetoleikit ovat myös päivittäisessä ohjelmassa, koska koiralla on tarkoitus kuitenkin harrastaa laajasti aina metsästyksestä noihin minun lajeihin, joten käteen luovuttaminen ja noutaminen ovat tärkeitä harjoiteltavia ja niitäkin siis näiden leikkien avulla haetaan, motivaation lisäksi tietenkin. Mieheni olisi koirasta tekemässä itselleen metsästyskaveria, itse en metsästyksestä ymmärrä tuon taivaallista. (metsästyskoira palstalla kirjoitan koska googlettamalla gordoninsetteri tämä oli ensimmäisellä sivulla...)
Ihan siis tarkennukseksi, ettei kukaan saa käsitystä että valitan. En todellakaan. koira tekee kaiken täydellä innolla, aivan kaiken, oli se sitten pihan tuhoamista tai työskentelyä kanssani. Se osaa paljon, sen kanssa on asioita työstetty siis tarkoitushakuisesti ihan pienestä lähtien. Ja se tekee tyylillä sen minkä se osaa, se ei siis häsellä vain ympäriinsä, vaan keskittyy tekemiseensä ja on monessa asiassa todella taitava. Viestittämiseni tarkoitus ei siis ole missään nimessä sanoa, että koira olisi mahdoton, vaan ainoastaan olen ollut täysin ihmeissäni siitä miten hirveästi panostamista ja miten hirveästi liikuntaa tällainen koira kaipaa pysyäkseen kotioloissa siedettävänä käytökseltään.
Nyt viimepäivät kun olen koiraa seurannut, olen miettinyt seuraavakin asiaa, josko joku osaisi täällä vastata, kun kerran olen keskustelupalstalle eksynyt ja täällä metsästyskoirien osuudessa on varmasti paljon paljon liikkuvien koirien omistajia. Kun kävelen koirani kanssa, se työskentelee tietenkin tauotta, eli hakee silmukkaa hyvin laajalla kaarella. Ja nyt kun kelit on mitä on, turkki painaa valtavasti lumen tarttuessa ja onhan siellä melkoiset hangetkin kahlata menemään. En ole aiemmin huomioinut koiran kieltä, mutta muutama päivä sitten havaitsin kielen sinertävän kun koira kävi luonani palkkautumassa lenkkiensä taitteessa. Olen nyt seurannut ja kieli sinertää lenkillä, siis vapaana juostessa. Koira on toki myös hengästynyt ja läähättää, mutta ohan se myös ns. työskentelymoodissaan (eli virekin läähätyttää, ei pelkkä juokseminen). Kysymykseni siis onkin, että voiko koiralla olla joku "levottomien jalkojen syndrooma" ettei se vain osaa pysähtyä, vire vie, vaikkei se saa ilmeisesti edes riittävästi happea? Olisiko minun syytä ehkä kytkeä sitä välillä ja laittaa näin keinotekoisesti se hengähtämään välillä, vai huolehdinko vain ihan syyttä?
Seuraavalle vastaajalle... 10 km hirveästi? Olitko tosissasi? Meidän koira juoksee 60 km/h vielä helposti mönkijän rinnalla. Ei tosi sitä ehkä montaa kilometriä jaksaisi, mutta jos jaksaisi, eihän 10 km olisi kuin kymmenen minuutin lenkki. Jos taas etenet normaalia ihmisen liikkumisvauhtia, jota ei kyllä koiralle voi liikunnaksi edes sanoa, kymmenen kilometriä tarkoittaa alle kahden tunnin kävelyä eteenpäin, keskimääräsiesti tunti ja 40 minuuttia... Ja itse en tunne ainakaan yhtään metsästäjää, joka liikuttaisi koiraansa vain metsästykautena, tuskin sellaisia 2000-luvun suomessa on olemassakaan. Ja tunnen jonkin verran heitä, mieheni kun lajia harrastelee. Kovin epäuskottavalta kuulostaisi, mutta tosin enhän minä uskonut, että jollakin voi olla setterikään tunnin päivittäisillä liikkumisilla...
- Susiuros
On sinulla varmasti setterienkin mittapuulla kyllä hyperaktiivinen yksilö käsissä, kuulostaa aika hurjalle määrälle liikuntaa. Varmaan se tuosta hiukan tasoittuu 1,5v jälkeen, niin kuin näillä on tapana. Saattaisi olla paikallaan opettaa sille ihan erikseen rauhoittumista johonkin aikaan päivää, esim lenkin jälkeen viedä se johonkin rauhalliseen huoneeseen jossa ei olisi virikkeitä ja kun se rauhoittuu niin vaikka hieroa koiraa. Itselläni on kokemusta mannermaisista seisojista ja oma koirani joka on nyt päälle kahden vuoden, on kotona varsinainen lattiamatto, siis käytännössä se vetää lonkkaa suurimman osan aikaa. Mutta kun laitan ulkovaatteita päälle niin se on sekunnissa eteisessä häntä heiluen. Aina lähdössä samalla energialla mukaan. Päivittäin annamme sille 1-2h liikuntaa, joka koostuu kahdesta lenkistä lähimetsissä - välillä hihnassa, välillä vapaana. Pidän tuosta useille metsästyskoirille tyypillisestä on/off luonteesta, eli koira osaa olla rauhallinen kun ollaan kotona mutta energiataso kohoaa heti kun jotain jännää tapahtuu. Kyllä tämäkin oli pentuajan melkoinen säheltäjä, mutta rauhoittui vuoden ikää lähestyessään huomattavasti.
- ...
Taas pitää laittaa: Se että ottaa yhden Gordoni-pennun näyttely linjaiseena vaikka niin se tuskin pilaa rotua. Jos rodulle siis tarjoaa esim mahdollisuuden aivojen ja ruumiin käyttöön niin eiköhän se tyydytä NÄYTTELY linjaisen tarpeeksi. Kukaan järkevä ei myisi metsästyslinjaista perhekoiraksi. HALOO!
(tiedän että vanha mutta uusille lukijoille sitten...) - Setterityttö
Meillä on kaksi metsästyslinjaista gordonia jotka ovat jo aikuisia. Harrastan niiden kanssa metsästyksen lisäksi tokoa, agilityä, rallytokoa yms. ohjatuissa koulutuksissa ja ominaan.
Ne tykkäävät kyllä monenlaisesta aktiviteetista mutta kyllä ne syttyvät vasta kun pääsevät metsälle. Se on niille elämän tärkein asia. Valitettavasti metsästysaika on vain niin lyhyt että tarvitaan myös muina aikoina aivotoimintaa eikä vain fyysistä liikuntaa. Tärkeää koiralle on tietysti myös hyvä koti, mutta kyllä metsästyskoiralle on tärkeintä että se pääsee harrrastamaan luonteenomaista toimintaa.
Onhan settereissäkin varsinkin varmaan näyttelylinjaisissa sellaisia yksilöitä joilta tuo ominaisuus on hieman kadonnut mutta kyllä setteri on metsästyskoira. - setterin omistaja
Metsästyskausi on loppujen lopuksi todella lyhyt.
Enemmän on sitä ns. joutilas aikaa joten ne muutamat kuukaudet mitä saa metsästää ja jos, et metsästä niin ei se koiraa pilaa mitenkään.- metsästäjämyös
metsästyskausi alkaa 1.9. ja loppuu fasaanilla 29.2. joten on siinä enemmän kuin pari kuukautta..
- Kokemuksen rintaääni
Minä en asiaa tajunnut, ennen kuin itse hankin metsästyslinjaisen lintukoiran. Suosittelen lämpimästi pysymään kaukana moisista, jos ei aio metsästää. Riistaviettiä ei voi tajuta ennen uin sen itse kokee. Vaikeaksi se elämän tekee. Kotioloissa koira voi kyllä olla rauhallinen, mutta heti kun ulko-ovi aukeaa, koira muuttuu metsästyskoneeksi. Tottelevaisuuskoulutus on todella vaativaa. On mulla ennenkin koiria ollut, mutta tämä nykyinen... Jos haluaa leppoisia lenkkejä, joilla koiraa voi pitää vapaana ilman massiivista koulutusmäärää, kannatta valita koira jostakin muusta rodusta.
- setterilauma
Joku kirjoitti hyvin mielestäni, että harrastaa sellaista, missä koira saa toteuttaa/ käyttää niitä metsästysviettejään tms. Se vaan on mettäkoiralle vähän hankalampaa, mutta kyllähän eri aktivointikeinoja on eri aistien käyttöön. Setterihän ei ole ajava koira ja käyttää nenäänsä eli itse teen jälkihakua (ja Se vie sitä energiaa, jota et sillä vapaana juoksemisella tai muulla kuntolenkillä välttämättä saa kulutettua, ainoastaan kasvatat kuntoa). En juuri väittäis seurakoiraihmisten pilaavan settereitä, mutta seurakoiraperhe pitää silloin tarkoittaa rodunomaiseen käyttäytymiseen aktivoivaa perhettä. Eli aktiivinen harrastuskoira (ja energinen) setteri on. Toivottavasti setterikasvattajat ei myis koiria vain kauneuden takia perhekoiriks näyttelyitä kiertään. Ja toisaalta metsälinjaisissakin tulee pentuja, joita ei oikein, metsälle saa opetettua ja mielummin mettämies ottaa paremman. Eikös nämä sitten sovellu kuitenkin loppuelämäkseen "seurakoiraks" eliveihän metsälinjaisten pentueet 100 prosenttisesti ole mettäkoiria...
Siitä olen myös samaa mieltä, että ikinä ei kannattaisi koiraa hankkia (tai kasvattajien myydä) koiraa, jos ajattelee vain ulkonäköä (harva rotu taitaa olla sohvaperuna) eli ihminen ajattelisi ensin käyttötarkoituksen, sitten omat harrastusmahdollisuudet, sitten sopivat rodut ja voihan sitten sen kauneudenkin ottaa mittariks. Setteriroduissakin on kasvattajia, jotka myy aktiiviseen kotiin seurakoiria, mutta kuitenkin hakevat metsäkoiran ominaisuuksia ja esim. koetuloksia, jotta voivat jalostuksessa ylläpitää metsästyslinjaa. Eli heiltä myös metsästäjät saavat pentuja lintujahtiin. Jos metsästyspiiri on pieni ja sallittaisiin ainoastaan heidän tehdä kasvatustyö, voisi helposti sukulinjat kaventua ja sisäsiittoisuus kasvaa. Luulisin siis laajemman kasvattajakunnan palvelevan myös metsästäjien etua. Valitettavasti koirista on tullut bisnestä ja koiria (kaikkia rotuja) kasvatetaan rahan takia. On aika irvokasta kutsua heitä (ja vielä Kennelliiton hyväksymiä) kasvattajiksi. Hekö tekevät jalostustyötä, joka olisi rodunomaiseen käyttöön tähtäävää... - englanninsetteri
Minulla menossa jo toinen näyttelylinjainen englanninsetteri, aikaisemmin oli irlanninsetteri ja viettiä kyllä löytyy lintujen perään. Itse en metsästä mutta metsällä käyvät ystävät saavat koiran sinne "lainaksi" itseään toteuttamaan :) Ei siis ole pakko itse metsästää vaan metsästäjiä löytyy varmasti sellaisia jotka mieluusti ottavat koiran mukaan! vallan mainioita kotikoiria ja mitä parhaita lenkkeilykavereita. Näiden kanssahan voi harrastaa ihan mitä tahansa muutakin, vaikka koiratanssia, eikä mene siitä ainakaan pilalle!
- Entinen omistaja
Minulla oli näyttelylinjainen gordoni. En huomannut siinä juuri minkäänlaista riistaviettiä (pilattu sukulinja siis). Kärpäsiä kyllä seisoi. Metsässä se ei edes havainnut lentoon pyrähtäviä kanalintuja. Kerran se löysi kanalinnun höyhenet ja tuli aivan tohkeissaan kertomaan löydöstään. Silloin tuli huono omatunto metästyskoiran omistamisesta. Koirani siskon kanssa kasvattaja yritti metsästystä, mutta eipä sitä kiinnostanut. Koirani sai juosta joka päivä metsässä vapaana, sen se tarvitsi ehdottomasti. Lisäksi muuta aktiviteettia, jossa käyttää nenäänsä ja päätään. Tottelevaisuuskoulutuksissakin käytiin ja siitä se nautti, kunhan asiat tapahtui riittävän nopealla tempolla eikä homma ollut liikaa kentän laidalla oman vuoron odottelua. Nyt mietin uuttaa koiraa. Gordoneista pidän muutenkin kuin kauneuden vuoksi, mutta on se niin vaativa rotu, etten tiedä jaksanko enää ryhtyä moiseen rumbaan. Edellä mainittu 10km liikuntaa / päivä ei todellakaan ole hirveästi, vaan minimi.
Olen kuullut myös seurakoirana olevista settereistä, joita ei voi pitää vapaana, koska lähtevät metsästämään. Siinä tilanteessa on vähän sääli, ettei koira pääse toteuttamaan itseään. - Nodraoi
Setteriharrastajana suosittelisin näyttelylinjaista Gordonia. Itse omistan tällä hetkellä englanninsetterin, joka on 75% käyttölinjainen. En usko että kärsii, harrastamme Agilityä, ToKoa, MeJää, rallytokoa, temppuilua ym. Paras olisi, että pääsisi säännöllisesti metsään juoksemaan. Setterit ja muut seisojat ovat siitä hyviä, että niille ei lintua tarvitse ampua. Voi antaa koiran seisoa ja kehua. Aktiivinen rotu kuitenkin on, ei pelkäksi seurakoiraksi. Paljon kaikkea aktivointia, vapaana juoksua, pitkiä (yli 5km) lenkkejä, kaikkea liikuntaa ja aivotyötä, niin luulisi koiran olevan tyytyväinen ilman metsästystäkin. Silti aloittelijalle suosittelen näyttölinjaista.
- Anonyymi
Itsellä on gordoni ihan puhtaana kotikoirana, ei edes harrasteta muuta kuin lenkkeilyä :) Ja hienosti on mennyt.
Tuo yksi, joka selittää liikuttavansa gordoniaan tuntikausia päivässä on vain itse todennäköisesti käytöksellään opettanut koiran riehumaan, mutta on unohtunut se rauhoittumisen opetus ja siten sitten käsissä on jatkuvasti stressissä hääräävä koira, ei kerro gordonista mitään, vaan omistajasta.
Meillä riittää koiralle 1-2h vapaana juoksua päivässä ja piiloleikkejä ja koira on mukava ja rauhallinen kaveri :)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?1831975Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en521888Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.1351578Euroviisut fiasko, Suomen kautta aikain typerin esitys, jumbosija odottaa. Olisi pitänyt boikotoida!
Tämän vuoden euroviisut on monella tapaa täydellinen fiasko. Ensinnäkin kaikkien itseään kunnioittavien eurooppalaisten1411447Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?411324Nukkumisiin sitten
Käsittelen asiaa tavallani ja toiveissa on vielä että tästä pääsee hyppäämään ylitse. Kaikenlaisia tunteita on läpikäyny41184Muistatko komeroinnin?
Taannoin joskus kirjoitin aloituksen tänne komeroinnista eli hikikomoreista; syrjäytyneistä nuorista ihmisistä. Ehkä asu481175Naisten tyypilliset...
Naiset ei varmaan ymmärrä itse miten karmealle heidän tavara haisee. Miehet säälistä nuolevat joskus, yleensä humalassa101143Tuollainen kommentti sitten purjehduspalstalla
"Naisen pillu se vasta Bermudan kolmio on. Sinne kun lähdet soutelemaan niin kohta katoaa sekä elämänilo että rahat"31118Syö kohtuudella niin et liho.
Syömällä aina kohtuudella voi jopa laihtua.On paljon laihoja jotka ei harrasta yhtään liikuntaa. Laihuuden salaisuus on101109